Katsellaan ja kuunnellaan talvea

Voisiko syvä ihastuminen olla myös tuon kanssa jotain tekemistä? Olen ihastunut jo 2,5 vuotta erääseen naiseen ja älyttömän vahvasti. Hänessä tuntuu olevan jotain "tuttua" ja välillä häntä silmiin katsoessakin näen kuin "itseni", ihan pelottavan tuntuistä välillä.

mies.. kirjoitti:

Voisiko syvä ihastuminen olla myös tuon kanssa jotain tekemistä? Olen ihastunut jo 2,5 vuotta erääseen naiseen ja älyttömän vahvasti. Hänessä tuntuu olevan jotain "tuttua" ja välillä häntä silmiin katsoessakin näen kuin "itseni", ihan pelottavan tuntuistä välillä.

Lue lisää

Kai ns. "vastaparilla" aloituksessa tarkoitetaan Itseä?
Hypoteesinen ajatus lienee se samankaltaisuus joka kvanttimaailman ns. 'suberpositiossa' on havaittu?
Suberpositiohan merkitsee että "partikkeli" omaa yhteyden& ominaisuuden mm. olla kahdessa eri-asemassa yht'aikaa.
Reagointi toimii olkoon välimatkaa ja aikaa välissä kuinka ja paljon tahansa(vinkkiä tekniikan kehittämiseen mm. matkustamiseen ja yhteydenpitoon nopeasti jopa muihin galakseihin).

Kvanttiyhteyden (on todistettu aineella olevaksi)periaate voi toimia myös tietoisuudelle.
Joissain tapauksissa jopa tietoisesti?
Teorissa siis 'olevan' ja (hienompi-aineisen) 'ei-olevan' tietoisuus on kollektiivissa ja siksi yhteinen, se mahdollistaa tietoisen yhteyden realiaikaisesti.

Esimerkiksi jos ihminen eläessään esim. hiljentyy&meditoi, rukoilee tai intuitioi, ja tavoittaa luomis-oivalluksia, niin "lähde" josta avaavat 'vastaukset' ja luomisvoima kumpuavat onkin Jumalan sijaan kaikelle yhteisestä kollektiivisesta tietoisuudesta.
Kollektiivinen tietoisuus sisältää niin objektiivisen/kokonaisen että subjektivisen/osallisen, eli ihmisen alitajuntaan nouseva (tieto, rauha ja oivallukset etc.) voivat olla kollektiivisen sitä persoonallista 'haikua'/osaa joka jokaisella kokemuksellisella on, tai ehkä oikeammin, joka kokemuksellisuus kollektiiviin aiheuttaa.

William Shatnerin juontamana ohjelman elementit skeptisyydelle ja näiden asioiden vähättelylle olivat kyllä kohdallaan, mutta esimerkiksi se spiritismi-istunnon toistamisyritys oli naurettavaa viritelmää vetopasuunoineen(vai mikä se torvi oli jonka avustaja pudotti pöydälle.

Renkarnaatio(jälleensyntyä) väite ja tapaus oli mielenkiintoinen.
Kyse on luultavasti siinäkin tunnekuohusta;mies tiesi paikan olevan tuhansien kuolinpaikka,, ja se pääkipu muka luodin tuottamana muinoin yhdistettynä 30 tähän aikaan lienee vain sattumaa.
Yhdenäköisyys on leensäkin hatara todiste ja erikoinen väite renkarnaatiolle, koska eihän tietoisuus synnytä samanlaista ja näköisstä uudelleen?
Renkarnatiossa tietoisuus asettuu joskus naiseen, mieheen ja ilmeisesti vapaavalintaisesti sen pakollisen kolmanne kerran? Vai väittääkö ja uskooko joku olevansa samannäköinenkin aina kuin tänään?

all my life kirjoitti:

William Shatnerin juontamana ohjelman elementit skeptisyydelle ja näiden asioiden vähättelylle olivat kyllä kohdallaan, mutta esimerkiksi se spiritismi-istunnon toistamisyritys oli naurettavaa viritelmää vetopasuunoineen(vai mikä se torvi oli jonka avustaja pudotti pöydälle.

Renkarnaatio(jälleensyntyä) väite ja tapaus oli mielenkiintoinen.
Kyse on luultavasti siinäkin tunnekuohusta;mies tiesi paikan olevan tuhansien kuolinpaikka,, ja se pääkipu muka luodin tuottamana muinoin yhdistettynä 30 tähän aikaan lienee vain sattumaa.
Yhdenäköisyys on leensäkin hatara todiste ja erikoinen väite renkarnaatiolle, koska eihän tietoisuus synnytä samanlaista ja näköisstä uudelleen?
Renkarnatiossa tietoisuus asettuu joskus naiseen, mieheen ja ilmeisesti vapaavalintaisesti sen pakollisen kolmanne kerran? Vai väittääkö ja uskooko joku olevansa samannäköinenkin aina kuin tänään?

Lue lisää

"Yhdenäköisyys on leensäkin hatara todiste ja erikoinen väite renkarnaatiolle, koska eihän tietoisuus synnytä samanlaista ja näköisstä uudelleen? "

Vanhat tuntemukset, ajatukset ja minäkuva siirtyy seuraavaan tietoisuuteen, joka omaa samansuuntaisen ulkonäön ja persoonan.
Mikäli siirrytäämn eri sukupuoleen, niin yhdennäköisyys sukupuolen asettamissa rajoissa.
Ihminen ei koskaan siirry eläimeksi, vaan jatkaa sen hahmon kehittämistä loppuu saakka, minkä on joskus muinoin aloittanut.

all my life kirjoitti:

William Shatnerin juontamana ohjelman elementit skeptisyydelle ja näiden asioiden vähättelylle olivat kyllä kohdallaan, mutta esimerkiksi se spiritismi-istunnon toistamisyritys oli naurettavaa viritelmää vetopasuunoineen(vai mikä se torvi oli jonka avustaja pudotti pöydälle.

