Rakkaus

on Jumaluuden kulmakivi.

41

367

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • arjuuna

      oikeassa, sillä rakkaus on kaiken lähde, jolla ei ole syytä eikä aiheuttajaa, mutta miksi ihmiset eivät rakasta, sanovat rakastavansa, mutta tekevät kuitenkin aivan muuta.
      Me ihmiset elämme erillisyyden harhassa, joka on tietämättömyyttä todellisesta rakkaudesta, joka odottaa tun harhan tulla puolen, että ihminen avaisi portin tuolle rakkaudelle, niin sen seurauksena, kaikki tuska ja ahdistus
      päättyy

      • fyysisen tietoisuuden, tajuamatta 'todellisuutta', tässä on yksi kulmakivi.


      • Saagapolku
        Myötäeläjä kirjoitti:

        fyysisen tietoisuuden, tajuamatta 'todellisuutta', tässä on yksi kulmakivi.

        Antakaa tilaa sydänkeskuksen valolle tehdä minkä se osaa.
        Meillä kaikilla on mekanismit valmiina käsittelemään valoa.
        Sinun tehtäväsi on kerätä valoa joka aktivoi sinua kokemaan ja ymmärtämään todellisuutta.
        Huomaat että kaikki vanhat uskomukset rapisevat pois.
        Tämä on aivan jotakin muuta mitä meille on opetettu.

        Aika tiheentyy ja jos vanhat uskomukset ovat päällinmäisinä, niin tulevasta siirtymästä tulee vaikeampaa.
        Ottakaa vastaan universumin lähettämän Fotoenergian jota juuri nyt virtaa maahan.
        Fotoenergiaa et pysty näkemään, mutta se on samaa energiaa jolla Jeesus paransi sairaita.
        Meidän tietoisuuttamme avustetaan juuri nyt laajentumaan yli vanhojen uskomusten ja tähän sinä tarviit Valoa ja Fotoa, koska silloin siirtyminen on helponpaa ja jatkoja on luvassa.

        Älkää uskoko mihinkään mitä teille sanotaan.
        Ei edes tähän mitä kirjoitin. Ei ole kuin Yksi Totuus ja se Sinä Olet.
        Olet voimakkaampi kuin voit ikinä kuvitellakkaan.


      • Saagapolku kirjoitti:

        Antakaa tilaa sydänkeskuksen valolle tehdä minkä se osaa.
        Meillä kaikilla on mekanismit valmiina käsittelemään valoa.
        Sinun tehtäväsi on kerätä valoa joka aktivoi sinua kokemaan ja ymmärtämään todellisuutta.
        Huomaat että kaikki vanhat uskomukset rapisevat pois.
        Tämä on aivan jotakin muuta mitä meille on opetettu.

        Aika tiheentyy ja jos vanhat uskomukset ovat päällinmäisinä, niin tulevasta siirtymästä tulee vaikeampaa.
        Ottakaa vastaan universumin lähettämän Fotoenergian jota juuri nyt virtaa maahan.
        Fotoenergiaa et pysty näkemään, mutta se on samaa energiaa jolla Jeesus paransi sairaita.
        Meidän tietoisuuttamme avustetaan juuri nyt laajentumaan yli vanhojen uskomusten ja tähän sinä tarviit Valoa ja Fotoa, koska silloin siirtyminen on helponpaa ja jatkoja on luvassa.

        Älkää uskoko mihinkään mitä teille sanotaan.
        Ei edes tähän mitä kirjoitin. Ei ole kuin Yksi Totuus ja se Sinä Olet.
        Olet voimakkaampi kuin voit ikinä kuvitellakkaan.

        Olemme tosiaan siru Jumaluutta ja meissä tämä pyhä voima on piilevänä, ainakin tietoisessa mielessä.

        Tämä asia on kuvailtu monista lähteistä.
        'Kun usko ja tahto' yhdistyvät todelliseksi voimaksi, on miltei kaikki mahdollista. Huom. pelkkä 'tahto' on voimaton, jos usko puuttuu.(vaikka sanonta kuuluu 'tahto rautainen vie läpi harmaan kallion)

        Usko sisäiseen 'itseen', siinä ydinasia.


      • arjuuna
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Olemme tosiaan siru Jumaluutta ja meissä tämä pyhä voima on piilevänä, ainakin tietoisessa mielessä.

        Tämä asia on kuvailtu monista lähteistä.
        'Kun usko ja tahto' yhdistyvät todelliseksi voimaksi, on miltei kaikki mahdollista. Huom. pelkkä 'tahto' on voimaton, jos usko puuttuu.(vaikka sanonta kuuluu 'tahto rautainen vie läpi harmaan kallion)

        Usko sisäiseen 'itseen', siinä ydinasia.

        Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa, mutta vihalla on aina syy ja aihettaja, koska se on ajan ja aineen synnyttämää,mutta rakkaus on ajatonta, kuolematonta, eikä se ole ajallisen hyväksi käytettävissä.
        Se kumpuaa sisimmästämme, jos avaamme sille portin , jonka olemme sulkeneet paratiisista lähtiessämme.
        Ilo jolla on aiheuttaja on vain hetkellistä, mutta ilo jolla ei ole aiheuttajaa on ikuista
        Onnellisuus ei ole elämän päätavoite, mutta se tulee sivutuotteena oikeanlaatuisesta elämästä
        Niinkuin saagapolku sanoi ei tätä pidä uskoa, vaan elää ilman henkisiä kainalosauvoja, jota meille jokapuolelta tarjotaan, sillä ne johtavat meidät harhaan, ja näin totuus jää oivaltamatta.
        Noilla henkisillä kainalosauvoilla tarkoitan uskontoja ja aatteita, ym. guruja ja mestareita


      • adamin.poika
        arjuuna kirjoitti:

        Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa, mutta vihalla on aina syy ja aihettaja, koska se on ajan ja aineen synnyttämää,mutta rakkaus on ajatonta, kuolematonta, eikä se ole ajallisen hyväksi käytettävissä.
        Se kumpuaa sisimmästämme, jos avaamme sille portin , jonka olemme sulkeneet paratiisista lähtiessämme.
        Ilo jolla on aiheuttaja on vain hetkellistä, mutta ilo jolla ei ole aiheuttajaa on ikuista
        Onnellisuus ei ole elämän päätavoite, mutta se tulee sivutuotteena oikeanlaatuisesta elämästä
        Niinkuin saagapolku sanoi ei tätä pidä uskoa, vaan elää ilman henkisiä kainalosauvoja, jota meille jokapuolelta tarjotaan, sillä ne johtavat meidät harhaan, ja näin totuus jää oivaltamatta.
        Noilla henkisillä kainalosauvoilla tarkoitan uskontoja ja aatteita, ym. guruja ja mestareita

        Rakkaus on Elävä Voima ja se tuntee vihamn ja vihaa kaikkea vääryyttä ja kaikkea sitä mikä rikkoo elämää vastaan, elämää joka perustuu Rakkaudelle. Rakkaus ei ole tunne vaan Viisaus, sillä siinä missä tunteet loppuvat siitä Rakkaus vasta aloittaa. Rakkaus on anti ja uhri sen täyttymys.


