Psykiatrisia sairauksia ei ole edes

Ei täysin,mutta osittain.

" Peilit kopsahtivat ilkeästi ja olin muutaman sadasosasekunnin pettynyt. Mä halusin ohjailla, ei ollut muuta tekemistä. Ne palauttivat nopeasti astemitan tavoin todellisuuteen ja toivat mukanaan tavallisen täydellisen olon. Miksi mä olin ollut niin sekaisin? Oli ollut niin raskasta, niin kauan ja niin pitkään. Totesin syöksyneeni toiseen huoneeseen ja että mun pääni katsoi manaajan tavoin olan yli, niskani olivat nurin ja olin käytännössä kuollut. Oliko tämä taas mukava ajatus? Mihin se liittyi, joku oli ajanut asfalttikoneella liittoutuneena moottorisahamurhaajaan, jolta isäni näytti, ylitseni. Olin liiskautunut asfalttiin, ihan äsken. En voinut olla miettimättä lapsuuden leikkejä, kuten polttopallo ja kahden tulen välissä, miksi kaikki muut saivat kokeilla abstraktia luovuutta. Ihan asialla, kuin asialla. Tavalla kuin tavalla, katsellen mua ja käytävää, joka oli kuin kahden tulen välistä. Päämääränä heillä oli polttaa mut, kun kerran halusin olla sisällä ja musta ei mitään iloa sen päivän arkeen ollut. Olisi taas pakko olla parempi, ei se ollut mun vika."

Mä oon paras, mutta iskä, mä oon taas vähän sekaisin. Maailmassa on joitakuita outoja ihmisiä.

"He vain ilmestyvät yhtäkkiä, eivätkä selitä mitään. He vain ovat ja pätevät: "Älä mene sinne, ei mitään sellaista maagista saa kokea."

Sinde vm-82 kirjoitti:

" Peilit kopsahtivat ilkeästi ja olin muutaman sadasosasekunnin pettynyt. Mä halusin ohjailla, ei ollut muuta tekemistä. Ne palauttivat nopeasti astemitan tavoin todellisuuteen ja toivat mukanaan tavallisen täydellisen olon. Miksi mä olin ollut niin sekaisin? Oli ollut niin raskasta, niin kauan ja niin pitkään. Totesin syöksyneeni toiseen huoneeseen ja että mun pääni katsoi manaajan tavoin olan yli, niskani olivat nurin ja olin käytännössä kuollut. Oliko tämä taas mukava ajatus? Mihin se liittyi, joku oli ajanut asfalttikoneella liittoutuneena moottorisahamurhaajaan, jolta isäni näytti, ylitseni. Olin liiskautunut asfalttiin, ihan äsken. En voinut olla miettimättä lapsuuden leikkejä, kuten polttopallo ja kahden tulen välissä, miksi kaikki muut saivat kokeilla abstraktia luovuutta. Ihan asialla, kuin asialla. Tavalla kuin tavalla, katsellen mua ja käytävää, joka oli kuin kahden tulen välistä. Päämääränä heillä oli polttaa mut, kun kerran halusin olla sisällä ja musta ei mitään iloa sen päivän arkeen ollut. Olisi taas pakko olla parempi, ei se ollut mun vika."

Mä oon paras, mutta iskä, mä oon taas vähän sekaisin. Maailmassa on joitakuita outoja ihmisiä.

"He vain ilmestyvät yhtäkkiä, eivätkä selitä mitään. He vain ovat ja pätevät: "Älä mene sinne, ei mitään sellaista maagista saa kokea."

Lue lisää

- Mä olen niin huolissani, sanoi näkyvä hahmo mulle sairaalassa. Kaikkea sitä saakin tavoitella ja muut ovat vain marionetin tavoin ohjailtuja. Se näkyy ja kuuluu, kuin vieressäsi nukkuvan ihmisen hengitys ja joka vain jätetään siihen paikalleen makaamaan, yksin ja rauhassa. Jos kunto riittää... Sitten jatkuu normaali päivä ja arki, olethan aikuinen etkä lapsi. Siihen kuuluu valita näistä kahdesta vaihtoehdosta, edesvastuuta/*edesvastuusta* ja sitten toiseksi huolehtia muista. Et välitä yhtään kenestäkään ja *empatian tunteesin perheeseesi ei ihan ole tarpeeksi kehittynyt*, jotta *tuntisit normaalisti*.... aikuisena. Haet aina jotakin tällaista hylkäämistä ja että saisit omaksua läheisyyttä vielä kerran ja aina jostakin muualta.
Edesvastuuton kolikko, kipeä pääni, pyöri hyrränä alas mäkeä. Kaukana taivaanrannassa siinsi Pisan torni, mutta Galileo Galilei oli kuollut. Tai hän oli kadonnut. Hänen aikansa oli ollut käsillä, aivan kuten omani, kun se oli hukassa autenttisessa maailman luomassa mielisairaalassa, maaseudulla. Kun mä olin lapsi, mä en jaksanut miettiä, kuinka avaruus leikkasi muuttolintuja. Ne vain olivat ja hetkittäin lensivät ikkunaan, tehden itsemurhan ja luoden kuolemaa tunnustelevan pehmeyden otsalohkooni. Mun serkkuni oli menossa leikkaukseen. Se rasitti mua, mä olin kiintynyt ihmiseen ja 'erilaisuuden helppouteen'. Mikä virite, kuin sähkötuoliin osoittaa, ohjata ja omistaa empaattista läsnäoloa? Ei olemassaoloni ei ollut mikään sääntö, vaan yleinen rauha, koska en voisi kuitenkaan koskaan yksin riittää.
Tilanne oli sellainen, että kukaan ei ollut tyytyväinen ja se näkyi kiireisiltä kasvoilta. Kasvot olivat kireät, järkyttyneet ja odottavat. Mieli ei sanonut mitään, kunhan vain rauhoittuisi. Jumala oli kaukana poissa, kuin vaatteet ovat yltä suihkussa, johon vain joskus piti kantaa jäähtymään. Mieli oli niin kireällä ja turhautunut. Pää oli sairas arjen outoudesta ja öisin unet ympäröivät läähättävillä toistuvilla painajaisillaan sodasta kiristäen koko kehoa. Kuka niistä hyötyisi ja mun sijaan ja mä olisin vain kärsijä?"