Heippa. :)
Johonkin pitää nyt purkaa tuntoja, joten ajattelin katsella löytyykö täältä yhtään kohtalotoveria.
Olen seurustellut nyt vuoden päivät miehen kanssa, jonka tosin tunsin jo kauan ennen seurusteluamme. Hän on täysin tavallinen, ihana suomalaismies, mutta opiskelee sotatieteitä ja tähtäimessä on tietysti koko elämän kestävä sotilasura. Itse en näistä asioista paljoa perusta, mutta on hienoa seurata millä intohimolla tuo mies hommiinsa suhtautuu. :)
Nyt edessä on aikamoinen muutos, hän lähtee aluksi täysin eri paikkakunnalle töihin pidemmäksi aikaa, ja siitä ajasta osan työskentelee ilmeisesti rauhanturvaajana jossain kaukana poissa. Kyse on siis vuosista. Opiskeluni ovat aivan vaiheessa, joten en voi vielä lähteä hänen matkaansa. Koko ajan on vähäsen suru puserossa, vaikka asummekin vielä saman katon alla... kaikki muuttuu yhtäkkiä etäsuhteeksi. :( Vaikka luotan häneen kyllä kuin kallioon, hän ei ikinä petä tai unohda, se on varma.
Onko kenelläkään kokemusta, millaista tällaisessa suhteessa eläminen pidemmän päälle on? Ilmeisesti jatkossakin tulee elämä pyörimään aika pitkälle miehen työkomennusten mukaan, eikä paikalleen voi paljoa asettua? Toki kaikki on varmasti järjesteltävissä, mutta nuorta ja mieluiten paikoillaan jököttävää tyttöriepua tämä mietityttää kovasti. Ikää minulla on 25 vuotta. Kyseessä on kuitenkin ihan ehdottomasti "se oikea", jos sellaista nyt on olemassa. :)
Mies sotilasuralla
76 Vastausta 3 763 Lukukertaa
Valmistaudu tähän.
Kannattaa muutenkin miettiä hyvin tarkoin erossaoloaikananne kuinka valmis olisit elämään luotettavan kalliosi työkomennusten mukaan,kun sanoit olevasi mieluiten paikoillaan olevaa tyyppiä.
Mjooo,kai sitä riepotteluelämää voi siipan siivellä kokeilla,ainahan sieltä pois pääsee.Eri asia minkälaisissa mielentiloissa joutuu elämään saati palaamaan.
En uskaltaisi.
Sama juttu eri kehitysmaissa joissa valkoiset miehet ovat erittäin haluttuja, ulkonäöstä riippumatta.
Joka jätkällä vähintään 5-10 naista vuodessa ja parhailla 50-100.
En kirjoita siksi että olisin itse sen parempi. Rahalla saa ja hevosella pääsee :)
Sotilas on ryhmäsielu. Kun porukassa keksitään innostua tietystä asiasta, kaikki innostuu ja päähän ei muuta mahdu. Yksi hyvä puoli sotilaissa on, ja se on se, että kun niille sanoo että älä soita enää koskaan, niin ne uskoo.
Voit pärjätä sen kanssa, kun käsket = olet hierarkiassa ylempänä. Jonkun pitää aina käskeä, muuten homma karkaa käsistä.
Vinkkinä kuitenkin, että suhteelle on tosi tärkeää, että molemmilla on omat juttunsa, harrastuksensa ja ystävänsä, vaikka kaukosuhteessa elättekin. Suhteeseen tulee nopeasti ongelmia jos toinen ripustautuu liikaa ja alkaa pommittaa viesteillä tai kyttäämään milloin toinen on online :/
On hyvä, että teidän suhteessa luottamus tuntuu olevan kohdallaan! Se on kaiken perusta. Hyvältä lähtökohdalta kuulostaa myös, että tunnet vahvasti että mies on "se oikea". :)
Toki erossa oleminen on välillä rankkaa ja joskus ikävä on niin kova että itkettää, mutta muista, etteivät opiskelusikaan ikuisesti kestä. Itseäni helpottavat ajatukset siitä, että kaukosuhde on vain välivaihe, ja sen jälkeen saan olla loppuelämäni kultani kanssa yhdessä!