      • adamin.poika kirjoitti:

        Rakkaus on Elävä Voima ja se tuntee vihamn ja vihaa kaikkea vääryyttä ja kaikkea sitä mikä rikkoo elämää vastaan, elämää joka perustuu Rakkaudelle. Rakkaus ei ole tunne vaan Viisaus, sillä siinä missä tunteet loppuvat siitä Rakkaus vasta aloittaa. Rakkaus on anti ja uhri sen täyttymys.

        on sielun luonnollinen olotila, yhteydessä Jumaluuteen.

        Elämäämme asetetaan esim. uskontojen varjolla ehtoja ja samalla sopivasti muistutellaan helvetistä,(lahkot ym.) näistä kuvioista on Rakkaus kaionnut kauas.
        Rakkaus ei tunne ehtoja.

        Fyysistä maailmaa varten annettu Rakkauden määreet, mitä Rakkaus on? Siinä mainio evästys kenelle tahansa.


      • arjuuna kirjoitti:

        Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa, mutta vihalla on aina syy ja aihettaja, koska se on ajan ja aineen synnyttämää,mutta rakkaus on ajatonta, kuolematonta, eikä se ole ajallisen hyväksi käytettävissä.
        Se kumpuaa sisimmästämme, jos avaamme sille portin , jonka olemme sulkeneet paratiisista lähtiessämme.
        Ilo jolla on aiheuttaja on vain hetkellistä, mutta ilo jolla ei ole aiheuttajaa on ikuista
        Onnellisuus ei ole elämän päätavoite, mutta se tulee sivutuotteena oikeanlaatuisesta elämästä
        Niinkuin saagapolku sanoi ei tätä pidä uskoa, vaan elää ilman henkisiä kainalosauvoja, jota meille jokapuolelta tarjotaan, sillä ne johtavat meidät harhaan, ja näin totuus jää oivaltamatta.
        Noilla henkisillä kainalosauvoilla tarkoitan uskontoja ja aatteita, ym. guruja ja mestareita

        kuinka miellät 'paratiisista lähdön' ja miten Sinulle aukeaa 'karma'? Siis elämän peruskysymyksiin, miksi me olemme ja mikä on elämän tarkoitus, mihin menemme?


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        kuinka miellät 'paratiisista lähdön' ja miten Sinulle aukeaa 'karma'? Siis elämän peruskysymyksiin, miksi me olemme ja mikä on elämän tarkoitus, mihin menemme?

        arjuuna, toistan kysymykseni koska olen itse hyvin 'tietämätön' ja vailla oivalluksia.


      • Saagapolku kirjoitti:

        Antakaa tilaa sydänkeskuksen valolle tehdä minkä se osaa.
        Meillä kaikilla on mekanismit valmiina käsittelemään valoa.
        Sinun tehtäväsi on kerätä valoa joka aktivoi sinua kokemaan ja ymmärtämään todellisuutta.
        Huomaat että kaikki vanhat uskomukset rapisevat pois.
        Tämä on aivan jotakin muuta mitä meille on opetettu.

        Aika tiheentyy ja jos vanhat uskomukset ovat päällinmäisinä, niin tulevasta siirtymästä tulee vaikeampaa.
        Ottakaa vastaan universumin lähettämän Fotoenergian jota juuri nyt virtaa maahan.
        Fotoenergiaa et pysty näkemään, mutta se on samaa energiaa jolla Jeesus paransi sairaita.
        Meidän tietoisuuttamme avustetaan juuri nyt laajentumaan yli vanhojen uskomusten ja tähän sinä tarviit Valoa ja Fotoa, koska silloin siirtyminen on helponpaa ja jatkoja on luvassa.

        Älkää uskoko mihinkään mitä teille sanotaan.
        Ei edes tähän mitä kirjoitin. Ei ole kuin Yksi Totuus ja se Sinä Olet.
        Olet voimakkaampi kuin voit ikinä kuvitellakkaan.

        Itse ajattelen että ihminen psygo-fyysisenä kokonaisuutena 'valon jätettä'. Salaisuuden ja mysteerion ratkaisu ja "avain" (Valo='avr'=salaisuus/avain) piilee mm. itseuhrausten(mm. egoistisuuden anihilaatio) kautta tapahtuvassa orjentoutumisessa Valoksi.
        Jätös eli haitta, eli materia/hmiskeho estää ("Vaikka Sinulla on silmät, et näe, vaikka Sinulla on korvat, et kuule.") orjentoitumista tuohon tietoisuuden alkutilaan.

        "Rakkaus = Jumala" siis nuin päin.
        Toisinpäin ajatuksessa; "Jumalassa on rakkaus" toteutuu epä-aidoille ns. jumaluus-tasoille tyypillinen ulkoistaminen, eli olemassaolonsa määrittäminen aina muiden kautta ja sehän ei ole Itse-olevaisuuden ominaisuus.


      • mrnoubody kirjoitti:

        Itse ajattelen että ihminen psygo-fyysisenä kokonaisuutena 'valon jätettä'. Salaisuuden ja mysteerion ratkaisu ja "avain" (Valo='avr'=salaisuus/avain) piilee mm. itseuhrausten(mm. egoistisuuden anihilaatio) kautta tapahtuvassa orjentoutumisessa Valoksi.
        Jätös eli haitta, eli materia/hmiskeho estää ("Vaikka Sinulla on silmät, et näe, vaikka Sinulla on korvat, et kuule.") orjentoitumista tuohon tietoisuuden alkutilaan.

        "Rakkaus = Jumala" siis nuin päin.
        Toisinpäin ajatuksessa; "Jumalassa on rakkaus" toteutuu epä-aidoille ns. jumaluus-tasoille tyypillinen ulkoistaminen, eli olemassaolonsa määrittäminen aina muiden kautta ja sehän ei ole Itse-olevaisuuden ominaisuus.

        'Yksinkertaisesti' Elämä on Rakkaus...vai Rakkaus on Elämä?

        Kyllä kyllä...jokin yksinkertaisempi ajatus, joka on 'kaikkien' oivallettavissa täytyy olla olemassa.

        Minulle riitti, toin aloituksia melko samasta aihepiiristä ihan tarkoituksella, asiahan on hirmu tärkeä...ottakaa kantaa.


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        'Yksinkertaisesti' Elämä on Rakkaus...vai Rakkaus on Elämä?

        Kyllä kyllä...jokin yksinkertaisempi ajatus, joka on 'kaikkien' oivallettavissa täytyy olla olemassa.

        Minulle riitti, toin aloituksia melko samasta aihepiiristä ihan tarkoituksella, asiahan on hirmu tärkeä...ottakaa kantaa.

