Onko olemassa Jumalaa?
Minä olen ja epäilen.
Jumala.
41
190
Vastaukset
Miksi minä epäilen?
Niin, miksi?Ainakin yksi asia siihen että et enää epäile, eli saat sen luottamuksen takaisin on, kun hävität ne luomamme käsitteet Jumalasta.
Kuvat ovat ainoastaan ihmisen omasta semanttisesta sopimus-maailmasta nousevia itse-riittoisia käsitteitä (olemme tyhmyyden lisäksi ylpeitä).
Sen lisäksi että mielenyhtymät jo sinällään tekevät Jumalasta heti ihmisen kuvaa ja antropomorfisoivat Jumalaa, niin ne ruokkivat ja ajavat ajattelun syvemmin muoto-maailmoihin niin että käsitteet alkavat elää omaa elämäänsä ja sokeuttavat varjoonsa.
Nämä palstat ja keskustelut ovat juuri siksi hankalia että täällä niitä käsityksiä ja malleja Jumalasta ja gendrestä kaikkineen juuri viljellään ja ne ottavat joskus "mielessä oraalle".
Jos päivästä toiseen tästä aihe-piirissä ja tälläisillä palstoila peuhaa, niin jossain vaiheessa keskustelijoiden (kun eväät riitävät vain karkeisiin jumalkuviin, siis oikeastaan hyvin alkukantaisiin) ne kuvat ottavat vallan ja vievät sen "luottamuksen jota ei sanoilla voi kuvata".
Kuvat ottavat vallan niin paatoksellisen saarnaamisen kautta, kuin myös toista kautta, koska kaiken sen voi oikeutetusti kyseenalaistaa ja se taas nostaa myos logiikan epäilyksen katalyytiksi, ikään kuin "jumalaksi".
Luottamuksen hiipuminen omasta "Jumalan toveruudesta"(en viittaa mihinkään tunnettuun tai vielä tuntemattomaan jumala-kuva-määreeseen,,näetkös nyt ;D?) kumpuaa siis vielä korostaen,, siitä alussa mainitsemastani mahdollisuudesta tunnistaa ihmisen luoma mielikuva-tunne-vietti-jumal-kuvatus ja mahdollisuudesta yhdistää se tuttuun minäänsä ja kyvystämme reagoida sellaisiin jumalkuviin.
En tiedä,, vaikee juttu tää on, mutta eihän tämä muuten,,,"helv",,siis mitä taas meinasin manipuloida,,,,voi minua "synti",, ei ei tästä nyt tule mitään kun en ole mikään "gur",,eiku "valaist",,"minää ole",,NYT LOPPU ;).- Olen minä
Loistava kysymys.
Epäilemme, jotta voisimme aina haastaa vanhan ja löytää uutta?
Koska tiedämme, että olemme matkalla emme päämäärässä, johon kuvittelemme haluavamme?
Voisiko auttaa vastauksen löytymisessä se ajatus, että jos tietäisimme täydellisesti Jumalan olevan olemassa niin mitä sitten tapahtuisi? Mitä sen jälkeen? Olen minä kirjoitti:
Loistava kysymys.
Epäilemme, jotta voisimme aina haastaa vanhan ja löytää uutta?
Koska tiedämme, että olemme matkalla emme päämäärässä, johon kuvittelemme haluavamme?
Voisiko auttaa vastauksen löytymisessä se ajatus, että jos tietäisimme täydellisesti Jumalan olevan olemassa niin mitä sitten tapahtuisi? Mitä sen jälkeen?'Mitä sen jälkeen?
Perimmäisen absoluutin löytyminen lienee lopullinen totuus, mutta entä sitten?
Lopullista ja auvoista läsnäoloa, vaiko lähteekö kierto uudelleen ja uudelleen.....- ()(777))
mrnoubody kirjoitti:
Ainakin yksi asia siihen että et enää epäile, eli saat sen luottamuksen takaisin on, kun hävität ne luomamme käsitteet Jumalasta.
Kuvat ovat ainoastaan ihmisen omasta semanttisesta sopimus-maailmasta nousevia itse-riittoisia käsitteitä (olemme tyhmyyden lisäksi ylpeitä).
Sen lisäksi että mielenyhtymät jo sinällään tekevät Jumalasta heti ihmisen kuvaa ja antropomorfisoivat Jumalaa, niin ne ruokkivat ja ajavat ajattelun syvemmin muoto-maailmoihin niin että käsitteet alkavat elää omaa elämäänsä ja sokeuttavat varjoonsa.
Nämä palstat ja keskustelut ovat juuri siksi hankalia että täällä niitä käsityksiä ja malleja Jumalasta ja gendrestä kaikkineen juuri viljellään ja ne ottavat joskus "mielessä oraalle".
Jos päivästä toiseen tästä aihe-piirissä ja tälläisillä palstoila peuhaa, niin jossain vaiheessa keskustelijoiden (kun eväät riitävät vain karkeisiin jumalkuviin, siis oikeastaan hyvin alkukantaisiin) ne kuvat ottavat vallan ja vievät sen "luottamuksen jota ei sanoilla voi kuvata".
