97 kg

Meeeri

Suu söisi, vetäisi vatsa, vaan ei kestä heikot sääret. Eli nyt on pakko saada painoa vähenemään. Nivelissä tuuntuu ja paukkuu. Jos siitä ei saa motivaatiota, niin mistä sitten. Jos tämä meno jatkuu olen kohta liikuntakyvytön tai ainakin työkyvytön.

Tästä se alkaa. Taas. Olen siis kokenut laihduttaja, jolla on kyllä paljon tietoa. Pään sisällä lienee jokin vinksallaan, sillä en saa pudotettuja kiloja pysymään pois.

Hoksasin tämän palstan vasta äsken. Ehkä täältä löytyy vertaistukea, jonka avulla saamme psyykattua itseämme pysyviin tuloksiin.

95

2596

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mami35

      vaan tonne meidän ryhmään "kympin kevyempi jouluna". Siellä on vähä hiljasta, joten mukaan mahtuu ihan kivasti. Meillä on perjantai punnituspäivä ja silloin viim. vaihdellaan kuulumisia, toki keskellä vkoaki saa kuulumisiaan kertoilla, mut ainaki tollon perjantaina. Mukaan vaan rohkeesti.

      • Meeeri

        Ryntäsin ensin tekemään oman aloituksen ja sitten vasta lueskekin ketjuja. Teillä on hyvä meno päällä. Ainakin luen juttujanne, ehkä kommentoinkin, mutta pääasiassa avaudun tässä itse alottamassani. Ajattelin, että tästä voisi tulla napostelua korvaavaa tekemistä.

      • rustinna

        Hei!

        Minäkin haluaisin siihen ryhmään. Olen 158cm ja paino 106 kg. On ollut vähän kaikenlaista remppaa, joten liikunta on 0. Mutta ruuallakin voi laihtua, vai?

        palataan!

        Terv. Rustinna

      • gaegfaw
        rustinna kirjoitti:

        Hei!

        Minäkin haluaisin siihen ryhmään. Olen 158cm ja paino 106 kg. On ollut vähän kaikenlaista remppaa, joten liikunta on 0. Mutta ruuallakin voi laihtua, vai?

        palataan!

        Terv. Rustinna

        hei toi viesti on vuoden vanha

    • Emppu1971

      mulla oli paino alutusvaiheessa 97,6 ja nyt 2 viikkoa myöhemmin vaaka näytti 92,5. Kilon verran laihdutin ensin ja viikko sitten alotin sairaaladieetin. Vielä ens viikon torstaihin asti kestää tämä rääkki ja sen jälkeen aion jatkaa vähällä ruualla ja liikuntaa lisäämällä. Hyvältä tuntuu ja tämä aamuna sain päälleni mekon, joka ei oo sopinu päälle viimeiseen kolmeen vuoteen =)
      Tsemppiä sulle ja kirjottelehan kuulumisia!

      • Meeeri

        Sinähän vauhdilla pienenet. Itsekin toivoisin ripeää alkua, jotta hommassa olisi tekemisen meininki. Jatkossa riittäisi pienemmätkin pudotukset.

    • Meeeri

      Vuorokausi jauheilla eli tarkemmin sanottuna Nutrilet-pusseilla. Olo on hyvä ja energinen. Olen ennenkin käyttänyt nutrausta (muutama päivä, enemmillään kaksi viikkoa) ja se tuntuu sopivan minulle hyvin. Minulla ei ole mitään suunnitelmaa jatkosta. Joko jatkan jauheilla pitempään tai sitten käytän niitä muutaman päivän ikäänkuin katkaisuhoitona ja sitten siirryn kevyempään ja viisaampaan syömiseen.

      Tämä on helppoa ja ihanaa. Kuten on ollut niin monta kertaa aiemminkin. Miksi en saa muutoksesta pysyvää? Siinä minun probleemani.

      • Emppu1971

        Tänä aamuna vaaka näytti 91,6. Suunta on jatkuvati alaspäin. Mä kans oon hyvin tietoinen siitä, että tämän dietin jälkeen se varsinainen työ vasta alkaakin, eli miten saavutetut tulokset pystyy pitämään. En todellakaan halua läskejä takaisin! Itsekuri pitää olla kohdallaan jos aikoo pysyä edes hieman hoikempana. Eilen oli tiukka paikka kun olimme mieheni kanssa päivän reissulla ja hän meni syömään ABC:lle ja minä jäin autoon syömään omia eväitäni: keitettyä selleriä ja tomaattia!! Tiesin että jos menen sisälle niin en voi vastustaa kiusausta ja siksi jäin autoon. Voi sanoa että sillon kyllä kyrsi aika paljon!! No, siitäkin vaan selvittiin ja jälkeenpäin koin suurta tyytyväisyyttä itseeni=)
        Eipä muuta kun päivä kerrallaan, kyllä se siitä!

      • 97 kg
        Emppu1971 kirjoitti:

        Tänä aamuna vaaka näytti 91,6. Suunta on jatkuvati alaspäin. Mä kans oon hyvin tietoinen siitä, että tämän dietin jälkeen se varsinainen työ vasta alkaakin, eli miten saavutetut tulokset pystyy pitämään. En todellakaan halua läskejä takaisin! Itsekuri pitää olla kohdallaan jos aikoo pysyä edes hieman hoikempana. Eilen oli tiukka paikka kun olimme mieheni kanssa päivän reissulla ja hän meni syömään ABC:lle ja minä jäin autoon syömään omia eväitäni: keitettyä selleriä ja tomaattia!! Tiesin että jos menen sisälle niin en voi vastustaa kiusausta ja siksi jäin autoon. Voi sanoa että sillon kyllä kyrsi aika paljon!! No, siitäkin vaan selvittiin ja jälkeenpäin koin suurta tyytyväisyyttä itseeni=)
        Eipä muuta kun päivä kerrallaan, kyllä se siitä!

        Mä niin näin ja tunsin tuon sinun "tilanteesi" huoltoasemalla. Olisi voinut sattua minullekin. Monenlaista on ollut, kun on yrittänyt selvitä ja luovia. Mulla on ollut sellaistakin, että en voi ottaa yhtä keksiä, kun siitä voi laueta viikkojen mässäily. Terve ihminen ottaa sen keksin ja sillä selvä - ei siitä paino nouse. Meikä on kuin alkoholisti tuon törkymuonan kanssa.

        Anyway neljäs päivä menossa jauheilla ja hyvin menee edelleen. Taidan jatkaa toistaiseksi näin. Nutraaminen on tuonut vain hyviä vaikutuksia minulle. Ainoa haitta on tuo jatkuva pissahätä. Se on ongelmallista, sillä työssä en ole aina vessan lähellä tai aina ei ole mahdollisuutta mennä heti.

      • MIMiMa
        97 kg kirjoitti:

        Mä niin näin ja tunsin tuon sinun "tilanteesi" huoltoasemalla. Olisi voinut sattua minullekin. Monenlaista on ollut, kun on yrittänyt selvitä ja luovia. Mulla on ollut sellaistakin, että en voi ottaa yhtä keksiä, kun siitä voi laueta viikkojen mässäily. Terve ihminen ottaa sen keksin ja sillä selvä - ei siitä paino nouse. Meikä on kuin alkoholisti tuon törkymuonan kanssa.

        Anyway neljäs päivä menossa jauheilla ja hyvin menee edelleen. Taidan jatkaa toistaiseksi näin. Nutraaminen on tuonut vain hyviä vaikutuksia minulle. Ainoa haitta on tuo jatkuva pissahätä. Se on ongelmallista, sillä työssä en ole aina vessan lähellä tai aina ei ole mahdollisuutta mennä heti.

        ..tällä tylleröllä kans ku nutriletin kick start... sit ehkä nutreja pelkästää mut mitä haluaa patukoita yms... sit noin 1-2vk jälkee hiilihydraatteja vältellen kevyeen ruokavalioon mutta rinnalle voisi ostaa jos raskii puhistuskuurin ni tulee juotuaki paljon...eiköhä nuo jumiutuneet kilot sit lähe...niitä on vaa jo nii paljo... ja ku vanhenee ne menee tiukempaa... glungs... onko kukaa muute kuullu et ku vanhenee lihakset häviää??? siis hä miks??? apua??? häviääkö ne jos niitä treenaa??? ei oo maalaisjärkeä täällä...

      • ;PPPPP
        Emppu1971 kirjoitti:

        Tänä aamuna vaaka näytti 91,6. Suunta on jatkuvati alaspäin. Mä kans oon hyvin tietoinen siitä, että tämän dietin jälkeen se varsinainen työ vasta alkaakin, eli miten saavutetut tulokset pystyy pitämään. En todellakaan halua läskejä takaisin! Itsekuri pitää olla kohdallaan jos aikoo pysyä edes hieman hoikempana. Eilen oli tiukka paikka kun olimme mieheni kanssa päivän reissulla ja hän meni syömään ABC:lle ja minä jäin autoon syömään omia eväitäni: keitettyä selleriä ja tomaattia!! Tiesin että jos menen sisälle niin en voi vastustaa kiusausta ja siksi jäin autoon. Voi sanoa että sillon kyllä kyrsi aika paljon!! No, siitäkin vaan selvittiin ja jälkeenpäin koin suurta tyytyväisyyttä itseeni=)
        Eipä muuta kun päivä kerrallaan, kyllä se siitä!

        No ihan kuin nyt yksi huoltsikalla syöminen kaikkea todellakaan kaada. Tai no...eihän se nyt itse asiassa kaada yhtikäs mitään.

        Joo, mutta voin kyllä arvella, että varmasti kyrsi ja siitä sympatiat. Mutta omalta kohdaltani olisin voinut sanoa, että jos toinen olisi mennyt syömään, niin ei tämä läski olisi jaksanut jäädä leikkimään marttyyria autoon sellerinpätkän kanssa. Mutta jokainen toki tavallaan...

    • Meeeri

      Neljäs päivä siis jauheilla, eikä vaikeita hetkiä ole ollut. Ikäänkuin ruoka ja syöminen olisivat asioita, joita ei ole olemassakaan. Ei kuulosta täysipäiseltä ei.

      No mutta äsken nuorimmainen tuli kyliltä. Kovin nälkäisenä ja huikkasi heti ovelta, että äkkiä jotakin syötävää. Olin tyly emo ja sanoin, että katso ise - kyllä siellä jotakin on. Hän taisi laittaa mikroon leipää ja juustoa ja keittiöstä leijailee ihana tuoksu.

      Jos painoni ja syömiseni olisi terveellä pohjalla, menisin ja tekisin itselleni samanlaisen. Söisin ja siinä se. Mutta kun siihen tilanteeseen on vielä pitkä matka. Jatkan katkaisuhoitoani vielä ainakin toistaiseksi. Ainakin tämän päivän.

      Sijaistoiminnoksi tulin naputtelemaan tänne keskusteluun. Kivaa tämäkin on ja sitäpaitsi auttaa selkiyttämääm ajatuksia ja tuntemuksia. Ja toisten kuulumisia on todella mukavaa lukea. Onnistumisista saa itsekin uskoa ja kompurointi herättää myötätuntoa: sellaista se on, mutta kyllä tästä on mahdollista selvitä. Onhan?

    • Meeeri

      Kuudes nutrauspäivä meneillään ja ajattelinkin pysyä jauheilla ainakin viikon - ehkä pitempäänkin. Katrsotaan nyt miltä tuntuu. Ajatus kolmen viikon nutrauksesta houkuttelee, mutta en lupaa enää yhtään mitään. Vuosia kestäneen laihdutus- ja lihomishistoriani aikana olen tehnyt lukuisia lupauksia, joiden raunioilta olen saanut pian koota taas itseäni kasaan. Eli hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan oikeaan suuntaan.

      Iloitaan onnistumisista ja jos poiketaan sivupoluille, niin palataan äkkiä takaisin.

      • Kuulostaa mahtavalta

        Hienoa tuo, että pystyt menemään päivä kerrallaan, ei tule kamala mieli jos on etukäteen suunnitellut niin tarkaan ja lupaillut itselleen noudattaa pilkulleen jotain ohjelmaa. Täytyy niitä "tavallisiakin" päiviä kuitenkin olla, ja onhan aina noita juhlia ym. joissa on voitava syödä ihan normaalisti ja herkutellakin. Tosin juhlia seuraava päivä kannattaakin suunnitella ja tehdä keittoa tms valmiiksi, ettei tosiaan jatku sama linja päivätolkulla. Esim. joulunaikaan jää yleensä mässyt päälle.......
        Tsemppiä!

      • Meeeri
        Kuulostaa mahtavalta kirjoitti:

        Hienoa tuo, että pystyt menemään päivä kerrallaan, ei tule kamala mieli jos on etukäteen suunnitellut niin tarkaan ja lupaillut itselleen noudattaa pilkulleen jotain ohjelmaa. Täytyy niitä "tavallisiakin" päiviä kuitenkin olla, ja onhan aina noita juhlia ym. joissa on voitava syödä ihan normaalisti ja herkutellakin. Tosin juhlia seuraava päivä kannattaakin suunnitella ja tehdä keittoa tms valmiiksi, ettei tosiaan jatku sama linja päivätolkulla. Esim. joulunaikaan jää yleensä mässyt päälle.......
        Tsemppiä!

        Tuo mässäilyn päällejääminen on juuri se minun heikko kohtani. Satunnainen herkuttelu tai jopa ylensyöminen ei haittaisi mitään, jos sen saisi loppumanaan siihen. Mutta meikäläisellä hyvän syömisestä tai liiasta syömisestä saattaa alkaa viikkojen ellei jopa kuukausien putki. Ja se jos mikä tuhoaa painonhallinnan.

        Välillä ajattelin, että tarvitsisin psykiatrian ammattilaisen apua tähän ongelmaani. Nyt taas uskon, että oma virkeä ja innostunut mieli, perheen tuki ja teidän palstalaisten tsemppaus auttaa ihan oikeasti.

    • Meeeri

      Yleinen (?) käsitys on, että laihduttava on huonotuulinen ja äreä. Minulla tämä menee niin, että nyt kun olen saanut projektin alkuun ja vauhtiin, olen mitä parhaimmalla tuulella.

      Mutta silloin olen kikkuinen, turhautunut ja oikea riesa, kun tiedän, että jotakin tarttis tehdä enkä kuitenkaan tee.

    • Meeeri

      Ensimmäisen varsinaisen raportin aika. Eli viikko täysnutrausta takana ja pudotus tuo otsakkeessa mainittu eli 3 kg. Lienee enimmäkseen nesteitä, mutta olkoon mitä vaan niin hyvältä tuntuu.

      Jatkosta en tiedä vieläkään muuta kuin että tämä päivä jatketaan jauheilla. Haluttais siirtyä oikeaan kevyeeseen ruokaan, mutta kun se pelottaa. Että jos se ahminta iskee eikä sitä saa loppumaan.

      Näillä pelkillä jauheilla on loppujen lopuksi helppo olla.

    • Meeeri

      Kymmenes päivä nutrausta meneillään ja jotenkin nyt tekee oikeaa ruokaa mieli. Tämä on ollut helppoa ja tehokasta, eikä tästä nutrauksesta haluaisi luopuakaan, mutta toisaalta varsinainen tavoitehan on saavuttaa kevyempi olo ja OPPIA syömään oikein ja terveesti.

      Tämän päivän kuitenkin jatkan näin ja päätän huomenna mitä teen jatkossa. Ehkä otan kasvikset mukaan.

    • Meeeri

      Nutrausta takana yksitoista päivää. Muuten menee hyvin, mutta nyt olen sortunut jo aikaisemmissa laihdutuksissa toteamaani huonoon käytäntöön eli jokapäiväiseen vaa'alla käyntiin.

      Nutrauksen alussa paino tippuu hyvin ja on mukavaa ja palkitsevaa todeta se joka päivä. Nyt olikin sitten tullut hieman plussaa ja heti alkoi sieppaamaan ja usko horjumaan. Vaikka järki sanoo, että ei mitenkään voi jatkuvasti joka päivä paino aleta, niin tunne työntää kavalaa piikkiänsä, että pieleen menee - ei sun kannata yrittää.

      Yritetään silti ja uskotaan myös onnistumiseen. Mutta punnitukseen korkeintaan kerran viikossa ja tämän päätöksen on pidettävä.

      • Meeeri

        Neljästoista päivä täysnutrausta meneillään. Kaikki on mennyt edelleen hyvin ja helposti. Oikeaa ruokaa tekee kuitenkin mieli ja tarkoitus onkin lopettaa jauheilla eläminen kunhan saan tämän päivän eli kaksi viikkoa pakettiin.

        Ensimmäinen tavoite on saavutettu. Se oli mässäilyn ja törkysyömisen lopettaminen. Seuraava varsinainen tavoite on oikean ruuan syömiseen siirtyminen ja niin, että se on hyvällä ja kestävällä pohjalla.

        Äsken söin tomaatin ja se tuntui ja maistui ihanalta. Mihin tarvitsisin viinereitä tai suklaalevyjä? Juuri nyt tuntuu, että en mihinkään enää koskaan.

    • Meeeri

      Perjantai on minun punnituspäiväni ja tässäpä kuulumiset. Kaksi viikkoa täysnutrausta takana ja vaaka näyttää -4,5 kg. Tärkeintä on, että sain mässäyksen loppumaan ja hyvältähän tuo pudotuskin tuntuu.

      Nyt on tarkoitus siirtyä syömään ruokaa. Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin, miten aion jatkaa. Aamulla söin kahvin kanssa tomaatin ja täysjyväleipää. Nyt taidan ottaa jukurttia ja marjoja.

      • Meeeri

        Olen aloittanut varovaisen syömisen kahden viikon täysnutrauksen jälkeen. Ruisleipäpalanen tuntuu jo taivaalliselta aterialta. Toki olen syönyt muutakin, mutta vatsa on selvästi pienempi - sekä ulkoapäin että vetoisuudeltaan. Hyvä niin.

        Tässä lyhykäisesti miten aion jatkaa. Tarkoituksena on rento laihduttaminen. Tavoitteena hyvä ja terveellinen ruokavalio, jota voin jatkaa lopun ikääni. Toki toivon kilojen tippuvan, mutta tahdin ei tarvitse olla huima. Itse asiassa minulla on kokemusta myös nopeasta laihtumisesta ja se ei sopinut minulle. Pää ei pysynyt mukana ja jotenkin en osannut olla uudessa nopeasti muuttuneessa kropassani. Outoa kun toisaalta nimenomaan halusi läskeistä nopeasti eroon.

        En laske kaloreita enkä pisteitä. Sitäkin on joskus tullut tehtyä paljonkin, joten ihan selkäytimessä on paljon tietoa sopivista annoksista ja määristä.

        Tarkoitus on syödä
        -kasviksia rajoittamattomasti, vähintään puoli kiloa päivässä
        -marjoja myös paljon
        -hedelmiä paljon
        -täysjyväleipää ja puuroa kohtuudella
        -lihaa, kanaa, kalaa kohtuudella
        -rahkaa, raejuustoa ja jukurttia (maustamatonta marjojen kera)
        -juustoja jonkinverran
        -perunaa 1-2 päivässä
        -riisiä ja pastaa harvoin
        -rasvaa levitteenä ja ruuanlaitossa kohtuudella

        Nyt alussa pysyn erossa herkuista - sekä makeista että suolaisista. Pitkän tähtäyksen tavoite on opetella syömään myös niitä "terveellä" tavalla. Nyt en uskalla, sillä en luota itseeni yhtään. Reps reps repsahdus tuntuu olevan pelottavan lähellä. Vaikka tunnenkin itseni niin vahvaksi.