        Nostin aloituksia ihan vilpittömällä tarkoituksella.

        Yllättävän vähän on osallistujia keskusteluun ja TARKOITUS on piristää syvällistä, mutta yksinkertaista keskustelua ihmisen suhdetta 'elämään'?

        Esim. Rakkauden suhde 'kaikkeen'?


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        arjuuna, toistan kysymykseni koska olen itse hyvin 'tietämätön' ja vailla oivalluksia.

        Kun ihminen eli paratiisitilassa ja oppi puhekielen, joka sitten synnytti ajatuksen
        materiasta kehityksen tuloksena, ja se oli hyvä niin sillä ihmiset oppivat vaihtamaan ajatuksia normaalin arkielämän puitteissa
        HEnkisesti ihminen eli yhteydessä kaiken lähteeseen, mutta kun hän alkoi käyttämään ajatusta myös henkisissä asioissa, niin hän synnytti tietämättään
        henkiselle alueelle keskuksen egon ja sen jälkeen yhteys kaiken perustaan katkesi
        ja ihminen aikaan sitoutuneena joutui ulos ajattomasta paratiisitilasta
        Näin syntyi erillisyyden harha ja yksilöitä alettiin kutsumaan nimillä esim. AATAmi ja Eeva
        Raamatun luomiskertomus on ajan oloon muuttunut tai tietoisesti muutettu, jolla saadaan jumala ja uskonnot oikeutetuiksi
        Aatami ja Eeeva eivät olleet ainoat ihmiset, sillä kuvataan vain sen aikaisten ihmisten yksilöitymistä
        Eikä se ollut jumalallista alkuperää niinkuin uskonto väittää, koska siinä prosessissa ihminen joutui ajattomasta henkisestä tilasta ajalliseen kaksinaisuuden maailmaan
        Se toi mukanaan joutumisen syyn ja seurauksen alaiseksi joka johti kärsimykseen
        ja henkiseen tuskaan

        Syyn ja seurauksen ketju on ego joka seuraa meitä p sykologisena perimänä elämästä toiseen ja sitä kutsutaan jälleensyntymäksi, vaikka koko persoona
        ei siirrykkään mukana vaan nuo vaikutukset jotka se on elämiensä aikana saanut aikaan

        Joten ego sielu ei ole ikuinen vaan elää niinkauan kuin syyt ja seuraukset loppuvat ja sielu puhdistuneena yhtyy kaiken perustan yhteyteen, eli siihen alkuperäiseen paratiisi tilaan josta joutui ulos

        Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan alussa ehdollistuneet tuhon erillisyyden harhaan
        VAAN käyvät aika ajoin opettamassa tästä virheestä mutta ihmiset eivät ole ymmärtäneet heidän opetuksiaan ja sen pohjalta perustaneet uskontoja ja niiden jatkeiksi aatteita ja siten saattaneet maailman tähän kaaoksen tilaan

        Mm Budha, Jeesus ja Krisnamurti viime vuosisadalla olivat tällaisia henkilöitä


      • arjuuna kirjoitti:

        Kun ihminen eli paratiisitilassa ja oppi puhekielen, joka sitten synnytti ajatuksen
        materiasta kehityksen tuloksena, ja se oli hyvä niin sillä ihmiset oppivat vaihtamaan ajatuksia normaalin arkielämän puitteissa
        HEnkisesti ihminen eli yhteydessä kaiken lähteeseen, mutta kun hän alkoi käyttämään ajatusta myös henkisissä asioissa, niin hän synnytti tietämättään
        henkiselle alueelle keskuksen egon ja sen jälkeen yhteys kaiken perustaan katkesi
        ja ihminen aikaan sitoutuneena joutui ulos ajattomasta paratiisitilasta
        Näin syntyi erillisyyden harha ja yksilöitä alettiin kutsumaan nimillä esim. AATAmi ja Eeva
        Raamatun luomiskertomus on ajan oloon muuttunut tai tietoisesti muutettu, jolla saadaan jumala ja uskonnot oikeutetuiksi
        Aatami ja Eeeva eivät olleet ainoat ihmiset, sillä kuvataan vain sen aikaisten ihmisten yksilöitymistä
        Eikä se ollut jumalallista alkuperää niinkuin uskonto väittää, koska siinä prosessissa ihminen joutui ajattomasta henkisestä tilasta ajalliseen kaksinaisuuden maailmaan
        Se toi mukanaan joutumisen syyn ja seurauksen alaiseksi joka johti kärsimykseen
        ja henkiseen tuskaan

        Syyn ja seurauksen ketju on ego joka seuraa meitä p sykologisena perimänä elämästä toiseen ja sitä kutsutaan jälleensyntymäksi, vaikka koko persoona
        ei siirrykkään mukana vaan nuo vaikutukset jotka se on elämiensä aikana saanut aikaan

        Joten ego sielu ei ole ikuinen vaan elää niinkauan kuin syyt ja seuraukset loppuvat ja sielu puhdistuneena yhtyy kaiken perustan yhteyteen, eli siihen alkuperäiseen paratiisi tilaan josta joutui ulos

        Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan alussa ehdollistuneet tuhon erillisyyden harhaan
        VAAN käyvät aika ajoin opettamassa tästä virheestä mutta ihmiset eivät ole ymmärtäneet heidän opetuksiaan ja sen pohjalta perustaneet uskontoja ja niiden jatkeiksi aatteita ja siten saattaneet maailman tähän kaaoksen tilaan

        Mm Budha, Jeesus ja Krisnamurti viime vuosisadalla olivat tällaisia henkilöitä

        Meidän pitäisi irtautua kaikista 'vanhoista' opetuksista, jotka ovat meitä kahlinneet.

        On aivan totta, että perimmäisiä ajatuksia emme voi sanoilla osoittaa oikeaksi, kaikki pitää kokea ja elää.


    • arjuuna

      Elämä on tosiaan sama kuin rakkaus sillä se on ajaton ja aina ollut, eikä se tunne vihaa, sillä kaikki viha on ihmisen keksintöä sillä rakkaudella ei ole vastakohtaa
      Jos tunnemme vihaa silloin emme tunne rakkautta

    • Eli Rakkaus on Elämä.
      Eittämättä tässä on toistoa toistojen perään, toisaalta onko tässä ongelma?

      Ei mielestäni ole ongelmaa, ellei sitten ajatella 'viha'rakkaus' suhdetta?
      Meninkö romantiikan puolelle?

      • kokija

        Rakkaus on toimija, toiminta ja toiminnan kohde. Tämä kolminaisuus yhdessä muodostaa toiminnan kokonaisprosessin, joka on Elämä. Kokonaisuuden leikkiä kuin piiri pieni pyörii. Rakkaus leikkii itsessään. Kun näiden "toimijoiden" alle tunkeutuu, niin niitä ei enää huomaa, epäoleellinen karsiutuu pois, vain Rakkaus itsessään jää.