Kuvat ottavat vallan niin paatoksellisen saarnaamisen kautta, kuin myös toista kautta, koska kaiken sen voi oikeutetusti kyseenalaistaa ja se taas nostaa myos logiikan epäilyksen katalyytiksi, ikään kuin "jumalaksi".
Luottamuksen hiipuminen omasta "Jumalan toveruudesta"(en viittaa mihinkään tunnettuun tai vielä tuntemattomaan jumala-kuva-määreeseen,,näetkös nyt ;D?) kumpuaa siis vielä korostaen,, siitä alussa mainitsemastani mahdollisuudesta tunnistaa ihmisen luoma mielikuva-tunne-vietti-jumal-kuvatus ja mahdollisuudesta yhdistää se tuttuun minäänsä ja kyvystämme reagoida sellaisiin jumalkuviin.
En tiedä,, vaikee juttu tää on, mutta eihän tämä muuten,,,"helv",,siis mitä taas meinasin manipuloida,,,,voi minua "synti",, ei ei tästä nyt tule mitään kun en ole mikään "gur",,eiku "valaist",,"minää ole",,NYT LOPPU ;).Niinhän se taitaa olla, että ihminen on aina pitänyt käsitejumalana sitä mille ihminen ei ole voinut koskaan mitään.Esimerkkinä ukkosen jumala, eli ukkojumala.Tähdet olivat aikonaan reikiä taivaan lattiassa, joista taivaan kirkkaus loisti.Tarumaailma on pullollaan näitä ihmeellisiä asioita. Politikot pitivät valtaa samalla periaatteella. He määräävät, ja köyhät ovat tyhmyydessään hiljaa.Isokirjahan sanoo;Köyhältä ja tyhmiltä otetaan se vähäkin pois, ja annetaan rikkaille.Se siitä köyhien asiasta.
Yksi asia lienee tosiaan se, että ns. virallinen usko on aivopessyt myös minua vuosikymmeniä.
On luotu kuva Jumalasta ja sen on pitännyt kelvata.
Nyt kun tarjoillaan vaihtoehto(ja), on mielessä vieläkin epäilys...onkohan asia näinkään?
Itsestä sen pitäisi löytyä, mutta käsittääkseni aniharvat ovat sieltä löytäneet mitään.
Tämä on sitä ainaista natinaa ja taisi olla turha aloitus, onhan näitä samanmoisia tullut tehtyä...mutta kokoikäinen etsintä on tosiasia.- kokija
Tämän ajanjakson tunnusmerkkejä on minusta että kulkija löytää omakohtaisen elämäntehtävän ja omakohtaiset totuudet. Jonkun totuus ei ole toisen totuus, vain sillä on merkitystä mikä vie eteenpäin. Tämä mikä vie eteenpäin olisi löydettävä itse.
Me voimme kukin sanoa miten asiat juuri sillä hetkellä näemme ja varmaankin tällä palstalla monet niin teemmekin. Epäily kertoo siitä että pitää muodostaa omakohtainen visio tai tie yksilöllisellä tavalla, ei sulateta suoraan muiden visioita ja teitä.
Epäilyn voi nähdä positiivisena, koska ei ole niin manipuloitavissa. Tosin jos jämähtää epäilyyn, niin manipuloituu siihen kiinni.
Pieni vertailu:
- länsimainen mieli epäilee ensin ja katsoo myöhemmin, josko jo tyrmätyssä olisi ainesta. Länsimainen kokee velvollisuudekseen tyrmätä ensin. Se kertoo siitä, että individualismin asennekerros on päällimmäisenä.
-itämainen mieli sanoo kaikelle hymyillen joo joo ja vasta myöhemmin karsii turhat tai kaikki pois, kun kertoja on mennyt tiehensä. Itämainen ei kerro alkuperäiselle kertojalle välttämättä että hän on myöhemmin tyrmännyt alunperin "hyväksymänsä" :) Kollektiivisuuden kautta kiertäen löydetään myöhemmin tällä tavalla individuaalisuutta. Kollektiivisuuden asennekerros on päällimmäisenä.
Ihmisen persoona koostuu asennekerroksista.
Olen varma että kun sisäinen elämäntehtävä on löytynyt niin sydän asettuu. Puhutaan vakaasta sydämestä. Jonkun elämäntehtävä voi olla vaikka suuressa jumalallisessa suunnitelmassa mukanaolo, niinkin yleisluonteinen se voi olla. Tai se voi olla R-kiskan myyjänä ihmisten kanssa sosialisointi, minkä taustalla on myös suuri suunnitelma, vaikka kyseinen ei sitä tiedostaisikaan.
