Määrittele valtionkirkko

Minusta se tarkoittaa sitä, että kirkolla on verotusoikeus ja että kirkon asema on kirjattu maan lakiin.

Yksi uskonto on nostettu muiden uskontojen ja katsomusten edelle.

Valtionhallinnossa yhdellä kirkkokunnalla on erityisasema.

Valtio ei näe ongelmaa siitä, että vastasyntyneet liitetään yhden tietyn kirkkokunnan jäseniksi myöhemmällä iällä alkavaa jäsenmaksuvelvollisuutta myöten. Kirkkokuntaan kuuluminen on valtiolle normi, kuulumattomuus poikkeus. Erota saa vasta 18 vuotta täytettyään. Lapsen äiti saa yksin päättää alaikäisen lapsensa uskonnosta, mutta ollessaan itse alle 18-vuotias teiniäiti hän ei saa päättää omasta uskontokuntaan kuulumisestaan.

Päiväkodeissa, kouluissa ja armeijassa on tämän kirkkokunnan järjestämää opetusta tai opetusta tähän kirkkokuntaan perehtymiseen.

Tietyn kirkkokunnan oletetaan olevan "meidän uskontomme", jonka tuputtamista perustellaan sen kuulumisella osaksi kansallista identiteettiämme.

Rivissä rukoiluttamiset tämän yhden kirkkokunnan nimiin on sisällytetty maan armeijan palveluohjesääntöön.

Tämän yhden ainoan uskonnon johtavan henkiolennon pilkka on säädetty rangaistavaksi teoksi maallisessa tuomioistuimessa.

Kirkko liputtaa valtiolipulla.

Hautaustoimi on osoitettu tämän kirkkokunnan tehtäväksi - myös niiden osalta, jotka eivät tähän kirkkokuntaan kuulu.

Kirkkokunnan verotus tapahtuu valtionverotuksen yhteydessä.

Kirkolla on tiettyjä erivapauksia mm. verotuksessa.

Valtionpäämies nimittää piispat. (Lakkasi 1990-luvulla Suomessa, lakkaa Norjassa nyt.)

Vielä pari:

-valtioneuvoston istuntokausi alkaa "ekumeenisella juhlajumalanpalveluksella".

-armeijassa toimivan papiston palkat maksaa valtio

Nykysuomen sanakirja määrittelee valtionkirkon kirkkokunnaksi, joka hallinnollisesti ja taloudellisesti on valtiosta riippuvainen ja sen vastakohta on vapaakirkko.

Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kirkon tuloista valtio maksaa alle 10 %, mutta se edellyttää niistä palveluja vastineeksi. Valtio tukee monia muitakin yhteisöjä, joita ei pidetä tuesta huolimatta valtion yhdistyksinä. Kuinka suuren osan menoista muuten vapaa-ajattelijat rahoittavat valtion tuella?

Valtio ei taida enää nimittää yhtään kirkon viranhaltijaa ja eduskunta ei voi muuttaa kirkkolakia ilman kirkon hyväksyntää. Minusta voisimme uskonnon kohdalla puhua pikemminkin kirkon valtiosta kuin valtion kirkosta.

Erinomaisen hyvä ja tärkeä kysymys. Jokainen taitaa tehdä määrittelyä omiin tarpeisiinsa, minäkin. Suhde valtioon ei vielä tee kirkosta valtiokirkkoa. Tämä juttu vastaa omaa käsitystäni asiasta:

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2009/2009-04-23/ajankohtaista/Valtiosuhde_ei_tee_valtionkirkkoa

Valtiokirkon edunsaajat käyttävät hyväksi poliittista johtoa riistääkseen huijaukseellaan kansaa

Ainakin yleisimmän määritelmän mukaan valtionkirkko tarkoittaa tilannetta, jossa valtio ja kirkko ovat tavallaan yhtä. Tällöin kirkolla ei ole omia päätäntäelimiä, vaan kirkkoa koskevat asiat päätetään valtion lainsäädäntöjärjestyksessä. Tällainen malli oli Suomessa ennen vuotta 1869, Ruotsissa (muistaakseni) vuoteen 2000 ja Norjassa tähän päivään, Tanskassa se on vieläkin. Usein tähän liittyy myös taloudellinen ykseys, esimerkiksi Tanskassa valtio maksaa pappien ja muiden kirkon työntekijöiden palkat ja valtion tulo- ja menoarviosta annetaan rahaa kirkollisiin menoihin.

Suomessa tällainen valtiokirkkojärjestelmä murtui n.k. Schaumannin kirkkolain myötä 1869. Schaumannin kirkkolaki loi kirkolle oman itsehallinnon ja oman "parlamentin", kirkolliskokouksen. Kirkolliskokous sai päättää itsenäisesti opillisista asioista ja esimerkiksi kirkollisista kirjoista. Kirkkolain tosin sääti (ja säätää edelleenkin) valtiopäivät, mutta kirkolliskokouksen aloitteesta. Valtiopäivät voivat vain hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen esityksen, eivät muuttaa sitä. Samalla myös paikallistasolla luotiin oma seurakunnallinen itsehallintomalli kunnallishallinnon rinnalle.