ilta tulee taas ja jääkaapin ovi aukeaa. kuuluu sihahdus ja näin on taas avannut avopuolisoni kaljatölkin.
Viikot sillä menee parin tölkillisen turvin mutta kun perjantai koittaa ei sillä kaljan menon määrällä ole mitään tolkkua.
Perjantaina ei edes ruokakaupassa saa rauhassa asioida kun ukolla on jo niin kova kiire kotiin avaamaan kaljatölkki.
Baareissa tuo ei tykkää käydä vaan ottaa kotona sen baari illankin puolesta.
Ei kuuntele vaikka olen ystävällisesti sanonut etten pidä hänen tavastaan varsinkaan kun kanssamme asuu minun lapseni edellisestä suhteesta ja kaiken lisäksi olen 8kk raskaana.
mitä tehdä tällaisessa tilanteessa? keinot alkavat olla aika vähissä. enkä haluaisi että lapseni joutuvat elämään lasista lapsuutta.
Viikot sillä menee parin tölkillisen turvin mutta kun perjantai koittaa ei sillä kaljan menon määrällä ole mitään tolkkua.
Perjantaina ei edes ruokakaupassa saa rauhassa asioida kun ukolla on jo niin kova kiire kotiin avaamaan kaljatölkki.
Baareissa tuo ei tykkää käydä vaan ottaa kotona sen baari illankin puolesta.
Ei kuuntele vaikka olen ystävällisesti sanonut etten pidä hänen tavastaan varsinkaan kun kanssamme asuu minun lapseni edellisestä suhteesta ja kaiken lisäksi olen 8kk raskaana.
mitä tehdä tällaisessa tilanteessa? keinot alkavat olla aika vähissä. enkä haluaisi että lapseni joutuvat elämään lasista lapsuutta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mitä fiksun naisen pitää tehdä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8369597
että näin tulisi tehdä, olenhan sitä jo miettinyt monta kertaa. Mutta jotenkin en haluaisi jättää juopottelevaa ukkoani sillä rakastan häntä kuitenkin.
En ole sitä ihmistyyppiä joka ensimmäisen esteen kohdalla luovuttaa, haluan uskoa että parannus löytyy. mutta miten?
Kahden ihmisen kanssa olen kuvitellut tuota - äidin ja veljen. Ei se löydy. Veli tappoi itsensä - se päättyi siihen, äiti ryyppää yhä (viimeiset 30 vuotta). Ei toista voi pelastaa - ei voi.
Itsesi ja lastesi elämän vain pilaat. Sääli edes niitä lapsia niin paljon, että pelasta ne.
sillä miehillä pääsee ihan liian usein pedofiiliset taipumukset esille - toivon sydämestäni, että sinun juopollasi ei niitä ole, tai että vanhin lapsesi (jonka isä hän ei ole eli verisuhde ei suojaa) on poika.
Ok. Meidän suku ei ole tuomareita ja poliiseja täynnä. Meillä on kolme kotipedofiiliäkin - niistä yksi on linnassa ollut. Juopumus antaa oikeuden kaikkeen.
sillä miehillä pääsee ihan liian usein pedofiiliset taipumukset esille viinan kautta - juovuksissa ollessa
ehkä maalaan piruja seinälle, mutta katso sen lapsesi perään!
on poika. ja en kyllä ole huomannut pedofiilisiä merkkejä miehessäni, en missään muodossa. Lähinnä ukon kännikäyttäytyminen on kohdistettuna minulle joka kerta kun ottaa eikä lastani kohtaan. enkä ole koskaan jättänyt lastani miehelleni silloin kun tämä alkoholia ottaa.
ei ne äidit / aikuiset herkästi huomaa ja lasten on vaikea kertoa, kun tuskin itsekään tajuavat mistä on kyse, tai tajuavat vasta isompina/aikuisina.
Sanoin siksi, että mun armas juoppo enoni tukki käsiään aina mun pikkuhousuihin kun olin 10 vee. Onneksi se ei asunut meillä ja onneksi sain huoneeni oven lukkoon. En uskaltanut kertoa vanhemmille eikä ne mitään huomanneet. Äiti ei juonut tuohon aikaan vielä.
ja itseasiassa voin vaikka pääni laittaa pölkylle vakuudeksi asiasta.