- kokija
Epäily liittyy poisheittämiseen. Poisheittäminen viittaa takertumattomuuteen. Tämä hahmo kai kuuluu kategoriaan "saarnaaja". Tarkoituksella. Käsitän että voi heittää näkökulmia muttei niitä pidä elätellä käsitteellisinä. Jos niistä ei irtoa muuta kuin käsitteellistä niin ne ovat tarpeettomia.
Luen käsitteitä sillä silmällä että josko niistä irtoisi mielenylittävää välähdyksenomaista sanatonta-kuvatonta assosiaatiota. Minulle teksti ja niiden välittämät totuudet sinänsä eivät ole itseisarvoisia. Teksti ei jää päähän elämään, sillä se unohdetaan kun se on kirjoitettu.
Mitä sanatonta prosessia tekstin ymmärtäminen omalla tavallaan saavat aikaan kokemusmaailmassa on mielenkiintoista.
Teksti / totuus ei ole päämäärä vaan keino. Keinot kuuluvat epätyydyttävään maailmaan, mutta niiden kautta voi "kulkea". Kuin kävelet kadulla niin et kiinnitä huomiota totuuksiin, eli askeleisiin. Askeleet ovat keinoja olla matkalla. Samoin teksti on keino olla matkalla internetissä. Yksi teksti on yksi askel.
Matka sinänsä ilman päämäärää. Olla matkalla on kai jo päämäärä? - kokija
" Minä olen ja epäilen [Jumalan olemista] "
Alkoi ihan naurattamaan tuo paradoksaalisuus :)
Jos olemme niin olemme (Jumalassa), koska Jumala on oleminen. Mitään muuta ei ole. Eikö se riitä meille? Onko elämä puuduttavaa? Jos elämä tuntuu puuduttavalta niin olemiseen ei ole syvennytty vielä riittävän syvälle. Kun olemisessa pysytään, niin ensin särky lisääntyy (kun tunnekarma alkaa palamaan), mutta pian lisääntyy autuuden kokemus, mistä tulee pysyvää.
Tietoisuuden sisällön saaminen koherentiksi (yhdensuuntaiseksi) on olennaista ruumiin, tunteiden ja ajatusten tasolla. Jos tietoisuudessa on vastakkaisia mielleyhtymiä, niin ne aikaansaavat hämmennystä, jolloin läsnäolo jää hetkelliseksi. Läsnäolo tarkoittaa opiskeltuna sitä että Jumala on, eli läsnäolo on, jolloin ihmistä ei edes havaita.
Jos sisäinen intropektio ei miellytä niin ulkonaiseen maailmaan suuntautuminen on tie. Aloitin itse suuntautumalla ulos, nähden kaiken yhtenä, ja päätin jossain vaiheessa suunnata sisälle. Täälläkin voi nähdä kaiken yhtenä kun opiskelee.Tuossa yksinkertaisesti ajattelin maallista olemista ja eloa ja ylipäätään uskontojen mielettömyyttä.
- kokija
Myötäeläjä kirjoitti:
Tuossa yksinkertaisesti ajattelin maallista olemista ja eloa ja ylipäätään uskontojen mielettömyyttä.
Niinpä. Kiitos Jumalalle että Jumala on kuollut, voidaan sanoa. Tämä kuulostaa paradoksilta muttei ole sitä.
Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa. Etuliitteet maallinen ja taivaallinen ovat harhaa, perustuvat mielikuviin. Oleminen on täysin samaa perusolemukseltaan, liitetään siihen mukaan taivasta tai maallisuutta. Oleminen on täysin neutraali ja kaikissa olotiloissa samaa.
Oleminen itsenään - ilman liitettyä taivaallisuutta tai maallisuutta.
Olemisella on se taipumus että se polttaa karman. Siksi siitä puhutaan. Jos on karmaa niin ihminen ei vielä ole. Kun opetellaan olemaan niin huomataan, että yksinkertaisuudestaan huolimatta ihmiset eivät ole. He liukuvat olemisesta menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Olemisessa on vain nyt. Olemisessa mieli pysähtyy. Muistiin takertuminen mitätöityy olemisessa. Jos ihmiset olisivat, he olisivat jo kärsimyksen ulkopuolella.
Ihmisten olemisen tunne tulee siitä että he pyörivät olemisen ympärillä, ikäänkuin olisivat. Oleminen on ikuista nykyhetkeä.
Psykologinen kärsimys muodostuu pitkälti menneisyyden muistikuviin ja tulkevaisuuden odotuksiin takertumisista. Kuvittelemisesta.
Olemisen opettelua siis ihmisenä olo. Se on kaiken kuvittelun tuolla puolen.
Kukaan ei ole syyttä jossain uskonnossa kiinni. Uskonnot olisi jo lopetettu jos niitä yksinkertaiset ihmiset eivät tarvitsisi. Tämä huojentanee, kun ajattelee että uskonto kuvastaa vain ihmisen mieltä. Kun ihmisen tietoisuudentaso muuntuu sisältä käsin, niin muuttuu uskonto. Uskonnoissa on eteenpäinkin vieviä puolia nykyihmistä ajatellen, joten ei huolta.
