Joudun lestadiolaisnuorena kokoajan..

Olen elämäntapapsykologi, minulla on vastaus kaikkeen. Pura minulle, yritän parhaani mukaan pisitää sinulle paikkoja.

no jopas taas! Ahdistuneita ja epävarmoja on maalima pullollaan. Mut uskonto on monenlaiseen sopiva syntipukki. Feikki taiat olla!

Huomauteltiin milloin mistäkin, ei tehonnut päin vastoin. huomauttelija pitää itseään niin hyvänä että hänellä on jopa taivastenvaltakunnanavaimet

Kirjoitit täyttä asiaa!

Oikeat ammatti-psykologit ei täällä valitettavasti päivystä. Tämä palsta on joillekkin ilkeilijöille omintakeinen harrastus, harmi. :-(

En ole psukologi, mutta sinun kannattaa varata aika sekä joltain ei-vl-papilta, että psykologilta niin saat selvyyttä ajatuksiisi ja arvoihisi. Kukaan ei saa pakottaa sinua elämään sinulle epömieluisassa muotissa. Jumalan armo riittää kaikille!

Ei tuollaisiin avauksiin kannata vastata,ne on tehty keksien vain ivaamistarkoituksessa.Ei kukaan nuori voi noin pöljä olla että tuollaista kirjoittaa.

Havaintosi tukee erinomaisesti ajatusta siitä, että EI kannata olla lestadiolaisnuori, nuori kylläkin, muttei lestadiolainen.

Olisit vetäissyt meikkivoidetuubista loput veljesi pintaan ja kysellyt tuntemuksia.

Toivottavasti saat lähtemisen armon ja pian.

hei ahdistunut1. en tiiä mitä paskaa nuo muut kirjottelee ku ei ne voi tajuta sun tunnetta. mut mä tajuun ku oli ennen samanlainen. mut nyt tuntuu et ei tässä maailmassa enää mikään tommonen toimi(lestadiolaisuus) miks kiduttaa itteä kaikilla kielloilla mitkä on ''syntiä''. mä en enää tajua tota koska voi olla onnellisempi ilman sitä,, aijemmin olin lesta ja ajattelin samanlailla että mitä muut musta ajattelee, mut en enää. joten, älä välitä mitä muut susta ajattelee,, sä voit tehä mitä haluat, ei perhe voi sulta kieltää mitään mikä oikeasti on normaalia, ja mitä haluat olla!! perhe kyllä välittää susta vaikka et oliskaan lestadiolainen,, ja jos kaverit jättää sut sen takia, niin ovatko ne oikeita kavereita? mulla edelleen samoja kavereita ja hyvin menee..
btw ootko menossa suvareihin? :d mä en enää aatellu ;)

Miksi ihmeessä annat jonkin uskonlahkon määräävän elämästäsi?
Eroa koko porukasta ja elä itse omaa elämääsi, älä anna elämääsi muille.

Jos ne muut hihhulilahkolaiset järkyttyvät / sekoavat / menettävät loputkin järjestään, niin eihän se Sinun ongelmasi ole.

Ajattele ihan itse!

Tuskin auttaa tämä uskon haukkuminen ateismin tavoin, koska jos emme ole ateisteja emme ajattele kuten ateistit yksinkertaista?

Entiedä voinko mitään sanoa, kun en ole lahkossa muutoin vain evankelium-luterilaisen kirkon jäsen, uskoni on vakaa, uskon jättäminen toisi paljon enemmän ahdistusta ja turvattomuutta, helvettiin en halua, lähipiiri yrittää vain käännyttää minua ateismiin ja syntiin, ystävikseni en sanoisi ketään, koska olen vain varakaveri, mielenterveys huonossa kunnossa eristäytymisessä ei kai teidän mielestä ole mitään hyvää, turvaa ja turvattomuutta se on tähän mennessä tuonut.

