Kertokaa nyt hyvät ihmiset mulle suurentelenko ongelmaa nimeltä alkoholi vai onko huoleen oikeasti aihetta. Olemme seurustelleet mieheni kanssa teinistä asti, kohta kahdeksan vuotta.
Mieheni alkoholin käytöstä on aina ollut riitaa enemmän tai vähemmän, lähinnä siis siitä kuinka usein sitä otetaan ja kuinka paljon kerralla. Pitkään jatkuneella parkumisella, huudolla ja uhkailulla olen saanut mieheni vähäntämään ryyppyreissujaan joka viikonloppuisesta noin yhteen kertaan kuussa. Paitsi näin kesäisin kun on enemmän kissanristiäisiä, on pakko ottaa lähes joka toinen viikonloppu. Ja silloin kun otetaan, niin yleensä otetaan kunnolla sammumiseen asti. Mies tietää itsekin ottavansa liian paljon ja sanoo yrittävänsä rajoittaa mutta usein se jää yritykseksi.
Olemme puhuneet muutaman vuoden päästä hankkivamme lapsia, mutta kovasti mietityttää millaisen mallin mieheni antaa lapsillemme jos ryyppääminen jatkuu silloinkin samaan malliin. Mies tietysti sanoo, ettei hän nyt sillon vedä kaatokännejä ja pode krapulaa sängyn pohjalla koko päivää, mutta mihin se siitä muuttuisi? Toisaalta eihän se kerran kuussa niin paljon ole, kun mies on muuten ihana.. Tuntuu vain raskaalta toimia toisen "viinajarruna", kun luulen että hän kyllä ottaisi paljon enemmän jos en olisi jatkuvasti vastahankaan.
Haluasin nyt siis mielipiteitä onko tämä mahdollinen alkoholiongelma vain mun omassa päässä vai onko huoleen aihetta? Ja kokemuksia siitä, osaako/voiko mies vielä muuttaa juomatapojaan kypsempään suuntaan etenkin silloin kun lapsia on tulossa? Olemme molemmat 24-vuotiaita.
Mieheni alkoholin käytöstä on aina ollut riitaa enemmän tai vähemmän, lähinnä siis siitä kuinka usein sitä otetaan ja kuinka paljon kerralla. Pitkään jatkuneella parkumisella, huudolla ja uhkailulla olen saanut mieheni vähäntämään ryyppyreissujaan joka viikonloppuisesta noin yhteen kertaan kuussa. Paitsi näin kesäisin kun on enemmän kissanristiäisiä, on pakko ottaa lähes joka toinen viikonloppu. Ja silloin kun otetaan, niin yleensä otetaan kunnolla sammumiseen asti. Mies tietää itsekin ottavansa liian paljon ja sanoo yrittävänsä rajoittaa mutta usein se jää yritykseksi.
Olemme puhuneet muutaman vuoden päästä hankkivamme lapsia, mutta kovasti mietityttää millaisen mallin mieheni antaa lapsillemme jos ryyppääminen jatkuu silloinkin samaan malliin. Mies tietysti sanoo, ettei hän nyt sillon vedä kaatokännejä ja pode krapulaa sängyn pohjalla koko päivää, mutta mihin se siitä muuttuisi? Toisaalta eihän se kerran kuussa niin paljon ole, kun mies on muuten ihana.. Tuntuu vain raskaalta toimia toisen "viinajarruna", kun luulen että hän kyllä ottaisi paljon enemmän jos en olisi jatkuvasti vastahankaan.
Haluasin nyt siis mielipiteitä onko tämä mahdollinen alkoholiongelma vain mun omassa päässä vai onko huoleen aihetta? Ja kokemuksia siitä, osaako/voiko mies vielä muuttaa juomatapojaan kypsempään suuntaan etenkin silloin kun lapsia on tulossa? Olemme molemmat 24-vuotiaita.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä en hankkisi lasta suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei kykene osoittamaan olevansa vastuullinen aikuinen ja kykenevä normaaliin elämänmenoon. Ajattelepa kun olisit raskaana ja mies päättäisi purkaa tulevia isyyden paineita kavereiden ja pullon kera. Miltä sinusta tuntuisi, kun istuisit yksin kotona silittämässä kasvavaa vatsaa mielen päällä huoli miekkosen menemisistä ja tulevasta arjesta.
