Ihan todella. Tietääkö sitä kukaan? Esim. sellaiset jotka ovat käyneet siellä, mutta heidät on saatu takaisin? Mitä kuolleet tuntevat?
Pystyvätkö he ajattelemaan mitään?Onko heidän paha olla?
Isäni kuoli kuukausi sitten yhtäkkiä, olen itse 20v.ja tuntuu, etten selviä tästä..näin pahaa unta viime yönä isästä.Entä jos isän on paha olla? Miten sitä kukaan voi sanoa, että nyt on hyvä olla? Minusta hänen oli parempi olla täällä meidän kanssamme.
92 Vastausta
7 953 Lukukertaa
Pannaan arkkuun
Arkku poltetaan tai haudataan.Se on siinä!
Surullista ja vaikeaa ymmärtää kuolemaa, mutta muistele isääsi ja yhteistä aikaanne mielummin. Kysymyksiin ei osaa kukaan vastata, vastauksia ei ole.
Kuolema on samaa kuin..
Olisit tajuttomana, jos sinut on nukutettu leikkauksessa, jos olet nukkunut, etkä muista nähneesi unia..se on kuolema, ei mitään, pelkkää tyhjää vaan, ei tietoisuutta, ei mitään muutakaan.Mistä tiedät?
Yhtä hyvin voisi sanoa, että koko maailma on ollut olemassa vain viimeiset viisi minuuttia ja kaikki muistosi ovat vain kuvitelmaa menneisyydestä, jota ei koskaan ollut.Joka tapauksessa erilaisia kuolemanrajakokemuksia on niin paljon eri puolilta maailmaa, eri kulttuuripiireistä, että on harvinaisen tyhmää sanoa faktaväitteenä, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Tai ennemminkin se osoittaa sen, että tietyt yhteiskunnassa vallitsevat yleiset ennakko-oletukset on omaksuttu kritiikittä ja kaikki niihin sopimattomat ilmiöt ja niille epäsuotuisa tieto suljetaan pois joko kuvitelmina tai epäluotettavina sepityksinä.
http://www.nderf.org/
http://www.near-death.com/
Uskon kuolemanjälkeiseen elämään
Olen aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.Ohjelma
Satuitteko katsomaan ohjelman YLE TV1 tuli tänä aamuna uusintana dokumentti näkymättömästä maailmasta. Siinä kerrotaan näkymättömästä maailmasta nuoren näkevän naisen kertomana.Tämän maailman aistiminen ja näkeminen on ollut meissä jokaisessa syntymän hetkellä, mutta useimmat meistä ovat sulkeneet kanavat siihen. Me elämme niin sitä "aikuisten totuutta", emme uskalla avata kanaviamme omaan itseemme. Olen aina uskonut, että ihminen ei katoa kuoltuaan , vaan hän jatkaa elämää jossain toisessa paikassa. Uskon vakaasti, että jollakin tapaa edesmenneet omaisemme seuraaavat elämäämme, ei olemalla kanssamme koko ajan, mutta joskus he saavat mahdollisuuden käydä luonamme neuvomassa tai lohduttamassa. Jos en olisi uskonut tähän tai menettänyt uskoani, niin en jaksaisi enää elää. Rakkaan esikoispoikani kuolemasta on nyt yli 9 kk. Nyt olen uskaltanut ja myös kiinnostunut etsimään toisenlaista totuutta elämästä. Rukoilen päivittäin Jumalalta voimia ja ohjausta, luotan myös siihen, että hän antaa poikani olla minua vastassa sitten, kun minun päiväni päättyvät. Voimia teille surussa eläville, etenkin kaikille teille, jotka olette menettäneet suuremman tai pienemmän lapsennne. Oman lapsen kuolema pysähdyttää niin totallisesti, silloin viimeistään punnitaan kaikki arvot elämässä uusiksi.Löytyy Yle Areenasta
Pitääkin itsekin katsoa kun kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta. Tosin, minua ärsyttää tosi paljon näissä se, että sanotaan, että kaikki voivat aistia sen, mutta sitten ei kerrota että miten tai jos kerrotaan niin "kerrotaan" jotain ympäripyörää joka ei yhtään selvennä asiaa.http://areena.yle.fi/hae?cid=164620&pid=1550035
näkyy 7.10 asti areenassa
Poistuu Areenasta: 07.10.2008 klo 20:00Esitetty: 30.09.2008 klo 20:00 TV1
Maarajaus: näkyy / kuuluu vain Suomessa
löytyisikö suomeksi?
löytyykö mitään vastaavia suomalaisia sivuja, tuota amerikkaa kun en oikeen osaa. vaikutti mielenkiintoiselta.ei se näin mene...
Luepa kirjoitukseni:kuoleman jälkeen...kyllä on tietoisuus, mutta ei hän he tässä elämässä ole, toisessa tasossa ja tietoisuus kaikista entisistä eletyistä elämistään...
olet väärässä
Jos olet tarpeeksi herkkä...kykenet silloin johonkin vastaanottamaan tietoa...
sanon kokemuksesta.
otan osaa
Otan osaa syvään suruusi.Minäkin menetin isäni 1,5 vuotta sitten.Oman henkeni heitin 1997 niin, että ehdin käydä toisella puolella.Tietoisuus säilyy kuoleman hetkelläkin,sielu irtautuu ruumiista (sitä ei tajua) mutta kahden sekunnin mustana hetkenä (kaikki on vain mustaa)olin vain minä, oma tietoisuuteni ilman ruumista ja seuraavassa hetkessä koitti valkeus, huomasin istuvani itse Jumalan sylissä omana itsenäni (kivuton ja tuskaton, keveä ja ilmava "taivasvartalo")ja kaikki taivaassa olivat tulleet minua vastaan Jumalan eteen.Kaikki olivat tienneet odottaa minua ja joka ainoa hymyili.Kaikki olivat aivan ikionnessaan saadessaan minut vihdoin sinne ja olin siitä hieman hämillänikin, kaikesta siitä huomiosta.Olo oli ihana,täynnä onnea, iloa ja rauhaa, niinkuin pienellä lapsella.Jumala piti minua todella isänään, niinkuin oma isänikin piti minua täällä ja minua vähän hävettikin, että en ollut maassa tajunnut, että Hän tosiaan on myös isäni isä-merkityksessä, siis kun on meidät kaikki luonut.Se onnen tunne on siellä niin valtava, että se peittää surun tänne jääneistä, koska tieto on jo olemassa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, he tietävät odottaa meitä, mutta eivät surun vallassa, koska eivät he ole kuolleita, eivätkä ymmärrä olevansa kuolleita.He ajattelevat olevansa vain eri paikassa kuin me ja meidän seuraavan heitä.Siksi he eivät voi surra niinkuin me.Taivaaseen tulijoille järjestetään oma kulkue, johon he saavat hohtavat valkoiset vaatteet, mutta niissä ei ole huppua.Sitä ennen he ovat jo saaneet tutkia taivaassa niitä kaikkia ihmeellisyyksiä, kuten väriä vaihtavia hedelmiä jne.Kulkueen jälkeen saa käyttää mitä vaatteita haluaa.(Kyllä, siellä käytetään vaatteita).Siellä oli kesäaika vaikka menin sinne tammikuussa.Siellä saa myös oman asunnon,ihan sellaisen, minkä ikinä haluaa.Sieltä kuitenkin puuttuu kaikki kateus, ahneus ja sellainen kokonaan vaan kaikki osaavat nauttia kaiken kauneudesta ilman materialistista merkitystä.Siellä on ikuista onnea ja rauhaa, ei sitä voi sanoin kuvailla.Jouduin siinä ihanassa onnen tunteessa käyttämään aivan äärimmäiset tahdonvoimani ja pyytämään Jumalalta, että pääsisin vielä takaisin oman vauvani, en itseni vuoksi.Jumala pahoitti hieman mielensä ja kysyi, että enkö halua jäädä sinne, kun Hän on tämän kaiken minuakin varten valmistanut ja näytti kaiken kauneuden.Silloin tajusin myös sen, että Jumalalla on ihan eri logiikka kuin meillä ihmisillä.Jumala näkee kaikki elävinä ja myös kaipaa meitä täällä olijoita sinne ja haluaa ottaa luokseen, koska Hän tosiaan on isä, joka kaipaa lapsiaan luokseen ihan konkreettisesti.Kerroin, että arvostan kaikkea kyllä hyvin suuresti ja lupaan tulla takaisin.Kaikki muutkin taivaassa olivat pahoittivat hieman mielensä, mutta se onni peittää heti sellaiset tunteet, niin olivat jälleen onnnellisia, että palaisin vielä.Sitten tunsin kuinka veri ryöpsähti aivoihini ja heräsin sairaalassa aivan valkoisena.Lääkärit ja muu henkilökunta parkaisivat:"Luulimme menettäneemme sinut, ei tälläista voi tapahtua.Tätä ei ikinä tämän huoneen ulkopuolella kerrota missään, luvatkaa se!, kukaan ei ikinä uskoisi meitä vaan pitäisivät hulluina."
