Ahtaan uskonnon uhri!

Olen uskonnonuhri, kärsin, häpesin.
Elin yhteisössä jossa usko oli sääntöjen noudattamisista, sai tehdä sitä ja sitä ja ei saanut tehdä tätä ja tätä tai joutui helvettiin. Tämä vei minut ahtaalle. Yläaste aikoina aloin ryyppäämään, käytin kovasti päihteitä. Sisimmässäni kalvoi kysymykset onko Jumalaa, mitä elämä on, minne olen menossa ja mistä olen tullut? Tahdoin tietää vastauksen ja rukoilin. Rukoilin Jumalaa näyttämään minulle totuuden jos hän on totta. Sain vastauksen, viipymättä. Se oli pelastus. Minun ei tarvinnut osoitella sormella syntiä, syntiä, syntiä. Vaan piti huomata se että oli mitä oli, kun uskon olen pelastettu. tämä sai minut uskomaan VAPAASTI! Ilman älyttömiä omaan napaan tuijottamista ilman ristiriitoja. IHMISET! Nämä perheet joista kuulee paljon pahaa ja joissa ollaan kovin ahtaalla eivät ole 'JUMALAN MIELENMUKAISIA, ÊIVÄT OLE! Minulla on niin hyvä olla Jumalan kanssa. Ei tarvitse suorittaa, etsin yhä ja kovin rakkauden kaipuuni on Jumalaa kohtaan, ei vihaavaa, katkeraa kurittavaa Jumalaa vaan Rakastavaa Jumalaa joka tuli maan päälle, kärsi ja kuoli että saisin ikuisen pelastuksen. Muuta en tarvitse. Tiedän voivani hyvin ja olen onnellinen. Uskovista puhutaan pahaa mutta tiedättekö mitä, se ei tunnu minusta ollenkaan pahalta sen hyvyyden rinnalla jota koen Jumalan seurassa. Rakastan Jeesusta. Siunausta sinulle lukija. Etsi vapautta. Rukoile, Jumala kuulee!