Niin..ei sen alkoholin pitäisi olla niin iso juttu. Kyllä pitäisi pystyä olemaan helposti juomatta kuukausi ja useampikin, ihan ilman toisen vahtimista.
Parkuminen, huutaminen ja uhkailu on väärä keino ihan mihin tahansa.
Alkoholinkäyttö on vaikea laji, muutoksen täytyy lähteä omasta tahdonvoimasta.
Teksi mieli väittää, että et voi millään tavalla auttaa...
Mutta pahentaa voit tilannetta...
ei voi vaikuttaa juomiseen. Ihmisen itse on tehtävä päätös juomisesta.
Minä en hankkisi lasta ko. tilanteessa.
Harkitsisin tarkkaan jatkaako suhdetta.
Jatkuvasssa epävarmuudessa eläminen on henkisesti raskasta.
Onko se elämää?
Itselläni oli vastaavanlainen tilanne niin kauan kuin päätin lopulta tilanteesta lähteä.
Miehelle alkoholi maistui ja olisi varmasti maistunut enemmän mutta onnistuin myös hieman rajoittamaan kitisemiselläni ja suuttumisella hänen menojaan. Tiedän, todellakin väärä keino, monesti se vain pahentaa asiaa...
Päätimme sitten, että vauva on tervetullut elämäämme. Todellakin uskoin siihen sinisilmäisesti, että hänkin sitä oikeasti halusi. Kyllä oli monta monta iltaa kun yksikseni silittelin kasvavaa mahaa ja kerroin raskausajan tapahtumia siskolleni ja äidilleni, miestä ei hirveästi jaksanut kiinnostaa.
Mies oli synnytyksessä mukana ja siellä näytti, että hänestä todellakin tulee hyvä isä. Paskat.
Kun vauva syntyi, hän hoiti ja huolehti silloin kun sattui huvittamaan ja pian asia meni taas siihen, että hän päätti lähteä ryyppäämään ja minä jäin vauvan kanssa yksin, hyvin monena iltana/yönä.
Lapsen saantia en missään nimessä kadu (olen yksinhuoltajana pärjännyt oikein hyvin) mutta kadun, että tämä kyseinen ihminen on esikoiseni isä. Eron myötä hän ei ole ollut lapseen yhteydessä.
Toivon, että sinä osaat harkita ja miettiä asiat paremmin kun tiedät tilanteen ja millainen osa alkoholilla on miehen elämässä. Hyvää jatkoa sinulle! :o)
näinkin, että hänestä voi olla vaikea päästä eroon, jos on vielä lapsi, hän saa siitä syyn. Mies on täsmälleen yhtä lapsellinen 30-40-50-vuotiaana. Vuodet kuluvat niin ettei huomaa, jos tahdot lapsen, älä jää odottelemaan jos mies vaikka muuttuisi.
Vanhemmat naiset kestivät avioliiton hammasta purren, kärsimystähän sen pitääkin olla, kuinka erinomaista on olla sädekehä pään päällä. Todellisuudessa syy ei ole sadistisen miehen, vaan naisen viha itseään kohtaan.
Tee itse päätös, millaista haluat elämäsi olevan.
Voin sanoa senkin, miten alkoholisti menettelee, kun rahat ovat vähissä. Rahapäivään on aikaa viikko, lapsille pitäisi ostaa ruokaa, ensin viinakauppaan, jos rahasta jää, poikkean maitokauppaan.
Ajattele sekin, joudut todennäköisesti kärsimyslinjalla turvautumaan yhteiskunnan apuun. Tunteet riepotellaan ensin loppuun.
Naisissa ei ole eroa, ovat he tyttökodissa, vankilassa tai fiksuissa viroissa, heiltä ei lojaalisuutta heru.