        Toiminta siis häviää mutta Rakkaus (Elämä) jää. Muuta ei ollutkaan.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        Rakkaus on toimija, toiminta ja toiminnan kohde. Tämä kolminaisuus yhdessä muodostaa toiminnan kokonaisprosessin, joka on Elämä. Kokonaisuuden leikkiä kuin piiri pieni pyörii. Rakkaus leikkii itsessään. Kun näiden "toimijoiden" alle tunkeutuu, niin niitä ei enää huomaa, epäoleellinen karsiutuu pois, vain Rakkaus itsessään jää.

        Toiminta siis häviää mutta Rakkaus (Elämä) jää. Muuta ei ollutkaan.

        Asiaa voi havainnollistaa fysiikalla. Me näemme päällisinpuolin systeemin, missä on
        * Maa
        * Gravitaatiovoimavaikutus ja
        * Kuu.

        Todellisuudessa näitä objekteja ei ole, on niiden syy Rakkaus, josta nuo kolme toimijaa saavat voimansa ja missä ne elävät.

        Gravitaatio on fysiikassa Rakkauden vertauskuva, viitaten siihen. Yhdistäjä, syntetisoija, jotta planeetat radoillaan pysyvät. Elämä on elämää ja kokonaisentuntuista vain Rakkauden vuoksi.

        Rakkaus antaa myös tilan missä planeetat voivat olla.


    • Miksi Jumala olisi antanut avainasiat monimuotoiseksi sekametelisopaksi?

      • Niin, tämä asia on aiheuttanut miljoonille päänvaivaa.
        Miksi meidän pitäisi etsiä Jumalaa melkein trikonometrian avulla, jonka kuitenkin pitäisi olla arkisen selvä päivittäisessä elämässä...riippumatta esim. älykkyysosamäärästä?
        Joskus kertakaikkiaan haluaa olla kriittinen ilman naurettavuutta.


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Niin, tämä asia on aiheuttanut miljoonille päänvaivaa.
        Miksi meidän pitäisi etsiä Jumalaa melkein trikonometrian avulla, jonka kuitenkin pitäisi olla arkisen selvä päivittäisessä elämässä...riippumatta esim. älykkyysosamäärästä?
        Joskus kertakaikkiaan haluaa olla kriittinen ilman naurettavuutta.

        Päänvaivaa aiheuttaa ihmisen mieli joka luulee asioiden olevan monimutkaisia.

        Asiat ovat äärimmäisen selkeitä ja yksinkertaisia. Itse asiassa asioitakaan ei ole olemassa, niin yksinkertaista Elämä on. Toisalla selvitin, että vain oleminen on ja muu on harhaa. Tämä oleminen on Jumalaa.

        Kriittisyys on paikallaan. Mistä? Koko maailmasta. Kun koko maailma häviää, niin vasta silloin voimme nähdä. Miten se häviää? Se häviää subjektiivisesti ja totena. Siiitä tulee uni ja epätosi.

        Maailman taustalla oleva oleminen joka heijastuu ihmiseen ihmisen olemisena. SE on tosi. Muuta ei ole.


      • kokija kirjoitti:

        Päänvaivaa aiheuttaa ihmisen mieli joka luulee asioiden olevan monimutkaisia.

        Asiat ovat äärimmäisen selkeitä ja yksinkertaisia. Itse asiassa asioitakaan ei ole olemassa, niin yksinkertaista Elämä on. Toisalla selvitin, että vain oleminen on ja muu on harhaa. Tämä oleminen on Jumalaa.

        Kriittisyys on paikallaan. Mistä? Koko maailmasta. Kun koko maailma häviää, niin vasta silloin voimme nähdä. Miten se häviää? Se häviää subjektiivisesti ja totena. Siiitä tulee uni ja epätosi.

        Maailman taustalla oleva oleminen joka heijastuu ihmiseen ihmisen olemisena. SE on tosi. Muuta ei ole.

        Päivittäinen oleminen on Jumaluutta, näinkö?

        Kuitenkaan tämä ei selitä (selvennä) yhtikäs'mitään?
        Kriittisyys siitä, miten, miksi, kuka ja missä olosuhteissa....on itse Jumaluus?
        On oikeutettu....huom. rakentavassa mielessä, jossa todella yritetään selventää ihmis-eläin ja koko luomakuntaa ja sen asemaa itse Luojaan?

        Ja mitenkä kaikki on ylipäätään mahdollista?


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Päivittäinen oleminen on Jumaluutta, näinkö?

        Kuitenkaan tämä ei selitä (selvennä) yhtikäs'mitään?
        Kriittisyys siitä, miten, miksi, kuka ja missä olosuhteissa....on itse Jumaluus?
        On oikeutettu....huom. rakentavassa mielessä, jossa todella yritetään selventää ihmis-eläin ja koko luomakuntaa ja sen asemaa itse Luojaan?

        Ja mitenkä kaikki on ylipäätään mahdollista?

        Jumaluutta on ollut tapana pitää jonain mahtavana tai erikoisena. Käsitän sen tavallistakin tavanomaisempana. Pelkkä oleminen. Tässä on samalla eräs avain syventymiseen. Avaimia on paljon, monen aspektin kautta voi lähestyä. Läsnäolo on vain yksi ominaisuus, mutta hyvin vallitseva. Läsnäolon syventäminen vie syvemmälle olemiseen kunnes unohdumme. Sulamme ikäänkuin pois, tietoisuus ja oleminen ja autuus jää.

        Käsitän ettemme kaipaa, käsittääkseni ainakin suuri osa meistä, mitään spekulaatioita tai käsitteellisiä vastauksia kun olemme syvällä olemisessa. Myöskään kysymys "Miksi kaikki on mahdollista" ei astu mieleen. Se on mahdoton ajatus. Samoin mahdotonta on olemisen mielekyyden epäileminen. Oleminen on autuutta ja mielekästä, koska se on sitä. Tämä vaikuttaa kehäpäätelmältä ja sitä se onkin.

        Ymmärrän kyllä tuon mielettömältä vaikuttavan ajatuksen: "miksi olemme olemassa". Mielettömyyden tunne tulee ehkä siitä että tajuamme jotain puolinaisesti, mutta rauhan puute estää tuon havaitsemisen selkeästi - ja näemme siinä asiassa mielettömyyttä. Se on mieleen kuuluvaa rauhattomuutta ja korjaantuu aikanaan.

        Se osoittaa myölkin kasvun suuntaa. Näemme maailman mielettömänä kun olemme kasvamassa johonkin uuteen.

        Kysymysten pakko sulaa pois, kun huomaamme olevamme itse Luojaa. Suhteen mietiskely sulaa pois. Läsnäolon todellisuuden tuntu on niin vahva että maailma asettautuu näytelmän asemaan.

