suhtautui torjuvasti Jumalan nimen käyttämiseen.
Vuoden 1886 käännöksessä 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa ollut muoto ”Jehovah” siirrettiin alaviitteeseen muotoon ”Jahve”.
Kirkkoraamatun suomennoksen esitöiksi laati tri J. I. Gummerus Psalmien ensimmäisestä kirjasta käännöksen, jossa hän käytti muotoa ”Jehowa”,
mitä ei hyväksytty.
Raamatunkäännöskomitean torjuvaa suhtautumista Jumalan nimen käyttöön arvosteli ankarasti muun muassa itämaiden kirjallisuuden professori Knut Tallqvist, joka sanoi:
”Mitä erisnimiin tulee, on todettava se omituinen ja kiusallinen tosiasia, että käännöksen lukija ei saa tietää mikä nimi VT:n [Vanhan testamentin] jumalalla oikeastaan on. – – Nimien Jahve, Jahu, Jah ja Adonai suomennoksena esiintyy kaikkialla
vain Herra.
Että Herran oikea nimi on Jahve mainitaan vain ohimennen pienessä alaviitassa.
Tästä ovat m.m. seurauksena sellaiset omituiselta kuulostavat lauseet kuin ’Herra, Herra kutsui’, ’Herra, Herra pyyhki’ sen sijaan että olisi sanottava: Herra Jahve kutsui j.n.e.
Vain siitä syystä, että juutalaiset aikoinaan rupesivat välttämään Jahven nimen lausumista, ei toki meillä ole syytä iäti noudattaa samaa tapaa saatikka sitten poistaa nimi tekstistä.”
Tätäkään asiallista huomautusta komitea ei ottanut huomioon, vaan sanoi, ettei se soveltunut sen ”käännösperiaatteisiin”.
Tilanne ei ole sanottavasti muuttunut myöhemmissä käännöksissäkään.
.
Vuoden 1886 käännöksessä 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa ollut muoto ”Jehovah” siirrettiin alaviitteeseen muotoon ”Jahve”.
Kirkkoraamatun suomennoksen esitöiksi laati tri J. I. Gummerus Psalmien ensimmäisestä kirjasta käännöksen, jossa hän käytti muotoa ”Jehowa”,
mitä ei hyväksytty.
Raamatunkäännöskomitean torjuvaa suhtautumista Jumalan nimen käyttöön arvosteli ankarasti muun muassa itämaiden kirjallisuuden professori Knut Tallqvist, joka sanoi:
”Mitä erisnimiin tulee, on todettava se omituinen ja kiusallinen tosiasia, että käännöksen lukija ei saa tietää mikä nimi VT:n [Vanhan testamentin] jumalalla oikeastaan on. – – Nimien Jahve, Jahu, Jah ja Adonai suomennoksena esiintyy kaikkialla
vain Herra.
Että Herran oikea nimi on Jahve mainitaan vain ohimennen pienessä alaviitassa.
Tästä ovat m.m. seurauksena sellaiset omituiselta kuulostavat lauseet kuin ’Herra, Herra kutsui’, ’Herra, Herra pyyhki’ sen sijaan että olisi sanottava: Herra Jahve kutsui j.n.e.
Vain siitä syystä, että juutalaiset aikoinaan rupesivat välttämään Jahven nimen lausumista, ei toki meillä ole syytä iäti noudattaa samaa tapaa saatikka sitten poistaa nimi tekstistä.”
Tätäkään asiallista huomautusta komitea ei ottanut huomioon, vaan sanoi, ettei se soveltunut sen ”käännösperiaatteisiin”.
Tilanne ei ole sanottavasti muuttunut myöhemmissä käännöksissäkään.
.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumalan nimen JHVH todennäköinen lausumistapa on JehoVA. Paino viimeisellä tavulla.
Tätä mieltä ovat mm. karaiittijuutalaiset (Nehemia Gordon).
Hepreankielisessä raamatussa nimi kirjoitetaan niin, että se lausutaan Jehvah.
Jos YHVH saisi vokaalit Adonaista, se lausuttaisiin YaHoVaH.
Mooses kysyy jumalan nimeä ja tämä ilmoittaa että sano israelilaisille että
Ehyeh lähetti hänet. Tämä tulee sanasta HYH joka tarkoittaa olla, Minä Olen.
Kuitenkin HETI tämän jälkeen jumala ilmoittaa, että hänen nimensä on YHVH.
Joten miten HYH ja YHVH ovat tekemisissä toistensa kanssa?
Hepreassa jod ja vav ovat heikkoja kirjaimia ja ne voivat olla joskus vaihdannaisia keskenään. Esim. yeled יֶלֶד (lapsi) omaa variantin valad וָלָד
jossa jod on vaihtunut vaviin.
Samanlainen korvaus on tapahtunut verbissä HYH. Preesens-muoto olla on הוֶֹה hoveh jossa jod on korvattu vavilla. Tämä korvaaminen vaikuttaa tapahtuvan erityisesti nimien kanssa.
Joten kielitieteellisesti katsoen on mahdollista että YHVH periytyy muodosta HYH (to be). Tämän vuoksi YHVH esitteli itsensä Moshelle muodossa Ehyeh Asher Ehyeh (I am that which I am), joka on verhoiltu muoto hänen nimeensä ....
Mitä tulee Jahveen, niin sen kanssa on tiettyjä ongelmia.
Verbillä HYH, josta nimi YHVH tulee ei ole konjugaatioita halutussa muodossa, joten Yahweh on verbaalinen muoto, jota ei ole olemassa raamatullisessa hepreassa.
Tästä seuraa että oppineiden ARVAUS muodosta Jahve perustuu fiktionaaliseen verbiin, joka rikkoo heprean kielisääntöjä.