        Tällä mennään toistaiseksi. Jos en pysy erossa mässyistä tai jos pitemmän päällekään paino ei ala tippua - sitten mietin muuta.

        Niin ja lenkkeily alkakoon pian. Polvet ovat reistailleet, mutta nyt näkyy valoa siinäkin suunnassa.

        Puuttuuko menuustani jotakin olennaista? Saa kommentoida.

      • Tiukassa on
        Meeeri kirjoitti:

        Olen aloittanut varovaisen syömisen kahden viikon täysnutrauksen jälkeen. Ruisleipäpalanen tuntuu jo taivaalliselta aterialta. Toki olen syönyt muutakin, mutta vatsa on selvästi pienempi - sekä ulkoapäin että vetoisuudeltaan. Hyvä niin.

        Tässä lyhykäisesti miten aion jatkaa. Tarkoituksena on rento laihduttaminen. Tavoitteena hyvä ja terveellinen ruokavalio, jota voin jatkaa lopun ikääni. Toki toivon kilojen tippuvan, mutta tahdin ei tarvitse olla huima. Itse asiassa minulla on kokemusta myös nopeasta laihtumisesta ja se ei sopinut minulle. Pää ei pysynyt mukana ja jotenkin en osannut olla uudessa nopeasti muuttuneessa kropassani. Outoa kun toisaalta nimenomaan halusi läskeistä nopeasti eroon.

        En laske kaloreita enkä pisteitä. Sitäkin on joskus tullut tehtyä paljonkin, joten ihan selkäytimessä on paljon tietoa sopivista annoksista ja määristä.

        Tarkoitus on syödä
        -kasviksia rajoittamattomasti, vähintään puoli kiloa päivässä
        -marjoja myös paljon
        -hedelmiä paljon
        -täysjyväleipää ja puuroa kohtuudella
        -lihaa, kanaa, kalaa kohtuudella
        -rahkaa, raejuustoa ja jukurttia (maustamatonta marjojen kera)
        -juustoja jonkinverran
        -perunaa 1-2 päivässä
        -riisiä ja pastaa harvoin
        -rasvaa levitteenä ja ruuanlaitossa kohtuudella

        Nyt alussa pysyn erossa herkuista - sekä makeista että suolaisista. Pitkän tähtäyksen tavoite on opetella syömään myös niitä "terveellä" tavalla. Nyt en uskalla, sillä en luota itseeni yhtään. Reps reps repsahdus tuntuu olevan pelottavan lähellä. Vaikka tunnenkin itseni niin vahvaksi.

        Tällä mennään toistaiseksi. Jos en pysy erossa mässyistä tai jos pitemmän päällekään paino ei ala tippua - sitten mietin muuta.

        Niin ja lenkkeily alkakoon pian. Polvet ovat reistailleet, mutta nyt näkyy valoa siinäkin suunnassa.

        Puuttuuko menuustani jotakin olennaista? Saa kommentoida.

        Onhan sinulla ihan hyvä alku - onnittelut siitä.

        Epäilen hiukan tuota suunnitelmaasi. Olet kertonut olevasi repsahtava ja hillitönkin syöjä. Millä konstilla kuvittelet pysyväsi kohtuusyömisessä, jos sinulla on noin löyhät raamit? Eikö juuri sinunlaisellasi pitäisi olla tarkka ohjelma?

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Olen aloittanut varovaisen syömisen kahden viikon täysnutrauksen jälkeen. Ruisleipäpalanen tuntuu jo taivaalliselta aterialta. Toki olen syönyt muutakin, mutta vatsa on selvästi pienempi - sekä ulkoapäin että vetoisuudeltaan. Hyvä niin.

        Tässä lyhykäisesti miten aion jatkaa. Tarkoituksena on rento laihduttaminen. Tavoitteena hyvä ja terveellinen ruokavalio, jota voin jatkaa lopun ikääni. Toki toivon kilojen tippuvan, mutta tahdin ei tarvitse olla huima. Itse asiassa minulla on kokemusta myös nopeasta laihtumisesta ja se ei sopinut minulle. Pää ei pysynyt mukana ja jotenkin en osannut olla uudessa nopeasti muuttuneessa kropassani. Outoa kun toisaalta nimenomaan halusi läskeistä nopeasti eroon.

        En laske kaloreita enkä pisteitä. Sitäkin on joskus tullut tehtyä paljonkin, joten ihan selkäytimessä on paljon tietoa sopivista annoksista ja määristä.

        Tarkoitus on syödä
        -kasviksia rajoittamattomasti, vähintään puoli kiloa päivässä
        -marjoja myös paljon
        -hedelmiä paljon
        -täysjyväleipää ja puuroa kohtuudella
        -lihaa, kanaa, kalaa kohtuudella
        -rahkaa, raejuustoa ja jukurttia (maustamatonta marjojen kera)
        -juustoja jonkinverran
        -perunaa 1-2 päivässä
        -riisiä ja pastaa harvoin
        -rasvaa levitteenä ja ruuanlaitossa kohtuudella

        Nyt alussa pysyn erossa herkuista - sekä makeista että suolaisista. Pitkän tähtäyksen tavoite on opetella syömään myös niitä "terveellä" tavalla. Nyt en uskalla, sillä en luota itseeni yhtään. Reps reps repsahdus tuntuu olevan pelottavan lähellä. Vaikka tunnenkin itseni niin vahvaksi.

        Tällä mennään toistaiseksi. Jos en pysy erossa mässyistä tai jos pitemmän päällekään paino ei ala tippua - sitten mietin muuta.

        Niin ja lenkkeily alkakoon pian. Polvet ovat reistailleet, mutta nyt näkyy valoa siinäkin suunnassa.

        Puuttuuko menuustani jotakin olennaista? Saa kommentoida.

        Mieti päivän ateriat etukäteen ja annoskoot myös. Kun ne on syöty, niin et vain ota enempää. Tämä toimii itselläni oikein hyvin ja se että on myös joka päivä suht samat ruoka-ajat. On muuten parempi hampaillekin.;) Välillä käy niin, että esim nukkumaan mennessä onkin vähän nälkä, mutta en vain syö mitään ennen aamupalaa, kun ei ole mikään ruoka-aika siinä kohtaa!:D En nyt sano, että pitää pitää itseään nälässä, mutta säännöllinen ruokailu auttaa. Itse syön joka päivä aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Joskus on kahvitauko aamupäivällä, jolloin kahvin lisäksi nautin jonkin hedelmän tai rusinoita, tai sitten sen kahvin vaan. Yleensä ei ole nälkä näiden aterioiden välissä. Mulla myös painonpudotus lähti käyntiin itse asiassa pelkästään sillä, että päätin elää ja syödä terveellisemmin, VAIKKA en laihtuisi yhtään. Siinä ei tule mitään paineita. En edes käynyt vaa´alla muutamaan ekaan kuukauteen. Vasta kun paino oli alkanut pudota, aloitin tavallaan laihduttamisen. Tai siis vielä muokkasin ruokavaliota ja vähensin annoskokoja. Ja siinä samalla aivan pakosti laihtuu. Välillä laihduin hitaasti ja välillä nopeasti, mutta joka kerta kun kävin vaa´alla, oli jotain lähtenyt. Vaakaa ei ehkä kannata pitää kotona, kun laihduttaa. Itse kävin mm. kouluterveydenhoitajan ja vanhempien luona vieraillessa vaa´alla. Joten kävin siis vaa´alla yleensä n. 2 viikon välein. Nyt kun olen normaalipainoinen, aion hankkia vaa´an kotiin, jotta voin tarkkailla, ettei paino lähde nousemaan. Mulla herkkukierre loppui siihen, että lopetin joksikin aikaa sokerin ja makeutusaineet lähes kokonaan. Siis jogurtit, joissa on sokeria (niitä en kyllä aio enää ikinä syödä), pastillit, karkit, jäätelöt... aivan kaiken. Sitten kun ajattelin, että voisin syödä karkkia, niin tuli ihan tolkuttoman huono olo. Leffassakaan en enää syö karkkia, kun oksensin kesken elokuvan salissa olevaan roskikseen...:/ Mikään mikä aiheuttaa tuommoisia oireita, ei voi olla hyväksi. Ja siitähän mun laihtumisessa on ollut kyse: oppia semmoiset elämäntavat, jotka ovat hyväksi. Siinä samalla kyllä laihtuu.
        On myös hyvä keksiä jotain semmoista tekemistä, että ei pyöri mässäilyt mielessä. Ihan kuten olet tehnytkin, kun kirjoittelet täällä!:) Itsellä auttaa myös se hyvä fiilis, kun lähtee kaupasta ilman herkkuja tai pystyy jättämään herkuttelun sopivaan rajaan, vaikka sitä voisi vielä jatkaa. Nyt voin pitää kotona jemmassa herkkuja, ilman että ne menee heti.
        On mukava lukea sun ketjua, edistystä ja tuntemuksia. Vaikka olen nyt normaalipainoinen, en vielä ole tavoitteessani. Olisi kiva laihtua vielä pari kiloa ja kaikkein tärkeintä olisi pysyä normaalipainossa. Joten vaikka olen pudottanut 33 kiloa, niin onnistumisesta voin puhua sitten joidenkin vuosien päästä, jos ne kilot eivät ole tulleet takaisin. En osaa sanoa lihonko helposti takaisin vai en, kun tämä on ensimmäinen kerta elämässä kun olen laihtunut/laihduttanut.
        Kiitos että kirjoitit ketjuuni, seuraan kuulumisiasi ja edistymistäsi jatkossakin!:)

      • KilojaPoisAinakin25
        Meeeri kirjoitti:

        Olen aloittanut varovaisen syömisen kahden viikon täysnutrauksen jälkeen. Ruisleipäpalanen tuntuu jo taivaalliselta aterialta. Toki olen syönyt muutakin, mutta vatsa on selvästi pienempi - sekä ulkoapäin että vetoisuudeltaan. Hyvä niin.

        Tässä lyhykäisesti miten aion jatkaa. Tarkoituksena on rento laihduttaminen. Tavoitteena hyvä ja terveellinen ruokavalio, jota voin jatkaa lopun ikääni. Toki toivon kilojen tippuvan, mutta tahdin ei tarvitse olla huima. Itse asiassa minulla on kokemusta myös nopeasta laihtumisesta ja se ei sopinut minulle. Pää ei pysynyt mukana ja jotenkin en osannut olla uudessa nopeasti muuttuneessa kropassani. Outoa kun toisaalta nimenomaan halusi läskeistä nopeasti eroon.

        En laske kaloreita enkä pisteitä. Sitäkin on joskus tullut tehtyä paljonkin, joten ihan selkäytimessä on paljon tietoa sopivista annoksista ja määristä.

        Tarkoitus on syödä
        -kasviksia rajoittamattomasti, vähintään puoli kiloa päivässä
        -marjoja myös paljon
        -hedelmiä paljon
        -täysjyväleipää ja puuroa kohtuudella
        -lihaa, kanaa, kalaa kohtuudella
        -rahkaa, raejuustoa ja jukurttia (maustamatonta marjojen kera)
        -juustoja jonkinverran
        -perunaa 1-2 päivässä
        -riisiä ja pastaa harvoin
        -rasvaa levitteenä ja ruuanlaitossa kohtuudella

        Nyt alussa pysyn erossa herkuista - sekä makeista että suolaisista. Pitkän tähtäyksen tavoite on opetella syömään myös niitä "terveellä" tavalla. Nyt en uskalla, sillä en luota itseeni yhtään. Reps reps repsahdus tuntuu olevan pelottavan lähellä. Vaikka tunnenkin itseni niin vahvaksi.

        Tällä mennään toistaiseksi. Jos en pysy erossa mässyistä tai jos pitemmän päällekään paino ei ala tippua - sitten mietin muuta.

        Niin ja lenkkeily alkakoon pian. Polvet ovat reistailleet, mutta nyt näkyy valoa siinäkin suunnassa.

        Puuttuuko menuustani jotakin olennaista? Saa kommentoida.

        Kirjoittelin myös tuohon NUTRIFAST-ketjuun, mut laitan viestiä tännekin, jospa tää kirjoittelu tsemppais itseänikin jatkamaan. =)

        Mulla viides päivä Nutrilett-pusseilla menossa ja kiloja pudonnut neljässä päivässä 3,5. Nesteitähän ne on, mut tsemppaa kyllä jatkamaan. Pituutta on 161cm ja painoa nyt 92kg. Tavoite on tuolla 70kgn kieppeillä, siihen olisin ihan tyytyväinen. Ei ole ollut helppoa. Nälkä on ollut, mutta vielä se on purkalla ja juomalla taittunut. Mielitekoja on kuitenkin ollut tosi vähän.

        Tänään söin tomaatin, palan kurkkua ja pari siivua kevytjuustoa, mutta muuten pelkillä pusseilla on menty. Mulla siis tuo Soup/Shake-dietti eli keittoja ja pirtelöitä. Keitoista tykkään, pirtelöistä en niinkään. En ole makean ystävä. 3-5 litraa lightmehuja ja -limuja, vichyä, vettä ym. juomana. Tällä kuurilla yritän kasvattaa itsekuria, joka on ihan hukassa. Rasvaiset ja suolaiset herkut päätyvät surutta suuhun ja vaaka näyttää lukemia, joissa en ole ollut edes raskaana ollessani. Vaikka olen pari muksua parin vuoden sisällä pyöräyttänytkin, niin nämä kilot on tulleet syömällä. Raskaana ollessani olen laihtunut.

        Tavoite olisi nyt olla pussieväillä se kolme viikkoa (ehkä kasviksia hieman lisään). Sitten korvata pari ateriaa rahkalla ja raejuustosalaatilla. Sillä taas pari viikkoa, mut pitänee ottaa vitaminia purkista lisäks. Sit jos korvais taas yhden aterin vaik puurolautasella, jättäis yhden pussin pois ja jatkais silleen pari viikkoo. Välipaloina pari hedelmää ja rahkan sekaan vähän marjoja. Sit ottas jonkun keittoruuan tai ruokaisamman (kana/kala) salaatin sen viimesen pussin tilalle ja siinähän sitä alkais olla terveellinen ruokavalio kasassa. Raejuustosalaatin vois vaihtaa vaik pariin leipäpalaan, jos oikein leipää tekis mieli. Mä olen kauhea leipärohmu, joten sen syöntiä pitää rajoittaa. =) Pastaa ja perunaa aion pantata niin kauan kuin mahdollista, koska ne aiheuttaa mulla ylensyöntiä, siis jotenkin ne laukaisee syömisvimman. Mulla sokereiden kanssa vähän heiluntaa, joten johtuisiko siitä. Pitäisi siis keskittyä tuohon proteiini ja täysjyvävilja puoleen ruuassa.

        Tällä täysnutrilla en oo jaksanu tehdä oikein mitään (eikä rankkaa liikuntaa saakkaan harrastaa), mut crosstrainer on hankittuna, joten kun saa vähän tuota energiaa lisää, niin sit sillä "juoksemaan". =)
        Tässäpä suunnitelmaa. Saa nähdä kuinka käy.

        Kovasti tsemppiä kaikille ketjulaisille!

      • Meeeri
        Tiukassa on kirjoitti:

        Onhan sinulla ihan hyvä alku - onnittelut siitä.

        Epäilen hiukan tuota suunnitelmaasi. Olet kertonut olevasi repsahtava ja hillitönkin syöjä. Millä konstilla kuvittelet pysyväsi kohtuusyömisessä, jos sinulla on noin löyhät raamit? Eikö juuri sinunlaisellasi pitäisi olla tarkka ohjelma?

        Joo-o. Tykkään melkein kaikesta muonasta ja pystyn syömään paljon. Oikean ruoan suhteen jonkinlainen terveellä pohjalla oleva sääntely kuitenkin pelaa. En ole koskaan sortunut tolkuttomuuksiin leivän tai lihan tai muun kunnollisen ruoan suhteen.

        Toisin on etenkin makeiden herkkujen kanssa. Kun oikein pääsin vauhtiin, niin yksi suklaakeksipaketti ei riittänyt mihinkään. Saattoi mennä toinenkin ja vielä paljon muutakin törkyä. Jo olo oli huono jo niitä syödessä puhumattakaan jälkeenpäin. Ei siinä järjellä ole mitään tekemistä. Vertaisin sitä alkoholismiin.

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Mieti päivän ateriat etukäteen ja annoskoot myös. Kun ne on syöty, niin et vain ota enempää. Tämä toimii itselläni oikein hyvin ja se että on myös joka päivä suht samat ruoka-ajat. On muuten parempi hampaillekin.;) Välillä käy niin, että esim nukkumaan mennessä onkin vähän nälkä, mutta en vain syö mitään ennen aamupalaa, kun ei ole mikään ruoka-aika siinä kohtaa!:D En nyt sano, että pitää pitää itseään nälässä, mutta säännöllinen ruokailu auttaa. Itse syön joka päivä aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Joskus on kahvitauko aamupäivällä, jolloin kahvin lisäksi nautin jonkin hedelmän tai rusinoita, tai sitten sen kahvin vaan. Yleensä ei ole nälkä näiden aterioiden välissä. Mulla myös painonpudotus lähti käyntiin itse asiassa pelkästään sillä, että päätin elää ja syödä terveellisemmin, VAIKKA en laihtuisi yhtään. Siinä ei tule mitään paineita. En edes käynyt vaa´alla muutamaan ekaan kuukauteen. Vasta kun paino oli alkanut pudota, aloitin tavallaan laihduttamisen. Tai siis vielä muokkasin ruokavaliota ja vähensin annoskokoja. Ja siinä samalla aivan pakosti laihtuu. Välillä laihduin hitaasti ja välillä nopeasti, mutta joka kerta kun kävin vaa´alla, oli jotain lähtenyt. Vaakaa ei ehkä kannata pitää kotona, kun laihduttaa. Itse kävin mm. kouluterveydenhoitajan ja vanhempien luona vieraillessa vaa´alla. Joten kävin siis vaa´alla yleensä n. 2 viikon välein. Nyt kun olen normaalipainoinen, aion hankkia vaa´an kotiin, jotta voin tarkkailla, ettei paino lähde nousemaan. Mulla herkkukierre loppui siihen, että lopetin joksikin aikaa sokerin ja makeutusaineet lähes kokonaan. Siis jogurtit, joissa on sokeria (niitä en kyllä aio enää ikinä syödä), pastillit, karkit, jäätelöt... aivan kaiken. Sitten kun ajattelin, että voisin syödä karkkia, niin tuli ihan tolkuttoman huono olo. Leffassakaan en enää syö karkkia, kun oksensin kesken elokuvan salissa olevaan roskikseen...:/ Mikään mikä aiheuttaa tuommoisia oireita, ei voi olla hyväksi. Ja siitähän mun laihtumisessa on ollut kyse: oppia semmoiset elämäntavat, jotka ovat hyväksi. Siinä samalla kyllä laihtuu.
        On myös hyvä keksiä jotain semmoista tekemistä, että ei pyöri mässäilyt mielessä. Ihan kuten olet tehnytkin, kun kirjoittelet täällä!:) Itsellä auttaa myös se hyvä fiilis, kun lähtee kaupasta ilman herkkuja tai pystyy jättämään herkuttelun sopivaan rajaan, vaikka sitä voisi vielä jatkaa. Nyt voin pitää kotona jemmassa herkkuja, ilman että ne menee heti.
        On mukava lukea sun ketjua, edistystä ja tuntemuksia. Vaikka olen nyt normaalipainoinen, en vielä ole tavoitteessani. Olisi kiva laihtua vielä pari kiloa ja kaikkein tärkeintä olisi pysyä normaalipainossa. Joten vaikka olen pudottanut 33 kiloa, niin onnistumisesta voin puhua sitten joidenkin vuosien päästä, jos ne kilot eivät ole tulleet takaisin. En osaa sanoa lihonko helposti takaisin vai en, kun tämä on ensimmäinen kerta elämässä kun olen laihtunut/laihduttanut.
        Kiitos että kirjoitit ketjuuni, seuraan kuulumisiasi ja edistymistäsi jatkossakin!:)

        Sinun tosiaan kannattaa jakaa kokemuksiasi ja vinkkejäsi, koska ne todellakin ovat toimineet. Meitä laihduttajia on niin monenlaisia ja yhdelle sopii yksi juttu ja toiselle toinen. Pitää etsiä ne itselle sopivat ja siinä tämäkin palsta on oiva apu.