Olen kirjoitellut joskus vahvasti nimi.merkillä martta/poika. Minä olin pikku poika kun vanhempani olivat Oulun rauhan yhdistyksen kiihko Lestadiolaisia. Minä kapinoin sitä jatkuvaa seuroja ja äidin pyytämää jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi lausetta ja sunnuntaisin kuunneltiin radiosta klo 10.00 jumalan palvelusta ja äiti sulki radion ja sanoi yhtä uskoton pappi kuin lapseni,koska oli ei uskovainen pappi. Me pojat oltiin vilkkaita jokelasta silti me uskottiin omalla tavalla jumalaan. Uskon vieläkin sisimmässäni mutta en tuo julki tai kyseenalaista muita. Minulla on mennyt hyvin vaikka on ollut huonojakin aikoja poliisit, väkivalta jne. Veljeni eivät selviytyneet siitä ankeasta ja väkivaltaisesta lapsuudesta toinen on juoppo hesassa ja toinen kuuluu erääseen moottoripyörä jengiin. Pohjimmiltaan he ovat kunnollisia. Liian nuorena vaadittu jyrkkä uskonto teki pahaa. Uskon vain hiljaa sisimmässäni ns. Jumalaan. En vain hyväksy pakkotoimenpiteitä ja uskon varjolla oikeutettuun väkivaltaiseen kohteluun jota sain kokea. Olkaa fiksuja mutta käyttäkää omaa harkintaa ja lähtekää pois niistä piireistä mikä ahdistaa.

Ei liity uskontoon milläänlailla. jokainen nuori joutuu jossain vaiheessa kasvu- ja kypsyysvaiheessa vastaaviin ajatuksiin. Kuinka opin hyväksymään itseni. Se on suuri kysymys.

jos ongelmasi häiritsee päivittäisiä arkielämää ja keskittymistä , et saa ajatuksiasi pois muuhun (samat asiat vaivaavat mieltäsi), tai että ongelmasi vaikuttavat unirytmiin tai koulumenestykseen niin suositelen kääntymään psykologin puoleen. Se on ihan luonnollista ei kä sitä tarvitse hävetä. Ei ne mitään kallonkutistajia ole. 5-10 kertaa kerran viikossa auttaa sinua eteenpäin mutta muista olla siellä täysin rehellinen varsinkin itsellesi. Sinun ei tarvitse puntaroida sanoja. Voit olla täysin vapaa ja sinun ei tarvitse valita sanomisiasi miellyttääkseen psykologia. Näin saat parhaan mahdollisen hyödyn irti. Psykologeilla on vaitiolovelvollisuus joten puheet jäävät niiden seinien sisään. Joskus on hyvä että ammattilainen näkee ilman tunnesiteitä ajatusmaailmasi ja pystyy purkamaan mahdolliset tunnelukot.

sinulla on ihan tavallinen kasvukivun ongelma jonka jokainen joskus joutuu kohtaamaan. Käy asiat läpi niin sen jälkeen olet vahvempi ihminen ja ymmärrät itseäsi paremmin. Toinen tapa mitä en suosittele on ryypätä irti ajatuksista. Se ei auta mitään. Ongelmat vain siirtyvät pakoilemalla totuutta.

Täytyy nähdä verta jotta tietää että sydän sykkii. Tarkoitan tällä sitä että kasvaminen irti napanuorasta kohti aikuisuutta ei ole kivutonta. Kauheesti tsemmpiä sulle elämääsi.

Olet saanut näköjään enemmän / vähemmän asiattomia vastauksia viestiisi.

Olen itse myös vl-perheestä. Minua vaivasi suunnattomasti tuo, mistä sanot, keneenkään ei voi oikeasti luottaa vl-liikkeessä. Ei voi tuoda omia ajatuksiaan esiin hoitokokouspelon takia.

Minua myös oma äitini vaati tekemään parannusta meikkivoiteen takia. En ottanut häntä kuuleviin korviinikaan.

Ymmärräthän miten hullua se on? Meikkivoiteen käyttäjä on suurin syntinen, silti vl-liikkeessä on paljon pahoja, selvittämättömiä asioita: hoitokokoukset, pedofilian peittely, rahasotkuja, hengellistä väkivaltaa jne. Aivan sairasta syyllistää joku nuori tyttö joka käyttää meikkivoidetta peittääkseen ihon epätasaisuutta, kun tällaisia asioita on vl-ihmisten kontolla.

Omallakin kohdalla yksi suurimpia syitä vl-liikkeestä lähtemiseen oli se, että kaiken maailman vl-hulluilla oli valtaa elämääni ja omiin päätöksiini, omaan kehooni. Keneenkään vl-ihmiseen ei voi luottaa, aina on olemassa pelko siitä, että selän takana "huolestutaan".

Oman näköistä elämää pystyy elämään vasta sitten, kun jättää vl-liikkeen taakseen. Itse kadun ainoastaan sitä, ettei minulla ollut rohkeutta lähteä aikaisemmin.

"Maailma" ei ole paha. Löydät todennäköisesti parempia / kestävämpiä ihmissuhteita "maailmasta", tulet hyväksytyksi sellaisena kuin olet. Ainoa neuvo sinulle on, että lähde sitten kun olet taloudellisesti itsenäinen. Silloin kukaan ei enää pääse sinua painostamaan.