En minä sano onko tuo oikein vai väärin mutta näin se nyt vain on. Luultavasti on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Jos hän on se oikea, älä kysele muiden mielipiteitä. Vain te kaksi tiedätte kestääkö suhde. Jokainen suhde tarvitsee töitä sen eteen, että se kestäisi. Olipa mies sotilas, myyjä, roskamies, palomies, poliisi, rakennusmies tai kuka tahansa, loppupelissä jokainen mies on yksilö! Muista se. Jokainen suhde on ainutlaatuinen ja jokainen ihminen on erilainen. Älä kuuntele muita liikaa. Jotaikin neuvoja pitää kuunnella, mutta lopulta vain SINÄ ja vain TE MOLEMMAT tiedätte mitä se tulee olemaan. Rakentakaa tulevaisuutta yhdessä.
En lähtisi ttoisen vuoksi maailman ääriin vaikka kuinka olisi se oikea. Jos kerta on niin oikea, miksei se toinen jäisi minun luokseni?
Joskus olen miettinyt että silloin kun alkaa parisuhteessa mielessään ajatella eroamista, jotain on jo pielessä. Sitten taas, jos jatkuvasti pelkää ettei suhde kestä, siihen menee kaikki energia ja silloin se ei ainakaan toimi.
Jokainen on yksilö, en lähtisi sille linjalle että haukkuisin ammatin perusteella heti pettäjäksi tai joksikin...tai sanoisin pelkän ammatin perusteella toimiko joku juttu vai ei. Ei se vain mene niin tosielämässä. Jokainen on yksilö.
On teilläkin suhde kun et edes tiedä mitä miehesi tulee tekemään ja missä.
Kotimaassa on edessä se valinta, että lähdetkö samalle paikkakunnalle vai onko miehesi reppurina vuosikaudet. Harvaa suhdetta se parantaa ja avioerot ovat suhteellisen yleisiä. Jos reissaat mukanakin niin viimeistään lasten mentyä kouluun on pakko miettiä, lähdettekö aina kahden vuoden välein muuttamaan koko perhe.
Sotilasura ei tosin kestä koko elämää vaan eläkeikä on aika alhainen, mitä se nyt tilanteesta riippuen on viisissäkymmenissä. Ja moni vaihtaa siviilipuolelle hyväpalkkaisiin hommiin.
Suomalainen upseeri on parhaimmillaan hieno ihminen ja erinomainen puoliso ja itsepä tiedät, kenen kanssa olet tekemisissä. Ainainen epävarmuus ja osittainen kyvyttömyys vaikuttaa siihen, missä päin maata on töissä on sitten se huono puoli. Joudut miettimään siis pitemmälle kuin opiskelujesi aikaa ja muutenkin koko elämää.
itse hyppäsin tähän kelkkaan sinua vanhempana, mutta eivät ne kysymykset miksikään muutu ennen kuin se evp-aika koittaa...
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu, sitä vaan kaipaa toista kuitenkin.
Hyvä, että luottoa löytyy. Mä olen näitä kallioden touhuja vuosikymmeniä työssäni joutunut seurailemaan ja totean vaan sen verran, että useimmiten ei olis kannattanut, luottaa nimittäin. Pääsääntönä voin todeta, että mitä kiltimpi ja uskottavampi kotona, sitä villimpi ja härskimpi baanalla.
Suomalainen mies tai upseeri ei ole se hienompi tai huonompi, kun mikään muukaan mies, hän on vain ja ainoastaan MIES. Kun mies joutuu pidemmäksi aikaa etäälle vakisuhteestaan, on hänellä ne samat seksuaaliset tarpeensa silloinkin. Johonkin hän ne purkaa, joko nyrkkiin tai kyllikkiin, tai molempiin. Jos kyllikkiä on puoli-ilmaiseksi tarjolla yllin kyllin, niin saattaapi olla, että se nyrkki jää harvinaisemmaksi vaihtoehdoksi.
Kaukosyhteessa on kyettävä elämään sen tosiasian kanssa, että todennäköisyys kumppanin vieraissa käymiseen on sangen korkea, olkoon kyseessä minkälainen kalliovuori hyvänsä. Jos tähän ei kykene, kannattaa moiset kaukosuhteet unohtaa heti alkuunsa.
en tiedä ainuttakaan upseeria, joka ei olisi juuri tuollainen narsisti. Naisia vaihdetaan lapset uhohdetaan.