Ihmeet eivät siis loppuneet Lasaruksen aikaan, vaan niitä tapahtuu yhä tänäkin päivänä.Vastoin kaikkia aiempia käsityksiäni ylösnousemus tapahtuukin kunkin ihmisen omana viimeisenä päivänä.
Tämä on minun kokemukseni, johon kenenkään ei ole pakko uskoa.Mutta minun käsitykseni mukaan isäsi on tuolla ylhäällä käsittämättömissä korkeuksissa toisessa ulottuvuudessa taivaassa Jumalan ja kaikkien edesmenneiden rakkaitemme luona.Hän ei kärsi mistään vaan tuntee onnea ja iloa.Ja kun hän ajattelee sinua ja alkaa tuntea surua, pyyhitään se sillä ihanalla onnella nopeasti pois.He eivät käsitä kuinka kauan joutuvat meitä odottamaan sillä siellä aikaa ei ole.Vaikka olisimme erossa vuosikymmeniä, tuntuu se heistä vain lyhyeltä ajalta.Sinulla on nyt kaksi taivaallista isää.Jos iltaisin rukoilet ja kerrot mitä tahansa haluat isällesi kertoa, kertoo Jumala sen hänelle.Tulet näkemään hänet unissasi vielä monta kertaa vuosien aikana, ne ovat kanava sinne mutta näyttäytyvät usein vertauskuvina ja koska paholainen yrittää sekoittaa niitä, on niissä kaikkea mielikuvitustakin, siitä pitää vain yrittää seuloa ne viestit tännepäin.Isäsi ehkä kapinoi alkuun siellä oloaan vastaan (niinkin osa tekee) ja siksi olet nähnyt pahaa unta.Mutta lopulta he kaikki sopeutuvat siellä oloonsa ja jatkavat elämäänsä siellä.Oma isänikin kapinoi alkuun ihan armottomasti ja ryskytti niitä helmiäisportteja.Kolmen kuukauden kuluttua (tätä aikaa) isäni vihdoin hyväksyi tilanteensa.
Minäkin olen surrut ihan hirveästi, vaikka tiedän, että isäni on siellä parempi olla.Siellä on oikeasti huomattavasti parempi olla kuin täällä, sitä ei voi millään kiistää, vaikka me olemme täällä.
Kiitos
"Silloin tajusin myös sen, että Jumalalla on ihan eri logiikka kuin meillä ihmisillä.Jumala näkee kaikki elävinä ja myös kaipaa meitä täällä olijoita sinne ja haluaa ottaa luokseen, koska Hän tosiaan on isä, joka kaipaa lapsiaan luokseen ihan konkreettisesti."Tämä kirvoitti muutaman kyyneleen. Kiitos, kun jait kokemuksesi.
no sitten tiedät
No nytpä on sitten asiantuntija ja KERROPPA AIVAN TARKASTI MILTÄ se Jumala näytti?Jumala
Jumalan ulkonäköä on ihan mahdoton kuvailla sanallisin keinoin.Ensinnäkin Jumala oli valtavan suuri, eräänlainen Henkiolento,valo-olentokin kuvaisi, mutta minusta se on loukkaava nimitys.Ihmisen mallinen muodoltaan ja pystyy ottamaan ihan minkä muodon tahansa, pienen lapsen, kaljupäisen nuorukaisen, vanhan miehen, voi muuttua kenenkä tahansa näköiseksi, miespuolinen.Maan päälliset miespuoliset ihmiset ovat Jumalan kuvia täällä, kun katsoo ketä hyvänsä miespuolista täällä, näkee Jumalan kasvot.Jumala pystyy myös venymään kuinka tahansa vaikka se tuntuukin varmasti kummalliselta, voi siis koska tahansa laittaa kätensäkin tänne maahan asti.Jumalasta lähtee valo, kirkas ja hohtava, paljon parempi kuin auringosta, niitä ei voi edes verrata.Jumala siis pystyy olemaan ihan minkänäköinen tahansa mutta perusolemus on se täällä näkymätön, siellä näkyvä iso Henkivalo-olento (kamalan loukkaavalta tuntuu kertoa se niin, se ei tee Jumalalle oikeutta).Jumalasta säteilee aivan käsittämätön rakkaus ihmisiä kohtaan, on uskomattoman lempeä ja rakastava.Korostan, että tämä on vain minun oma kokemukseni, en tiedä minkälaisia muilla siellä käyneillä on, voi olla että jonkun kuolema on ihan erilainenkin.Minä itse uskon kokemukseeni mutta en suinkaan ole mikään asiantuntija, miten voisinkaan olla, kun olin vain sen pienen ajan siellä.
Minulla kuitenkin on olemassa tapahtuneelle todistajat Tampereen yliopistollisessa keskusairaalassa, paikalla oli myös lääkäreitä, kun se tapahtui.En kuitenkaan pyri todistamaan kenellekkään mitään, kerroin kokemukseni siksi, että täällä on surevia, joilla on oikeus tietää mitä olen kokenut, sillä toivottavasti se auttaa surussa, tieto siitä, että läheinen ei todellakaan ole kuollut kokonaan, vaan vain täältä.He elävät siellä ihan täysissä sielunvoimissaan ja tapaamme heidät uudestaan ja elämme iäti yhdessä.
Minäkin kiitän
Olen onnellinen, että joku todella kertoo oman kokemuksensa kuoleman jälkeisestä elämästä ja sillä tavalla antaa voimaa jaksaa surun keskellä. Itse uskon, olen aina uskonut elämään kuoleman jälkeen. Ihminen on liian monimutkainen olento hävitäkseen. Ihmisen energia ei voi hävitä mihinkään, näin olen aina ajatellut. Lapseni on käynyt unessa näyttäytymässä minulle ja hän oli juuri samanlaisessa aurinkoisessa, valoisassa paikassa. Unikaan ei ollut tavallinen uni. En ole koskaan tutkinut unia ja osannut niitä selittää, mutta tiesin heti, että tämä uni on viesti minulle. Muistan sen kuukausien jälkeen tosi tarkasti. Minusta on tutkittava asioita ennekuin voi varmasti sanoa, että asia ei voi olla niin tai näin, tai että jokin asia on huuhaata. Minua auttaa äärettömästi usko siitä, että tapaan lapseni, kun minun aikani koittaa. Menen päivä päivältä lähemmäksi häntä. Kauemmaksi hänen kuolinpäivästään, mutta lähemmäksi päivää, kunnes taas saamme olla yhdessä.Ennen
Niin se on, Jumala on Henkiolento. Puhetta ei ole, ajatukset ovat puhetta. Tämän koin ennen tuloani tänne. Em. tavalla keskustelimme Jumalan kanssa tehtävästäni maassa. Sain valita perheen kahdesta, toisessa olisin ollut yksin lapsena, halusin sisaruksia. Vielä pienenä minulle oli mahdollista vaihtaa erääseen lapsettomaan perheeseen, mutta en halunnut. olen ollut ns. vanha sielu, vaunuissakin ihmettelin, miksi jätetään pää alaspäin odottamaan... Tiesin myös luonnostaan, mikä on väärin.Osa keskustelusta pn pyyhkiytynyt pois muistista, mutta koettelemuksiin joidun. Ja olen myös joutunut.
Olen uskossa Jeesukseen.
Ainoa, mistä olen eri mieltä, on tuo kaikkien olo taivaassa. Raamattu opettaa, että siellä ovat Jeesuksen seuraajat. Pahaa tekevät ja ahneet yms. epäjumalan palvojat eivät sinne pääse. Sillä sinne ei oteta mitään epäpyhää. Siellä ei ole välttämättä ne, jotka luulevat pääsevänsä ja toisaalta on sellaisia, joita emme olisi uskoneet sinne pääsevän. Mikään asema(titteli) ei takaa taivasta.