        Uskon ja olen varma ettei ihminen löydä rauhaa vastausten maailmasta. Pitäisi nähdä itse sisäisesti. Jos tarjotaan ulkopuolinen vastaus, se ei auta mieltä. Uskon että mieli tulee entistä monimutkaisemmaksi (kierommaksi) jos loputtomasti samastumme analyysin ja erittelyn maailmaan. Siinä maailmassa mieli itsekin pilkkoontuu kun se erittelee asiat toisistaan.

        Kuka teki? Milloin teki? Missä teki?

        Kaikki nuo kysymykset ovat erossa olemisen kysymyksiä, ja kaksi jälkimmäistä liikkuvat ajassa ja paikassa, joka on egon (harhan) vertauskuva.

        Käsitän sen niin että meillä on oikeus "omistaa" hyvin yksinkertaisia Jumalan ominaisuuksia. Kuten läsnäolo, tietoisuus, autuus. Emme me tule käsittämään kaikkea lähimainkaan, sillä meitä suuremmatkaan eivät käsitä. Epävarmuuden sietokyky siinä, ettemme saa kaikkiin päteviä älyllisiä vastauksia, on tarpeelliista. Ja jos saammekin, niin emme ehkä osaa pukea niitä sanoiksi.

        Sillä suuressa mittakaavassa maailman järjestelmä on järkyttävä. Suorastaan melkein uskomaton, niin abstrakti, niin kaunis. Kaikkien parhaaksi kuitenkin. Onneksi ei tajua sitä se olisi liikaa. Luojan kiitos.


    • Tämä maallinen tietoisuus on paikka, missä tehdään kaikki mahdottomat kysymykset, vastauksia ei ole saatavissa kierretään kehää?
      Koska suurempien kuvioiden tajuaminen vaatii korkeampaa tietoisuutta, on ehkäpä astraalitaso paljon kiitollisempi paikka tietoisuuden kohottamiselle ja myös samalla tietojen kartuttamiseen?

      Maallinen fyysinen elämä vain on sellaista...on kaikenlaista uskonsuuntaa...papit ovat leipäpappeja ja puhuvat pinnallisia toistoja kerta'kerran jälkeen.
      Tiede elää omaa maailmaansa...johon ei juuri kuulu käsite Jumala?
      Elikä uskontojen sekamelskassa ja toisaalta tieteen puristuksissa on vain tosi hankala seuloa siitä lopullinen totuus.
      Ottaen huomioon, että ylivoimainen enemmistö ihmis'sieluista kuuntelee edellämainittuja ja heidän luomaansa totuutta... on siinä vaikeuksia rakennella muuta....ehkäpä tämä yksinkertainen hiljentyminen ja tavallaan sisäänpäin kääntyminen on se tapa joka toimii tällä tietoisuustasolla parhaiten?

      • kokija

        Astraalitaso on liian matala oivalluksen kartuttamiseksi. Tietoa kyllä siellä aavistuksen on, ei tietenkään henkistä tietoa, koska se on hyvin materiaalinen maailma. Näen astraalitasolla takertumista, intohimoa, itsekkyyttä, hallitsemattomuutta ja omanvoitonpyyntiä, joka piiloutuu parhaimmilaan näennäisen palvelumotiivin taakse. Tunteet eivät ole niillä tasoilla ole asettuneet, siitä johtuu epävakaus tuolla.

        Ajatustaso, missä suurin osa itsekkyydestä on karissut, on alin mahdollinen oivallustaso. Tällä tasolla oivaltajat ovat alimmillaan fyysisessä kehossa ollessaan. Kun kaikki ajatteluun liittyvät erheet on karistettu - ajatusmaailma siis kokonaan jätetty - on tie vapaa äärettömälle laajentumiselle.

        Olemme kaikkiallisia olentoja.

        Tuosta vasta alkaa Tie. Sitä ennen se on kokelasaikaa, jotta voisi alkaa oikeasti opiskelemaan. Itseoivalluksen jälkeen alkaa opiskelu ja kokelaasta tulee oppilas.

        Astraalitaso on siis mahdollisimman epäkelpo paikka, jopa fyysistäkin epäkelvompi, koska se on täynnä illuusion mahdollisuutta. Täällä fyysisellä tasolla aine on niin kiinteätä, että voimme jotakuinkin nähdä miten asiat on (fyysisellä tasolla), koska aine ei liikahtele mielleyhtymien mukana holtittomasti.

        Siellä olijat näkevät asian toisin, he pitävät monesti sitä mukavana paikkana missä on paljon viisautta.

        Astraalitaso on parhaimmillaan miellyttävä sentimentaalinen ja unelmankaltainen pilvilinna-välivaihe kohottaessa selkeään näkemykseen, joka sarastaa mentaalitasolla alimmillaan. Filosofiaa en näe astraalitasolla enkä korkeampaa matematiikkaa tai muuta abstrahointia, se kuuluu mentaalitasolle nähdäkseni. Se on materialistien taivas, missä ego rehottaa.

        Epäitsekkyyden kautta voi kohota mentaalitasolle. Siis jättämällä taakseen erinäiset tunneintohimot. Mentaalimaailmoissa on toki muita intohimoja, ne kohdistuvat epäitsekkääseen tutkimiseen. Kun ajatuksetkin ovat asettuneet ja kristallisoituneet tietoisuudeksi, niin kohotaan kausaalitasolle. Siellä on muisti joka koskee henkilökohtaisen ihmisen syntymisen syitä. Tämäkin jätetään jossain vaiheessa, kun muisti / varastotajunta lakkautetaan, eli nuo syntymisen syyt.

        Antoisaa olisi tajuta, että me voimme jo fyyisessä kehossa ollessamme olla deevachanissa, mikä tosiaan on alin mahdollinen opiskelijan taso. Tämä on tosiaan nykyisellä järjestelyllä mahdollista. Järjestelmää on muutettu vanhoista ajoista, jolloin Kristus voitiin saavuttaa vasta kuoleman jälkeen tai meditaatiossa kokonaan irti kehosta.

        Ehkäpä merkittävin uudistus koskee juuri tätä.


      • kokija

        Kun meditaatio onnistuu ja syntyy hiljaisuus, kohotaan välittömästi mentaalitasolle tai korkeammalle. Harvemmin korkeammalle. Jos kehot on aiemmin luotu korkeammille tasoillel, niin kohotaan sinne mikä energiamuoto hienoimmillaan on ehditty kehittää asuinsijaksi. Epäitsekkyys kehittää hyvin hyvin hienojakoista kehoa.


      • kokija kirjoitti:

        Astraalitaso on liian matala oivalluksen kartuttamiseksi. Tietoa kyllä siellä aavistuksen on, ei tietenkään henkistä tietoa, koska se on hyvin materiaalinen maailma. Näen astraalitasolla takertumista, intohimoa, itsekkyyttä, hallitsemattomuutta ja omanvoitonpyyntiä, joka piiloutuu parhaimmilaan näennäisen palvelumotiivin taakse. Tunteet eivät ole niillä tasoilla ole asettuneet, siitä johtuu epävakaus tuolla.