        Projekti jatkuu hyvillä mielin ja tulen jatkossakin raportoimaan täällä. Tämä tekee hyvää mielelle, vaikka kukaan ei edes lukisi tai kommentoisi. Ja jos joku kommentoi sepä vasta mukavaa onkin.

      • Meeeri
        KilojaPoisAinakin25 kirjoitti:

        Kirjoittelin myös tuohon NUTRIFAST-ketjuun, mut laitan viestiä tännekin, jospa tää kirjoittelu tsemppais itseänikin jatkamaan. =)

        Mulla viides päivä Nutrilett-pusseilla menossa ja kiloja pudonnut neljässä päivässä 3,5. Nesteitähän ne on, mut tsemppaa kyllä jatkamaan. Pituutta on 161cm ja painoa nyt 92kg. Tavoite on tuolla 70kgn kieppeillä, siihen olisin ihan tyytyväinen. Ei ole ollut helppoa. Nälkä on ollut, mutta vielä se on purkalla ja juomalla taittunut. Mielitekoja on kuitenkin ollut tosi vähän.

        Tänään söin tomaatin, palan kurkkua ja pari siivua kevytjuustoa, mutta muuten pelkillä pusseilla on menty. Mulla siis tuo Soup/Shake-dietti eli keittoja ja pirtelöitä. Keitoista tykkään, pirtelöistä en niinkään. En ole makean ystävä. 3-5 litraa lightmehuja ja -limuja, vichyä, vettä ym. juomana. Tällä kuurilla yritän kasvattaa itsekuria, joka on ihan hukassa. Rasvaiset ja suolaiset herkut päätyvät surutta suuhun ja vaaka näyttää lukemia, joissa en ole ollut edes raskaana ollessani. Vaikka olen pari muksua parin vuoden sisällä pyöräyttänytkin, niin nämä kilot on tulleet syömällä. Raskaana ollessani olen laihtunut.

        Tavoite olisi nyt olla pussieväillä se kolme viikkoa (ehkä kasviksia hieman lisään). Sitten korvata pari ateriaa rahkalla ja raejuustosalaatilla. Sillä taas pari viikkoa, mut pitänee ottaa vitaminia purkista lisäks. Sit jos korvais taas yhden aterin vaik puurolautasella, jättäis yhden pussin pois ja jatkais silleen pari viikkoo. Välipaloina pari hedelmää ja rahkan sekaan vähän marjoja. Sit ottas jonkun keittoruuan tai ruokaisamman (kana/kala) salaatin sen viimesen pussin tilalle ja siinähän sitä alkais olla terveellinen ruokavalio kasassa. Raejuustosalaatin vois vaihtaa vaik pariin leipäpalaan, jos oikein leipää tekis mieli. Mä olen kauhea leipärohmu, joten sen syöntiä pitää rajoittaa. =) Pastaa ja perunaa aion pantata niin kauan kuin mahdollista, koska ne aiheuttaa mulla ylensyöntiä, siis jotenkin ne laukaisee syömisvimman. Mulla sokereiden kanssa vähän heiluntaa, joten johtuisiko siitä. Pitäisi siis keskittyä tuohon proteiini ja täysjyvävilja puoleen ruuassa.

        Tällä täysnutrilla en oo jaksanu tehdä oikein mitään (eikä rankkaa liikuntaa saakkaan harrastaa), mut crosstrainer on hankittuna, joten kun saa vähän tuota energiaa lisää, niin sit sillä "juoksemaan". =)
        Tässäpä suunnitelmaa. Saa nähdä kuinka käy.

        Kovasti tsemppiä kaikille ketjulaisille!

        Me onnistumme - usko pois. Minä täysnutrasin 2 viikkoa ja sinä aikana join kalorittomia juomia ja kahvia sekä marjakeittoja - sokerittomia tottakai. Onhan niissä vähän energiaa, mutta haitanneeko tuo. Minulla ne toimivat tosi hyvin ja sain niistä ikäänkuin vatsani täyteen aina tarvittaessa.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Sinun tosiaan kannattaa jakaa kokemuksiasi ja vinkkejäsi, koska ne todellakin ovat toimineet. Meitä laihduttajia on niin monenlaisia ja yhdelle sopii yksi juttu ja toiselle toinen. Pitää etsiä ne itselle sopivat ja siinä tämäkin palsta on oiva apu.

        Projekti jatkuu hyvillä mielin ja tulen jatkossakin raportoimaan täällä. Tämä tekee hyvää mielelle, vaikka kukaan ei edes lukisi tai kommentoisi. Ja jos joku kommentoi sepä vasta mukavaa onkin.

        Itsekin pidin ketjuani vähän niinkuin päiväkirjana, jotta muistan, miten olen edistynyt. Ei haitannut, vaikka välillä oli pitkiäkin aikoja, ettei kukaan kommentoinut mitään, mutta sitten kun kommentoi, niin se oli todella mukavaa!:)

    • Meeeri

      Perheellämme on ollut vuosikausia tapana syädä lauantaina saunajätskit. Tämä juttu ei ole meikälaisen lihomisen syy, sillä litra neljälle tai viidelle jaettuna on mielestäni tervettä herkuttelua. Sen sijaan ukon kanssa kaksistaan lapsilta salaa ahmitut herkkujäätelöt ovatkin toinen juttu.

      No lauantaina oli jäätelöpäivä ja totesin, että toistaiseksi on parempi ja helpompikin pysyä kokonaan erossa moisesta aineesta. Jaoin kuitenkin paketin muulle perheelle ja päätin nuolla pahvin. Ai että se oli hyvää - vähän sulanutta suklaajäätelöä pahvista latkittuna.

      Mutta, ihme ja kumma - se riitti minulle mainiosti. Sain pienen makean annoksen ja ihmeekseni siitä ei noussut ollenkaani hinkua saada lisää. Entinen minä olisi oitis hakenut pakasteesta uuden pakkauksen ja se olisi ollut menoa sitten. Ja jo syödessä olisi tuntunut pahalta.

      • ruoka-aineista...

        Peruna ja leipä sisältävät paljon hiilihydraatteja, niiden liiallista syömistä kannattaa välttää.
        Tavallisesti en juuri syö näitä, mutta kesän aikana tuli syötyä uusia perunoita melkoisesti ja maukasta ruisleipää. Kilot alkoivat kertyä ja nyt täytyy vähän katsoa enemmän syömisiään.
        Tomaatti on tosiaan hyvä vaikkapa ihan semmoisenaan.
        Painoa pitäisi pudottaa ainakin 10 kg, aikataulu olisi noin 6 kk tai sinne suuntaan.

    • Meeeri

      Huomasin juuri, että tykkään huoneenlämpöisestä tomaatista. Pesen ja pilkon useamman tomaatin ja laitan viipaleet tai palaset kanelliseen astiaan pöydälle. Niitä kuluu hämmästyttävän paljon, kun ne eivät ole jääkaappikylmiä ja kun ne ovat niin helposti napsittavissa tai laitettavissa leivän päälle. Koko perhe niitä ahmii.

      Ja kun vatsansa täyttää kunnon aineilla, siellä on vähemmän tilaa tai tarvetta törkymuonalle.

    • Meeeri
    • Meeeri

      Nyt se tapahtui: uusi parempi minä on vaikuttanut melkein kolme viikkoa, mutta nyt kun menin kaapille ottamaan joko raejuustoa tai hedelmää välipalaksi, niin kuinka ollakaan - vanhan minän käsi ottikin ukon itselleen jemmaaman kakkupalan.

      Lopullinen tavoite on tottakai se, että voin syödä kakunpalasen niinkuin muutkin ihmiset, mutta nyt en ole siihen vielä valmis. Aivan heti iskee luovuttamismieliala ja yritän löytää ja antaa itselleni syyn antaa mennä.

      Söin sen palan eikä se nyt niin lumoavaa ollut. Silti repsahtaminen on kovin kovin lähellä. Minusta ei saisi juoppoa millään konstilla, mutta liekö tämä syöppöys hyvinkin lähellä alkoholismia jollakin tapaa. Käytän kyllä alkoholia (noin kerran kahdessa viikossa 1-2 annosta) mutta minulla ei ole mitään tarvetta eikä halua ottaa yhtään enempää. Ja aivan hyvin voisin olla täysin ilman.

      Ukko varmaan kaipaa iltakahvilla sitä kakkustaan. Mitenkäs minä siitä selviän?

      • Meeeri

        Kolmannen laihisviikon viimeinen päivä meneillään ja nyt on pienen inventaarion aika.

        Mitä hyvää uusi elämä on tuonut minulle?
        -virkeämpi ja jaksavampi olo
        -nivelet paremmassa kunnossa (podonneet kilot eivät vielä varmaan vaikuta, mutta arvelen, että sokerin välttäminen vaikuttaa heti myönteisesti arkoihin niveliini)
        -vatsa toimii hyvin ja säännöllisesti, ei ilmavaivoja
        -kuorsaaminen lähes loppunut (sanoo ukko ja iloitsee)
        -vähemmän kaupassakäyntejä ja säästöä ruokamenoissa (ruokamenot n. 50 e/viikko alhaisemmat - viikolla meitä on 3 henkeä, viikonloppuna saattaa olla 6 tai 7).
        -kun syömiseen ja jatkuvaan syömisen miettimiseen menee vähemmän aikaa, sitä riittää enemmän johonkin muuhun.
        -vähemmän ruokaa parempi mieli. Olen loistotuulella verrattuna siihen äksyilevään akkaan, joka tiesi, että jotakin tarttis tehdä, mutta ei vaan päässyt alkuun.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Kolmannen laihisviikon viimeinen päivä meneillään ja nyt on pienen inventaarion aika.

        Mitä hyvää uusi elämä on tuonut minulle?
        -virkeämpi ja jaksavampi olo
        -nivelet paremmassa kunnossa (podonneet kilot eivät vielä varmaan vaikuta, mutta arvelen, että sokerin välttäminen vaikuttaa heti myönteisesti arkoihin niveliini)
        -vatsa toimii hyvin ja säännöllisesti, ei ilmavaivoja
        -kuorsaaminen lähes loppunut (sanoo ukko ja iloitsee)
        -vähemmän kaupassakäyntejä ja säästöä ruokamenoissa (ruokamenot n. 50 e/viikko alhaisemmat - viikolla meitä on 3 henkeä, viikonloppuna saattaa olla 6 tai 7).
        -kun syömiseen ja jatkuvaan syömisen miettimiseen menee vähemmän aikaa, sitä riittää enemmän johonkin muuhun.
        -vähemmän ruokaa parempi mieli. Olen loistotuulella verrattuna siihen äksyilevään akkaan, joka tiesi, että jotakin tarttis tehdä, mutta ei vaan päässyt alkuun.

        Kuulostaa tosi hyvältä ja itselleni tuli samoja fiiliksiä, kun olin saanut homman käyntiin. Itsellä menee ehkä melkein saman verran ruokaan rahaa kuin ennenkin, mutta se johtuu siitä, että nyt panostan enemmän siihen laatuun. Mitä ruoka oikeasti pitää sisällään. Jos siitä jotain rahaa on jäänyt "talteen", niin se on varmaan sitten mennyt pienempiin vaatteisiin! Mä luulen että sulla on hyvät mahdollisuudet todella onnistua, vaikuttaa että sulla on ihan oikeita muutoksia ajattelussa tapahtumassa ja tapahtunutkin jo! Mulle ainakin on tullut ihan eri lailla virtaa verrattuna aikaisempaan, ihan juuri sillä että ei syö sitä sokeria ja rasvaista ruokaa joka välissä. Ja nyt tosiaan olen jälleen siinä pisteessä, että sokeria ei tee mieli. Tai jos hetken aikaa tekee, täytyy vain miettiä sitä oloa (henkistä ja fyysistä) mikä sokerin syömisestä tulee, niin sitten ei enää ainakaan tee mieli.;)
        Jos jo nyt on hyvät fiilikset, vaikka urakka on vasta aika alussa, niin mieti sitä fiilistä, kun olet onnistunut muuttamaan ajatteluasi ruoan suhteen ja siitä seuraavilla muutoksilla koko elämääsi. Aivan varmasti kannattaa, älä lannistu! Seuraan ketjuasi!

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Kuulostaa tosi hyvältä ja itselleni tuli samoja fiiliksiä, kun olin saanut homman käyntiin. Itsellä menee ehkä melkein saman verran ruokaan rahaa kuin ennenkin, mutta se johtuu siitä, että nyt panostan enemmän siihen laatuun. Mitä ruoka oikeasti pitää sisällään. Jos siitä jotain rahaa on jäänyt "talteen", niin se on varmaan sitten mennyt pienempiin vaatteisiin! Mä luulen että sulla on hyvät mahdollisuudet todella onnistua, vaikuttaa että sulla on ihan oikeita muutoksia ajattelussa tapahtumassa ja tapahtunutkin jo! Mulle ainakin on tullut ihan eri lailla virtaa verrattuna aikaisempaan, ihan juuri sillä että ei syö sitä sokeria ja rasvaista ruokaa joka välissä. Ja nyt tosiaan olen jälleen siinä pisteessä, että sokeria ei tee mieli. Tai jos hetken aikaa tekee, täytyy vain miettiä sitä oloa (henkistä ja fyysistä) mikä sokerin syömisestä tulee, niin sitten ei enää ainakaan tee mieli.;)
        Jos jo nyt on hyvät fiilikset, vaikka urakka on vasta aika alussa, niin mieti sitä fiilistä, kun olet onnistunut muuttamaan ajatteluasi ruoan suhteen ja siitä seuraavilla muutoksilla koko elämääsi. Aivan varmasti kannattaa, älä lannistu! Seuraan ketjuasi!

        Kiits kiits kannustuksesta. Hyvä että joku uskoo, sillä itse en aina ole niin varma. Jos laihduttaisin ensimmäistä kertaa, olisin ylimielinen ja varma kaikesta: tämähän on helppoa ja mikä tässä nyt voisi mennä pieleen, kun kerran tavoite on tärkeä ja selvä ja motivaatio vahva. Mutta kaiken voi hukata.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Kiits kiits kannustuksesta. Hyvä että joku uskoo, sillä itse en aina ole niin varma. Jos laihduttaisin ensimmäistä kertaa, olisin ylimielinen ja varma kaikesta: tämähän on helppoa ja mikä tässä nyt voisi mennä pieleen, kun kerran tavoite on tärkeä ja selvä ja motivaatio vahva. Mutta kaiken voi hukata.

        Mulla tämä on nimenomaan ensimmäinen kerta kun laihdutan. Tähän asti on mennyt paremmin kuin hyvin, mutta olen koko ajan tietoinen siitä, että homma voi mennä pieleen. Hämmentävän helppoa tämä on tähän asti ollut, voi olla että ongelmia tulee myöhemmin (tämä on muuten ollut ihan liian hyvää ollakseen totta!).:/

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Mulla tämä on nimenomaan ensimmäinen kerta kun laihdutan. Tähän asti on mennyt paremmin kuin hyvin, mutta olen koko ajan tietoinen siitä, että homma voi mennä pieleen. Hämmentävän helppoa tämä on tähän asti ollut, voi olla että ongelmia tulee myöhemmin (tämä on muuten ollut ihan liian hyvää ollakseen totta!).:/

        En halua maalata piruja seinille: tottahan useimmat pystyvät pitämään saavuttamansa hyvän tuloksen. Sinäkin varmasti pystyt, koska olet hyvin motivoitunut ja tiedät ja tiedostat asioita.

        Oma historiani on sellainen, että lapsena olin aivan liian laiha ja varmasti aliravittukin. Lapsuudenperheessäni oli köyhyyden lisäksi muitakin ongelmia kuten isän alkoholismi. Muistan jo silloin rohmunneeni lohtusyömistä kuten pipareita ja pullaa, jos niitä oli.

        Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan kauas kotoa ja elämä oli hyvää ja mielenkiintoista. Painon kanssa ei ollut ongelmia, vaikka joskus harrastin herkuilla mässäilyä. Menin naimisiin ja sain ensimmäisen lapsen kolmikymppisenä. Raskaudesta jäi ehkä 5 kiloa. Sain heti perään toisen piltin ja siitäkin odotuksesta jäi viitisen kiloa kroppaan.

        Se vuosi kahden pienen kanssa oli vaativa. Toinen huusi yöt ja toinen huusi päivät. Söin paljon herkkuja väsymykseen ja lohduksi. Nyt nuo huutajat ovat muuten opiskelevia nuoria - fiksuja ja pärjääviä, vaikka alku oli niin takkuista.

        Kun nuorempi oli vuoden vanha, elämä helpottui ja havahduin melkein 30 kg ylipainooni. Menin Painonvartijoihin ja se oli hyvä päätös. Ryhmä oli ihana ja siellä oli todella kivaa ja virkistävää. Olin mallioppilas ja pääsin normaalipainoon helposti. Ja olin täysin varma, että ei enää ikinä läskejä takaisin.

        Kului vuosi ja aloin odottaa kaksosia. Tuli mielitekoja makeaan syömiseen ja annoin mennä, sillä kahdessa ekassa odotuksessa painoni oli laskenut ensimmäisinä kuukausina. Tämä odotus oli erilainen ja paino alkoi nousta heti. Raskaudesta jäi ainakin kymmenen kiloa.

        Sen jälkeen (n. 15 vuotta) on ollut vuoristorataa ylös ja alas. Normaalipainossa en ole ollut sen koommin. Olen pudottanut ja saanut takaisin ainakin 50 kiloa. Kuulostaa pahalta ja epäterveelliseltä, mutta jos en välillä olisi pudottanut, painaisin nyt ainakin 150 kg. Se olisi mielestäni vielä huonompi vaihtoehto.

        Motivaatio on nyt korkealla ihan terveydellisista syistä. Uskon itseeni ja toisaalta taas epäilen.

        Täällä keskusteleminen ja toisten tarinoiden ja kokemusten lukeminen auttaa ihan oikeasti. Henki on vähän sama, kuin kehumassani ryhmässä silloin muinoin - ollaan ihmisiä toisillemme. Anonyymejä ja jollakin merkillisellä tavalla läheisiä.