Nyt oli just uutinen lehdessä, että tämän laman takia on taas hirveän paljon lisääntynyt tuo juominen. Oli parista naisesta juttua, jotka oli AA:n liittyneet.
Alkoholistien omaisille on sitten se AlAnon.
Tuo kakkosviestin kirjoittaja antoi jo sen neuvon, johon minäkin turvaudun: etsit oman kämpän ja muutat sinne lastesi kanssa. Miksi tuhlata oma elämänsä juopon miehen kanssa, kun se ei siitä muutu. Päin vastoin, kun lapsenne syntyy, on sinulla kolme hoivattavaa; kaksi lastasi ja juoppo mies.
Miestä tuntuu tekstistäsi päätellen kiinnostavan vain juomisensa, hänellä ei ole siis aikomusta suunnata mielenkiintoaan perheensä hyvinvointiin. Vanhin lapsesi elää jo nyt "lasista lapsuutta" ja sinä päätät että miten kauan. Rakastat myös lapsiasi; esikoistasi ja syntymätöntä pienokaistasi? Äidin rakkaus on se mitä lapset nyt tarvitsevat, mies rakastaa pulloa, ei sinua.
Ajan myötä mies ajaa sinut ja koko perheen henkiseen ja taloudelliseen ahdinkoon. Uusi reppu jää koulua varten hankkimatta, kesälomareissu tekemättä, ei voi hommata jääkiekkovarusteita tai mitä nyt ikinä harrastetaankaan kun ei ole varaa miehen juomisen vuoksi. Ei ole selvää kuskia viemään viikonloppuna harjoituksiin. Sinä olet kiinni kotona ja hoivaat miestäsi, kannat kaljaa kun pitäisi huolehtia esikoisen läksyistä, lukea yhdessä iltasatua, katsoa lasten kanssa piirrettyä perjantaileffaa...?
Tietenkään mies ei sinua kuuntele, asiat ovat mukavasti hänen kannaltaan; juomaa riittää ja yleisöä, joku jolle tarpeen vaatiessa räyhätä, myös huolto pelaa, ruokaa ja krapulalääkettä, joka siivoaa oksennukset vessasta.
Eiköhän ole aika antaa porsaan rypeä itse sonnassaan ja jättää läävä?
minut tosissaan ajattelemaan asiaa myös tuolta kantilta. kiitos.
Rohkeutta ja ulos suhteesta.
Minä erosin avomiehestäni juuri tuon kaljoittelun ja sen mukanaan tuomien lieveilmiöiden takia. Rakkaus ei kai lopu, joten sanoin lähtiessäni, että ota yhteyttä sitten kun olet raitistunut. Siellä ollaan päinvastoin lisätty juomista, sillä juominenhan lisääntyy, jos ei sitä lopeta. Sama kohtalo on edessäsi katseltavana, määrät lisääntyvät kun toleranssi kasvaa. En aio elää lapsuuteni alkoholistiperhe-elämää enää uudestaan.
Elin lähes 20 vuotta alkoholistin kanssa, ensin pitkään ilman lapsia ja sitten lasten kanssa. On se vaan niin ihme kun sitä ei saa aikaiseksi lähteä asumaan muualle. Minäkin selittelin itselleni kaiken aikaa, että on kuitenkin hyvä isä kun ei lapsille huuda, minulle vain ja sitä rataa. Lapseni kärsivät kaiken aikaa kun ei ollut oikein varaa mihinkään kun viina vei rahaa, vaikka tulot olivat hyvät. Välillä oli "sopivasti" kuivia kausia, joten toivoni pysyi yllä ja koin etten voisi rikkoa lapsilta perhettä.
No, nyt asumme erossa ja miten elämä on erilaista. Lasten isällä on toiset kuviot, joten hän ei enää häiritse meitä ja lapset ovat kyllä myös isoja. Miten mukavaa minun on tulla kotiin kun kukaan ei ole huutamassa tai sotkemassa paikkoja. On niin hienoa kun voi lähteä töihin rauhallisin mielin ja voi käyttää oman palkkansa omiin ja lasten menoihin. Ei tarvitse odottaa pelonsekaisin tuntein viikonloppuja tai lomia, vaan voi nauttia elämästä.