Jossakin vaiheessa pato murtuu ja ilmeisesti uskonto muuntuu rytäkällä psykologisiksi tosiasioiksi. Tätä mm. buddhalaisuus pitkälti jo on - psykologiaa arkkityyppeineen. Psykologia on muuntumassa länsimailla kovaa vauhtia transpersoonalliseen suuntaan. Buddhalaisesta psykologiasta on otettu mallia ja synteesiä tehdään. kokija kirjoitti:
Niinpä. Kiitos Jumalalle että Jumala on kuollut, voidaan sanoa. Tämä kuulostaa paradoksilta muttei ole sitä.
Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa. Etuliitteet maallinen ja taivaallinen ovat harhaa, perustuvat mielikuviin. Oleminen on täysin samaa perusolemukseltaan, liitetään siihen mukaan taivasta tai maallisuutta. Oleminen on täysin neutraali ja kaikissa olotiloissa samaa.
Oleminen itsenään - ilman liitettyä taivaallisuutta tai maallisuutta.
Olemisella on se taipumus että se polttaa karman. Siksi siitä puhutaan. Jos on karmaa niin ihminen ei vielä ole. Kun opetellaan olemaan niin huomataan, että yksinkertaisuudestaan huolimatta ihmiset eivät ole. He liukuvat olemisesta menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Olemisessa on vain nyt. Olemisessa mieli pysähtyy. Muistiin takertuminen mitätöityy olemisessa. Jos ihmiset olisivat, he olisivat jo kärsimyksen ulkopuolella.
Ihmisten olemisen tunne tulee siitä että he pyörivät olemisen ympärillä, ikäänkuin olisivat. Oleminen on ikuista nykyhetkeä.
Psykologinen kärsimys muodostuu pitkälti menneisyyden muistikuviin ja tulkevaisuuden odotuksiin takertumisista. Kuvittelemisesta.
Olemisen opettelua siis ihmisenä olo. Se on kaiken kuvittelun tuolla puolen.
Kukaan ei ole syyttä jossain uskonnossa kiinni. Uskonnot olisi jo lopetettu jos niitä yksinkertaiset ihmiset eivät tarvitsisi. Tämä huojentanee, kun ajattelee että uskonto kuvastaa vain ihmisen mieltä. Kun ihmisen tietoisuudentaso muuntuu sisältä käsin, niin muuttuu uskonto. Uskonnoissa on eteenpäinkin vieviä puolia nykyihmistä ajatellen, joten ei huolta.
Jossakin vaiheessa pato murtuu ja ilmeisesti uskonto muuntuu rytäkällä psykologisiksi tosiasioiksi. Tätä mm. buddhalaisuus pitkälti jo on - psykologiaa arkkityyppeineen. Psykologia on muuntumassa länsimailla kovaa vauhtia transpersoonalliseen suuntaan. Buddhalaisesta psykologiasta on otettu mallia ja synteesiä tehdään.'Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa'.
Tuosta olisi eri uskonlahkojen edustajilla paljonkin sanomista. Sotii myös kaikkien kirkkojen perusoppeja vastaan, en kuitenkaan sitä ihmettele.
Jos Oleminen On, onko muka yhdentekevää millä tasoilla Oleminen On?
En kertakaikkiaan oikein ymmärrä oivalluksiasi?
Eikö maallisen Olemisen tarkoitus ole omansa ja korkeammilla Olemisen tasoilla on omat merkityksensä?Myötäeläjä kirjoitti:
'Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa'.
Tuosta olisi eri uskonlahkojen edustajilla paljonkin sanomista. Sotii myös kaikkien kirkkojen perusoppeja vastaan, en kuitenkaan sitä ihmettele.
Jos Oleminen On, onko muka yhdentekevää millä tasoilla Oleminen On?
En kertakaikkiaan oikein ymmärrä oivalluksiasi?
Eikö maallisen Olemisen tarkoitus ole omansa ja korkeammilla Olemisen tasoilla on omat merkityksensä?Itse asiassa perinteiset uskonnot juuri hahmottavat maan ja taivaan samoin lähtö-perustein.
Taivaassa kaikki on "vain hyvin".
Taivaassa kaikki se mitä unelmoidaan hyväksi on totta ilman vasta-kohtaa koska se vastakohta eli "paha jäi maapallolle".
Ihmettelen tuot(kin) ideaa?
Mitä järkeä käytännössä on haihduttaa pahat muistot edellisestä elämästä koska niiden opettava-funktio häviää osan muistoja puuttuessa?
Taivaallinen muisti on siis valikoiva?
Hirvittävät muistot mm. yksinäisyydestä, tuskasta, peloista ja yleensä tunteiden(kielteisten) vyörystä voisi pilata "taivaassa muuten niin hilpeän tunnelman"?- kokija
Myötäeläjä kirjoitti:
'Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa'.
Tuosta olisi eri uskonlahkojen edustajilla paljonkin sanomista. Sotii myös kaikkien kirkkojen perusoppeja vastaan, en kuitenkaan sitä ihmettele.