    • Meeeri

      Punnitusraportin aika eli lukemat on samat kuin viikko sitten. Järki sanoo, että tulos on OK. Nutratessa lähtee nesteitä reilusti ja kun alkaa taas syödä ruokaa, ainakin osa nesteistä palaa. Eli heti viikon alussa vaaka näytti kilon verran plussaa, mistä nyt sitten on palattu viikon takaiseen lukemaan. Uskon, että se on läskiä.

      Toki fiilis olis parempi, jos olisi ollut edes pienen pieni miinus viikontakaiseen, mutta nyt pitää psyykata itseään tajuamaan ja hyväksymään realiteetit. Tässä hommassa pitää pystyä pitämään turhanaikaiset tunteet taka-alalla.

      Niin monta kertaa nimenomaan pettymys tai turhautuminen tai paha mieli on saanut syöpöttelyn alkamaan. Tai onnistumisen ilo - että nytpä saan vähän herkutella ja retostella ja sitten se voikin olla taas menoa se.

      Kirjoittelin viikolla yhden kakkupalan syömisestä. Se ei ole syy plusmiinusnolla tulokseen. Oikeastaan olen tyytyväinen siihen episodiin: söin sen ällötyksen eikä lisää tehnyt mieli. Kuulostaa ihan normaalilta touhulta.

    • Meeeri

      Tein eilen pitkästä aikaa keittoa ja kylläpä oli hyvää. Ja kevyttä.

      Painonvartija-aikoina minulla oli tapana tehdä ns nollan pisteen keittoja, missä oli pelkkiä kasviksia. Nyt teen yleensä soppaa, missä on paljon erilaisia kasviksia - mitä milloinkin - vähäsen perunaa ja kohtalaisesti kanaa tai paistijauhelihaa tai muuta.

      En laske kaloreita, mutta käsittääkseni teokseni on tavaraa, mitä voi syödä miten paljon vaan. Ja toisaalta -vaikka se hyvää onkin- ei siihen mitään tolkutonta himoa tule. Normiannos ja ehkä pieni santsaus riittävät mainiosti.

      • heartshapedglasses

        Se on hyvä, että opettelee tekemään hyviä ruokia, jotka on samalla terveellisiä ja kevyitä. Itse teen nykyään aika perusruokia, joskus sitten syön jotain extra terveellistä/kevyttä. Vaikka ruoka olisi terveellistä ja kevyttä, en silti syö mitenkään erityisen paljoa. Ihan vaan sen verran, että tulen täyteen, mutten ähkyyn. Se kannattaa muistaa. Siis sopivat annoskoot. Mulla on juuri tästä syystä vatsa pienentynyt reilusti, syön todellakin paljon vähemmän kuin ennen. Ja varmaan siksi laihduinkin niin hyvin. oli kiva tulla lukemaan taas sun viestejä ja huomasi, että on asennen edelleen kohdillaan!:)

    • Meeeri

      Vaaka oli levoton ja vilkutti monenlaista lukemaa (patterit loppumassa?). Tulkitsin kuitenkin niin, että pudotus olisi puolenkilon paikkeilla. Toivoin enemmän, sillä viime viikko oli nollapudotus. Mutta toisaalta tämä puolen kilon viikkopudotus olisi minulle juurikin hyvä tahti.

      Vaatteet eivät ole menneet uusiksi, mutta kyllä 5 kiloa jo näkyy ja tuntuu. Kesällä tiukat housut ovat nyt miellyttävät ja yhdet liian löysät laitoin vaatekeräykseen. Se on varma, että jos ja kun vaatteet alkavat olla liian isoja, en taatusti jätä niitä jemmaan odottamaan mahdollista uudelleenpaisumista. Kaikki jättivaatteet vaan matonkuteiksi tai kirppikselle. Tai vaikka lattialuutuksi.

      • heartshapedglasses

        Oikea asenne! Itse olen vienyt niin monta kassillista vaatteita UFFille. Ja hyvä niin. Ainoastaan kaikkein isoimmat farkut ajttelin säästää toistaiseksi. Niillä on niin paljon huumoriarvoa, kun ovat niin järkyttävän isot mulle nyt! Ei niitä vaatteita kannata säästellä. Eikä mulla olisi tilaa ollutkaan. Kun kuitenkin laihduttaminen kannattaa tehdä sillä asenteella, että sitten kanssa pysyy laihana. Jos nyt sitten tulee tilanne, että lihoo niin ostaa sitten uudet vaatteet. Mutta tietenkin ensisijaisesti pyrkii siihen ettei liho.:)
        Hyvin olet saanut pudotettua. Ole ihmeessä tyytyväinen. Missään nimessä ei kannata kamalan nopeasti laihtua, vaikka se tavallaan kivalta tuntuukin. On kuitenkin rankkaa kropalle, tulee kaiketi helpommin takaisin ja nahka jää roikkumaan. itse olisin ha´lunnut laihtua hitaammin, mutta en pystynyt estämään painon putoamista. Niin oudolta kuin se kuulostaakin. 500 g viikossa on terve ja hyvä tahti!

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Oikea asenne! Itse olen vienyt niin monta kassillista vaatteita UFFille. Ja hyvä niin. Ainoastaan kaikkein isoimmat farkut ajttelin säästää toistaiseksi. Niillä on niin paljon huumoriarvoa, kun ovat niin järkyttävän isot mulle nyt! Ei niitä vaatteita kannata säästellä. Eikä mulla olisi tilaa ollutkaan. Kun kuitenkin laihduttaminen kannattaa tehdä sillä asenteella, että sitten kanssa pysyy laihana. Jos nyt sitten tulee tilanne, että lihoo niin ostaa sitten uudet vaatteet. Mutta tietenkin ensisijaisesti pyrkii siihen ettei liho.:)
        Hyvin olet saanut pudotettua. Ole ihmeessä tyytyväinen. Missään nimessä ei kannata kamalan nopeasti laihtua, vaikka se tavallaan kivalta tuntuukin. On kuitenkin rankkaa kropalle, tulee kaiketi helpommin takaisin ja nahka jää roikkumaan. itse olisin ha´lunnut laihtua hitaammin, mutta en pystynyt estämään painon putoamista. Niin oudolta kuin se kuulostaakin. 500 g viikossa on terve ja hyvä tahti!

        Kyllähän yhdet isot housut kannattaa säästää ihan vaikka pelotteeksi. Kunpa nyt pääsisi siihen vaiheeseen, että vaatteet alkaisi tuntua liian suurilta.

        Viikonloppuna oli vilkasta seuraelämää ja tuli kyllä syötyä ja herkuteltuakin yli tarpeen ja kulutuksen. En laske kaloreita enkä annoksia, mutta kyllä sen tietää milloin syö muuhun tarpeeseen kuin nälkään.

        Sikäli olen edistynyt mieleni hallinnassa, että en pidä viikonlopun syöminkejä repsahtamisena tai epäonnistumisena. Jos pitäisin, niin siitä voisi revetä todellinen repsahdus ja se olisi tuhoisaa. Ajattelen niin, että oli hyvö syy hyvässä seurassa herkutella myös ruualla.

        Mutta nyt on palattava niukempaan syömiseen. Kaikki on ok, kun "ylisyöminen" katkeaa nyt. Ajattelin olla tämän päivän Nutrilet-pusseilla ja huomenna jatkaa normaalia kevyttä syömistä. Vaa'alla käyn vasta perjantaina.

      • Meeeri
        Meeeri kirjoitti:

        Kyllähän yhdet isot housut kannattaa säästää ihan vaikka pelotteeksi. Kunpa nyt pääsisi siihen vaiheeseen, että vaatteet alkaisi tuntua liian suurilta.

        Viikonloppuna oli vilkasta seuraelämää ja tuli kyllä syötyä ja herkuteltuakin yli tarpeen ja kulutuksen. En laske kaloreita enkä annoksia, mutta kyllä sen tietää milloin syö muuhun tarpeeseen kuin nälkään.

        Sikäli olen edistynyt mieleni hallinnassa, että en pidä viikonlopun syöminkejä repsahtamisena tai epäonnistumisena. Jos pitäisin, niin siitä voisi revetä todellinen repsahdus ja se olisi tuhoisaa. Ajattelen niin, että oli hyvö syy hyvässä seurassa herkutella myös ruualla.

        Mutta nyt on palattava niukempaan syömiseen. Kaikki on ok, kun "ylisyöminen" katkeaa nyt. Ajattelin olla tämän päivän Nutrilet-pusseilla ja huomenna jatkaa normaalia kevyttä syömistä. Vaa'alla käyn vasta perjantaina.

        Olin eilisen pelkillä Nutriletin jauheilla ja sepä oli hyvä päätös. Sain liiallisen syömisen katkeamaan siihen ja viikonloppuna hankitut plussat nollattua. Ainakin oletan näin - vaa'alla en ole käynyt.

        Tänään taas syön ja vähäkin syöminen tuntuu paljolta tuon eilisen liemipäivän jälkeen.

    • Meeeri

      Tasaista puolen kilon viikkopudotustahtia mennään ja se tuntuu nyt hyvältä. Menneellä viikolla on ollut monenlaista epätavallista, jolloin minun on vaikeampi pysyä kevyessä ja järkevässä syömisessä. Keskimäärin ja kaikenkaikkiaan tilanne on kuitenkin hyvä: syömiseni on muuttunut todella paljon ja nimenomaan hyvään suuntaan. Syön monipuolisesti ja hyvin ja nyt osaan myös herkutella kohtuudella.

      Pidin maanantaina yhden nutrilet-päivän, mikä tasapainotti viikonloppuna harrastettua "seuraelämäsyömistä". Tänään olen menossa iltasella kylään, missä taatusti on hyvät ja runsaat tarjottavat, joista en todellakaan aio kieltäytyä. Viikonloppuna juhlitaan myös tyttären synttäreitä. Juhlat kuuluvat elämään: tarjoan jotakin hyvää - sekä kevyttä että vähemmän kevyttä. Syön itsekin, mutta kohtuudella. Jos tilanne vaatii pidän alkuviikosta nutrauspäivän.

      Hyvää viikonloppua kaikille samojen asioiden kanssa pähkäileville! Me opimme syömään ja me onnistumme projekteissamme!

    • Meeeri

      Liikunta on jäänyt viime aikoina vähälle (syynä jalkavaivat, saamattomuus ym.) mutta nyt olin ulkona raikkaassa ja kauniissa syyssäässä pitkän tovin. Haravoin lehtiä ja kyytsin niitä kottikärryillä monia monia kuormia.

      Kyllä teki hyvää! Sekä omalle mielelle että pihan kunnolle. Meillä on iso piha eikä tosiaankaan ole tarkoitus nuohota jokaista pudonnutta lehteä pois. Eikä varmaan ole mitään järkeäkään kuskata orgaanista ainetta pois ja sitten taas lisätä multaa ja lannoittaa. Mutta joistakin kohdista, kuten porraspielistä ja sisäänkäynnin tuntumasta on tarkoitus siistiä tonttia.

      Oletan, että puuhastelu kulutti myös energiaa. Eilen olin kylässä ja söin erinomaista ruokaa ja otin lisääkin, vaikka vatsa oli jo täynnä. Hyvällä omallatunnolla kuitenkin - se ei ollut repsahdus vaan nautiskelua, jota myös elämässä tarvitaan. Tänään olen syönyt niukemmin (mm. kevyttä keittoa) ja kuluttanut pihalla häärätessäni, joten oletan tilanteen olevan suht. tasapainossa.

    • Meeeri

      Ihmeen paljon saa syödä - jos siis syö kelpo ruokaa - ja paino putoaa n. puoli kiloa viikossa.

      Tässä tavanomainen hyvän syömisen päiväni:
      aamulla:
      kahvia kera maidon pari kuppia
      kaksi leipää (yleensä Uotilan maalaisruis, mutta voi olla muutakin- vaikka kokojyvävaaleaa)
      päällä levite (usein sulatejuusto) ja tomaattia
      hedelmä

      välipala: maustamaton jukurtti ja marjoja, pinnalla vähän kauraleseitä

      lounas: kunnon pala kanaa/lihaa/kalaa
      pieni peruna
      runsaasti salaattia

      kahvit: iltapäivällä on saatava kahvia
      pari leipää ym kuten aamulla

      päivällinen: keittoa, milloin mitäkin.

      iltapala: taas kahvia ja pari leipää

      myöhäisiltapala: usein tarvitaan myös tällainen
      es. raejuustoa, jukurttia, viiliä. Marjoja.

      Edellämainittujen lisäksi saattaa mennä kasviksia vaikka kuinka ja muutama hedelmä.
      Kerran viikossa voin hyvin herkutella es. pullaa, suklaata, jätskiä.

      Kuten olen kertonutkin parinakin viikonloppuna olen useana päivänä herkutellut ja syönyt yli äyräiden. Yksi päivä nutrausta tai pelkkiä hedelmiä ja taas ollaan oikealla tiellä.

      Tämä linja tuntuu nyt sopivan minulle. Pudotus on maltillista, mutta se on ok. Riittää, että syön hyvin, voin hyvin ja suunta on oikea eli alaspäin.

    • Meeeri

      Odotin ja toivoin puolen kilon pudotusta, mutta vaaka näyttikin peräti -1 kg. Jippii. Tosin vaaka oli siirretty eri huoneeseen ja pienikin asennon muutos tai erilainen alusta saattaa vaikuttaa lukemaan. Mutta eipä mietitä niitä - iloitsen nyt tästä, että syömällä laihtuu.

      • heartshapedglasses

        Itsellänikin putosi taas kilo. Kirjoitinkin siitä ja nykytilanteesta taas päivityksen.
        Tosi hienoa, että kilot karisee hitaasti mutta varmasti ja nimenomaan syömällä, eikä olemalla nälässä.:) Tätä ihmettelin itsekin. Luulin oikeasti, että laihtuakseen pitää syödä karrikoidusti sanoen 2 porkkanaa päivässä ja liikkua hulluna. Hämmästyin miten "vähällä" sitä loppujen lopuksi voikaan laihtua.:) Ja mullahan tuli se tilanne, että painoa lähti pari kiloa viikossa muutama viikko putkeen, vaikka söin melkein kaksin käsin. Tai siltä se ainakin tuntui. Ja todellakin fiksuinta ja parasta on laihduttaa syömällä oikein ja kunnollisia annoksi. Olen todella iloinen puolestasi. Pistäydyn taas katsomassa päivityksiäsi.:) Välillä on vaan kiire uuden elämän kanssa!

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Itsellänikin putosi taas kilo. Kirjoitinkin siitä ja nykytilanteesta taas päivityksen.
        Tosi hienoa, että kilot karisee hitaasti mutta varmasti ja nimenomaan syömällä, eikä olemalla nälässä.:) Tätä ihmettelin itsekin. Luulin oikeasti, että laihtuakseen pitää syödä karrikoidusti sanoen 2 porkkanaa päivässä ja liikkua hulluna. Hämmästyin miten "vähällä" sitä loppujen lopuksi voikaan laihtua.:) Ja mullahan tuli se tilanne, että painoa lähti pari kiloa viikossa muutama viikko putkeen, vaikka söin melkein kaksin käsin. Tai siltä se ainakin tuntui. Ja todellakin fiksuinta ja parasta on laihduttaa syömällä oikein ja kunnollisia annoksi. Olen todella iloinen puolestasi. Pistäydyn taas katsomassa päivityksiäsi.:) Välillä on vaan kiire uuden elämän kanssa!

        Karkkipussi meinaa sitä, että olin kaupoilla ja jalat kulki ihan omia aikojaan namuhyllylle ja käsi otti karkkipussin. Ja minä söin kaiken. Ajatus ei ollut mukana missään vaiheessa.

        Pussin kyljessä oli, että annos eli 25 g olisi 107 kcal. Ihan kohtuullista. Mutta kun heitin koko pussillisen huiviin ja se olikin jo yli 500 kcal. Eikä se ollut mikään jättipussi eli kuinka mahdottomasti niissä onkaan energiaa.

        Olihan se ihan hyvää, mutta oliko se nyt sen arvoista?? Nyt tuntuu, että ihan hyvin olisi voinut olla ja olisi kannattanut olla ilman. En pelkää, että homma tästä lähtisi repeilemään, mutta mietin vain kuinka paljon hyvää ruokaa olisi voinut syödä. Siis oikeasti hyvää.

        Mietin vain, että mihin tarpeeseen mun piti niitä ottaa ja syödä? Tätä asiaa työstän nykyisin. Joku tarve on - en vain ymmärrä mikä ja mistä se kumpuaa.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Karkkipussi meinaa sitä, että olin kaupoilla ja jalat kulki ihan omia aikojaan namuhyllylle ja käsi otti karkkipussin. Ja minä söin kaiken. Ajatus ei ollut mukana missään vaiheessa.

        Pussin kyljessä oli, että annos eli 25 g olisi 107 kcal. Ihan kohtuullista. Mutta kun heitin koko pussillisen huiviin ja se olikin jo yli 500 kcal. Eikä se ollut mikään jättipussi eli kuinka mahdottomasti niissä onkaan energiaa.

        Olihan se ihan hyvää, mutta oliko se nyt sen arvoista?? Nyt tuntuu, että ihan hyvin olisi voinut olla ja olisi kannattanut olla ilman. En pelkää, että homma tästä lähtisi repeilemään, mutta mietin vain kuinka paljon hyvää ruokaa olisi voinut syödä. Siis oikeasti hyvää.

        Mietin vain, että mihin tarpeeseen mun piti niitä ottaa ja syödä? Tätä asiaa työstän nykyisin. Joku tarve on - en vain ymmärrä mikä ja mistä se kumpuaa.

        Mulla on välillä vähän samaa. Pari kolme kertaa viikossa syön jotain hyvää, mitä tekee mieli. Sallin itselleni tämän, jos se tässä pysyy. Painoon ei ole vaikuttanut. Tai siis ei ole paino ainakaan noussut. Tänäänkin ostin voissa paistettuja muikkuja. En ollut koskaan ennen niitä syönyt ja maistoin yhden ja ostin vähän kotiin. Varmasti niissä on kalori jos toinenkin (köh, köh...), mutta kyllä sitä joskus saa! Tavallaan helpompaa olisi totaalikieltäytyä kaikesta hyvästä, mutta itse ajattelen, että tekee hyvää, kun voi joskus hyvillä mielin sallia itselleen jotain hyvää ja tekee hyvää luonteelle, kun näin toimii, eikä silti päästä käsistä hommaa. Myönnän, että voisi olla vain kerta viikkoon jotain hyvää, tai vain erityistapauksissa (niitä mulla riittää), mutta ei tuo pari kolme kertaa viikossa mikään kovin paha ole. Ja siis kyse on aina tyyliin leivonnainen, jälkkäri koulussa tai pieni pizza. Kokonaista karkkipussia en kerralla pystyisi syömään, mutta en näe pahana, jos joskus niin tekee. Älä ota stressiä asiasta. Ehkä parasta on yrittää välttää karkkipussin yms. syömistä, mutta jos niin pääsee käymään, niin ei ote mitään stressiä, vaan jatkaa hyvää linjaa seuraavana päivänä. Huonosti selitetty, ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan. Luulen nimittäin että monet laihdutuskuurit päättyy siihen, että syö herkkuja, tulee huono omatunto ja epäonnistumisen tunne. Ajattelee, ettei kykenekään koko kuuriin ja antaa mennä mässäilyn suhteen. Tämä on siis vain ihan mutua. Ei koko kuurin tartte kaatua yhteen karkkipussiin. Tai kahteen. :)

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Karkkipussi meinaa sitä, että olin kaupoilla ja jalat kulki ihan omia aikojaan namuhyllylle ja käsi otti karkkipussin. Ja minä söin kaiken. Ajatus ei ollut mukana missään vaiheessa.