Jumala antaa jo tänne seuraajilleen ihmeellisen mielen rauhan, vaikka vaikeuksienkin keskelle. Kaikessa voi luottaa Häneen. Itse tekee sen, minkä osaa tai mikä on mahdollista. Veltoksi ei voi heittäytyä. Masentuneen Hän tietää ja hoitaa terveeksi.
Hyvää taivasmatkaa, kansalaiset! Otetaan Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki todesta.
tarkennus
Taivaassa olivat siis kaikki, jotka sinne olivat päässeet, eivät siis kaikki ihmiset, osa on kuollut ikuisesti kuten Aatami ja Eeva ja osa on kadotuksessa.Taivaaseen olivat tulleet he, jotka uskoivat Jeesukseen.tai ei
En siis ole AP, vaan se, joka kirjoitti kuolemakokemuksestaan, laitoin vahingossa AP, pahoitteluni oikealle AP:lle ja voimia kestää suuressa surussasi.miten voi?
kuinka ihminen sitten voi muuttua täällä maanpäällä, niin ettei hänessä ole mitään epäpyhää? ei siellä taivaassa voi hirvittävää tungosta olla, kun ajattelee millaisia me ihmiset olemme.ahdistaa jo nyt... vaikka vielä elän.
ei sinun
Ei sinun tarvitse muuttua, riittää kun uskot Jeesukseen, hän on jo lunastanut kaikki syntisi.En ikinä olisi itsekään uskonut sinne pääseväni, se olikin aika yllätys siinä kuolemankokemuksessani.Olen kyllä kaukana täydellisyydestä ja epäpyhästä.Uskon kyllä
Uskon että olet saanut kokea noita asioita.Minulle tapahtuu ihan tässä arkisessa elämässä kaiken aikaa milloin mitäkin "outoa", nään mielessäni
ennalta usein asioita, jotka hyvin pian sitten toteutuukin. Nään myös joskus unia, joiden tiedän heti olevan jotenkin erikoisia, siis että niissä on jokin viesti minulle.
Minulla on ollut myös hyvin voimakas yhteyden tunne monenkin henkilön kanssa, jotenkin "tiedän" ennalta heidän aikomuksensa.
Jotenkin tunnen erittäin suurta rakkautta tätä eläämää kohtaan, vaikka asiat on monesti rempallaan, en vain pysty elämään synkkämielisenä, tuntuu että sisälläni on valtava kiitollisuuden- ja onnen tunne.
Äitini puhui hyvin paljon uskonnollisista asioista, hän oli yleensä iloinen ja täynnä rakkautta.
Kun olen menettänyt läheisen ihmisen, minusta tuntuu että on ihan pakko päästä näkemään hänet vielä kuolleenakin, siitä tulee jotenkin kaunis muisto kun on saanut hyvästellä läheisensä.
Itsekkin elän parhaillaan surun aikaa, kuitenkin tuntuu että joku lohduttaa ja antaa voimaa ymmärtämään- ja hyväksymään tapahtuneet asiat.
Voimia teille kaikille sureville, kaikella on kai jokin tarkoitus.
Toi EI auta surussa yhtään että leveilet tommosella paskalla, pidä lääkehuurus omana tietonas.
En tiedä
En tiedä,mutta kerron,
miltä tuntuu.
Ellet koskaan olisi kuollut,
miten kokisit,
kuinka paljon voikaan elää?
Ellet koskaan olisi menettänyt,
miten tuntisit,
kuinka syvälle kaipuu ulottuu?
Aamunkoitosta,
korkeimpaan päivään,
läpi synkimmän yön,
sarastaa.
Suurempi suru eron,
suurempaan iloon,
jälleenäkemisen.
Kun sydämeni pysähtyi...
...puudutusaineallergian vuoksi, katselin mennessäni elotonta ruumistani, shokissa tärisevää silmälääkäriä ja siinä vierellä hätäileviä sairaanhoitajia. Sitten siellä tunnelin toisessa päässä näytti kauniilta ja muistan kysyneeni Jeesukselta, eikö minulla pitänyt vielä olla tehtävää maan päällä.Sitten sain palata takaisin ruumiiseeni...
Niin, tämä on vain tällaisen uskovan kokemus, hyvin henkilökohtainen vuosien takaa...
Se, että meille, jotka joudumme kokemaan läheisemme kuoleman nousee väliin kiukku, väliin itsesääli, ja milloin minkäkinlaiset tunteet, kuuluu asiaan. Kyse on oman surutyömme vaiheista, yksi on kuitenkin varmaa, se edeltä mennyt toivoisi, että ainakin meidän suuntamme olisi oikea...
Vain kovin harvoin, kukaan heistä pääsee välittämään tuota viestiä meille, jälkeen jääneille.
Sinulle, jolle tuo suru ja tuska on tänään todellisuutta, rukoilen voimia kestää ja muista samalla, että jaettu suru on aina pienempi kuin se, joka jätetään hautumaan omaan sydämeen ja kasvattamaan lisäkasvustoa sinne.
elämä jatkuu kuolemankin jälkeen.toivon.
toivon että siskollani on nyt hyvä olla.kaipaan ikuisesti.en selviny siskoni kuolemasta olin sillo 18 ja elämäni katosi noin vain.onneksi jaksoin pitkän raskaan tien elää.nyt olen 35 ja sain kirkosta avun ei tunnu enää nii pahalta.olen aika yksinäinen olen työttömyyseläkkeelä.maailmani mureni 94 ja siitä lähtien kaikki meni pieleen.toivon kaikille muile älkää jääkö yksin sillä kuolema on pelottava asia joka on pakko hyväksyä.kiitoksia että sain kirjottaa.voimia sinule anna auringo paistaa surun tullaKuoleman
Ollaan kuolleita. Voit olla ihan huoletta, koita keskittyä elämään.kuolema mitä sen jälkeen
ehkä tämä kertoo mitä kuolema on ja missä tilssa kuolleet ovat lainaus um-raamttu vrt. kr-raamattuun" 7 Jehova selitti selvästi, mitä kuolema merkitsisi syntiä tehneelle Aadamille. Jumala sanoi: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Mihin Aadam palaisi? Maahan, tomuun, josta hänet oli luotu. Kuolemassa Aadam yksinkertaisesti lakkaisi olemasta!
8 Tässä suhteessa ihmisen kuolema ei eroa eläinten kuolemasta. Nekin ovat sieluja, ja sama henki eli elämänvoima pitää niitä toiminnassa (1. Mooseksen kirja 1:24). Viisas mies Salomo sanoo Saarnaajan 3:19, 20:ssä: ”Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei [kuolemassa] ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden – –. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” Ihminen oli eläimiä ylempi siinä, että hänet luotiin Jumalan kuvaksi, heijastamaan Jehovan ominaisuuksia (1. Mooseksen kirja 1:26, 27). Mutta kuolemassa niin ihmiset kuin eläimetkin palaavat tomuun.
9 Salomo selitti edelleen kuoleman merkitystä sanoessaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” Kuolleet eivät siis tiedä kerrassaan mitään. Tämän vuoksi Salomo kehotti: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.) Mihin kuolleet menevät? Šeoliin (hepreaksi še’ōl′), ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Kuolleet omaisemme ja ystävämme eivät tiedä mitään. He eivät kärsi eivätkä voi vaikuttaa meihin millään tavoin."
Muistatko
Jeesus on ylösnousemus ja elämä.Aatamin Jumala antoikin kuolla, hän, eikä Eeva eivät ole taivaassa, he todellakin kuolivat ikuisesti pois niin kuin osa meistä muistakin.Luepa uutta testamenttia.Missä he ovat?
