Kadotinko elämäni, kun löysin itseni?

Tottakai on olemassa keskitie, mutta se pitää tajuta. Elämässä julma totuus on se että kakkua ei voi syödä ja säästää. Eli, jos et ole valmis tinkimään mistään perheesi eteen, et saa sitä: voit olla jopa naimisissa, mutta sinulla ei ole miestä, voit olla äiti, mutta sinulla ei ole lapsia. Suhteet syntyvät siitä, että niissä on läsnä.

Toisaalta, jos et kerran osaa olla vaihtoehtona kuin mustavalkoisesti pelkkä äiti ja hinkata kotiasi, et varmasti osaa äitinä ollessasi toteuttaa itseäsi: olet kuin kuka tahansa eli kärttyinen ja ja huonolla tuulella, koska elämä on yksitoikkoista ja ikävää. Koirakin pitkästyy jos sitä ei aktivoi mieleisellä tekemisellä, miten sinä muka sitten et?

Kodin ei tarvitse olla tip-top, riittää että se on asuttava. Lapsienkin harrastuksiin voi osallistua ja lapset itsessään voivat olla myös oman itsensä toteuttamista osaltaan, kuten sekin oli, että olet ne nu*simalla siihen n*ssinut. Siis kaikessa itsesitoteuttamisessa, sinulla oli paikat märkänä ja sinä jätit ehkäisemättä, ei yksin miehesi. Se oli sinun itsesi toteuttamista ihan aikuisena ihmisenä joten ota nyt sitten myös askel kohti sitä realismia, että sinähän toteutit itseäsi kiimaisena, kun lapsesi alulle panit. Sinä toteutit itseäsi, ja sinä sait valita.
Etkö huomaa olevasi hieman jälkiviisas?

Jos oikein adoptoit sen, niin vielä harkitumpaa, et voi edes syyttää biologiaa! :)

En tarkoita olla karkea, vaan muistutan nyt siitä itsensä toteuttamisesta. Sinä olit seksissä mukana. Sinä halusit ja sinulle se oli silloin itsensätoteuttamista: pitää sitten kantaa vastuunsa ja myöntää, että se itsensätoteuttaminen nyt kestää noin 20 vuotta. Jostain on luovuttava. Sinä siis hoidat (oman) osan kodista, luovut jostain harrastuksesta (ei kaikista) ja keskityt osaltasi siihen myös, mitä olet itse saanut aikaan. Olet onnellinen (tyytyväisyyttä voi myös opetella) ja hyväksyt. Sinä olet tavallinen ihminen, joka joutuu tekemään kompromisseja, hyväksymään huonojakin tuulia kostamatta niitä kenellekään, tyytymään, jakamaan, vastaamaan teoistaan jne. jne.
Se voi olla hyvä asia!

Sinä olet valinnut miehesi. Pane sitä. Oikeasti, sinun tehtäväsi on olla aikuinen nainen, keksi siis seikkailuja kotiin, sinulla on mies: pane sen kanssa. Elä seksiä, todistetusti te jopa onnistutte siinä. Harrasta seksiä enemmän. Keksi asioita, ole villimpi, käytä mielikuvitusta, ime, nuole, pukeudu, tee, yöt on aikaa, vessassa voi panna, lapset saa hetkeksi hoitoon, tee, äläkä inise.

Sinun hommasi on keksiä minkä harrastuksen pidät ja mistä luovut, korjata oma asenteesi, ja tehdä oma osuutesi ja olla silti suurimmaksi osaksi iloinen, elinvoimainen, energinen, ja hyväntuulinen. Sillä sinä olet vastuussa omasta puolestasi.

Ei sinun koko ajan tarvitse olla kotona, mutta et sinä koko ajan voi olla muuallakaan. Ja jos lähdetkin siitä, niin sinä etsit uuden miehen ja älä edes ala lässyttää sitä valhetta "haluan olla yksin" sitä kestää 3 kk ja sen jälkeen etsit jonkun... jota panna. Joten pane miehesi kanssa nyt. Sinulla on joku romanttinen kuvitelma vapaudesta ja valinnoista jotka menivät jo.

Jos sinä saisit voimasi vapaudesta, olisit pysynyt sinkkuna etkä olisi tehnyt lapsia. Itsensätoteuttamisesta me jo puhuttiin, se oli silloin aah ja tuu mun sisään, anna mulle, oih, oih, oih... ja nyt se tuntuu muulta: kasva jo.
Harrastusten tarkotuskin on antaa lepoaikaa kodista että siellä taas jaksaa. Mutta minne sä luulet yksinkään palaavasi: kadulle vai??? Et. Pölhö. Sä palaat niistä harrastuksista KOTIIN.

Lapset ovat onnellisia kun niillä on onnelliset vanhemmat. Joten sinun pitää tehdä heidän äidistään onnellinen, ei narsisti. Heidän isästään tyytyväinen, ei orjaa. Ja teistä perhe, eikä omaa martyyritarinaasi.

Herää, ennenkuin olet mokannut ja menettänyt kaiken tavalla tai toisella, ja jälleen kerran ainoastaan... Jälkiviisas!

Jonain päivänä menetät lapsesi ja miehesi jokatapauksessa. Jonain päivänä on vain myöhäistä. Jonain päivänä joudut luopumaan. Se on varmaa, eikä siinä sinä päivänä ole mitään niin romanttista kun nyt luulet.

"Onko olemassa keskitietä?"

Ei ole. Onni on mahdollista vain egoisteille ja herkkäuskoisille.

Itse olen myös tyyppinä helposti omiin oloihini vetäytyvä. Omat harrastukset vievät paljon aikaa perheeltä. Onneksi vaimo jotenkin sietää tämän - jonkinlainen tasapaino on löytynyt.

Toinen tarvitsee enemmän vapautta kuin toinen ettei ahdistu.

Mutta kannattaa myös muistaa, mitä täydellinen vapaus tarkoittaa: Se on sitä, että perheesi hajoaa ja sinulla on määrättömästi aikaa käyttää itseesi ja harrastuksiisi.
Alkaa kuule pian tuntumaan se perheen kanssa vietetty aika elämän "kultaisilta vuosilta" kun epätoivon vimmalla etsit netistä uutta suhdetta surkeiden ja vielä surkeampien tarjokkaiden joukosta.

Mutta ei kai tätä pysty toiselle kertomaan, vaan itse täytyy ne virheet tehdä ja oppia.