        Pussin kyljessä oli, että annos eli 25 g olisi 107 kcal. Ihan kohtuullista. Mutta kun heitin koko pussillisen huiviin ja se olikin jo yli 500 kcal. Eikä se ollut mikään jättipussi eli kuinka mahdottomasti niissä onkaan energiaa.

        Olihan se ihan hyvää, mutta oliko se nyt sen arvoista?? Nyt tuntuu, että ihan hyvin olisi voinut olla ja olisi kannattanut olla ilman. En pelkää, että homma tästä lähtisi repeilemään, mutta mietin vain kuinka paljon hyvää ruokaa olisi voinut syödä. Siis oikeasti hyvää.

        Mietin vain, että mihin tarpeeseen mun piti niitä ottaa ja syödä? Tätä asiaa työstän nykyisin. Joku tarve on - en vain ymmärrä mikä ja mistä se kumpuaa.

        Voi olla (kun mietit, että mihin tarpeeseen karkit söit), että se on vain tapa. Ei välttämättä edes tee mieli mitään hyvää, mutta se on joskus ollut tapa ja siksi niin helposti sortuu. Itselläni ainakin kyse on juuri tästä. On vaan ollut tapana ostaa jotain hyvää ja niin sitä sitten helposti tekee. Mulla oli myös tapana syödä koulussa esim suklaapatukka tai joku leivonnainen kahvin kanssa. Yritin kovasti olla kokonaan ilman tätä, mutta totesin, että nälkä iskee aamupalasta huolimatta. Ja jos ei ole mitään mukana, niin sitten tulee ostettua. No, päädyin sitten siihen, että otan myslipatukan, hedelmän tms. mukaan. Ei kehtaa ostaa mitään, kun on jotain kotoa mukana ja tulee syötyä jotain fiksumpaa. Ehdotankin sinulle, että korvaat vaikkapa karkkipussin jollain, mikä on terveellisempää, mutta silti mielestäsi hyvää. Tietenkään tämä ei toimi, jos todella et yhtään mieti mitä olet tekemässä.

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Voi olla (kun mietit, että mihin tarpeeseen karkit söit), että se on vain tapa. Ei välttämättä edes tee mieli mitään hyvää, mutta se on joskus ollut tapa ja siksi niin helposti sortuu. Itselläni ainakin kyse on juuri tästä. On vaan ollut tapana ostaa jotain hyvää ja niin sitä sitten helposti tekee. Mulla oli myös tapana syödä koulussa esim suklaapatukka tai joku leivonnainen kahvin kanssa. Yritin kovasti olla kokonaan ilman tätä, mutta totesin, että nälkä iskee aamupalasta huolimatta. Ja jos ei ole mitään mukana, niin sitten tulee ostettua. No, päädyin sitten siihen, että otan myslipatukan, hedelmän tms. mukaan. Ei kehtaa ostaa mitään, kun on jotain kotoa mukana ja tulee syötyä jotain fiksumpaa. Ehdotankin sinulle, että korvaat vaikkapa karkkipussin jollain, mikä on terveellisempää, mutta silti mielestäsi hyvää. Tietenkään tämä ei toimi, jos todella et yhtään mieti mitä olet tekemässä.

        Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit. Saa syödä hyviä ja pitääkin - se on osa tervettä ja tasapainoista syömistä. Olen nyt opettelemassa sitä ja mielestäni olen edennyt melkoisesti. Ja jos syö suunniteltuja hyviä tai hetken mielijohteesta, kuten se karkkipussi - niin siihen ei todellakaan uusi elämä ja laihtuminen kaadu. Ellei sitten päässä jokin petä ja anna luovuttamismielialan iskeä.

        Silti pohdin sitä karkkipussi-episodia, että mitä se oikein oli. Hetken teki mieli ja kun aloin syödä niitä en saanut niistä kummempaa iloa tai nautintoa. Silti piti vaan tyhjätä koko pussi, vaikka maistui tympeältä ja tuntui pottumaiselta. Ehkä tosiaan ostin sen vanhasta tottumuksesta. Sellaisista tavoista on varmaan mahdollista päästä eroon.

        Viikolla olin pikku matkalla ja kyläilin useammassa paikassa. Ja vierasta pidettiin hyvin myös ruoan puolesta. Kaikkea tarjottua söin, mutta mielestäni pysyin kohtuudessa. Ei ähkyä missään vaiheessa. Eikä mun pahimmat mässäilyt olekaan tapahtuneet seurassa vaan yksin ja itseltäkin salassa.

        Huomenna punnitus. Olisin tyytyväinen -0 tulokseenkin. Saas nähdä.

    • Meeeri

      Matka jatkuu riemullisella puolen kilon viikkopudotuksella. Menneellä viikolla on ollut niin monta spesiaalipäivää ja syömistä, että olen oikeasti yllättynyt ja hämmästynyt, että pudotusta silti on. Aivankuin aineenvaihdunta olisi jotenkin muuttunut eivätkä herkut tartu aina vyötärölle.

      Nyt kun saisi painon alkamaan kahdeksikolla ja pysymään ikuisesti pois yli yhdeksänkymmenen lukemista. Yli sadankin on muuten oltu pari vuotta sitten eli onhan tässä tapahtunut merkittäviä muutoksia syömisessä ja painossa.

      Jatketaan projektia tottakai.

    • Kolikon kääntöpuoli

      Onhan näin hoikkana kiva mennä ja liikkua. Askel kevyt.
      Mutta mutta.. kun pitäisi saada paino pysymään edes jotenkuten normaalina (töissä esim. olisi apua painavammasta kropasta) ja mikään kun ei tunnu auttavan. Kovilla on keho, ainaista vääntämistä, nostamista. Välillä huvittaa kun joudun melko usein liikuttamaan n. 150-200% itseäni painavampia kohteita.

      Tuntuu, että jos yksikin lounas tai ruokahetki jää väliin alkaa paino pudota, eikä tosiaan ole varaa mistä pudottaa..!! Luiden kärjet osuvat kulkiessa sinne tänne lihaksista huolimatta helposti.. ja se sattuu.. ja selkärangan nikamien päitäni voin tätä kirjoittaessakin rummutella rystysillä.

      Jotenkin tuntuu epäreilulta kun joillakin pelkkä pullan näkeminen saa painon nousemaan ja itse taistelen sen kanssa, että paino edes pysyisi laskematta. Kalliiksikin tämä tulee.. kannan selkä vääränä ruokaa ja pizzoja, ostelen donitseja, käytän vain punaista täys maitoa, juon kuohukermaa aina välipalana kun oikein hiukoo. Ostan siis vain täysrasvatuotteita, kermaviili, jogurtti. Käytän vain aitoa voita. Karkkeja ja limppareita en käytä. Ei kahvia. Teetä juon ja sen mukana hunajaa ja paljon luonnonmarjoja. Iltaisin teen usein mössön(kuohukermaa(purkki)rahkapurkki ja pakastemarjoja yht. n. 1l) ennen nukkumaan menoa. Syön rasvaisia pihvejä,hirvenlihaa, lohta, muikkuja,ja salaatteja,sieniä, kermajuustoja, leipäjuustoa, kermaperunoita, parsaa kastikkeissa, puuroja aamulla, hernekeitot, päälle hillolla letut.Voisarvet on ihania. Ja köyhät ritarit..kermavaahdolla! Ihan sama mitä mättää ja kuinka paljon..mitään ei tapahdu. ?? Tykkään perunoista, ranskalaisista, pastaa, ruisleipää, chipsejä, burgereita, jäätelöä, kinuskikastikkeet, leivonnaiset, hillopullat ja tykkään kovasti munkeista.

      Pistää vihaksi koko touhu ja jatkuva laihtumisen pelko ja syöminen. Lounaalla ei leivät ja salaatit tahdo mahtua tarjottimelle.. hävettää!! Ajatelkaa millaista elämää!! Olkaa onnellisia,jos selviätte pelkästään laitumalla ja (eli olemalla syömättä) säästätte myös..
      Olisipa LIHOTUS TV ohjelma jossa saisi muiden kanssa syödä sydämen kyllyydestä !! Käytäisiin salilla ja hierottavana koko kansan nähden. En jaksa seurata typeriä laihdutusohjelmia, kun sen eteen riittää, että ei avaa sitä leipäläpeä sille sapuskalle ja osalle tämä tarkoittaa sitten LOPPUELÄMÄKSI sitoutumista tuohon!! Minäkin kai olen LOPPUELÄMÄKSENI sidottu SYÖMÄÄN NÄIN (ellen vaihda työtä, saa kuntoutusta (lihotuslomaa tai jotain). Jos ei siihen pysty, turha valittaa. Liikkuminen (jatkuva) auttaa laihtumista. Jos ei syö laihtuu ja jos ei syö liikkuu laihtuu vielä enemmän. ON myönnettävä itselle (kuten alkoholistinkin) että on SYÖMISSAIRAUS, kontrolli puuttuu ! Kippaat pöperöä aivojen sitä tiedostamatta siitä lävestä alas täysin holtittomasti, esim. yöllä ja energiajuoma=itsepetos aina toisessa kädessä.. mitä kullakin.. jotkut syö salaa.. voi teitä.

      Mikä auttaisi? Olen syönyt proteiinijauheita, heraa ja muita tuotteita mehun ja jogurtin kera, ei vaikutusta. Pitäisi varmaan hakea sairas/stressilomaa, jotta voisi rauhassa alkaa lihottamaan. Saisiko "terveysperusteista lihotuslomaa" ?? Olen ajatellut että juomalla kaljaa saisin edes vähän painoa ja rasvaa, koska olen kuullut, että kaljanjuonti lihottaa?? Äitini serkku painoi pahimmillaan yli 250kg (totta, koska paikkakunnalta ei löytynyt vaakaa jolla häntä olisi voitu punnita ja hän kävi tukkukaupan vaa'alla jotta sai painonsa selville, siellä kun oli yli 1000kg ottava vaaka) ja hän lihotti itsensä pääosin kaljaa juomalla ja syömällä. Hän ei voinut istua kylässä käydessään mihin tahansa, koska useimmat tuolit eivät häntä kestäneet, vaan alle piti laittaa usein lankunpätkä tueksi, jos oli vähänkin heikompi jakkara. Nyttemmin hän painaa n. 130kg. Pappani (äitini isä) taas käytti kutakuinkin samankokoisia vaatteita sodasta palattuaan yli 90 vuotiaaksi ja äitini mukaan olen perinyt hänen kehotyyppinsä. Vanhempani ovat normaalipainoisia.
      Itselläni laihtumista tapahtuu ja se alkaa melkein HETI jos en kokoajan syö tai lounas jää väliin. Tämä on kaameaa..vararavintoja ei yksinkertaisesti ole. Söin äsken ja kohta taas laitan jotain. Olisi ihanaa, jos voisi lihoa noin vain syömällä !!! Töissä en voi jättää lounasta väliin vaan pitää ahtaa paljon, että edes jaksaa iltapäivälle asti. Välipaloina vedän suklaata ja energiapatukoita, suklaakeksejä javohveleita, kinkkusämpylöitä ja kananmunia.. Työkaverini esim. jättää lounaan kokonaan väliin ja tilikin on niin isompi. Laihtuminen on helppoa: jättää vain syönnit vähälle ja on aina menossa. Muuttaa elintavat ja sen lisäksi jääkaappiin vain vichyä ja kurkkua ja tomaattia. Hieman kun näkee tähtiä =huimaa, niin avot', kyllä paino tulee alas. Mutta kuinka saisin sen nousemaan? (ja vielä niin, ettei LIHOTUSmaksaisi mitään vrt. laihduttaminen?) kertokaapa ??!!
      En toivo kenellekkään tällaista... ja tämä on totta.. 182/60

      • Meeeri

        Oijoi. Nyt on kyllä vaikea antaa vertaistukea. Ehkä joku muu osaa? Kenties joltain toiselta palstalta löytyy kohtalotovereita.

        En väheksy ongelmaasi, mutta tilanteemme on kovin vastakainen.

        Kirjoitit näin: "Laihtuminen on helppoa: jättää vain syönnit vähälle ja on aina menossa. Muuttaa elintavat ja sen lisäksi jääkaappiin vain vichyä ja kurkkua ja tomaattia. Hieman kun näkee tähtiä =huimaa, niin avot', kyllä paino tulee alas." Näinhän se voi olla teoriassa, mutta asiaan liittyy niin paljon muutakin. Jos se olisi noin yksinkertaista ei meitä tässä jamassa olevia olisi näin paljon.

        Mutta jatketaan - kukin oman ristinsä ja kamppailunsa kanssa.

      • heartshapedglasses

        Olen samaa mieltä Meeerin kanssa. Asia ei ole noin yksinkertainen, eikä kukaan elä terveellisesti pelkällä vichyllä, kurkulla ja tomaatilla. Jos tilanteesi on tuo, mene lääkärin juttusille, jotta selviää mistä tilanteesi johtuu. Ei kukaan täällä osaa sinua auttaa. Valitettavasti.

    • Meeeri

      Koko viikon olen syönyt ihan asiallisesti, eikä mitään herkuttelua tai ylilyöntejä ole ollut. En laske kaloreita, mutta perstuntumalla tiedän, että energiansaanti on n. 1000-1500 kcal. Ja silti ei minkäänlaista pudotusta, kun joillakin "herkkuviikoilla" on tippunut hyvinkin. No tällaista tämä on. Kyllähän sen järki sanoo, että painonpudotusta pitää seurata pitemmällä tähtäimellä eikä yhden viikon lukemista välittää yhtään mitään.

      Flunssa on päällä ja potuttaa ja väsyttää. Ehkä keho kerää nesteitä? Toiveajattelua?

      Tai ehkäpä kehoni elää luolamieskauden ajassa ja on nyt hätääntynyt ja pitää tiukasti kiinni vararavinnosta. Se on huomannut, että energiaa tulee pyttyyn vähemmän ja nyt on pidettävä kiinni siitä mitä on. Se luulee, että ruoka on loppumassa.

      Alkuviikosta FTS kanavalta tuli dokumentti italialaiselta painonpudotusklinikalta. Siinä pohdittiin mm. ahmimisen syitä ja todettiin, että psyykkisten syiden lisäksi myös biologiset syyt voivat laukaista ahmimisen. Kroppa ei tiedä, että meillä länsimaisilla ihmisillä kyllä on ruokaa riittävästi saatavilla. Se luulee, että on syötävä silloin täysillä, kun muonaa on. Ja etenkin laihduttajan keho voi luulla, että nälänhätä uhkaa.

      • heartshapedglasses

        Ehkä ei kannata niin miettiä/stressata vaa´an lukemia, vaan miettiä myös sitä terveyspuolta.:) Vaikka paino ei putoaisikaan (juuri nyt, kyllä se jossain vaiheessa taas putoaa!), niin ei epäterveellisesti kannata muutenkaan syödä. Kroppa on kuitenkin sitä mitä suuhunsa tunkee. Kyllä varmasti tuolla kalorimäärällä paino taas putoaa. Kyllä mullakin oli välillä sellaisia viikkoja, ettei paino pudonnut, tai putosi tosi vähän. Mä en tosin joka viikko käynyt vaa´alla. Vaikka tuloksia tietysti haluaisi nopeasti, niin nopeasti laihtuminen ei ole kovin hyvä idea miltään kantilta. Itse toivoisin nyt, että olisin laihtunut hitaammin.
        Se voi olla totta, että myös biologiset syyt vaikuttavat ahmimiseen, mutta mä kuitenkin uskon, että suurin osa niistä ihmisistä, joilla tämmöinen hairiö on, pystyisivät opettelemaan syömään oikein. Varmasti vaatii itsekuria ja todellakin opettelemista, mutta voi varmasti olla kuitenkin useille mahdollista. Totta kai on niitäkin, joilta se vaan ei onnistu. Enkä missään nimessä sano, että olisi mitenkään helppoa. Tietenkin kannattaa myös muistaa, että jos todellakin on aina kova ruokahalu, niin voi sitten syödä jotain semmoista, missä ei ole paljoa kaloreita.

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Ehkä ei kannata niin miettiä/stressata vaa´an lukemia, vaan miettiä myös sitä terveyspuolta.:) Vaikka paino ei putoaisikaan (juuri nyt, kyllä se jossain vaiheessa taas putoaa!), niin ei epäterveellisesti kannata muutenkaan syödä. Kroppa on kuitenkin sitä mitä suuhunsa tunkee. Kyllä varmasti tuolla kalorimäärällä paino taas putoaa. Kyllä mullakin oli välillä sellaisia viikkoja, ettei paino pudonnut, tai putosi tosi vähän. Mä en tosin joka viikko käynyt vaa´alla. Vaikka tuloksia tietysti haluaisi nopeasti, niin nopeasti laihtuminen ei ole kovin hyvä idea miltään kantilta. Itse toivoisin nyt, että olisin laihtunut hitaammin.
        Se voi olla totta, että myös biologiset syyt vaikuttavat ahmimiseen, mutta mä kuitenkin uskon, että suurin osa niistä ihmisistä, joilla tämmöinen hairiö on, pystyisivät opettelemaan syömään oikein. Varmasti vaatii itsekuria ja todellakin opettelemista, mutta voi varmasti olla kuitenkin useille mahdollista. Totta kai on niitäkin, joilta se vaan ei onnistu. Enkä missään nimessä sano, että olisi mitenkään helppoa. Tietenkin kannattaa myös muistaa, että jos todellakin on aina kova ruokahalu, niin voi sitten syödä jotain semmoista, missä ei ole paljoa kaloreita.

        Minun todellakin kannattaisi heittää vaaka roskiin tai mieluummin kierrätykseen. Satojen grammojen miinuksia tai plussia on aivan turha seurata ja vielä turhempaa stressata niistä. Kyllä peilistä ja vaatteista näkee, jos ja kun suunta on oikea.

        Perjantai on punnituspäiväni, mutta kun pettymyksekseni eilen ei viisari värähtänyt hyppäsin aamulla taas vaa'alle. Vaikka järki sanoi, että älä mene hyvä ihminen. Ja eilen tuli syötyä pänikkä jäätelöä (Dajm jätskiä 750 ml - siis ihan YKSIN). No lukema oli ihan mukava, joten sikäli ok.

        Aloitin projektin syyskuun puolenvälin paikkeilla, joten melkein 2 kk on taivalta takana. Olen saavuttanut jo monia tavoitteita: paino laskee, syön paljon paremmin ja terveellisemmin, jaksan paremmin, fyysiset vaivat vähentyneet, mieliala on hyvä, olen mukavampi läheisilleni, elämä on hienoa ja siinä on paljon toivoa.

        Nyt juuri tänään saavutin kaksi uutta tavoitetta: paino on alle 90 kg eli paino alkaa kasilla. Se tuntuu tosi hyvältä. Toinen merkittävä juttu on, että painan nyt himpun verran vähemmän kuin mieheni. Hän on 15 cm pidempi kuin minä, joten hän on hoikka poika minuun verrattuna, mutta silti on aivan mahtavaa olla kevyempi kuin ukko.