Sanoisin, holistin lapsena, että ÄLÄ TEE LAPSIA TUOLLE MIEHELLE. Säästä lapset alkoholistiperheeltä! Äidiltä, joka muuttuu vittumaiseksi katkeraksi kyylääjäksi (vahtii miehen juomista) ja isältä, joka haisee pahalta, sammaltaa, ja johon ei ikinä voi luottaa (viinpullo menee AINA kaiken muun edelle).
Juomatavat muuttuvat max. HUONOMPAAN suuntaan. Eli kun tulee ekat todelliset murheet, työttömyyttä, sairautta, parisuhdeongelmaa (joka on jo hyvällä alulla kun sinä pakostakin "vahdit" ja "pidät rajoja" "luet lakia"). Repsahtaa todella herkästi kuule siihen kertaviikkoon, ja siitä on lyhyt matka pariin kertaan viikossa..... sitten ollaan jo sillä puolella, että se on sairaus.
Alkoholismin määritys (yksi niistä) on se, että JOS JA KUN SE HAITTAA ko. henkilön elämää tai ihmissuhteita, niin se on alkoholisimin puolella. Miehesi viinankäyttö haittaa jo nyt sinun ja hänen suhdettaan. Se on siis ongelma - alkoholismin puolella.
Itse - olen katsellut vierestä kahden ihmisen alkoholisoitumisen (ja sille kuule ei voi mitään!) - en ottaisi miestä, joka joisi edes kaksi kertaa vuodessa lärvit.
Vähän voi ottaa - muutaman - kerran pari kuukaudessa. En mäkään absolutisti ole, mutta juon max. 3-4 kerralla (annosta; en kossupulloa tai mäyräkoiraa.....). Eli olen hieman humalassa, mutta en lärvejä vedä.
En katselisi.
Ja sinusta tulee oikeasti vittuuntunut, nalkuttava vahtikoira - olet jo hyvässä matkassa sinne "viinajarruna", eli oma elämäsi menee täysin pilalle.
Ole hyvä: älä ainakaan lapsia tee tuohon, jos itse sinun on pakko jäädä!
lapsia.
Ihan sama onko meillä ruokaa. Onko sähkölasku maksettu (katkaistu muutaman kerran).
Onko rippijuhlat - sinnekään ei tultu, vaan juotiin vain. Jne. jne. jne.
Ja katinpaskat tuolla ole mitään tekemistä alkoholismin kanssa. Melkoinen enemmistö 24-vuotiaista pennuista ravaa joka viikonloppu baarissa enemmän tai vähemmän päissään.
"KUN SE HAITTAA ko. henkilön elämää tai ihmissuhteita, niin se on alkoholisimin puolella."
Tahtoo siis sanoa, että jos jonkun siippa päättää, että aboslutismi on ainoa oikea tie, niin jo saunakaljan juominen tekee ihmisestä alkoholistin? Silloinhan saunakaljan juominen haittaa tuota absolutismia kannattavaa -> on alkoholismin puolella.
Aloittajan ongelma on ihan puhtaasti parisuhdepuolella. Siis siinä että toinen osapuoli ei ota hänen toiveitaan huomioon siten kuin pitäisi.
..juoksee baarissa joka viikonloppu niin koskahan tämä mahdollisesti loppuu?
ja ota huomioon, juominen oli jokaviikkoista ennen kuin avovaimo pakotti miehen kertakuukausi juomiseen.
Joka viikonloppu lärvit - on ongelma.
--Ja katinpaskat tuolla ole mitään tekemistä alkoholismin kanssa. Melkoinen enemmistö 24-vuotiaista pennuista ravaa joka viikonloppu baarissa enemmän tai vähemmän päissään.
Mä TIEDÄN että monien mielestä jokaviikkoinen kännäys on normaalia. Minusta se ei ole.
Ja kuka hoitaa sitten sen vauvan? Jos vanhemmat on päissään baarissa pe-su?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907129917373_uu.shtml
kiukutteleva kakara, hänelle on tehtävä selväksi, ettei kukaan ole vaivassa hänestä, jos hän tuhoaa elämänsä, ei ole olemassa hahmoa, jota vastaan pitää taistella, kun kielletään jotain, teen juuri päinvastoin. Istu lumihangessa, tulee kylmä, istu siellä juovuksissa, voit paleltua kuoliaaksi. Olet täysi-ikäinen ja vastuussa itsestäsi.