Ja ikävä kyllä näiden tarinoita kuunnellut, oikein ällöttää kuinka ovat näiden tinanappiensa ja nimitysten huumassa. Perhe on ihan toissijainen asia n'äiden miesten elämässä. Nämä kaverit luulevat tosiaankin omistavansa koko maailman .
Hyvä vaan että siltä porukalta leikataan, ja leikattaisiinpa kunnolla. En jaksa elättää sikailijaporukkaa.
Muutenkin menevä/osaava/suosittu (ystäväpiirissään) Jälkeenpäin tajusin myös tuon,ei aikaa lasten kasvatukseen,naida ois pitäny sillon kun häntä halutti,hänen ystävät kutsuttiin kylään,minun ei.Noita "narsku"piirteitä löytyi myös. Ero oli kaoottinen,myrskyinen. Nyt olen vuosien myötä löytänyt itseni.
Yksi yhteinen piirre, mikä näin äkkiseltään tulee mieleen on se jumalattoman ärsyttävä säntillisyys.
http://tc.tradetracker.net/?c=3080&m=104431&a=81475&r=&u=
Kasarmielämä tuli ystävättärelleni tutuksi,myös oudot komentelevat ja kahlitsevat ukkonsa piirteet.
Kyseinen ltn oli NIIN mustasukkainen kauniista ystävättärestäni,että oli jopa helpotus että hän lähti YK-joukkoihin "seikkailemaan".
No,sillä seikkailulla tapahtui TIEtenkin yhtä jos toista.Ja kuten nämä YK-sotilaat ovat sopineet "se mitä komennuksella tapahtuu,ei vuoda kotiin",petti onneksi sillä kertaa;yksi soltuista sattui olemaan tuttuni ja kertoi minulle ystävättäreni miehen huoraamisista.
Kotiin tultuaan tämä ltn kuulusteli ja ahdisteli vaimoaan ja sai mustasukkaisuusraivareita.
Sitten minä avasin suuni :"I know what you did last summer.vol.2"
Siihen päättyi se paska liitto.Äidille jäi kolme sairasta lasta yksin hoidettavaksi,mutta hän on ikuisesti kiitollinen että sai tietää äijänsä kusipäisyydestä lisää.Nyt hän on uudessa hyvässä ei-sotilaallisessa ja tasa-arvoisessa avioliitossa jo kymmenettä vuotta.
Omasta mielestäni suhteenne kuulostaa aika mielenkiintoiselta, mutta jos luotat häneen täysin ja tiedät, ettei hän petä ja että homma toimii, ei kai sinun tarvitse muilta neuvoa kysellä. :)
Olisi hauska kuulla upseereista, joilla on lapsia ja perhe ja jotka elävät onnellisesti vaimon/miehen ja lastensa kanssa. :) Itse en ole sellaisista juuri kuullut.
Jonnekin se ukko aika pian jämähtää ja sitten on hyvä perheenisä. Ei puolustusvoimissa ainakaan liian suuren työtaakan alle kuole. Se on iso ero normaaliin työpaikkaan liike-elämässä. Sitäpaitsi sotiaat osaavat tehdä ruokaa. Pakko sanoa, että viinan kanssa on aika monilla ongelmia.
Toivon että poikaystäväsi on yhtäö järkyttämätön
Minä tiedän mitä sinun pitää tehdä. Sano miehellesi, että hän ei saa lähteä ja lukitse hänet kytkettynä tuoliin vessaan. Ja laita oven tielle betonia. Se auttoi anakin minulla.
Joten kun mies tulee takaisin, kysy ilman sarvia ja hampaita missä oli ja minkälaista oli (huumori auttaa), ja kenties voitte yhdessä (!) sivuuttaa koko asian. Näin yhden kafrun kodalla kävi. Suht "nuoruuden hairahduksesta" seurasi tähän mennessä pari vuosikymmentä kestänyt lämmin suhde ja paras pariskunta mitä tiedän, edelleen.