Hei. Olen monien läheisten kuoleman myötä tutkinut ja pohtinut, että missä he ovat. Jotkut teologit sanovat heidän olevan henkimaailmassa. No missä henkimaailma on? He sanovat sen olevan lähellä ja läsnä. Läsnä jota eroittaa jokin hyvin ohut läpäisemätön. Vain kuoleman kautta sinne pääsee. Ei takaksin. Jokainen voi itse muodostaa käsityksensä tästä asiasta. Itse ajattelen, että ennen syntymäämme olemme jossakin josta synymme elämään. Elämme ja kuolemma, elikkä palaamme jonnekin. Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan syntymä nurinpäin. Uskon, että siellä henkimaailmassa missä he ovat on ihan hyvä olla. Siellä kaikki on erinlaista mitä elämässä. Itse en ajattele siellä olevan mitään pahaa ja kun aikani päättyy niin sinne läheisteni ja ystävieni joukkoon haluan minäkin. Muistele hyviä ja ihanai asioita isästäsi, ehkäpä ne hyvät muistot ja asiat tulevat myös uniisi. Elä luottavisella mielellä ja usko, että läheisilläsi on hyvä olla. Rukous voi olla jonkinlainen yhteys ja side. Itseäni se on paljon auttanut. Voi hyvin.kuoleman jälkeen...
Kuule, olen käynyt "rajalla" leikkaussalisssa. Näin vain valoa ja rauhallisuutta, mutta hoitaja herätti minut. En olisi halunnut herätä. Parempi olisi ollut siellä toisella tasolla.Kaikki kuolleet omaiseni ovat ottaneet minuun yhteyttä unessa tai muuten ilmestymällä henkiolentona viereeni "suojelusenkelinä". Ei tarvitse pelätä. He näkevät meidät, mutta me emme heitä. Tunnemme läsnäolon, jos he haluavat ilmestyä tai jos Sinä tai minä olemme vastaanottavaisia. Ajattele hyvällä niin saat vastauksen. Samaa mieltä ovat selvänäkijätkin, olen joskus ottanut selvää heiltä vaikeassa tapauksessa. Päivä kerrallaan. suru hellittää ajan kanssa, kun opimme ymmärtämään, että kun aika on loppu tällä tasolla tässä elämässä niin on siirryttävä toiselle tasolle, missä on viisaampaa, ei kipua, ei tuskaa, rauhallisuus ja onnellisuus voittavat. Se on tämän elämämme palkinto. Ei elämä tähän lopu, tälle planeetalle...Toivon, että tämä rauhoittaa mieltäsi. Paulina.
Suru hellittää ajan kanssa ihan muista kuin yliluonnollisista syistä. Jos vaan pysyttäs noissa oikeesti luonnollisissa asioissa,
Ei ole typeryyttä tunnustaa sitä että ihminen ei ole vieläkään saavuttanut murto-osaakaan siitä mitä elämä (ja sitä kautta kuolema) oikeasti on, meidän nykyisen kokemusmaailmamme ulkopuolelta käsin. Minun mielestä on suunnatonta ihmismielen yliarviointia kuvitella, että tämä kokemusmaailma -jotka meidän aistit meille ilmoittavat- on objektiivinen ja täydellisen tosi.
Suosittelen kirjoja:
Michael Newton: Sielujen matka ja jatko-osa Sielujen kohtalo
Jos
Jos uskot tuollaisiin henkimaailmoihin, olet uskonnollinen.Sama lohtu
Minua on lohduttanut surussani (poikani kuolema 2v 6 kk sitten) juuri tuo henkimaailman ajatelemenin. Uskon, että ihminen ei häviä, vaan sielu muuttaa jonnekkin toiselle tasolle. Pidän itseäni kyllä uskonnollisenakin tavallaan. Kiitos muuten kirjavinkeistä, en olekkaan lukenut näitä kirjoja.Kuoleman jälkeen
tulee iänkaikkinen rauha,amen.nm.uskoisin mielelläni, pikkuveli kuoli yhtäkkiä 25 vuotiaana :/
Miten lie totuus sitten, kun oikea kliininen kuolema on facta? Sammuuko "monitori" lopullisesti pimeäksi eli entinen elävä ihminen ei enää tuntisi koskaan mitään? Se voi olla hyvinkin mahdollista. Toista ulottuvuutta vastaan puhuisi myös tietyt raa'at arkifactat: ihmisiä on ehtinyt elää maapallollamme valtava määrä vuosituhansien aikana ja koko ajan väkiluku vaan kasvaa. Luulisi siellä toisessa ulottuvuudessa olevan valtava tungos, kuka omainen sieltä löytäisi omansa? Ja entäs valtavan aikajanan mukanaan tuoma eri aikoina eläneiden ihmisten erilaisuus; miten siellä sopeutuisivat yhteen vaikkapa Neanderthalin ihminen, antiikin roomalainen, barbaariheimolainen, keskiajan kansalainen ja 2000-luvun teknoihminen?
Totta kai tässä itsekin toivoisi että elämäni jatkuisi kuoleman jälkeen tietoisena olemisena, mutta kun ei pysty kukaan varmuudella sanomaan mikä on se lopullinen facta.
Itseasissa ne atomit jotka tällä hetkellä ovat osa ruumistasi ovat voineet olla osa jotain toista ihmistä aikaisemmin tai jopa useampia ihmisiä.
"kuka omainen sieltä löytäisi omansa"
Tämä onkin huvittavaa jos ihmisella on kuolematon sielu eihän se sielu ole enää sama asia kuin mitä tämä ihminen oli eläessään. Jos vaikkapa oma parasystävä kuolee ja muuttuu joksikin kuolemattomaksi sieluksi ei ole mitään takeita että tämä sielu on samanlainen kuin ystäväsi oli eläessään ja että edes pitäisit hänestä kuoleman jälkeisessä elämässä.
Loogisen päättelyn ensimmäinen sääntö on, että jos jossakin asiassa on ristiriitaisuuksia se ei voi olla totta. Näissä kuoleman jälkeinen elämä tarinoissa on niin paljon ristiriitaisuuksia, että ne eivät voi olla tosia.
Mistäkö tiedän vakavan onnettomuuden jälkeen sydämeni pysähtyi useiden minuuttien ajaksi. Aluksi oli kova kipu ja pelko siitä ettei enää voi hallita sitä selviääkö vai ei. Sen jälkeen kipu lakkasi ja sen jälkeen tietoisuus vain lakkasi vähän samaan tapaan kun ihmiselle tapahtuu joka ilta kun hän nukahtaa. Sen jälkeen ei enää mitään. Seuraavan kerran heräsin teho osastolla ja minulle kerrottiin, että olin ollut vakavassa onnettomuudessa ja myöhemmin kerrottiin, että sydämeni oli ollut pysähtyneenä useiden minuuttien ajan.
Kuoleman pelko on vain refleksi ja tunne harha , jonka ainoa tarkoitus on pitää ihminen elossa mahdollisimman pitkään.
Uskonnot ovat aika pitkälle kusetusta, jolla köyhää jymäytetään olemaan mahdollisimman nöyrä rikkaampia kohtaan. Nöyrien hallintoalamaisten joukossa on helpompi olla rikas kuin jos ihmiset oikeasti alkaisivat miettiä asioita. Uskonnot ovat kiero keino sortaa köyhiä käyttämällä hyväksi ihmisten luonnollisia pelkoja ja viettejä ei mitään muuta.
mutta tosiasia on että et ikinä tule tietämään kaikkea. Sinun täytyy vain uskoa ja luottaa. Jos sanot ettet usko sellaiseen, mitä et nää, miten sähkö?
Vai väitätkö näkeväsi kun sähkö virtaa ja sytyttää lampun? :) Et edes tiedosta sitä, painat katkaisinta ja odotat että valo syttyy, yleensä se käy jo niin nopeasti että ajatuksesi ovat jo ihan muualla, etkä ajttele mitään syttyviä lamppuja. Jos lamppu ei syty, ajttelet, sähkökatko? Mikä vikana? nii- in, kaikkea mitä ei nää, voi olla. Sitä paitsi, mitä menetettävää sinulla on??
Jos Jumala on olemassa ja kristinusko oikeassa:
Jos uskot, pelastut
Jos et usko, joudut helvettiin
Jos Jumalaa ei ole olemassa ja kristinusko väärässä:
Jos uskot, ei tapahdu mitään, et voi menettää mitään
Jos et usko, ei tapahdu mitään.
ET VOI MENETTÄÄ MITÄÄN JOS USKOT! JOS ET USKO, PAHIN VAIHTOEHTO ON JOUTUA KADOTUKSEEN. valitse siis oikein.
Muuten tiede<333
Minulla on takana kuolemakokemus. Älä sääli kuolleita vaan eläviä ja varsinkin eläviä, jotka elävät ilman rakkautta. Jumalan mieli ei toimi kuten ihmisen, Hän näkee meidät kaikki elävinä ja logiikka on eri. Hyvät viedään aina ensin, sillä Jumalalla on heille suuria tehtäviä.