Renkarnaatio(jälleensyntyä) väite ja tapaus oli mielenkiintoinen.
Kyse on luultavasti siinäkin tunnekuohusta;mies tiesi paikan olevan tuhansien kuolinpaikka,, ja se pääkipu muka luodin tuottamana muinoin yhdistettynä 30 tähän aikaan lienee vain sattumaa.
Yhdenäköisyys on leensäkin hatara todiste ja erikoinen väite renkarnaatiolle, koska eihän tietoisuus synnytä samanlaista ja näköisstä uudelleen?
Renkarnatiossa tietoisuus asettuu joskus naiseen, mieheen ja ilmeisesti vapaavalintaisesti sen pakollisen kolmanne kerran? Vai väittääkö ja uskooko joku olevansa samannäköinenkin aina kuin tänään?

Lue lisää

Reinkarnaatiot suunnitellaan jopa noin kymmenen reinkarnaation sarjoissa. vähimmäismäärä ihmisille on noin kymmenen sarjaa, mutta yleinen käytäntö on syntyä tuhansissa sarjoissa.

10 000 elämää kirjoitti:

Reinkarnaatiot suunnitellaan jopa noin kymmenen reinkarnaation sarjoissa. vähimmäismäärä ihmisille on noin kymmenen sarjaa, mutta yleinen käytäntö on syntyä tuhansissa sarjoissa.

Lue lisää

Olen antanut itseni lukea sellaista että jälleensyntymiä olisi vähintään sen kolme kertaa?
Tuskin nyt kymmeniätuhansia sentään?
Jotkut oppivat jopa kerrasta ja joillakin menee hieman pidempään.

you not a one kirjoitti:

Olen antanut itseni lukea sellaista että jälleensyntymiä olisi vähintään sen kolme kertaa?
Tuskin nyt kymmeniätuhansia sentään?
Jotkut oppivat jopa kerrasta ja joillakin menee hieman pidempään.

Lue lisää

Ihminen ei opi kerrasta, kun kerran nyt täällä olette. Tänne on ollut tosi pitkä matka, ja jos olette nyt täällä, teillä on vähintään 10 elämää takana.

1. Alkukantaisella alkuasukkaalla on takana n. 10 elämää.
2. länsimaiselle pintaliitojupilla, joka elää pelkässä materiassa pintaliito bile-elämää, unohtaen filosofiat ---> hänellä on takanaan 10-30 elämää
3. sellaisella, joka kykenee korkeakouluopintoihin, on takanaan 30 tai enemmän elämiä
4. materian ylittäneellä on takanaan 10 000 elämää

Oltava samannäköinen kirjoitti:

"Yhdenäköisyys on leensäkin hatara todiste ja erikoinen väite renkarnaatiolle, koska eihän tietoisuus synnytä samanlaista ja näköisstä uudelleen? "

Vanhat tuntemukset, ajatukset ja minäkuva siirtyy seuraavaan tietoisuuteen, joka omaa samansuuntaisen ulkonäön ja persoonan.
Mikäli siirrytäämn eri sukupuoleen, niin yhdennäköisyys sukupuolen asettamissa rajoissa.
Ihminen ei koskaan siirry eläimeksi, vaan jatkaa sen hahmon kehittämistä loppuu saakka, minkä on joskus muinoin aloittanut.

Lue lisää

Siis ihan tosiko?
Enpä usko.

Tunnistamista ei ole edes tarkoitusta tapahtua.
Sellaiset todella ihmeelliset renkarnatioon viitanneet tapaukset kuten vaikka Shantin juttu, ne ovat poikkeusta automaattisesta edellisten elämien totaalisesta unohduksesta.
Tuota ''kenraali sydeemiä'' en edes pidä vahvana todisteena renkarnaatiosta, se on yllättäviä yhteensattumia ja sentimentaalista tunteikkuutta.

Itse tunnistan ihmisessä(vaikka sokeana)ääntä, puheita ja niiden laadun, en piittaa niinkään rujosta/kauniista ulkomuodosta.
Muistan ihmiset mm. sisäisen mädännäisyyden tai hyvätahtoisuuden tuomalla kuvalla ja muistilla.
Ihminen on kaunis jos asenne on kaunis.

10 000 elämää kirjoitti:

Ihminen ei opi kerrasta, kun kerran nyt täällä olette. Tänne on ollut tosi pitkä matka, ja jos olette nyt täällä, teillä on vähintään 10 elämää takana.

1. Alkukantaisella alkuasukkaalla on takana n. 10 elämää.
2. länsimaiselle pintaliitojupilla, joka elää pelkässä materiassa pintaliito bile-elämää, unohtaen filosofiat ---> hänellä on takanaan 10-30 elämää
3. sellaisella, joka kykenee korkeakouluopintoihin, on takanaan 30 tai enemmän elämiä
4. materian ylittäneellä on takanaan 10 000 elämää

Lue lisää

Voi olla, mutta ei voida olla 100% varmoja onko edes yhtäkään.

you not a one kirjoitti:

Olen antanut itseni lukea sellaista että jälleensyntymiä olisi vähintään sen kolme kertaa?
Tuskin nyt kymmeniätuhansia sentään?
Jotkut oppivat jopa kerrasta ja joillakin menee hieman pidempään.

Lue lisää

Nuo olivat suuntaa-antavia arvioita.

valaistuminen yhden elämän aikana on mahdollista, mutta näille voi se yksi elämä olla jatkuvaa painajaismaista tuskaa ja piinaa. Siksi tuo kipu jaetaan pitkälle aikajanalle

Todennäköisesti elämien loppupuolella, kun loppusuora häämöttää, aloitaankin tällainen jatkuva harjoitus, joka vie voittoon itsekkään egon kuoleman kautta. Tuo jatkuva harjoitus ja piina voidaan mielihyvin aloittaa, kun itse nähdään että ollaan loppusuoralla. Siinä vaiheessa tietoisuus krijaimellisesti hajottaa tietoisuutensa voimalla tuon hirviön, jota sanotte ihmiseksi.