Multa ei tullut suoranaisesti apuja miten tuollaisen handlaa, joten toivottavasti parempia kohtalotovereita (girl power) löytyy. Laitoin kuiitenkin. Jos miehesi on todella wanhan liiton miehiä, eli ns. vahvaselkärankainen, tämä posti oli täysin turha, ja hyvä niin. (Itse olen myös mutta anyway.)
Koulunkäyntihalut ja siviiliammatti tuntemillani rauhanturvaajilla ollut sellainen, että niillä tuloilla ei mitän uusia autoja hankittu. Käsittääkseni näkivät rauhanturvaamisen suurena taloudellisena mahdollisuutena lähinnä.
Sotilaan pitää noudattaa käskyjä ja jättää se itsenäinen ajattelu vähemmälle. Usein toimitaan ryhmänä annettujen ohjeiden mukaisesti, jne. Rauhanturvaajaksi ei lähde tai pääse ihmisiä, jotka eivät näin halua toimia.
-> Kun porukassa toimitaan, sitä porukassa myös ryypätään ja rellestetään.
Se ei ole kiva katsoa uutisista, jos kaverin ruumista tuodaan sinkkiarkussa Suomeen.
Kamalaa nähtävää, mutta tosielämää.
Ihan samalla tavalla ne muutkin rellostaa menemään ja muistakaa tekin YK porukkaa mollaavat, sinne hakevat eivät kaikki ole edes sotilaita vaan ammattinsa puolesta tehtävään sopivia henkilöitä.
Eli ihan turha yleistää sotilaita, tai muitakaan ammattiryhmiä, olemaan petturisikoja ym. Heittäköön eka kiven se, joka ei IKINÄ ole pettäny tai edes ajatellu moista. Ei taida löytyä.
AP:lle sanoisin, että pysy kaukana Suoli24 "tiedon alttarista" ;) Elä omaa elämääsi, niin muutkin tekevät..suurimmaksi osaksi.
Ilmeisesti sinun mielestäsi pettäminen on niin normaalia, että kuvittelet kaikkien muidenkin pettävä tai edes haaveilevan pettämisestä....:(
Surullista. Hyvin surullista.
Arvatenkin samasta porukasta tai piiristä?
Ei kannata yleistää tuon otannan perusteella koko valtakunnan kattavaa ammattikuntaa.
Se mistä ihmisen tuntee on harrastus ja ystäväpiiri, seura tekee kaltaisekseen.
Yleistäminen on vaarallista ja samalla valitettavan yleistä.
-Kaikki poliisit on..
-Kaikki palomiehet on..
-Kaikki insinöörit on...
- Kaikki duunarit on ...
ja niin edelleen, kaikkea on kuultu.
-kaikki basistit on...
Hankkiudu eroon, ennen kuin saat aidsin ja maineesi menee homon vaimona.
Miksipä kaukosuhde ei mietityttäisi. Sotilaiden elämä on tosiaan omanlaistansa. On useamman päivän sotaharjoituksia keskimäärin ne kestää 3-5 vrk. Itse olen vuodessa n. 60-80 vrk vuodessa pois kotoa. Työ ajat ovat joskus varsin ihmeellisiä, joskus päivä alkaa jo kuudelta ja päättyy vasta kymmenen aikaan. Vastapainoksi on myös arkivapaita.
On totta että raskas työ vaatii raskaat huvit, mutta pettäminen ei kuuluu noihin huveihin. Se on ihan parisuhteesta ja miehestä kiinni. Se miten raskaat huvit näkyvät arjessa, on väsynyt mies sotaharjoituksen jälkeen (nukkuu) ja sitten on saunailtoja. Saunaillat ovat tärkeää vastapainoa työlle, sillä vaikka työ sinänsä ei ole äärimmäisen raskasta, on työkavereiden kanssa kiva tehdä muutakin kuin töitä, normaalia eikö?
Sotilasurassa on se hyvä puoli että joukko-osastoa jossa on töissä voi vaihtaa. Se ei välttämättä tapahdu samantien, mutta jossain vaiheessa ihan varmasti. Tiedän työkaveresitani monta jotka ovat ns. reppuri hommissa eli asuvat eri paikkakunnalla viikot ja viikonloput kotona. Siitä jopa maksetaan erillistä korvaustakin. Pyydä miestäsi selvittämään tämäkin mahdollisuus.
