Ihmettelen vaan...........

Koska kiltillä miehellä ei tee mitään. Naisilla on tylsää olla mukavan ja turvallisen miehen kanssa.

Halusitte te naiset myöntää tai ette , niin parisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös niinpäin että nainen mäiskii miestä. Nykyään jo 40 prosenttia perhe-/parisuhdeväkivaltatapauksista on sellasia. Olisi pikkuhiljaa syytä nostaa tämäkin puoli julkiseen keskusteluun. Siitä naisten tekemästä väkivallasta kun ei missään julkisuudessa tai mediassa puhuta mitään .

Eli kysymys kuuluu oikeammin: Miksi kukaan väkivaltaisessa parisuhteessa elävä haluaa jatkaa suhdetta? Totta: YKSIKIN LYÖNTI ( kummalta sukupuolelta tahansa) ON LIIKAA!!

Omasta kokemuksesta ja myös vanhemman sukupolven asioita seuranneena.
Kun toinen on väkivaltainen, on lähdettävä HETI.
Koska muuten siitä tulee noidankehä, kauheaa havaita etteivät ihmiset puutu, uhri katkeroituu ja alkaa helposti syyttää kaikkia ihmisiä.
Vaikka miten hyvin asiat olisivat ja helpottuu päästyään rauhaan, kauhun tunne jää alitajuntaan.
Henkisen ja fyysisen tuskan jälkeen on luontevaa saada olla yksin, sadisti tietää sen ja heti vaan uudestaan, ettei palaudu.
Rahojen vieminen sekin on oltava hienotunteista, siivellä eläminen itsestään selvää, onhan se avioliitto paljon muutakin kuin sitä elättämistä.....

Turvallista miestä ei nykyään arvosteta. NAisten on kai pakko saada turpaan.

@nn33 Pitäisi opettaa lapsesta pitäen naisia lähtemään jo ennen sitä ensimmäistä lyöntiä. Kun lyönteihin päästään voi kuvio olla jo niin sekaisin, että on juuri vaikea lähteä. Ei kai väkivaltainen mieskään niin herkästi silloin lyö, jos uskoo joutuvansa siitä vastuuseen tai uskoo, että lyönnin seurauksena "menettää" hakattavan ja hallittavan naisen. Se väkivalta on harkittua.

Muista syistä esim. se, että side toiseen ihmiseen syntyy myös huonossa suhteessa kun suhde jatkuu. Ja sitten on se toivo, että toinen muuttuisi. On myös oman elämän kapeneminen niin, ettei ehkä usko täysin alistuneensa vaan kokee pystyvänsä vaikuttamaan edes joillain pikku teoilla elämäänsä. Sama käy ihmisille keskitysleireilläkin, ettei osata tavoitella enää vapautta vaan tavoitellaan sen sijaan vaikka pientä palaa saippuaa. Se ei ole vankeuteen joutuneiden vika.

Joka puolelta pitäisi justiin tulla tota viestiä, että yksikin lyönti on liikaa. Ja pitäisi opettaa millaisesta toisen tahdon kääntämisistä nämä lopulta avoimen väkivaltaisiksi muuttuvat suhteet rakentuu. Nämähän justiin petaavat ja rakentavat riidan ja "hyvät syyt" esim. mustasukkaisuuteensa, jolloin ne räjähtävät riidat sitten yllättää jos hyvyyttään on ensin katsonut sormien läpi ne riitaa rakentavat "pikkumaisuudet."Ja pitäisi opettaa ettei sillä läheisriippuvaisuudella mikä näissä suhteissa syntyy ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

nn33 jatkaa................

Niin eivät nuo asiat aivan yksinkertaisia ole.Muistuupa mieleeni nuoruudestani tapaus , jossa kohtasin perinteisesti baarissa ikäistäni vanhemman miehen. Olin tuolloin 19-vuotias.

Jo ensi tapaamisella alkoi kysellä ex-poikaystävistäni ja utelemaan suhteiden päättymisen syitä........Itsestään ei juurikaan puhunut mitään, ei edes paljastanut omaa oikeaa nimeänsä- välillä tituleerasi itseaan Juusoksi, välillä taas Jussiksi. Sukunimeään ei koskaan paljastanut. Oli arviolta jo kolmenkympin paremmalla puolella tuolloin. Ei siis ikäänsäkään paljastanut. Käytti salaista numeroa.


Selvinpäin käytös oli ihan normaalia, mutta jos oli juonut muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Käyttäytyi agressiivisen impulsiivisesti.........Älysin laittaa suhteen poikki heti alkuunsa. Jotenkin vaistosin, että mitä pidemmälle suhde olisi päässyt kehittymään sitä todennäköisemmin mies olisi muuttunut kenties mustasukkaiseksi, agressiiviseksi hirviöksi. Väitän, että oli ehkä luuranko kaapissa tällä miehellä. Onneksi kuuntelin vaistoani.