Sitäkö haluat tuleville lapsillesi? Kaikille lapsille kuuluu raittiit alkoholiongelmattomat vanhemmat! PISTE
Miten olisi ihan kätevät keinot vähentää kulutusta:
Vähemmän pohjia ja kaupungille otetaan vain tietty määrä rahaa mukaan. Näin viina yksinkertaisesti loppuu kesken.
(itse käytin tuota tapaa rajoittamaan viinaan uppoavaa rahamäärää)
Tässä on nyt kahdenlaista mielipidettä tullut: enemmistö on sitä mieltä, että tästä suunta on vain alaspäin ja toiset taas sanovat että aivan normaalia nuorten koheltamista. Siinäpä se. Toisinaan tuntuu, että tämä on lopun alkua ja toisinaan mietin, että homma on ihan hallinnassa. Mitä nyt itsestäni on tullut yliherkkä alkoholin suhteen (mistähän tämäkin johtuisi..perhepiirissä ei ole alkoholismia)..
ryyppäys on todella iso vaaranmerkki!
Jos miehesi pystyisi olemaan esim. vuoden, että ei juo mitään, voisit ehkä harkita. Mutta tuskin pystyy!
Ja holistin lapsena sanon: isä (äiti) jokaviikonloppu kännissä on lapselle helvetti!
Älä jumalauta tee kidutettaksi pienokaisia tuollaiselle ryyppärille!
Ensiksi, onneksi olkoon tuosta ettei perhepiirissä ole alkoholismia. Itsellä ei ole ystäväpiirissä ketään, jonka perheessä ei olisi joku jolle viina maistuu liikaa, lähipiiristä löytyy muutama itsensä hengiltä juonut. Alkoholismi koskettaa oikeasti suurinta osaa suomalaisista, katsomatta sen suuremmin perhetaustoihin ja elintasoon.
Olen samaa mieltä enemmistön kanssa, suunta on vain alaspäin, ellei mies ITSE tahdo muuttua. Sinä et sitä millään nalkutuksella tai pyynnöillä saa loppumaan. Jos uskot niin, niin petät itseäsi ihan varmasti. En tiedä ensimmäistäkään ihmistä, joka olisi onnistuneesti alkoholistin parantanut, päätöksen pitää lähteä omasta navasta.
Nuorten koheltaminen on aivan eri asia kuin alkoholismi. Toki nuoruuteen kuuluu meneminen ja kokeileminen, mutta se ei ole läheskään sama asia kuin tajun kankaalle juominen. Ne on kaksi täysin eri asiaa, eikä läheskään kaikki 24-vuotiaat juo itseään känniin edes kerran kuussa!
Itse suunnilleen samanikäisenä alkoholistin lapsena voin sanoa, että meillä ainakin tilanne paheni syntymäni jälkeen. Äiti typeränä sinisilmänä kuvitteli että tottakai iskä muuttuu kun kauan odotettu ja yritetty lapsi viimein syntyy. Joo eipä muuttunut, ainakaan sinne parempaan suuntaan. Minun ja veljeni lapsuus oli ihan kamala, enkä toivo sellaista kenellekään. Muistan kuinka veljeni syntymän jälkeen huusin kuinka toivoin että veli ja minä ei oltaisi koskaan syntyneet, olin tuolloin viisi vuotias. Jos voisin, pyyhkisin mielelläni pois elämästäni ensimmäiset 18 vuotta, elämän siihen asti kunnes muutin pois kotoa.