Kuolemankokemuksessani ensin tuli musta pimeys, ilman ruumista, vain ajatusmaailma, sielu. Kahden sekunnin päästä koitti suuri valkeus ja huomasin istuvani Jumalan sylissä samanlaisena kuin olin täälläkin, paitsi, että ruumis oli "taivasruumis", ei vaivoja, erittäin hyvä olla, Tunsin kaiken mitä maan päälläkin. Tiesin, ketkä jäivät maan päälle, mikään ei unohtunut. Aika on eri, taivaassa tuhat vuotta on silmänräpäys. He odottavat meitä ja Jumala ilmoittaa aina, että kuka on tulossa. Kaikki kokoontuvat hymyillen odottamaan. Järjestetään juhlakulkue valkosissa vaatteissa ja juhlat taivaaseen ulijoille ja esitellään kaikki paikat ja ihmeelliset asit. Isäsi olo on mitä parhain. Hän ikävöi sinua mutta kestää sen, koska hänen käsityksensä mukaan saavut sinne viikon päästä itsekin, vaikka menisit 60 vuoden päästä. Pääsin vielä takaisin mutta mm.sydänvika jäi ja muuta, ei helppoa. Olisi ollut helpompi jäädä sinne, paljon parempi. Hae apua, älä jää yksin, suru kun vie vuosia, ensimmäinen vuosi on pahin, toinenkin vielä, kolmantena helpottaa hiukan, neljäntenä jo vähän enemmän ja viidentenä elämäkin alkaa voittaa. t: itsekin isän menettänyt
Just think about it. Jokainen tekee valintansa, minä valitsin jo :D
Jokainen meistä saa valita tiensä,helvetti tai taivas,se riippuu uskotko jumalaan
vai et. PEACE ja turvallista ja iloista elämänjatkoa ihmiset.
Maailmamme läheisyydessä on henkimaailma, jossa pois nukkuneet rakkaat läheisemme elävät, omassa persoonassaan, meitä lähellämme, vaikka emme heitä näekään. Jotkut näkevät "unia" joissa saavat keskustella rakkaimpiensa kanssa.
Uskon siihen, että kuoleman tullessa kohdalleni tapaan rakkaan poikani ja saan sulkea hänet lämpimään halaukseen. Se tuo lohtua tähän suruni kipeälle polulle, jota kuljen lapseni (20v) sairauden aiheuttaman kuoleman jälkeen.
Toive ja usko siitä, että vielä hänet näen, tuolla puolen. Siihen luottaen.
Voimia kaikille surussaan kulkeville ihmisille.
Jumala on "persoonaton" rakkauden ja suuren henkisen ymmärryksen voima, jota me kaikki olemme osa.
Jumalan läsnollessa me näemmä elämämme eräänlaisesta "peilistä" Eli miten se vaikutti toisiin ihmisiin.
Henkimaailma on tavallaan niinkuin internet. Siellä on monta eri "huonetta"
Henkimaailmassa ongelmana on, että henkinen kehitys on vaikeaa. Jumala on henki, mutta hän loi tämän fyysisen maailman ihan vaan omaksi ilokseen. Me olemme osa Jumalaa(eikä toisin päin)ja hän tavallaan kokee asioita meidän välityksellämme. Me siis olemme osa HÄNTÄ!
Helvettti vaiko taivas?
Me kuoleman jälkeen menemme sinne, minne parhaiten sovimme. Jumalalta voi aina pyytää apua. Jos et jostain syystä pyydä, et sitä myöskään saa. Tämä pätee sekä siellä että täällä! Ja jos saat jotain, niin sinun pitäisi myös jaksaa se muiden kanssa. Jeesus puhui tästä tarinassaan talenteista.
Tässä pari minun tuntemaani perusperiaatetta. helvetti on semmoinen epämääräinen iso pimeä/harmaa alue henkimaailmassa. Sinne menee sieluja jotka ovat jollain lailla harhautuneita valosta. Syitä on monia, ja jotkut sielut myös todella HALUAVAT mennä sinne esim rauhoittumaan ja miettimään asioita.
Taivas on paikka jonne pääsevät ne sielut, jotka haluavat muuttua ja kehittyä. Ne joita Jumala rakastaa. Lopussa meidät tuomitaan sen perusteella miten autoimme toisia ihmisiä täällä maan päällä. Jeesus teki tämän varsin selväksi. Kaikki muu on puhdasta pilkunnusimista. Lopullinen tuomio on se miten "minä itse" näkee meidät. Hän ei näe fyysistä ruumista ollenkaan. Sillä miltä sinä näytät tai kuulostat ei ole hänelle mitään merkitystä!
On aivan hölynpölyä ja epäeettistäkin väittää TODISTETUKSI tiedoksi Jumalan olemassaoloa, sielun nousemista taivaaseen, ja etenkin nämä tyypit jotka väittävät istuneensa JUMALAN polvella..! Edesvastuutonta sontaa, johon monikin herkässä mielentilassa saattaa ryhtyä uskomaan ja siitä turvaa hakemaan.
Kyllä surun, ahdistuksen ja murheen edessä täytyy ihmisen ITSE vastata omasta olemisestaan, ja hakea ja saada sitä tukea muualta kuin huijaamalla itseään kaikenmaailman uskomuksilla.
Kukaan EI OLE todistanut Jumaluutta oikeaksi, aivan yhtä vähän ihmisessä olevaa "sielua" jonka pitäisi muka kuoleman hetkellä nousta jonnekin "taivaisiin". Mutta sen me tiedämme, että ihminen kun kuolee, se alkaa hajota ja muuttua maa-ainekseksi. Mitään muuta emme siitä tiedä todellisuudessa tiedä. Uskoa saa jokainen miten haluaa, mutta sitä ei pidä tolkuttaa "todistettuna tietona" kellekään.
Ja ei en ole mikään hihhuli, vaan ihan tutkija, tosin en lääketieteellisellä alalla. Mutta tällainen teorioiden pahoinpitely on kyllä niin tuttua arkikielessä että itsellä laittaa jo ärsyttämään.
Ei tiede pääse etenemään ikinä, jos suurin osa pitää faktana lausetta jossa mainitaan sanat "tiede" ja "teoria".
Anteeksi avautuminen. Minun puolesta kukin saa uskoa mihin haluaa, ja en edes pidä sitä mitenkään tyhmänä. Sillä minä olen jo oppinut oman tiedonhankinnan kyvyn rajallisuuteni ja ymmärtänyt että minun kokemukseni -niinkuin koko meidän ihmiskunnan kokemukset- eivät ole objektiivinen totuus koska emme kykene menemään oman kokemusmaailmamme ulkopuolelle.
ugh, olen puhunut.
Kyllä tämä asia jää ikuisesti verhon taakse: Kuoleman jälkeistä tapahtumaa ei ole tarkoitettu kauppatavaraksi.
Niinkuin sanoit, uskoa saa jokainen miten haluaa. On jokaisen oma asia, mistä ihminen lohtunsa hakee. Kunhan ei loukkaa muita.
Karua dramatisointia. Millainen isä kiduttaisia lapsiaan IKUISESTI?
Nuo ihmisethän eivät voineet edes tietää mikä hänen tahtonsa oli ja elivät siis tietenkin eri tavalla, todennäköisesti jopa palvoivat erillaisia jumalia.
Helvettiin menevät automaattisesti?
Dr. Rick Strassman, tutkiessaan DMT:tä 1990-luvulla Meksikon yliopistossa, kehitti teorian DMT:n erittymisestä luonnollisesti ihmisessä juuri ennen kuolemaa käpyrauhasessa.
Koska DMT:tä erittyy mahdollisesti ihmisen aivoissa sijaitsevasta käpyrauhasesta, sillä uskotaan olevan jonkinlainen osuus unien näkemisessä, kuolemanrajakokemuksissa ja muissa, nykytieteelle vielä vaikeasti ymmärrettävissä ihmisen tajunnantiloissa. Tutkija Jace Callaway on spekuloinut, että DMT saattaisi olla yhteydessä visuaaliseen unennäkemiseen.
Ehkäpä toi on se meidän kuviteltu taivas ja helvetti?