Tiedän ettei sotilaan rinnalla ole milläänlailla aina helppoa, töissä oleva hierarkia ja tapa toimia näkyy varmasti myös kotona. Muista että jos elämässä ei ota riskejä onnellisuuden eteen niin ei sitä varmaan koskaan myöskään saavuta.
Kuten varmaan päättelitkin jo, olen itsekkin sotilasvirassa. Elämä on joskus vaikeaa, minua petti vaimo. Otin kuitenkin riskin yrittää vielä yhdessä, eli siis riskin onnelisuuteni eteen. Vaimoni tuntuu olevan minulle se oikea.
Puhu miehesi kanssa avoimesti asiasta ja kerro huolesi hänelle, se toimii varmasti parhaiten. Ja lopun viimein tämähän on vain elämää.
Suurin osa näistä lapsista oli täysin juurettomia. Jatkuvat koulun ja asuinpaikan vaihdokset näkyivät mm. siinä, että harvoilla näistä lapsista oli todella läheisiä ystäviä. Millä muodostat läheisiä ja pysyviä ystävyyssuhteita kun potentiaaliset ystävät vaihtuvat koko ajan.
Myös oppimisen kannalta lapset olivat altavastaajan roolissa. Joillain oppilailla oli suuria aukkoja aineiden oppimäärissä, mikä johtui joidenkin kohdalla jopa useasti lukuvuodessa tapahtuvista koulunvaihdoista.
Kukaan ei voi faktana väittää, että miehesi pettäisi. Hän voi olla täysin luotettava ja oikeasti tunnollinen, mutta muista että siinä tulee iso paussi ja sinulla on täysin eri ihminen siviilissä, kun sieltä takaisin tulee.
Kukaties, jos ystävystyt jonkun miehen kanssa ja asia etenee eteenpäin...Se on täysin mahdollista. Muista kumminkin harkita jokaista vaihtoehtoa ja mikä tärkeintä. Keskustella niistä.
Jokaisen loman (3kpl) mies vietti Suomessa minun kanssani. Ja ihan omasta halustaan se kotiin tuli, en ole kamala pirttihirmuvaimo joka vahtii ukkoaan kaulimen kera.
Luottamus ja puhuminen ovat avainasia suhteessa jotta se onnistuu.
Sanot vaan että Tervemenoo ja nautit nuoruudesta :-)
Sinä, joka olet aloittanut perättömän keskustelun nimimerkillä "kilroy" mainitusta ylivääpelistä 16.5.2012 23:10 ja te, jotka olette jatkanut keskustelua tarkistamatta asianomaiselta itseltään totuutta (yhteistiedothan teillä ovat tiedossa) sekä te, joiden tavoite on ollut jatkaa mustamaalaamista, voitte olla varmoja, että asia katsotaan viimeiseen syytöskohtaan asti.
Olemme olleet hyvin tietoisia viime vuosina käydystä mustamaalaamis- kamppanjasta, jota on käyty meitä kohtaan tämän vuoden keväästä erittäin aktiivisesti. Katsomme, että asia on kääntynyt vakavaksi herjaamiseksi vailla perusteita ja todisteita ja siksi olemme antaneet asian viime viikolla poliisin tutkittavaksi.
Sinä ("kilroy") ja te muut, jotka olette olleet osallisena / todistajana asiassa tulette varmasti saamaan myös kutsun kuulusteluun ja mahdollisesti käräjille.
Tiettyyn pisteeseen asti asioita voi katsoa sivusta - mutta nyt syytteet ja kommentit ovat menneet liian pitkälle ja mielestämme ne täyttävät herjauksen tunnusmerkistön.
Te, jotka olette tähän asiaan osallistuneet voivat varmasti esittää kommentinsa myös käräjäoikeudesessa, jossa asiaan saadaan lopullinen totuus. Onneksi kirjoitukset ovat netissä - koska näin kirjoituksia/herjauksia ei saa poistettua lopulisesti - mutta henkilöiden henkilöllisyys saadaan helposti selville - ja on jo meidän ja poliisin tiedossa.
Asian käsittelyä ja todisteita mielenkiinnolla odottaen ..
Ystävällisin terveisin
Timo Mursunen - Nummelasta ja vaimo