Näin ollen omiin ja kavereiden kokemuksiin vedoten voin sanoa että itse en IKIMAAILMASSA KOSKAAN MILLOINKAAN hankkisi lasta miehen kanssa joka näyttää alkoholistin merkkejä jo seurusteluaikana. Jos todella haluat pilata jonkun elämän, niin ole hyvä ja pilaa omasi, älä viattoman lapsen, joka ei itse saa valita. Ja jos huomaat tehneesi elämäsi virheen (hankit lapsen alkoholistin kanssa) niin korjaa tilanne ja jätä mies. Vaikka yh-perhe ei lasten kannalta ole paras mahdollinen, niin se on monta kertaa parempi kuin elää alkoholistiperheessä. Rakkautta ja sitä että puoliso on muuten hyvä, ei kannata sekoittaa tähän. Jos lapsia päättää hankkia, niin silloin on laitettava lapsen etu omien tarpeiden ja halujen edelle, eikä tämä aina ole yhtä kuin äidille paras vaihtoehto.
vastaan edelleen: onhan sinulla perhepiirissä alkoholia väärikäyttävä eli alkoholiongelmainen henkilö - oma avopuolisosi!
'Mitä nyt itsestäni on tullut yliherkkä alkoholin suhteen (mistähän tämäkin johtuisi..perhepiirissä ei ole alkoholismia)..'
Toi on juuri sitä tietä, kun yritin yllä kertoa: jos juomisesta on haittaa ihmissuhteissa, se alkaa olla alkoholismin puolella. Se ON ongelma, kuten otsikoitkin.
Olet jo pilaamassa omaa elämääsi - olet jo vainoharhaisuuden ja epäilyn, kyttäyksen tiellä.
OK, osa väittää, että reipas juominen on normaalia. Minusta se ei ole, kuten olen monta kertaa sanonut. Eri asia, jos miehesi joisi tosiaan 2-3 saunaolutta - vaikka joka lauantai, mutta että pitää vetää ensinnäkin niin, että on ihan pellit seis. Jo tämä määrä on hirvittävä! On tosiaankin täysin eri asia otta parit kuin ottaa pari KORILLISTA.
ja sitä kautta sinulla.
Lapsille juova vanhempi on pelottava (ei voi luottaa; ei ole läsnä, pelottava) - älä siis tee lapsia, jos sinun on pakko tämän miehen kanssa jatkaa.
Jep. Ei ne lopeta juomista, vaikka niistä on isiä tulossa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8383212#comment-39382511
Miksi sinä haluat tehdä lapsia juopon kanssa? Miksi sinä haluat levittää hänen geenejään? Montako vuosikymmentä sinä haluat tuollaista elää elämää?
Kai sinä nyt itse tiedät mistä tykkäät ja mitä haluat?
Pienten lasten isistä kolmannes alkoholin riskikäyttäjiä
12.8.2009 10:38
A A
STT
Yli kolmannes leikki-ikäisten lasten isistä on väitöstutkimuksen mukaan alkoholin riskikuluttajia. Alkoholinkäyttö, isyydestä aiheutuva stressi ja parisuhdeongelmat liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat yhteydessä isien vaikeuteen olla sitoutunut ja vastuullinen vanhempi.
Alkoholinkäyttö lisää myös pienten lasten isien tyytymättömyyttä arkielämään.
Väitöskirja tarkastetaan Tampereen yliopistossa loppuviikosta.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pienten lasten isistä kolmannes alkoholin riskikäyttäjiä/1135248419824
Väitöskirjatiedote: http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2009066.html
Joo, ei kannata satsata perhepaukkuja juomariin. Todellinen karva näkyy, eikä se muuksi muutu. Etsi lapsille parempi isä.
Kaveri ihana silloin kun ei hakkaa - täydellisen väärä syy suunnitella yhteiselämää alkoholistin kanssa.
Sinun jatkuva nalkuttaminen viinasta tehoaa nyt mutta ei pidemmän päälle. Jos kuitenkin päätät tulevaisuutesi hänen kanssaan, tee itsellesi ja yhteiskunnalle valtava palvelus: STERILISOI itsesi.
Lapset eivät tarvitse viinahoyry isää eikä heidän saa antaa kuulla sitä jatkuvaa mielipuolista tappelua ja riitelyä jonka viina aiheuttaa!
