Kosketuksessa helvettiin

Joo siis oli tuo linkki aika hyvä.

Tieto tuo tuskaa, mutta kun tietää voi myös mm. "seuraavalla kerralla" välttää,,jos kerrasta tai kahdesta oppii monia "sudenkuoppia".
Pelko häviää kun tietää jotain oleellista.
Ja sitä paitsi, jos tässä on kaikki eväämme, niin ne "syömme" ja niillä pärjäämme, on pärjättävä,,siis jos emme, niin emme voi mitään.
Siinä se koko karuudessaan.
Kuitenkin pitää muistaa se, että "pään pusikkoon laittaminen" alyllinen epärehellisyys ja sen semmoinen ei auta meitä.
On kohdattava rehellisenä itselleen ja muille karutodellisuus sellaisena kun sen käsittää,,se vaikeakin todellisuus.

Elämässä on tietysti kärsittävää, on paljon tiedettävä, ja on enne kaikkea muuta kuin oleiltavaa, eli on aika ajoin joissain tilanteissa mentävä rajan yli jossa vaikkapa kipuilee, ja on oltava vastaavasti joskus käsrsivällinen,,sekin on yksi tie perille
Siis paradoksaalisesti on anettava houtuksilla periksi,, ja täytyy antaa mahdollisuus sanoa myös "ei" houtuksille eli työntää joskus se kohtuu ja turvallisuus takavasemmalle ja joskus ei,,on voitettava pelkonsa, halunsa, tarpeensa.
Tämä on monimutkainen asia, eikä se ei voi ollakaan helppoa, sillä kyseessä on tärkein päämäärä,, tietoinen elämä.