Katsokaa ihmiskunnan historia, olitte täällä jo muinaisen Rooman aikaan. Katsokaa unenne, sieltä näette tulevaisuutenne. Muuttakaa unenne, muutatte tulevaisuutenne.

Henkisen tien kulkiojalle ei ole olemassa determinismiä sillä lailla kuin muille, te muutatte kohtalonne ja tulevaisuutenne kun alatte oivaltamaan.

Nykyinen aika on muinaisten roomalaisten ja egyptiläisten aikaa kollektiivisesti.

marillon kirjoitti:

Voi olla, mutta ei voida olla 100% varmoja onko edes yhtäkään.

Tämä on totta, sillä eri elämät ja tämäkin elämä on illuusio universumin näkökulmasta katsottuna.

kultainen leikkaus kirjoitti:

Siis ihan tosiko?
Enpä usko.

Tunnistamista ei ole edes tarkoitusta tapahtua.
Sellaiset todella ihmeelliset renkarnatioon viitanneet tapaukset kuten vaikka Shantin juttu, ne ovat poikkeusta automaattisesta edellisten elämien totaalisesta unohduksesta.
Tuota ''kenraali sydeemiä'' en edes pidä vahvana todisteena renkarnaatiosta, se on yllättäviä yhteensattumia ja sentimentaalista tunteikkuutta.

Itse tunnistan ihmisessä(vaikka sokeana)ääntä, puheita ja niiden laadun, en piittaa niinkään rujosta/kauniista ulkomuodosta.
Muistan ihmiset mm. sisäisen mädännäisyyden tai hyvätahtoisuuden tuomalla kuvalla ja muistilla.
Ihminen on kaunis jos asenne on kaunis.

Lue lisää

Se on tosi minkä ihminen uskoo. Tosi ihmiselle subjektiivisesti, epätotta toiselle objektiivisesti. Tuo objektiokin on sille ihmiselle kuitenkin subjektiivisesti laadittu näennäisobjektio. Objektion maailmaan ihmisellä matkaa, ja tarkoittaa pelkkää olemista ilman muotoja?

Korjaus/lisäys ed. repliikkiin:
Kun ihminen menee loppuun persoonansa kuoleman toisella puolella, voi olla mahdollista, että nuo hienoainehituset eivät enää kohtaa samassa järjestyksessä vaan uudessa muodossa ja järjestyksessä.

Tällöinkin kyseessä on samat hituset, jotka tietoisuus jätti tähän maailmaan. Ne eivät katoa. Fyysinen keho katoaa, mutta tunne- ajatuskarman hituset ei katoa. Monet eivät mene loppuun persoonansa kuolemaan, vaan tulevat uudelleen sitä ennen kausaalis-mentaalisessa kehossa (tietoisuus-sirussa), joka painetaan aiemmin jätettyihin nyt fragmentoituneisiin hitusiin.

Kausaaliin painautuvat kaikki syyt, ja nuo syyt hakevat karmalliset tunne- ja ajatushituset takaisin materian maailmasta seuraavaan persoonaan.

Karmalliset hituset luovat uuden samantyylisen persoonan ja kehon, kuin oli ennen. Huom: tyyli säilyy, muta jos mennään kunnolla kuolemaan, niin tarkka ulkonäkö ei säily. Ollaan suurinpiirtein samanlaisia.

kultainen leikkaus kirjoitti:

Siis ihan tosiko?
Enpä usko.

Tunnistamista ei ole edes tarkoitusta tapahtua.
Sellaiset todella ihmeelliset renkarnatioon viitanneet tapaukset kuten vaikka Shantin juttu, ne ovat poikkeusta automaattisesta edellisten elämien totaalisesta unohduksesta.
Tuota ''kenraali sydeemiä'' en edes pidä vahvana todisteena renkarnaatiosta, se on yllättäviä yhteensattumia ja sentimentaalista tunteikkuutta.

Itse tunnistan ihmisessä(vaikka sokeana)ääntä, puheita ja niiden laadun, en piittaa niinkään rujosta/kauniista ulkomuodosta.
Muistan ihmiset mm. sisäisen mädännäisyyden tai hyvätahtoisuuden tuomalla kuvalla ja muistilla.
Ihminen on kaunis jos asenne on kaunis.

Lue lisää

"Muistan ihmiset mm. sisäisen mädännäisyyden tai hyvätahtoisuuden tuomalla kuvalla ja muistilla.
Ihminen on kaunis jos asenne on kaunis. "

Tämä on olennainen taito, ja on taito myös havaita oikein. Tätä harjoittelemme elämien saatossa kyllä, eli pureudumme lopulta motiiveihin asti. Salatuimpaan saakka.

Ja näemme ne. Neutraali, neg., vai pos. ?

10 000 elämää kirjoitti:

Nuo olivat suuntaa-antavia arvioita.

valaistuminen yhden elämän aikana on mahdollista, mutta näille voi se yksi elämä olla jatkuvaa painajaismaista tuskaa ja piinaa. Siksi tuo kipu jaetaan pitkälle aikajanalle

Todennäköisesti elämien loppupuolella, kun loppusuora häämöttää, aloitaankin tällainen jatkuva harjoitus, joka vie voittoon itsekkään egon kuoleman kautta. Tuo jatkuva harjoitus ja piina voidaan mielihyvin aloittaa, kun itse nähdään että ollaan loppusuoralla. Siinä vaiheessa tietoisuus krijaimellisesti hajottaa tietoisuutensa voimalla tuon hirviön, jota sanotte ihmiseksi.

Katsokaa ihmiskunnan historia, olitte täällä jo muinaisen Rooman aikaan. Katsokaa unenne, sieltä näette tulevaisuutenne. Muuttakaa unenne, muutatte tulevaisuutenne.