Eräs uni, jonka näin äitini kuoleman jälkeen;Menin tapaamaan äitiäni joen rantaan.Hänelle oli valmistettu sinne asumus, aurinko paistoi ruoho oli vihreää ja vesi joessa kristillinkirkasta. Siinä unessa kerroin että haluan puhua äitini kanssa, ihmiset jotka olivat pukeutuneet pitkiin kaapuihin ja ikäänkuin lipuivat ohitseni, ilmoittivat ettei häntä saa nyt häiritä, koska hän on siirtymässä toiseen vaiheeseen. Katselin aikani ihmeissäni, kukaan ei kiinnittänyt minuun enää huomiota ja sitten palasin takaisin.
Tämä oli vain yksi lukuisista "vierailustani" toisessa paikassa.
Minulla on hyvin vahva usko siihen, että meitä ympäröi näkymätön maailma/energia ja meille rakkaat edeltä menneet ihmiset voivat käydä lähellämme etenkin pian kuolemansa jälkeen, ikäänkuin lohduttamassa surevaa. Meidän tehtävämme (sehän meillä jokaisella maan päällä on) on elää elämä, kun se mahdollisuus on meille annettu. Joskus palaamme takaisin, ja meitä vastassa on meille rakkaat siellä toisessa asumuksessa.
Tämmöisiä asioita ei kehtaa kaikille kertoa, pitävät hörhönä. Mutta edellä kertomastani saan itse paljon lohtua suruvaiheessa, kun elämässäni olen kohdannut menetyksiä. Ja kertomalla toivon auttavani heitä, jotka ovat samassa tilanteessa.
Neurotieteessä olemme pystyneet osoittamaan, että meidän tietoisuus on oikeastaan vain varjo meidän kokonaistajunnastamme. Toisin sanoen meidän aivot hallitsevat meitä, me emme hallitse aivojamme, mutta meillä on luulo siitä, että valinta oli meidän. Tarkoituksena vaan on ilmoittaa, että on hyvin todennäköistä, että kuoltuamme, tämä tietoisuus sellaisenaan vain katoaa, kun aivotkin katoaa.
Kyllä se varmaan on lohduttavaa ajatella, että on jotain kuoleman jälkeen, mutta miksi me sitä edes haluttaisiin. Jos elämä on vain välivaihe jotain parempaa kohti, niin miksi me edes haluaisimme elää.
Tietoisuus taasen ei ole pelkästään arkikielelle outo juttu, myöskään tieteellisesti emme pysty tietoisuutta selittämään. Jos jollain tapaa yritetään selittää, niin joudutaan toteamaan että tietoisuus on enemmän kuin osiensa summa (aivotoiminta), mikä taas johtaa ikuisuuskysymykseen tietoisuuden ja aivojen yhteydestä. Ymmärrätkö kehän asian suhteen?
Suosittelen tutustumaan, itse kunkin, esim tieteenfilosofisiin keskusteluihin aiheista. Ei olla todellakaan ainoita jotka pohtivat, mitä ihmettä edes tarkoittaa olla tietoinen, ja miten se on mahdollista. Suurin ongelma arkikeskusteluista aiheessa kuin aiheessa, on naiivi positivismi. Kuvitellaan että tiede kuvaa asiat objektiivisina totuuksina (tieteenhistorian osoittamista epäkohdista huolimatta), eikä muisteta, että tieteen metodit ja tutkimuskohteet valitsee aina rajallinen ihminen. Ja kyllä, nämä asiat todellakin puhuttavat myös tieteentekijöitä itsejään, ja aika harva nykyään viitsii enää julistaa tieteellisiä tuloksia absoluuttisena totuutena, kun tiede pyritään nykyään enemmän ymmärtämään itseäänkorjaavana järjestelmänä ja pyrkimyksenä totuuteen.
No, meni ehkä hieman aiheen ohi, mutta tarkoitukseni oli sanoa, että todellakaan suurin osa tieteentekijöistä ei väitä että tietoisuus, ja jopa sen mahdollinen olemassaolo ilman aivoja, olisi tieteellisesti ratkaistu. Toki voidaan sanoa, että tieteellisesti ei ole myöskään todettu tietoisuuden toimivan ilman aivoja (mutta aika monet tieteelliset teoriat, ovat vailla kokeiden luomaa varmuutta, esim kvanttifysiikassa, kosmologiassa jne, joten todistamattomuus, ei oikeastaan todista mitään). Samoin myös kuolemanrajakokemuksille ei löydy varmoja tieteellisiä perusteluita, vaan teorioita esim erilaisten hormonien ja hiilidioksipitoisuuden vaikutuksesta niihin. Nämäkin tosin monet kiistävät, ihan sillä perusteella että kun ihminen hallusinoi, niin pääsääntöisesti kokemus riippuu yksilön omasta taustasta, arvoista ja uskomuksista. Kuolemanrajatapaukset noudattavat pääsääntöisesti suhteellisen samanlaista kaavaa. Mutta mene ja tiedä.. Minä en ainakaan pidä mitään varmana, en kuolemanjälkeistä elämän olemassaoloa tai olemattomuutta.
Mielestäni tietoisuus on vain käsite, jolla tarkoitetaan, että jokin kokonaisuus pystyy huomiomaan itsensä erilliseksi ympäristöstänsä, pystyy yksilöllistämään itsensä. Ihmisille yleensä tuppaa kehittymään dualisuus ajattelussa, siis että on minä ja minun keho, mitkä ovat toisitaan erillisiä. Erillisyys syntyy, koska meille on kehittynyt kieli, jonka avulla me pystymme formalisoimaan ajatuksia. Kielen ansiosta me kykenemme luomaan äänen päähämme ja se puhuu, ja tätä me tai ainakin minä kutsun ajattelemiseksi. Kun mietimme jotain ajatusta ja heti ajatuksen perään ajattelemme sitä aikaisempaa ajatusta, niin me huomiomme, että on olemassa jokin "minä", joka on erillinen kehosta, kun pystymme tarkkailemaan tekoa tai ajatusta mielessämme. Jotakuinkin näin kehittyy dualisuus kehon ja "minän" välille. Ajatus on tavallaan osa persoonaa, mutta persoona ei ole ajatus. Se, että meillä on kyky erottautua ajatuksesta ja luoda "minä", joka on erillinen kehosta, mystifoi tietoisuuden käsitettä aika radikaalisti.
Tavallaan se on ymmärrettävää, miksi ihmiset miettivät kuolemaa ja pelkäävät sitä, mutta se on kuitenkin turhaa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, koska sen jälkeen ei ole mitään, ikään kuin unta. Jos taas joku uskoo, että on kuoleman jälkeen jotain niin ok, mutta se on mielestäni hyvin eriskummallista, koska onhan sekin mahdollista, että kaikki tämä elämä, mitä me koemme onkin vain harhaa ja oikeasti meidän aivomme ovat kytkettynä tietokoneeseen, joka lähettä sähköimpulsseja aivoihin. Tämä on toki mahdollista, mutta se on tämänhetkisen tiedon valossa hyödytön olettamus. Matrix-maailman kuvitteleminen on mielestäni ihan yhtä absurdi olettamus kuin se, että kuoltuani "minä", joka on metafyysinen olento, lähtee seikkailemaan kehoni ulkopuolelle.
Tietoisuus on meidän aivoissa, kuten tiedetään, tai siis oletetaan. Ja koska tiede on kyennyt osoittamaan, että aivoissa tapahtuu sähkökemiallisia reaktioita eri osissa aivoja, reagoimaan ympäristön antamiin ärsykkeisiin, niin mm. tämän perusteella on väitetty, että tietoisuuskin on aivoissa sähkökemiallisten reaktioiden luoma "ilmiö".
Jossitellaan. Mitä jos "tietoisuus" tarvitsee jonkun "välittäjän", jotta pystyt näkemään ja kokemaan tässä maailmassa? Eli jos meillä sittenkin on jokin energia, jolle on vuosisatojen aikana kehittynyt käsite "sielu". Mitä jos tiede onkin antanut kaikesta näistä sellaisen kuvan, että se on täysin erillään jumalallisesta yhteydestä? Värikkäitä kuvia ja multimediaa aivojen sähkötoiminnasta, kemiallisia kaavoja jne. Näitähän ei raamatussa tms. ole.
