Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt puoli vuotta, olemme 18-vuotiaita. Olen suurilta osin tyytyväinen suhteeseemme, mutta välillä poikaystävän "välinpitämätön" käytös ahdistaa. Näemme noin 3 kertaa viikossa, itse haluaisin nähdä vähän useammin, mutta olen tähänkin määrään ihan tyytyväinen. Olen heillä yötä tai hän meillä, käymme syömässä tai jotain muuta sellaista ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Mm. äitini, sisareni ja kaverini ovat kuitenkin ihmetelleet miksi näemme näin harvoin(?). Tämän vuoksi olen itsekin alkanut tuntemaan epävarmuutta, he vihjaavat että jokin on vialla koska poikkikseni ei tahdo nähdä useammin. Poikaystäväni on kuitenkin kertonut tarvitsevansa omaa aikaa, mikä on ymmärrettävää; tarvitsen sitä itsekin, tosin en yhtä paljon.(poikaystäväni on masentunut) Olenkin pohtinut, että pitäisikö tässä alkuhuumassa haluta välttämättä nähdä kokoajan vai onko normaalia, että ihmisillä on tässä eroja?
Kultani kuitenkin sanoo usein rakastavansa minua, tarttuu kädestäni, ottaa kainaloon, suutelee, kiusoittelee ja käyttäytyy nähdessämme rakastavasti. Kun olemme fyysisesti yhdessä, minulla ei ole ongelmaa. Eroaikoina tunnen kuitenkin joskus epävarmuutta. Esimerkkitapaus: noin pari kuukautta sitten olimme puhuneet poikaystävämme kanssa tapaamisesta, ja lähetin hänelle viestin, tapaaminen ei onnistunut, joten jatkoin tekstaamista aivan muista asioista. Hetken päästä poikaystäväni ilmoitti, että ei minun tarvitse aina olla niin "innokas". Olin siis hänen mielestään tekstannut liikaa. Muutenkin hieman epävarmana loukkaannuin tästä, ja meille tuli riita. Ihmettelin, miksen saisi osoittaa kiinnostustani paljon. Olemme kuitenkin parisuhteessa, enkä jaksaisi pelata mitään "vaikeastitavoiteltava"-pelejä. Poikaystäväni sanoi, että on minun vikani että hänen ei tarvitse tehdä mitään suhteemme eteen, koska minä kysyn useimmiten haluaako hän nähdä ym. Omasta mielestäni tuo ei kuitenkaan ole täysin totta: se että minua on _helppo_ kohdella huonosti ja pitää itsestäänselvyytenä, ei minusta oikeuta sellaista käytöstä. Reagoin tähän riitaamme kuitenkin niin että nykyään en enää ota häneen yhteyttä niin paljon. Se on toiminutkin: kun olemme erossa, poikaystäväni ottaa minuun yhteyttä päivittäin(usein useammankin kerran päivässä), kun minä en ole ottanut häneen koko päivänä yhteyttä. Minun tekisi usein mieli soittaa tai laittaa viestiä hänelle, mutta en läheskään aina ltee niin, sillä pelkään että hänen mielestään olen liian takertuva.
Uskon kyllä vakaasti, että poikaystäväni rakastaa minua, ja välittää minusta. Eikö kuitenkin ole tärkeämpää millaista meillä on silloin kun olemme yhdessä? Poikaystäväni on monin tavoin osoittanut välittävänsä minusta joten kannattaisiko minun vain unohtaa tuollaiset kommentit kuten "olet liian innokas"? Ne ovat jääneet sisuksiini kaivelemaan, ja lisäämään epävarmuuttani. Eikä kyseinen kommentti mielestäni edes pidä paikkaansa(ainakaan enää nykyään). En haluaisi että suhteemme on jokin kilpailu siitä kumpi on suhteessa "niskan päällä" ja hallitsee tilannetta, haluaisin näyttää tunteitani vapaasti silloinkin kun olemme erossa. En siis mitenkään harkitse suhteen päättämistä, mutta pohdin vain miten voisin tilannetta parantaa. Poikaystävälleni on joskus vaikea puhua asioista, koska hän menee helposti puolustuskannalle ja väittää minun arvostelevan häntä kun yritän kertoa tunteistani. Haluaisin puhua rakentavasti asiasta, mutta aina kun yritän, siitä kehkeytyy riita. Kun yritän kertoa vaikkapa epävarmuudestani, poikaystäväni saattaa tokaista "no onko se mun vika, että oot epävarma?". Miten voisin puhua poikaystävälleni ilman että hän luulee minun arvostelevan häntä?