Jos Oleminen On, onko muka yhdentekevää millä tasoilla Oleminen On?
En kertakaikkiaan oikein ymmärrä oivalluksiasi?
Eikö maallisen Olemisen tarkoitus ole omansa ja korkeammilla Olemisen tasoilla on omat merkityksensä?Oleminen ilman laatuja. Se joka on, ymmärtää tuon tekstin. Se jo ei ole, ei ymmärrä. >Se joka edes kokeilee tosissaan olemista, saa aavistuksen mistä puhutaan.
Miksi ihminen ei halua olla? Hän ei halua luopua kärsimyksistä. Jos hän haluaisi, niin hän alkaisi olemaan. - kokija
Myötäeläjä kirjoitti:
'Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa'.
Tuosta olisi eri uskonlahkojen edustajilla paljonkin sanomista. Sotii myös kaikkien kirkkojen perusoppeja vastaan, en kuitenkaan sitä ihmettele.
Jos Oleminen On, onko muka yhdentekevää millä tasoilla Oleminen On?
En kertakaikkiaan oikein ymmärrä oivalluksiasi?
Eikö maallisen Olemisen tarkoitus ole omansa ja korkeammilla Olemisen tasoilla on omat merkityksensä?Tasot kuuluvat mielen avaruuteen, ja kun se on pysähtynyt olemisessa, tasot katoavat. Ne ovat unta.
Itsetarkoitus ei ole olla tasoilla, vaan olla. Oleminen on samalla kaikkialla ja ulkopuolella tasojen ei-missään. Tasot laaduttavat olemisen, mutta ne eivät itsenään ole. Ne sisältävät pelkkiä laaduttavia ominaisuuksia, joilla olemiseen liittyy ominaisuuksia, jotka peittävät sen. - kokija
Myötäeläjä kirjoitti:
'Oleminen on ihan samaa maassa kuin taivaassa'.
Tuosta olisi eri uskonlahkojen edustajilla paljonkin sanomista. Sotii myös kaikkien kirkkojen perusoppeja vastaan, en kuitenkaan sitä ihmettele.
Jos Oleminen On, onko muka yhdentekevää millä tasoilla Oleminen On?
En kertakaikkiaan oikein ymmärrä oivalluksiasi?
Eikö maallisen Olemisen tarkoitus ole omansa ja korkeammilla Olemisen tasoilla on omat merkityksensä?Seuraava tuli minulle yllättäen saneluna, ja sopii mielestäni tähän tilanteeseen:
" taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani pysyy, sanoo Herra "
En ole mielestäni uskovainen, mutta tällaiseen sanamuotoon se nyt kuitenkin pukeutui.
( "Sanaan" on tässä ladattu erinäisiä merkityksiä. Sana viittaa Olemiseen, joka on Amen ja Om, Maailmanjärki ja Logos ) - 12777345
Jumala on eläväksitekevä ei mikään oleminen.Oleminen on jo ymmärtämistä olemisesta, ja missä oleilee.
Kirkon rutiiniopetukset ovat melko suoraviivaista toistoa.
Papit voivat hieman rajatulla sektorilla 'sanomia' muotoilla, siis papit ovat ojennuksessa.
Ihmis'sielu syntyy tänne polttaakseen karmaa kovassa ympäristössä. Näin minä olen uskonut, sikäli kun olen kyennyt ylipäätään uskomaan.
Ota näistä sitten selvää, kun toisaalta sanotaan kaiken olevan pelkkää illuusiota...harhaa....tiedä sitten tarkoituksista?Että meidän pitäisi 'muistaa' keitä oikeasti olemme, okei niin minäkin olen ajatellut.
Karma ja siihen liittyvät kuviot, mitkä eivät ole läheskään yksiselitteisiä ovat nyt jääneet jotenkin taka'alalle, mistä moinen?
Ikäänkuin sellainen ei edes kuuluisi jälleensyntymän kiertokulkuun?- kokija
Myötäeläjä kirjoitti:
Että meidän pitäisi 'muistaa' keitä oikeasti olemme, okei niin minäkin olen ajatellut.
Karma ja siihen liittyvät kuviot, mitkä eivät ole läheskään yksiselitteisiä ovat nyt jääneet jotenkin taka'alalle, mistä moinen?
Ikäänkuin sellainen ei edes kuuluisi jälleensyntymän kiertokulkuun?Tämä 'muistaminen' on nykyhetken muistamista nykyhetkessä, missä muisti mitätöityy.
Karman pitäminen taka-alalla on loogista, koska sitä ei ole nykyhetkessä. Nykyhetkessä se palaa, tuhoutuu. Nykyhetken kannalta se on illusorista. Samoin jälleensyntyminen on illusorista nykyhetkessä.
Aika ja avaruus mitätöityvät olemisessa, jonka singulariteettivoimat tuhoavat kaiken ajallisen ja avaruudellisen. On vain oleminen. On vain hiljaisuus.