        Mieheni ansioksi on sanottava, että hän ei ole ikinä sanallakaan valittanut tai kommentoinut läskejäni. Aina olen vaan ollut nätti ja ihana. Ja kun laihdutan, saan häneltä täyden tuen. Hieno mies tuo lasteni ISÄ.

        Ylipainoinen yleensä tietää läskinsä ja ongelmansa. Siinä ei toisten hyväätarkoittavatkaan sanomiset auta - päinvastoin. Ylipainoista voi auttaa teoilla, eli ei suotta yllytä ja sysää huonoon syömiseen. Ja pyytää vaikka lenkkikaveriksi.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Minun todellakin kannattaisi heittää vaaka roskiin tai mieluummin kierrätykseen. Satojen grammojen miinuksia tai plussia on aivan turha seurata ja vielä turhempaa stressata niistä. Kyllä peilistä ja vaatteista näkee, jos ja kun suunta on oikea.

        Perjantai on punnituspäiväni, mutta kun pettymyksekseni eilen ei viisari värähtänyt hyppäsin aamulla taas vaa'alle. Vaikka järki sanoi, että älä mene hyvä ihminen. Ja eilen tuli syötyä pänikkä jäätelöä (Dajm jätskiä 750 ml - siis ihan YKSIN). No lukema oli ihan mukava, joten sikäli ok.

        Aloitin projektin syyskuun puolenvälin paikkeilla, joten melkein 2 kk on taivalta takana. Olen saavuttanut jo monia tavoitteita: paino laskee, syön paljon paremmin ja terveellisemmin, jaksan paremmin, fyysiset vaivat vähentyneet, mieliala on hyvä, olen mukavampi läheisilleni, elämä on hienoa ja siinä on paljon toivoa.

        Nyt juuri tänään saavutin kaksi uutta tavoitetta: paino on alle 90 kg eli paino alkaa kasilla. Se tuntuu tosi hyvältä. Toinen merkittävä juttu on, että painan nyt himpun verran vähemmän kuin mieheni. Hän on 15 cm pidempi kuin minä, joten hän on hoikka poika minuun verrattuna, mutta silti on aivan mahtavaa olla kevyempi kuin ukko.

        Mieheni ansioksi on sanottava, että hän ei ole ikinä sanallakaan valittanut tai kommentoinut läskejäni. Aina olen vaan ollut nätti ja ihana. Ja kun laihdutan, saan häneltä täyden tuen. Hieno mies tuo lasteni ISÄ.

        Ylipainoinen yleensä tietää läskinsä ja ongelmansa. Siinä ei toisten hyväätarkoittavatkaan sanomiset auta - päinvastoin. Ylipainoista voi auttaa teoilla, eli ei suotta yllytä ja sysää huonoon syömiseen. Ja pyytää vaikka lenkkikaveriksi.

        Tosi hienoa lukea, että painosi alkaa nyt 8:lla! Muistan itseni fiiliksen nyt jo neljältä vastaavalta ajalta. Nyt ihan viikko pari sitten iloitsin viimeisintä saavutusta, eli painon alkamista 5:lla! Se oikeasti tuntuu hyvältä.

        Ja tuli mieleen, kun kerroit miehestäsi, oma ex-avomies. Aloin laihtumaan heti kun hän oli muuttanut pois!:) Ja nyt kun syksyllä tavattiin (ollaan edelleen todella hyviä ystäviä), hän sanoi, että on harmi kun en saavuttanut tätä potentiaalia silloin kun oltiin vielä yhdessä! Olen niin onnellinen siitä, että erottiin ja tästä uudesta elämästä tuli mahdollista. Olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin. ihan mukava on tosin uusikin. Huvittavaa tässä on se, että uusi on tosi hoikka, mutta mä olen nykyään silti pienempi ja annoin jopa joitain itselleni liian suuria vaatteita hänelle. Kun vielä olin avoliitossa, kyseinen kumppani laihdutti yli 20 kiloa pois ja tunsin itseni surkeaksi kun en itse pystynyt samaan. No, ex on edelleen ehkä toiset yli 20 kiloa ylipainoinen ja minä olen niin pieni! Menin reilusti ohi ja olen tavoitteessani. Ja ihan itse olen tähän päässyt. Ollaan siis hyvissä väleissä, mutta pakko myhäillä välillä näitä asioita. Itsetuntokin on ihan eri luokaa nyt sinkkuna ja hoikkana.
        olen todella iloinen, että sinulla on kumppani, jolta saat tukea laihtumiseen ja joka ei myöskään ole kommentoinut pahasti ulkonäköäsi vaikka oletkin ollut ylipainoinen. Myöskään mun ex ei koskaan sanonut pahasti läskeistäni (tosin hänellä nyt ei ole ollut varaa mitään sanoakaan), mutta laihduttaminen ja hänen kanssaan asuminen oli mahdoton yhdistelmä. Hyvä että se teillä onnistuu!
        Nyt mulla on aika helppoa, kun kaikki kotona olevat ruoat olen itse valinnut ja kaupasta kotiin kantanut. Ja lenkille on ihan luontevaa lähteä yksin.
        Se on niin totta että ylipainoinen kyllä itsekin tietää olevansa ylipainoinen. Tietenkin osa suhtautuu kiloihinsa eri tavalla kuin toiset. Eräs vanhempi sukulaiseni pyysi minulta neuvoja laihtuakseen (on ehkä 45-55 kg ylipainoinen), mutta ei sitten ollut tyytyväinen yhteenkään neuvoon ja kuittasi lopulta kaiken sillä, että hänhän nyt on aina ollut ylipainoinen jne. Lopetin neuvomisen saman tien.:)

      • heartshapedglasses
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Tosi hienoa lukea, että painosi alkaa nyt 8:lla! Muistan itseni fiiliksen nyt jo neljältä vastaavalta ajalta. Nyt ihan viikko pari sitten iloitsin viimeisintä saavutusta, eli painon alkamista 5:lla! Se oikeasti tuntuu hyvältä.

        Ja tuli mieleen, kun kerroit miehestäsi, oma ex-avomies. Aloin laihtumaan heti kun hän oli muuttanut pois!:) Ja nyt kun syksyllä tavattiin (ollaan edelleen todella hyviä ystäviä), hän sanoi, että on harmi kun en saavuttanut tätä potentiaalia silloin kun oltiin vielä yhdessä! Olen niin onnellinen siitä, että erottiin ja tästä uudesta elämästä tuli mahdollista. Olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin. ihan mukava on tosin uusikin. Huvittavaa tässä on se, että uusi on tosi hoikka, mutta mä olen nykyään silti pienempi ja annoin jopa joitain itselleni liian suuria vaatteita hänelle. Kun vielä olin avoliitossa, kyseinen kumppani laihdutti yli 20 kiloa pois ja tunsin itseni surkeaksi kun en itse pystynyt samaan. No, ex on edelleen ehkä toiset yli 20 kiloa ylipainoinen ja minä olen niin pieni! Menin reilusti ohi ja olen tavoitteessani. Ja ihan itse olen tähän päässyt. Ollaan siis hyvissä väleissä, mutta pakko myhäillä välillä näitä asioita. Itsetuntokin on ihan eri luokaa nyt sinkkuna ja hoikkana.
        olen todella iloinen, että sinulla on kumppani, jolta saat tukea laihtumiseen ja joka ei myöskään ole kommentoinut pahasti ulkonäköäsi vaikka oletkin ollut ylipainoinen. Myöskään mun ex ei koskaan sanonut pahasti läskeistäni (tosin hänellä nyt ei ole ollut varaa mitään sanoakaan), mutta laihduttaminen ja hänen kanssaan asuminen oli mahdoton yhdistelmä. Hyvä että se teillä onnistuu!
        Nyt mulla on aika helppoa, kun kaikki kotona olevat ruoat olen itse valinnut ja kaupasta kotiin kantanut. Ja lenkille on ihan luontevaa lähteä yksin.
        Se on niin totta että ylipainoinen kyllä itsekin tietää olevansa ylipainoinen. Tietenkin osa suhtautuu kiloihinsa eri tavalla kuin toiset. Eräs vanhempi sukulaiseni pyysi minulta neuvoja laihtuakseen (on ehkä 45-55 kg ylipainoinen), mutta ei sitten ollut tyytyväinen yhteenkään neuvoon ja kuittasi lopulta kaiken sillä, että hänhän nyt on aina ollut ylipainoinen jne. Lopetin neuvomisen saman tien.:)

        Itse ajattelin nyt sitten taas hankkia vaa´an. Olisi kätevä punnita itsensä aina samalla vaa´alla, eikä tarvitsisi aina miettiä, että missä pääsee puntariin. Vähän pelkään, että alan vahtaamaan liikaa painoani, mutta jos niin käy, niin lahjoitan kapistuksen jollekulle. En missään nimessä halua enää laihduttaa, mutta haluan tietää, että painoni ei ala radikaalisti nousemaan. Vaatteista (esim. farkut) en pysty mitään sanomaan, kun suurin osa nykyisistäkin vaatteista on hieman isoja. Voisin lihoa huomaamattani ehkä 5 kiloa ja silti menisi farkut jalkaan. joten vaaka voi olla mulle ihan hyödyllinen. Laihdutuksen aikana se olisi ollut todella huono, sillä olisin punninnut itseni varmaan joka päivä ja stressannut jokaista lukemaa.

    • Meeeri

      Kylläpä viikko meni äkkiä. Eihän viikossa ehdi mitään - ainakaan paljoa laihtua, jos ja kun siihen on sisältynyt monenlaista kekkeriä.

      Puoli kiloa kevyempänä kuitenkin ja se on ihan hyvä juttu. Vaatteiden kanssa on jänskää: kaikki entiset käy hyvin eikä mitään ole hylätty liian suurina. Mutta toisaalta kaapista löytyy koko ajan uutta päällepantavaa. Eilenkin otin käyttöön housut, jotka eivät ole mahtuneet kahteen vuoteen. Ja alle mahtui jopa pitkät kalsarit.

    • Meeeri

      Olin kahden päivän lomasella hyvässä kylpylässä erinomaisen ruuan äärellä. Ihmeen paljon sitä ruokaa ihmiseen mahtuu, kun oikein mättää antaumuksella.

      Eipä hätiä mitään. Vaa'alla en ole käynyt enkä käy. Huomenna alkaa tasapainotus eli ainakin yksi päivä nutraten. Ehkä useampikin jos pystyn ja jos tarve vaatii.

    • Meeeri

      Punnituskuulumisia taas. Hyppäsin vaa'alle monta kertaa, sillä lukema ei miellyttänyt. Alin lukema oli 200 g miinusta ja ylin kilo plussaa ja muut siltä väliltä. Joka kerta siis eri paino - ailahtelevainen tyyppi tuo mun vaaka. Eli voi olla pieni pudotus tai sitten ei - laitoin otsikkoon yhtä sekavasti kuin mitä tilanteen koin.

      Viikonloppuna siis lomailin ja söin todella hyvin ja runsaasti. Nämä neljä arkipäivää olen syönyt kevyesti ja yrittänyt tasapainottaa viikonlopun ylilyönnin (suunnitellun sellaisen eli mitään repsahtamisen tunteita ei ole).

      Jatketaan! Hyvää viikonloppua!

    • Meeeri

      Nyt ei pysy syöminen ollenkaan hallinnassa. Huomenna olis punnitus, mutta saas nähdä menenkö vaa'alle ollenkaan.

      Laitan tähän kiintoisan linkin. Tämä tukee meikäläisen teoriaa, että sitä syö kuin eläisi luolassa. Eli kun ruokaa on, sitä on mätettävä, sillä ei voi tietää, koska on seuraava mahdollisuus. Ei usko, että ruokaa riittää koko talveksi. Voi minua - ja toiset maailmassa näkee nälkää. Kuinka mä kehtaan olla tällainen porsas.

      http://www.iltasanomat.fi/terveys/Syöminen - tämän vuoksi ruoka maistuu/art-1288353389142.html

    • Meeeri

      Pidin kaksi nutrilet päivää, siirsin punnitusta päivällä ja sain kuin sainkin miinusta.

      Viime viikot on olleet takkuista tämän painonpudotuksen kannalta ja lukemat ovat pyörineet lähes samoissa. Jumitukseen on ollut selvät syyt eli liian paljon ruokaa.

      Mutta kun katson kokonaisuutta eli paino on 8 kg vähemmän kuin syyskuussa, 10 kg vähemmän kuin tammikuussa ja 13 kg vähemmän kuin kaksi vuotta sitten, niin tämähän vaikuttaa aivan mainiolta. En edes halua nopeaa pudotusta, koska tiedän, että mieli ei pysyisi mukana, enkä "osaisi olla" uudessa nopeasti keventyneessä kehossa. Siitäkin on nääs kokemusta ja karvaasti kävi.

      Suunta on siis oikea eli tätä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Vaikka sitten takuten ja taistellen. Ja jos en olisi ryhtynyt tähän projektiin - kiloja olisi kertynyt jo monta lisää tässäkin ajassa.

    • Meeeri

      Liikun töissä jonkin verran ja sen lisäksi tulee hyötiliikuntaa halusi tai ei. Mutta varsinaista liikuntaa en ole harrastanut lainkaan viime kuukausina. On ollut ongelmia jaloissa ja lisäksi on vaivannut laiskuus.

      Tänään olin melkoisen pitkällä lenkillä ja kyllä oli ihanaa. Tuntuu aivan mahdolliselta, että saisin säännölliset sauvakävelyt taas ohjelmaani.

      Pakkasta oli pari astetta, puut niin lumisia kuin vaan voi olla, hiukan sateli lunta, ei liukasta. Aivan mahtavaa. Lisää lisää...

    • Meeeri

      Täällä tasapainoillaan, eli paino pyörii abuot samoissa lukemissa. Olen tulokseen kuitenkin tyytyväinen.

      Nutriannen ketjussa puhuttiin laihdutusväsymyksestä ja samoja oireita on täälläkin. Nyt ei vaan jaksaisi ponnistella.

      Minulle tärkeintä nyt tässä tilanteessa on se, että en luovuta. Minulle riittää ja kelpaa, että paino pysyy samoissa lukemissa. Katsellaan jokunen viikko tuonne joulun yli ja sitten odotan uutta puhtia ja innostusta.

      Jos nyt hiipii epäonnistumisen ja luovuttamisen tunteita, niin se on sitten menoa. Jos entiset tavat palaa juuri joulun alla ja aikaan ja kaikkea hyvää alkaa mättää kaksin käsin ääntä kohti, niin ei montaa viikkoa tarvita kun 8 kg on saatu takaisin korkojen kera. Se olisi tyhmää ja turmiollista.

      Olen kasvanut ja viisastunut nyt sen verran, että en masennu tasaisesta menosta vaan katson pidemmälle eteen ja taakse ja todella iloitsen nyt sulaneista kahdeksasta kilosta ja jo aiemmin menneistä neljästä viidestä kilosta.

      Hyvästä ja terveestä syömisestä on opittu ja sisäistetty monia juttuja. Ei heitetä niitä romukoppaan. Toteutetaan ja noudatetaan rennolla otteella. Jos paino ei tipu, niin ei sitten - mutta takaisin ei oteta sitä läskikuormaa, mistä on eroon päästy.

      Mitäpä tuumitte? Järkeä vai ei?

      • heartshapedglasses

        Kuulostaa minusta ihan järkevältä. Ehkä kannattaa välillä ottaa semmoinen asenne, että haluaa elää terveellisesti, laihtui tai ei. Luulen, että sitten ei tulisi "ponnistelu olo" ja kuitenkin varmasti jossain vaiheessa laihtuu lisää. Jos saa kysyä, niin millä lailla tällä hetkellä syöt normipäivänä? Tai siis mitä ja miten paljon?

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Kuulostaa minusta ihan järkevältä. Ehkä kannattaa välillä ottaa semmoinen asenne, että haluaa elää terveellisesti, laihtui tai ei. Luulen, että sitten ei tulisi "ponnistelu olo" ja kuitenkin varmasti jossain vaiheessa laihtuu lisää. Jos saa kysyä, niin millä lailla tällä hetkellä syöt normipäivänä? Tai siis mitä ja miten paljon?

        Hei vaan ja toki saa kysyä. Mukavaahan se, jos kiinnostaa.

        Perussyömiseni on nähdäkseni aika ok. Aamulla kahvia, kaksi palaa ruisleipää, päällä levite ja tomaattia. Joko aamiaisella tai vähän myöhemmin syön maustamatonta jukurttia kera marjojen ja leseiden.

        Lounas vaihtelee paljonkin: edellisen päivän jämiä lämmitettynä/ keittoa/ munakasta - mitä milloinkin. Ei kuitenkaan pitsaa tai muuta vastaavaa törkyä.

        Välipalana kahvia plus leipää. Yleensä ruis, mutta voi olla vaaleaakin. Jossakin välissä menee hedelmä tai parikin.

        Päivällinen yleensä kotiruokaa, aika perusjuttuja. Syön vähän perunaa ja yritän painottaa kasviksiin ja lihaan/kanaan/kalaan.

        Illalla taas kahvi ja ruisleipää. Jos nälättää tai syötättää, niin sit raejuustoa/ hedelmäsalaattia/rahkaa.

        Tämä on sellainen hyvä normipäivä ja tällä syömisellä laihdun 0,5 -1 kg/viikko. Mutta nyt on ollut niin paljon seuraelämää ja kaikkea ekstraa menoa, että näiden lisäksi tai korvaajana on mennyt pullaa/ jäätelöä/ leipomuksia/ buffettia ym ym. Aivan liikaa siis.

        Suuri muutos entiseen on siinä, että en ole ostanut suklaata tai muuta karkkia tai hyvää. Entinen minä saattoi ostaa isot satsit mättöä ja jemmasin niitä kaappiin piiloon muulta perheeltä. Ja söin salaa muilta ja itseltänikin. Tätä ei tee enää mieli tehdä ja pidän sitä merkittävänä muutoksena. Hyvä minä.

        Juhlissa ja vierailulla haluan nauttia tarjotusta ruuasta. Liekö näitä tilaisuuksia ja tilanteita liian paljon, sillä nyt on vaikeata pitää laskusuuntaa. En ole käynyt vaa'alla, mutta luulen, että ei pudotusta tälläkään viikolla. Ja huomenna on pojan synttärit, joten taas on luvassa myös herkkuja.

        Yritän mennä joulun yli joten kuten tasapainnoillen ja aloittaa uudella tsempillä vuoden vaihduttua. Kevät on yleensä ollut minulle hyvää aikaa painonhallinnan kannalta ja luotan siihen nytkin. Ja itseeni.

        Hyvää ja "kohtuullista" joulunaikaa sinulle heart. (vaikea nimimerkki - pakko lyhentää). Sinulla taitaa sisäinen syömisen säätely toimia jo niin hyvin, ettet tarvitse mitään erityistä tsemppiä. Monella muulla - kuten minulla - asia on vielä vaiheessa. Jatketaan kilvoittelua.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Hei vaan ja toki saa kysyä. Mukavaahan se, jos kiinnostaa.

        Perussyömiseni on nähdäkseni aika ok. Aamulla kahvia, kaksi palaa ruisleipää, päällä levite ja tomaattia. Joko aamiaisella tai vähän myöhemmin syön maustamatonta jukurttia kera marjojen ja leseiden.