Sammumiseen asti jos juo toistuvasti jo noin nuorena, niin pahasti on asiat. Riippuvuudesta voi kärsiä pienemmilläkin määrillä, esim. jos on PAKKO juoda joka päivä pari pulloa olutta tai pari lasia viiniä. Näisistäkin määristä voi tulla sanomista, jolloin on syytä ottaa onkeensa ja harventaa vielä tahtia.
Juominen muodostuu usein kynnyskysymykseksi parisuhteissa ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei mitään ongelmaa ole, jos pystyy kevyesti juomaan tai olemaan juomatta. Tällöin ei myöskään tarvitse juhlapyhien alla miettiä, mihin asti Alko on auki, aivan sama.
Vastuullinen aikuinen ei myöskään altista lapsiaan alkoholin lieveilmiöille, ei isoille, eikä pienille. Vahinkoja voi sattua, mutta jos poikkeus vahvistaa säännön, niin sallittakoon, ihmiset ovat erehtyväisiä!
yksinään on parempi, lapsenkin kanssa.
Älä tee lapsia tähän suhteeseen. Se kertoo jo paljon että joudut tuollaista miettimään siinä vaiheessa kun otetaan lapsentekohommat puheeksi. Ei ole normi-iskän ensimmäisiä mietteitä varpajaisten ryyppäämiset.
Mies voi ihan todella kuvitella muuttuvansa, mutta epäilen kyllä mikä hänet muuttaisi. Jos sinä et juuri nyt lasta edes halua, miksi ihmeessä tekisit tässä tilanteessa. Voithan kertoa miksi lapsenteko mietityttää, ihan rehellisesti. Suuttuuhan se, mutta täytyyhän sitä silmiä vähän avata.
Ja jos lapsen tekisitte. Yleensähän se tuo vain enemmän stressiä perheeseen, valvottuja öitä, taloudellista tiukkuutta ja prioriteettijärjestyksen muutoksia. On tutkittu, että äidin ja isän suhde muuttuu melko radikaalisti, koska vauva vie niin paljon äidin ajasta. Isä jää ikäänkuin äidin ja vauvan suhteen ulkopuolelle... Ainakin monissa suhteissa (en nyt muista tutkimuksen nimeä). Mitäpä luulet että miehesi siinä vaiheessa tekee? glung glung..
Jos tilanne ei muutu, teette lapsen ja miehesi jatkaa juomista, toivottavasti eroaisitte (kivempi babylle). Olisit kuitenkin sidoksissa tähän juoppoon lopun elämääsi lapsen kautta. Lapsen tapaamiset, kännisekoilujen sietämiset, selittelyt miksei iskä nyt haekaan Pikku Veijoa, you know. Vaikka saisit yksinhuoltajuuden, lapsella on oikeus tavata molempia vanhempia. Vaikka muuttaisit toiselle puolelle Suomea, on yritettävä tehdä yhteistyötä mahdollisen känniääliön kanssa. Ja sitten vielä miettiä et miten ne lapset pärjää siellä ja toivottavasti se ex-kultsi ei juo niiden nähden.
Ja juu, lastensuojelu puuttuu tilanteeseen luultavasti jossain vaiheessa. Ennen tai jälkeen eron.
Tai voihan olla, että miehesi muuttuu eikä juo enää kun vauva syntyy. Sen pituinen se.
olen mieltä, ystävä voi auttaa alkoholistia, mutta seksisuhde ei auta. Koska puolisolla on velvoite, mies selittää asiaa näin. Voi myötäelää, mutta ei kärsiä. Sitten vaimo alkaa syytellä muita, raskaintahan siinä tilanteessa on ihmisten kanssa välikädessä oleminen. Ennemmin voi antaa anteeksi alkoholistille, kuin sivustakatsojille, jotka vaikuttavat siltä, että iloitsevat, vieläpä samanvertaiset ja samanikäiset naiset.
Joku ihminen on vain päättänyt elämänsä suunnan, lähimmäiset voivat pelastaa itsensä.
Eihän se sivustakatsojan vika ole, kokemusta on, ettei edes poliisia viitsitty soittaa, kaveri itsekin kauhisteli jälkeenpäin naisten julmuutta.