Ja... olemisen päällä oleva olematon kirjoittaja kirjoittaa. Tämä kirjoittaja on langettanut itsellensä kuolemantuomion, Olemisen kautta, kun hän näkee olemisen. Oleminen on, zombin on kuoltava itsellisenä olentona.
Skandhat, nuo kasaumat, vain hiljaa lepattelevat. Olemisesta ne kirjoittavat kunnes oleminen on shivamaisella viimeisellä iskullaan kaiken tuhkan maailmaan hajoittanut.
Tuhkasta 'nousee' Feenix - eikun Oleminen joka aina ollut on. Illusorinen varjo katoaa ikuisiksi ajoiksi. Mikään muuttunut lopulta ei - alusta nousi varjo, loppuun se vajosi - alku ja loppu yhteen sulautuvat, pisteeksi jäivät. Tuokin piste illusorisena katosi.
Olkoon näin. Ei. Vaan pelkästään: Olkoon. Myötäeläjä kirjoitti:
Että meidän pitäisi 'muistaa' keitä oikeasti olemme, okei niin minäkin olen ajatellut.
Karma ja siihen liittyvät kuviot, mitkä eivät ole läheskään yksiselitteisiä ovat nyt jääneet jotenkin taka'alalle, mistä moinen?
Ikäänkuin sellainen ei edes kuuluisi jälleensyntymän kiertokulkuun?Tarkemmin ajatellen, ennenkuin puhumme 'karman laista', ehkäpä luontevammin sopii puhua 'syyn ja seurauksen' laista....koska se on kyllä lahjomaton.
'sitä niität, mitä olet kylvänyt'.
- Olen minä
Pitäisi kait ensin ymmärtää mitä kukin tuolla karmalla oikein tarkoittaa. On niin monia selityksiä.
Minä uskon, että edelliset elämät vaikuttavat. Kaikki se mitä on ollut ja tapahtunut edellisistä elämistä vaikuttaa siihen mitä nyt olemme. Kaikki ei ehkä vaikuta positiivisesti vaikka viekin meitä koko ajan tietyllä tavalla eteenpäin. Emme voi koskaan olla samoja kuin olimme eilen.
Jos kuitenkin joka hetki voisimme elää tässä ja nyt hetkessä, meidän ei varmaankaan tarvitsisi murehtia mistään, ei menneisyydestä eikä tulevaisuudesta. Siten se karma mikä meillä on, on turhaa murehtimista. Se kyllä hoituu siten kun sen on tarkoitus hoitua, jos jonkin edes tarvitsee hoitua noin ylipäätään. Eikö vain voisi olla ja nauttia siitä mitä on? Karmalla tai ilman? Sen taidon kun osaisi vielä joku päivä....- kokija
On sama onko karmaa vai ei, onko taivaassa vai maassa, onko Jumalaa vai ei, kun on Oleminen.
Vain oleminen on, muuta ei ole. Tämä on nähtävissä päivänselvästi nirvaanisella tasolla, jota ei ole olemassa tasona, siksi ihmiset ymmärtävät miten ymmärtävät. He ymmärtävät mielellä, nirvaana on sen sijaan olemisessa.
Oleminen on ylivertaista, mihin Buddha viittasi ja josta Jeesus puhui minulle ( " Taivaat ja maa katovat, mutta Sana-oleminen pysyy " ). Se on kaiken seli-selin ja tekosyiden ulottumattomissa. Tätä me olemme tulleet opiskelemaan.
Läsnäoloa. Mielestäni kaikki on karmaa, tämä maallinen elämä on karmaa täynnä.
Se ilmenee meille ehkä hyvin huomaamattomasti ja joskus hyvinkin voimakkaina elämänkokemuksina.
Tässähän piilee juuri henkisen kasvun ydin ja se, että joskus pääsemme tähän Olemisen tilaan.
'Kollektiivinen' karma nähdään ehkäpä maapallon yleisenä tilana, tai kokonaisien järjestelmien horjumisena (rahan palvonta saavuttaa jonkinmoisen päätepisteen.)
Murehtia ei meidän tarvitse, eikä pidä murehtia. Kaikki tapahtuu vääjäämättä periaatteella 'mitä kylvät, sitä niität' niin yksilö kuin kollektiivitasolla.'On niin monia selityksiä'.
Kyllä, näistä on helppoa tehdä vaikeatajuisia. Minä ymmärrän sen 'syyksi ja vääjäämättä seurauksiksi'.
Tässä on suhteellisen yksinkertainen ilmaisu,.. kaikilla tunteilla, ajatuksilla, teoilla on seuraus ja siksi nämä elementit pitäisi olla hallinnassa.
Kun aidosti olemme kypsyttäneet 'vihan', tilalle tulee samanmoinen annos kehittävää 'tunnetta'.
Näin se etenee....ihmisen tärkeimmän aistin sanotaan olevan 'tunto'?
Lisäisin edelliseen vielä, mitä enemmän poltamme karmaa elämässä, sen helpompi on ns. kuolemanjälkeinen 'kiirastuli'.