Edellytän, että olet rehellinen kyselijä nuoruuden kynnyksellä. Koska olet, niinkuin oletan, uskossa oleva nuori, ajattelen, että luet Raamattua, joka on elämän ohjeista paras.

Raamatun mukaan jokainen ihminen on Jumalan silmissä niin arvokas, että Jeesus, Jumalan ainosyntyinen Poika tuli maailmaan meitä pelastamaan. Hän kuoli ristillä meidän puolestamme, että me saamme elää. Me saamme elää täyttä elämää uskossa ja toivossa, ei pelossa ja vaivassa ahdistuen.

Toivon, että uskot sen, että elämäsi on arvokas, koska Jumala on sen sinulle antanut. Kehotan sinua katsomaan vain Jeesukseen. Hän yksin on esimerkkimme, jota voimme katsoa ylöspäin. Kun katsot häneen, et tarvitse muita esimerkkejä.

Näin ollen sinun asemassasi minä lukisin ensin Johanneksen evankeliumin, ja rukoillen miettisin sitä, mitä se meille ihmisille kertoo. Kun rukoillen tutkit sitä, se avautuu sinulle. tiedän, että Jumala vastaa jokaisen ahdistetun ja nöyrän ihmisen rukouksiin.

Varmaan ei veljelläsi tai muillakaan ole mitään sitä vastaan, että otat ensin kiinni Raamatusta ja rukouksesta. Sanoohan Matt. 6:33
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Minä rukoilen sinun puolestasi, vaikka en sinua tunnekaan. Minua kosketti tilanteesi, koska olen itsekin noussut vaikeista ja vielä köyhistä oloista. Joka tapauksessa aina muistin, että olen Jumalalle äärettömän arvokas, koska sen oli minulle joku vanhempi mummo sanonut. Se oli johtotähtenä tielläni eteenpäin ja ylöspäin. Taaksepäin katsoen olen sittenkin elänyt onnellisen elämän kaikista vaikeuksista huolimatta.

Uskon, että Jumala suojeli minua noina aikoina, ja tiedän, että hän tekee kohdallasi samoin. Äitini sanoi aina: "Kun itse tiedät, mitä olet tehnyt, ja voit rehellisesti sen hyväksyä häpeämättä, älä välitä ihmisten puheista. He eivä tiedä, mitä tekevät, mutta sinä voit antaa kaiken mennä kuin vesi hanhen selästä."

Oikeastaan se olikin hyvä neuvo. Meillä on jokaisella järki, ja viisautta saa lisää anomalla Jumalalta, sillä hän antaa alttiisti ja soimaamatta lisää. Älä masennu, se on paholaisen keino saada sinut pois tolaltasi. Hän haluaa tehdä sinut toimintakyvyttömäksi tai jopa tappaa. Hän voi käyttää ihmisiä ympärilläsi äänitorvenaan.

Mittaa aina, mikä äänensävy ihmisillä on. Ovatko he rakastavia, kuten Jumalan on aina Rakkaus, vai ovatko se soimaajia, parjaajia, vihapuheineen sinua solvaamassa, silloin he ovat paholaisen asialla. Älä kuule heitä, älä ole heidän läheisyydessäänkään. Tee aina niinkuin luulisit Jeesuksen tekevän. Hän on kanssasi joka päivä ajan loppuun asti. Muista tämä. Älä anna periksi!

Mulla meni vl ympäristössä mielenvireys.
Elämisenhalu.

aina paasataan kuin syntinen oot, kuin pitää elää,
sitten saarnamiehet ovat pedofiileja.

Ei kiinnosta.

Piste............

En ole ikinä ymmärtänyt sitä että miten ihminen voi elää terveenä jos ei elä omana itsenään, siten kuten itse aidosti ajattelee. Miten mielenterveys kestää semmoista teatteria?

Sehän on jokaisen vaalinta valitseeko uskon vai ateismim,Yksinhän se ihminen päättää omasta elämästään sitä on turha palstalla valitella.Minä valitsin uskon ja mitä olisi elämä ilma uskoa ja taivastoivoa.Usko antaa elämälle tarkoituksen ja mielekkyyden.Kaikki me kuljemme vanhuutta kohden ja mitä sitten jos näköälana on vain tyhjyys ja turvattomuus ja pelko ainakin kuoleman kynnyksellä.
Usko on niin suuri asia jota itse en halua hyljätä,se on turvana vaikeina päivinä,lohtuna kun kaikki ympärillä on pimeää.Mitä tämä maailma antaa verrattuna uskon näköalaan.