Hei kaikki!
Täällä kirjoittelee 23 vuotias nuori nainen. Olen seurustellut upean miehen kanssa nyt kolme vuotta. Suhteemme on aina ollut onnellinen, tasapainoinen ja rakkaudentäyteinen. Vakavia riitoja ei ole oikeastaan koskaan ollut - toki pientä kinaa aina välillä, mutta sitäkin aika vähän. Romantiikka on aina sujunut, olemme kummatkin tunneherkkiä romantikkoja.. Olemme aina rakastelleet useita kertoja viikossa, ja kaupungilla kävelleet käsi kädessä ja halailleet pitkin päivää. Keskustelemme tosi paljon kaikesta, kommunikointi pelaa tosi hyvin ja voidaan aina puhua mistä vain. Sellainen miehen ja naisen välinen järkkymätön yhteys on tuntunut löytyvän - tai ainakin se on tuntunut siltä....
Olemme edelleen onnellisia, ja minä ainakin rakastan häntä ihan tajuttomasti, ja tahdon olla osa hänen elämäänsä. Olisin mielelläni hänen vaimonsa ja hänen tukipilarinsa - hän on hyvä, kiltti, reilu mies. Ei koskaan ole tehnyt minulle pahasti.
Huomaan silti, että viimeisen parin kuukauden aikana muutoksia on tullut. Olen niistä aika hämilläni.. Ymmärränhän minä, että suhde muuttaa aina muotoaan eikä sellainen "villi ja intohimoinen alkuhuuma" voi välttämättä kestää kaikilla kymmentä ensimmäistä vuotta, mutta silti nämä havaittavissa olleet muutokset ovat saaneet minut vähän hämilleen..
Olemme alkaneet "nahistelemaan" enemmän viime kuukausina. Sellaista pientä piikittelyä, ihan puolin ja toisin.. Lähinnä aika turhista jutuista, kuten jostain kotitöistä tai toisen kommenteista. Ja huomaan välillä olevani turhautunut häneen jossain määrin, hänkin on myöntänyt, että on viime aikoina aina välillä kokenut turhautumista minuun. Lisäksi seksi on vähentynyt (nyt ollaan oltu 2 vkoa kokonaan ilman). Ja jotenkin.. Ilmapiiri on vähän muuttunut? Sitä on hankalaa selittää. Mutta ilmapiiri on erilainen kuin ennen - enää ei ole niin "auvoista", kai..
Mistä tämä tällainen murrosvaihe voi johtua, ja miten TE HYVÄT IHMISET olette siitä selvinneet?
Minä rakastan häntä todella paljon, hänkin sanoo edelleen lähes päivittäin että rakastaa minua. Ei kuulemma ole mihinkään koskaan lähdössä... Sanoo, että tahtoo edelleen tulevaisuuden kanssani. Unelmoi edelleen häistä ja mahdollisista lapsista..
Mistä tällainen turhautuminen toiseen oikein tulee, kun rakkautta kerta on edelleen? Ja tällainen piikittely ja pieni nahistelu..
Ps. Emme asu yhdessä, vielä on erilliset asunnot, mutta vietämme viikosta yhdessä noin 4-5 päivää. :)
Kiitos kaikille vastaajille! Omia kokemuksia saa kertoa!!
3 vuoden jälkeen "muutos" havaittavissa
6
311
Vastaukset
- joo kai
Kysyppä kuule siltä mieheltäs tota juttuu. ei täällä kukaan osaa teidän onnellista liittoa neuvoa. Mut seksiinkin kyllästyy jos sitä harrastaa joka päivä samoissa asennoissa ja samoissa paikoissa. Menkää vaikka johonkin rannalle panemaan kun kesäkin tulee, tehkää sitä baarin vessassa tai linkka-auton taka penkillä tai uimahallin yhteis saunassa. Teil on just se arki jota pyöritätte saman kaavan mukaan et koittakaa saada siihen jotain muutosta. lähtekää vaikka vaeltamaan lappiin viikoksi. telttailette ja pesette itsenne alasti jossain lammessa. sitten löydätte uutta puhtia ja opitte itsestänne uusia puolia
- fneioq
Nahistelu on ihan normaalia pidemmissä suhteissa ja jopa hyvä asia suhteen kannalta. Jos molemmat tahtoisitte vain kokoajan miellyttää toisianne, niin pidemmän päälle toinen antaisi liikaa periksi omista haluistaan ja alkaisi kokea tilanteen ahdistavaksi. Kun oikeasti molempien pitäisi välillä pystyä vaatimaan itselleen asioita, eikä miettiä aina vain toisen/suhteen kannalta miten asiat pitää tehdä.
Koita jollain tapaa sisäistää että pienet nahistelut ja riidat kuuluvat parisuhteeseen ja elämään, samoin kun "kuivat kaudet". Tärkeintä on että pystytte puhumaan niin riidoista kun seksittömyydestä. Pitää olla varma että riidan aikana molemmat riitelette oikeasti samasta asiasta, eikä niin että toinen luulee että riitelette puhtaasti kotitöistä, kun toinen on aloittanut riidan vain purkaakseen pahaa oloa (oli se sitten vapauden-, hellyydenkaipuuta tmv). Seksittömyys ei ole paha asia sillon tällöin jos seksistä kuitenkin keskustellaan. Voi olla ettei toisella haluta stressin takia esimerkiksi, ja sehän on hyvässä suhteessa ihan ok kunhan vain asiasta keskustellaan.