Tämä kiirastuli on 'huonon karman' polttouuni, ei rangaistus vaan puhdistuspaikka.
Siksi meidän 'elämämme' on, jotta voisimme 'sovittaa' ja tavallaan 'pelastua'......kiirastulelta.
helvetti on pelottelua.- yksinkertaista vain
Myötäeläjä >> "Onko olemassa Jumalaa? Minä olen ja epäilen."
Yksinkertaista:
En tiedä onko sinua, siis ihmistä, joka on kirjoittanut kysymyksen. Saatathan olla jopa toisen ihmisen luoma ohjelma, joka kirjoittelee nimimerkin takaa sanoja peräkkäin muodostaen lauseita - yksinkertaisia ja ymmärrettäviä.
Mutta mistä voisin tietää, että juuri sinä olet? Kohtaamallako? Kasvotusten? Mistä siltikin voisin tietää, että tapaamani henkilö on kirjoittanut kommentin. Onhan mahdollista, että olet sopinut tekstiviestillä tulevasi tapaamaan minua - palkkiota vastaan. Epäilen, onko sinua olemassa ihmisenä.
Jos kuitenkin olet ihminen nimimerkin takana, ehkä Jumalakin on. Kaikkivaltiaana hänen ei tarvitse epäillä, Hän tietää olenko vai enkö. Me emme ole kaikkivaltiaita, me emme voi kuin epäillä tai uskoa. Kumman valitset? - Saagapolku
Kysymys....
Mitä muuta on olemassa, kuin Jumala?- mistä olet niistä?
Useita Jumalia?
On tervettä kysenalaistaa, on asia mikä hyvänsä, silti pitää jatkaa etsimistä.
Kuitenkin on huomioitava tämä valtaisa 'kuohunta' eri uskonlahkojen, kirkkojen ym. seurakuntien välillä.
Että kovin eripuraista sakkia nämä varsinaiset uskovat, ei tunnu oikein selvältä?
Kuolemanrajakokemukset ovat puolestaan konkreettisia näyttöjä, neurokirurgit tuntevat asian, mutteivät pysty sitä selittämään.
Vielä yleistyessään nämä asiat aukaisevat väyliä ja poistavat epäilyjä, tällaisen kokenut ei koskaan palaa entisille uomilleen.- Saagapolku
mistä olet niistä? kirjoitti:
Useita Jumalia?
No kenen on sitten paras, vihasin, rakastavin, ymmärtävin, jane ?
- bssfb<
Saagapolku kirjoitti:
No kenen on sitten paras, vihasin, rakastavin, ymmärtävin, jane ?
Miksi jumalia edes olisi oltava?
Tai jos olet jumalasta, tai jopa jumala, niin olet se ja tai sen jumaluuden kaltainen eli ominaisuuksieltasi juuri jumlauutesi summa tai osanen jumlauudesta tai "jotain", eikö?
Epäilen että voit edes muuntua muuksi mistä olet tai mitä mahdollisuuksia sisällät tai mistä olet lähtenyt? - Saagapolku
bssfb< kirjoitti:
Miksi jumalia edes olisi oltava?
Tai jos olet jumalasta, tai jopa jumala, niin olet se ja tai sen jumaluuden kaltainen eli ominaisuuksieltasi juuri jumlauutesi summa tai osanen jumlauudesta tai "jotain", eikö?
Epäilen että voit edes muuntua muuksi mistä olet tai mitä mahdollisuuksia sisällät tai mistä olet lähtenyt?Mitäs jos ei ole muuta kuin Jumala ja hyvää eikä pahaa ole oikeasti edes olemassa.
Mieti Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu jotakin 6 miljardia vuotta.
Onko se tieto edes luotettava, kun nykyisin paljastuu enemmän ja enemmän asioita joita on pidetty totena ja sitten se ei sitä olekkaan. Kuten äskeinen hiukkaskoe joka romutti Einsteinin teorian.
Niin ajan käsitys kokonaisuudessa ihmisen osalta kuin silmänräpäys jos sitäkään, kun katsomme kauanko ihminen ylipäätään on ollut olemassa.
Niin hyvä ja paha on ollut vain sen aikaa kuin kaksinaisuuskin.
Joka on sinäns illuusio, vaikka se tuntuu niin todelliselta.
No Maailmankaikkeus voi olla edelleen olemassa vielä sen saman n.6 miljardia vuotta, mutta tuskin ihminen ihmisenä sinne asti tallaa hyvien ja huonojen juttujensa kanssa.
Mutta se mitä jää jäljelle kun tyhjennämme tämän lihapuvun vedestä sekä maatuvasta hiilestä, niin Sinä itsessäsi et katoa kuitenkaan mihinkään.
Mutta hyvä ja paha katoaa.
Kun on vain yksi ääretön kokonaisuus joka on niin pieni myös jota ihmiseksi kutsutaan.