        Ajatustaso, missä suurin osa itsekkyydestä on karissut, on alin mahdollinen oivallustaso. Tällä tasolla oivaltajat ovat alimmillaan fyysisessä kehossa ollessaan. Kun kaikki ajatteluun liittyvät erheet on karistettu - ajatusmaailma siis kokonaan jätetty - on tie vapaa äärettömälle laajentumiselle.

        Olemme kaikkiallisia olentoja.

        Tuosta vasta alkaa Tie. Sitä ennen se on kokelasaikaa, jotta voisi alkaa oikeasti opiskelemaan. Itseoivalluksen jälkeen alkaa opiskelu ja kokelaasta tulee oppilas.

        Astraalitaso on siis mahdollisimman epäkelpo paikka, jopa fyysistäkin epäkelvompi, koska se on täynnä illuusion mahdollisuutta. Täällä fyysisellä tasolla aine on niin kiinteätä, että voimme jotakuinkin nähdä miten asiat on (fyysisellä tasolla), koska aine ei liikahtele mielleyhtymien mukana holtittomasti.

        Siellä olijat näkevät asian toisin, he pitävät monesti sitä mukavana paikkana missä on paljon viisautta.

        Astraalitaso on parhaimmillaan miellyttävä sentimentaalinen ja unelmankaltainen pilvilinna-välivaihe kohottaessa selkeään näkemykseen, joka sarastaa mentaalitasolla alimmillaan. Filosofiaa en näe astraalitasolla enkä korkeampaa matematiikkaa tai muuta abstrahointia, se kuuluu mentaalitasolle nähdäkseni. Se on materialistien taivas, missä ego rehottaa.

        Epäitsekkyyden kautta voi kohota mentaalitasolle. Siis jättämällä taakseen erinäiset tunneintohimot. Mentaalimaailmoissa on toki muita intohimoja, ne kohdistuvat epäitsekkääseen tutkimiseen. Kun ajatuksetkin ovat asettuneet ja kristallisoituneet tietoisuudeksi, niin kohotaan kausaalitasolle. Siellä on muisti joka koskee henkilökohtaisen ihmisen syntymisen syitä. Tämäkin jätetään jossain vaiheessa, kun muisti / varastotajunta lakkautetaan, eli nuo syntymisen syyt.

        Antoisaa olisi tajuta, että me voimme jo fyyisessä kehossa ollessamme olla deevachanissa, mikä tosiaan on alin mahdollinen opiskelijan taso. Tämä on tosiaan nykyisellä järjestelyllä mahdollista. Järjestelmää on muutettu vanhoista ajoista, jolloin Kristus voitiin saavuttaa vasta kuoleman jälkeen tai meditaatiossa kokonaan irti kehosta.

        Ehkäpä merkittävin uudistus koskee juuri tätä.

        Jo astraalitasolla opastetaan ihmistä ja vastataan kysymyksiin, eli saadaan sellaista tietoa, joka täällä on miltei mahdotonta saada.

        Ymmärrän kyllä jotenkin ne aineelliset olosuhteet, jotka ovat 'astraaliainesta', keho ja kaikki havaittava ympärillä.
        Toisaalta ehkäpä tietoisuus on paremmassa valmiudessa oivaltamaan ja vastaanottamaan neuvoja ja opastuksia.
        Eiköhän astraalitaso ole olotila, josta sielu passitetaan takaisin tänne karkeimpaan tietoisuuden tasoon?
        Sitä ennen suunnitellaan tulevan elämän päätavoitteet ja sitten myöhemmin taas katsotaan niistä suoriutuminen.


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Jo astraalitasolla opastetaan ihmistä ja vastataan kysymyksiin, eli saadaan sellaista tietoa, joka täällä on miltei mahdotonta saada.

        Ymmärrän kyllä jotenkin ne aineelliset olosuhteet, jotka ovat 'astraaliainesta', keho ja kaikki havaittava ympärillä.
        Toisaalta ehkäpä tietoisuus on paremmassa valmiudessa oivaltamaan ja vastaanottamaan neuvoja ja opastuksia.
        Eiköhän astraalitaso ole olotila, josta sielu passitetaan takaisin tänne karkeimpaan tietoisuuden tasoon?
        Sitä ennen suunnitellaan tulevan elämän päätavoitteet ja sitten myöhemmin taas katsotaan niistä suoriutuminen.

        Astraalitasolla ei viisautta ole ollut eikä tule. Se on materialistin taivas, täydellisen harhan pesä.


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Jo astraalitasolla opastetaan ihmistä ja vastataan kysymyksiin, eli saadaan sellaista tietoa, joka täällä on miltei mahdotonta saada.

        Ymmärrän kyllä jotenkin ne aineelliset olosuhteet, jotka ovat 'astraaliainesta', keho ja kaikki havaittava ympärillä.
        Toisaalta ehkäpä tietoisuus on paremmassa valmiudessa oivaltamaan ja vastaanottamaan neuvoja ja opastuksia.
        Eiköhän astraalitaso ole olotila, josta sielu passitetaan takaisin tänne karkeimpaan tietoisuuden tasoon?
        Sitä ennen suunnitellaan tulevan elämän päätavoitteet ja sitten myöhemmin taas katsotaan niistä suoriutuminen.

        Siellä olijat ovat idiootteja sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Kaikkein raskain erehdys on sinne kerääntynyt, ei suinkaan fyysiselle tasolle.

        Älkäämme edes ajatelko kauemmin sen lumovoimaa, joka monet on tietä eksyttänyt kun tietoa ovat etsineet. Turhaan he sieltä etsivät, lumotuksi joutuivat. Se on Liisan Ihmemaa, täynnä vietelyksiä

        Olkaamme deevachaniissa Jumalten kansaveljinä. He opiskelevat korkeampaa matematiikkaa, filiosofiaa ja aina ihmiskunnan auttamiseksi. Heillä ei ole taka-ajatuksia, heihin voi jo alkaa luottamaan. Kristuksen rakkaus alkaa orastaa siellä, ei ole mitään sentimentaalista glamour-taikaa tai kultaa ja jalokiviä Kultaisine Jerusalemeineen. Fantasiat kuuluu lapsille.


      • kokija kirjoitti:

        Astraalitasolla ei viisautta ole ollut eikä tule. Se on materialistin taivas, täydellisen harhan pesä.

        Saattaapi olla, en jaksa muistaa, siksi en lähde väittämään.


      • kokija kirjoitti:

        Kun meditaatio onnistuu ja syntyy hiljaisuus, kohotaan välittömästi mentaalitasolle tai korkeammalle. Harvemmin korkeammalle. Jos kehot on aiemmin luotu korkeammille tasoillel, niin kohotaan sinne mikä energiamuoto hienoimmillaan on ehditty kehittää asuinsijaksi. Epäitsekkyys kehittää hyvin hyvin hienojakoista kehoa.