Mielestäni on väärin tällähetkellä tuomita tai hyväksyä totena kumpaakaan teoriaa. Meillä ei vain ole riittävästi tietoa. On vain teorioita ja olettamuksia. Ja mielipiteitä. Olisikin hyvä, jos olisi jokin tieteenhaara, joka tutkisi asia molemmista näkökulmista. Tai ihan uudesta näkökulmasta. Kun tutkitaan ihmistä äärimmilleen, niin mitään tietoa/olettamusta/teoriaa ei saa hylätä eikä kieltää, koska siinä saattaa tietysti tulla harha askel väärälle tielle, eikä päästä koskaan lähellekään totuutta.
En ymmärrä käsitettäsi tieteestä, joten selitän omani:
Tiede on käsitys, jolla tarkoitetaan, että meillä on oletus, että maailmassa on säännönmukaisuuksia. Kaiken ei tarvitse olla, mutta ainakin joitakin on. Tähän ollaan päädytty, koska me pystytään toimimaan ylipäätään. Eli tiede lähtee olettamuksesta, että on olemassa "totuus", jota voidaan ainakin lähestyä (ei välttämättä saavuttaa). Tieteellinen metodi on tapa, jolla me yritämme lähestyä tätä "totuutta". Tämä metodi toimii siten, että ensiksi me observoidaan jotain ja teemme hypoteeseja. Hypoteeseja vertaillaan havaintoihin ja jos ne vastavat erittäin hyvin havaintojamme, muodostamme niistä teorioita. Näitä teoriota me sitten testaamme ja katsomme pätevyyttä vertaillen uusiin havaintoihin. Ehkä tärkein pointti tieteellisessä metodissa on, että se on falsioitavissa tarkoittaen, että tiede ei tee olettamusta siitä, että jokin tieto olisi absoluuttisesti totta(paitsi 1. olettamus). Eli tieteellinen metodi on vain lähestymistapa, jolla halutaan saada teorioita, jotka vastaavat havaintoja. Viimeaikoina se on toiminut siinä mielessä (sanon "siinä mielessä", koska ydinpommi) hyvin, että meillä on lääkkeet, internetti, kodit, autot jne.
Kun mainitset: "joka stereotyyppisesti selittää tieteellisellä näkökulmalla kaiken". En ymmärrä, mitä tarkoitat. Onko jokin muu tapa selittää, kuin osoittaa sormella havaintoihin ja kertoa mitä tapahtui, jotta kyseinen havainto olisi uusittavissa? Jos ei lähde tutkimaan konsepteja tieteellisellä tai kriittisellä mielellä, niin millä sitten?
"Mitä jos "tietoisuus" tarvitsee jonkun "välittäjän", jotta pystyt näkemään ja kokemaan tässä maailmassa?"
Kysymys on ongelmallinen, koska kenenkään "tietoisuus" ei vastaa mitään sen enempää kuin henkilön omat kokemukset ja ajatukset. Todennäköisesti ei ole mitään objektiivista tietoa(älyllistä/ajatuksellista), mikä olisi ihmisellä riippumatta ympäristöstä, koska eri kulttuureissa eläneet ihmiset voivat käyttäytyä kokonaan eri tavalla, mutta kyseisestä kulttuurista tuotu vauva voi täysin mukautua uuteen kulttuuriin (jos aivotoiminnoissa ei ole häikkää, kuten aivovaurioita tai geneettisiä ongelmia). Huvittavaa tässä kysymyksessä on, että missä vaiheessa "tietoisuus" astuu "välittäjään", siitäkö kun munasolu siittyy vai kun lapsi ensimmäistä kertaa tulee itsetietoiseksi vai jostain muusta. Omasta mielestäni kehitys ei tapahdu milloinkaan täysin kaikki kerrallaan tavalla vaan kehityksen käyrä on jatkuva. Tarkoitan, että ei ole yhtä hetkeä, milloin tapahtuu harppaus tiedostomattomuudesta tietoisuuteen, vaan se on hidasta kumuloituvaa prosessia. Samoin on dementia. On vaikea sanoa tarkalleen, missä hetkessä se tuli. Se vain tapahtuu vähän kerrallaan taktiikalla.
Mielestäni tietoisuuden käsitteen, jolla tarkoitetaan metafyysistä olentoa, joka on havaintojemme ulkopuolella, joten sitä ei voida tutkia, murskaantuu pelkästään jo siinä, kun miettii, että missä vaiheessa se tulee ja missä vaiheessa se lähtee yksilöstä, siis jos tietoisuus on jokin yksi pysyvä kokonaisuus.
Minä en ole sanonutkaan, että oletuksia pitäisi kieltää, vaan, että kaiiki hypoteesit eivät ole järkeviä suhteutettuna havaintoihin. Se minun Matrix-esimerkkini (Kaikki on vain harhaa ja jossain tietokone syöttää sähköimpulsseja meidän aivoihin, jonka seurauksena me luulemme, että elämme todellisessa maailmassa), jossa sanoin, että onhan sekin hypoteesi, mutta miksi lähteä olettamaan sitä. Tiedettä tutkitaan niin, että katsotaan, minne todisteet johtaa ja käsitys, että tietoisuus olisi metafyysinen kokonaisuus ei ole se, minne todisteet johtaa minun ymmärrykseni mukaan. Vasta sitten, kun siihen on löydetty päteviä syitä epäillä, että asia on näin, niin silloin kannattaa, mutta minä en näe järkeä sellaisen hypoteesin muodostamisessa.
Minua ihmetyttää yksi seikka ja ihan huolella. Monesti unen rajamailla tulee kokeneeksi monenlaista. Leijumista, putoamista, saattaa kuulla puhetta tai nähdä jotain... ihmisiä tms. Joskus se uneen vaipuminen ei tapahdu salamana vaan niin hitaasti, että todellisuus ja uni alkaa sekoittumaan, ja sen tiedostaa, ja muistaa herättyään. Tällaisia kokemuksia on ollut paljon, ja pidän niitä täysin luonnollisina. Eräs leijuntakerta kuitenkin häiritsee edelleen, vaikka siitä on jo about 5 vuotta. Asuin silloin yksin avioeron jälkeen. Eräänä päivänä kun olin sairaslomalla, katselin leffaa ja mussutin donitseja. Sitten alkoi väsyttää ja kävin sohvalle pitkäkseni. Tunsin kuinka uni alkoi hitaasti tulla. Oli levollinen fiilis vaik flunssa kirveli kurkussa ja kitalaessa. Sitten tuli sellainen tasainen ja kevyt tunne. Ensin tunsin niinkuin olisi jalat eripaikassa, sohvan alapuolella. Sitten alkoi tasainen nousu. Se teki sellaisenen huippaavan tunteen. Aloin kaartamaan eteenpäin kohti katon ja seinän liittymäkohtaa ja sitten kun seinä hävisi näkyvistä niin tuli se tyhjyys ja samantien heräsin. Nukuin reilu 5 tuntia putkeen. Oudointa siinä leijumisessa siis oli se, että kun lähestyin katonrajaa niin tapetin kuviot tuli selvemmiksi ja terävimmiksi. Erotin tapetin yläreunassa olevan ornamentin pienetkin koukerot ja muutaman millin mittaiset kukkakuviot. Lisäksi näin tapetin yläreunassa olevat tuotekoodit tai mitä nyt ovatkaan. Ne on sellaista 4-5 p. tekstiä eli n. 2 mm korkeaa kirjainta.
Kun heräsin niin siirsin huonekalut pois tieltä ja kiipesin keittiöjakkaralla ihmettelmään kuvioita ja tekstejä, jotka näin yhtä terävästi ja selkeästi kuin silloin kun nukahdin ja tuli se unileijunta. Hetken pyöri silmät päässä, että näenkö nyt varmasti ihan oikein. Tuli aikamoinen epätietoisuuden, pelkojen ja monen muun fiiliksen käsittämätön sekamelska. Ymmärtäisin asian ihan helposti, jos olisin itse tapetin laittanut ja nähnyt tekstit ja pienimmätkin kuviot, tai muuten vaan käynyt läheltä joskus katsomassa sitä, jolloin ne olisi jäänyt alitajuntaan tai muuten ihan tietoisuuteen.