Henkisen tien kulkiojalle ei ole olemassa determinismiä sillä lailla kuin muille, te muutatte kohtalonne ja tulevaisuutenne kun alatte oivaltamaan.

Nykyinen aika on muinaisten roomalaisten ja egyptiläisten aikaa kollektiivisesti.

Lue lisää

Unemme ja kuvajaisemme voivat toki olla menneisyydenkin haikuja, mutta aivan hyvin myös ja luultavasti aivojemme havainnoinnin nappaamaa tätätodellisuus dataa.
Sen datan aivoprosessit sijoittavat alitajuntaamme(koska arki-tietoisuudella havaitsematon haivainnointi tapahtuu 'sitä kautta') valtavasta datavirrasta jonka aivomme(vain) noukkii tietämättämme.
Tietoinen minä havainnoi hyvin pienen osan tapahtumista jotka pitävät meidät hengissä, saati niistä mitkä ovat meille mielekkäälle olemiselle(henkisen) tärkeää.
Näkyvästä ja aistiemme ulottumattomissa olevasta, sen datan sisältämien kuvien analysoinnin, järjestämisen tapahtumassa(unessa tai sen kaltaisessa valve-tilassa) on osallisena myös "tietoista" tietoisuuttamme siksi ja jolloin "tarinat" psyvät ikään kuin kasassa emmekä keskeytä tuota prosessia heräämällä kauhuissamme, asti on osaksi siksi tutuissa kuosissa, vaikkakin kylläkin hyvin outoina ja yllättävinä kuvina ja yhdisteminä ja konteksteina, siitäkin siis voi olla kyse.

Minä näin erään kerran hyvin elävän unen joka viittasi rekvisiitaltaan selvästi Egyptiin, en kuitenkaan tältäistumalta ja suoralta kädeltä väitä eläneeni kyseisessä maassa, kyseiseen aikaan, tai unessa esiintyneessä tehtävässä.

members only kirjoitti:

Unemme ja kuvajaisemme voivat toki olla menneisyydenkin haikuja, mutta aivan hyvin myös ja luultavasti aivojemme havainnoinnin nappaamaa tätätodellisuus dataa.
Sen datan aivoprosessit sijoittavat alitajuntaamme(koska arki-tietoisuudella havaitsematon haivainnointi tapahtuu 'sitä kautta') valtavasta datavirrasta jonka aivomme(vain) noukkii tietämättämme.
Tietoinen minä havainnoi hyvin pienen osan tapahtumista jotka pitävät meidät hengissä, saati niistä mitkä ovat meille mielekkäälle olemiselle(henkisen) tärkeää.
Näkyvästä ja aistiemme ulottumattomissa olevasta, sen datan sisältämien kuvien analysoinnin, järjestämisen tapahtumassa(unessa tai sen kaltaisessa valve-tilassa) on osallisena myös "tietoista" tietoisuuttamme siksi ja jolloin "tarinat" psyvät ikään kuin kasassa emmekä keskeytä tuota prosessia heräämällä kauhuissamme, asti on osaksi siksi tutuissa kuosissa, vaikkakin kylläkin hyvin outoina ja yllättävinä kuvina ja yhdisteminä ja konteksteina, siitäkin siis voi olla kyse.

Minä näin erään kerran hyvin elävän unen joka viittasi rekvisiitaltaan selvästi Egyptiin, en kuitenkaan tältäistumalta ja suoralta kädeltä väitä eläneeni kyseisessä maassa, kyseiseen aikaan, tai unessa esiintyneessä tehtävässä.

Lue lisää

Tuo onkin mainio selitysmalli, sillä tajuntamme prosessoi yön aikana päivän aikana tapahtunutta, myös tätä mitä nyt kirjoitamme.

Tällä voi saada käsittelyn pysymään aivojen puolella materiassa. Oivallinen "työkalu" täysmaterialisteille tuo aivoihin vetoaminen. Siksi koska aivoihin todellakin kertyy päivän aikana jotain ainetta, joka pitää prosessoida yön aikana pois. Tämän on tiedemiehet havainneet.

Olen huomannut, että unessakin voimme opiskella tällä samalla lailla. Unitila tuleekin joillakin yhä tietoisemmaksi, ja voimme tuoda unien alfa-tilaa enemmän päivätajuntaan. Unien aistiminenhan on paljon joustavampaa ja metaforisempaa.

Unissa on toiveita, kaikuja menneestä, ja pelkoja (jos niitä on). Unet kun selkeytämme ja loogistamme olemalla tietoinen unissa (riippuu herännäisyyden asteesta), niin voimme tutkia unia. Samalla tavalla kuin tutkimme nyt tätä unta tässä. Olen itse huomannut, että unissa nähdyn kaltainen teema toteutuu ennen pitkää. Olen nähnyt esim. unta liitovarjoilusta ennen kokeilua, ja kas...olen jo liitovarjoillut. Näin ne toteutuu, siellä toiveet.

Siellä myös summittainen tulevaisuuden ennuste, siis tulevaisuuden sävy ja suurpiirteinen suunta. Ainakin omassa elämässä tapahtumat noudattavat unissa nähtyä yleispiirteittäin.

Mielenkiintoinen tutkimuksen kohde voisikin olla se, miten unet ja päivätajuinen tapahtuminen liittyvät toisiinsa?

Oltava samannäköinen kirjoitti:

"Yhdenäköisyys on leensäkin hatara todiste ja erikoinen väite renkarnaatiolle, koska eihän tietoisuus synnytä samanlaista ja näköisstä uudelleen? "

Vanhat tuntemukset, ajatukset ja minäkuva siirtyy seuraavaan tietoisuuteen, joka omaa samansuuntaisen ulkonäön ja persoonan.
Mikäli siirrytäämn eri sukupuoleen, niin yhdennäköisyys sukupuolen asettamissa rajoissa.
Ihminen ei koskaan siirry eläimeksi, vaan jatkaa sen hahmon kehittämistä loppuu saakka, minkä on joskus muinoin aloittanut.