        Jälleensyntymien välitila on astraalitaso, jonka pituus on tietenkin vaihteleva, jos ajalla nyt siellä on merkitystä.
        Tältä tasolta 'vierailut' korkeammille ja hienommille värähtelytasoille ovat mahdollisia.
        Mutta niille tasoille jääminen ei onnistu, ellei henkinen kehittyneisyytesi sitä mahdollista.
        Mitä korkemmalle sielusi 'asettuu' sitä harvemmiksi käyvät jälleensyntymisen tarpeet.


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Saattaapi olla, en jaksa muistaa, siksi en lähde väittämään.

        Mietin kuka on se jonka kautta tuota on mainostettu tuolla nimellä myönteisempään sävyyn. Hän on C.W.Leadbeater. Olen Blavatskyn linjoilla, eli se vastaa eläinperäistä ihmistä ihmisessä koko taso. Jos siellä viivähdämme pakosta, niin se on puhdistautumisen väliaikainen kiirastuli.

        Katse suuntautuu universaaliin Minä olen -läsnäoloon, joka on kaiken läpäisevä ja joka on ihmisessäkin Minä olen -olon lähteenä. Ihmisessä se on usein egoistisena Minä Olen -olona, siinä ero. Meidän tehtävänä on jäljittää tuo Minä olen -läsnäolo ja sulauttaa yksilöllinen Minä olen -olomme tuohon kaikkialliseen Minä Olen olemiseen.

        Se mitä tunnemme Minä olen -olona, on jo tuota suurta Minä Olen -olemusta. Olemme sotkeneet siihen kaikenlaista muuta mukaan kuten kehoja. Nämä kehot eivät ole Minä Olen -olemusta.

        Minä Olen Yksin ja Ainoa, älkää sotkeko siihen mitään muuta - näin se minulle ikäänkuin ilmoittaa. Kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa, se MInä Olen. Nyt puhun tuosta äärimmäisestä Minä Olemisesta.

        Aste-erona on, että Minä Olen ei ole sotkeenunut kehoihin. Se on puhtaasti Minä Olen. On vain yksi Minä Olen, ja sinäkin tunnet sen Minä Olen- tuntemuksena. Se on kaikilla olennoilla sama Minä Olen.

        Tässä mielessä on vain Yksi ja Ainoa. Minä Olen, mutta tyhjä itsestään. Näin se ei ole egoistinen niinkuin me sen käsitämme.


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        Jälleensyntymien välitila on astraalitaso, jonka pituus on tietenkin vaihteleva, jos ajalla nyt siellä on merkitystä.
        Tältä tasolta 'vierailut' korkeammille ja hienommille värähtelytasoille ovat mahdollisia.
        Mutta niille tasoille jääminen ei onnistu, ellei henkinen kehittyneisyytesi sitä mahdollista.
        Mitä korkemmalle sielusi 'asettuu' sitä harvemmiksi käyvät jälleensyntymisen tarpeet.

        On totta, että astraalitaso(t) ovat karkeimpia ja siellä vallitsee kovin säpinä, mikä on jopa loogista.
        Mutta myös täällä katsastellaan uuden fyysisen elämän olosuhteet, eli tavallaan toimii 'kierrätystasona'.


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Jälleensyntymien välitila on astraalitaso, jonka pituus on tietenkin vaihteleva, jos ajalla nyt siellä on merkitystä.
        Tältä tasolta 'vierailut' korkeammille ja hienommille värähtelytasoille ovat mahdollisia.
        Mutta niille tasoille jääminen ei onnistu, ellei henkinen kehittyneisyytesi sitä mahdollista.
        Mitä korkemmalle sielusi 'asettuu' sitä harvemmiksi käyvät jälleensyntymisen tarpeet.

        Tuo on karkeasti näin. Kun puhutaan termien kautta niin sekoittamisen mahdollisuus on. Tässä ymmärrän että tarkoitat kuunvalomaista A-tasoa, joka heijastaa valoa. On myös auringonvalomainen A-taso, joka on lähes itsevalaiseva. Sitä buddhalaiset sanova sambhogakayaksi.

        Riippuu siitä onko kehittänyt sateenkaariruumiin, joka kehittyy nirvanan kynnyksellä. Sateenkaariruumiin kanssa A-taso onkin yks kaks se korkeampi A, eli sambhogakaya. Normaalisti ihmisellä on "protoplasmaattinen hyytelökeho", joka oikeuttaa alempaan A:han.

        Tähän legendaarinen Väinämöinen viittasi, kun sanoi että "kyinen pelto kynnettävä". Tuo kyinen pelto on oikeastaan suo. Suon kuivattamisen vertauskuva kertoo myös puhdistumisesta Pyhän Hengen avulla, joka polttaa sen kuivaksi. Suon kuivattaminen on käytännössä intohimon kultivoimista epäitsekkyydeksi.


      • kokija
        Myötäeläjä kirjoitti:

        On totta, että astraalitaso(t) ovat karkeimpia ja siellä vallitsee kovin säpinä, mikä on jopa loogista.
        Mutta myös täällä katsastellaan uuden fyysisen elämän olosuhteet, eli tavallaan toimii 'kierrätystasona'.

        Korkeimmalla astraalilla on mielestäni ihmiskunnan loistavimmat palvonnalliset tunteet. Kaikki hienoin tunne, mikä liittyy palvontaan. Palvontakin ylitetään ja se asettuu tyynemmäksi. Mentaalitason käsite on kai luotu sen vuoksi, kun siellä tutkistellaan tyynemmin.


    • On selvää, että hienompien värähtelytasojen olotiloja on melkoisen turhaa selittää sanoin.
      Sellaista autuutta on mahdotonta kuvailla.

      • kokija

        Nuo illusoriset psyyken tasot on kuvailtavissa deevachaniin saakka melkoisen tarkalla kartalla. Kartta on kuitenkin eri kuin maasto, ja kuvailuja ei tulla ymmärtämään täysin. Onko niitä tarpeen kuvailla, ne ovat harhaa. Tasot eivät kuitenkaan vapauta kärsimyksestä, oivallus ei-dualismista hiljentää mielen, koska mieleen samaistuminen loppuu.

        Ei-dualismissa ei ole värähtelytasoja.

        On oleminen ja se on sama kaikissa näennäisissä olennoissa. Olennot kuvittelevat olevansa erillisiä olemassaoloja. Olentoja ei ole olemassakaan ei-dualismitajunnassa.

        Varsinaiseen Tietoon voidaan viitata yhdellä sanalla: On.

        Tämä on kärsimyksen lopettamisen avain, jota ei koskaan ollutkaan.

        Minä en ole, tuo ei ole, vaan..... ON. On oleminen yksi ja ainoa. Oleminen on todellisuutta ja kukaan muoto ei voi sitä omistaa, ei edes ajatusmuoto. Kaikissa on sama ON, vaikka kaikkia ei ole.

