KERTOKAA SYITÄ JATKAA ELÄMÄÄ

Tuosta iästä päätellen oletkohan kirjoitellut ajoa aikaisemmminkin. Toivottavasti en syylllistä sinua, loukkaa tai muutenkaan lisää kiviä sinun raskaaseen rekeesi. Tunnen itse muutamia pitkäaikaismasentuneita: Eräs kärsi yli kymmnenen vuotta, mutta elää nyt suhteellisen normaalisti. Kun tutustuu lahjakkaiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden historiaan niin monilla heillä on ollut hvyin raskas elämä. Taitaa olla harvassa niitä, joilla elämä säästyy ilman pimeitä aikoja ja menetyksiä. Tämä ei tietenkään lohkaise pois osa sinun kärsimyksestäsi, mutta tällaista se elämä yleensä vain on.
Meille on annettu maallinen kappale elämää täällä. Uskovaisena ymmärrän, että syntiinlankeemus toi ihmiskunnalle tämän rajallisen maallisen vaiheen läpi käytäväksi ja kaikella on oma takoituskensa. Ei kärsimys ole henkilökohaisesti rangaistus joistakin yksittäisistä pahoista teoista vaan sillä on jokin salainen tarkoituksensa.
Jos olisin ateisti niin vaikea olilsi ollut silloin kun kaikki rohmati ja ei ihme jos olisin päätynyt vaikka epätoivoiseen ratkaisuun.
Annan sinulle neuvon: anna itsellesi vaikka päämääräksi selvitä yksi vikko kerrallaan. Älä mieti liian kauaksi tuelvaisuutta.
Jos et ole vielä käyttänyt ammattiauttajien mahollisuutta, niin hakeudu lääkäriin. Terapeuteissakin on eroa ja ei kaikkien kanssa synny yhteisymmärrystä. Kannatta vaihtaa ja kokeilla eri vaihtoehtoja tarapiossakin. Pysyhän tällä palstalla. Yritetään yhdessä jaksaa eteenpäin.

Elämä yleensä, kokemukset joita voi kokea. Niitden kokemiseen ei taavitse rahaa, ei tilaa, ei aikaa. Vain elossaolo riittää. Otapas ensi kerralla aivot pois sieltä narikasta kun menet ulos. Huomioi edes muutama asia siis oikeasti huomioi, miten esim ensimmäinen puu jonka huomaat on täynnä elämää. Elämä on muutakin kuin sinä. Ympärilläsi on elämää...Vain sinä itse voit siihen vaikuttaa. En tiedä masennuksista mitää. Olen menettänyt äidin 25 vuotiaana, isän 35 vuotiaana tyttären 46 vuotiaana ja silti haluan jatkaa. Olen korvia myöten veloissa, silti yritän kokoa ajan. Itse olen joskus miettinyt mitä vitun järkeä on jatkaa. Mutta kun astuu ulos ja näkee ympärilleen se rauhoittaa. siis katselee ihmisiä, tapahtumia, ilmeitä jne ymmärtää ettei sitä kannata menettää. Aika mielenkiintoista katsoa ympärilleen ja huomata ettei kukaan ole kiinnsotunut kenestäkään tai mistään. Hymyile vaikka jokaiselle vastaantulijalle ja laske kuinka monta vastaa hymyyn jne. Keksi omia mielenkiintoisia asioita. Juu knou...Tsemppiä

Olin hyvin masentunut 23 v. Nyt olen 53 v ja elänyt vaihtelevan, hyvän elämän. Mitään päivistäni en antaisi pois. Masennus tuo herkkyyttää
Päätin katsoa kortit , jotka sain. Ihan hyvät ja vaihtelevat.
Lämpöä!