Mikäli riitely on puhtaasti yksipuolista miehesi puolelta, kannattaa kysyä suoraan että haluaisiko hän enemmän omaa tilaa . 3 vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen voi joku jo alkaa kaivata hieman enemmän omaa elämää ja tilaa. Riippuu paljon ihmisestä, mutta ei siitä ei kannata loukkaantua, on vain tervettä haluta tehdä jotain aivan itsekseen ja pohtia elämää välillä puhtaasti itsensä kannalta. Monesti juurikin ne loppuelämän kestävät suhteet ovat sellaisia että on löydetty tasapaino yhdessäolon ja erillään olon välillä. Molemmilla on omat juttunsa, mutta on lisäksi paljon niitä yhteisiä juttuja. Varsinkin yhteenmuuttaessa on tärkeää että molemmat saavat olla yksilöitä parisuhteessa. - kjhgfdxcfvgbhnjm
Itsekin olen ollut yhdessä oman miesystävän kanssa nyt 3 vuotta ja ihan samoja juttuja on meilläkin ollut jo paljon aikaisemmin. Se johtuu ihan vaan siitä, että se arki astuu vähitellen kuvioihin. Te ette vielä ole ihan niin siihen arkirumban pyöritykseen joutuneet, kun ette asu yhdessä, mutta väistämättä se suhde muuttuu silti teilläkin. Toinen on jo niin tuttu eikä enää ole mitään salaperäistä tai niin kiehtovaa, uutuudenihastusta. Normaalia jos vähän väsyneenä välillä älähtää vahingossa eikä enää jaksakaan olla niin paita ja peppu yhdessä kokoajan. Molemmat alkaa kaivata sitä omaa aikaa, joka on kyllä hyväksi, jaksaa paremmin taas tuijotella kumppanin naamaa kun tekee välillä muutakin. Ja se uutuudenviehätyksen häviäminen on vienyt niitä seksihalujakin. Toisessa ei ole enää mitään tutkailtavaa, jännää. Haluja voi kokeilla viritellä kokeilemalla jotain uutta, uusissa paikoissa, leluja mukaan, roolileikkejä... pitkitettyjä esileikkejä... Jokatapauksessa teillä kuulostaisi menevän oikein hyvin. Moni suhde kaatuu viimeistään tuossa 3 vuoden liepeillä, kun niin moni ei jaksakaan enää rakentaa sitä suhdetta syvemmälle, vaan ravaavat kukasta kukkaan hakemaan uutta jännitystä. On se itsellekin ollut hieman järkytys, miten se huuma vaan haihtuu. Siitä niin yrittää pitää kiinni...toisalta suhteen kehittyminen tuo entistä enemmän sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallisuutta... pysyvyyttä.
Toikin voi olla ohimenevä vaihe. Onko ylimääräistä stressiä?
- vanaha äijä
Se rakastumisen vaihe, missä oksitosiinit (olikohan?) on korkealla, menee ohi max 2-3 vuodessa. Sitten se kumppani alkaa tuntua vähän arkisemmalta. Siinä vaiheessa pitää ratkoa, onko sen kumppanin kanssa hyvä olla, ja jatketaan vähemmän tunnehuipussa, mutta muuten hyvässä suhteessa.
Voi olla muutakin syytä tietysti. - 6+9
Kuten moni on jo vastaillutkin, kyse on luultavasti ihan vain siitä ah niin perinteisestä suhteen arkistumisesta. Eikä se ole huono asia. Toki jos nahistelu ja turhaantuminen itseäsi ja/tai puolisoasi häiritsee, voitte yhdessä kehitellä keinoja päästä niistä yli.
Olen itse ollut mieheni kanssa samoin reilut 3 vuotta yhdessä, josta olemme asuneet saman katon alla melkein saman ajan, on uusperhettä, opiskelua, töitä ja isoja yhteisiä projekteja. Joten arki totta vie on kuvioissa. :D Ja välillä tulee niitä aikakausia, että toinen suoraan sanottuna ärsyttää. Itse teen niinä aikoina usein niin, että järkkäilen itselleni paljon kodin ulkopuolista tekemistä. Tapaan enemmän kavereita, käyn harrastuksissa jne. Se nostaa omaa mielialaa, jonka myötä on helpompi taas nähdä se kumppanikin positiivisessa valossa. (Minulla ne ärsytyshetket yleensä johtuvatkin siitä, että olen tyytymätön omaan olotilaani ja puran sen sitten suhteeseemme...)
Usein kun hetken on ottanut enemmän omaa aikaa, niin se on hyvä katkaista jollain tavalla. Meillä toimii jonkinlainen riehakkuus, sillä olemme molemmat hyvin lapsenmielisiä. Ehdotan esimerkiksi yhteistä lenkkiä ja matkan varrella kisailemme ja hullutelemme. Kotona saunaan ja seksiä. :) Kyllä sitten taas pari kuukautta kyhjätään toistemme kainaloissa ja ollaan niin ällösöpöjä että lapsiakin öllöttää.
Joskus se turhautumisjakso kuitenkin "riistäytyy käsistä" ja laukeaa lopulta vasta joko rauhalliseen keskusteluun tai itkupotkuraivareihin, jonka kautta sitten tulee se juttutuokio ja toteamus, että hei... Kulta, me ollaan molemmat välillä tosi ärsyttäviä. Mutta silti niin aivan ihania aina vain. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä531489- 1231334
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1231218- 1401044
- 101897
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten337831Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82724Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54646Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50643Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64602