Miehen käytös kummastuttaa(välillä)
10
298
Vastaukset
Semmoista se on kun on nuori. Nuoret ovat vielä mieleltään sellaisia että parisuhteet harvemmin ovat mitään kovin tasapainoisia tai 'terveitä'.
Ihan vain mielenkiinnosta, harrastatteko seksiä myös tuon 3 kertaa viikossa mitä näette toisianne? Jos näin on, niin pidähän hatustasi kiinni sillä on hyvinkin todennäköistä että olet pojalle vain tarvekone josta tämä lypsää juuri sitä mitä milloinkin tarvitsee varsinaisesti sinusta sen kummemmin välittämättä.
Tuota epäilen ihan vain siksi että kertomasi perusteella tämä poika on ihan perinteinen nuori jolla ei hirveästi liiku vielä päässä - itsekeskeisyys ja ajattelemattomuus paistaa niin pahasti läpi että en voi kun ihmetellä että mitä ihmettä sinä siinä vielä roikut, löydät varmasti itsellesi jonkun sinua oikeasti kunnioittavan ja samalla aallonpituudella olevan ihmisen (ja vastauksena: koska olet itsekin vielä nuori niin nämä kovikset, pahikset ja suositut pojat vievät sydäntäsi kuin pässiä narussa, kunnes 25-30 vuotiaana alat ihmettelemään miten olet kaikkea sitä paskaa heiltä sietänyt ja alat etsiä niitä oikeita miehiä).
Tuommoiset "no onko se mun vika, että oot epävarma?" kommentit hyvin kertovat kuinka paljon hän sinusta oikeasti välittää.- Ei ihan noinkaan
No ei nyt ihan näin musta-valkoisestikaan. Nuorilla on ihan yhtä tasapainoisia ja terveitä suhteita kuin aikuisillakin ja on hieman ehkä... Kökösti ajateltu, että kaikki nuorten suhteet olisivat ikäänkuin pelkkää panoa ja hyväksikäyttöä, koska ei aina osata sanoa oikeia asioita: etpä taida osata itsekään. Olet tainnut muutaman typerän tai vaikka mustavalkoisen kommentin itsekin päästää suustasi.
Tuommoiset kököt viestit saattavat myös kertoa siitä, ettei häntä ole diplomatialla siunattu, että asian saa pariinkin otteeseen selittää, ennenkuin hän tajuaa. Tässä maailmassa ei ole paljoakaan musta-valkoisia totuuksia, moni ihminen käyttäytyy kökösti ja silti välittää. Harva ei välitä ollenkaan.
Tietenkin kannattaa vaihtaa kumppania jos aina on paha mieli ja kokee huonoa kohtelua omasta mielestään. Tottakai, jos tuntuu, ettei toinen välitä, tai aina on se joka joustaa ja on kynnysmattona, niin ehdottomasti, vapauteen vaan! Ketään ei niin paljon tarvitse. Muttei tässä nyt taideta ihan niin varmoja vielä olla, eikä tiedetä kun yksi puoli asiasta.
- ghifmsk
Kiitos vastauksesta, on kyllä totta että emme aina ole samalla aaltopituudella ja poikaystäväni käyttäytyy välillä lapsellisesti. Mutta kyllä voin varmasti sanoa, että hän välittää minusta. En nyt tähän jaksa luetella kaikkia tekoja, millä hän sen on osoittanut.
Enkä varsinkaan sanoisi että olen poikaystävälleni mikään seksiväline. Kyllä me harrastamme seksiä, mutta minä haluan sitä ihan yhtä paljon/joskus jopa enemmän. Ja kyllä hän tahtoo nähdä silloinkin kun tietää että minulla on kuukautiset, emmekä voi seksiä harrastaa. En tarkoittanut 'seksivälinettä', vaan tarvekonetta, jotain, mikä antaa juuri sen mitä milloinkin tarvitsee - läheisyys, rakkaus, seksi, whatever - ilman että sen eteen täytyy mitään ihmeellisempiä uhrauksia tehdä - kuten parisuhteen eteen yleensä tehdään.