Lue lisää

>>> Ihminen ei koskaan siirry eläimeksi, vaan jatkaa sen hahmon kehittämistä loppuu saakka, minkä on joskus muinoin aloittanut.

Siirtyy / ei siirry kirjoitti:

>>> Ihminen ei koskaan siirry eläimeksi, vaan jatkaa sen hahmon kehittämistä loppuu saakka, minkä on joskus muinoin aloittanut.

" Sellaisissa tapauksissa, joissa kuolemaprosessi käydään kunnolla läpi ja siirrytään niin lähelle puhdasta tietoisuutta kuin henkilön henkinen kehitysaste vain sallii, eivät ruumiin piirteet periydy muuten kuin vain siten, miten persoonallisuus yleensäkin näkyy ulkonäöstä (ystävällinen ihminen on ystävällisen näköinen, jne). "

No ihan ok arvailua.

Itse menin lähes loppuun saakka (sama kuin nyt tässä oleminen tänään, kirkas kaikenläpäisevä tietoisuus) ja siitä huolimatta muistan. Muistan muitakin elämiä, ja tuleviakin elämiä voi ennakoida. Tulevaisuus kuitenkin muuttuu.

Jotkut muistaa, jotkut ei. On huomioitava, että jos muut osa-alueet muistetaan, niin kielitaito ei palaudu ehkä aivan täydellisesti. Minulla palautui muita osa-alueita lähes täydellisesti, identiteettikin, mutta kielitaidosta vain osa. Osaan myös ääntää oikealla murteella.

Kielitaito näyttää siis häviävän, ja sanallinen ymmärtäminen. Sanallista ymmärtämista on melko pitkälle tasoille saakka, kunnes sanojen tarve vähenee ja ne korvautuvat asteittain pelkällä ymmärtämisellä. Sanat ja ymmärtäminen ilman sanoja kulkee tasoilla rinnakkain.

Tämän vuoksi eri kansallisuudet ymmärtävät toisiaan toisella puolella. Koska voidan tarvittaessa vaihtaa sanallisesta sanattomaan viestintään.

Tosin minun täytyy esittää olevani suomalainen, koska olen syntynyt Suomeen ja muut pitävät tätä minua suomalaisena. Tosin itse hahmotan itseni vain valkoiseksi valoksi, en suomalaiseksi enkä saksalaiseksi.

Siirtyy / ei siirry kirjoitti:

>>> Ihminen ei koskaan siirry eläimeksi, vaan jatkaa sen hahmon kehittämistä loppuu saakka, minkä on joskus muinoin aloittanut.

"Niissä perinteissä, joissa reinkarnaatio on tunnettu, kuitenkin tunnetaan siirtymät myös lajirajojen yli. Se "hahmon kehittäminen loppuun saakka" ei varmaankaan tarkoita fyysistä hahmoa. Muutenhan joku missiksi päätyminen voisi olla henkisen evoluution huipentuma, ja vapautuminen samsarasta (jälleensyntymien kiertokulusta) "

Se kirkas valkoinen valokin, minkä koette lähes lopussa - on fyysinen.

Tätä fyysistä valomuotoa kehitämme. Tähän valomuotoon varastoituu kaikki jalo ja kaikki oikeasti kunniakas, hyvä ja totuudellisuus.

Kaikista teoista, olivat ne sitten vaikkapa ajatuksia, tunteita tai muita tekoja, niistä otetaan kaikki kunniakas ja jalo.

suomi-saksa-aasia kirjoitti:

"Niissä perinteissä, joissa reinkarnaatio on tunnettu, kuitenkin tunnetaan siirtymät myös lajirajojen yli. Se "hahmon kehittäminen loppuun saakka" ei varmaankaan tarkoita fyysistä hahmoa. Muutenhan joku missiksi päätyminen voisi olla henkisen evoluution huipentuma, ja vapautuminen samsarasta (jälleensyntymien kiertokulusta) "

Se kirkas valkoinen valokin, minkä koette lähes lopussa - on fyysinen.

Tätä fyysistä valomuotoa kehitämme. Tähän valomuotoon varastoituu kaikki jalo ja kaikki oikeasti kunniakas, hyvä ja totuudellisuus.

Kaikista teoista, olivat ne sitten vaikkapa ajatuksia, tunteita tai muita tekoja, niistä otetaan kaikki kunniakas ja jalo.

Lue lisää

Kuvitelkaa juuri niitä kaikkein jaloimpia, rakkaudellisimpia ajatuksianne ja kertokaa(X) ne 'loputtomalla', siinä vasta osa-totuus siitä ihanuudesta, "tilattomuudesta" jonne palaamme(tietoisuus) ruumiimme mädäntyessä tai haihtuessa täällä tuhkaksi.

<3 Love kirjoitti:

Kuvitelkaa juuri niitä kaikkein jaloimpia, rakkaudellisimpia ajatuksianne ja kertokaa(X) ne 'loputtomalla', siinä vasta osa-totuus siitä ihanuudesta, "tilattomuudesta" jonne palaamme(tietoisuus) ruumiimme mädäntyessä tai haihtuessa täällä tuhkaksi.

Lue lisää

Parempi olla jo nyt siinä tietoisuudessa.

<3 Love kirjoitti:

Kuvitelkaa juuri niitä kaikkein jaloimpia, rakkaudellisimpia ajatuksianne ja kertokaa(X) ne 'loputtomalla', siinä vasta osa-totuus siitä ihanuudesta, "tilattomuudesta" jonne palaamme(tietoisuus) ruumiimme mädäntyessä tai haihtuessa täällä tuhkaksi.

Lue lisää

Itseasiassa uskolla voi päästä tuohon kultavaloon, kun mietin mihin uskolla pääsee.

Kyllä ne uskovaiset pääsee uskolla taivaaseen, on todettava. Nekin kadottaa itsensä sinne taivaaseen. Kun uskoo elävänsä jollekin hyvälle aatteelle, ja kadottaa itsensä sen aatteen vuoksi.

