terapeutiksi - miksi?

monet voivat hakeutua terapeutin työhön omien haavojensa ja ongelmiensa kautta. Halu auttaa ihmistä on varmasti oleellinen osa.
Kaippa niitä terapeutteja on laidasta laitaan.

Minusta tuntuu, että terapeutiksi haluavat ovat tarkkanäköisiä ihmisten käyttäytymisen, epäloogisuuden ja tunnepuolen suhteen. Monella on varmasti ollut jonkinlaisia ongelmia ja haavoja, jotka ovat sitten aloittaneet tietynlaisen kehittymisen ihmisenä ja ohjannut omien kiinnostusten suuntaa. Tähän täytyy kuitenkin sanoa, että kaikilla ihmisillä on jonkinlaisia haavoja.

Terapiatyössä täytyy olla lähellä ihmisen syvimpiä ja herkimpiä kohtia, mieltä, muistoja ja tunteita, joten kyllä tuollaiseen työhön hakeutuvalla täytyy olla halua auttaa ja halua olla hyvin henkilökohtaisella tavalla lähellä toista ihmistä. Tiettyä herkkyyttä ja empatiaa siis tarvitaan. Näihin myös varmasti kiinnitetään huomiota, kun terapiaan koulutettavia valitaan.

Terapeutit ja psykologit ja psykiatrit ovat kaikki aivan eri "kastia". Psykiatrit ovat lääkäreitä, vaikkakin lääkäreitä ehkä sieltä humaanimmasta päästä. Psykologit voivat olla aina yritysvalmentajasta psykiatrisessa sairaalassa työskentelevään kliinikkoon. Psykoterapeuttejakin on monenlaisia jo ihan koulutuksensa takia. Pohjakoulutuksen lisäksi terapiasuuntauksen koulutus kertonee terapeutista jotain, ainakin siitä, millä tavalla hän ajattelee esim. erilaisten ongelmien syntyneen ja miten hän lähtee niitä sitten "korjaamaan".

Valvira valvoo psykoterapeuttienkin työtä. Valviralta täytyy hakea lupaa tehdä psykoterapiatyötä: Valvira pitää listaa kaikista psykoterapeuteista.Jos psykoterapeutti haluaa saada ns. Kela-pätevyyden (asiakas saa tällöin Kelalta korvausta), hänen täytyy hakea myös sitä. Kaikki terapiasuuntaukset eivät tätä saa: suuntaukselta vaaditaan riittävä tieteellinen näyttö.

Jokaisen psykoterapiasuuntauksen täytyy myös järjestää suuntauksen oman koulutuksen ja terapeutin oman terapian lisäksi jokaiselle terapeutille työhönohjausta sekä lisäkoulutusta. Kaikilla on myös omaa tutkimustoimintaa esim. artikkeleiden muodossa.

Minä olen tavannut monta psykologia, psykiatria ja psykiatrista sairaanhoitajaa, jotka ovat mielestäni oireilleet itse monella tavalla (heiltä ei vaadita omaa psykoterapiaa tehdäkseen työtänsä, psykoterapeuteilta sen sijaan vaaditaan). Olen tavannut vain yhden terapeutin, jolla kävin terapiani. Kun tapasin psykoterapeuttini, tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni, että on olemassa oikeasti humaaneja ihmisiä, jotka eivät ole sekaisin. Arvelen, että koska he työskentelevät ihmisyyden parissa, heistä tavallaan tulee myös itsestään "syviä" ihmisiä.

Terapeuteissa on varmasti monenlaisia ihmisiä, koska suuntauksetkin jo ovat niin erilaisia. Jos terapeutti ei huolehdi omasta jaksamisestaan, niin totta kai hän voi olla kyllästynyt tai väsynyt: terapeutitkin ovat ihmisiä ja tekevät työtänsä. Harva varmasti pystyy olemaan uransa alusta loppuun joka päivä täydellinen - ja sitä ei varmasti kukaan vaadikaan.

Toivottavasti asiaan sydänjuuriaan myöten uskoutuneita terapeutteja löytyy Suomesta ja että heillä on halua nähdä asiakkaidensa parantuvan ja menestyvän elämässään...

Hyvä kysymys, valvooko heitä kukaan. On kaikennäköistä pelleä, vaikka ihan psykoterapeutin nimikkeellä. Voiko Kela korvata jotain niin älytöntä kuin psykoanalyysi? Verorahoja tungetaan älyttömyyksiin.

itse en usko terapian sen kummemmin kuin naapurin rouvalle jtutustelun auttavan. Puhuminen auttaa, mutta aivan sama puhutko vaikka pihan roskapöntölle.

Ihmiset jotka hakeutuvat terapeuteiksi uskovat todennäköisesti terapian olevan jotain ihmeellistä. Ja sellaista he yrittävät uskotella myös asiakkaille ja pelkästä hiljaa olosta veloittavat 100 e. Älkää antako huijata itseänne. Puhukaa vaikka papille ilmaiseksi.