Pointti on se, että tuollaista käytöstä ei kukaan itseään kunnioittava aikuinen nainen kauaa katsele - tällä hetkellä sinun ongelmasi on se, että olet nuori, et paremmasta tiedä ja katselet häntä ja hänen toimintaansa sydämenmuotoisten lasien läpi.
Tilanne paranee kunhan te molemmat kasvatte aikuisiksi ja alatte ajatella aivoillanne - tähän menee luultavasti vuosia ja miesten kohdalla se vaatii yleensä myös sen, että se märkä rätti saadaan naamaan vähintäänkin kerran, tosin joidenkin yksilöiden kohdalla kymmeneskään kerta ei vielä ole tarpeeksi. Mitä sitten ikinä teetkin, älä tuudittaudu tuohon kohtaloosi jossa mies tekee mitä ikinä huvittaa ja sinä roikut perässä 'kun se on niin ihq'.Tarkennuksena siis että tuo ääliömäinen käytös jota miehesi harrastaa johtuu siitä, että sinä enabloit sen - mitä pidempään sitä teet, sitä vaikeammaksi henkinen kasvu hänelle käy, koska tottuu siihen, että nykyinen käytösmalli on hyväksyttävä. Jos haluat muutosta, on sinun tehtävä selväksi ettet aio tuollaista kohtelua ikuisuuksia kohdella - eli mitään ultimatumia ei tarvitse tehdä, vaan tehdä vain selväksi että kyllä se kamelin selkä katkeaa kun sitä tarpeeksi rasittaa, samalla antaen mahdollisuuden itsereflektioon ja henkiseen kasvuun. Jos taas annat hänet käyttäytyä kuten haluaa, et tule IKINÄ näkemään mitään muutosta siinä - ihminen sopeutuu ympäristöönsä ja kun ympäristö ei muutu, ei muutu ihminenkään.
- ei ihan noinkaan...
anonano kirjoitti:
Tarkennuksena siis että tuo ääliömäinen käytös jota miehesi harrastaa johtuu siitä, että sinä enabloit sen - mitä pidempään sitä teet, sitä vaikeammaksi henkinen kasvu hänelle käy, koska tottuu siihen, että nykyinen käytösmalli on hyväksyttävä. Jos haluat muutosta, on sinun tehtävä selväksi ettet aio tuollaista kohtelua ikuisuuksia kohdella - eli mitään ultimatumia ei tarvitse tehdä, vaan tehdä vain selväksi että kyllä se kamelin selkä katkeaa kun sitä tarpeeksi rasittaa, samalla antaen mahdollisuuden itsereflektioon ja henkiseen kasvuun. Jos taas annat hänet käyttäytyä kuten haluaa, et tule IKINÄ näkemään mitään muutosta siinä - ihminen sopeutuu ympäristöönsä ja kun ympäristö ei muutu, ei muutu ihminenkään.
Ja että höpönlöpön.
Saattaa olla ja olla olemattakin. Toisten suhteista ei näin absoluuttisesti mitään tiedä, jos ei tunne. Lisäksi nuo miesten aliarvioivat kommentit kertovat kyllä ehkä hieman katkerasta asenteesta... Ehkä se onkin nainen jonka pitää kasvaa valitsemaan paremmin ja elämään itsenäisemmin eikä katkeroitua omista vääristä valinnoistaan. Kyllä elämään pettymyksiä mahtuu, mutta ei niistä tarvitse tehdä itselleen elämän ohjenuoraa. Puhumattakaan siitä, että muille.
Muutos on ainoa pysyvyys, että kyllä kaikki muuttuu, ei vaan haluamaamme suuntaan välttämättä.
Itseemme sen sijaan voimme vaikuttaa ja tehdä omasta muutoksestamme sellaisen, mikä on hyvä.
Puhut kuin parisuhteen toinen osapuoli manipuloisi toisen muuttumaan, toimisi tämän kasvattajana ja määräisi "henkisen kasvun suunnan".
Että oikein "antaa toiselle mahdollisuuden itsereflektioon ja henkiseen kasvuun", siinäpä vasta viisas kumppani.
Miten olisi se oma? ei ihan noinkaan... kirjoitti:
Ja että höpönlöpön.