Tällä hetkellä seurustelen lähes raittiin miehen kanssa. Vain yksi pullo olutta saunan jälkeen. Miten kivaa on kun sopimukset pitävät, eikä niistä luisteta juomisen takia. Tälläinen elämä pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.
En tietysti tiedä, että onko miehesi alkoholisti. Hänen mielestään ei varmaankaan, mutta jos tarvitsee juoda lähes joka ilta jotain ja kännätä kunnolla viikonloput, niin merkit kyllä kertovat hänen olevan riippuvainen. Toivon sinulle jaksamista eli miehelle kunnon varoitus ja selvät ehdot tai muualle asumaan.
miehelläni kyllä on selvästikkin merkkejä pahasta alkoholisoitumisesta. Työthän kyllä vielä hoitaa moitteettomasti mutta muut asiat menevätkin sitten ihan penkin alle. Milloin mikäkin tekosyy juomiselle jne.
Olen omalta osaltani tehnyt ratkaisuni.
Odotan ensin että lapseni syntyy ja sitten aloitan asunnon etsinnän ihan tosissaan ( muuten tekisin sen jo nyt mutta raskaus on ihan loppusuoralla eikä voimani riitä tällä hetkellä alkaa etsimään asuntoa)
Ei enää alkoholisoituneita miehiä elämääni.
Kun vauva syntyy, voit olla vielä väsyneempi. Siinä on stressitekijöitä jo raittiiseenkin perheeseen, jos vauva valvottaa tai olet itse kovin kipeä. Mikäli olet miestäsi jo varoittanut, eikä hän ole korvaansa lotkauttanut, niin mitäpä jäisit odottamaan, ihmettäkö? Vähemmällä surulla ja murheella pääset, kun lähdet nyt. Miehesi elämäntapa jää silloin hänen omille harteilleen ja sinulla on vain kaksi huollettavaa, sinä ja vauvasi.
Miehesi ei näin ollen tarvitse tehdä mitään parannuksia, kun huomaa, ettet sinä siitä mihinkään lähde, kunhan uhkailet vaan. Vain pakkorakonen raitistaa ne miehet, jotka eivät juo hautaan asti. Hautaan asti juoville ei auta mikään, mutta mukana roikkujien elämä menee siinä vierellä hukkaan. Katso, kumpaa sorttia miehesi on. Yhteen voi palata myöhemminkin, mikäli olosuhteet muuttuvat, tosirakkautta ei tapa mikään.
Mulla on vähän sama tilanne kuin aloittajalla, ukko ottaa joka ilta olutta, välillä vain pari, välillä niin että on pikku hiprakassa. Omasta mielestään ei ole koskaan humalassa, ei edes vähän, mutta mä huomaan että silmät ja puhe muuttuu jo parin kaljan jälkeen. Meillä on kaksi alle 3 vuotiasta lasta ja pelkään että isän outo käytös jättää jälkensä mukuloihin. Mies ei ole koskaan krapulassa ja hoitaa työnsä aina, aamuisin herää aikaisin töihin joka päivä. Tähän hän itsekkin vertaa sitä että juominen ei ole mikään ongelma kun kerran kaikki asiat tulee hoidettua. Kun kuopus syntyi, mies oli mun loppuraskauden aikaan muutaman viikon täysin ilman kaljaa, luulin jo että paremmat ajat tuli. Mutta vauvan syntymän jälkeen alkoi putki taas ja edelleen jatkuu, vauva on yli puoli vuotias... Miten mä saan järkevästi tuolle tolkutettua että sillä on ongelma? Kun hän sanoo juovansa vain huvikseen "omat on rahani" se sanoo kun kysyn että paljonko kaljaan menee rahaa. Mua hävettää jo olla mukana ruokakaupassakin kun tuntuu että joka kerta tuo ostaa laatikon kaljaa. Ja omasta mielestään sillä ei siis ole mitään ongelmaa, onko se ongelma todellakin vain mun korvien välissä?