Netistä sitten tutkailin asiaa, niin löysin vastaavia tarinoita aika paljon. Sitten aloin miettimään sielua, sielunvaellusta ja vastaavia asioita, että onko niissä sittenkin jotain perää. Mietin myös, että kuolinko ja sitten kuitenkin palasin takaisin, ja vaikka mitä skenaarioita. Se muutti kuitenkin käsitystä elämästä isosti, ja nyt väkisinkin ajattelen mielen ja ruumiin kahdeksi eri asiaksi, vaikka ne yhdessä ovatkin.
Olen myös kokenut sellaisia unia, joiden tapahtumia voin hallita ihan samalla tavalla kuin asioita hereillä ollessa. Olen usein pystynyt myös päättämään milloin herään. Se tunne on aika outo, kun näet itsesi seisomassa esim. kadulla ihmisten seassa ja sitten päätät herätä. Yhtäkkiä siirryt seisomasta makuulle ja ihmiset, kadut jne vaihtuu oman kodin ympäristöön. Leijuntakokemuksen myötä olen myös miettinyt, että olemmeko toisaalla aina kun näemme unia.
Vuosia on näitä asioita mietitty ja tutkittu ja toivon, että jonain päivänä löydän jotain huojentavaa vastausta.
http://helsinginmuslimit.fi/index.php/7-etusivu/15-oikean-uskon-periaatteessa
"Me uskomme viimeiseen päivään, mikä on tuomion päivä, milloin ihmiset herätetään haudoistaan uudestaan henkiin, jäämään elämään nautintojen asumuksiin tai ankaran rangaistuksen asumuksiin.
USKO UUDELLEEN HENKIIN HERÄÄMISEEN
Me uskomme henkiin herättämiseen, milloin Allah herättää henkiin kaikki kuolleet kun Israafil puhaltaa pasuunaan toisen kerran. ”Ja kun pasuunaan puhalletaan, niin kaikki taivaassa ja kaikki maan päällä menevät tainnoksiin paitsi Jumalan vahvistamat; sitten puhalletaan uudestaan, ja katso, he nousevat odottaen.” (39:68) Ihmiset nousevat haudoistaan, vastaten maailmojen Herran kutsuun. He tulevat olemaan paljain jaloin, alasti ja ympärileikkaamattomina, ”Sinä päivänä Me käärimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kääröksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Tämä on Meitä velvoittava lupaus.Totisesti, näin tulemme tekemään.” (21:104)
USKO TEKOJEN LUETTELOIHIN JA VAAKAAN
Me uskomme tekojen luetteloihin, jotka tullaan antamaan ihmisille heidän oikeaan käteensä tai heidän vasempaan käteensä selän taakse. ” Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen, hänen tilintekonsa on oleva helppo, ja hän palaa omiensa luo iloiten, mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan hänen selkänsä taakse, hän pyytää itselleen tuhoa, mutta hänen on astuttava helvetin tuleen”. (84:7-12)
”Jokaisen ihmisen kohtalon Me olemme kiinnittäneet hänen niskaansa, ja ylösnousemuksen päivänä Me tuomme hänen eteensä kirjan, jonka hän huomaa avatuksi. Hänelle lausutaan, lue omaa kirjaasi. Tänä päivänä olet itse itsellesi riittävä tilintekijä”. (17:13-14) Me uskomme, että tuomionpäivänä tekojemme vaa´at tuodaan esiin ja kenellekään ei tulla tekemään vääryyttä. ”Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä, ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita”. (99:7-8) ”Sen vuoksi ne, joiden hyveet painavat vaa'assa eniten, tulevat onnellisiksi. Mutta joiden ansiot painavat vähän, he ovat niitä, jotka ovat kadottaneet sielunsa. Helvetissä he saavat asua. Tuli on siellä kärventävä heidän kasvonsa ja pahasti turmeleva heidät.” Se, joka tekee hyvän työn, saa kymmenkertaisesti takaisin. Ja se, joka tekee pahan teon, palkitaan ainoastaan sen mukaan, heidän kärsimättänsä mitään vääryyttä”. (6:106)"
sellaista, mikä on kirkastava heidän silmänsä, palkkana siitä, mitä he ovat tehneet”. (32:17) helvetti on rangaistuksen asuinsija, jonka Allah on valmistanut uskottomille ja pahan tekijöille. Kidutusta ja kauhua mitä siellä on, ei voi kuvitella. ”Totisesti, väärämielisiä varten Me olemme valmistaneet tulen, joka
aitauksena heidät ympäröi. Ja jos he rukoilevat apua, niin he avukseen saavat vettä, joka on kuin sulaa vaskea ja polttaa heidän kasvonsa. Kauhea on heidän juomansa ja surkea heidän leposijansa”. (18:29)
Sekä paratiisi ja helvetti ovat jo olemassa ja ne eivät koskaan tuhoudu. ”Ken ikinä uskoo Jumalaan ja tekee hyvää, sille Hän avaa pääsyn puutarhoihin, joissa purot virtaavat, ja sallii hänen asua niissä ikuisesti. Jumala on
todella valmistanut hänelle ihanan osan”. (65:11) ”Totisesti Jumala on kironnut uskottomat ja valmistanut heille polttavan tulen, jossa heidän tuskansa kestävät eivätkä he löydä ketään suojelijaa eivätkä auttajaa. Sinä päivänä, jolloin heidän kasvonsa painetaan tuleen, he voihkivat, voi, jospa olisimme totelleet Jumalaa ja sananjulistajaa”. (33:64-6) Me vahvistamme paratiisin kuuluvan niille, joille se on luvattu Koraanissa tai Profeetan (olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään) perimätiedossa. Heidän joukossaan on, joille on luvattu paratiisi ja joiden nimet ovat mainittuja: Abu Bakar, Umar, Uthman, Ali ja muut seuralaisista, jotka Profeetta (olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään) erikseen mainitsi. (Bukhari & Muslim)
Samoin me vahvistamme, Koraanin ja Profeetan (olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään) perimätiedon mukaan ketkä menevät helvettiin. Heidän joukostaan joiden nimet ovat mainittuja: Abu Lahab, Amr Ibn Luhai Al Khuza´i ja muut islamin viholliset. (Bukhari ja Muslim) Vahvistus sille ketkä joutuvat helvettiin koskee jokaista epäuskovaa, moni jumalaista ja tekopyhää.
USKO HAUDAN ELÄMÄÄN
Me uskomme haudan koettelemukseen, kun kuolleelta kysytään hänen Herrastaan, hänen uskonnostaan ja hänen profeetastaan. ”Jumala vahvistaa uskovaisia väkevällä sanalla sekä tämän maailman elämässä että tulevassa. Ja Jumala antaa väärämielisten joutua kadotukseen, sillä Jumala tekee tahtonsa mukaan”. (14:27) Uskova tulee sanomaan. ”Allah on Herrani, Islam on minun uskontoni ja Muhammed (olkoon rauha ja siunaukset hänen kanssaan) on Profeettani”. Epäuskova tai tekopyhä tulee sanomaan ”En minä tiedä, Kuulin ihmisten sanovan jotakin ja sanoin niin kuin he sanoivat”. Me uskomme, että uskovien osa haudassa on helppo ja mieluisa. ”Heidän joiden sielut enkelit vievät puhtauden tilassa, heille sanotaan ”rauha olkoon teille” astukaa puutarhaan palkinnoksi siitä, mitä olette tehneet.” (16:32) Me uskomme haudan rangaistukseen palkkana epäuskoville rajojen rikkojille”. ”Jospa voisit nähdä väärintekijät heidän ollessaan kuolemantuskissa ja enkelien ojentaessa kätensä sanoen, luovuttakaa henkenne. Tänä päivänä saatte häpeällisen rangaistuksen siitä, mitä valheellisesti ja perättömästi olette Jumalasta puhuneet ja ylpeinä ylenkatsoneet Hänen tunnusmerkkinsä”. (6:93) Profeetan (olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään) perimätiedosta löytyy lukuisia ja hyvin tunnettuja perimätietoja (haditheja) tästä aiheesta. Muslimin tulee uskoa kaikkiin näkymättömiin asioihin mitä on mainittu koraanissa ja profeetan (olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään) perimätiedossa. Hänen ei tulisi pitää näkymätöntä ristiriitaisena, verrattuna hänen maalliseen näkökykyynsä ja ymmärrykseensä, koska tuonpuoleisen asioita ei voi verrata tämän maailman kanssa. Näiden kahden välinen ero on valtava. Allah on avun lähde.