Saattaa olla ja olla olemattakin. Toisten suhteista ei näin absoluuttisesti mitään tiedä, jos ei tunne. Lisäksi nuo miesten aliarvioivat kommentit kertovat kyllä ehkä hieman katkerasta asenteesta... Ehkä se onkin nainen jonka pitää kasvaa valitsemaan paremmin ja elämään itsenäisemmin eikä katkeroitua omista vääristä valinnoistaan. Kyllä elämään pettymyksiä mahtuu, mutta ei niistä tarvitse tehdä itselleen elämän ohjenuoraa. Puhumattakaan siitä, että muille.
Muutos on ainoa pysyvyys, että kyllä kaikki muuttuu, ei vaan haluamaamme suuntaan välttämättä.
Itseemme sen sijaan voimme vaikuttaa ja tehdä omasta muutoksestamme sellaisen, mikä on hyvä.
Puhut kuin parisuhteen toinen osapuoli manipuloisi toisen muuttumaan, toimisi tämän kasvattajana ja määräisi "henkisen kasvun suunnan".
Että oikein "antaa toiselle mahdollisuuden itsereflektioon ja henkiseen kasvuun", siinäpä vasta viisas kumppani.
Miten olisi se oma?Mitä ihmettä sinä oikein selität? Jos kyse olisi keskustelu aiheesta ihan yleisesti, voisin jopa ymmärtää, mutta kun kyseessä on tapaus jossa mies on vielä kakara ja nainen kaipaa aikuisempaa käytöstä, on selvä missä se vika on.
Mahdollisuus itsereflektioon ja henkiseen kasvuun annetaan koska ihminen saa valita vapaasti kenen kanssa on ja jos kumppanina on kakara jota ei aikuistuminen kiinnosta, ei tämän kanssa tarvitse olla.
"Miten olisi se oma?"
Kyllähän tässä tapauksessa nainenkin voi mennä itseensä ja miettiä että onko käytös vähän liian aikuismaista ja sitten degeneroitua lapsellisempaan suuntaan, mutta en usko että tämä on se oikea ratkaisu.
- veikkauksia????
Siinä olette oikeassa, että itse on vastuussa siitä, onko helposti huonosti kohdeltava. Tarkoittaen seuraavaa: sinä voit valita, lähdetkö kilpailuun mukaan vai otatko rennommin. Toteat että jassoo, selevä, ja nautit onnellisista hetkistä, ja muuten elät miten ITSE haluat. Omaa elämääsi. Ja katsot kuulutteko te jatkossakin yhteen.
Sinä voit näyttää tunteitasi ja todeta pojalle, että sinähän olet se kuka olet, ja siinä kun sinä siedät hänen oikkujaan, hän saa sietää sinun. Sinä voit vaan olla kuka olet, oma itsesi, ilmaista itseäsi: jos hän on sinulle oikea, niin kyllä, ajan kanssa, te huomaatte sopivanne silti yhteen.
Nuo möläytykset voivat olla vain möläytyksiä. Eihän se olekaan hänen vikansa, jos sinä olet epävarma, ja kun en tiedä, millä äänellä hän sanoi sen innokuus-asia, en tiedä, mutta. Ei tarvitsekaan: sinä tiedät. Sinä tiedät, onko enemmän hyvää vai pahaa, saatko voimia vai menetät niitä, oletko tyytyväinen vai et. Voi olla, että koskaan poika ei haluakaan mitään vakavempaa, mutta haittaako se juuri nyt? Voi olla, että suhde ei lähene eikä etene ja myöhemmin joudut tekemään uudet päätökset sen kanssa, tai voit tehdä ne nytkin, jos haluat jotain muuta. Mutta eniten voit vain keskittyä siihen mitä sinä haluat, ja mitä saat, ja valita. Et pysty muuttamaan etkä manipuloimaan toista mieleiseksesi: pystyt toki keskustelemaan ja olemaan oma itsesi kaikesta huolimatta. Ei pidä heilahtaa joka kritiikin mukana, ei edes oman poikaystävän.
Itsevarmuutta ja - tuntoa pitää vahvistaa jos ne on heikot, niitä tarvitsee täällä maailmassa ja maailmassa on paljon pahempiakin ihmisiä, kun yksi pojan kloppi, jota vastaan pitää pystyä pitämään puolensa. Ikävä kyllä. Joten sinun pitääkin itse olla vastuussa siitä.
