Ruman miehen syndrooma

Halusin tuoda esille ruman miehen näkökulmasta pariutumiskulttuurimme ongelmakohtia.

Ensin määrittelen sen mikä on "rumaa". Eli ulkonäkö, joka ei herätä ihailua muissa miehissä, ja seksuaalisia haluja naisissa.

Olen ollut pikkupojasta asti naisten välttelyn kohde, ja minussa on edelleen jotakin sellaista, joka saa suurimman osan naisista kiertämään minut kaukaa. He eivät näe minua vain rumana, vaan seksuaalisella tavalla rumana. En siis herätä naisissa seksuaalista halua.

No niin, ja sitten teen selväksi sen, että en ole kiitollinen enkä onnellinen ulkonäöstäni, mutta haluan korosta myös komeita puoliani miehenä. En halua tulla esiin, mutta joskus täytyy sanoa, että siihen on tullut paineita.

Miksikö? Koska jos mies on ruma, epäseksikäs ja epämaskuliininen, niin siihen liittyy valtava taakka stereotypioita, joita ovat esimerkiksi:

1. Mies ei ole pinnallinen
2. Mies on älykäs
3. Mies ei ole "high maintenance"
4. Mies on solidaarinen muita miehiä kohtaan
5. Mies on aseksuaalinen eikä kelpaa panoksi
6. Mies ei luultavasti petää tai jätä suhteessa
7. Miehellä ei ole kusta päässään
8. Mies on luotettava
9. Mies on epädramaattinen
10. Mies ei ole koskaan saanut mitään helposti

Voisin jatkaa listaa edelleen, mutta uskon, että ymmärrätte jo pointtini... Elokuvissakin se kaikista rumin ja epäseksikkäin mies on aina se vaarallinen rikollinen. (monet toimintaelokuvat)

Se kaikista rumin mies on aina se, jota elokuvan nainen ei halua ja nainen valitseekin lopulta aina sen sulavamman ja komeamman miehen, jolla on tarjota jotakin "todellista".

Media siis opettaa meille, että todella ruma, epäseksikäs ja epämiehekäs mies ei ole muuta kuin tarinan tylsä nörtti, seksuaalinen epäfantasia, tai jopa vaarallinen rikollinen!

Minä olen sisäisesti aivan tavallinen mies ja ihminen, siinä missä kuka tahansa muukin. Tyhmä en ole, sen jo phd- todistaa. Lämpimät välit perheeseeni ja ystäviini todistaa sen, että olen luotettava. Haluan myöskin vakituisen suhteen ja lapsia enkä IKINÄ pettäisi rakasta naistani.

Mutta ongelma onkin nimenomaan siinä, että minun ei pitäisi tarvita "todistaa" kenellekään yhtään mitään (ts. taistella stereotypioita vastaan) vaan minun pitäisi saada olla ihan oma itseni, ja odottaa että miehet ja naiset näkisivät minut ihmisenä siinä, missä he itsensäkin näkevät. Se ei aina toteudu, enkä jaksa enää "todistella" kenellekään naiselle, että ei, haluan myös seksiä, en ole älykäs, kiinnostuksen kohteeni ovat oikeasti pinnallisia ja että olen vain ihminen, joka myös kaipaa rakkautta, huolenpitoa, parisuhdetta jne.

P.S. Kiitos sinulle, joka avasit naisena aiheesta "vastakkaisen" ketjun. Sopii näköjään myös meihin sterotyypitettyihin AT-miehiin mainiosti.