Siellä voi elää vain pyytetön rakkaus.

Joten kannattaa uskoa rakkaudelliseen, niinkuin uskotkin. Että elämä on rakkaus.

Loving kindness kirjoitti:

Itseasiassa uskolla voi päästä tuohon kultavaloon, kun mietin mihin uskolla pääsee.

Kyllä ne uskovaiset pääsee uskolla taivaaseen, on todettava. Nekin kadottaa itsensä sinne taivaaseen. Kun uskoo elävänsä jollekin hyvälle aatteelle, ja kadottaa itsensä sen aatteen vuoksi.

Siellä voi elää vain pyytetön rakkaus.

Joten kannattaa uskoa rakkaudelliseen, niinkuin uskotkin. Että elämä on rakkaus.

Lue lisää

Ensinäkin, miksi pelotella kuolemalla?
Aniharva nde;een kokenut raportoi, että kokemus olisi ollut pelottava.
Suurin osa nde;een kokeneista kertoo kuinka läsnä on ollut valtava, kaikenkattava rakkauden ja hyväksynnän tunne.
Ja toiseksi, kannustaminen rakkauteen ja kauneuteen ei ole koskaan väärin.
Kolmanneksi(olen kuin pääministeri Stubido "kolmosineen" ;D), on viisasta muistaa sekin mahdollisuus että omat ajatuksemme luovat tuelvaisuutta.
Tällöin positiiviset ajatukset ovat ehdottomasti viisaampaa mielikuvaa kuin luoda kuva kostosta, tuomiosta (etc) eli negatiivisuudesta.

peace and love kirjoitti:

Ensinäkin, miksi pelotella kuolemalla?
Aniharva nde;een kokenut raportoi, että kokemus olisi ollut pelottava.
Suurin osa nde;een kokeneista kertoo kuinka läsnä on ollut valtava, kaikenkattava rakkauden ja hyväksynnän tunne.
Ja toiseksi, kannustaminen rakkauteen ja kauneuteen ei ole koskaan väärin.
Kolmanneksi(olen kuin pääministeri Stubido "kolmosineen" ;D), on viisasta muistaa sekin mahdollisuus että omat ajatuksemme luovat tuelvaisuutta.
Tällöin positiiviset ajatukset ovat ehdottomasti viisaampaa mielikuvaa kuin luoda kuva kostosta, tuomiosta (etc) eli negatiivisuudesta.

Lue lisää

Meidän itsemme on häkellyttävä kauneus ja hyväksyvä rakkaus. Siksi noita ominaisuuksia kannattaa viljellä. Ne vievät oikeaan suuntaan. Kun olemme itsessä, suorastaan pursuamme noita.

Kuolemankäsite tulee kyllä muuttumaan. Meditaatio ja itseen (sisäiseen itseen) keskittyminen on jatkuvaa kuolemista, jonka Paavalikin oli tekstien mukaan kyllä oivaltanut.

Aluksi on kuoltava tietoisesti joka päivä, koska tila on vielä alussa vakiintumaton. Kun se alkaa vakiintumaan, tulee lisää seesteisyyttä ja autuuden kokemusta.

Oli yllätys, että oikea suunta onkun onkin sisäänpäin, keskipisteeseen. Vaikka siitä on puhuttu aina, että sisältä se löytyy. Itse ei olekaan missään taivaassa ylhäällä, vaan sydämen suunnalla keskipisteessä.

Kun saamme itsestämme kiinni, ei ajatukset enää niin vaivaa. Tää pon selvä merkki, että kun pääsemme ajatustemme ohi, emme kiinnitä niin huomiota mielenliikuntoihin. Luovimme noiden ajstusten ja tuntemusten läpi itseemme pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän, kun olemme saaneet ymmärrystä mikä se itse oikein on.

Minätunteessa on avain tähän. Se on ollut aina läsnä, ja varmasti jokainen nauraa kun siitä alkaa pääsemään hajulle.

Tunnusmerkkinä siis ajatusmaailman hiljeneminen.

peace and love kirjoitti:

Ensinäkin, miksi pelotella kuolemalla?
Aniharva nde;een kokenut raportoi, että kokemus olisi ollut pelottava.
Suurin osa nde;een kokeneista kertoo kuinka läsnä on ollut valtava, kaikenkattava rakkauden ja hyväksynnän tunne.
Ja toiseksi, kannustaminen rakkauteen ja kauneuteen ei ole koskaan väärin.
Kolmanneksi(olen kuin pääministeri Stubido "kolmosineen" ;D), on viisasta muistaa sekin mahdollisuus että omat ajatuksemme luovat tuelvaisuutta.
Tällöin positiiviset ajatukset ovat ehdottomasti viisaampaa mielikuvaa kuin luoda kuva kostosta, tuomiosta (etc) eli negatiivisuudesta.

Lue lisää

Niin, tutkimusten mukaan pahoja kuolemanrajakokemuksia on arvioilta vain 9-30 %.
http://parapsykologia.blogspot.fi/search/label/Kuolemanrajakokemukset

"Todellisuus nde;eessä muotoutuu kunkin ihmisen ajattelun ja elämän, siis ihmis-kokemusten kautta?"

Tuo ei varmastikaan kuvaa kaikkea. Pelkkä mielentila kuoleman hetkellä ei voi läheskään täysin määrittää sitä millainen kuolemanjälkeinen elämä on, vaan eletyllä elämällä ja siinä tehdyillä tietoisilla valinnoilla on määräävä osuus kuolemanjälkeisen elämän ominaislaadussa.

'Kaikuja tuonpuoleisesta'-sarjassa esitetty tanskalaisnaisen kokemus tuonpuoleisesta oli melko rankkaa katsottavaa. Siinä riittää sulateltavaa itsekullekin. Se mitä kuolemakokemuksista kerätty aineisto antaa ymmärtää on, että tavallista normielämää viettäneet eivät joudu yleensä joudu tuollaisia kokemaan, eivät myöskään ateistit. Mutta millainen elämä ja millaiset valinnat johtavat sitten tuollaisiin negatiivisiin kokemuksiin?