Ensi kerralla kun tulee joku "innokas"-viesti, niin vastaat tylysti takaisin: "eikä sun tartte kuvitella, että mä olen itsestään selvyys. Mä kerroin asioita kuten ystävlle, enkä ollut mikään innokas. Haista home ja heippa." kuten normaalisti: ihmisellä on taipumus yleensä antaa takaisin. Ei tarvitse sen pahemmin sanoa, mutta hei, kyllä puolensa voi pitää ja näpäyttää takaisinkin. Eikä se tee mitään kilpailua tms. ihminen ei ole eläimenä mikään pumpulimössö ihanuus. Vaan kökkö möläyttelijä, jonka ego ja mieli jauhaa koko ajan kaikenlaista.
( PS. poikaystäväsi tuskin on muuta kun muoti-masentunut. Miten länsimaalaiset ovatkin niin masentuneita, kun ei ole sotaa, ei jatkuvia pahoinpitelyitä, raiskauksia, väkivaltaa, huumekauppaa, rehottavaa prostituutiota pohjautuen ihmiskauppaan, eliniän ennuste 30-40 vuotta jne... Kyllä se on vaan tota, että hyvinvointivaltioitten ihmisistä suurin osa hakee vaan huomiota, sääliä ja rypee itsesäälissä: anteeksi vaan. Kaikille meille tulee menetyksiä, isojakin, ja harvalla ne niin suuria on, että tässä maailmassa voi ruveta itseään voivottelemaan. Mikäli hänen lapsensa on kuollut, ymmärrän. Mutten se on vaan tätä teini-iän tuskaa, mikkä toki on inhottavaa ja sattuu, mutta siis normaalia ikäahdistusta, ja kasvukipuja. Siis, todennäköisesti.
Se ei oikeuta sitten ketään kohtelemaan toista huonosti!)- ällötätminua
Jaahas. Mikset vaikka kävisi vähän lukemassa masennuksesta ja siitä miten se tulee?
Sinulla voi olla vaikka kuinka hyvä ja onnellinen lapsuus ja voit silti masentua hyvinkin vakavasti tai jopa tappaa itsesi masennuksesta johtuen. Tottakai monesti masennukseen viittaa esim. kouluaikana kiusatuksi tuleminen tai joku muu trauma, mutta kyllä sitä voi masentua, vaikka menneisyydessä ei olisikaan mitään.
Ja on totta, että jossain tilanteissa jotkut ihmiset sekoittavat harmistuneen mielen ja masennuksen toisiinsa. Kun puhuvaan vakavasta masennusksesta, se on kaukana huomionhausta. Aika harva masentuneista voivottelee sitä menetystään tai kunpa joku asia olisi mennyt toisin.
Eli tule puhumaan tänne siitä miten muka ihmiset on muoti-masentuneita vasta kun ylipäätänsä tiedät jotain masennuksesta, sen sijaan että olisit lukenut muutamaa kirjoitusta foorumeilla ja sen jälkeen tehnyt omat johtopäätöksesi. Suorastaan ällöttävät ihmiset jotka väittävät masennuksen olevan huomionhakua.
- ghifmsk
Poikaystäväni ei siis käyttäydy näin kovin usein, yleensä asiat on meillä ihan hyvin. Mutta välillä just tulee sellaisia ihme "huomautuksia", jotka kuulostaa pahalta ja kylmiltä korvaani. En kuitenkaan ole siitä varma että purkaako hän minuun vain ärsyyntymystään, koska olen niin kiltti vai ajatteleeko hän oikeasti niin tunteettomasti(epäilen). Yleensä nuo ihme kommentit tulee siis tekstiviesteillä, ja kun puhun hänen kanssaan kasvotusten hän sanoo jotain kuten "älä vihaa mua". Ja on jopa sanonut että olen kultakimpale, eikä hän aina kohtele mua niin kuin pitäisi. Uskon siis että hän katuu näitä juttuja, mutta muhun on vaan niin helppo purkaa huonoa oloa, koska hän tietää että en helposti ole häntä jättämässä.
En kuitenkaan ole mikään ihan totaalinen kynnysmatto, niinkuin viestistä saattoi ymmärtää. Olen kyllä sanonut poikaystävälle etten ikuisesti siedä tuollaista käytöstä, mutta sitten kun poikaystävä on näyttänyt katuvan niin olen yrittänyt unohtaa koko jutun. Myönnän toki että minun pitäisi vielä paremmin pitää puoliani.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283067No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452330- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11760