        Lounas vaihtelee paljonkin: edellisen päivän jämiä lämmitettynä/ keittoa/ munakasta - mitä milloinkin. Ei kuitenkaan pitsaa tai muuta vastaavaa törkyä.

        Välipalana kahvia plus leipää. Yleensä ruis, mutta voi olla vaaleaakin. Jossakin välissä menee hedelmä tai parikin.

        Päivällinen yleensä kotiruokaa, aika perusjuttuja. Syön vähän perunaa ja yritän painottaa kasviksiin ja lihaan/kanaan/kalaan.

        Illalla taas kahvi ja ruisleipää. Jos nälättää tai syötättää, niin sit raejuustoa/ hedelmäsalaattia/rahkaa.

        Tämä on sellainen hyvä normipäivä ja tällä syömisellä laihdun 0,5 -1 kg/viikko. Mutta nyt on ollut niin paljon seuraelämää ja kaikkea ekstraa menoa, että näiden lisäksi tai korvaajana on mennyt pullaa/ jäätelöä/ leipomuksia/ buffettia ym ym. Aivan liikaa siis.

        Suuri muutos entiseen on siinä, että en ole ostanut suklaata tai muuta karkkia tai hyvää. Entinen minä saattoi ostaa isot satsit mättöä ja jemmasin niitä kaappiin piiloon muulta perheeltä. Ja söin salaa muilta ja itseltänikin. Tätä ei tee enää mieli tehdä ja pidän sitä merkittävänä muutoksena. Hyvä minä.

        Juhlissa ja vierailulla haluan nauttia tarjotusta ruuasta. Liekö näitä tilaisuuksia ja tilanteita liian paljon, sillä nyt on vaikeata pitää laskusuuntaa. En ole käynyt vaa'alla, mutta luulen, että ei pudotusta tälläkään viikolla. Ja huomenna on pojan synttärit, joten taas on luvassa myös herkkuja.

        Yritän mennä joulun yli joten kuten tasapainnoillen ja aloittaa uudella tsempillä vuoden vaihduttua. Kevät on yleensä ollut minulle hyvää aikaa painonhallinnan kannalta ja luotan siihen nytkin. Ja itseeni.

        Hyvää ja "kohtuullista" joulunaikaa sinulle heart. (vaikea nimimerkki - pakko lyhentää). Sinulla taitaa sisäinen syömisen säätely toimia jo niin hyvin, ettet tarvitse mitään erityistä tsemppiä. Monella muulla - kuten minulla - asia on vielä vaiheessa. Jatketaan kilvoittelua.

        Syömiset kuulostaa muuten ihan hyvältä. Ainoa, mihin hammasalan ihmisenä puuttuisin, on happohyökkäysten määrä. Hampaat kestää vain 5 happohyökkäystä päivässä. On ihan pakko sanoa, vaikka ei liity laihtumiseen yms. niin mitenkään!;) Itse noudatan tätä sääntöä orjallisesti. Mä syön ihan maks 5 kertaa päivässä, joskus 4. Silloinkin tuntuu, että on ihan koko ajan syömässä, vaikka ruokailujen välissä onkin 2-5 tuntia. Täytyy myöntää, että mulla syömisiä rajoittaa ihan sekin, että olen suht vähävarainen. ihan pelottaa mitä sitä tulee ostettua, jos/kun tämä asia joskus muuttuu. En kuitenkaan usko, että menen täysin hunningolle.

        On ihan oikeasti merkittävä muutos, ettei tee enää mieli ostaa herkkuja jemmaan/syöpöteltäväksi! Itse muistan, kun pääsin siihen vaiheeseen. Se tuntui uskomattoman hyvältä ja tuntui myös siltä, että hallitsee omaa elämäänsä ja tekemisiään paremmin. Varmaan sitä myös itsekurin lisääntymiseksi kutsutaan.

        Mullakin tulee yhtenä uuden vuoden lupauksena olemaan se, että en anna itseni lihoa yli 5:tä kiloa!:D En tiedä miten elämä heittelee, että tuleeko olemaan vaikeaa vai ei. saa nähdä, mutta siihen pyrin. Haluaisin laittaa tavoitteeksi, että en liho yhtään, mutta stressaan muutenkin hullun lailla kaikesta ja ajattelin, että ei tässä asiassa tarvitse ihan niin paljoa pingottaa, kun vaikka lihoisin sen 5 kiloa, niin olisin normaalipainoinen (painoindeksin mukaan).

        Olen kyllä hallinnut syömiseni sen verran hyvin, että annan itseni nauttia joulusta ja herkuista. Olen ihan varma, että jos syön vähän liikaa, niin tulee vaan ällötys ja on helppo joulun jälkeen jatkaa sokerittomampaa ja rasvattomampaa joulua.
        Ja juu, en pahemmin tartte stemppiä, mutta onneksi saan jakaa sitä muille! Ehdottomasti toivotan sinullekin Meeeri oikein hyvää joulua ja mielelläni kuulen, miten sinulla joulu meni kaikkien herkkujen keskellä! Ollaan "kuulolla"!

        P.s. Nimimerkki on vain heart shaped glasses (sydämenmuotoiset lasit in english) yhteenkirjoitettuna. Saa aivan vapaasti lyhennellä!:)

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Syömiset kuulostaa muuten ihan hyvältä. Ainoa, mihin hammasalan ihmisenä puuttuisin, on happohyökkäysten määrä. Hampaat kestää vain 5 happohyökkäystä päivässä. On ihan pakko sanoa, vaikka ei liity laihtumiseen yms. niin mitenkään!;) Itse noudatan tätä sääntöä orjallisesti. Mä syön ihan maks 5 kertaa päivässä, joskus 4. Silloinkin tuntuu, että on ihan koko ajan syömässä, vaikka ruokailujen välissä onkin 2-5 tuntia. Täytyy myöntää, että mulla syömisiä rajoittaa ihan sekin, että olen suht vähävarainen. ihan pelottaa mitä sitä tulee ostettua, jos/kun tämä asia joskus muuttuu. En kuitenkaan usko, että menen täysin hunningolle.

        On ihan oikeasti merkittävä muutos, ettei tee enää mieli ostaa herkkuja jemmaan/syöpöteltäväksi! Itse muistan, kun pääsin siihen vaiheeseen. Se tuntui uskomattoman hyvältä ja tuntui myös siltä, että hallitsee omaa elämäänsä ja tekemisiään paremmin. Varmaan sitä myös itsekurin lisääntymiseksi kutsutaan.

        Mullakin tulee yhtenä uuden vuoden lupauksena olemaan se, että en anna itseni lihoa yli 5:tä kiloa!:D En tiedä miten elämä heittelee, että tuleeko olemaan vaikeaa vai ei. saa nähdä, mutta siihen pyrin. Haluaisin laittaa tavoitteeksi, että en liho yhtään, mutta stressaan muutenkin hullun lailla kaikesta ja ajattelin, että ei tässä asiassa tarvitse ihan niin paljoa pingottaa, kun vaikka lihoisin sen 5 kiloa, niin olisin normaalipainoinen (painoindeksin mukaan).

        Olen kyllä hallinnut syömiseni sen verran hyvin, että annan itseni nauttia joulusta ja herkuista. Olen ihan varma, että jos syön vähän liikaa, niin tulee vaan ällötys ja on helppo joulun jälkeen jatkaa sokerittomampaa ja rasvattomampaa joulua.
        Ja juu, en pahemmin tartte stemppiä, mutta onneksi saan jakaa sitä muille! Ehdottomasti toivotan sinullekin Meeeri oikein hyvää joulua ja mielelläni kuulen, miten sinulla joulu meni kaikkien herkkujen keskellä! Ollaan "kuulolla"!

        P.s. Nimimerkki on vain heart shaped glasses (sydämenmuotoiset lasit in english) yhteenkirjoitettuna. Saa aivan vapaasti lyhennellä!:)

        Kirjoitin joulun alla pitkän vastauksen "heartin" kommenttiin, mutta kun painoin lähetä - tulikin teksti "palvelu tilapäisesti pois käytöstä". Että otti päähän enkä sen koommin ole käynytkään täällä.

        Mutta siis happohyökkäyksissä ja hammasjutuissa olet tietenkin niin oikeassa. En muista mitä muuta silloin vastasin, mutta antaa sen olla ja palataan tähän hetkeen.

        Joulu meni mukavasti. Syömisten suhteen tavoittelin hyvää ja "normaalia" syömistä, jolla paino pysyisi about samoissa lukemissa. Viikko sitten kävin vaa'alla ja plussaa oli kilon verran. Nyt en ole käynyt - paino voi olla samoissa tai voi olla toinen kilo plussaa. Laskenut se ei ole missään tapauksessa. Tiedän sen syömisistä ja housunvyötäröstä.

        Olen syönyt hyvää oikeata ruokaa ja olen myös herkutellut suklaalla ja leipomuksilla. Kuitenkaan homma ei ole mennyt älyttömään mässäilyyn eli olen suht tyytyväinen plussista huolimatta.

        Tarkoitukseni on palata kevyempään syömiseen ihan näinä päivinä. Tai osittain olen jo palannutkin, mutta jotakin karsittavaa vielä löytyy.

        Katsotaan nyt. Jos tämä kevyempi maltillinen linja tuo tulosta - hyvä niin. Jos lukemat ei ala pienetä otan teho-ohjelman käyttöön.

        Kevyempää kevättä kohti.

    • Meeeri

      Totuuden hetki. Vihdoinkin kokosin itseni ja hyppäsin (heh heh) vaa'alle. Plussaa on tullut 2,5 kg siihen mitä on ollut alimmillaan tämän projektin aikana eli joulukuun alkupuolella.

      Olen syönyt aika huolettomasti mitä vain, mutta en ole kuitenkaan palannut kaikkein törkyisimpiin syömätapoihin. Eli jotakin on opittu vaikka tunnustan takapakin. Mutta oli se ruoka hyvää ja syöminen kivaakin. En suostu murheen murtamaksi luuseriksi, jonka on kiskottava itsensä jostakin toivottomasta suosta.

      Söin hyvin ja liikaa plus herkuttelin useamman viikon ja that´s it. Nyt oikaisen kurssin ja jatkan terveemmällä syömisellä, mihin kyllä pystyn. Pystyinhän syksylläkin ja tulosta syntyi. Tämä kuulostaa epävarman ihmisen tyhjältä vakuuttelulta (ja ehkä onkin sitä) mutta katsotaan miten eukon käy.

      Ensin yritän syömällä. Jos otan käyttöön terveellisen ja kevyen ruokavalin, jonka syksyllä opin aika hyvin - tulosta pitäisi syntyä. Jos en pysty siihen täytyy ottaa taas muutaman päivän tai viikon nutraus katkaisuhoidoksi. Kyllä se siitä? Ehkä?

      Oliko se sen arvoista? Siis syödä yli tarpeen ja ähkyyn asti ja kaiken maailman herkut? En tiedä. Mutta sen tiedän ja muistan kuinka mahtava olo ja hyvä fiilis tuli syksyllä, kun sain syömisen hyvälle mallille.

      • heartshapedglasses

        Nämä on tosiaan jopa jossain määrin koomisia nämä käänteet tässä elämässä. Musta tuntuu taas siltä, miltä ennen lihomista: voin syödä mitä vaan haluan ja miten paljon vaan haluan. Mutta kun en haluaisi syödä mitään, yhtään. Silloin kun syön, niin saan onneksi syödä niin paljon kuin maha vetää, ikävä kyllä sekään ei ole tarpeeksi.:( Taas oli kilo pudonnut. Jos voisi jotenkin tottumukset, tavat ja halut jakaa tasan meidän kahden kesken, niin voisi tulla hyviä tuloksia puolin ja toisin.:) Mä kyllä uskon, että pääset taas oikeille raiteille. Vaikka et itse uskoisi, niin mä ainakin uskon.

      • Meeeri

        Viikko sitten yritin kääntää syömisen suuntaa paremmaksi ja muutama päivä menikin hyvin. Sitten tuli taas kaikenlaista - vieraita, teatteriretki ravintolassa syömisineen ym ym ja tämä tyttö ei enää hillinnyt itseään. Yksi ulkona syöminenhän ei vaikuttaisi juuri mitään, mutta kun homma repeää joka kohdasta, niin se jo haittaa.

        Nyt kävin vaa'alla ja paino on joko sama tai hivenen plussaa. Viikonloppuna on taas tulossa seuraelämää, johon kuuluu hyvää syömistä. Aion osallistua ja aion myös syödä ja nauttia ruoasta.

        Nyt on otettava tehokeinot käyttöön. Nutraan - joko päivän, kaksi tai neljä. Katsotaan nyt. Sit on ne pippalot, joissa kyllä syön ja jatkon mietin sit sen jälkeen.

        Usko ei ole mennyt vaikka kompurointiahan tämä nyt on.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Viikko sitten yritin kääntää syömisen suuntaa paremmaksi ja muutama päivä menikin hyvin. Sitten tuli taas kaikenlaista - vieraita, teatteriretki ravintolassa syömisineen ym ym ja tämä tyttö ei enää hillinnyt itseään. Yksi ulkona syöminenhän ei vaikuttaisi juuri mitään, mutta kun homma repeää joka kohdasta, niin se jo haittaa.

        Nyt kävin vaa'alla ja paino on joko sama tai hivenen plussaa. Viikonloppuna on taas tulossa seuraelämää, johon kuuluu hyvää syömistä. Aion osallistua ja aion myös syödä ja nauttia ruoasta.

        Nyt on otettava tehokeinot käyttöön. Nutraan - joko päivän, kaksi tai neljä. Katsotaan nyt. Sit on ne pippalot, joissa kyllä syön ja jatkon mietin sit sen jälkeen.

        Usko ei ole mennyt vaikka kompurointiahan tämä nyt on.

        Hyvä, että usko ei ole vielä mennyt!:) Älä vaan anna periksi! Toivon, että se ei ole vielä lähelläkään. Totta kai ruoasta saa ja pitääkin nauttia, sen olen nyt joutunut taas oppimaan. Pääasia on kuitenkin se, mitä yleensä syö, siis normaalielämässä. Tämän varmasti tiedät, joten pahoittelut turhasta kommentista. Varmaan nutraaminen voisi olla ihan hyvä veto. Nyt on jo hivenen vierähtänyt tästä kommentista. Miten on mennyt? Oletko nutrannut? Vieläkin välillä täällä pyörin ja aina tulee katsottua tämän sun ketjun uusimmat viestit.:)

      • :)
        Meeeri kirjoitti:

        Viikko sitten yritin kääntää syömisen suuntaa paremmaksi ja muutama päivä menikin hyvin. Sitten tuli taas kaikenlaista - vieraita, teatteriretki ravintolassa syömisineen ym ym ja tämä tyttö ei enää hillinnyt itseään. Yksi ulkona syöminenhän ei vaikuttaisi juuri mitään, mutta kun homma repeää joka kohdasta, niin se jo haittaa.

        Nyt kävin vaa'alla ja paino on joko sama tai hivenen plussaa. Viikonloppuna on taas tulossa seuraelämää, johon kuuluu hyvää syömistä. Aion osallistua ja aion myös syödä ja nauttia ruoasta.

        Nyt on otettava tehokeinot käyttöön. Nutraan - joko päivän, kaksi tai neljä. Katsotaan nyt. Sit on ne pippalot, joissa kyllä syön ja jatkon mietin sit sen jälkeen.

        Usko ei ole mennyt vaikka kompurointiahan tämä nyt on.

        Jokaisele tulee välillä sortumisia ja huonon olon vuoksi päättää luovuttaa leikin seikseen. Itse myös joskus sorruon monen monta kertaa samaan anasaan.

        Viime vuoden alulla painoni oli päässyt nousemaan ja painoinkin jo n.90kg, mikä on suurin paino mitä minulla koskaan on ollut. Siinä vaiheessa päätin ottaa todella itseäni niskasta kiinni ja aloittaa laihdutuksen. En kuitenkaan laihduttanut millään dieteilllä, vaan lopetin sen koko ajan syömisen. Söin niitä samoja ruokia mitä siihenkin asti, mutta vähemmän. Nälkähän siinä alussa oli todella kova, mutta sitkeästi päästin jatkaa. Herkuttelin kyllä välillä, mutta niinhän jokainen meistä tekee ja se kaikille sallittakoon. muuten sortumisen vaara on huomattavasti suurempi.

        Nyt painoa on tippunut n.30kg ja en pahemmin katso syömisteni perään. Kunhan tiedän sen, että kulutan enemmän kuin syön. Olenkin innostunut jumpassa käynneistä ja käynkin zumbassa, pumpissa tai vastaavissa n5 kertaa viikossa, joko tunti tai pari kerralla. Olokin on huomattavasti parempi kuin vuosi sitten.

        Edelleen tavoitteena on vielä pudottaa muutama kilo (n.5kg) riippuen tietysti jumpan ja pumpin tuomasta lihasmassata. Mutta tässä vaiheessa paino vaan ei enään tunnu tippuvan niin helposta, mutta en ole sen antanut masentaa. Olenhan kuitenkin onnistunut jo tiputtaamaan huomattavan määrän ylimääräista.

        Tsemppiä vielä sinulle jaksamiseen. Äläkä anna minkään masentaa tai viedä uskoasi. Kyllä se vielä siitä lähtee :)

        Hyvät kevään ja kesän odotukset!

      • Meeeri
        :) kirjoitti:

        Jokaisele tulee välillä sortumisia ja huonon olon vuoksi päättää luovuttaa leikin seikseen. Itse myös joskus sorruon monen monta kertaa samaan anasaan.

        Viime vuoden alulla painoni oli päässyt nousemaan ja painoinkin jo n.90kg, mikä on suurin paino mitä minulla koskaan on ollut. Siinä vaiheessa päätin ottaa todella itseäni niskasta kiinni ja aloittaa laihdutuksen. En kuitenkaan laihduttanut millään dieteilllä, vaan lopetin sen koko ajan syömisen. Söin niitä samoja ruokia mitä siihenkin asti, mutta vähemmän. Nälkähän siinä alussa oli todella kova, mutta sitkeästi päästin jatkaa. Herkuttelin kyllä välillä, mutta niinhän jokainen meistä tekee ja se kaikille sallittakoon. muuten sortumisen vaara on huomattavasti suurempi.

        Nyt painoa on tippunut n.30kg ja en pahemmin katso syömisteni perään. Kunhan tiedän sen, että kulutan enemmän kuin syön. Olenkin innostunut jumpassa käynneistä ja käynkin zumbassa, pumpissa tai vastaavissa n5 kertaa viikossa, joko tunti tai pari kerralla. Olokin on huomattavasti parempi kuin vuosi sitten.

        Edelleen tavoitteena on vielä pudottaa muutama kilo (n.5kg) riippuen tietysti jumpan ja pumpin tuomasta lihasmassata. Mutta tässä vaiheessa paino vaan ei enään tunnu tippuvan niin helposta, mutta en ole sen antanut masentaa. Olenhan kuitenkin onnistunut jo tiputtaamaan huomattavan määrän ylimääräista.

        Tsemppiä vielä sinulle jaksamiseen. Äläkä anna minkään masentaa tai viedä uskoasi. Kyllä se vielä siitä lähtee :)

        Hyvät kevään ja kesän odotukset!

        Voi että kun kivaa lukea täältä "heartin.." ja ":)" kannustavia viestejä. Nämä ilahduttavat ja auttavat.