Tässä varmasti auttaa miettiä sitä, mitä kaikissa uskonnoissa ja henkisissä systeemeissä sanotaan asiasta. (Kaikissa uskonnoissa myös todellakin on nämä helvettinsä, joten mikään kristinuskon yksinoikeus se ei ole.) Kaikille on yhteistä ainakin seuraava sääntö:

* Älä vahingoita itseäsi ja muita.

Tästä on sitten monia sovellusaloja. Toisten vahingoittaminen fyysisellä ja psyykkisellä väkivallalla on melko selvä asia kaikille, jota ei tarvitse mitenkään erikseen valaista tai selvittää.

Itsensä vahingoittaminen onkin sitten sellainen asia, jota moni ei osaa ottaakaan huomioon, tai josta moni kaikkien mielihalujensa toteuttamista elämänsä pääasiana pitävä ajattelee, että itseään saa vahingoittaa mielin määrin. Emme ehkä tule ajatelleeksi, mitä sellainen mielihaluille täysin periksi antaminen tekee meille. Tanskalaisnaisen tapauksessa kyseessä oli ilmeisesti puhdistus juuri siitä roinasta, jota hänen elämäntyylinsä oli hänen olemukseensa kasannut.

Toinen asia, mitä nykyajan anti-teistit (joka ei ole sama asia kuin pelkkä uskonpuutteessa oleva ateisti) ja kaikenlaisen henkisyyden vastaiset henkilöt harjoittavat ja joka heidän kannattaisi ottaa huomioon, on seuraava. Muita voidaan vahingoittaa vakavasti myös poistamalla kanssaihmisiltä näiden usko jumaluuteen, henkisyyteen ja vastuunalaisuuteen. Kaikissa henkisissä systeemeissä ympäri maailman on sanottu, että "minua saa jopa vihata, mutta voi sitä, joka vie uskon muilta", yms.

Tässä voidaan ottaa esille Pascalin vaaka, ja hivenen modifioituna soveltaa sitä tähän kysymykseen yhtä uskontoa laajemmassa kehyksessä. Pyhää sotaansa käyvä anti-spiritualisti anti-teisti voi kohdallaan miettiä, mitä hän voittaa käymällä sotaa jumaluutta, henkeä, henkisyyttä ja uskontoja vastaan. Luulen että luopumalla sellaisesta hän ei menetä elämästään juuri mitään. Sitten toiseen vaakakuppiin hän voi asettaa sen, millaisesta kokemuksellisesta todellisuudesta ensin uskonnot ja nykyään tiede on informoinut.

Kumpi painaa enemmän? Uskonpuutteessakin, onko peliteoreettisesti fiksua heilua pilkkaamassa ja tekemässä henkistä vahinkoa itselleen ja muille? Jos ei hengellisyys myönteisessä mielessä itseään satu kiinnostamaan, olisiko turvallisempaa lopettaa kuitenkin sen pilkkaaminen ja aistienvaraisuteen pohjautuva tyhjäksitekeminen, ja siirtyä itse vaikkapa vain venepalstalle?

Tässä ei tarvitse miettiä edes sitä, ovatko kokemukset "totta", riittää että kokemus tulee. (Tietenkin ne ovat totta, mutta koska fysikalistit eivät sitä usko, heille riittää ymmärtää se, että "epätosi" hemmetin pitkä kokemus tulee joka tapauksessa.)

You have now been informed.

Pascalin vaakaa kirjoitti:

"Todellisuus nde;eessä muotoutuu kunkin ihmisen ajattelun ja elämän, siis ihmis-kokemusten kautta?"

Tuo ei varmastikaan kuvaa kaikkea. Pelkkä mielentila kuoleman hetkellä ei voi läheskään täysin määrittää sitä millainen kuolemanjälkeinen elämä on, vaan eletyllä elämällä ja siinä tehdyillä tietoisilla valinnoilla on määräävä osuus kuolemanjälkeisen elämän ominaislaadussa.

'Kaikuja tuonpuoleisesta'-sarjassa esitetty tanskalaisnaisen kokemus tuonpuoleisesta oli melko rankkaa katsottavaa. Siinä riittää sulateltavaa itsekullekin. Se mitä kuolemakokemuksista kerätty aineisto antaa ymmärtää on, että tavallista normielämää viettäneet eivät joudu yleensä joudu tuollaisia kokemaan, eivät myöskään ateistit. Mutta millainen elämä ja millaiset valinnat johtavat sitten tuollaisiin negatiivisiin kokemuksiin?

Tässä varmasti auttaa miettiä sitä, mitä kaikissa uskonnoissa ja henkisissä systeemeissä sanotaan asiasta. (Kaikissa uskonnoissa myös todellakin on nämä helvettinsä, joten mikään kristinuskon yksinoikeus se ei ole.) Kaikille on yhteistä ainakin seuraava sääntö:

* Älä vahingoita itseäsi ja muita.

Tästä on sitten monia sovellusaloja. Toisten vahingoittaminen fyysisellä ja psyykkisellä väkivallalla on melko selvä asia kaikille, jota ei tarvitse mitenkään erikseen valaista tai selvittää.

Itsensä vahingoittaminen onkin sitten sellainen asia, jota moni ei osaa ottaakaan huomioon, tai josta moni kaikkien mielihalujensa toteuttamista elämänsä pääasiana pitävä ajattelee, että itseään saa vahingoittaa mielin määrin. Emme ehkä tule ajatelleeksi, mitä sellainen mielihaluille täysin periksi antaminen tekee meille. Tanskalaisnaisen tapauksessa kyseessä oli ilmeisesti puhdistus juuri siitä roinasta, jota hänen elämäntyylinsä oli hänen olemukseensa kasannut.