Perustavaa laatua oleva sääntö heprean kielessä on, että keskellä olevaa konsonanttia seuraa joko vokaali tai äänetön sheva.
Erityisesti jos sanan keskellä on hee, ei raamatullisessa hepreassa ole äänetöntä hee-kirjainta sanan keskellä. Tästä seuraa se, että ensimmäisen hee-kirjaimen jälkeen on tultava vokaali, joten Jahve ei ole mahdollinen muoto. Se on kieliopin vastainen.
Masoreetteja oli kahdenlaisia: niitä jotka bannasivat jumalan nimen lausumisen ja niitä jotka säilyttivät nimen ääneen puhumisessa.
Oikea vokaali hee-kirjaimen jälkeen on "o" (cholam).
Joten oikea nimen muoto on Yehovah, paino tavulla VAH.
http://karaite-korner.org/yhwh_2.pdf
41_12.html (Raamattu)
Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun ...
runeberg.org/raamattu/41_12.html
42_20.html (Raamattu)
Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, 43. kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi ...
runeberg.org/raamattu/42_20.html
Vanhan testamentin alkukieli oli heprea. Tetragrammi JHVH on Raamatussa käännetty joko sanalla Herra tai Jumala. Jumalasta käytettiin toki heprean kielessä muitakin sanoja.
Ajan mittaan hurskaat juutalaiset lakkasivat lausumasta Jumalan nimeä ääneen. Jumalan nimi oli pyhä, eikä sitä saanut turhaan lausua, käyttää väärin.
Käskyn superhurskas tulkinta johti siihen käytäntöön, ettei tavallinen kansa saanut lausua nimeä lainkaan.
Moses Maimonides, eräs 1100-luvulla elänyt juutalaisen uskonnon merkittävämpiä auktoriteetteja sanoi, ettei hänellä ollut tietoa siitä, kuinka heprealainen konsonanttiyhdistelmä pitäisi lausua.
Varhaisilta vuosisadoilta asti löytyy viitteitä, että Jumalan nimi lausuttiin muodossa Iaoue (ks. ENCYCLOPEDIA BRITANNICA 1958 S.995).
Nathan Asubelin kirjassa THE BOOK OF JEWISH KNOWLEDGE sanotaan, että vuodesta 1518 lähtien teologit korvasivat tetragrammin JHVH "Jahve-sanan vääristellyllä muodolla, nimittäin sanalla Jehova (s.402)
.
Tietosanakirja ENCYCLOPEDIA AMERICANA myös sanoo "Jehovan" olevan "Israelin Jumalasta käytetyn nimen virheellinen muoto. Samaa kirjoitti myös professori F.F.Bruce kirjasaan raamatun juuret s.171-172.
Näiden sitaattien lisäksi löytyisi monia muita vastaavanlaisia.
Suosittelen tutustumista esim. maailman arvostetuimman tietosanakirjan ENCYCLOPEDIA BRITANNICAN aihetta käsittelevään artikkeliin (hakusana Jehova).
Vartiotorniseura itse sanoo ja myöntää, ettei tetragrammin oikeaa ääntämistapaa voida varmuudella tietää ja että oppineet puoltavat lausumistapaa Jahve.
Miksi Seura siis pitää itsepintaisesti kiinni muodosta Jehova?
Puhu perustellen-kirja puoltaa käytäntöä sillä, että Jehova nimeä on käytetty jo satoja vuosia (s.102).
On syytä kysyä, kuinka oikeutettua ja perusteltua on käyttää väärää nimeä vain siksi, että se on yleisemmin tunnettu kuin nimen oikeampi muoto?
Ite asiassa tetragrammin oikeampi ääntämismuoto on nykyään varmasti yhtä yleisesti tunnettu, kuin sen virheellinen muoto.
Jehovan todistajien itsepintaisuus Jumalan nimen virheellisen muodon puolesta tuntuu ihmeelliseltä. Varsinkin kun "ainoan oikean uskonnon" tunnusmerkistöön sanotaan kuuluvan Jumalan nimen tunnetuksi tekeminen.
Oletko lukutaitoinen?
Jos niin lue tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10194873#comment-51754643
ja kerro sen jälkeen miksi pidät jääräpäisesti kiinni muodosta Jahve, vaikka se on selvästi kieliopin vastainen.
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen israelilaiset välttivät kunnioittavan pelon tähden lausumasta Jumalan omaa nimeä Jahve ja lausuivat sen konsonanttikirjainten JHVH kohdalla VT:n kirjoituksia lukiessaan Adonai.
Tästä syystä, kun juutalaiset 6.vs.jKr. merkitsivät vokaalit pisteillä, kirjaimet JHVH varustettiin sanan Adonai vokaalimerkeillä. Tästä on peräisin 1500-luvulla syntynyt virhekäsitys, jonka mukaan VT:n Jumalan nimi on Jehova.
Suosittelen tutustumista maailman arvostetuimman tietosanakirjan ENCYCLOPEDIA BRITANNICAN aihetta käsittelevään artikkeliin (hakusana Jehova), josta asia hyvin selviää.
Suosittelen, että luet nyt mitä tuolla sanotaan ja unohdat sen britannican.
Menikö perille?
1. Jos ei, niin kerron sinulle että karaiitteja oli kahta sorttia: toiset noudattivat tuota kehotusta, toiset eivät.
2. Muoto Jahve on kieliopin vastainen, joten se ei käy.
Ja se on aivan saatanan sama mitä britanniva sanoo asiaan. Etkö ymmärrä mitä linkissä lukee?
Korjaan: masoriitteja oli kahta koulukuntaa, toiset noudattivat nimen lausumisen välttämistä, toiset eivät.
Kannattaa lukea mitä Gordonin tekstissä on, ja jos on eri mieltä, perustelee sen.