        Pelastusta ei siis tarvita. Elämä itsessään on pelastus, jos valmiina ihmisessä. Tarvitsee vain tiedostaa oleminen, tiedostamattomuuden sijaan. Näin yksinkertaista se on. Yhden askeleen päässä, jota askeltakaan ei ole.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        Nuo illusoriset psyyken tasot on kuvailtavissa deevachaniin saakka melkoisen tarkalla kartalla. Kartta on kuitenkin eri kuin maasto, ja kuvailuja ei tulla ymmärtämään täysin. Onko niitä tarpeen kuvailla, ne ovat harhaa. Tasot eivät kuitenkaan vapauta kärsimyksestä, oivallus ei-dualismista hiljentää mielen, koska mieleen samaistuminen loppuu.

        Ei-dualismissa ei ole värähtelytasoja.

        On oleminen ja se on sama kaikissa näennäisissä olennoissa. Olennot kuvittelevat olevansa erillisiä olemassaoloja. Olentoja ei ole olemassakaan ei-dualismitajunnassa.

        Varsinaiseen Tietoon voidaan viitata yhdellä sanalla: On.

        Tämä on kärsimyksen lopettamisen avain, jota ei koskaan ollutkaan.

        Minä en ole, tuo ei ole, vaan..... ON. On oleminen yksi ja ainoa. Oleminen on todellisuutta ja kukaan muoto ei voi sitä omistaa, ei edes ajatusmuoto. Kaikissa on sama ON, vaikka kaikkia ei ole.

        Pelastusta ei siis tarvita. Elämä itsessään on pelastus, jos valmiina ihmisessä. Tarvitsee vain tiedostaa oleminen, tiedostamattomuuden sijaan. Näin yksinkertaista se on. Yhden askeleen päässä, jota askeltakaan ei ole.

        Elämä itsessään on pelastus, joka on valmiina ihmisessä. Ihminen on jo pelastettu, Ihminen ei voi, eikä pysty, eikä ole pystynyt, tehdä itsessään mitään. Tämä on ratkaiseva oivallus, jonka tulisi olla aktiivinen päivin sekä öin.

        Ihmisen kautta tehdään, ihminen ei tee mitään. Ihmisessä (hologrammi-robotissa) eletään, ihminen ei elä. Ihminen ei voi koskaan elää henkisessä maailmassa, sillä oleminen ihmisessä samaisituu sensijaan olemiseen ja silloin oleminen on niinkuin on ollut aina. "Aina"kin on liika sanottu sillä aikaakaan ei ole.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        Nuo illusoriset psyyken tasot on kuvailtavissa deevachaniin saakka melkoisen tarkalla kartalla. Kartta on kuitenkin eri kuin maasto, ja kuvailuja ei tulla ymmärtämään täysin. Onko niitä tarpeen kuvailla, ne ovat harhaa. Tasot eivät kuitenkaan vapauta kärsimyksestä, oivallus ei-dualismista hiljentää mielen, koska mieleen samaistuminen loppuu.

        Ei-dualismissa ei ole värähtelytasoja.

        On oleminen ja se on sama kaikissa näennäisissä olennoissa. Olennot kuvittelevat olevansa erillisiä olemassaoloja. Olentoja ei ole olemassakaan ei-dualismitajunnassa.

        Varsinaiseen Tietoon voidaan viitata yhdellä sanalla: On.

        Tämä on kärsimyksen lopettamisen avain, jota ei koskaan ollutkaan.

        Minä en ole, tuo ei ole, vaan..... ON. On oleminen yksi ja ainoa. Oleminen on todellisuutta ja kukaan muoto ei voi sitä omistaa, ei edes ajatusmuoto. Kaikissa on sama ON, vaikka kaikkia ei ole.

        Pelastusta ei siis tarvita. Elämä itsessään on pelastus, jos valmiina ihmisessä. Tarvitsee vain tiedostaa oleminen, tiedostamattomuuden sijaan. Näin yksinkertaista se on. Yhden askeleen päässä, jota askeltakaan ei ole.

        Vähän spämmäillään tähän ketjuun, ehkä aiheesta? Mielleyhtymä Raamattuun on tässä niin ilmeinen että tuon sitäkin julki:

        " Olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, on pahasta."

        Tässä saatetaan viitata juuri siihen: että kaikkiallinen oleminen, joka on kaikissa, tosiaan on.

        Maailma muotoineen sen sijaan on "ei". Sille tulee sanoa ei. Egolle tulee sanoa "ei" mitä tahansa se sanookin, sillä se ei oikeasti ole olemassa.

        Ihmisessä on kummatkin: se joka ei ole, sille sanotaan "ei". Ja oleminen jolle sanotaan "on". Se myönnetään, toinen kielletään.


    • Kirjoitat aivan oikeaa asiaa, sillä totuus on niin yksinkertainen, että ihmisen maailman viisautta täynnä ole monimutkainen mieli ei voi sitä ymmärtää.

      Kun ymmärrämme täydellisesti mitä me olemme ja miten tuo harha on syntynyt ja seuraa meitä perimänä elämästä toiseen

      Rakkaus, elämä jumaluus on kaiken lähde josta koko maailman kaikkeus on ilmentynyt
      AJAton elämä on absoluutti joka on aina ollut ja tulee aina olemaan, ja mekin olemme osa sitä, sillä me olemme täällä ajassa aineessa ilmentämässä sitä ,a se on elämän päätarkoitus
      Dualismi syntyi ihmiselle, kun kehityksen myötä materiasta syntyi ajatus, joka sitten tietättään synnytti egon minän joka sitoi ihmisen myös henkisesti aikaan
      jolloin suora yhteys kaiken lähteeseen katkesi
      Niinpä elämän tarkoitus on palautta ihminen takaisin ei dualismiin jolloin kaikki
      kärsimykset päättyisivät, kun ihminen on ymmärtänyt menneisyydensä ja ajatukset alkavat kumpuamaan ajattomasta nykyhetkestä joka sisältää kaiken ajan sekä menneen että tulevan

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö

      palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh
      Maailman menoa
      73
      1920
    2. Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.

      "Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläke­maksuilleen monin­kertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr
      Maailman menoa
      97
      1663
    3. Millä kolmella sanalla

      Kuvailisit kaivattuasi?
      Ikävä
      147
      1207
    4. Kyllä mä oon valmis jos sä oot

      Vaikka ja mihin... mutta paikka on väärä.
      Ikävä
      59
      688
    5. Miltä se tuntuu olla

      vihattu ja kukaan ei puolusta?
      Ikävä
      198
      652
    6. Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos

      Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol
      Maailman menoa
      6
      636
    7. Trumpille jälleen voitto

      Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako
      Maailman menoa
      191
      553
    8. Mitä mietit juuri nyt?

      🤔
      Ikävä
      54
      547
    9. Aurinkoni...

      On ikävä sua ❤️
      Ikävä
      46
      488
    10. Haluan teidät molemmat elämääni

      Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </3
      Ikävä
      37
      462
    Aihe