Toinen asia, mitä nykyajan anti-teistit (joka ei ole sama asia kuin pelkkä uskonpuutteessa oleva ateisti) ja kaikenlaisen henkisyyden vastaiset henkilöt harjoittavat ja joka heidän kannattaisi ottaa huomioon, on seuraava. Muita voidaan vahingoittaa vakavasti myös poistamalla kanssaihmisiltä näiden usko jumaluuteen, henkisyyteen ja vastuunalaisuuteen. Kaikissa henkisissä systeemeissä ympäri maailman on sanottu, että "minua saa jopa vihata, mutta voi sitä, joka vie uskon muilta", yms.

Tässä voidaan ottaa esille Pascalin vaaka, ja hivenen modifioituna soveltaa sitä tähän kysymykseen yhtä uskontoa laajemmassa kehyksessä. Pyhää sotaansa käyvä anti-spiritualisti anti-teisti voi kohdallaan miettiä, mitä hän voittaa käymällä sotaa jumaluutta, henkeä, henkisyyttä ja uskontoja vastaan. Luulen että luopumalla sellaisesta hän ei menetä elämästään juuri mitään. Sitten toiseen vaakakuppiin hän voi asettaa sen, millaisesta kokemuksellisesta todellisuudesta ensin uskonnot ja nykyään tiede on informoinut.

Kumpi painaa enemmän? Uskonpuutteessakin, onko peliteoreettisesti fiksua heilua pilkkaamassa ja tekemässä henkistä vahinkoa itselleen ja muille? Jos ei hengellisyys myönteisessä mielessä itseään satu kiinnostamaan, olisiko turvallisempaa lopettaa kuitenkin sen pilkkaaminen ja aistienvaraisuteen pohjautuva tyhjäksitekeminen, ja siirtyä itse vaikkapa vain venepalstalle?

Tässä ei tarvitse miettiä edes sitä, ovatko kokemukset "totta", riittää että kokemus tulee. (Tietenkin ne ovat totta, mutta koska fysikalistit eivät sitä usko, heille riittää ymmärtää se, että "epätosi" hemmetin pitkä kokemus tulee joka tapauksessa.)

You have now been informed.

Lue lisää

"Pascalin vaakaa", siinähän sattuu ja tapahtuu pakostakin sen 'perimmäisen olemisemme ja olemuksemme' etsimisen vuoksi.
Turhaan tunteiluun ei saa(vaikka voi) sortua (syytöksiin, kehuihin, tai sääliin)
a s i o i s s a joissa on oltava ehdottomasti t o t u u d e l l i n e n.

Järjellä nämä asiat on ajateltava että asiat selviää ja tiedetään mikä EI ainakaan voi olla totta.
Järkiperusteilla vain ne tunteensa kykenee hallitsemaan ja sietämään muidenkin syytökset&kehut vetoomukset tunteisiinsa.

Niin sanottujen hengellisesti ”sokeiden” ”kuolleiden” ja ”nälkäisten” suunnalta ne ankarimmat hyökkäykset(joiden tarkoitus on saada maailma pysymään raitella jotka vievät ”sokeat rauhassa sokeden kanssa kuoppaan”)aluksi tulevat, kunnes juuri se totuudellisuus heissä joihin se rehellisyys vetoaa--> "avaa silmät"

Empatiakykyisyys ja rakkaudellisuus (asenteena ja toimintatapana)on aikanaan ihan paikallaan, mutta ne ovat erijuttua kuin se "hyssytteleminen" tai "korvasyyhy" mitä on näillä palstoilla.
Näillä palstoilla käydään vakavaa henkistä&hengellistä sotaa, jos ei itse pysy rintamalinjoissa omalla puolellaan totuudellisuus katoaa tuon henksien sodan melskeeseen.

Tälläinen yhdistelmätietoisuustaso kuten luomakunta kaikkineen hallusinoidessaan--->"on vaikka mitä ja halutaan sen olevan".

HERÄTYYS siis ihan KAIKKIIII,,emme ole olemme missä mitä ihmettä harhaisena houruamme 'missään'.

Eipä jäänyt paljoa käteen sarjan viimeisestä osasta.

Ihmisen mielikuvitus yhdistettynä elämän kaipuuseen(että kuoleman pelkoon) saa aikaan mielikuvia, joista luullaan ns "entisiksi elämiksi" hyvin henk.koht. tuntemuksia.

no joo? kirjoitti:

Eipä jäänyt paljoa käteen sarjan viimeisestä osasta.

Ihmisen mielikuvitus yhdistettynä elämän kaipuuseen(että kuoleman pelkoon) saa aikaan mielikuvia, joista luullaan ns "entisiksi elämiksi" hyvin henk.koht. tuntemuksia.

Lue lisää

Ihan mukavan leppoisa, jalat maassa tehty dokkari. Mukavinta näissä dokkareissa on se, että niissä ei pelotella ihmisiä. Kyyninenkin ihminen voi muuttua leppoisaksi kokiessaan NDE:n mikä on varsin hienoa. Kaikkein hienointa näissä kokemuksissa on se, että pelot katoavat ja ihminen alkaa elää hetkessä.

kyynikko kuoli kirjoitti:

Ihan mukavan leppoisa, jalat maassa tehty dokkari. Mukavinta näissä dokkareissa on se, että niissä ei pelotella ihmisiä. Kyyninenkin ihminen voi muuttua leppoisaksi kokiessaan NDE:n mikä on varsin hienoa. Kaikkein hienointa näissä kokemuksissa on se, että pelot katoavat ja ihminen alkaa elää hetkessä.

Lue lisää

Jep.

zorsu kirjoitti:

Jep.

Mitä tähän voi muuta todeta kuin Jep.

Ihanko totta?

Ihanko totta? kirjoitti:

Ihanko totta?

Joo.

Joo. kirjoitti:

Joo.

Siis milloin, täh?