Sille me emme voi mitään ja tuskin edes haluammekaan, kun irtaantuminen siitä mitä vain on, niin on mahdotonta. Saagapolku kirjoitti:
Mitäs jos ei ole muuta kuin Jumala ja hyvää eikä pahaa ole oikeasti edes olemassa.
Mieti Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu jotakin 6 miljardia vuotta.
Onko se tieto edes luotettava, kun nykyisin paljastuu enemmän ja enemmän asioita joita on pidetty totena ja sitten se ei sitä olekkaan. Kuten äskeinen hiukkaskoe joka romutti Einsteinin teorian.
Niin ajan käsitys kokonaisuudessa ihmisen osalta kuin silmänräpäys jos sitäkään, kun katsomme kauanko ihminen ylipäätään on ollut olemassa.
Niin hyvä ja paha on ollut vain sen aikaa kuin kaksinaisuuskin.
Joka on sinäns illuusio, vaikka se tuntuu niin todelliselta.
No Maailmankaikkeus voi olla edelleen olemassa vielä sen saman n.6 miljardia vuotta, mutta tuskin ihminen ihmisenä sinne asti tallaa hyvien ja huonojen juttujensa kanssa.
Mutta se mitä jää jäljelle kun tyhjennämme tämän lihapuvun vedestä sekä maatuvasta hiilestä, niin Sinä itsessäsi et katoa kuitenkaan mihinkään.
Mutta hyvä ja paha katoaa.
Kun on vain yksi ääretön kokonaisuus joka on niin pieni myös jota ihmiseksi kutsutaan.
Sille me emme voi mitään ja tuskin edes haluammekaan, kun irtaantuminen siitä mitä vain on, niin on mahdotonta.'Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu jotakin 6 miljardia vuotta'.
Ei muuta kuin pikku oikaisu, fyysinen maailmankaikkeus on laajentunut 13,7 miljardia valovuotta.
Täysin ihmisjärjelle käsittämätön asia, miljardit tähdet biljoonat planeetat ym??- Saagapolku
Myötäeläjä kirjoitti:
'Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu jotakin 6 miljardia vuotta'.
Ei muuta kuin pikku oikaisu, fyysinen maailmankaikkeus on laajentunut 13,7 miljardia valovuotta.
Täysin ihmisjärjelle käsittämätön asia, miljardit tähdet biljoonat planeetat ym??Any Way.
Saagapolku kirjoitti:
Any Way.
Eikö olekkin järisyttävää ja kysymyksessä on 'vain' tämä 'universumi''?
- Saagapolku
Myötäeläjä kirjoitti:
Eikö olekkin järisyttävää ja kysymyksessä on 'vain' tämä 'universumi''?
Suuruutta on turha miettiä, olet kuitenkin sitä kaikkea sekä sen kaiken osa.
Syyn ja seurauksen laki on maailmankaikkeudellinen laki jonka mukaan universumi keihittyy, ja se on myös ajassa ja aineessa ilmenevän fyysisen elämän laki.
Ihminen on piokkeus muusta eläinkunnasta, sillä hän on joutunut myös henkisesti tämän lain piiriin kun materiasta kehityksen kautta syntynyt ajatus tietämättään synnytti ihmisen henkiselle alueelle egon ja joutui tämän vangiksi,joka sitten
seuraa ihmistä elämästä toiseen kunnes ihminen ymmärtää tämän totuuden, että miten tuo kaikki on tapahtunut menneisyydessä
Jälleensyntymä ihmisyksilön kohdalla merkitsee sitä, että hännen syynsä ja seurauksensa eivät voi päättyä yhden elämän aikana, vaan siirtyy kuoleman jälkeen uudelle persoonalle
Uskonnot ja aatteet kieltävät tällaisen olemassa olon muutamia poikkeuksia lukuunottamatta
Kun kielletään tuo toisasia, niin ihminen ei voi omalla toiminnallaan päästä irti tuon lain vaikutuspiiristä, ja niin tuo ketju jatkuu ja uskontojen valta ihmisen orjuuttamiseen luo heille ikuisuuden muuten niillä ei olisi olemassaoloa
Läsnä olo on tulos noitten asioiden ymmärtämisestä, ja elämistä nykyhetken ajattomassa hiljaisuudessa, jossa menneisyytenä ilmevä itse luomamme aika päättyy, ja samalla päättyy kaikki tuska, kärsimys pelko, ja voimme elää henkisesti maanpäällisessä taivaassa- Luojan oma
Jumala on luonut kaiken, mitä on. Mitään ei olisi olemassa ellei Jumala olisi luonut kaikkea. Jumala todistaa olemassaolonsa luotujen olentojen ja luodun maailman kautta. Ne todistavat hänen viisaudestaan ja voimastaan.
Jospa me kaikki olemme olleet luomassa luomakuntaa?
Olemme antaneet ideoita, joita ei ole väheksytty, päinvastoin riemuiten otettu käsiteltäviksi, olimmehan Luojia LUOJASSA.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731930Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971663- 1471217
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 54547
- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462