Hei Rikkinäinen

Kyselit syitä jatkaa elää. me ihmiset olemme erilaisia. Jotkut kestävät mitä vain ja jotkut särkyvät vähemmästä. Olen itsekin ollut hetkellisesti valmis kuolemaan omien vaikeuksieni takia mutta jostakin olen aina saanut voimaa jatkaa. Koen, että olen vastuussa itsestäni ja elämästäni. Minun ei tarvitse miettiä kuolemaa sillä se annetaan ja tulee minulle ihan itsestään. Ei ole mitenkään selvää, että elän vanhaksi. Se voi ilman minun ajatuksia ja toimenpiteitä päättyä vaikka tänään tai kesken tämän kirjoituksen. On vastoinkäymisiä mille ei voi itse tai kukaan muukaan yhtään mitään. Silloin ne on vain hyväksyttävä itselle ja koetetteava elää niiden kanssa. On taas asioita elämässä mille voi tehdä jotain ja silloin pitää pyytää apua niiden ratkaisuus se etsiä voimia niistä itse selvityä. Näitä asioita ei pidä kuitenkaan sotkea keskenään vaan tehdä itselle selväksi kummastako on kysymys. Olen myös huomannut, että kun jaksaa mennä eteenpäin niin elämässä ei ole yhtään samalaista päivää. Se voi tunua samanlaiselle mutta eilistä ei enää ole ja huominen ei ole vielä tullut. Siispä koetan kantaa vastuuni itsestäni ja elämästäni sinne "maaliin" saakka minne elämäni minua kuljettaa ilman, että tekisin itse jotain ratkaisuja elämäni päättymisestä. Minun ei tarvitse sitä ajatella sillä se päättyy aikanaan ihan itsestään. Tällä välillä elämäni vaikeudet muuttuvat, kasvavat, pienenevät, poistuvat ja pysyvät mutta paljon on mahdollisuutta löytää jotain ihan uutta. Sinä olet nuori ja sinulla on teoreettisesti paljon aikaa löytää paljon hyvää ja iloa elämääsi. Miksi et koettaisi nauttia niistä asioista?

Kuolema tulee kyllä suunnittlematta. Olen kertonut että tätini sairastaa haimasyöpää. Muutama viikko sitten hänen petinaapurina oli pirteä rouva joka oli lasaretissa jonkin jalkavamman vuoksi.¨Puhuttiin kuolemasta ja tämä rouva lohdutteli tätiäni, että kuka meistä tietää kenen vuoro on lähteä seuraavana. Nyt viime viikolla tämänainen oli saanut infarktin ja kuollut äkkiä. Toinenkin mielestäni vahvempi potilas lähti samasta huoneesta ennen tätiäni.
Kyllä sinunkin masennus voi helpottaa ja löydät vielä aihettaa odottaa päiviiesi loppuun saakka.

Joskus saattaa auttaa lemmikkieläinkin masennukseen? Meillä oli joskus mieheni kanssa tosi masentava aika ja emme kumpikaan oikein jaksaneet elää, mutta hankimme kaksi pientä kissanpentua katasrofiyhditykselta ja ne auttoi meidät yli tuon kauhean kurjan ajan. Tätä ei moni usko, mutta kun puuhastelimme niiden pikkuvauvojen kanssa niin olo alkoi heti helpata. :)

Totta!

Hieno kommentti

Noin puolivuotta poikani kuoleman jälkeen otimme koiran pennun. Poika koira kun on niin alkuun huomasin vältteleväni sanaa "poika" mutta kyllä koira on paljon iloa ja lohtuakin elämääni ja läheisteni elämään tuonut. Mikä sopii kenellekin. Ei joka paikassa voi koiraa pitää. Olen kuitenkin saanut koulutettua koiran site, että se pysyy avoimessa pihassa tun tien tontin rajat ja vaikka porti ohi menisi muita koiria niin ei ainakaan vielä ole lähtenyt. Koira on muutoinkin ollut hyvä oppimaan. Osaa etsiä ja löytää. Todella kiltti pienille pojille ja on ollut helppohoitoinen. On paljon mukanani.

ei ole syytä jatkaa elämää