        Itse projekti on vähän jäissä. Ei hylätty, ei unohdettu, ei luovutettu - mutta jossakin talvisessa horroksessa se on.

        En laihduta enkä mässäile. Syön aika terveesti ja varmaan suhkot kulutuksen mukaan, sillä paino keikkuu samoissa lukemissa.

        Otan tiukemman otteen asiaan kunhan nyt taas innostun. Lisää liikuntaa ja vähemmän muonaa tai tarkemmin valikoitua ruokia.

        Raportoin taas, jahka jotakin alkaa tapahtua. Sitä odotellessa - raikkaita kevättalven päiviä kaikki nettiystävät! Niin laihat kuin pulleammatkin!

    • Meeeri

      Pitkästä aikaa tällä palstalla. Olen ollut hissukseen: ei ole huvittanut raportoida taas väärään suuntaan luiskahtaneesta syömisestä ja painosta. Mutta nyt tuntuu taas siltä, että pystyisin ja jaksaisin tsempata näitä asioita.

      Toinen syy hiljaiseloon on tämä Suomi24 keskustelun pieleen mennyt uudistus. Heillä oli ylivertainen muoto ns puumalli, jossa keskustelua oli helppo käydä ja seurata. Menivät poistamaan sen ja tärväsivät kaiken. Plääh ei tykkkää yhtään.

      • heartshapedglasses

        Moi! Minäkin täällä pitkästä aikaa.:) Tulin katsomaan sun kuulumisia ja kohta kaivan oman ketjun ja kirjoitan sinne omani. Ovat kyllä pilanneet koko systeemin uudistuksella. Aivan samaa mieltä.:( Paljon tsemppiä kuitenkin sulle, Meeeri. Kyllä se siitä. Uskon, että joskus löydät itsellesi sellaiset ruokatavat, että niillä laihtuu ja pysyy hoikkana. Ymmärrän omastakin kokemuksesta, että se ei aina ole niin helppoa. Mutta tsemppiä!

      • Meeeri
        heartshapedglasses kirjoitti:

        Moi! Minäkin täällä pitkästä aikaa.:) Tulin katsomaan sun kuulumisia ja kohta kaivan oman ketjun ja kirjoitan sinne omani. Ovat kyllä pilanneet koko systeemin uudistuksella. Aivan samaa mieltä.:( Paljon tsemppiä kuitenkin sulle, Meeeri. Kyllä se siitä. Uskon, että joskus löydät itsellesi sellaiset ruokatavat, että niillä laihtuu ja pysyy hoikkana. Ymmärrän omastakin kokemuksesta, että se ei aina ole niin helppoa. Mutta tsemppiä!

        No hei sinä heart..
        Kiitos kommentista ja tsempistä. Mä piristyn ja nousen tästä vielä. En vielä rohjennut mennä vaa'alle, mutta ehkä huomenna.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        No hei sinä heart..
        Kiitos kommentista ja tsempistä. Mä piristyn ja nousen tästä vielä. En vielä rohjennut mennä vaa'alle, mutta ehkä huomenna.

        Hyvä kuulla! Kyllä se siitä. Välillä vaan tulee takaiskuja, mutta sitten kun niistä pääsee yli, niin voi saada uutta puhtia. Itsellä takaiskulta tuntuu parin kilon lihominen, kun aloitin syömään sen verran, mitä mun kuuluisi syödä. Toivon, että on ohimenevä vaihe ja johtuu vaan siitä, että söin sen verran kauan liian vähän. Silti vähän huolettaa. Mutta jatketaan tsemppaamista! Kevätkin on jo hyvää vauhtia tulossa, itse aloittelen hölkkäämistä taas.:)

    • sivust

      Tsemppiä sinulle, Meeri! Oli mukavaa lukea onnistumisistasi matkan varrelta. Niin tutun kuuloista ylä- ja alamäkineen. Jaksahan jatkaa, ja pienen virne silmäkulmassa totean, että ei kannata käyttää keskustelun uudistusta tekosyynä. Kyllä tämän täältä löytää tässäkin muodossa, vaikka tosiaan kökkö uudistus olikin.

      • Meeeri

        Hih hih. Syyn tai tekosyyn syömiselle löytää ihan mistä vaan, jos on siinä mielentilassa. Kokoan vielä ajatuksiani (ja tankkaan kehoani) ja aloitan kohta uuden vaiheen (´taas kerran).
        Palaan raportoimaan lähipäivinä. Kiitos tsempistä ihanat ihmiset.

    • Meeeri

      Meeeri nousi vihdoinkin maakuopasta, missä siis söi ja tankkasi pahan päivän varalle oikein huolella. Ei mitään järkeä, mutta nyt se on loppu.

      En ole käynyt vaa'alla enkä aio käydäkään toistaiseksi. Se on selvä, että kiloja on tullut roimasti takaisin, mutta toivottavasti ei kuitenkaan yli syksyisen lähtötilanteen eli 97 kilon.

      Jokin seikka herätti minut horroksesta ja maanisesta syömisestä ja nyt taas kummastelen, että miten ihmeessä putosin siihen onkaloon, jossa ei tunnu olevan muuta tavoitetta kuin syödä ja paljon. Hyvin outoa.

      Nyt olen hyvällä ja kevällä mielellä ja tunnen taas pystyväni oikaisemaan syömätapojani. Palaan asiaan. Keveää kevättä muillekin!

      • Meeeri

        Vajaa viikko taas syöty ihmismäisesti ja jo tämä aika on tuonut mukanaan monta myönteistä juttua.

        Yksi merkittävimmistä on psyykkisen ja fyysisen pahan olon tunteen ja voimattomuuden väistyminen. En ole ollut masentunut, mutta sellainen alakulo ja pessimismi hiipii helposti mieleen, silloin kun syömiseni on retuperällä.

        Olen luonteeltani valoisa ja optimisti, joten harmaan sävyt eivät kuulu persoonaani siinä määrin mitä niitä on, silloin kun syömiseni on törkylästä kotoisin.

        En ole koskaan käynyt terapiassa, mutta syytä varmaan olisi. Ailahtelevan syömiseni taustalla / pohjalla on varmasti jotakin, mitä olisi hyvä perata sen alan ammattilaisen kanssa. En tunne tarvitsevani ravitsemusasiantuntijan apua, mutta mielen apu voisi paikallaan.

        Tänne kirjoittelukin käy pienestä terapiasta. Vielä jos joku kommentoi - aivan huippu juttu.

        Hyvää äitienpäivää! Nautitaan myös kakkua, mutta kohtuudella.

    • sp

      Heipä hei kaikki! Olipas kiva löytää tämä ketju. Sain taas motivaatiota jatkaa laihdutusprojektia.
      Elikkä minun tarina menee näin..... Ylipainoa hirveesti, vaikka siis muille antaa. Ihannepainoon pitäisi laihduttaa 30kg. No, aloitin urakan helmikuun puolessa välissä täysnutrauksella (halusin tuloksia nopeaan, jotta motivaatio säilyy). Hyvin meni 8vkoa, jaksoin todella hienosti ja paino tippui, joka innosti entisestään jatkamaan. Siis 8viikossa paino tippui 14kg. Sen jälkeen sitten päätin lopettaa pussien syömisen (tympi jo niin paljon), siirryin syömään kaloriperiaatteella noin 1000 kaloria/päivä, elikkäs niukasti.
      Aikaa on nyt kulunut jo tästä muutoksesta 3vkoa, mitään tulosta ei ole tapahtunut. Ei siis mitään. Ei toki ole paino noussut, mutta tuolla kalorimäärällä pitäisi kyllä painon laskea.
      Täällä siis motivaatio jatkamiselle alkaa olemaan nollassa! Olen aivan maani myynyt. Kuinka tämä on mahdollista? Yritän nyt vielä mennä uudelleen täysnutraukselle, jos se on kerta ainut tapa keholleni mikä laskee painoani? Tuntuu vaan jo ne keitot ja pirtelöt niin äklölle, niitä kun on tullut syötyä ihan tarpeeksi.
      Mutta oli kiva lukea teidän taistelua laihduttamisesta ja huomata etten ole yksin tässä taistelussa kiloja vastaan. Kun vain nyt jotenkin saisin matkani jatkumaan kohti normaalipainoa. Tää on jotenkin niin surkuhupaisaa, kun ihmisellä olisi halu ja tahto nyt kohdillaan, niin miksi ihmeessä kroppa pistää vastaan?
      Missä mättää? Ziisus että kyrsii...... No, mutta nyt nutrilet keiton kimppuun ja eletään niillä taas kuinka monta viikkoa?

      Tsemppiä kaikille teille rakkaille kohtalotovereille! Sinnikkyys palkitaan.....

      • Meeeri

        Heipä hei

        Nyt älä luovuta. Käsittääkseni on luonnollista, että nutrauksen jälkeen on tasapainoilua tai jopa plussaa useammankin viikon ajan, vaikka energiansaanti olisi niinkin vähäistä mitä sinulla nyt. Nutrauksen alkaessa kehosta lähtee paljon nesteitä ja kun siirtyy taas syömään ruokaa (jossa mm suolaa) nesteitä palaa ja se näkyy myös vaa'alla.

        Toisaalta elimistö voi myös luulla, että nyt on ruoka loppumassa sun komeroista, kun niin vähän syöt. Ja pitää kynsin hampain kiinni saavuteteuista linjoista, kun luulee, että nälänhätä tässä nyt uhkaa. Aikoinaan Painonvartijoissa varoiteltiin, että liian vähällä syömisellä paino ei laske niin hyvin kuin n. 1300-1400 kcal energiamäärällä.

        Olet joka tapauksessa saanut projektillesi loistavan alun. Tulosta syntyy jatkossakin, joskin tahti on varmasti hitaampi. Kärsivällisyyttä ihminen. Hyvää jatkoa ja käyhän raportoimassa.

      • heartshapedglasses
        Meeeri kirjoitti:

        Heipä hei

        Nyt älä luovuta. Käsittääkseni on luonnollista, että nutrauksen jälkeen on tasapainoilua tai jopa plussaa useammankin viikon ajan, vaikka energiansaanti olisi niinkin vähäistä mitä sinulla nyt. Nutrauksen alkaessa kehosta lähtee paljon nesteitä ja kun siirtyy taas syömään ruokaa (jossa mm suolaa) nesteitä palaa ja se näkyy myös vaa'alla.

        Toisaalta elimistö voi myös luulla, että nyt on ruoka loppumassa sun komeroista, kun niin vähän syöt. Ja pitää kynsin hampain kiinni saavuteteuista linjoista, kun luulee, että nälänhätä tässä nyt uhkaa. Aikoinaan Painonvartijoissa varoiteltiin, että liian vähällä syömisellä paino ei laske niin hyvin kuin n. 1300-1400 kcal energiamäärällä.

        Olet joka tapauksessa saanut projektillesi loistavan alun. Tulosta syntyy jatkossakin, joskin tahti on varmasti hitaampi. Kärsivällisyyttä ihminen. Hyvää jatkoa ja käyhän raportoimassa.

        Vihaan tätä uutta systeemiä, jatkan nyt tähän sun kaiketi uusimpaan viestiin!:) Kävin laittamassa omaan ketjuun ehkä viimeisen viestin. Siellä olen selittänyt missä pisteessä olen nyt. Totta kai nyt samalla luen sun kuulumiset, Meeeri!:) On tosi mukava lukea, että olet saanut taas uutta puhtia meininkiin! Olisi kiva kuulla, mikä on tilanne nyt, kun tuosta viimeisimmästäkin viestistä on hieman aikaa. Mua ainakin kiinnostaa ja vaikka itse olen tavoitteessa ja siirtymässä elämässä eteenpäin, niin totta kai laihtumis ja painoasiat kiinnostaa edelleen. Ja kun olen sun ketjua seurannut niin pitkään ja kommentoinut niin usein. Olen siis edelleen hengessä mukana!:)

    • Meeeri yrittää taas

      Taas täällä

      Aloituksesta on kutakuinkin vuosi - siis laihdutuksen ja ketjun. Ensin meni hyvin ja sain painoa pois. Sitten alkoi tökkimään ja se oli mitä oli. Sit taisin luovuttaa ja kilot tuli takaisin.

      Eli samassa jamassa olen kuin vuosi sitten - 97 kg. Mutta nyt on uusi aloitus ja uusi mahdollisuus.

      Tasapainoista syömistä ihan jokaiselle! Lueskelen teidän toisten ketjuja jahka ehdin. Niistä saa yhtä sun toista henkistä evästä.

    • heartshapedglasses

      Samoin, täällä taas! :D Kävin omaan ketjuun pari viestiä laittamassa (ei mitään kovin kivoja uutisia...) ja nyt tulin katsomaan, että mitä sulle kuuluu.

      Se on kyllä hyvä, että aina voi aloittaa uudelleen. No, mä nyt en voi aloittaa uudelleen mun projektia, lähinnä jos saisi tämän "projektin" loppuun ennen kuin on jossain sairaalassa, niin olisi kiva. Jos mä olisin samassa tilanteessa kuin sä, siis että mulla olisi lukemana se 93 kg, mikä mulla pahimmillan oli, niin mä tekisin aika monta asiaa toisin. Mutta jälkiviisaus ei auta ja mun tilanne on mitä on ja tämän kanssa eletään. Pidä sinä kuitenkin ihan semmoista fiksua linjaa. Luulen, että se sulta kyllä onnistuu. :) Ja paljon tsemppiä.

      Mun projekti on vähän semmoinen, että välillä menee ihan pipariksi ja ahdistukseksi koko syöminen. Ja sitten laihdun, vaikka en ainakaan tietoisesti yritä. En kuitenkaan ole alipainoinen (53 kg/159 cm) ja syön. Mä toivon, että mä saan projektini päätökseen sillä, että menen sinne syömishäiriöpolille ensi kuussa ja toivon mukaan saan apua. Ne ei välttämättä ota mua asiakkaaksi, koska en ole alipainoinen ja koska syön, mutta todella toivon, koska haluan apua ja sitä myös tarvitsen. Ja vielä kaiken kukkuraksi mulla diagnosoitiin fibromyalgia kesällä ja meni vähän suunnitelmat uusiksi. Koen kaikesta huolimatta, että mulla menee hyvin. :)

      Ainakin olen vielä hengessä mukana ja toivon sulle paljon positiivista asennetta ja energiaa! :) Ja paljon onnea, että saat painoa hallitusti ja terveellisesti pois. Mä vähän töpeksin siinä asiassa. :(

    • Bondtooni

      Alkua ja loppua ketjusta luin, lueskelen myöhemmin paremmin vielä. Kuulostaa vain niin tutulta, minulla lähtöpaino on 92 kg ja siinä se tuntuu pysyvän. Vuoden alussa tuon lähtöpainon merkkasin ylös, ja sitä ennen paino oli vain noussut. Muutama vuosi sitten sairastuin, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes ovat vaivoina. Paino nousi kahdessa vuodessa 20 kg, eli aika hurjaa vauhtia. Se hyvä asia on ollut, että eipä ole paino ainakaan enää noussut, kun tuon saman tasan 2 kg tänä aamuna taas punnitsin. Keväällä sain painon laskemaan alle 89 kilon, mutta siitä se taas hiljaa hipui tähän samaan, 93 kilon rajakin käväisi rikki. Kilpirauhaslääkitys taitaa olla suurin piirtein kohdallaan, kun olo ei enää kovin raskas ole, mutta se lösähdys on jotenkin jäänyt päälle ja kunto rapistunut niin että väsähdän edelleen nopeasti.

      Liikuntaa pitäisi harrastaa ihan jo tuon diabeteksenkin vuoksi, se tasaisi verensokereita, kohottaisi tietysti myös kuntoa. Liikunta vain on ollut ihan nollassa. En edes joka viikko liiku, ei vain saa lähdettyä ulos tai jumpattua kotona. Tiedän että liikunta vapauttaa endorfiineja ja kun liikun säännöllisesti, en myöskään syö niin ahkerasti, koska tuppaan syömään myös mukamas piristääkseni itseäni. Nyt on vielä flunssa pukkaamassa, mutta eipä se pientä kävelylenkkiä estäisi, joten tänä iltana aloitan.

      Kiloklubi on auttanut jonkin verran ruokavalion tarkistamisessa, mutta se on mukamas niin vaivalloista se täytteleminen. Ja jos syö jotain vähän oudompaa, niin se etsiminen ja vertaileminen... eihän sitä toki niin valtavan tarkasti tarvitsisi täytellä.

      En syö mitään makeita, ehkä kerran viikossa jotain, jossa on lisättyä sokeria. Sitäkin hyvin vähän kerrallaan, ei mitään isoja mättämisiä. Tässä tietysti diabetes auttaa, tiedän että tulee huono olo, jos vetää jotain tosi sokerista tai missä on paljon hiilareita. Keinomakeitakin vältän, niistä tulee myös huono olo. Ongelma on ruokamäärissä, syön vain ihan liikaa ja syön ateria-aikojen ulkopuolella. Teen usein sen virheen, että syön aterialla liian vähän ja sitten tuleekin nälkä jo tunnin päästä. Tai sitten tekee vain mieli syödä ja välipalakahvi jatkuu ja jatkuu aina uuden ruisleipäpalan kanssa. Kiloklubiin kun merkkaan, niin näen paremmin kuinka paljon olen syönyt, ja silloin saa hillittyä syömistä paremmin.

      Minun konstini on opetella syömään tavalla, jolla tulen syömään loppuelämäni. Samoin sen liikunnan kanssa, jos ei nyt aina samalla tavalla, niin ne määrät ainakin. En usko ihmedieetteihin, enkä niillä halua enempää sekoittaa elimistöäni. Jollakin muulla ne voivat toimia piristävänä sysäyksenä, joten en ihan täysin tuomitse. Mulle ne eivät vain sovi. Eikä mitkään hurjan alhaiset kalorimäärät. Minun ei tarvitse laihtua nopeasti, haluan pudottaa painoani mieluummin hitaasti ja pysyvästi. Vielä se ei ole onnistunut, mutta tästä se lähtee. Hyvin ja sopivasti syömällä ja liikkumalla olokin pysyy hyvänä.

      Tämä ylipaino on nyt tullut tutuksi, mutta normaalipainoisena olen elänyt suurimman osan elämääni, joten ei sen saavuttaminen luulisi ihan mahdotonta olevan, vaikkakin näitä terveydellisiä ongelmiakin on.

      Tsemppiä muillekin! Pyritään tekemään loppuelämämme kevyemmäksi :D

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta

      Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee
      Maailman menoa
      410
      1666

    2. Minua itkettää tämä tilanne

      Meidän pitäisi jutella. Eikö niin? Miehelle.
      Ikävä
      105
      1328

    3. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      170
      1271

    4. Miksi koulut pakottavat

      Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja
      Maailman menoa
      117
      1265

    5. Mitkä oli suurimmat

      Syyt mihin hänessä ihastuit alussa ja pikkuhiljaa tunteiden edetessä
      Ikävä
      44
      1017

    6. Minulla oli tunteita

      Tein itsestäni pellen. Sait hyvät naurut ja minä 💔
      Ikävä
      63
      926

    7. Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!

      Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s
      Maailman menoa
      92
      861

    8. Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024

      Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit
      Suomi24 Blogi ★
      0
      850

    9. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      32
      846

    10. Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?

      8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni
      Maailman menoa
      196
      792
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt