Liian vahva mies?

Rohkenen olla eri mieltä :)

"Olettaisin että sinulle sopisi johtaja-tyyppinen nainen, joka ottaa ohjat luonnostaan käsiinsä. Näiden naisten kanssa pitää kyllä olla valmiina siihen, ettei tunteiden kanssa turhaa lässytetä :) "

Tuollainen nainen minulle nimenomaan ei sovi. Haluan nimittäin, että siinä missä minä itse tiedän kyllä olevani se miehekäs mies silloin kun sellaista oikeasti tarvitaan, niin minä myös tiedän, että nainen on on herkkä ja keskusteleva ja pystyy viemään tunne-elämän puolella.

"Toisaalta taas sellaiset naiselliset hempeät naiset eivät halua luontevasti johtaa ja kärsivät helposti siitä ettet sinä ole viemässä koko ajan."

Kyse ei ole siitä, että naisen pitäisi johtaa. Se, että kertoo mitä haluaa, riittää, sillä silloinhan voidaan tehdä yhdessä, ja se eri asia kuin se, että mies olisi aina askeleen edellä. Haluan tosin voida luottaa siihen, että nainen pystyy viemään tarvittaessa, aivan kuten minäkin tarvittaessa pystyn.

Liian vahva? kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä :)

"Olettaisin että sinulle sopisi johtaja-tyyppinen nainen, joka ottaa ohjat luonnostaan käsiinsä. Näiden naisten kanssa pitää kyllä olla valmiina siihen, ettei tunteiden kanssa turhaa lässytetä :) "

Tuollainen nainen minulle nimenomaan ei sovi. Haluan nimittäin, että siinä missä minä itse tiedän kyllä olevani se miehekäs mies silloin kun sellaista oikeasti tarvitaan, niin minä myös tiedän, että nainen on on herkkä ja keskusteleva ja pystyy viemään tunne-elämän puolella.

"Toisaalta taas sellaiset naiselliset hempeät naiset eivät halua luontevasti johtaa ja kärsivät helposti siitä ettet sinä ole viemässä koko ajan."

Kyse ei ole siitä, että naisen pitäisi johtaa. Se, että kertoo mitä haluaa, riittää, sillä silloinhan voidaan tehdä yhdessä, ja se eri asia kuin se, että mies olisi aina askeleen edellä. Haluan tosin voida luottaa siihen, että nainen pystyy viemään tarvittaessa, aivan kuten minäkin tarvittaessa pystyn.

Lue lisää

Monille naisille on ilmeisen vaikeaa kertoa mitä he haluavat tai ehkä he eivät itsekään tiedä sitä ja siitä syystä he haluavat miehen joka vie ja nainen vikisee. Eli etsit siis fiksua naista, joka osaa keskustella. Ei se sulje pois tunteellisuutta. Kaikkein parastahan on kun ihmisessä on tunteet ja äly tasapainossa, eikä kuten tuo yllä oleva sanoo "naisellinen nainen" ole sellainen joka vain ajalehtii tunteidensa varassa ja tarvitsee miehen joka ohjailee tuota ajelehtimista. Tuollaisesta naisesta voi hyvällä syyllä sanoa, että hän ei ole täysipäinen.

Liian vahva? kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä :)

"Olettaisin että sinulle sopisi johtaja-tyyppinen nainen, joka ottaa ohjat luonnostaan käsiinsä. Näiden naisten kanssa pitää kyllä olla valmiina siihen, ettei tunteiden kanssa turhaa lässytetä :) "

Tuollainen nainen minulle nimenomaan ei sovi. Haluan nimittäin, että siinä missä minä itse tiedän kyllä olevani se miehekäs mies silloin kun sellaista oikeasti tarvitaan, niin minä myös tiedän, että nainen on on herkkä ja keskusteleva ja pystyy viemään tunne-elämän puolella.

"Toisaalta taas sellaiset naiselliset hempeät naiset eivät halua luontevasti johtaa ja kärsivät helposti siitä ettet sinä ole viemässä koko ajan."

Kyse ei ole siitä, että naisen pitäisi johtaa. Se, että kertoo mitä haluaa, riittää, sillä silloinhan voidaan tehdä yhdessä, ja se eri asia kuin se, että mies olisi aina askeleen edellä. Haluan tosin voida luottaa siihen, että nainen pystyy viemään tarvittaessa, aivan kuten minäkin tarvittaessa pystyn.

Lue lisää

"Liian vahva?"

Tiedän mitä tarkoitat, koska olen nainen, joka tietää olevansa vahva ja olen jopa joskus heikkoina hetkinäni toivonut etten olisi näin vahva.
Olen silloin miettinyt olisiko helpompaa olla heikko ja ns. heittää hanskat tiskiin, mutta kun en pysty siihen.

Minulla ei ole näyttämisen tarvetta enkä aina tuo kokemustani ja tietämystäni esille.
En koe siihen tarvetta.
Kuvailemasi vahvan miehen seurassa on mukavaa ja molemmat voivat olla myös heikkoja, koska toinen kestää ja ymmärtää sen.

Vahvuus ymmärretään monesti väärin eli sitä luullaan kovuudeksi.
Ei se sitä ole. Se on luonteenlujuutta ja sitkeyttä ja kokemuksen kautta ymmärtää elämää eri tavalla ja laajemmin.

Meitä vahvoja ei yleensä ymmärretä, koska olemme omia itsejämme eikä olla virran vietävissä. Ehkä joskus tapaan miehen, joka uskaltaa olla vahvan naisen seurassa oma itsensä. Tosin pidän elämästäni näinkin eli se olisi vain mukava lisä, mutta mihinkään vähempään en tyydy.

Nyt ei Loleatta ymmärtänyt kirjoittajan pointtia.

Vahva nainen kirjoitti:

"Liian vahva?"

Tiedän mitä tarkoitat, koska olen nainen, joka tietää olevansa vahva ja olen jopa joskus heikkoina hetkinäni toivonut etten olisi näin vahva.
Olen silloin miettinyt olisiko helpompaa olla heikko ja ns. heittää hanskat tiskiin, mutta kun en pysty siihen.

Minulla ei ole näyttämisen tarvetta enkä aina tuo kokemustani ja tietämystäni esille.
En koe siihen tarvetta.
Kuvailemasi vahvan miehen seurassa on mukavaa ja molemmat voivat olla myös heikkoja, koska toinen kestää ja ymmärtää sen.

Vahvuus ymmärretään monesti väärin eli sitä luullaan kovuudeksi.
Ei se sitä ole. Se on luonteenlujuutta ja sitkeyttä ja kokemuksen kautta ymmärtää elämää eri tavalla ja laajemmin.

Meitä vahvoja ei yleensä ymmärretä, koska olemme omia itsejämme eikä olla virran vietävissä. Ehkä joskus tapaan miehen, joka uskaltaa olla vahvan naisen seurassa oma itsensä. Tosin pidän elämästäni näinkin eli se olisi vain mukava lisä, mutta mihinkään vähempään en tyydy.

Lue lisää

Oikeasti vahva viis veisaa siitä, mitä muut ajattelevat :) Se edustaa sitä ainutta todellista vahvuutta. 90% ihmisistä on heikkoja pelkureita, jotka yrittävät miellyttää äitiään, anoppiaan, kavereitaan tai vaimoaan. Vahva ihminen kykenee poikkeuksellisesti olemaan oma itsensä eikä sosiaalisen painostuksen allakaan tingi periaatteistaan tai päädy esittämään pintapuolisesti vahvaa uhoamalla tai korostamalla itseään.

Todellinen vahvuus kirjoitti:

Oikeasti vahva viis veisaa siitä, mitä muut ajattelevat :) Se edustaa sitä ainutta todellista vahvuutta. 90% ihmisistä on heikkoja pelkureita, jotka yrittävät miellyttää äitiään, anoppiaan, kavereitaan tai vaimoaan. Vahva ihminen kykenee poikkeuksellisesti olemaan oma itsensä eikä sosiaalisen painostuksen allakaan tingi periaatteistaan tai päädy esittämään pintapuolisesti vahvaa uhoamalla tai korostamalla itseään.

Lue lisää

"todellinen vahvuus"

Samaa mieltä kanssasi:-)

En ole koskaan välittänyt mitä muut ajattelee.
Tiedän itse miten elän ja olen sinut itseni kanssa ja onneksi en osaa enkä halua miellyttää ketään. Olen kohtelias ja osaan käytöstavat, mutta olen aina rehellinen oma itseni ja teen valintani myös sen mukaan.

Ja ihanaa, mua ei kiinnosta puhua toisten asioista ja arvostella toisten elämää.
En ala muuttamaan ketään vaan ymmärrän ettei kukaan ole täydellinen.

Elämä on valintoja ja on paljon asioita, joita tehdään vapaaehtoisuuden pohjalta.

Vahva nainen kirjoitti:

"Liian vahva?"

Tiedän mitä tarkoitat, koska olen nainen, joka tietää olevansa vahva ja olen jopa joskus heikkoina hetkinäni toivonut etten olisi näin vahva.
Olen silloin miettinyt olisiko helpompaa olla heikko ja ns. heittää hanskat tiskiin, mutta kun en pysty siihen.

Minulla ei ole näyttämisen tarvetta enkä aina tuo kokemustani ja tietämystäni esille.
En koe siihen tarvetta.
Kuvailemasi vahvan miehen seurassa on mukavaa ja molemmat voivat olla myös heikkoja, koska toinen kestää ja ymmärtää sen.

Vahvuus ymmärretään monesti väärin eli sitä luullaan kovuudeksi.
Ei se sitä ole. Se on luonteenlujuutta ja sitkeyttä ja kokemuksen kautta ymmärtää elämää eri tavalla ja laajemmin.

Meitä vahvoja ei yleensä ymmärretä, koska olemme omia itsejämme eikä olla virran vietävissä. Ehkä joskus tapaan miehen, joka uskaltaa olla vahvan naisen seurassa oma itsensä. Tosin pidän elämästäni näinkin eli se olisi vain mukava lisä, mutta mihinkään vähempään en tyydy.

Lue lisää

En pelkää vahvaa näistä.. Vahva mies tarvii näistä....

Anonyymi kirjoitti:

En pelkää vahvaa näistä.. Vahva mies tarvii näistä....

Korjaus vahva nainen En pelkää vahvaa naista vahva mies tarvii vahvan naisen.

Vahva nainen kirjoitti:

"Liian vahva?"

Tiedän mitä tarkoitat, koska olen nainen, joka tietää olevansa vahva ja olen jopa joskus heikkoina hetkinäni toivonut etten olisi näin vahva.
Olen silloin miettinyt olisiko helpompaa olla heikko ja ns. heittää hanskat tiskiin, mutta kun en pysty siihen.

Minulla ei ole näyttämisen tarvetta enkä aina tuo kokemustani ja tietämystäni esille.
En koe siihen tarvetta.
Kuvailemasi vahvan miehen seurassa on mukavaa ja molemmat voivat olla myös heikkoja, koska toinen kestää ja ymmärtää sen.

Vahvuus ymmärretään monesti väärin eli sitä luullaan kovuudeksi.
Ei se sitä ole. Se on luonteenlujuutta ja sitkeyttä ja kokemuksen kautta ymmärtää elämää eri tavalla ja laajemmin.

Meitä vahvoja ei yleensä ymmärretä, koska olemme omia itsejämme eikä olla virran vietävissä. Ehkä joskus tapaan miehen, joka uskaltaa olla vahvan naisen seurassa oma itsensä. Tosin pidän elämästäni näinkin eli se olisi vain mukava lisä, mutta mihinkään vähempään en tyydy.

Lue lisää

Minulla on vahva katse kirkaan sinisilmänllä.ja on vahvaa

"Itse myös huomaan että treffeillä tai tutustuessa naisiin niin minulla menee sen itsevarmana seksuaalisen draivin sijasta päälle usein se sovitteleva-kompromissi-parisuhde-mies joka ei vain sytytä naisia.

Jos taas pidän sen normaalin itsenäisyyteni treffeillä niin vaikutan liian itsenäiseltä."

Tämäkin kuvaa minua täysin.

"Loppujen lopuksi meidän kanssa käy niin että ellemme muuta käytöstämme niin kyllä se todennäköisyys on jäädä yksin tai sitten pitäisi osua juuri oikea nainen kohdalle."

Olet oikeassa ja toivon ap:n kiinnittävän tähän huomiota. Minä olen 40 vuotias ja edelleen sinkku. Ellei ap pohdi asiaa läpi ja muuta tarvittavalla tavalla käytöstään, on hyvin mahdollista että olet sinkku minun ikäisenä.

"Jos henkilö koetaan itsenäiseksi, ehkä hieman välinpitämättömäksi tai kiinnostumattomaksi toista sukupuolta kohtaan sekä jopa hieman "ylpeäksi" niin lopputulos on se että henkilö ei ole erityisen tavoiteltu."

Totta. Tässä huomioni herättää kuitenkin ennen kaikkea sana ylpeys, vaikka luulenkin, että et tarkoita sitä niin negatiivisesssa mielessä kuin sen voisi ajatella. Kilttiyteeni ja herkkyyteeni kuuluu omalta osaltaan sekin, että olen hyvinkin avoin kuulemaan toisten ajatuksia ja tarinoita elämästä, ja suhtaudun niihin yleensä sillä ajatuksella, että voisin kenties oppia jotain, vaikka en näkisikään sitä heti. En hämmästyisi, jos sellainen käytös nähtäisiin jopa nöyristelynä. En avaustekstissäni tarkoittanut avoimuudella pelkästään omien ajatusten ulostuontia, vaan myös mahdollisuuden antamista erilaisille näkökulmille.

"On todella vaikea tilanne jonka olen huomannut omalta kohdalta jos on itsevarma noin muuten elämässä ja tulee toimeen ihmisten kanssa mutta ei ole erityisen sosiaalinen joka pyörisi tarpeeksi sosiaalisissa ympyröissä eikä toisaalta ole jatkuvasti kiinnostunut naisten metsästämiseen."

Erittäin totta.

"Kuitenkin itseäni tavattomasti häiritsee ihmisissä ääripäät eli naisissa tossut joita joutuu raahaamaan eteenpäin ja toisaalta sitten nämä "vahvat naiset" jotka joka käänteessä mainostavat olevansa vahvoja.
Esimerkkinä tuo "Vahva nainen"."

Minulle nimimerkki Vahva nainen ei tuonut ollenkaan tuollaista mielikuvaa. Mielestäni hän vastasi totuudenmukaisesti aiheessa pysyen, ja silloin tuollaisten asioiden sanominen ei ole millään tavalla mainostamista.

Liian vahva? kirjoitti:

"Jos henkilö koetaan itsenäiseksi, ehkä hieman välinpitämättömäksi tai kiinnostumattomaksi toista sukupuolta kohtaan sekä jopa hieman "ylpeäksi" niin lopputulos on se että henkilö ei ole erityisen tavoiteltu."

Totta. Tässä huomioni herättää kuitenkin ennen kaikkea sana ylpeys, vaikka luulenkin, että et tarkoita sitä niin negatiivisesssa mielessä kuin sen voisi ajatella. Kilttiyteeni ja herkkyyteeni kuuluu omalta osaltaan sekin, että olen hyvinkin avoin kuulemaan toisten ajatuksia ja tarinoita elämästä, ja suhtaudun niihin yleensä sillä ajatuksella, että voisin kenties oppia jotain, vaikka en näkisikään sitä heti. En hämmästyisi, jos sellainen käytös nähtäisiin jopa nöyristelynä. En avaustekstissäni tarkoittanut avoimuudella pelkästään omien ajatusten ulostuontia, vaan myös mahdollisuuden antamista erilaisille näkökulmille.

"On todella vaikea tilanne jonka olen huomannut omalta kohdalta jos on itsevarma noin muuten elämässä ja tulee toimeen ihmisten kanssa mutta ei ole erityisen sosiaalinen joka pyörisi tarpeeksi sosiaalisissa ympyröissä eikä toisaalta ole jatkuvasti kiinnostunut naisten metsästämiseen."

Erittäin totta.

"Kuitenkin itseäni tavattomasti häiritsee ihmisissä ääripäät eli naisissa tossut joita joutuu raahaamaan eteenpäin ja toisaalta sitten nämä "vahvat naiset" jotka joka käänteessä mainostavat olevansa vahvoja.
Esimerkkinä tuo "Vahva nainen"."

Minulle nimimerkki Vahva nainen ei tuonut ollenkaan tuollaista mielikuvaa. Mielestäni hän vastasi totuudenmukaisesti aiheessa pysyen, ja silloin tuollaisten asioiden sanominen ei ole millään tavalla mainostamista.

Lue lisää

Tein päätelmäni tässä Internet-palstan yhden viestin perusteella "Vahva nainen" nimimerkistä.
Nimittäin olen törmännyt noihin naisiin elämässä ja se vertailu kun nainen vertaa itseään "heikkoihin ihmisiin" kalskahtaa minusta aina egoismilta.

Toisin sanoen itsenäinen persoona ei tarvitse sanoja vahvistaakseen omaa identiteettiä ja sitä että poikkeaa joukosta esimerkiksi "vahvuudessa".

"Miehenä sinun eettinen velvollisuutesi parisuhteessa on täyttää tämä halu ja tehdä siten naisesi onnelliseksi. "

Luin ensin että etninen velvollisuus.

Vaikka osuit sinne päin saarnassasi niin se ei todellaakn ole minkäänlainen "eettinen velvollisuus".

Esimerkiksi osalle naisista on todella kova pala suhteessa päättää haluaako hän miehen joka olisi dominoiva vai sitten sellainen kompromissiherkkä myötäilijä.

Lopputulos on se että nainen yleensä haluaa molemmat samassa paketissa siten kuten kulloinkin kuten hän itse haluaisi, eli tietynlaisen kapinoivan lapsen mentaliteetti jyllää jopa siten ettei nainen aina itsekkään tiedä kummanlainen miehen tulisi olla.
Esimerkiksi miehen tulisi ensin laittaa vastaan ja osoittaa dominanssia mutta sitten taas antaa lopulta periksi - tai ensin ei laittaa vastaan vaan antaa naisen esittää vaihtoehdot joista sitten mies valitsisi miesmäisesti sen sopivimman.

Itse uskon tuon liittyvän monien nykynaisten kykenemättömyyteen sovittaa itsensä, toimintansa, ajatuksensa ja mahdolliset tuntemuksensa toisiinsa sekä eritellä myös mistä ne johtuvat tai miten toisen ihmisen käytös ja teot siihen vaikuttavat.

Kyse on siis naisen omasta sekasotkusta joka miehen tulisi sitten jotenkin selvittää.
Osa miehistä suostuu noihin suhteisiin mutta osa miehistä ei jaksa lähteä mukaan.

Toisin sanottuna asia ei ole niin yksinkertainen vaan naisen sisällä voi kamppailla ja kamppaileekin erilaiset toiveet ja vaikuttimet ristiriittaisesti keskenään ja vain tarpeeksi vahva nainen itsenäisesti voi ratkaista ne ennen kuin sotkee miestä siihen samalla pilaten parisuhdetta.

Tämä on se nykyajan tabu jota ei saa sanoa ääneen vaan täytyy keskustella asioista tietynlaisella tasolla ja koodikielellä kuten "miehet ovat marsista naiset ovat venuksesta" tai sitten puhutaan siitä että miehen tulee olla tasa-arvoinen mutta silti mies.

Se sotkee vain sitä parisuhdetta vaikka todellisuudessa usein ongelma on naisen kypsymättömyydessä sekä kykenemättömyydessä hallita omaa sisäistä maailmaa ja omaa tunne-elämäänsä.

Eli miehen pitää myydä itsensä saadakseen naisen? Eli mies todellakin voi olla liian vahva naiselle, joka etsii "vahvaa" miestä.

Liian vahva? kirjoitti:

Eli miehen pitää myydä itsensä saadakseen naisen? Eli mies todellakin voi olla liian vahva naiselle, joka etsii "vahvaa" miestä.

Ei se ole mitään itsensä myymistä sen enempää kuin vallitseviin tapanormeihin sopeutuminen. Kun ihanteet ja todellisuus joutuvat vastakkain, todellisuus voittaa. Joka kerta.

Etelän hetelmä kirjoitti:

"Miehenä sinun eettinen velvollisuutesi parisuhteessa on täyttää tämä halu ja tehdä siten naisesi onnelliseksi. "

Luin ensin että etninen velvollisuus.

Vaikka osuit sinne päin saarnassasi niin se ei todellaakn ole minkäänlainen "eettinen velvollisuus".

Esimerkiksi osalle naisista on todella kova pala suhteessa päättää haluaako hän miehen joka olisi dominoiva vai sitten sellainen kompromissiherkkä myötäilijä.

Lopputulos on se että nainen yleensä haluaa molemmat samassa paketissa siten kuten kulloinkin kuten hän itse haluaisi, eli tietynlaisen kapinoivan lapsen mentaliteetti jyllää jopa siten ettei nainen aina itsekkään tiedä kummanlainen miehen tulisi olla.
Esimerkiksi miehen tulisi ensin laittaa vastaan ja osoittaa dominanssia mutta sitten taas antaa lopulta periksi - tai ensin ei laittaa vastaan vaan antaa naisen esittää vaihtoehdot joista sitten mies valitsisi miesmäisesti sen sopivimman.

Itse uskon tuon liittyvän monien nykynaisten kykenemättömyyteen sovittaa itsensä, toimintansa, ajatuksensa ja mahdolliset tuntemuksensa toisiinsa sekä eritellä myös mistä ne johtuvat tai miten toisen ihmisen käytös ja teot siihen vaikuttavat.

Kyse on siis naisen omasta sekasotkusta joka miehen tulisi sitten jotenkin selvittää.
Osa miehistä suostuu noihin suhteisiin mutta osa miehistä ei jaksa lähteä mukaan.

Toisin sanottuna asia ei ole niin yksinkertainen vaan naisen sisällä voi kamppailla ja kamppaileekin erilaiset toiveet ja vaikuttimet ristiriittaisesti keskenään ja vain tarpeeksi vahva nainen itsenäisesti voi ratkaista ne ennen kuin sotkee miestä siihen samalla pilaten parisuhdetta.

Tämä on se nykyajan tabu jota ei saa sanoa ääneen vaan täytyy keskustella asioista tietynlaisella tasolla ja koodikielellä kuten "miehet ovat marsista naiset ovat venuksesta" tai sitten puhutaan siitä että miehen tulee olla tasa-arvoinen mutta silti mies.

Se sotkee vain sitä parisuhdetta vaikka todellisuudessa usein ongelma on naisen kypsymättömyydessä sekä kykenemättömyydessä hallita omaa sisäistä maailmaa ja omaa tunne-elämäänsä.

Lue lisää

Totta tuokin mitä totesit. Se ei kuitenkaan ole ristiriidassa kirjoittamani kanssa. Tuollainenkin nainen kesyyntyy kyllä tarpeeksi vahvatahtoisen miehen edessä. Halutessaan tällainen mies voi myös auttaa naista oikomaan ajatuksiaan. Naiset kuitenkin tarvitsevan sen vahvan auktoriteettihahmon ilmaisemaan naisen ongelman. Ilman tämän auktoriteettihahmon tilanteen jäsennystä, uudelleen freimausta, nainen ei useinkaan pysty näkemään ongelmiaan. Sanottu koskee usein myös naisen painoa (jota hän ei näe ongelmaksi), joka miehen on antamallaan palautteella pystyttävä pitämään kuosissa.

ordre.public kirjoitti:

Ei se ole mitään itsensä myymistä sen enempää kuin vallitseviin tapanormeihin sopeutuminen. Kun ihanteet ja todellisuus joutuvat vastakkain, todellisuus voittaa. Joka kerta.

Lue lisää

Tapanormit eivät ole todellisuutta.
Sinä saat syötyä edelleen ruoan lautaselta käsin hienoissa juhlissa ja vatsasi täyttyy eikä siihen tarvita erikseen haarukkaa ja veitseä.

Tapanormit ovat sosiaalista todellisuutta jota me voimme pyrkiä muuttamaan.

Se voi olla itsensä myymistä jos ihmisen persoona ei sovellu tapanormeihin kuten suurin osa ihmisistä ehkä sopeutuu persoonallaan helpommin.

Todellisuutta ei pidä sekoittaa sosialiseen todellisuuteen koska esimerkiksi tarpeeksi vahva, itsenäinen ja tiedostava nainen näkee noiden sossunormien läpi ja hylkää sosiaalisen todellisuuden valiten sen miehen joka toimii samoin.

Onko naisilla tapana tehdä sellaista? Ei. Se on hyvin epätodennäköistä mutta mahdollista joten se on todellisuutta.

Tietysti olet oikeassa siinä että sen varaan ei kannata laskea kuten minäkin esitin eli on parempi muuttaa käytöstään enemmän tapanormisen ja sosiaalisen koodiston mukaiseksi myötäilemaan niitä sukupuolirooleja toisin sanottuna naisten yleisiä odotusarvoja.

ordre.public kirjoitti:

Totta tuokin mitä totesit. Se ei kuitenkaan ole ristiriidassa kirjoittamani kanssa. Tuollainenkin nainen kesyyntyy kyllä tarpeeksi vahvatahtoisen miehen edessä. Halutessaan tällainen mies voi myös auttaa naista oikomaan ajatuksiaan. Naiset kuitenkin tarvitsevan sen vahvan auktoriteettihahmon ilmaisemaan naisen ongelman. Ilman tämän auktoriteettihahmon tilanteen jäsennystä, uudelleen freimausta, nainen ei useinkaan pysty näkemään ongelmiaan. Sanottu koskee usein myös naisen painoa (jota hän ei näe ongelmaksi), joka miehen on antamallaan palautteella pystyttävä pitämään kuosissa.

Lue lisää

Kyllä me puhumme samoista asioista, hieman eri kielellä.

Itse yritän sanoa että miehen ei pitäisi liikaa muuttaa itseään naisen toiveiden mukaiseksi tapahtui mitä hyvänsä koska muuten parisuhteesta hänelle itselleen ei tule kovin miellyttävä, kokemusta nimittäin on.

Mutta siinä olet täysin oikeassa että miehen tulee yrittää olla jonkinlainen auktoriteettihahmo joka jäsentää ja järkeistää naisen elämää, tunteita ja kokemuksia.

Iskutilanteissa taas pitäisi pystyä olemaan tuo sekä sen lisäksi vielä omata sitä seksuaalista draivia viedä hommaa eteenpäin myös sillä tasolla.

ordre.public kirjoitti:

Ei se ole mitään itsensä myymistä sen enempää kuin vallitseviin tapanormeihin sopeutuminen. Kun ihanteet ja todellisuus joutuvat vastakkain, todellisuus voittaa. Joka kerta.

Lue lisää

"Ei se ole mitään itsensä myymistä sen enempää kuin vallitseviin tapanormeihin sopeutuminen."

Vahvuuden, sellaisena kuin se tässä ketjussa on määritelty, voi mielestäni nähdä myös sellaisena vastuunottona omasta itsestään, josta seuraa jonkin verran irtisanoutumista vallitsevista tapanormeista. Voikin kysyä, onko ihminen, joka ei pysty ottamaan etäisyyttää tapanormeista ja näkemään niiden ja ihmisten käytöksen läpi, vahva.

"Kun ihanteet ja todellisuus joutuvat vastakkain, todellisuus voittaa. Joka kerta."

Maailma on sitä mitä ihmiset siitä tekevät, ja tuo sanomasi pätee valitettavan usein.

Etelän hetelmä kirjoitti:

"Miehenä sinun eettinen velvollisuutesi parisuhteessa on täyttää tämä halu ja tehdä siten naisesi onnelliseksi. "

Luin ensin että etninen velvollisuus.

Vaikka osuit sinne päin saarnassasi niin se ei todellaakn ole minkäänlainen "eettinen velvollisuus".

Esimerkiksi osalle naisista on todella kova pala suhteessa päättää haluaako hän miehen joka olisi dominoiva vai sitten sellainen kompromissiherkkä myötäilijä.

Lopputulos on se että nainen yleensä haluaa molemmat samassa paketissa siten kuten kulloinkin kuten hän itse haluaisi, eli tietynlaisen kapinoivan lapsen mentaliteetti jyllää jopa siten ettei nainen aina itsekkään tiedä kummanlainen miehen tulisi olla.
Esimerkiksi miehen tulisi ensin laittaa vastaan ja osoittaa dominanssia mutta sitten taas antaa lopulta periksi - tai ensin ei laittaa vastaan vaan antaa naisen esittää vaihtoehdot joista sitten mies valitsisi miesmäisesti sen sopivimman.

Itse uskon tuon liittyvän monien nykynaisten kykenemättömyyteen sovittaa itsensä, toimintansa, ajatuksensa ja mahdolliset tuntemuksensa toisiinsa sekä eritellä myös mistä ne johtuvat tai miten toisen ihmisen käytös ja teot siihen vaikuttavat.

Kyse on siis naisen omasta sekasotkusta joka miehen tulisi sitten jotenkin selvittää.
Osa miehistä suostuu noihin suhteisiin mutta osa miehistä ei jaksa lähteä mukaan.

Toisin sanottuna asia ei ole niin yksinkertainen vaan naisen sisällä voi kamppailla ja kamppaileekin erilaiset toiveet ja vaikuttimet ristiriittaisesti keskenään ja vain tarpeeksi vahva nainen itsenäisesti voi ratkaista ne ennen kuin sotkee miestä siihen samalla pilaten parisuhdetta.

Tämä on se nykyajan tabu jota ei saa sanoa ääneen vaan täytyy keskustella asioista tietynlaisella tasolla ja koodikielellä kuten "miehet ovat marsista naiset ovat venuksesta" tai sitten puhutaan siitä että miehen tulee olla tasa-arvoinen mutta silti mies.

Se sotkee vain sitä parisuhdetta vaikka todellisuudessa usein ongelma on naisen kypsymättömyydessä sekä kykenemättömyydessä hallita omaa sisäistä maailmaa ja omaa tunne-elämäänsä.

Lue lisää

Yksi parhaista lukemistani kirjoituksista. Kiitos.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Tapanormit eivät ole todellisuutta.
Sinä saat syötyä edelleen ruoan lautaselta käsin hienoissa juhlissa ja vatsasi täyttyy eikä siihen tarvita erikseen haarukkaa ja veitseä.

Tapanormit ovat sosiaalista todellisuutta jota me voimme pyrkiä muuttamaan.

Se voi olla itsensä myymistä jos ihmisen persoona ei sovellu tapanormeihin kuten suurin osa ihmisistä ehkä sopeutuu persoonallaan helpommin.

Todellisuutta ei pidä sekoittaa sosialiseen todellisuuteen koska esimerkiksi tarpeeksi vahva, itsenäinen ja tiedostava nainen näkee noiden sossunormien läpi ja hylkää sosiaalisen todellisuuden valiten sen miehen joka toimii samoin.

Onko naisilla tapana tehdä sellaista? Ei. Se on hyvin epätodennäköistä mutta mahdollista joten se on todellisuutta.

Tietysti olet oikeassa siinä että sen varaan ei kannata laskea kuten minäkin esitin eli on parempi muuttaa käytöstään enemmän tapanormisen ja sosiaalisen koodiston mukaiseksi myötäilemaan niitä sukupuolirooleja toisin sanottuna naisten yleisiä odotusarvoja.

Lue lisää

Tämä menee näpertelyksi, jos alat kiistämään normien olemassa olon sillä perusteella, että ne eivät ole todellisia vaan sosiaalista todellisuutta. Täsmällisempää olisi tässä yhteydessä puhua kuitenkin yleisesti käyttäytymisnormeista, jotta tarpeettomalta hiusten halkomiselta vältytään. Voi olla sitä mieltä, etteivät käyttäytymisnormit ole tarpeen ja käyttäytyä sen mukaan mitä itse näet järkeväksi. Tulet kuitenkin arvioiduksi sen mukaan miten objektiivisesti ottaen toimit (eli miten toimintasi käyttäytymisnormien pohjalta tulkitaan) etkä toimintaasi ohjaavan motivaatiosi perusteella. On hölmöä olettaa, että muut arvioisivat toimintaasi uteliaana asiantuntevan psykoanalyytikon tapaan. Sama pätee parisuhteissa, aivan erityisesti näiden alkuvaiheissa. Nainen ei ole tässä vaiheessa kiinnostunut miehestä (hyvä jos jossain vaiheessa on), vaan hän on kiinnostunut siitä soveltuuko mies naiselle. Tämä on ihmissuhteiden muodostumisen lainalaisuuksia ja on turha uhrata itseään rehellisyyden, kunniallisuuden, integriteetin yms alttarille ja käyttäytyä "aidosti" odottaen, että nainen kyllä osaa lukea miehen käyttäytymisen oikein. Parempi tapa on osoittaa vahvuutta ja dominanssia ja saada nainen kiinnostumaan miehestä. Vasta kun nainen on todennut miehen sopivaksi, hän on kiinnostunut tulkitsemaan tämän käytöstä.

ordre.public kirjoitti:

Tämä menee näpertelyksi, jos alat kiistämään normien olemassa olon sillä perusteella, että ne eivät ole todellisia vaan sosiaalista todellisuutta. Täsmällisempää olisi tässä yhteydessä puhua kuitenkin yleisesti käyttäytymisnormeista, jotta tarpeettomalta hiusten halkomiselta vältytään. Voi olla sitä mieltä, etteivät käyttäytymisnormit ole tarpeen ja käyttäytyä sen mukaan mitä itse näet järkeväksi. Tulet kuitenkin arvioiduksi sen mukaan miten objektiivisesti ottaen toimit (eli miten toimintasi käyttäytymisnormien pohjalta tulkitaan) etkä toimintaasi ohjaavan motivaatiosi perusteella. On hölmöä olettaa, että muut arvioisivat toimintaasi uteliaana asiantuntevan psykoanalyytikon tapaan. Sama pätee parisuhteissa, aivan erityisesti näiden alkuvaiheissa. Nainen ei ole tässä vaiheessa kiinnostunut miehestä (hyvä jos jossain vaiheessa on), vaan hän on kiinnostunut siitä soveltuuko mies naiselle. Tämä on ihmissuhteiden muodostumisen lainalaisuuksia ja on turha uhrata itseään rehellisyyden, kunniallisuuden, integriteetin yms alttarille ja käyttäytyä "aidosti" odottaen, että nainen kyllä osaa lukea miehen käyttäytymisen oikein. Parempi tapa on osoittaa vahvuutta ja dominanssia ja saada nainen kiinnostumaan miehestä. Vasta kun nainen on todennut miehen sopivaksi, hän on kiinnostunut tulkitsemaan tämän käytöstä.

Lue lisää

Totta, tämä on tietyllä tapaa hiusten halkomista, mutta toisaalta tässä mennään suoraan asian ytimeen.

Jos naisen kiinnostus saadaan heräämään tuollaisella pelaamisella (sitä se mielestäni on), niin miten käy kiinnostuksen siinä vaiheessa, kun mies paljastaa todelliset kasvonsa? Että esitti jotain saadakseen naisen kiinnostumaan, vaikka todellisuudessa olikin jotain muuta.

Jos osat kääntyisivät toisin päin, ja nainen esittäisi saadakseen minut kiinnostumaan, niin oma kiinnostukseni lopahtaisi siihen paikkaan, kun tuo kuvio selviäisi minulle.

ordre.public kirjoitti:

Tämä menee näpertelyksi, jos alat kiistämään normien olemassa olon sillä perusteella, että ne eivät ole todellisia vaan sosiaalista todellisuutta. Täsmällisempää olisi tässä yhteydessä puhua kuitenkin yleisesti käyttäytymisnormeista, jotta tarpeettomalta hiusten halkomiselta vältytään. Voi olla sitä mieltä, etteivät käyttäytymisnormit ole tarpeen ja käyttäytyä sen mukaan mitä itse näet järkeväksi. Tulet kuitenkin arvioiduksi sen mukaan miten objektiivisesti ottaen toimit (eli miten toimintasi käyttäytymisnormien pohjalta tulkitaan) etkä toimintaasi ohjaavan motivaatiosi perusteella. On hölmöä olettaa, että muut arvioisivat toimintaasi uteliaana asiantuntevan psykoanalyytikon tapaan. Sama pätee parisuhteissa, aivan erityisesti näiden alkuvaiheissa. Nainen ei ole tässä vaiheessa kiinnostunut miehestä (hyvä jos jossain vaiheessa on), vaan hän on kiinnostunut siitä soveltuuko mies naiselle. Tämä on ihmissuhteiden muodostumisen lainalaisuuksia ja on turha uhrata itseään rehellisyyden, kunniallisuuden, integriteetin yms alttarille ja käyttäytyä "aidosti" odottaen, että nainen kyllä osaa lukea miehen käyttäytymisen oikein. Parempi tapa on osoittaa vahvuutta ja dominanssia ja saada nainen kiinnostumaan miehestä. Vasta kun nainen on todennut miehen sopivaksi, hän on kiinnostunut tulkitsemaan tämän käytöstä.

Lue lisää

"Tämä menee näpertelyksi, jos alat kiistämään normien olemassa olon sillä perusteella, että ne eivät ole todellisia vaan sosiaalista todellisuutta. "

Ei se ole näpertelyä vaan nimenomaan yksi merkittävimmistä askeleista jonka avulla voi tarkkailla todellisuutta ilman sosiaalisia normeja ja sitä mihin me olemme tottuneet.

"Täsmällisempää olisi tässä yhteydessä puhua kuitenkin yleisesti käyttäytymisnormeista, jotta tarpeettomalta hiusten halkomiselta vältytään. "

Käyttäytymisnormeista jotka perustuvat sosiaalisen todellisuuden värittämille sukupuolirooleille.

" Tulet kuitenkin arvioiduksi sen mukaan miten objektiivisesti ottaen toimit (eli miten toimintasi käyttäytymisnormien pohjalta tulkitaan) etkä toimintaasi ohjaavan motivaatiosi perusteella."

Itse asiassa en tule.
Jos tulisin arvioiduksi objektiivisesti niin sosiaalisen todellisuuden värittämät sukupuoliroolit eivät vaikuttaisi siihen kuinka käytöstäni arvioitaisiin naisten silmin.

Naiset arvioivat käytöstäni siis subjektiivisesti johon kuitenkin vaikuttaa aivan kuten oikein oletatkit sosiaaliset normit.

Olen siis samaa mieltä, pyrin vain sanomaan että todellisuus on objektiivinen, sosiaalinen todellisuus ei ole.
Sosiaalinen todellisuus on sitä mitä me olemme tottuneet yhdessä pitämään normaalina käytöksenä ja siitä poikkeamista jotenkin hassuna, törkeänä tai "epänormaalina" jne.
Tässä tapauksessa kyse on sosiaalistista normeista jotka perustuvat sukupuolirooleihin sekä tiettyihin "sukupuolisen viettielämän aakkosiin" mutta on huomattava että tarpeeksi tiedostava ihminen voi ohittaa ne tarvittaessa ilman että nainen näyttää epäviehättävältä tai mies näyttää ei vetoavalta.

Myös mies joka vetoaa tuolla tavoin naiseen aluksi kuten sanoitkin niin tosiasiassa saa anteeksi sitten moni asioita joissa hän saattaisi rikkoa sen sosiaalisen todellisuuden sääntöjä.

Soidintanssi tai tämä sosiaalisen todellisuuden värittämät sukupuoliroolit ovat tietynlaista teatteria jota treffeillä, iskutilanteissa jne. vedetään.

" Tämä on ihmissuhteiden muodostumisen lainalaisuuksia ja on turha uhrata itseään rehellisyyden, kunniallisuuden, integriteetin yms alttarille ja käyttäytyä "aidosti" odottaen, että nainen kyllä osaa lukea miehen käyttäytymisen oikein."

Lainalaisuudet kuitenkin muodostuvat sosiaalisessa todellisuudessa ja jälleen kerran jos nainen on siihen kykeneväinen niin hän voisi nähdä sen verhon taakse sekä lukea miehen käytöstä vain miehen aitona käytöksenä.
Tietysti ei pidä olettaa että nainen osaisi tai että hänen tulisi osata niin tehdä ja sen vuoksi puhuinkin kuinka epätodennäköistä se on.

" On hölmöä olettaa, että muut arvioisivat toimintaasi uteliaana asiantuntevan psykoanalyytikon tapaan. Sama pätee parisuhteissa, aivan erityisesti näiden alkuvaiheissa. "

Ei siihen kyllä psykoanalyytikkoja tarvita. Vain se että riisut ne naamiosi pois niissä tilanteissa niin itseltä kuin muiltakin.

"Parempi tapa on osoittaa vahvuutta ja dominanssia ja saada nainen kiinnostumaan miehestä. Vasta kun nainen on todennut miehen sopivaksi, hän on kiinnostunut tulkitsemaan tämän käytöstä. "

Kyllä se on oletettua ja odotettua mieheltä. Mutta se ei ole sinällään "pakollista" tai "ihanne" jota vastaan olisi olemassa sitten jokin "objektiivinen todellisuus" jossa nainen ei koskaan voisi nähdä noiden roolien taakse ja ihastua tai kiinnostua mieheen ihan ilman noita naamioita.

Se on vain todella todella epätodennäköistä.
Varmaan yhtä todennäköistä kuin se että sieltä friend zonesta noustaan mukavasta kaveripojasta machoksi rakastajaksi ja loistavaksi aviomieskandidaatiksi.

Olen siis samaa mieltä kanssasi kaikesta muusta paitsi siitä mitä todellisuus on. ;)

ordre.public kirjoitti:

Ei se ole mitään itsensä myymistä sen enempää kuin vallitseviin tapanormeihin sopeutuminen. Kun ihanteet ja todellisuus joutuvat vastakkain, todellisuus voittaa. Joka kerta.

Lue lisää

"Liian vahva"

Ymmärsit ensimmäisen tekstini ja hienoa, että löytyy ihminen, jolle ei tarvi selitellä mitä tarkoittaa.

Nimimerkki "Etelän hetelmä" ei ole tavannut kaltaistani.

Mielestäni kaltaisesi mies sopii erinomaisesti kaltaiselleni vahvalle naiselle.
Ei tarvi olla muuta kun oma itsesi, älä luovu siitä.

Vahva nainen kirjoitti:

"Liian vahva"

Ymmärsit ensimmäisen tekstini ja hienoa, että löytyy ihminen, jolle ei tarvi selitellä mitä tarkoittaa.

Nimimerkki "Etelän hetelmä" ei ole tavannut kaltaistani.

Mielestäni kaltaisesi mies sopii erinomaisesti kaltaiselleni vahvalle naiselle.
Ei tarvi olla muuta kun oma itsesi, älä luovu siitä.

Lue lisää

Ei tarvitse tosiaan olla kuin "oma itsensä" jos tahtoo elää kuten tähän asti, yksin.

Olen kauan sitten jo ymmärtänyt että lähes kaikki naiset olivatpa he heikkoja, vahvoja tai jotain siltä väliltä menevät "to the highest bidder".

Sillä mitä mies pohjimmiltaan on noilla markkinoilla, ei ole mitään merkitystä.
No, ehkä sitten kun kaikki pinnallinen on menettänyt merkityksensä ja jokainen saa olla oma itsensä eli 60-70 vuotiaana.

Ehkä sitten sovitaan siellä vanhainkodissa ne yhteiset vaipanvaihtotreffit. Nainen saa kertoa kaikista miesseikkailuistaan ja "vahvoista" miehistä joita tapasi sekä minä saan kertoa loputtomasta selibaatista ja pohjattomasta yksinäisyydestä.

Etelän hetelmä kirjoitti:

"Tämä menee näpertelyksi, jos alat kiistämään normien olemassa olon sillä perusteella, että ne eivät ole todellisia vaan sosiaalista todellisuutta. "

Ei se ole näpertelyä vaan nimenomaan yksi merkittävimmistä askeleista jonka avulla voi tarkkailla todellisuutta ilman sosiaalisia normeja ja sitä mihin me olemme tottuneet.

"Täsmällisempää olisi tässä yhteydessä puhua kuitenkin yleisesti käyttäytymisnormeista, jotta tarpeettomalta hiusten halkomiselta vältytään. "

Käyttäytymisnormeista jotka perustuvat sosiaalisen todellisuuden värittämille sukupuolirooleille.

" Tulet kuitenkin arvioiduksi sen mukaan miten objektiivisesti ottaen toimit (eli miten toimintasi käyttäytymisnormien pohjalta tulkitaan) etkä toimintaasi ohjaavan motivaatiosi perusteella."

Itse asiassa en tule.
Jos tulisin arvioiduksi objektiivisesti niin sosiaalisen todellisuuden värittämät sukupuoliroolit eivät vaikuttaisi siihen kuinka käytöstäni arvioitaisiin naisten silmin.

Naiset arvioivat käytöstäni siis subjektiivisesti johon kuitenkin vaikuttaa aivan kuten oikein oletatkit sosiaaliset normit.

Olen siis samaa mieltä, pyrin vain sanomaan että todellisuus on objektiivinen, sosiaalinen todellisuus ei ole.
Sosiaalinen todellisuus on sitä mitä me olemme tottuneet yhdessä pitämään normaalina käytöksenä ja siitä poikkeamista jotenkin hassuna, törkeänä tai "epänormaalina" jne.
Tässä tapauksessa kyse on sosiaalistista normeista jotka perustuvat sukupuolirooleihin sekä tiettyihin "sukupuolisen viettielämän aakkosiin" mutta on huomattava että tarpeeksi tiedostava ihminen voi ohittaa ne tarvittaessa ilman että nainen näyttää epäviehättävältä tai mies näyttää ei vetoavalta.

Myös mies joka vetoaa tuolla tavoin naiseen aluksi kuten sanoitkin niin tosiasiassa saa anteeksi sitten moni asioita joissa hän saattaisi rikkoa sen sosiaalisen todellisuuden sääntöjä.

Soidintanssi tai tämä sosiaalisen todellisuuden värittämät sukupuoliroolit ovat tietynlaista teatteria jota treffeillä, iskutilanteissa jne. vedetään.

" Tämä on ihmissuhteiden muodostumisen lainalaisuuksia ja on turha uhrata itseään rehellisyyden, kunniallisuuden, integriteetin yms alttarille ja käyttäytyä "aidosti" odottaen, että nainen kyllä osaa lukea miehen käyttäytymisen oikein."

Lainalaisuudet kuitenkin muodostuvat sosiaalisessa todellisuudessa ja jälleen kerran jos nainen on siihen kykeneväinen niin hän voisi nähdä sen verhon taakse sekä lukea miehen käytöstä vain miehen aitona käytöksenä.
Tietysti ei pidä olettaa että nainen osaisi tai että hänen tulisi osata niin tehdä ja sen vuoksi puhuinkin kuinka epätodennäköistä se on.

" On hölmöä olettaa, että muut arvioisivat toimintaasi uteliaana asiantuntevan psykoanalyytikon tapaan. Sama pätee parisuhteissa, aivan erityisesti näiden alkuvaiheissa. "

Ei siihen kyllä psykoanalyytikkoja tarvita. Vain se että riisut ne naamiosi pois niissä tilanteissa niin itseltä kuin muiltakin.

"Parempi tapa on osoittaa vahvuutta ja dominanssia ja saada nainen kiinnostumaan miehestä. Vasta kun nainen on todennut miehen sopivaksi, hän on kiinnostunut tulkitsemaan tämän käytöstä. "

Kyllä se on oletettua ja odotettua mieheltä. Mutta se ei ole sinällään "pakollista" tai "ihanne" jota vastaan olisi olemassa sitten jokin "objektiivinen todellisuus" jossa nainen ei koskaan voisi nähdä noiden roolien taakse ja ihastua tai kiinnostua mieheen ihan ilman noita naamioita.

Se on vain todella todella epätodennäköistä.
Varmaan yhtä todennäköistä kuin se että sieltä friend zonesta noustaan mukavasta kaveripojasta machoksi rakastajaksi ja loistavaksi aviomieskandidaatiksi.

Olen siis samaa mieltä kanssasi kaikesta muusta paitsi siitä mitä todellisuus on. ;)

Lue lisää

Niin...käytin käyttäytymisnormeja tässä analogiana. Eli parisuhteen muodostamisen normit ovat olemassa vähän samaan tapaan kuin käyttäytymisnormit. Parisuhdetta aloittaessa toisen käyttäytymistä arvioidaan näiden normien kautta vastaavalla tapaa kuin ihmisen toimintaa sosiaalisessa tilanteessa arvioidaan käyttäytymisnormien perusteella. Pointti oli se, että nämä normit ovat objektiivisia ja ne toimivat arvottamisen perusteena. Tekijän sisäinen motivaatio ei ole merkityksellistä toiminnan arvottamiselle kummankaan normin tapauksessa. Palstan idealistit ovat nyt suosittelemassa normien vastaista käyttäytymistä koska se on "aitoa", kun taas normien mukaan käyttäytyminen on teeskentelyä. Tämä on lapsellista ajattelua par execellence.

Liian vahva? kirjoitti:

Totta, tämä on tietyllä tapaa hiusten halkomista, mutta toisaalta tässä mennään suoraan asian ytimeen.

Jos naisen kiinnostus saadaan heräämään tuollaisella pelaamisella (sitä se mielestäni on), niin miten käy kiinnostuksen siinä vaiheessa, kun mies paljastaa todelliset kasvonsa? Että esitti jotain saadakseen naisen kiinnostumaan, vaikka todellisuudessa olikin jotain muuta.

Jos osat kääntyisivät toisin päin, ja nainen esittäisi saadakseen minut kiinnostumaan, niin oma kiinnostukseni lopahtaisi siihen paikkaan, kun tuo kuvio selviäisi minulle.

Lue lisää

Mikä tuossa oman dominanssin ja voimakkuuden demonstroimisessa on huijaamista? Miten se on huijaamista, olithan "liiankin vahva"? Onko sinusta se, että yrittää antaa hyvän kuvan itsestään ja mukauttaa käyttäytymisensä vallitseviin normeihin, huijaamista?

ordre.public kirjoitti:

Niin...käytin käyttäytymisnormeja tässä analogiana. Eli parisuhteen muodostamisen normit ovat olemassa vähän samaan tapaan kuin käyttäytymisnormit. Parisuhdetta aloittaessa toisen käyttäytymistä arvioidaan näiden normien kautta vastaavalla tapaa kuin ihmisen toimintaa sosiaalisessa tilanteessa arvioidaan käyttäytymisnormien perusteella. Pointti oli se, että nämä normit ovat objektiivisia ja ne toimivat arvottamisen perusteena. Tekijän sisäinen motivaatio ei ole merkityksellistä toiminnan arvottamiselle kummankaan normin tapauksessa. Palstan idealistit ovat nyt suosittelemassa normien vastaista käyttäytymistä koska se on "aitoa", kun taas normien mukaan käyttäytyminen on teeskentelyä. Tämä on lapsellista ajattelua par execellence.

Lue lisää

"Niin...käytin käyttäytymisnormeja tässä analogiana. Eli parisuhteen muodostamisen normit ovat olemassa vähän samaan tapaan kuin käyttäytymisnormit. Parisuhdetta aloittaessa toisen käyttäytymistä arvioidaan näiden normien kautta vastaavalla tapaa kuin ihmisen toimintaa sosiaalisessa tilanteessa arvioidaan käyttäytymisnormien perusteella. "

Joo, samaa mieltä.

"Pointti oli se, että nämä normit ovat objektiivisia ja ne toimivat arvottamisen perusteena."

Ne eivät ole objektiivisia.
Planeettojen liikkeet ovat objektiivisia.

Käyttäytymisnormit jne. perustuvat meidän subjektiiviseen todellisuuteen joka usein muodostuu yhteisesti projisoidusta sosiaalisest todellisuudesta. Esimerkiksi tiedämme automaattisesti miten toimia kun menemme jonkun ovelle. Soitamme ovikelloa tai koputamme, emme yritä mennä esimerkiksi avoimesta ikkunasta vaikka objektiivisessa todellisuudessa voisimme tehdä niin.
"Halusin nähdä sinut joten tulin ikkunasta!"
Ja nainen kirkuisi ilkialastomana.
Tuo alastomuus esimerkiksi on hyvä esimerkki siitä kuinka Suomessa saunakulttuurin takia on erilainen sosiaalinen todellisuus liittyen ihmisten alastomuuteen kuin esimerkiksi Amerikoissa.

"Tekijän sisäinen motivaatio ei ole merkityksellistä toiminnan arvottamiselle kummankaan normin tapauksessa"

Ei tietysti jos kyse on että niitä tarkkaillaan noiden normien värilinssien läpi. Todellisuus, objektiivisesti ei taas välitä lentävää ...*piip*
Sisäisen motivaation tulisi olla sellainen että siitä huokuu esimerkiksi miehen halu tehdä nainen onnelliseksi luopumatta omasta mieheydestään luoden näin kontrastin naisen ja miehen välille sekä vahvistaen normien mukaisia sukupuoliroolia todennäköisesti aiheuttaen naisille kivoja värinöitä rinnassa => score!

" Palstan idealistit ovat nyt suosittelemassa normien vastaista käyttäytymistä koska se on "aitoa", kun taas normien mukaan käyttäytyminen on teeskentelyä."

Tietysti voisin kyseenalaista onko normien vastaisesti käyttäytyminen idealismia vai ei koska sehän riippuu minkä tavoitteen mies tahtoo saavuttaa.

Filosofisesti ajateltuna normien mukainen käytös on usein pitkälti opittua näyttelemistä ilman että me itse edes huomaamme sitä.

"Tämä on lapsellista ajattelua par execellence. "

Kyllä jos miehen tavoite poikkeaa siitä mitä tilanne vaatii. Toinen vaihtoehto on "jääräpäistä". Kolmas "mielenvikaista". Neljäs "nerokasta": ;)

Totuus on vain se että jos yrität ihmisille selittää joskus miten pokeripöydässä tietty käsi tietyssä tilanteessa tulisi pelata niin he pelaavat sen silti väärin häviten joka kerta tai sitten pitävät kerran voitettua kättä todisteena siitä että heidän systeeminsä lopulta toimii.

Ihan sama juttuhan on naisten tapauksessa kun he haksahtavat sänkyyn pelimiesten kanssa ja tulevat itkemään kun tulikin tunteita peliin ja mitä mies nyt haluaa.

Olen siis edelleen samaa mieltä, kyse on vain filosofisista näkemyseroista.

ordre.public kirjoitti:

Mikä tuossa oman dominanssin ja voimakkuuden demonstroimisessa on huijaamista? Miten se on huijaamista, olithan "liiankin vahva"? Onko sinusta se, että yrittää antaa hyvän kuvan itsestään ja mukauttaa käyttäytymisensä vallitseviin normeihin, huijaamista?

Lue lisää

Oman dominanssin ja voimakkuuden demontroiminen on huijausta, jos sellainen ei normaalisti kuulu tapoihin. Jos vahvuus on sitä, että ei koe tarvetta korostaa itseään, niin tietyn rajan ylittävästi vahvuudesta voi seurata, että ei ylitä jotain normien sanelemaa rimaa, ellei esitä jotain muuta kuin on.

Eihän kyse ole siitä, että olisin tehnyt tietoisen päätöksen antaa ihmisten nähdä itseni surkeampana kuin oikeasti olen, vaan siitä, että uskallan olla oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa, ja että sen seurauksena minua ei välttämättä nähdä normien kannalta parhaassa mahdollisessa valossa.

Mielestäni tuollaisessa demonstroinnissa on kyse sen laatuisesta huijaamisesta, jota kyllä ilman muuta soveltaisin esimerkiksi työnhakutilanteessa, mutta parisuhteenhaku on eri asia.

Etelän hetelmä kirjoitti:

"Niin...käytin käyttäytymisnormeja tässä analogiana. Eli parisuhteen muodostamisen normit ovat olemassa vähän samaan tapaan kuin käyttäytymisnormit. Parisuhdetta aloittaessa toisen käyttäytymistä arvioidaan näiden normien kautta vastaavalla tapaa kuin ihmisen toimintaa sosiaalisessa tilanteessa arvioidaan käyttäytymisnormien perusteella. "

Joo, samaa mieltä.

"Pointti oli se, että nämä normit ovat objektiivisia ja ne toimivat arvottamisen perusteena."

Ne eivät ole objektiivisia.
Planeettojen liikkeet ovat objektiivisia.

Käyttäytymisnormit jne. perustuvat meidän subjektiiviseen todellisuuteen joka usein muodostuu yhteisesti projisoidusta sosiaalisest todellisuudesta. Esimerkiksi tiedämme automaattisesti miten toimia kun menemme jonkun ovelle. Soitamme ovikelloa tai koputamme, emme yritä mennä esimerkiksi avoimesta ikkunasta vaikka objektiivisessa todellisuudessa voisimme tehdä niin.
"Halusin nähdä sinut joten tulin ikkunasta!"
Ja nainen kirkuisi ilkialastomana.
Tuo alastomuus esimerkiksi on hyvä esimerkki siitä kuinka Suomessa saunakulttuurin takia on erilainen sosiaalinen todellisuus liittyen ihmisten alastomuuteen kuin esimerkiksi Amerikoissa.

"Tekijän sisäinen motivaatio ei ole merkityksellistä toiminnan arvottamiselle kummankaan normin tapauksessa"

Ei tietysti jos kyse on että niitä tarkkaillaan noiden normien värilinssien läpi. Todellisuus, objektiivisesti ei taas välitä lentävää ...*piip*
Sisäisen motivaation tulisi olla sellainen että siitä huokuu esimerkiksi miehen halu tehdä nainen onnelliseksi luopumatta omasta mieheydestään luoden näin kontrastin naisen ja miehen välille sekä vahvistaen normien mukaisia sukupuoliroolia todennäköisesti aiheuttaen naisille kivoja värinöitä rinnassa => score!

" Palstan idealistit ovat nyt suosittelemassa normien vastaista käyttäytymistä koska se on "aitoa", kun taas normien mukaan käyttäytyminen on teeskentelyä."

Tietysti voisin kyseenalaista onko normien vastaisesti käyttäytyminen idealismia vai ei koska sehän riippuu minkä tavoitteen mies tahtoo saavuttaa.

Filosofisesti ajateltuna normien mukainen käytös on usein pitkälti opittua näyttelemistä ilman että me itse edes huomaamme sitä.

"Tämä on lapsellista ajattelua par execellence. "

Kyllä jos miehen tavoite poikkeaa siitä mitä tilanne vaatii. Toinen vaihtoehto on "jääräpäistä". Kolmas "mielenvikaista". Neljäs "nerokasta": ;)

Totuus on vain se että jos yrität ihmisille selittää joskus miten pokeripöydässä tietty käsi tietyssä tilanteessa tulisi pelata niin he pelaavat sen silti väärin häviten joka kerta tai sitten pitävät kerran voitettua kättä todisteena siitä että heidän systeeminsä lopulta toimii.

Ihan sama juttuhan on naisten tapauksessa kun he haksahtavat sänkyyn pelimiesten kanssa ja tulevat itkemään kun tulikin tunteita peliin ja mitä mies nyt haluaa.

Olen siis edelleen samaa mieltä, kyse on vain filosofisista näkemyseroista.

Lue lisää

Erimielisyytemme kärjistyy siis siihen mitä tarkoitetaan tai voidaan tarkoittaa sanalla "objektiivinen" tai mitä tarkoitetaan sillä, että joku on "todellista". Minusta normit ovat todellisia ja objektiivisia (ne tunnistetaan intersubjektiivisesti jne.), sinusta ei. Imo turha tällaisiin filosofisiin erimielisyyksiin puuttua tällaisessa keskustelussa. Viesteistäsi päätelle näemme luultavasti itse asian kuitenkin melko samoin.

ordre.public kirjoitti:

Erimielisyytemme kärjistyy siis siihen mitä tarkoitetaan tai voidaan tarkoittaa sanalla "objektiivinen" tai mitä tarkoitetaan sillä, että joku on "todellista". Minusta normit ovat todellisia ja objektiivisia (ne tunnistetaan intersubjektiivisesti jne.), sinusta ei. Imo turha tällaisiin filosofisiin erimielisyyksiin puuttua tällaisessa keskustelussa. Viesteistäsi päätelle näemme luultavasti itse asian kuitenkin melko samoin.

Lue lisää

Kyllä, nimenomaan.

Ja sitten joku ihmettelee kun naiset eivät kiinnostu! XD

Liian vahva? kirjoitti:

Eli miehen pitää myydä itsensä saadakseen naisen? Eli mies todellakin voi olla liian vahva naiselle, joka etsii "vahvaa" miestä.

Vahva mies/Niin sanottunaisten suusta pehmeä mies.ja onkin mun nainen.Jame ollaan tasavertaisia elämässä.vaikka minulla on parempi palkka.En koskaan aliarvioinut näistäkö.Enkoskaan oo lyönyt häntä tai huutanut hänelle. Ujo/pehmo nainen alistaa/vahvan miehen. Tajuttoman hyvään oloon..bad ruum shoes. Ja osaa keskustella.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Ei tarvitse tosiaan olla kuin "oma itsensä" jos tahtoo elää kuten tähän asti, yksin.

Olen kauan sitten jo ymmärtänyt että lähes kaikki naiset olivatpa he heikkoja, vahvoja tai jotain siltä väliltä menevät "to the highest bidder".

Sillä mitä mies pohjimmiltaan on noilla markkinoilla, ei ole mitään merkitystä.
No, ehkä sitten kun kaikki pinnallinen on menettänyt merkityksensä ja jokainen saa olla oma itsensä eli 60-70 vuotiaana.

Ehkä sitten sovitaan siellä vanhainkodissa ne yhteiset vaipanvaihtotreffit. Nainen saa kertoa kaikista miesseikkailuistaan ja "vahvoista" miehistä joita tapasi sekä minä saan kertoa loputtomasta selibaatista ja pohjattomasta yksinäisyydestä.

Lue lisää

Nuoret naiset ottaa liian paljon riskiä. Ajokulttuurissa.onko tymyttään näyttää miehilleen rämäpäisyyttään.pojat tykkää vai ok tytöistä.että on sut kot normaali.

Ei niin. Sen sijaan voi kuvitella olevansa liian vahva ja pyrkiä esiintymään liian vahvana. Tämän osalta sinä kuulut vähintäänkin riskiryhmään.

Valitettavasti näin.

Tiedätkö että se "totuus" varsinkin "oma totuus" voi olla hyvin yksinäinen ja kylmä paikka.

"En tiedä taaskaan objektiivista totuutta, siis sitä, mikä prosenttiosuus naisista olisi edellisten miespuhujien kanssa samaa mieltä, mutta ainakaan minä EN ole. Minun ”kelkasta” tippuvat automaattisesti ne miehet jotka näin luulevat. Kiinnostun vain niistä ”aidoista” miehistä. Jotka eivät pelaa mitään. "

Markkinointi ei ole pelaamista, mutta pelaaminen on markkinointia.

Sillä mikä prosenttiosuus naisista olisi meidän edellisten kanssa samaa mieltä ei merkitse mitään.

Koska teot ja valinnat puhuvat enemmän kuin sanat ja kyse on paljonko yli 95% mennään naisissa ketkä tuolla tavoin miehen valitsevat.
Sillä mitä mieltä tai mitä ajatuksia naisilla on ei ole mitään väliä -koska noissa tilanteissa he valitsevat tunteidensa perusteella ja kyllä, ne ovat yleensä hyvin pintavaikutelmaan perustuvia, markkinointikikoilla esille tuotuja.

Miehet oppivat osan noista "luonnostaan" ajan kuluessa, mutta jos mies on ollut nuoruudesta lähtien aloittajan kuvaillun kaltainen niin todennäköisesti ei ole oppinut tuomaan itseään esille kuten minäkään sillä tavoin että nainen välttämättä heti kiinnostuisi.

Varsinkaan jos miehestä ei ole ollut kovin moni tyttö tai nainen kiinnostunut nuorempana niin mies ei oikeastaan edes tajua että joku voisi hänestä olla kiinnostunut vaikka tuon teatterin yhtenä jujuna on se että miehen pitää uskoa että saisi naisen jos vain haluaisi.

Kysymys on oikeasti siitä tahtooko aloittaja olla totuudellinen ja vahva sekä tavoitella sitä promillen osasten joukkoa joka ehkä hänestä voisi kiinnostua vai alkaako toimia toisin näin suurentaen kiinnostuneiden joukkopa jopa useampiin prosenttiyksiköihin.

Koska valitetttavasti vaikka mies ehkä tarvitsee vain yhden naisen niin sen yhden oikean kohtaaminen usein vaatii lukemattomien väärien läpikäymistä joka sinullekin on tuttua.

Kuten ehdin jo vastata toiseen kirjoitukseen ylempänä tämän ketjun kätköissä, en tosiaan ole ollenkaan markkinoinnin kannalla. Jos nainen tarvitsee markkinointia kiinnostuakseen, niin kiinnostus lopahtanee siinä vaiheessa, kun totuus paljastuu. Lisäksi, osia vahtaen, nainen menettäisi minun silmissäni paljon arvostusta, jos jäisi kiinni sellaisesta markkinoinnista. Mielestäni markkinointi on lähinnä kauniimpi nimitys pelaamiselle.

Joten kyllä, minä etsin niitä naisia, jotka eivät tarvitse markkinointikamppanjaa, ja jotka näkevät pintaa syvemmälle.

Sovellan näitä ajatuksia ehkä kaikkein parhaiten nettideittailussa. Profiilini ei ole helpoin, mutta saan silloin tällöin viestejä, joissa kerrotaan, että profiilini oli poikkeuksellinen ja mieluisa, ja että harmittaa, kun asun niin kaukana tai kun on jokin yksittäinen mutta selkeä turn-off jompaan kumpaan suuntaan. Teen itsekin jonkin verran aloitteita, mutta keskimääräinen naisen profiili on niin pinnallinen, että strategiani on enemmän profiilini pitäminen verkkona vedessä odottaen, että joku nainen löytää sen.

Kuten epäsuorasti sanoit, jokaisen pitää itse löytää oma totuutensa. Vaikeaa siitä tekee se, että ennen kuin on sen löytänyt, ei aina tiedä, mitä todella etsii, tai etsiikö oikein. Aina ei myöskään ymmärrä kysyä oikeita kysymyksiä.

Liian vahva? kirjoitti:

Kuten ehdin jo vastata toiseen kirjoitukseen ylempänä tämän ketjun kätköissä, en tosiaan ole ollenkaan markkinoinnin kannalla. Jos nainen tarvitsee markkinointia kiinnostuakseen, niin kiinnostus lopahtanee siinä vaiheessa, kun totuus paljastuu. Lisäksi, osia vahtaen, nainen menettäisi minun silmissäni paljon arvostusta, jos jäisi kiinni sellaisesta markkinoinnista. Mielestäni markkinointi on lähinnä kauniimpi nimitys pelaamiselle.

Joten kyllä, minä etsin niitä naisia, jotka eivät tarvitse markkinointikamppanjaa, ja jotka näkevät pintaa syvemmälle.

Sovellan näitä ajatuksia ehkä kaikkein parhaiten nettideittailussa. Profiilini ei ole helpoin, mutta saan silloin tällöin viestejä, joissa kerrotaan, että profiilini oli poikkeuksellinen ja mieluisa, ja että harmittaa, kun asun niin kaukana tai kun on jokin yksittäinen mutta selkeä turn-off jompaan kumpaan suuntaan. Teen itsekin jonkin verran aloitteita, mutta keskimääräinen naisen profiili on niin pinnallinen, että strategiani on enemmän profiilini pitäminen verkkona vedessä odottaen, että joku nainen löytää sen.

Kuten epäsuorasti sanoit, jokaisen pitää itse löytää oma totuutensa. Vaikeaa siitä tekee se, että ennen kuin on sen löytänyt, ei aina tiedä, mitä todella etsii, tai etsiikö oikein. Aina ei myöskään ymmärrä kysyä oikeita kysymyksiä.

Lue lisää

Uskon siihen että hyvää tapahtuu kun oppii pitämään suunsa kiinni. Asettuu virran vietäväksi ja oppii tilannetajua.
Liika markkinointi vie usein pohjan asialta ja uskottavuuden. Matala profiili toimii ja oikeat ihmiset kiinnostuvat.
Totuus itsestä pitää tosiaan löytää eikä se välttämättä miellytä itseä. Kysymyksistä sen verran että vastakysymykset luovat tunteen että kiinnostaa.

Liian vahva? kirjoitti:

Kuten ehdin jo vastata toiseen kirjoitukseen ylempänä tämän ketjun kätköissä, en tosiaan ole ollenkaan markkinoinnin kannalla. Jos nainen tarvitsee markkinointia kiinnostuakseen, niin kiinnostus lopahtanee siinä vaiheessa, kun totuus paljastuu. Lisäksi, osia vahtaen, nainen menettäisi minun silmissäni paljon arvostusta, jos jäisi kiinni sellaisesta markkinoinnista. Mielestäni markkinointi on lähinnä kauniimpi nimitys pelaamiselle.

Joten kyllä, minä etsin niitä naisia, jotka eivät tarvitse markkinointikamppanjaa, ja jotka näkevät pintaa syvemmälle.

Sovellan näitä ajatuksia ehkä kaikkein parhaiten nettideittailussa. Profiilini ei ole helpoin, mutta saan silloin tällöin viestejä, joissa kerrotaan, että profiilini oli poikkeuksellinen ja mieluisa, ja että harmittaa, kun asun niin kaukana tai kun on jokin yksittäinen mutta selkeä turn-off jompaan kumpaan suuntaan. Teen itsekin jonkin verran aloitteita, mutta keskimääräinen naisen profiili on niin pinnallinen, että strategiani on enemmän profiilini pitäminen verkkona vedessä odottaen, että joku nainen löytää sen.

Kuten epäsuorasti sanoit, jokaisen pitää itse löytää oma totuutensa. Vaikeaa siitä tekee se, että ennen kuin on sen löytänyt, ei aina tiedä, mitä todella etsii, tai etsiikö oikein. Aina ei myöskään ymmärrä kysyä oikeita kysymyksiä.

Lue lisää

Yksinäisellä vuoren huipulla kotiluolassaan filosofiointi on se helpoin tapa.
Teet tässä sen erehdyksen että ajattelet markkinointia pelaamisena tai että se erityisesti olisi sinun päälle liimattu asia.

Tee mielikuvaharjoitus:
Ajattele naisia musiikkina, sanotaan karaokelaitteena joka samalla on niin kehittynyt että tulkitsee laulusi. Joudut laulamaan laulun joka on vieraskielinen. Kysymys kuuluu:
Onko parempi että yrität laulaa laulun kuin lukisit ääneen jotain paperilta monotonisesti jokaisen sanaan takertuen yrittäen pysyä asiassa vai tunteella vedättäen ehkä tehden jotain ääntämysvirheitä mutta kuitenkin sen nuotin mukaan laulaen?

Kun liityin nettitreffeille neljä-viisi vuotta sitten niin ajatukseni olivat aivan samat kuin sinulla. Kuvittelin että vaikka päällepäin homma on pinnallista että sieltä joku "huomaisi minut". No, jopa ne vahvat naiset jne. poikkeavuudet etsivät lopulta jotain muuta. He olivat lopulta aivan yhtä pinnallisia kuin kaikki muutkin koska odottivat että heille syntyy tunteet eikä heillä ollut kykyä nähdä sen kuoreni läpi. Osa oli pettyneitä tavattuani minut kun kirjoitin niin upeasti, huumorintajuisesti, mielikuvituksellisti ja fiksusti mutta kun en ollut ihan sitä mitä he odottivat. Esimerkiksi osa näistä persoonallisista "vahvoista" naisista odotti jotain kliseisen ulkoisesti boheemia tyyppiä ja kun en sellainen ollut, he pettyivät eikä tunteita syntynyt. Sain tuolloin profiilistani lukemattomia kehuja ja hienoja arvosteluja mutta mikään ei oikeastaan johtanut mihinkään.

Sitten kun muutin profiiliani ja markkinointiani niin se teki vaikutuksen yhä useampaan. Lopulta itse kyllästyin pinnalliseen touhuun ja kun sitä sopivaa naista ei tuntunut olevan löydettävissä, mutta tuo jälkimmäinen oli se tie joka olisi voinut viedä suhteeseen.

Valitettavasti sisäinen johtajuus tai vahvuus ei naisille riitä. Siitä pitää olla selkeitä joskus karikatyyriämäisiä todisteita olemassa näytille kun tapaat naisen sekä sen lisäksi sitä seksuaalista draivia joka saa naisen uskomaan teihin ja yhteiseen tulevaisuuteen myös sillä tavoin viettien viemänä onnellisena parina.

Lisäksi on muistettava että Suomi on pieni maa jossa on vain hyvin vähän sellaista sopivaa naistarjontaa. Maailma on suuri ja itse olen todennut että todennäköisesti se itsenäinen ja "vahva" nainen joka on yhtä fiksu, tasapainoinen ja sopusuhtainen kuin minä löytyy jostain muualta kuin karusta pohjolasta.

Löydä tiesi, mutta älä kuvittele että se on sama tie jota olet aiemmin kulkenut koska se usein vie vain sen saman pimeän, kolkon ja tyhjän pirtin luokse joka on sinulle kovin tuttu.
Muuta jotain ja voit ylllättää itsesi.

citynainen kirjoitti:

Uskon siihen että hyvää tapahtuu kun oppii pitämään suunsa kiinni. Asettuu virran vietäväksi ja oppii tilannetajua.
Liika markkinointi vie usein pohjan asialta ja uskottavuuden. Matala profiili toimii ja oikeat ihmiset kiinnostuvat.
Totuus itsestä pitää tosiaan löytää eikä se välttämättä miellytä itseä. Kysymyksistä sen verran että vastakysymykset luovat tunteen että kiinnostaa.

Lue lisää

Älä anna naisille sopivia ohjeita miehelle. ;)

Matala profiili, suunsa kiinni pitäminen, virran vietäväksi asettautuminen on naisten hommia.

Mies joutuu käärimään hihansa ja tekemään päinvastoin.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Yksinäisellä vuoren huipulla kotiluolassaan filosofiointi on se helpoin tapa.
Teet tässä sen erehdyksen että ajattelet markkinointia pelaamisena tai että se erityisesti olisi sinun päälle liimattu asia.

Tee mielikuvaharjoitus:
Ajattele naisia musiikkina, sanotaan karaokelaitteena joka samalla on niin kehittynyt että tulkitsee laulusi. Joudut laulamaan laulun joka on vieraskielinen. Kysymys kuuluu:
Onko parempi että yrität laulaa laulun kuin lukisit ääneen jotain paperilta monotonisesti jokaisen sanaan takertuen yrittäen pysyä asiassa vai tunteella vedättäen ehkä tehden jotain ääntämysvirheitä mutta kuitenkin sen nuotin mukaan laulaen?

Kun liityin nettitreffeille neljä-viisi vuotta sitten niin ajatukseni olivat aivan samat kuin sinulla. Kuvittelin että vaikka päällepäin homma on pinnallista että sieltä joku "huomaisi minut". No, jopa ne vahvat naiset jne. poikkeavuudet etsivät lopulta jotain muuta. He olivat lopulta aivan yhtä pinnallisia kuin kaikki muutkin koska odottivat että heille syntyy tunteet eikä heillä ollut kykyä nähdä sen kuoreni läpi. Osa oli pettyneitä tavattuani minut kun kirjoitin niin upeasti, huumorintajuisesti, mielikuvituksellisti ja fiksusti mutta kun en ollut ihan sitä mitä he odottivat. Esimerkiksi osa näistä persoonallisista "vahvoista" naisista odotti jotain kliseisen ulkoisesti boheemia tyyppiä ja kun en sellainen ollut, he pettyivät eikä tunteita syntynyt. Sain tuolloin profiilistani lukemattomia kehuja ja hienoja arvosteluja mutta mikään ei oikeastaan johtanut mihinkään.

Sitten kun muutin profiiliani ja markkinointiani niin se teki vaikutuksen yhä useampaan. Lopulta itse kyllästyin pinnalliseen touhuun ja kun sitä sopivaa naista ei tuntunut olevan löydettävissä, mutta tuo jälkimmäinen oli se tie joka olisi voinut viedä suhteeseen.

Valitettavasti sisäinen johtajuus tai vahvuus ei naisille riitä. Siitä pitää olla selkeitä joskus karikatyyriämäisiä todisteita olemassa näytille kun tapaat naisen sekä sen lisäksi sitä seksuaalista draivia joka saa naisen uskomaan teihin ja yhteiseen tulevaisuuteen myös sillä tavoin viettien viemänä onnellisena parina.

Lisäksi on muistettava että Suomi on pieni maa jossa on vain hyvin vähän sellaista sopivaa naistarjontaa. Maailma on suuri ja itse olen todennut että todennäköisesti se itsenäinen ja "vahva" nainen joka on yhtä fiksu, tasapainoinen ja sopusuhtainen kuin minä löytyy jostain muualta kuin karusta pohjolasta.

Löydä tiesi, mutta älä kuvittele että se on sama tie jota olet aiemmin kulkenut koska se usein vie vain sen saman pimeän, kolkon ja tyhjän pirtin luokse joka on sinulle kovin tuttu.
Muuta jotain ja voit ylllättää itsesi.

Lue lisää

Vanhat piirit historiaan niin johan alkaa onnistumaan.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Tiedätkö että se "totuus" varsinkin "oma totuus" voi olla hyvin yksinäinen ja kylmä paikka.

"En tiedä taaskaan objektiivista totuutta, siis sitä, mikä prosenttiosuus naisista olisi edellisten miespuhujien kanssa samaa mieltä, mutta ainakaan minä EN ole. Minun ”kelkasta” tippuvat automaattisesti ne miehet jotka näin luulevat. Kiinnostun vain niistä ”aidoista” miehistä. Jotka eivät pelaa mitään. "

Markkinointi ei ole pelaamista, mutta pelaaminen on markkinointia.

Sillä mikä prosenttiosuus naisista olisi meidän edellisten kanssa samaa mieltä ei merkitse mitään.

Koska teot ja valinnat puhuvat enemmän kuin sanat ja kyse on paljonko yli 95% mennään naisissa ketkä tuolla tavoin miehen valitsevat.
Sillä mitä mieltä tai mitä ajatuksia naisilla on ei ole mitään väliä -koska noissa tilanteissa he valitsevat tunteidensa perusteella ja kyllä, ne ovat yleensä hyvin pintavaikutelmaan perustuvia, markkinointikikoilla esille tuotuja.

Miehet oppivat osan noista "luonnostaan" ajan kuluessa, mutta jos mies on ollut nuoruudesta lähtien aloittajan kuvaillun kaltainen niin todennäköisesti ei ole oppinut tuomaan itseään esille kuten minäkään sillä tavoin että nainen välttämättä heti kiinnostuisi.

Varsinkaan jos miehestä ei ole ollut kovin moni tyttö tai nainen kiinnostunut nuorempana niin mies ei oikeastaan edes tajua että joku voisi hänestä olla kiinnostunut vaikka tuon teatterin yhtenä jujuna on se että miehen pitää uskoa että saisi naisen jos vain haluaisi.

Kysymys on oikeasti siitä tahtooko aloittaja olla totuudellinen ja vahva sekä tavoitella sitä promillen osasten joukkoa joka ehkä hänestä voisi kiinnostua vai alkaako toimia toisin näin suurentaen kiinnostuneiden joukkopa jopa useampiin prosenttiyksiköihin.

Koska valitetttavasti vaikka mies ehkä tarvitsee vain yhden naisen niin sen yhden oikean kohtaaminen usein vaatii lukemattomien väärien läpikäymistä joka sinullekin on tuttua.

Lue lisää

"Kysymys on oikeasti siitä tahtooko aloittaja olla totuudellinen ja vahva sekä tavoitella sitä promillen osasten joukkoa joka ehkä hänestä voisi kiinnostua vai alkaako toimia toisin näin suurentaen kiinnostuneiden joukkopa jopa useampiin prosenttiyksiköihin."

Totta toinen puoli.

Minulle ei riitä, että löydän naisen, joka kiinnostuu minusta, vaan etsin naista, jota pystyn itse arvostamaan niin paljon, että näen hänet vertaisenani ja olen todella halukas pitämään hänestä kiinni elämän alamäessäkin. Minun on saatava tilanteessa kuin tilanteessa olla rehellinen itselleni, ja minulle kelpaa vain nainen, jonka kanssa minun ei tarvitse tehdä kompromisseja sen suhteen. Nainen, jolle pitää esittää, ei voi sellaista arvostusta ansaita, kuten ei voi myöskään nainen, joka on itse valmis tekemään kompromissin siinä, onko hän itse rehellinen itselleen.

Jos joudun sen takia olemaan yksin, niin sitten joudun, mutta tiedän ainakin, että minun ei tarvitse esittää mitään, mitä en ole, ja että jos minusta kiinnostutaan, niin minusta kiinnostutaan sen takia, mitä todella olen, eikä sen, millaiseksi itseni teen.

citynainen kirjoitti:

Uskon siihen että hyvää tapahtuu kun oppii pitämään suunsa kiinni. Asettuu virran vietäväksi ja oppii tilannetajua.
Liika markkinointi vie usein pohjan asialta ja uskottavuuden. Matala profiili toimii ja oikeat ihmiset kiinnostuvat.
Totuus itsestä pitää tosiaan löytää eikä se välttämättä miellytä itseä. Kysymyksistä sen verran että vastakysymykset luovat tunteen että kiinnostaa.

Lue lisää

"Kysymyksistä sen verran että vastakysymykset luovat tunteen että kiinnostaa. "

En puhunut kysymyksistä tutustumisessa vaan kysymyksistä, jotka auttavat löytämään totuuden :)

Etelän hetelmä kirjoitti:

Yksinäisellä vuoren huipulla kotiluolassaan filosofiointi on se helpoin tapa.
Teet tässä sen erehdyksen että ajattelet markkinointia pelaamisena tai että se erityisesti olisi sinun päälle liimattu asia.

Tee mielikuvaharjoitus:
Ajattele naisia musiikkina, sanotaan karaokelaitteena joka samalla on niin kehittynyt että tulkitsee laulusi. Joudut laulamaan laulun joka on vieraskielinen. Kysymys kuuluu:
Onko parempi että yrität laulaa laulun kuin lukisit ääneen jotain paperilta monotonisesti jokaisen sanaan takertuen yrittäen pysyä asiassa vai tunteella vedättäen ehkä tehden jotain ääntämysvirheitä mutta kuitenkin sen nuotin mukaan laulaen?

Kun liityin nettitreffeille neljä-viisi vuotta sitten niin ajatukseni olivat aivan samat kuin sinulla. Kuvittelin että vaikka päällepäin homma on pinnallista että sieltä joku "huomaisi minut". No, jopa ne vahvat naiset jne. poikkeavuudet etsivät lopulta jotain muuta. He olivat lopulta aivan yhtä pinnallisia kuin kaikki muutkin koska odottivat että heille syntyy tunteet eikä heillä ollut kykyä nähdä sen kuoreni läpi. Osa oli pettyneitä tavattuani minut kun kirjoitin niin upeasti, huumorintajuisesti, mielikuvituksellisti ja fiksusti mutta kun en ollut ihan sitä mitä he odottivat. Esimerkiksi osa näistä persoonallisista "vahvoista" naisista odotti jotain kliseisen ulkoisesti boheemia tyyppiä ja kun en sellainen ollut, he pettyivät eikä tunteita syntynyt. Sain tuolloin profiilistani lukemattomia kehuja ja hienoja arvosteluja mutta mikään ei oikeastaan johtanut mihinkään.

Sitten kun muutin profiiliani ja markkinointiani niin se teki vaikutuksen yhä useampaan. Lopulta itse kyllästyin pinnalliseen touhuun ja kun sitä sopivaa naista ei tuntunut olevan löydettävissä, mutta tuo jälkimmäinen oli se tie joka olisi voinut viedä suhteeseen.

Valitettavasti sisäinen johtajuus tai vahvuus ei naisille riitä. Siitä pitää olla selkeitä joskus karikatyyriämäisiä todisteita olemassa näytille kun tapaat naisen sekä sen lisäksi sitä seksuaalista draivia joka saa naisen uskomaan teihin ja yhteiseen tulevaisuuteen myös sillä tavoin viettien viemänä onnellisena parina.

Lisäksi on muistettava että Suomi on pieni maa jossa on vain hyvin vähän sellaista sopivaa naistarjontaa. Maailma on suuri ja itse olen todennut että todennäköisesti se itsenäinen ja "vahva" nainen joka on yhtä fiksu, tasapainoinen ja sopusuhtainen kuin minä löytyy jostain muualta kuin karusta pohjolasta.

Löydä tiesi, mutta älä kuvittele että se on sama tie jota olet aiemmin kulkenut koska se usein vie vain sen saman pimeän, kolkon ja tyhjän pirtin luokse joka on sinulle kovin tuttu.
Muuta jotain ja voit ylllättää itsesi.

Lue lisää

"Ajattele naisia musiikkina, sanotaan karaokelaitteena joka samalla on niin kehittynyt että tulkitsee laulusi. Joudut laulamaan laulun joka on vieraskielinen. Kysymys kuuluu:
Onko parempi että yrität laulaa laulun kuin lukisit ääneen jotain paperilta monotonisesti jokaisen sanaan takertuen yrittäen pysyä asiassa vai tunteella vedättäen ehkä tehden jotain ääntämysvirheitä mutta kuitenkin sen nuotin mukaan laulaen?"

En tekisi kumpaakaan. Tämän metaforan voi tulkita niin, että tiedän, mitä nainen haluaa nähdä, mutta tiedän myös, että minä en omana itsenäni ole sitä. Ottaisin selvää, onko tuo karaokelaite niin kehittynyt, että pystyn vaihtamaan kappaletta, ja jos en löytäisi kappaletta, joka olisi edes etäisesti tuttu, niin, että voisin vaikka edes hyräillä, toteaisin, että yhteisen kielen puute on jo lähtökohtaisesti ylittämätön turn-off. Jos taas kappaleen vaihto onnistuisi, niin voisin parin hyräilyn aikana tarvittaessa keksiä omat sanat vieraskielisten tilalle ja katsoa, millaisen vastaanoton sellainen lähestymistapa saisi.

"Muuta jotain ja voit ylllättää itsesi."

Koko ajanhan minä kyseenalaistan itseäni ja toimintaani, ja mietin, mitä voisin tehdä toisin ja paremmin. Lähtökohta on kuitenkin se, että muutoksen on lähdettävä minusta itsestäni, tai muuten millään ei ole enää mitään merkitystä.

Taas näitä naisten oletuksia. Se mikä on oma mielipide jollain keskustelupalstalla on turhankin usein ihan eri totuus mikä siellä jossain baarin hämyssä tai muualla parittelupaikassa käy toteen. Ja se, että markkinoi itseään ei ole mitään "pelailua" sen enempää kuin sekään, että sinä laitat vähän huulipunaa... "itseäsi varten" tietenkin.

----- kirjoitti:

Taas näitä naisten oletuksia. Se mikä on oma mielipide jollain keskustelupalstalla on turhankin usein ihan eri totuus mikä siellä jossain baarin hämyssä tai muualla parittelupaikassa käy toteen. Ja se, että markkinoi itseään ei ole mitään "pelailua" sen enempää kuin sekään, että sinä laitat vähän huulipunaa... "itseäsi varten" tietenkin.

Lue lisää

En tainnut tulla vielä maininneeksi, että tykkään luonnollisesta tyylistä, joten selvästi erottuva huulipuna viestii halusta olla jotain muuta kuin mitä todella on, ja on sellaisenaan turn-off, vaikkakaan ei toki ehdoton sellainen ;)

Sama juttu minulla.

Tosin en ole ollut ehkä erityisen "romantikko" vaan enemmänkin sellainen joka oli itsepäinen.
Edelleen olen ja joudun jatkuvati kamppailemaan sen kanssa miten paljon olen valmis tekemään jotta löytäisin sopivan naisen.
Koska ne ongelmat eivät lopu siihen naisen iskemiseen vaan myös siinä suhteessa joutuu sopeutumaan moneen asiaan.

Sitä ajatellen tuo sinun todennäköisyys arvioisi on pikkaisen yläkanttiin. ;)

Itsekin vannon pragmaattisuuden nimiin, mutta jokainenhan saa valita enkä osaa sanoa esimerkiksi ihmisen omasta elämästä että kuinka vastenmieliseltä tietyt jutut aloittajasta tuntuisivat että kannattaako niitä hänen tehdä.

Kyse on usein myös jaksamisesta koska voi alkaa rasittaa ettei törmää naiseen joka ymmärtää sitä kolikon toista puolta.

Itseäni naisissa yleisesti väsyttää muutama aika yleinen ominaisuus huomattavasti enemmän vakavampaa suhdetta ajatellen kuin aloittajan ongelma siitä ettei osaa tai halua esittää parempaa kuin onkaan tai tuoda markkinoinnin avulla esille niitä miehisiä avuja jolla naisen saisi kipinöimään.

Siinä mielessä hän on romantikko ja idealisti koska uskoo että kerran kun hän löytää sen oikean niin kaikki natsaa.

Naisilla on ehkä varaa siihen, miehillä ei ole. Meidän on oltava realistisempi, pragmaattisempia ja usein oltava valmiimpia näyttelemään osamme sosiaalisessa teatterissa jota naiset katsomosta katselevat.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Sama juttu minulla.

Tosin en ole ollut ehkä erityisen "romantikko" vaan enemmänkin sellainen joka oli itsepäinen.
Edelleen olen ja joudun jatkuvati kamppailemaan sen kanssa miten paljon olen valmis tekemään jotta löytäisin sopivan naisen.
Koska ne ongelmat eivät lopu siihen naisen iskemiseen vaan myös siinä suhteessa joutuu sopeutumaan moneen asiaan.

Sitä ajatellen tuo sinun todennäköisyys arvioisi on pikkaisen yläkanttiin. ;)

Itsekin vannon pragmaattisuuden nimiin, mutta jokainenhan saa valita enkä osaa sanoa esimerkiksi ihmisen omasta elämästä että kuinka vastenmieliseltä tietyt jutut aloittajasta tuntuisivat että kannattaako niitä hänen tehdä.

Kyse on usein myös jaksamisesta koska voi alkaa rasittaa ettei törmää naiseen joka ymmärtää sitä kolikon toista puolta.

Itseäni naisissa yleisesti väsyttää muutama aika yleinen ominaisuus huomattavasti enemmän vakavampaa suhdetta ajatellen kuin aloittajan ongelma siitä ettei osaa tai halua esittää parempaa kuin onkaan tai tuoda markkinoinnin avulla esille niitä miehisiä avuja jolla naisen saisi kipinöimään.

Siinä mielessä hän on romantikko ja idealisti koska uskoo että kerran kun hän löytää sen oikean niin kaikki natsaa.

Naisilla on ehkä varaa siihen, miehillä ei ole. Meidän on oltava realistisempi, pragmaattisempia ja usein oltava valmiimpia näyttelemään osamme sosiaalisessa teatterissa jota naiset katsomosta katselevat.

Lue lisää

ja taputtavat miehelle aina kun muutkin naiset taputtavat...

Etelän hetelmä kirjoitti:

Sama juttu minulla.

Tosin en ole ollut ehkä erityisen "romantikko" vaan enemmänkin sellainen joka oli itsepäinen.
Edelleen olen ja joudun jatkuvati kamppailemaan sen kanssa miten paljon olen valmis tekemään jotta löytäisin sopivan naisen.
Koska ne ongelmat eivät lopu siihen naisen iskemiseen vaan myös siinä suhteessa joutuu sopeutumaan moneen asiaan.

Sitä ajatellen tuo sinun todennäköisyys arvioisi on pikkaisen yläkanttiin. ;)

Itsekin vannon pragmaattisuuden nimiin, mutta jokainenhan saa valita enkä osaa sanoa esimerkiksi ihmisen omasta elämästä että kuinka vastenmieliseltä tietyt jutut aloittajasta tuntuisivat että kannattaako niitä hänen tehdä.

Kyse on usein myös jaksamisesta koska voi alkaa rasittaa ettei törmää naiseen joka ymmärtää sitä kolikon toista puolta.

Itseäni naisissa yleisesti väsyttää muutama aika yleinen ominaisuus huomattavasti enemmän vakavampaa suhdetta ajatellen kuin aloittajan ongelma siitä ettei osaa tai halua esittää parempaa kuin onkaan tai tuoda markkinoinnin avulla esille niitä miehisiä avuja jolla naisen saisi kipinöimään.

Siinä mielessä hän on romantikko ja idealisti koska uskoo että kerran kun hän löytää sen oikean niin kaikki natsaa.

Naisilla on ehkä varaa siihen, miehillä ei ole. Meidän on oltava realistisempi, pragmaattisempia ja usein oltava valmiimpia näyttelemään osamme sosiaalisessa teatterissa jota naiset katsomosta katselevat.

Lue lisää

Parisuhteessa ollessaan miehen tulisi tehdä huomio, ettei hän oikeastaan ole yhtään sen onnellisempi tai tyytyväisempi elämäänsä kuin sinkkunakaan. Toki parisuhteessa oleminen on monin tavoin kätevää kun ei tarvitse riutua emotionaalisessa tai seksuaalisessa puutteessa. Mutta parisuhteen vuoksi mies itse ei voi olla sen tyytyväisempi elämäänsä kuin aikaisemminkin. Tästä seuraa naisten suhteen perustavaa laatua oleva oivallus: naiset ovat keskenään vaihdettavissa. Toki on parempia ja huonompia, sopivia ja vähemmän sopivia naisia. Mutta miehen elämän laatuun tällä tosiseikalla on varsin maltillinen vaikutus, jos mies osaa pitää naisensa kurissa (jos ei, niin huonompi homma). Siksi yksikään nainen ei ole korvaamaton. Tämän tosiasian tiedostaminen lisää miehen suhteellista vapautta ja autonomisuutta elämässä.

ordre.public kirjoitti:

Parisuhteessa ollessaan miehen tulisi tehdä huomio, ettei hän oikeastaan ole yhtään sen onnellisempi tai tyytyväisempi elämäänsä kuin sinkkunakaan. Toki parisuhteessa oleminen on monin tavoin kätevää kun ei tarvitse riutua emotionaalisessa tai seksuaalisessa puutteessa. Mutta parisuhteen vuoksi mies itse ei voi olla sen tyytyväisempi elämäänsä kuin aikaisemminkin. Tästä seuraa naisten suhteen perustavaa laatua oleva oivallus: naiset ovat keskenään vaihdettavissa. Toki on parempia ja huonompia, sopivia ja vähemmän sopivia naisia. Mutta miehen elämän laatuun tällä tosiseikalla on varsin maltillinen vaikutus, jos mies osaa pitää naisensa kurissa (jos ei, niin huonompi homma). Siksi yksikään nainen ei ole korvaamaton. Tämän tosiasian tiedostaminen lisää miehen suhteellista vapautta ja autonomisuutta elämässä.

Lue lisää

Minua hieman huolettaa että olen päätynyt lopulta samaan johtopäätökseen.
Mutta onko se sen erikoisempi tosiasian tiedostaminen kuin se että olisi yhtä romanttinen idealisti kuin tämä aloittaja?

Koska omassa elämässä tuo suhteellinen vapaus, autonomisuus tuntuu jo niin vahvalta että se effortti hankkia nainen sekä kohdata ne parisuhteen negatiiviset puolet tuntuvat entistä vaikeammilta.

Ehkä meitä joitakin vain ei ole luotu elämään parisuhteessa vaikka pohjimmiltaan ehkä olisimme "yhden naisen mies" mutta tiedostamme ettei sellaista täydellisen sopivaa joka huomattavasti parantaisi elämänlaatua siitä sinkkuudesta ei vain ole olemassa.

Kympin nainen on vakipanoileva nainen, joka elää miesten huomiosta.

------ kirjoitti:

Kympin nainen on vakipanoileva nainen, joka elää miesten huomiosta.

Voi veikkonen, tiedätkö ihan oikeasti minun elämästäni tai minusta jotain? Joo, kerro lisää oletuksiasi tai onko sinulla ihan faktojakin esittää? Eipä tainnut olla niin.

"Onko nainen muka joku tahdoton objekti huutokaupassa?!"

Jos tuntuu kivemmalta, niin voit myös ajatella miehiä niinä objekteina, joista sinä naisena saat valkata sen joka osaa röyhistää niitä riikinkukon sulkiaan näyttävämmin.

"Vahva nainen ei ole katsomossa vaan osa näytelmää, ehkä näyttelijä, näytelmän kirjoittaja tai ohjaaja."

Ohjaaja ja kirjoittajan usein istuu katsomossa arvioimassa ja neuvomassa esiintyjiä siitä mikä esityksessä on korjattavaa, eli ihan oikea assosiaatio sulla.

"Väärin taas. Aika loukkaavaa itse asiassa."

Ei tullut perusteluja. Loukkaavaa on vain sanavalinnat. Markkinointikikat kuvaa ihan hyvin, vaikka sinä ehkä haluaisit ajatella romanttisemmin, että mies tuo omaa uljasta miehuuttaan esiin. Naiset kokee monesti loukkaavaksi sen, kun heille huomauttaa että ihmiset noudattaa aika pitkälle tiettyjä biologisia malleja, jotka on heihin koodattu. Vapaa tahto aika pitkälle on romanttinen fiktio. Et sinäkään tee omia miesvalintojasi niin irrallaan kaikesta naiseuteen kulttuurisesti ja biologisesti koodatusta ohjelmistosta kuin ehkä haluaisit uskoa.

------ kirjoitti:

"Onko nainen muka joku tahdoton objekti huutokaupassa?!"

Jos tuntuu kivemmalta, niin voit myös ajatella miehiä niinä objekteina, joista sinä naisena saat valkata sen joka osaa röyhistää niitä riikinkukon sulkiaan näyttävämmin.

"Vahva nainen ei ole katsomossa vaan osa näytelmää, ehkä näyttelijä, näytelmän kirjoittaja tai ohjaaja."

Ohjaaja ja kirjoittajan usein istuu katsomossa arvioimassa ja neuvomassa esiintyjiä siitä mikä esityksessä on korjattavaa, eli ihan oikea assosiaatio sulla.

"Väärin taas. Aika loukkaavaa itse asiassa."

Ei tullut perusteluja. Loukkaavaa on vain sanavalinnat. Markkinointikikat kuvaa ihan hyvin, vaikka sinä ehkä haluaisit ajatella romanttisemmin, että mies tuo omaa uljasta miehuuttaan esiin. Naiset kokee monesti loukkaavaksi sen, kun heille huomauttaa että ihmiset noudattaa aika pitkälle tiettyjä biologisia malleja, jotka on heihin koodattu. Vapaa tahto aika pitkälle on romanttinen fiktio. Et sinäkään tee omia miesvalintojasi niin irrallaan kaikesta naiseuteen kulttuurisesti ja biologisesti koodatusta ohjelmistosta kuin ehkä haluaisit uskoa.

Lue lisää

”Jos tuntuu kivemmalta, niin voit myös ajatella miehiä niinä objekteina, joista sinä naisena saat valkata sen joka osaa röyhistää niitä riikinkukon sulkiaan näyttävämmin.”

Et ole lukenut kommenttejani. Röyhistelijät jääköön puolestani eläintarhaan.

”Ohjaaja ja kirjoittajan usein istuu katsomossa arvioimassa ja neuvomassa esiintyjiä siitä mikä esityksessä on korjattavaa, eli ihan oikea assosiaatio sulla.”

Ai teatteriesityksen aikanako ohjaaja neuvoo näyttelijöitä katsomosta käsin?

Ja tuolle lainaukselleni kommentilleni: ””Sillä mitä mieltä tai mitä ajatuksia naisilla on ei ole mitään väliä -koska noissa tilanteissa he valitsevat tunteidensa perusteella ja kyllä, ne ovat yleensä hyvin pintavaikutelmaan perustuvia, markkinointikikoilla esille tuotuja.” Väärin taas. Aika loukkaavaa itse asiassa.”

...ei ollut perusteluja, koska 1) mielestäni tämä aihe voisi olla kokonainen oma ketju ja 2) perustelut eivät mahtuneet tuohon ed. viestiini (max merkkimäärä täyttyi). Tulkoon tässä sitten perusteluja: totta on, että kahden ihmisen tapaamisessa biologiskemiallisilla reaktioilla on oma, hyvinkin tärkeä rooli. Mutta hiljattain lukemani tutkimuksen mukaan (yritin etsiä reffiä, mutten sitä löytänyt tähän hätään, pahoittelen) itse asiassa miehillä tämä ”kemiallinen” myrsky aivoissa on voimakkaampi kuin naisilla, joten biologiskemiallisesti ajateltuna miehet ihastuvat ja rakastuvat nopeammin kuin naiset, ovat ”enemmän tunteidensa vietäviä”.

Mihin tieteelliseen tutkimukseen perustuu väittämä että naisilla ei ole ”mitään ajatuksia” miestä tavatessa tai että valinta on täysin tunteisiin, pintavaikutelmaan ja markkinointikikkoihin perustuva? Varsinkin kun puhuttiin ihmisistä jotka poikkeavat siitä konservatiivisesta käytösnormistosta ja ”pariutumisrituaaleista”?

Kympin Nainen kirjoitti:

”Jos tuntuu kivemmalta, niin voit myös ajatella miehiä niinä objekteina, joista sinä naisena saat valkata sen joka osaa röyhistää niitä riikinkukon sulkiaan näyttävämmin.”

Et ole lukenut kommenttejani. Röyhistelijät jääköön puolestani eläintarhaan.

”Ohjaaja ja kirjoittajan usein istuu katsomossa arvioimassa ja neuvomassa esiintyjiä siitä mikä esityksessä on korjattavaa, eli ihan oikea assosiaatio sulla.”

Ai teatteriesityksen aikanako ohjaaja neuvoo näyttelijöitä katsomosta käsin?

Ja tuolle lainaukselleni kommentilleni: ””Sillä mitä mieltä tai mitä ajatuksia naisilla on ei ole mitään väliä -koska noissa tilanteissa he valitsevat tunteidensa perusteella ja kyllä, ne ovat yleensä hyvin pintavaikutelmaan perustuvia, markkinointikikoilla esille tuotuja.” Väärin taas. Aika loukkaavaa itse asiassa.”

...ei ollut perusteluja, koska 1) mielestäni tämä aihe voisi olla kokonainen oma ketju ja 2) perustelut eivät mahtuneet tuohon ed. viestiini (max merkkimäärä täyttyi). Tulkoon tässä sitten perusteluja: totta on, että kahden ihmisen tapaamisessa biologiskemiallisilla reaktioilla on oma, hyvinkin tärkeä rooli. Mutta hiljattain lukemani tutkimuksen mukaan (yritin etsiä reffiä, mutten sitä löytänyt tähän hätään, pahoittelen) itse asiassa miehillä tämä ”kemiallinen” myrsky aivoissa on voimakkaampi kuin naisilla, joten biologiskemiallisesti ajateltuna miehet ihastuvat ja rakastuvat nopeammin kuin naiset, ovat ”enemmän tunteidensa vietäviä”.

Mihin tieteelliseen tutkimukseen perustuu väittämä että naisilla ei ole ”mitään ajatuksia” miestä tavatessa tai että valinta on täysin tunteisiin, pintavaikutelmaan ja markkinointikikkoihin perustuva? Varsinkin kun puhuttiin ihmisistä jotka poikkeavat siitä konservatiivisesta käytösnormistosta ja ”pariutumisrituaaleista”?

Lue lisää

Kyllä sinäkin niistä röyhistelyistä pidät, kunhan ne tehdään sopivan hienovaraisesti. Harva pitää täysin ääliömäisestä leuhkimisesta, mutta kaikki naiset pitää siitä kun mies tuo esiin omaa "korkeaa arvoaan" sopivan epäsuorasti ja liikoja leuhkimatta.

No ei ohjaaja ainakaan näyttämöllä itse ole ohjaamassa, vaan juurikin katsomossa ja antaa palautetta mahdollisesti esityksen jälkeen.

Miehet saattaa ihastua nopeammin, ei se ole ristiriidassa oman kokemukseni kanssa. Itsekin ihastun helposti juuri pelkän ulkonäön perusteella, mutta ei se tarkoita että olen tunteideni vietävissä, koska kuitenkin kontrolloin näitä tunteitani tehokkaammin kuin mitä omien havaintojeni mukaan naiset tekevät. Vaikka naiset ihastuisivatkin hitaammin, ehkä juuri siitä syystä, että he kaipaavat niitä markkinointikikkoja, joilla mies osoittaa korkeaa asemaansa, niin tämän ihastuksen tapahduttua naiset ovat paljon "holtittomampia" ja menevät tunteidensa perässä vaikka jyrkänteeltä alas.

Normista poikkeamiset on aina suhteellisia, sillä kaikki on aina opittua käyttäytymistä sen mukaan mikä on parhaaksi selviytymisstrategiaksi opittu. Jokainenhan kokee itsensä aina vähän erikoisemmaksi ja erilaisemmaksi kuin muut. Muut on massaa ja minä olen oman tieni kulkija. Jne. Valinnat perustuu tunteisiin, sillä jos tunteita ei olisi, niin ei mies tulisi valituksi. Tunteet herää pintavaikutelmien perusteella, sillä kovin syvällistä tuntemista ei pääse syntymään nopealla tutustumisella ja tästä syystä jotkut miehet käyttää "markkinointikikkoja" jos eivät luonnostaan osaa itseään markkinoida, eli ole riittävän ekstroverttejä ja sosiaalisia. Introvertti mies, jonka parhaat puolet tulee esiin vasta pitemmällä tutustumisella ei kiinnosta useimpia naisia, koska he ovat oppineet siihen, että mies on aina se miltä hän näyttää, piti se vaikutelma sitten paikkaansa tai ei. Tätähän ne pelimiehet käyttää hyväkseen. Ei se epätavallista ole, että mies joka ei osaa markkinoida itseään ja sivuun seuraamaan, kun lipevä pelimies esittää iskemisshow'n ja saa naiset lankeamaan. Parhaat pelimiehet tekee sen niin ettei se näytä pelaamiselta. Itkut tulee jälkeenpäin ja niitähän on tämäkin palsta täynnä.

------------ kirjoitti:

Kyllä sinäkin niistä röyhistelyistä pidät, kunhan ne tehdään sopivan hienovaraisesti. Harva pitää täysin ääliömäisestä leuhkimisesta, mutta kaikki naiset pitää siitä kun mies tuo esiin omaa "korkeaa arvoaan" sopivan epäsuorasti ja liikoja leuhkimatta.

No ei ohjaaja ainakaan näyttämöllä itse ole ohjaamassa, vaan juurikin katsomossa ja antaa palautetta mahdollisesti esityksen jälkeen.

Miehet saattaa ihastua nopeammin, ei se ole ristiriidassa oman kokemukseni kanssa. Itsekin ihastun helposti juuri pelkän ulkonäön perusteella, mutta ei se tarkoita että olen tunteideni vietävissä, koska kuitenkin kontrolloin näitä tunteitani tehokkaammin kuin mitä omien havaintojeni mukaan naiset tekevät. Vaikka naiset ihastuisivatkin hitaammin, ehkä juuri siitä syystä, että he kaipaavat niitä markkinointikikkoja, joilla mies osoittaa korkeaa asemaansa, niin tämän ihastuksen tapahduttua naiset ovat paljon "holtittomampia" ja menevät tunteidensa perässä vaikka jyrkänteeltä alas.

Normista poikkeamiset on aina suhteellisia, sillä kaikki on aina opittua käyttäytymistä sen mukaan mikä on parhaaksi selviytymisstrategiaksi opittu. Jokainenhan kokee itsensä aina vähän erikoisemmaksi ja erilaisemmaksi kuin muut. Muut on massaa ja minä olen oman tieni kulkija. Jne. Valinnat perustuu tunteisiin, sillä jos tunteita ei olisi, niin ei mies tulisi valituksi. Tunteet herää pintavaikutelmien perusteella, sillä kovin syvällistä tuntemista ei pääse syntymään nopealla tutustumisella ja tästä syystä jotkut miehet käyttää "markkinointikikkoja" jos eivät luonnostaan osaa itseään markkinoida, eli ole riittävän ekstroverttejä ja sosiaalisia. Introvertti mies, jonka parhaat puolet tulee esiin vasta pitemmällä tutustumisella ei kiinnosta useimpia naisia, koska he ovat oppineet siihen, että mies on aina se miltä hän näyttää, piti se vaikutelma sitten paikkaansa tai ei. Tätähän ne pelimiehet käyttää hyväkseen. Ei se epätavallista ole, että mies joka ei osaa markkinoida itseään ja sivuun seuraamaan, kun lipevä pelimies esittää iskemisshow'n ja saa naiset lankeamaan. Parhaat pelimiehet tekee sen niin ettei se näytä pelaamiselta. Itkut tulee jälkeenpäin ja niitähän on tämäkin palsta täynnä.

Lue lisää

Tunnet siis minut paremmin kuin minä itse "omiin havaintoihisi perustuen". Jep.

Yhtään tieteellistä, faktoihin perustuvaa väitettä en löytänyt. Saat toki elää omaa totuuttasi, minun on hyvin erilainen.

Kympin Nainen kirjoitti:

Tunnet siis minut paremmin kuin minä itse "omiin havaintoihisi perustuen". Jep.

Yhtään tieteellistä, faktoihin perustuvaa väitettä en löytänyt. Saat toki elää omaa totuuttasi, minun on hyvin erilainen.

Lue lisää

Tuo aina hyvä pakotie jos et osaa tai uskalla keskustella, niin aletaan vaatimaan jotain "tieteellisiä tutkimuksia". Varmasti näistä aiheista on tutkimustakin tehty, mutten jaksa käyttää aikaani niiden kaiveluun. Olisit nyt kertonut edes mikä kohta noissa väitteissäni on pielessä.

--------- kirjoitti:

Tuo aina hyvä pakotie jos et osaa tai uskalla keskustella, niin aletaan vaatimaan jotain "tieteellisiä tutkimuksia". Varmasti näistä aiheista on tutkimustakin tehty, mutten jaksa käyttää aikaani niiden kaiveluun. Olisit nyt kertonut edes mikä kohta noissa väitteissäni on pielessä.

Lue lisää

No, kello oli aika paljon tuossa kohtaa aikaisin heränneelle ja kun sinä ”paukutit palstatotuuksia” niin en kokenut jatkokeskustelua kovinkaan hedelmällisenä. Kuten sanoin, se elämä ja todellisuus, jossa minä elän, on ihan erilainen – joten silloin keskustelu on juupas – eipäs linjalla (sinun totuus versus minun totuus), eikö?

Mutta pari kommenttia kun pyysit: Kerron vain omakohtaisesta kokemuksestani, kosken tiedä onko aiheesta edes tutkimuksia (tosin sinäkin argumentoit omiin havaintoihisi perustuen, niin pidätän itselläni oikeuden toimia samoin). Minä en pidä röyhistelyistä, siitä että mies tuo esiin arvoaan. Totta on, että jotkut esittelevät arvoaan räikeämmin ja toiset hienovaraisemmin. Mutta se, että mies minulle jotain ”esittelee”, on minulle turn-off. Minä haluan itse selvittää millainen mies on, sisimmässään. Kiinnostukseni herää viisaista sanoista, sydämen sivistyksestä. Tämän kiinnostuksen herättyä teen oman ”tutkimustyöni”, omat päätelmäni siitä onko mies minulle mahdollisesti sopiva. Yhtään kumppania ei ole baarista mukaan tarttunut, kaikki niin, että on tutustuttu kaveripiirin tai harrastusten kautta ja miehen ”hiljainen äly” on minuun vedonnut. Vain yksi, 19-vuotiaana tapahtunut ”hairahdukseni” oli ”statusjamppa”, mutta hyvin nopeasti ymmärsin ettei statushemmot ole minun miehiäni.

”..kontrolloin näitä tunteitani tehokkaammin kuin mitä omien havaintojeni mukaan naiset tekevät. Vaikka naiset ihastuisivatkin hitaammin, ehkä juuri siitä syystä, että he kaipaavat niitä markkinointikikkoja, joilla mies osoittaa korkeaa asemaansa, niin tämän ihastuksen tapahduttua naiset ovat paljon "holtittomampia" ja menevät tunteidensa perässä vaikka jyrkänteeltä alas.”

Minun kokemukseni on päinvastainen. Olen toki nähnyt näitä tunteidensa kanssa sekoilevia naisia, mutta niin myös miehiä. Exäni esimerkiksi sekoilee koko ajan vaikka erostamme on jo aikaa. Miehet ja naiset yleensä vain näyttävät tunteitaan eri tavalla, joten tämä saattaa osittain selittää harhaa siitä, että naiset olisivat enemmän tunteidensa vietävissä. Tajuatko että kirjoittamassasi on ristiriita: markkinointitoimet ovat pakollisia koska se on ainoa tapa herättää naisen kiinnostus nopeasti – mutta toisaalta naiset ihastuvat hitaammin koska niitä markkinointikikkoja tarvitsevat? Ja että markkinointikikat sitten koukuttaisivat naisen pahemmin? Tämä on juurikin sitä loukkaavaa juttua siitä kuinka naiset muka olisivat niin tyhmiä, etteivät mistään mitään tajua.

”Tunteet herää pintavaikutelmien perusteella, sillä kovin syvällistä tuntemista ei pääse syntymään nopealla tutustumisella ja tästä syystä jotkut miehet käyttää "markkinointikikkoja"…Introvertti mies, jonka parhaat puolet tulee esiin vasta pitemmällä tutustumisella ei kiinnosta useimpia naisia, koska he ovat oppineet siihen, että mies on aina se miltä hän näyttää, piti se vaikutelma sitten paikkaansa tai ei. Tätähän ne pelimiehet käyttää hyväkseen. Ei se epätavallista ole, että mies joka ei osaa markkinoida itseään ja sivuun seuraamaan, kun lipevä pelimies esittää iskemisshow'n ja saa naiset lankeamaan. Parhaat pelimiehet tekee sen niin ettei se näytä pelaamiselta.”

Toisin kuin väität, kokemukseni mukaan harva ihminen on ”aina se miltä hän näyttää”. En palkkaa ketään ilman perusteellista työhaastattelua, samoin kumppaninvalinta tapahtuu ”moniportaisen” valintamenettelyn kautta (joka ei tietenkään ole yksipuolinen). Mutta kuten edellä sanoin, minun kiinnostus herää viisaista sanoista. Se on vasta aavistus. Totta kai siinä on pientä tunnetta mukana, sitä en kiellä. Muttei siinä hääkellot päässä soi. Tämän alkukiinnostuksen pohjalta ei synny muuta kuin mahdolliset treffit, halu selvittää mitä on aavistuksen takana. Treffeillä sitten aloitan tuon yllä mainitsemani ”oman tutkimustyöni”. Tutkimustyö saattaa kestää jopa kuukausia. Tunteet ja kylmän viileä älyllinen analyysi vuorottelevat. Pelimiehet olen ainakin toistaiseksi erottanut todella helposti. En tiedä onko minulla tavallista enemmän psykologista silmää, ”aitoustutka” vai miksi näin on. He myös perääntyvät nopeasti, ainakin ne älykkäät pelimiehet, koska he näkevät että näen heidän läpi, jolloin heille olen ”ajan haaskausta”. Joku saattaa ottaa minut ”erikoishaasteena” (yksi kaveri edelleen uskoo minut jonain päivänä ”murtavansa”), mutta suurin osa tosiaan ei haaskaa aikaansa (kun sanon suoraan ettei kannata).

En kiellä siis että pelimiehiä on, en kiellä erilaisten käyttäytymisnormien/soidinmenojen olemassaoloa, ja että jotkut naiset lankeavat erilaisiin markkinointikikkoihin. Ihan samaa näen miehissä. (ei välttämättä olisi vaikea olla pelinainen jos haluaisi, valitettavasti, mutten aio koskaan kokeilla.) Olenkin koko ajan sanonut, että se ei ole KOKO totuus. Itsekin sanot että ” Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on.

Kympin Nainen kirjoitti:

No, kello oli aika paljon tuossa kohtaa aikaisin heränneelle ja kun sinä ”paukutit palstatotuuksia” niin en kokenut jatkokeskustelua kovinkaan hedelmällisenä. Kuten sanoin, se elämä ja todellisuus, jossa minä elän, on ihan erilainen – joten silloin keskustelu on juupas – eipäs linjalla (sinun totuus versus minun totuus), eikö?

Mutta pari kommenttia kun pyysit: Kerron vain omakohtaisesta kokemuksestani, kosken tiedä onko aiheesta edes tutkimuksia (tosin sinäkin argumentoit omiin havaintoihisi perustuen, niin pidätän itselläni oikeuden toimia samoin). Minä en pidä röyhistelyistä, siitä että mies tuo esiin arvoaan. Totta on, että jotkut esittelevät arvoaan räikeämmin ja toiset hienovaraisemmin. Mutta se, että mies minulle jotain ”esittelee”, on minulle turn-off. Minä haluan itse selvittää millainen mies on, sisimmässään. Kiinnostukseni herää viisaista sanoista, sydämen sivistyksestä. Tämän kiinnostuksen herättyä teen oman ”tutkimustyöni”, omat päätelmäni siitä onko mies minulle mahdollisesti sopiva. Yhtään kumppania ei ole baarista mukaan tarttunut, kaikki niin, että on tutustuttu kaveripiirin tai harrastusten kautta ja miehen ”hiljainen äly” on minuun vedonnut. Vain yksi, 19-vuotiaana tapahtunut ”hairahdukseni” oli ”statusjamppa”, mutta hyvin nopeasti ymmärsin ettei statushemmot ole minun miehiäni.

”..kontrolloin näitä tunteitani tehokkaammin kuin mitä omien havaintojeni mukaan naiset tekevät. Vaikka naiset ihastuisivatkin hitaammin, ehkä juuri siitä syystä, että he kaipaavat niitä markkinointikikkoja, joilla mies osoittaa korkeaa asemaansa, niin tämän ihastuksen tapahduttua naiset ovat paljon "holtittomampia" ja menevät tunteidensa perässä vaikka jyrkänteeltä alas.”

Minun kokemukseni on päinvastainen. Olen toki nähnyt näitä tunteidensa kanssa sekoilevia naisia, mutta niin myös miehiä. Exäni esimerkiksi sekoilee koko ajan vaikka erostamme on jo aikaa. Miehet ja naiset yleensä vain näyttävät tunteitaan eri tavalla, joten tämä saattaa osittain selittää harhaa siitä, että naiset olisivat enemmän tunteidensa vietävissä. Tajuatko että kirjoittamassasi on ristiriita: markkinointitoimet ovat pakollisia koska se on ainoa tapa herättää naisen kiinnostus nopeasti – mutta toisaalta naiset ihastuvat hitaammin koska niitä markkinointikikkoja tarvitsevat? Ja että markkinointikikat sitten koukuttaisivat naisen pahemmin? Tämä on juurikin sitä loukkaavaa juttua siitä kuinka naiset muka olisivat niin tyhmiä, etteivät mistään mitään tajua.

”Tunteet herää pintavaikutelmien perusteella, sillä kovin syvällistä tuntemista ei pääse syntymään nopealla tutustumisella ja tästä syystä jotkut miehet käyttää "markkinointikikkoja"…Introvertti mies, jonka parhaat puolet tulee esiin vasta pitemmällä tutustumisella ei kiinnosta useimpia naisia, koska he ovat oppineet siihen, että mies on aina se miltä hän näyttää, piti se vaikutelma sitten paikkaansa tai ei. Tätähän ne pelimiehet käyttää hyväkseen. Ei se epätavallista ole, että mies joka ei osaa markkinoida itseään ja sivuun seuraamaan, kun lipevä pelimies esittää iskemisshow'n ja saa naiset lankeamaan. Parhaat pelimiehet tekee sen niin ettei se näytä pelaamiselta.”

Toisin kuin väität, kokemukseni mukaan harva ihminen on ”aina se miltä hän näyttää”. En palkkaa ketään ilman perusteellista työhaastattelua, samoin kumppaninvalinta tapahtuu ”moniportaisen” valintamenettelyn kautta (joka ei tietenkään ole yksipuolinen). Mutta kuten edellä sanoin, minun kiinnostus herää viisaista sanoista. Se on vasta aavistus. Totta kai siinä on pientä tunnetta mukana, sitä en kiellä. Muttei siinä hääkellot päässä soi. Tämän alkukiinnostuksen pohjalta ei synny muuta kuin mahdolliset treffit, halu selvittää mitä on aavistuksen takana. Treffeillä sitten aloitan tuon yllä mainitsemani ”oman tutkimustyöni”. Tutkimustyö saattaa kestää jopa kuukausia. Tunteet ja kylmän viileä älyllinen analyysi vuorottelevat. Pelimiehet olen ainakin toistaiseksi erottanut todella helposti. En tiedä onko minulla tavallista enemmän psykologista silmää, ”aitoustutka” vai miksi näin on. He myös perääntyvät nopeasti, ainakin ne älykkäät pelimiehet, koska he näkevät että näen heidän läpi, jolloin heille olen ”ajan haaskausta”. Joku saattaa ottaa minut ”erikoishaasteena” (yksi kaveri edelleen uskoo minut jonain päivänä ”murtavansa”), mutta suurin osa tosiaan ei haaskaa aikaansa (kun sanon suoraan ettei kannata).

En kiellä siis että pelimiehiä on, en kiellä erilaisten käyttäytymisnormien/soidinmenojen olemassaoloa, ja että jotkut naiset lankeavat erilaisiin markkinointikikkoihin. Ihan samaa näen miehissä. (ei välttämättä olisi vaikea olla pelinainen jos haluaisi, valitettavasti, mutten aio koskaan kokeilla.) Olenkin koko ajan sanonut, että se ei ole KOKO totuus. Itsekin sanot että ” Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on.

Lue lisää

"Minä en pidä röyhistelyistä, siitä että mies tuo esiin arvoaan. Totta on, että jotkut esittelevät arvoaan räikeämmin ja toiset hienovaraisemmin. Mutta se, että mies minulle jotain ”esittelee”, on minulle turn-off."

Aikamoisia itsestäänselvyyksiä latelet. Tietenkin se arvo pitää osoittaa epäsuorasti tai hienovaraisesti, niin ettei se edes näytä esittelyltä, vaan tulee vähän kuin siinä sivussa. Usko pois, sinäkin esität aika paljon kun olet itseäsi kiinnostavan miehen seurassa. Se on ihan luonnollista ja kuuluu pelin henkeen. Vastustelet tätä ajatusta lähinnä, koska se ei sovi romanttiseen maailmankuvaasi. Näin sanottuna siinä on liikaa tietoista toimintaa ja liian vähän romanttisia fiiliksiä ja ihanaa ajautumista rakkauden satamaan. Ap:nkin kannattaisi opetella tuomaan sitä piilojohtajuuttaan ja vahvuuttaan esiin niin ettei se kuitenkaan ole leuhkimista. Miehen pitää osata markkinoinnin taito, koska naiset - toisin kuin miehet - eivät ihastu ainakaan yhtä usein pelkkään ulkonäköön ja halua tutustua pelkästään sen perusteella.

"Tajuatko että kirjoittamassasi on ristiriita: markkinointitoimet ovat pakollisia koska se on ainoa tapa herättää naisen kiinnostus nopeasti – mutta toisaalta naiset ihastuvat hitaammin koska niitä markkinointikikkoja tarvitsevat?"

Ei tuossa ole ristiriitaa, sillä ilman markkinointia he eivät ihastuisi ollenkaan. Siis jos mies ei ole luonnostaan ekstrovertti ja sosiaalinen, sellainen joka ei tarvitse "kikkoja", vaikka käyttää niitä luonnostaan.

"Ja että markkinointikikat sitten koukuttaisivat naisen pahemmin? Tämä on juurikin sitä loukkaavaa juttua siitä kuinka naiset muka olisivat niin tyhmiä, etteivät mistään mitään tajua."

Loukkaannu rauhassa, sillä romanttinen maailmankuvasi kokee nyt tällejä. Tuo sinun loukkaantumisesi johtuu vain siitä, että miellät sanan "markkinointikikka" negatiivisena pelailuna ja kusetuksena, vaikka se ei sitä välttämättä ole. "Kikkojahan" käytät sinäkin aivan varmasti miesten kanssa ollessasi tai kun haluat heihin tehdä vaikutuksen, mutta se on itsestäsi kiinni haluatko kusettaa ja käyttää heitä hyväkseen, eli vika ei ole silloin "kikoissa" vaan siinä ihmisessä joka haluaa kusettaa.

"Toisin kuin väität, kokemukseni mukaan harva ihminen on ”aina se miltä hän näyttää”.

Enhän minä näin väitä, vaan väitän, että naiset harvemmin huomaavat muuta kuin sen miltä näyttää. Siitä syystä sitä itsensä kommunikointia pitää opetella, jos ei sitä osaa (eli niitä pahamaineisia "markkinointikikkoja"). Aika harva nainen jaksaa yrittää tutustua mieheen, jos mies ei osaa aika nopeasti herättää sellaisia fiiliksiä, että hän on tutustumisen arvoinen, eli jos ne sisäiset johtajuudet ja muut on siellä piilossa, niin ei naisia sellainen mies jaksa kiinnosta, kun jännempiä miehiä on nurkan takana tarjolla, sellaisia jotka osaavat tuoda parhaat puolensa nopeammin pöytään.

"Tutkimustyö saattaa kestää jopa kuukausia. Tunteet ja kylmän viileä älyllinen analyysi vuorottelevat."

No onneksi olkoon, olet kyllä harvinaisuus jos haet kumppania ensisijaisesti kylmän viileällä analyysillä. Totta kai jokainen jotain analysoi, mutta ymmärrettävästi syystä ilman tunteita ei voi syntyä romanttista suhdettakaan. Ei kumppania haeta tosiaan samalla tyylillä kuin työntekijää. Kuulostaa hieman nyt selittelyltä ja uskottelulta, koska jotenkin taas miellät tunteet negatiivisena ja haluat uskotella, että sinulla ei ole tunteita kuin ihan pikkiriikkisen.

"En kiellä siis että pelimiehiä on, en kiellä erilaisten käyttäytymisnormien/soidinmenojen olemassaoloa, ja että jotkut naiset lankeavat erilaisiin markkinointikikkoihin."

Tällaiset kommentit osoittavat vain ettet ole lukenut tekstiäni vaan lukenut lähinnä omia pelkojasi/ennakkoluulojasi. "Pelimiehet" ja "lankeavat naiset". Hui kun kuulostaa pahaenteiseltä.

"Itsekin sanot että ” Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on."

Huvittaa tuo puolustelusi, kun selvästi tulkitset minua väärin. On vain tyhmää jäädä odottelemaan sitä yhtä miljoonasta naista, joka juuri oikealla hetkellä sattuu näkemään ap:n kuoren läpi. Fiksumpaa olisi opetella kommunikoimaan sitä omaa sisäistä sankaruuttaan niin ettei tarvitse odottaa sitä yhtä miljoonasta tilannetta, joka ei hyvällä todennäköisyydellä edes tule. Tähän kommunikointiin tarvitaan niitä "markkinointikikkoja", ja ne oppimalla johan alkaa naiset "lankeamaan".

Roberto Sexo kirjoitti:

"Minä en pidä röyhistelyistä, siitä että mies tuo esiin arvoaan. Totta on, että jotkut esittelevät arvoaan räikeämmin ja toiset hienovaraisemmin. Mutta se, että mies minulle jotain ”esittelee”, on minulle turn-off."

Aikamoisia itsestäänselvyyksiä latelet. Tietenkin se arvo pitää osoittaa epäsuorasti tai hienovaraisesti, niin ettei se edes näytä esittelyltä, vaan tulee vähän kuin siinä sivussa. Usko pois, sinäkin esität aika paljon kun olet itseäsi kiinnostavan miehen seurassa. Se on ihan luonnollista ja kuuluu pelin henkeen. Vastustelet tätä ajatusta lähinnä, koska se ei sovi romanttiseen maailmankuvaasi. Näin sanottuna siinä on liikaa tietoista toimintaa ja liian vähän romanttisia fiiliksiä ja ihanaa ajautumista rakkauden satamaan. Ap:nkin kannattaisi opetella tuomaan sitä piilojohtajuuttaan ja vahvuuttaan esiin niin ettei se kuitenkaan ole leuhkimista. Miehen pitää osata markkinoinnin taito, koska naiset - toisin kuin miehet - eivät ihastu ainakaan yhtä usein pelkkään ulkonäköön ja halua tutustua pelkästään sen perusteella.

"Tajuatko että kirjoittamassasi on ristiriita: markkinointitoimet ovat pakollisia koska se on ainoa tapa herättää naisen kiinnostus nopeasti – mutta toisaalta naiset ihastuvat hitaammin koska niitä markkinointikikkoja tarvitsevat?"

Ei tuossa ole ristiriitaa, sillä ilman markkinointia he eivät ihastuisi ollenkaan. Siis jos mies ei ole luonnostaan ekstrovertti ja sosiaalinen, sellainen joka ei tarvitse "kikkoja", vaikka käyttää niitä luonnostaan.

"Ja että markkinointikikat sitten koukuttaisivat naisen pahemmin? Tämä on juurikin sitä loukkaavaa juttua siitä kuinka naiset muka olisivat niin tyhmiä, etteivät mistään mitään tajua."

Loukkaannu rauhassa, sillä romanttinen maailmankuvasi kokee nyt tällejä. Tuo sinun loukkaantumisesi johtuu vain siitä, että miellät sanan "markkinointikikka" negatiivisena pelailuna ja kusetuksena, vaikka se ei sitä välttämättä ole. "Kikkojahan" käytät sinäkin aivan varmasti miesten kanssa ollessasi tai kun haluat heihin tehdä vaikutuksen, mutta se on itsestäsi kiinni haluatko kusettaa ja käyttää heitä hyväkseen, eli vika ei ole silloin "kikoissa" vaan siinä ihmisessä joka haluaa kusettaa.

"Toisin kuin väität, kokemukseni mukaan harva ihminen on ”aina se miltä hän näyttää”.

Enhän minä näin väitä, vaan väitän, että naiset harvemmin huomaavat muuta kuin sen miltä näyttää. Siitä syystä sitä itsensä kommunikointia pitää opetella, jos ei sitä osaa (eli niitä pahamaineisia "markkinointikikkoja"). Aika harva nainen jaksaa yrittää tutustua mieheen, jos mies ei osaa aika nopeasti herättää sellaisia fiiliksiä, että hän on tutustumisen arvoinen, eli jos ne sisäiset johtajuudet ja muut on siellä piilossa, niin ei naisia sellainen mies jaksa kiinnosta, kun jännempiä miehiä on nurkan takana tarjolla, sellaisia jotka osaavat tuoda parhaat puolensa nopeammin pöytään.

"Tutkimustyö saattaa kestää jopa kuukausia. Tunteet ja kylmän viileä älyllinen analyysi vuorottelevat."

No onneksi olkoon, olet kyllä harvinaisuus jos haet kumppania ensisijaisesti kylmän viileällä analyysillä. Totta kai jokainen jotain analysoi, mutta ymmärrettävästi syystä ilman tunteita ei voi syntyä romanttista suhdettakaan. Ei kumppania haeta tosiaan samalla tyylillä kuin työntekijää. Kuulostaa hieman nyt selittelyltä ja uskottelulta, koska jotenkin taas miellät tunteet negatiivisena ja haluat uskotella, että sinulla ei ole tunteita kuin ihan pikkiriikkisen.

"En kiellä siis että pelimiehiä on, en kiellä erilaisten käyttäytymisnormien/soidinmenojen olemassaoloa, ja että jotkut naiset lankeavat erilaisiin markkinointikikkoihin."

Tällaiset kommentit osoittavat vain ettet ole lukenut tekstiäni vaan lukenut lähinnä omia pelkojasi/ennakkoluulojasi. "Pelimiehet" ja "lankeavat naiset". Hui kun kuulostaa pahaenteiseltä.

"Itsekin sanot että ” Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on."

Huvittaa tuo puolustelusi, kun selvästi tulkitset minua väärin. On vain tyhmää jäädä odottelemaan sitä yhtä miljoonasta naista, joka juuri oikealla hetkellä sattuu näkemään ap:n kuoren läpi. Fiksumpaa olisi opetella kommunikoimaan sitä omaa sisäistä sankaruuttaan niin ettei tarvitse odottaa sitä yhtä miljoonasta tilannetta, joka ei hyvällä todennäköisyydellä edes tule. Tähän kommunikointiin tarvitaan niitä "markkinointikikkoja", ja ne oppimalla johan alkaa naiset "lankeamaan".

Lue lisää

”Aikamoisia itsestäänselvyyksiä latelet.” - Olet siis kanssani samaa mieltä?

”Vastustelet tätä ajatusta lähinnä, koska se ei sovi romanttiseen maailmankuvaasi. Näin sanottuna siinä on liikaa tietoista toimintaa ja liian vähän romanttisia fiiliksiä ja ihanaa ajautumista rakkauden satamaan.”

Jos olen juuri kertonut, että tutustun miehiin pitkän kaavan mukaan ja pitkän ”haastatteluprosessin” kautta, väittäen itse asiassa käyttäväni aika paljon tietoista toimintaa, niin millä perusteella pidät maailmankuvaani romanttisena?

”ilman markkinointia he eivät ihastuisi ollenkaan.” - Olen eri mieltä. Perustelut ovat tässä ketjussa ("markkinoinnista" puhuttu useammassa kohdassa).

”romanttinen maailmankuvasi kokee nyt tällejä.” - Ei minun maailmankuvani (joka ei ole romanttinen), ole mitään tällejä saanut. Ihan samanlaisena se on ja pysyy. Luuletko pystyväsi minun maailmankuvaani järisyttämään?

”…vika ei ole silloin "kikoissa" vaan siinä ihmisessä joka haluaa kusettaa.” - Tästä olen samaa mieltä ja juuri tästä syystä irtisanoudun kikoista.

”…naiset harvemmin huomaavat muuta kuin sen miltä näyttää.” - Perusteella, että?

”…jännempiä miehiä on nurkan takana tarjolla” - Ei tässä nyt mitään tex willer leikkejä enää leikitä.

”..haluat uskotella, että sinulla ei ole tunteita kuin ihan pikkiriikkisen.” - En ole näin väittänyt. Sanoinhan että tunteitakin on, ja että tunteet ja kylmän viileä analyysi vuorottelevat. Vääristelet sanojani.

”..et ole lukenut tekstiäni vaan lukenut lähinnä omia pelkojasi/ennakkoluulojasi. "Pelimiehet" ja "lankeavat naiset". Hui kun kuulostaa pahaenteiseltä.”

Tuota, ylempänä sinä kirjoitit: ”lipevä pelimies esittää iskemisshow'n ja saa naiset lankeamaan.” näin tuoden pelimiehet tähän keskusteluun. Eli kyse oli sinun sanavalinnoistasi, ei minun. Ei minulla ole syytä pelimiehiä pelätä – onko sinulla?

”"Itsekin sanot että ” Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on."
Huvittaa tuo puolustelusi, kun selvästi tulkitset minua väärin.”

Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin? Minä olen koko ajan ap:lle toitottanut että vain hän tietää mikä on paras ratkaisu hänen elämässään. Todennäköisyyslaskelmia tuollaisen naisen löytämiseksi (ihan oikeita) tuskin kenelläkään on käytettävissä?

Kympin Nainen kirjoitti:

”Aikamoisia itsestäänselvyyksiä latelet.” - Olet siis kanssani samaa mieltä?

”Vastustelet tätä ajatusta lähinnä, koska se ei sovi romanttiseen maailmankuvaasi. Näin sanottuna siinä on liikaa tietoista toimintaa ja liian vähän romanttisia fiiliksiä ja ihanaa ajautumista rakkauden satamaan.”

Jos olen juuri kertonut, että tutustun miehiin pitkän kaavan mukaan ja pitkän ”haastatteluprosessin” kautta, väittäen itse asiassa käyttäväni aika paljon tietoista toimintaa, niin millä perusteella pidät maailmankuvaani romanttisena?

”ilman markkinointia he eivät ihastuisi ollenkaan.” - Olen eri mieltä. Perustelut ovat tässä ketjussa ("markkinoinnista" puhuttu useammassa kohdassa).

”romanttinen maailmankuvasi kokee nyt tällejä.” - Ei minun maailmankuvani (joka ei ole romanttinen), ole mitään tällejä saanut. Ihan samanlaisena se on ja pysyy. Luuletko pystyväsi minun maailmankuvaani järisyttämään?

”…vika ei ole silloin "kikoissa" vaan siinä ihmisessä joka haluaa kusettaa.” - Tästä olen samaa mieltä ja juuri tästä syystä irtisanoudun kikoista.

”…naiset harvemmin huomaavat muuta kuin sen miltä näyttää.” - Perusteella, että?

”…jännempiä miehiä on nurkan takana tarjolla” - Ei tässä nyt mitään tex willer leikkejä enää leikitä.

”..haluat uskotella, että sinulla ei ole tunteita kuin ihan pikkiriikkisen.” - En ole näin väittänyt. Sanoinhan että tunteitakin on, ja että tunteet ja kylmän viileä analyysi vuorottelevat. Vääristelet sanojani.

”..et ole lukenut tekstiäni vaan lukenut lähinnä omia pelkojasi/ennakkoluulojasi. "Pelimiehet" ja "lankeavat naiset". Hui kun kuulostaa pahaenteiseltä.”

Tuota, ylempänä sinä kirjoitit: ”lipevä pelimies esittää iskemisshow'n ja saa naiset lankeamaan.” näin tuoden pelimiehet tähän keskusteluun. Eli kyse oli sinun sanavalinnoistasi, ei minun. Ei minulla ole syytä pelimiehiä pelätä – onko sinulla?

”"Itsekin sanot että ” Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on."
Huvittaa tuo puolustelusi, kun selvästi tulkitset minua väärin.”

Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin? Minä olen koko ajan ap:lle toitottanut että vain hän tietää mikä on paras ratkaisu hänen elämässään. Todennäköisyyslaskelmia tuollaisen naisen löytämiseksi (ihan oikeita) tuskin kenelläkään on käytettävissä?

Lue lisää

"Olet siis kanssani samaa mieltä?"

Olen jo kahteen kertaan kirjoittanut, että leuhkimisesta harva pitää. Ei välttämättä edes ne heikot naiset, eli et sinä ole mikään erikoistapaus. Miehen pitää osata markkinoida itseään, mutta tehdä se riittävän hienovaraisesti.

"Jos olen juuri kertonut, että tutustun miehiin pitkän kaavan mukaan ja pitkän ”haastatteluprosessin” kautta, väittäen itse asiassa käyttäväni aika paljon tietoista toimintaa, niin millä perusteella pidät maailmankuvaani romanttisena?"

Tuo haastatteluprosessisi liittyy todennäköisesti siihen, että ymmärrät oman markkina-arvosi "kympin naisena". Romanttisella maailmankuvallasi tarkoitan tuota, että et halua myöntää, että jopa ne sinunkin ihailemasi hyvis miehet markkinoivat itseään, tavalla tai toisella, niin epäromanttiselta kuin se kuulostaakin.

"”ilman markkinointia he eivät ihastuisi ollenkaan.” - Olen eri mieltä. Perustelut ovat tässä ketjussa"

En jaksa lukea koko ketjua, mutta pointti oli se, että jos mies ei osaa tuoda parhaita puoliaan esiin, esim. on ujo tai hiljainen naisten seurassa, niin silloin pitää opetella sitä "markkinointia" tai kommunikointia, jotta nainen voisi kiinnostua. Tämäkin varmaan sotii romanttista maailmankuvaasi vastaan, mutta vaikka olisi miten hyvä mies muuten, muttei osaa tuoda sitä esille naisten seurassa, niin yksin jää. Miehille se markkinointi on jopa tärkeämpää, koska naisethan harvoin tekevät aloitteita ja jos tekevät niin eivät ainakaan miehelle, joka on etäinen ja läpitunkematon.

"Luuletko pystyväsi minun maailmankuvaani järisyttämään?"

Olen aivan varma, että en saa jo lujaan juurtunutta romanttista maailmankuvaasi murskattua, mutta defenssiesi paukkumista on silti hauska seurata.

"juuri tästä syystä irtisanoudun kikoista."

Todennäköisesti käytät itsekin jotain "kikkoja", vaikket niitä sillä nimityksellä kutsuisi. Tai voihan olla, että olen ns. natural. Kikkojen opettelu onkin tarpeellista vain niille, jotka ovat sosiaalisesti taitamattomia.

”…naiset harvemmin huomaavat muuta kuin sen miltä näyttää.” - Perusteella, että?"

Keskimäärin naisille mielikuvat ja tunteet on tärkeämpiä kuin mikään älyllinen ja etäännytetty analyysi. Sinunkin kirjoittelusi on hyvä osoitus tästä, vaikka oletkin ehkä keskivertoa analyyttisempi noin muuten. Et esimerkiksi pidä sanoista kuten "markkinointi", koska ne herättää ikäviä mielikuvia ja fiiliksiä. Sinua ei kiinnosta analysoida mitä tarkoitan markkinoinnilla, koska olet jo päättänyt että se on ikävä sana josta saa pahoja fiiliksiä.

"Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?"

Aika monessa kohtaa.

Viittasin marttyyriudella lähinnä Etelän hetelmän ja ordre.publicin viesteihin, jotka eivät sanoneet sitä suoraan, mutta vihjailivat kyllä mielestäni siihen suuntaan.

Oman totuuden löytäminen ei ole ongelma, mutta paljon haastavampaa on löytää uusia suuntia joihin kasvaa :) Tällaiset keskustelut auttavat laittamalla ajatukset liikkeelle.

Liian vahva? kirjoitti:

Viittasin marttyyriudella lähinnä Etelän hetelmän ja ordre.publicin viesteihin, jotka eivät sanoneet sitä suoraan, mutta vihjailivat kyllä mielestäni siihen suuntaan.

Oman totuuden löytäminen ei ole ongelma, mutta paljon haastavampaa on löytää uusia suuntia joihin kasvaa :) Tällaiset keskustelut auttavat laittamalla ajatukset liikkeelle.

Lue lisää

Missään vaiheessa kumpikaan meistä ei sanallakaan vihjannut "marttyyriuteen". Tuo kuulostaa pikkaisen vainoharhaiselta ja ajatukselta jonka itse olet ajatellut itsestäsi.

Marttyyriutta se olisi vain silloin jos haluaisit "yleisön" teollesi tai etsisit "oikeutusta" tavallesi toimia esimerkiksi tältä palstalta.
Kuitenkin itsensä voimaannuttaminen sillä että "olen parempi ja vahvempi koska en tee samaa kuin muut" on ihan hieno tavoite, mutta valitettavan idealistinen silloin kun puhutaan naisten tunteista sinua kohtaan.

Kun naiset eivät välitä. Tämäkin Kympin nainen (jos on edes nainen) niin takuuvarmasti valitsee sen joka herättää hänen tunteensa siinä sosiaalisen todellisuuden välittämässä teatterissa jossa sillä miehellä on se miespääosa. Ongelma on siinä että te molemmat kuvittelette että se olisi jotenkin toisin se asia ja että naiset eivät valitsisi tunteella.

Naiset eivät halua järkisuhteita eivätkä valitse miehiä järkiperusteilla tiedostaen vaikka kuinka väittävät. Siihen vaikuttaa naisten esivalinta sekä se hetkellinen vaikutusarvo joka sinulla on naisen ekoissa kohtaamisissa.

Naiset ovat itse pahimpia idealisteja omien korkeialentoisten arvojen suhteen mitä tulee miesten valintaan.
Mutta kun mennään siihen noutopöytään niin he tilaavat kiltisti sitä samaa pastabolognesea kuten kaikki muutkin jos vaihtoehtona on rössypottu.

Huijaat vain itseäsi ja se olisi marttyyriutta vain siinä jos kuvittelet että se tekee sinusta itsellesi ja maailmalle rehellisemmän miehen. Se ei tee. Syy on siinä että sinä valehtelet itsellesi mitä naiset haluavat ja ne ovat tunteita.

Jos et herätä niitä joko olemalla jo valmiiksi uhkuva leijonaharjainen uros niin sinun täytyy osoittaa se jotenkin, vaikka se menisi hieman harrasteatterin tai "pelaamisen" piikkiin. Eivät naiset sitten välitä mikä heidän tunteet sytyttää eivätkä itse tiedosta sitä.

Satanen vetoa niin tämäkin Kympin nainen, Vahva nainen tai kuka hyvänsä antaisi sinulle pakit alta aikayksikön jos oikeasti tapaisitte. Ei heillä ole mitään aikomusta uhrautua jollekin tiedostavan olennon alttarille jos heidän ehkä hieman primitiivisemmät reaktionsa joita sosiaalinen todellisuus vahvistaa sukupuoliroolien välityksellä saa heidät tuntemaan jotain tai oikeammin kutkuamaan sieltä salaisesta paikasta.

Helpointahan olisi jos meidän kaltaiset miehet olisivat oppineet nuorempana jo iskemään naisen ihan luonnostaan, mutta jos on viihtynä omissa oloissaan ja naiset ovat pysyneet lähinnä tuttavina niin jälkikäteen sitä joutuu hieman opettelemaan vaikka kuinka nöyryyttävältä se tuntuisikin ja tahtoisi olla "vahva" oman elämänsä kulkija.

Yleensä meidänlaisten miesten pahin vihollinen naisten saamisessa joko sänkyyn tai suhteeseen olemme me itse. Pyrimme välttämään olemasta sitä mitä naiset aina eniten miehestä tahtovat: sosiaalista näkyvyyttä ja arvon näyttöä joka sytyttää heidän tunteensa.

Sinun täytyy vain kanavoida tuo itsevarmuus ja tuo tarmo sitten siihen naisen metsästykseen.
Koska muuten ne mahdollisuudet löytää se nainen jonka tunteet syttyvät sinusta ja sinun vaikeasti huomattavast sisäisestä vahvuudesta puhumattakaan että hän vielä olisi yhtä vahva kuin haluat hänen olevan sekä vielä sen lisäksi olisi muutenkin yhteenkäypä sinun kanssasi ovat hyvin pienet, lähes olemattomat.

Sielunkumppanit ovat niin menneen talven lumia.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Missään vaiheessa kumpikaan meistä ei sanallakaan vihjannut "marttyyriuteen". Tuo kuulostaa pikkaisen vainoharhaiselta ja ajatukselta jonka itse olet ajatellut itsestäsi.

Marttyyriutta se olisi vain silloin jos haluaisit "yleisön" teollesi tai etsisit "oikeutusta" tavallesi toimia esimerkiksi tältä palstalta.
Kuitenkin itsensä voimaannuttaminen sillä että "olen parempi ja vahvempi koska en tee samaa kuin muut" on ihan hieno tavoite, mutta valitettavan idealistinen silloin kun puhutaan naisten tunteista sinua kohtaan.

Kun naiset eivät välitä. Tämäkin Kympin nainen (jos on edes nainen) niin takuuvarmasti valitsee sen joka herättää hänen tunteensa siinä sosiaalisen todellisuuden välittämässä teatterissa jossa sillä miehellä on se miespääosa. Ongelma on siinä että te molemmat kuvittelette että se olisi jotenkin toisin se asia ja että naiset eivät valitsisi tunteella.

Naiset eivät halua järkisuhteita eivätkä valitse miehiä järkiperusteilla tiedostaen vaikka kuinka väittävät. Siihen vaikuttaa naisten esivalinta sekä se hetkellinen vaikutusarvo joka sinulla on naisen ekoissa kohtaamisissa.

Naiset ovat itse pahimpia idealisteja omien korkeialentoisten arvojen suhteen mitä tulee miesten valintaan.
Mutta kun mennään siihen noutopöytään niin he tilaavat kiltisti sitä samaa pastabolognesea kuten kaikki muutkin jos vaihtoehtona on rössypottu.

Huijaat vain itseäsi ja se olisi marttyyriutta vain siinä jos kuvittelet että se tekee sinusta itsellesi ja maailmalle rehellisemmän miehen. Se ei tee. Syy on siinä että sinä valehtelet itsellesi mitä naiset haluavat ja ne ovat tunteita.

Jos et herätä niitä joko olemalla jo valmiiksi uhkuva leijonaharjainen uros niin sinun täytyy osoittaa se jotenkin, vaikka se menisi hieman harrasteatterin tai "pelaamisen" piikkiin. Eivät naiset sitten välitä mikä heidän tunteet sytyttää eivätkä itse tiedosta sitä.

Satanen vetoa niin tämäkin Kympin nainen, Vahva nainen tai kuka hyvänsä antaisi sinulle pakit alta aikayksikön jos oikeasti tapaisitte. Ei heillä ole mitään aikomusta uhrautua jollekin tiedostavan olennon alttarille jos heidän ehkä hieman primitiivisemmät reaktionsa joita sosiaalinen todellisuus vahvistaa sukupuoliroolien välityksellä saa heidät tuntemaan jotain tai oikeammin kutkuamaan sieltä salaisesta paikasta.

Helpointahan olisi jos meidän kaltaiset miehet olisivat oppineet nuorempana jo iskemään naisen ihan luonnostaan, mutta jos on viihtynä omissa oloissaan ja naiset ovat pysyneet lähinnä tuttavina niin jälkikäteen sitä joutuu hieman opettelemaan vaikka kuinka nöyryyttävältä se tuntuisikin ja tahtoisi olla "vahva" oman elämänsä kulkija.

Yleensä meidänlaisten miesten pahin vihollinen naisten saamisessa joko sänkyyn tai suhteeseen olemme me itse. Pyrimme välttämään olemasta sitä mitä naiset aina eniten miehestä tahtovat: sosiaalista näkyvyyttä ja arvon näyttöä joka sytyttää heidän tunteensa.

Sinun täytyy vain kanavoida tuo itsevarmuus ja tuo tarmo sitten siihen naisen metsästykseen.
Koska muuten ne mahdollisuudet löytää se nainen jonka tunteet syttyvät sinusta ja sinun vaikeasti huomattavast sisäisestä vahvuudesta puhumattakaan että hän vielä olisi yhtä vahva kuin haluat hänen olevan sekä vielä sen lisäksi olisi muutenkin yhteenkäypä sinun kanssasi ovat hyvin pienet, lähes olemattomat.

Sielunkumppanit ovat niin menneen talven lumia.

Lue lisää

"Itsekin tunnistan ap:n selityksistä paljolti omia ajatuksiani ja toimintapojani ajalta, jolloin olin vielä romantikko (ja sinkku). Sittemmin tuon ajattelutavan kestämättömyys onneksi paljastui, vaikka se tietysti naisilta jonkin verran suosiota saikin. Eräs yksittäinen oivallus, joka idealismilta pelasti oli se, että miksi minun pitäisi kärsiä siitä, että muut ovat pinnallisia/toimivat itsekkäästi. Eikö ole järjetöntä rangaista itse itseään siitä, että toimii "suoraselkäisesti". Sillä mitä muuta tuo "ihanteiden mukaan eläminen" käytännössä on kuin itsensä ruoskimista omasta hyvyydestään.Olemalla pragmaattinen oma elämä muodostuu sekä itselle mieluisammaksi että yhteiskunnalle hyödylliseksi."

Kuten sanoin, kukaan ei suoraan puhunut marttyyriudesta, mutta esimerkiksi tuo lainaus ordre.publicin kommentista vihjaa siihen suuntaan, että olisi parempi vaan luovuttaa, jotta saisi edes jotain. Ja mielestäni siitä ei ole pitkä matka ajatukseen, että jos ei luovuta, eikä myöskään saavuta toivottua lopputulosta, on marttyyri.

"Kuitenkin itsensä voimaannuttaminen sillä että "olen parempi ja vahvempi koska en tee samaa kuin muut" on ihan hieno tavoite, mutta valitettavan idealistinen silloin kun puhutaan naisten tunteista sinua kohtaan."

En ole koskaan väittänyt, että voimauttaisin itseäni tuolla tavalla. Ei se, että ei seuraa valtavirtaa, tee kenestäkään yhtään parempaa.

"Kun naiset eivät välitä. Tämäkin Kympin nainen (jos on edes nainen) niin takuuvarmasti valitsee sen joka herättää hänen tunteensa siinä sosiaalisen todellisuuden välittämässä teatterissa jossa sillä miehellä on se miespääosa. Ongelma on siinä että te molemmat kuvittelette että se olisi jotenkin toisin se asia ja että naiset eivät valitsisi tunteella."

Mistä naiset eivät välitä? Olenko väittänyt, että nainen ei valitsisi tunteella, saati että nainen ei saisi valita tunteella?

Mielestäni kyse on siitä, miten ihminen näkee maailman ja ihmiset ympärillään. Yksi näkee pinnan, toinen myös sen, mitä on pinnan alla. Sekä oma elämänkokemus että myös biologia määrävät, miten itse kukin toimii. En haluaisi naista, joka ei ole valinnut minua tunteen perusteella, mutta haluan naisen, jonka tunne syttyy siitä, mitä todella olen, eikä siitä, millaiseksi yritän itseni tehdä hänet saadakseni.

Liian vahva? kirjoitti:

"Itsekin tunnistan ap:n selityksistä paljolti omia ajatuksiani ja toimintapojani ajalta, jolloin olin vielä romantikko (ja sinkku). Sittemmin tuon ajattelutavan kestämättömyys onneksi paljastui, vaikka se tietysti naisilta jonkin verran suosiota saikin. Eräs yksittäinen oivallus, joka idealismilta pelasti oli se, että miksi minun pitäisi kärsiä siitä, että muut ovat pinnallisia/toimivat itsekkäästi. Eikö ole järjetöntä rangaista itse itseään siitä, että toimii "suoraselkäisesti". Sillä mitä muuta tuo "ihanteiden mukaan eläminen" käytännössä on kuin itsensä ruoskimista omasta hyvyydestään.Olemalla pragmaattinen oma elämä muodostuu sekä itselle mieluisammaksi että yhteiskunnalle hyödylliseksi."

Kuten sanoin, kukaan ei suoraan puhunut marttyyriudesta, mutta esimerkiksi tuo lainaus ordre.publicin kommentista vihjaa siihen suuntaan, että olisi parempi vaan luovuttaa, jotta saisi edes jotain. Ja mielestäni siitä ei ole pitkä matka ajatukseen, että jos ei luovuta, eikä myöskään saavuta toivottua lopputulosta, on marttyyri.

"Kuitenkin itsensä voimaannuttaminen sillä että "olen parempi ja vahvempi koska en tee samaa kuin muut" on ihan hieno tavoite, mutta valitettavan idealistinen silloin kun puhutaan naisten tunteista sinua kohtaan."

En ole koskaan väittänyt, että voimauttaisin itseäni tuolla tavalla. Ei se, että ei seuraa valtavirtaa, tee kenestäkään yhtään parempaa.

"Kun naiset eivät välitä. Tämäkin Kympin nainen (jos on edes nainen) niin takuuvarmasti valitsee sen joka herättää hänen tunteensa siinä sosiaalisen todellisuuden välittämässä teatterissa jossa sillä miehellä on se miespääosa. Ongelma on siinä että te molemmat kuvittelette että se olisi jotenkin toisin se asia ja että naiset eivät valitsisi tunteella."

Mistä naiset eivät välitä? Olenko väittänyt, että nainen ei valitsisi tunteella, saati että nainen ei saisi valita tunteella?

Mielestäni kyse on siitä, miten ihminen näkee maailman ja ihmiset ympärillään. Yksi näkee pinnan, toinen myös sen, mitä on pinnan alla. Sekä oma elämänkokemus että myös biologia määrävät, miten itse kukin toimii. En haluaisi naista, joka ei ole valinnut minua tunteen perusteella, mutta haluan naisen, jonka tunne syttyy siitä, mitä todella olen, eikä siitä, millaiseksi yritän itseni tehdä hänet saadakseni.

Lue lisää

"Kuten sanoin, kukaan ei suoraan puhunut marttyyriudesta, mutta esimerkiksi tuo lainaus ordre.publicin kommentista vihjaa siihen suuntaan, että olisi parempi vaan luovuttaa, jotta saisi edes jotain."

Luovuttaa mitä? Pidätkö tätä jonkinlaisena kamppailuna jotakin vastaan jossa taistelet ettet tee jotain koska muuten luovutat? En nyt ymmärrä mitä luovuttamista siinä on että yrittää tehdä vaikutuksen naisiin. Itseasiassa sinä vaikutat luovuttaneelta tällä hetkellä.

"Ja mielestäni siitä ei ole pitkä matka ajatukseen, että jos ei luovuta, eikä myöskään saavuta toivottua lopputulosta, on marttyyri."

En voi sanoa mitä ordre.public ajattelee, mutta rehellisesti sanottuna aika vaikean kautta väännät ajatuksen marttyyriuteen. Olisikohan niin että itse liität ajatuksen marttyyrina olemisesta tuohon?

ordre.public oli kysynyt itseltään että "miksi minä kärsin siitä että muut toimivat kuten toimivat" (ovat pinnallisia/itsekkäitä tai naiset valitsevat pintaan perustuvalla tunteella) samalla kun hän itse yrittäisi pitää pystyssä jotain "kestäviä ihmisyyden arvoja".

Onhan siinä tietysti vaarana itsensä uhraaminen ja uhriutuminen.

Käsittääkseni kuitenkin tahdot parisuhteen?
Sinun täytyy ajatella niitä kahtena ristiriitaisena toiveena, jossa toisessa tahdot parisuhteen jossa se alkaa ja kulkee kuten sinä tahdot ja sitten on se johon nainen vaikuttaa valinnoillaan joka valitettavasti on se todennäköisempi.

"En ole koskaan väittänyt, että voimauttaisin itseäni tuolla tavalla. Ei se, että ei seuraa valtavirtaa, tee kenestäkään yhtään parempaa."

Voimautat itseäsi sillä että pidät kiinni periaatteista ja nimitätä niistä periksi antamiseksi "luovuttamiseksi" vaikka se veisi sinua lähemmäksi sitä tavoitetta.

Tahdot vahvan naisen joka huomaa sinussa heti sitä jotakin joka toimii kuten sinä haluat ja on sellainen kuten haluat. Ymmärrät kai miten fantasianomainen tällainen ihmehahmo oikein on?

"Mistä naiset eivät välitä? Olenko väittänyt, että nainen ei valitsisi tunteella, saati että nainen ei saisi valita tunteella?"

Naiset eivät välitä tositilanteessa miten hieno mies sinä sisältäpäin olet jos tunteet kertovat toista. Se vain on niin yksinkertaista.

Tällä hetkellä vaikuttaa että kamppailet sitä vastaan että nainen ei valitsisi tunteella johon pääsääntöisesti vaikuttaa nuo pintajutut paljon enemmän kuin mikään "sisäinen johtajuus".

"Mielestäni kyse on siitä, miten ihminen näkee maailman ja ihmiset ympärillään. Yksi näkee pinnan, toinen myös sen, mitä on pinnan alla. Sekä oma elämänkokemus että myös biologia määrävät, miten itse kukin toimii. En haluaisi naista, joka ei ole valinnut minua tunteen perusteella, mutta haluan naisen, jonka tunne syttyy siitä, mitä todella olen, eikä siitä, millaiseksi yritän itseni tehdä hänet saadakseni. "

Mutta kun naisen tunteet usein syttyvät juuri siitä mitä mies tekee. Ei siitä mitä hän jossain pinnan alla mystisesti vain "on".
Itseasiassa jos mies saa vaikuttamaan enemmän siltä että hänessä on mysteeriota niin se usein liittyy hänen käytökseen ja siihen että nainen ei tiedä mitä mies seuraavaksi ehkä tekee.

Sinä kuvittelet että naiset ovat jotain selvännäkijöitä tai sitten jotain ihanan tiedostavia olentoja jotka huomaavat sinun upean sielusi.

Se on ihan täyttä BS:ää.

Liian vahva? kirjoitti:

"Itsekin tunnistan ap:n selityksistä paljolti omia ajatuksiani ja toimintapojani ajalta, jolloin olin vielä romantikko (ja sinkku). Sittemmin tuon ajattelutavan kestämättömyys onneksi paljastui, vaikka se tietysti naisilta jonkin verran suosiota saikin. Eräs yksittäinen oivallus, joka idealismilta pelasti oli se, että miksi minun pitäisi kärsiä siitä, että muut ovat pinnallisia/toimivat itsekkäästi. Eikö ole järjetöntä rangaista itse itseään siitä, että toimii "suoraselkäisesti". Sillä mitä muuta tuo "ihanteiden mukaan eläminen" käytännössä on kuin itsensä ruoskimista omasta hyvyydestään.Olemalla pragmaattinen oma elämä muodostuu sekä itselle mieluisammaksi että yhteiskunnalle hyödylliseksi."

Kuten sanoin, kukaan ei suoraan puhunut marttyyriudesta, mutta esimerkiksi tuo lainaus ordre.publicin kommentista vihjaa siihen suuntaan, että olisi parempi vaan luovuttaa, jotta saisi edes jotain. Ja mielestäni siitä ei ole pitkä matka ajatukseen, että jos ei luovuta, eikä myöskään saavuta toivottua lopputulosta, on marttyyri.

"Kuitenkin itsensä voimaannuttaminen sillä että "olen parempi ja vahvempi koska en tee samaa kuin muut" on ihan hieno tavoite, mutta valitettavan idealistinen silloin kun puhutaan naisten tunteista sinua kohtaan."

En ole koskaan väittänyt, että voimauttaisin itseäni tuolla tavalla. Ei se, että ei seuraa valtavirtaa, tee kenestäkään yhtään parempaa.

"Kun naiset eivät välitä. Tämäkin Kympin nainen (jos on edes nainen) niin takuuvarmasti valitsee sen joka herättää hänen tunteensa siinä sosiaalisen todellisuuden välittämässä teatterissa jossa sillä miehellä on se miespääosa. Ongelma on siinä että te molemmat kuvittelette että se olisi jotenkin toisin se asia ja että naiset eivät valitsisi tunteella."

Mistä naiset eivät välitä? Olenko väittänyt, että nainen ei valitsisi tunteella, saati että nainen ei saisi valita tunteella?

Mielestäni kyse on siitä, miten ihminen näkee maailman ja ihmiset ympärillään. Yksi näkee pinnan, toinen myös sen, mitä on pinnan alla. Sekä oma elämänkokemus että myös biologia määrävät, miten itse kukin toimii. En haluaisi naista, joka ei ole valinnut minua tunteen perusteella, mutta haluan naisen, jonka tunne syttyy siitä, mitä todella olen, eikä siitä, millaiseksi yritän itseni tehdä hänet saadakseni.

Lue lisää

"En haluaisi naista, joka ei ole valinnut minua tunteen perusteella, mutta haluan naisen, jonka tunne syttyy siitä, mitä todella olen, eikä siitä, millaiseksi yritän itseni tehdä hänet saadakseni."

Tämä on aika yleinen heitto, tuttu myös palstan LordBoredomilta ja muilta vastaavilta, jotka odottavat että naiset näkevät heidän sisälleen sen juron ja sosiaalisesti kömpelön kuoren alle. Idealismia ja romantiikka jos mikä.

Ajattele sitä niin, että ne sosiaaliset taidot ja "pelailut" ovat vain kommunikointia jolla pyrit tuomaan parhaat puolesi esiin. Ei niistä parhaista puolista, sisäisestä vahvuudesta ja muusta ole mitään iloa naisten kanssa, jos he eivät sitä huomaa. Se pitää osata kommunikoida näkyville. Eli kyse ei ole siitä, että teeskennellään jotain muuta kuin mitä oikeasti on, sillä eihän kenenkään se aito oma itse ole kömpelö tai juro tai ujo, vaan nuo on vain sitä käyttäytymistä mikä on opittu seurassa, kun ei osata tai uskalleta muuta - eli hyvinkin normien mukaista käyttäytymistä, vaikka ehkä muuta haluaisi itselleen uskotella.

Ei naiset näe mitä siellä pinnan alla on, jos et avaa sitä pintaa ja näytä mitä siellä on, eli vaikka romanttis-idealistisesti odottelet ja toivot, että "se oikea" nainen tulee ja näkee määrätietoisesta katseestasi koko sielusi syvimmät sopukat ja rakastuu sinuun, niin aika kauat saat odotella, jos ei hyvä tuuri käy. Enemmän kuin luotat tuuriin, niin voisit vaikuttaa asioihin ja opetella enemmän tuomaan esiin parhaita puoliasi.

Oletko alkuunkaan varma, että naiset edes kiinnostuisivat sinussa juuri siitä eräretken johtaja (tai mikä nyt onkaan) puolesta? Kyllä se nainen pitää osata valloittaa juuri arjessa, eikä viedä jonnekin metsäretkelle jossa voi esitellä eräilytaitoja ja lauman johtajuutta.

"viemisen vuoro tulee vasta siinä vaiheessa, kun tiedän haluavani jotain"

Eli naisen seurassa et tiedä mitä haluat. Sun ongelma on juuri tuossa. Jos et tiedä mitä haluat, kun olet naisen kanssa ja pitää mennä jonnekin eräretkellä ennen kuin olet täysin toimintakykyinen, niin ei oo helppoo.

Nuo puheet "aitoudesta" nyt on vähän sellaista sanahelinää. Totta kai pitää olla aito, mutta jos on jotain sosiaalisessa pelisilmässä puutteita, niin ei se aitous siitä karise jos vähän opettelee olemaan naisten kanssa, niin ettei anna liikaa tilaa, joka vaikuttaa vaan välinpitämättömyydeltä tai siltä ettet tiedä mitä haluat.

Roberto Sexo kirjoitti:

Oletko alkuunkaan varma, että naiset edes kiinnostuisivat sinussa juuri siitä eräretken johtaja (tai mikä nyt onkaan) puolesta? Kyllä se nainen pitää osata valloittaa juuri arjessa, eikä viedä jonnekin metsäretkelle jossa voi esitellä eräilytaitoja ja lauman johtajuutta.

"viemisen vuoro tulee vasta siinä vaiheessa, kun tiedän haluavani jotain"

Eli naisen seurassa et tiedä mitä haluat. Sun ongelma on juuri tuossa. Jos et tiedä mitä haluat, kun olet naisen kanssa ja pitää mennä jonnekin eräretkellä ennen kuin olet täysin toimintakykyinen, niin ei oo helppoo.

Nuo puheet "aitoudesta" nyt on vähän sellaista sanahelinää. Totta kai pitää olla aito, mutta jos on jotain sosiaalisessa pelisilmässä puutteita, niin ei se aitous siitä karise jos vähän opettelee olemaan naisten kanssa, niin ettei anna liikaa tilaa, joka vaikuttaa vaan välinpitämättömyydeltä tai siltä ettet tiedä mitä haluat.

Lue lisää

"Eli naisen seurassa et tiedä mitä haluat. Sun ongelma on juuri tuossa. Jos et tiedä mitä haluat, kun olet naisen kanssa ja pitää mennä jonnekin eräretkellä ennen kuin olet täysin toimintakykyinen, niin ei oo helppoo."

Tiedän kyllä, mitä haluan, eikä minun tarvitse mennä eräretkelle ollakseni täysin toimintakykyinen. Se, mitä annan ymmärtää haluavani, ei vaan aina mene yksiin sen kanssa, mitä todella haluan, tai mitä nainen haluaa nähdä minun haluavan. Ehkä oikea kysmys kuuluukin, että miten sovittaa nuo asiat yhteen menettämättä aitoutta.

Toinen näkökulma alkuperäiseen kysymykseeni on se, että jotkut kiinnostavat naiset, jotka ovat tavanneet minut ensimmäistä kertaa tuollaisissa alfa-puolelleni otollisissa olosuhteissa ja kiinnostuneet, ovat menettäneet kiinnostuksensa nähtyään arkiminäni, sen, joka vie aktiivisesti vain silloin, kun on tilanne päällä.

Se alfa-puoli veisi kyllä naistakin, jos vaan tietäisi, mitä nainen haluaa, mutta jos nainen odottaa, että miehellä on aina jotain mielessä, niin sellainen nainen ei ole minulle se oikea.

Liian vahva? kirjoitti:

"Eli naisen seurassa et tiedä mitä haluat. Sun ongelma on juuri tuossa. Jos et tiedä mitä haluat, kun olet naisen kanssa ja pitää mennä jonnekin eräretkellä ennen kuin olet täysin toimintakykyinen, niin ei oo helppoo."

Tiedän kyllä, mitä haluan, eikä minun tarvitse mennä eräretkelle ollakseni täysin toimintakykyinen. Se, mitä annan ymmärtää haluavani, ei vaan aina mene yksiin sen kanssa, mitä todella haluan, tai mitä nainen haluaa nähdä minun haluavan. Ehkä oikea kysmys kuuluukin, että miten sovittaa nuo asiat yhteen menettämättä aitoutta.

Toinen näkökulma alkuperäiseen kysymykseeni on se, että jotkut kiinnostavat naiset, jotka ovat tavanneet minut ensimmäistä kertaa tuollaisissa alfa-puolelleni otollisissa olosuhteissa ja kiinnostuneet, ovat menettäneet kiinnostuksensa nähtyään arkiminäni, sen, joka vie aktiivisesti vain silloin, kun on tilanne päällä.

Se alfa-puoli veisi kyllä naistakin, jos vaan tietäisi, mitä nainen haluaa, mutta jos nainen odottaa, että miehellä on aina jotain mielessä, niin sellainen nainen ei ole minulle se oikea.

Lue lisää

"jos vaan tietäisi, mitä nainen haluaa"

Naiset on loppupeleissä aika yksinkertaisia haluineen. Ne haluaa, että mies vie tilannetta, ainakin aluksi. Ei tuosta kuvauksestasi saa nyt ihan selvää kuvaa minkälainen on arkiminäsi. Et kai nyt ihan tumput suorina ole ja kysy naiselta mielipidettä kaikesta? Aika moni nainen on sellainen, että niitä pitää viedä niin, että antaa kuitenkin mahdollisuuden kieltäytyä, mutta jos kaikesta kysyy mielipidettä, niin se on vähän kuin nainen itse veisi. Naiset nyt vaan on sellaisia. Ehkä jotain poikkeuksia löytyy, mutta onnea etsintään. Todennäköisempää on, että jos et jollain tapaa muuta toimintatapojasi naisten kanssa, niin seuraava aloituksesi tänne on otsikolla "Liian vanha mies?".

Liian vahva? kirjoitti:

"Eli naisen seurassa et tiedä mitä haluat. Sun ongelma on juuri tuossa. Jos et tiedä mitä haluat, kun olet naisen kanssa ja pitää mennä jonnekin eräretkellä ennen kuin olet täysin toimintakykyinen, niin ei oo helppoo."

Tiedän kyllä, mitä haluan, eikä minun tarvitse mennä eräretkelle ollakseni täysin toimintakykyinen. Se, mitä annan ymmärtää haluavani, ei vaan aina mene yksiin sen kanssa, mitä todella haluan, tai mitä nainen haluaa nähdä minun haluavan. Ehkä oikea kysmys kuuluukin, että miten sovittaa nuo asiat yhteen menettämättä aitoutta.

Toinen näkökulma alkuperäiseen kysymykseeni on se, että jotkut kiinnostavat naiset, jotka ovat tavanneet minut ensimmäistä kertaa tuollaisissa alfa-puolelleni otollisissa olosuhteissa ja kiinnostuneet, ovat menettäneet kiinnostuksensa nähtyään arkiminäni, sen, joka vie aktiivisesti vain silloin, kun on tilanne päällä.

Se alfa-puoli veisi kyllä naistakin, jos vaan tietäisi, mitä nainen haluaa, mutta jos nainen odottaa, että miehellä on aina jotain mielessä, niin sellainen nainen ei ole minulle se oikea.

Lue lisää

"Se, mitä annan ymmärtää haluavani, ei vaan aina mene yksiin sen kanssa, mitä todella haluan, tai mitä nainen haluaa nähdä minun haluavan."

Tämä on kyllä aika kummallinen kohta. Eikö kaikkein aidointa olisi näyttää ihan aidosti mitä haluat, eikä miettiä liikoja mitä muut haluaa sinun haluavan? Kuulostaa siltä, että aitoutesi on menetetty jo jos joudut antaa ymmärtää muttet ymmärtää antaa.

Robert Sexo kirjoitti:

"Se, mitä annan ymmärtää haluavani, ei vaan aina mene yksiin sen kanssa, mitä todella haluan, tai mitä nainen haluaa nähdä minun haluavan."

Tämä on kyllä aika kummallinen kohta. Eikö kaikkein aidointa olisi näyttää ihan aidosti mitä haluat, eikä miettiä liikoja mitä muut haluaa sinun haluavan? Kuulostaa siltä, että aitoutesi on menetetty jo jos joudut antaa ymmärtää muttet ymmärtää antaa.

Lue lisää

Tarkoitin lähinnä sitä, että suurin osa kommunikaatiosta ymmärretään väärin, mutta valitsin sanani huonosti. Kyse ei tosiaan ole siitä, mitä annan ymmärtää, vaan siitä, mitä minun nähdään haluavan, ja sen suhteutumisesta siihen, mitä todellisuudessa haluan, ja mitä nainen haluaisi nähdä minun haluavan.

Liian vahva? kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä sitä, että suurin osa kommunikaatiosta ymmärretään väärin, mutta valitsin sanani huonosti. Kyse ei tosiaan ole siitä, mitä annan ymmärtää, vaan siitä, mitä minun nähdään haluavan, ja sen suhteutumisesta siihen, mitä todellisuudessa haluan, ja mitä nainen haluaisi nähdä minun haluavan.

Lue lisää

Kuulostaapa vaikealta. Sinun pitää siis kehittää kommunikointitaitojasi.

Liian vahva? kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä sitä, että suurin osa kommunikaatiosta ymmärretään väärin, mutta valitsin sanani huonosti. Kyse ei tosiaan ole siitä, mitä annan ymmärtää, vaan siitä, mitä minun nähdään haluavan, ja sen suhteutumisesta siihen, mitä todellisuudessa haluan, ja mitä nainen haluaisi nähdä minun haluavan.

Lue lisää

En ymmärtänyt sanaakaan mitä yritit sanoa.

Roberto Sexo kirjoitti:

Kuulostaapa vaikealta. Sinun pitää siis kehittää kommunikointitaitojasi.

U think?! ;)

Osuit juuri oikeaan, ja on ilo huomata, että näit tuolla tavalla lävitseni. Kuten jo aiemminkin sanoin, koen meidän puhuvan tietyllä minulle hyvin olennaisella tavalla samaa kieltä.

Tiedän, että on paljonkin, mitä voisin tehdä auttaakseni itseäni. Kukaan ei ole koskaan valmis. Muutoksen on kuitenkin lähdettävä, aivan kuten sanoit, minusta itsestäni. Pitäisi löytää sopiva kasvusuunta. Ei auta, vaikka joku kuinka toistelisi, että naiset ovat sitä ja tätä ja tuota, ja miehen on silloin otettava tietty rooli. Ei. Pitää löytää omasta itsestään jotain sellaista, minkä todella uskoo kaipaavan muutosta, ja sen jälkeen alkaa tietoisesti työstää sitä.

Pitäisi vaan löytää se riittävän konkreettinen ongelmakohta, jota voisi sitten alkaa työstää. Sellaisen löytäminen ei ole aina helppoa, mutta etsiminen on aina vaivan arvoista. Tämäkin keskustelu on omasta puolestani tähdännyt sellaisen löytämiseen, ja ajatuksiani onkin ravisteltu, mutta mitään riittävän konkreettista en ole vielä keksinyt. Voi olla , että pitäisi kertoa itsestäni vielä paljon enemmän, jotta saisin irti jotain sellaista.

Puolieni välisen kontrastin voisi tosiaan nähdä myös merkkinä epäaitoudesta, ja se on asia, jota en ole tullut ajatelleeksi. Pidän kuitenkin todennäköisempänä sitä, että minussa näkyvä muutos tulkitaan merkkinä kiinnostuksen puutteesta: olen kiinnostunut siitä mitä teen alfa-roolissani, mutta vapaalle vaihdettuani en enää olekaan naisen näkökulmasta kiinnostunut mistään, kuten hänestä.

Tämä ongelma nivoutuu yhteen toisen kanssa. Olen itsekin vuosien mittaan opetellut heittäytymistä ja sellaista hetkeen ja tilanteeseen tarttuvaa kommunikaatiota (small-talkia?), joka ei ole aina ollut minulle kovin helppoa. Olen varmasti saanut sen myötä tietynlaista karismaa, mutta en voi kuitenkaan olla miettimättä, annanko sen myötä väärää kuvaa itsestäni. Nimittäin, vaikka olen sanavalmis, niin en oikeasti viihdy seurassa, jossa sellaista edellytetään. Viihdyn paljon paremmin seurassa, jossa puhutaan asiaa, jos puhutaan, ja mikä tärkeintä, ollaan hiljaa, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa (mikä ei ole sama asia kuin että ollaan tuppisuita).

Sanoja, sanoja, sanoja. Markkinointia vai kommunikointia? Riippuu näkökulmasta. Lopputulos ratkaisee. Osaatko ilmaista itseäsi, niin ettei synny väärinkäsityksiä ja tuota samalla parhaat puolesi esille. Negatiivinen markkinoinnin määritelmä kai on, että valehdellaan tuotetta paremmaksi kuin se on. Positiivinen määritelmä on juuri tuota, että viestitään omat parhaat puolet näkyville. Kukaan ei osta tuotetta tiskin alta, jos sitä ei ole osattu tuoda näytille ja jos tuote on oikeasti hyvä, niin silloinhan ei tarvitse valehdella. Tärkeää on kuitenkin, että saadaan viesti perille potentiaalisille asiakkaille, että täällä olisi tällaista hyvää tarjolla.

Liian vahva? kirjoitti:

Osuit juuri oikeaan, ja on ilo huomata, että näit tuolla tavalla lävitseni. Kuten jo aiemminkin sanoin, koen meidän puhuvan tietyllä minulle hyvin olennaisella tavalla samaa kieltä.

Tiedän, että on paljonkin, mitä voisin tehdä auttaakseni itseäni. Kukaan ei ole koskaan valmis. Muutoksen on kuitenkin lähdettävä, aivan kuten sanoit, minusta itsestäni. Pitäisi löytää sopiva kasvusuunta. Ei auta, vaikka joku kuinka toistelisi, että naiset ovat sitä ja tätä ja tuota, ja miehen on silloin otettava tietty rooli. Ei. Pitää löytää omasta itsestään jotain sellaista, minkä todella uskoo kaipaavan muutosta, ja sen jälkeen alkaa tietoisesti työstää sitä.

Pitäisi vaan löytää se riittävän konkreettinen ongelmakohta, jota voisi sitten alkaa työstää. Sellaisen löytäminen ei ole aina helppoa, mutta etsiminen on aina vaivan arvoista. Tämäkin keskustelu on omasta puolestani tähdännyt sellaisen löytämiseen, ja ajatuksiani onkin ravisteltu, mutta mitään riittävän konkreettista en ole vielä keksinyt. Voi olla , että pitäisi kertoa itsestäni vielä paljon enemmän, jotta saisin irti jotain sellaista.

Puolieni välisen kontrastin voisi tosiaan nähdä myös merkkinä epäaitoudesta, ja se on asia, jota en ole tullut ajatelleeksi. Pidän kuitenkin todennäköisempänä sitä, että minussa näkyvä muutos tulkitaan merkkinä kiinnostuksen puutteesta: olen kiinnostunut siitä mitä teen alfa-roolissani, mutta vapaalle vaihdettuani en enää olekaan naisen näkökulmasta kiinnostunut mistään, kuten hänestä.

Tämä ongelma nivoutuu yhteen toisen kanssa. Olen itsekin vuosien mittaan opetellut heittäytymistä ja sellaista hetkeen ja tilanteeseen tarttuvaa kommunikaatiota (small-talkia?), joka ei ole aina ollut minulle kovin helppoa. Olen varmasti saanut sen myötä tietynlaista karismaa, mutta en voi kuitenkaan olla miettimättä, annanko sen myötä väärää kuvaa itsestäni. Nimittäin, vaikka olen sanavalmis, niin en oikeasti viihdy seurassa, jossa sellaista edellytetään. Viihdyn paljon paremmin seurassa, jossa puhutaan asiaa, jos puhutaan, ja mikä tärkeintä, ollaan hiljaa, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa (mikä ei ole sama asia kuin että ollaan tuppisuita).

Lue lisää

Niin, tässä keskustelussa näyttäisi olevan kaksi raidetta / koulukuntaa. Ymmärrän (ainakin osittain) myös tuota toista raidetta (vaikken samaa mieltä olekaan). Sen sanottuani, koen tämän ”idealisti-raiteen” jolla me kommunikoimme ehdottomasti omimmakseni.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että sinua ei auta nuo ”naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava nainen? Tunnen monia vahvoja naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että vahvat ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista. Mutta sanoisin siis oman live-todellisuuteni perusteella, että todennäköisyydet kohdata sinulle sopiva nainen ovat suuremmat kuin mitä täällä ”palstatotuustelijat” antavat ymmärtää. Objektiivista totuuttahan ei taaskaan kukaan tiedä, voimme vain arvailla.

Totta on myös se, että kukaan ei ole koskaan valmis ja että muutoksen pitää olla todellakin sinusta lähtöisin. Kertomasi itse asiassa raotti ”verhoasi” taas hieman lisää, joten voin taas (puhtaasti subjektiivisen) mielipiteeni tarjota:

Kirjoitat: ”olen kiinnostunut siitä mitä teen alfa-roolissani, mutta vapaalle vaihdettuani en enää olekaan naisen näkökulmasta kiinnostunut mistään, kuten hänestä.” Olet siis todella ”intensiivinen” – tarkoitan tällä sitä, että keskityt intensiivisesti aina käsillä olevaan asiaan / tehtävään? Eli myös harrastuksissa? Ehkä silloin ongelmaksi muotoutuu se, että nainen kokee olevansa toissijainen, myös kun harrastatte yhdessä? Suotko naiselle tilaisuuksia jolloin hän on ainoa huomiosi kohde (muulloinkin kuin seksissä)? Uskallan väittää, että jokainen, tai ainakin lähes jokainen, nainen haluaa hetkiä jolloin hän on miehen ”intensiteetin” yksinoikeutettu kohde (muussakin kuin seksitarkoituksessa). Mainitsit aiemmin myös että olet hyvin kuunteleva, miten sitten kun tutustumisvaihe on ohi – jaksatko olla edelleen kuunteleva?

Tuosta small-talk-esimerkistäsi tulee puolestaan mieleeni kysymys: onko tilanteita joissa olisit (mielellään) ihmiskeskeinen? Vai onko asiakeskeisyys dominoiva ominaisuutesi, riippumatta siitä oletko vapaalla vai töissä? Ovatko tilanteet, joissa ihmiskeskeisyys on pääosassa, sinulle automaattisesti mukavuusalueesi ulkopuolista aluetta? Entä niissä tilanteissa kun otat johtajan roolin, oletko asiajohtaja, vai ihmisjohtaja?

Vahva nainen kestää kyllä asiakeskeisen miehen, mutta tarvittaessa miehen pitää pystyä ottamaan yhteys omaan ”ihmiskeskeisyyteensä” (inhimillisyyteensä) ja sitä kautta olemaan ihminen toiselle ihmiselle, mies naiselle. Muuten suhteessa ei ole järkeä (omasta mielestäni). Parisuhdettakin voi toki hoitaa järjellä, ja käsitellä asialähtöisesti (se on yleensä asiakeskeisten, analyyttisten ihmisten vahvuus, he pystyvät joskus tarkastelemaan omaakin elämäänsä/parisuhdettaan kuin ulkopuolisen silmin). Mutta se ei riitä. Joskus pitää heittäytyä inhimillisyyden ”armoille”. Vapauttaa itsensä analyyseistä, altistaa itsensä mm. suurille tunteille. Yksi vahvuuden osa-alueista on mielestäni juuri vahva ymmärrys omasta sisimmästä, tunne-elämästäkin, inhimillisyydestä, heikkoudestakin.

Se ei tarkoita sitä että kaikkien pitäisi small-talkia väen vängällä vääntää, ei. Mutta kannattaa miettiä mikä niissä tilanteissa ei ole miellyttävää? Miksi? Miten yleensä käyttäydyt ihmisten kanssa? Onko kommunikointisikin asiavetoista? Onko parisuhde sinulle ”asia”(jota suoritat)? Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.

Kympin Nainen kirjoitti:

Niin, tässä keskustelussa näyttäisi olevan kaksi raidetta / koulukuntaa. Ymmärrän (ainakin osittain) myös tuota toista raidetta (vaikken samaa mieltä olekaan). Sen sanottuani, koen tämän ”idealisti-raiteen” jolla me kommunikoimme ehdottomasti omimmakseni.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että sinua ei auta nuo ”naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava nainen? Tunnen monia vahvoja naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että vahvat ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista. Mutta sanoisin siis oman live-todellisuuteni perusteella, että todennäköisyydet kohdata sinulle sopiva nainen ovat suuremmat kuin mitä täällä ”palstatotuustelijat” antavat ymmärtää. Objektiivista totuuttahan ei taaskaan kukaan tiedä, voimme vain arvailla.

Totta on myös se, että kukaan ei ole koskaan valmis ja että muutoksen pitää olla todellakin sinusta lähtöisin. Kertomasi itse asiassa raotti ”verhoasi” taas hieman lisää, joten voin taas (puhtaasti subjektiivisen) mielipiteeni tarjota:

Kirjoitat: ”olen kiinnostunut siitä mitä teen alfa-roolissani, mutta vapaalle vaihdettuani en enää olekaan naisen näkökulmasta kiinnostunut mistään, kuten hänestä.” Olet siis todella ”intensiivinen” – tarkoitan tällä sitä, että keskityt intensiivisesti aina käsillä olevaan asiaan / tehtävään? Eli myös harrastuksissa? Ehkä silloin ongelmaksi muotoutuu se, että nainen kokee olevansa toissijainen, myös kun harrastatte yhdessä? Suotko naiselle tilaisuuksia jolloin hän on ainoa huomiosi kohde (muulloinkin kuin seksissä)? Uskallan väittää, että jokainen, tai ainakin lähes jokainen, nainen haluaa hetkiä jolloin hän on miehen ”intensiteetin” yksinoikeutettu kohde (muussakin kuin seksitarkoituksessa). Mainitsit aiemmin myös että olet hyvin kuunteleva, miten sitten kun tutustumisvaihe on ohi – jaksatko olla edelleen kuunteleva?

Tuosta small-talk-esimerkistäsi tulee puolestaan mieleeni kysymys: onko tilanteita joissa olisit (mielellään) ihmiskeskeinen? Vai onko asiakeskeisyys dominoiva ominaisuutesi, riippumatta siitä oletko vapaalla vai töissä? Ovatko tilanteet, joissa ihmiskeskeisyys on pääosassa, sinulle automaattisesti mukavuusalueesi ulkopuolista aluetta? Entä niissä tilanteissa kun otat johtajan roolin, oletko asiajohtaja, vai ihmisjohtaja?

Vahva nainen kestää kyllä asiakeskeisen miehen, mutta tarvittaessa miehen pitää pystyä ottamaan yhteys omaan ”ihmiskeskeisyyteensä” (inhimillisyyteensä) ja sitä kautta olemaan ihminen toiselle ihmiselle, mies naiselle. Muuten suhteessa ei ole järkeä (omasta mielestäni). Parisuhdettakin voi toki hoitaa järjellä, ja käsitellä asialähtöisesti (se on yleensä asiakeskeisten, analyyttisten ihmisten vahvuus, he pystyvät joskus tarkastelemaan omaakin elämäänsä/parisuhdettaan kuin ulkopuolisen silmin). Mutta se ei riitä. Joskus pitää heittäytyä inhimillisyyden ”armoille”. Vapauttaa itsensä analyyseistä, altistaa itsensä mm. suurille tunteille. Yksi vahvuuden osa-alueista on mielestäni juuri vahva ymmärrys omasta sisimmästä, tunne-elämästäkin, inhimillisyydestä, heikkoudestakin.

Se ei tarkoita sitä että kaikkien pitäisi small-talkia väen vängällä vääntää, ei. Mutta kannattaa miettiä mikä niissä tilanteissa ei ole miellyttävää? Miksi? Miten yleensä käyttäydyt ihmisten kanssa? Onko kommunikointisikin asiavetoista? Onko parisuhde sinulle ”asia”(jota suoritat)? Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.

Lue lisää

Kympin nainen tuli nyt paljastaneeksi (elitistisyytensä ohella) dikotomian, jonka varaan hän itse hahmottaa ihmissuhteiden todellisuutta: vahvat ja heikot ihmiset. Samalla hän pitää itseään poikkeusnaisena siinä mielessä, etteivät palstalla esitetyt yleistävät teoriat naisista koske häntä. Kuitenkin tuo dikotomia, jonka perusteella hän ihmiset luokittelee on juuri se dikotomia, jonka mukaan allekirjoittanut monen muun ohella on väittänyt naisten luokittelevan miehet.

On naiivia ajatella, että olisi erikseen olemassa vahvoja ja heikkoja ihmisiä, joita määrittelisivät eri psyyken lainalaisuudet. Kympin nainen, joka ilmoittaa vahvana ihmisenä olevansa vapaana luokitteluista, tulee julistuksellaan luokitelleeksi ihmisiä aivan siinä missä kaikki muutkin. Tämä onkin aivan luonnollista, sillä ihmiset ovat pohjimmiltaan melko samanlaisia. Viime kädessä eron toisiin ihmisiin voi tehdä vain terapeuttisella järjen käyttämisellä, ideologisilla julistuksilla sitoo itsensä vain tiukemmin siihen massaan josta oli tarkoitus erottautua. Idealisti ei myöskään jaa ihmisiä heikkouden tai voimakkuuden mukaan eri eksistenttikategorioihin, joten idealisti kympin nainen ei myöskään ole.

ordre.public kirjoitti:

Kympin nainen tuli nyt paljastaneeksi (elitistisyytensä ohella) dikotomian, jonka varaan hän itse hahmottaa ihmissuhteiden todellisuutta: vahvat ja heikot ihmiset. Samalla hän pitää itseään poikkeusnaisena siinä mielessä, etteivät palstalla esitetyt yleistävät teoriat naisista koske häntä. Kuitenkin tuo dikotomia, jonka perusteella hän ihmiset luokittelee on juuri se dikotomia, jonka mukaan allekirjoittanut monen muun ohella on väittänyt naisten luokittelevan miehet.

On naiivia ajatella, että olisi erikseen olemassa vahvoja ja heikkoja ihmisiä, joita määrittelisivät eri psyyken lainalaisuudet. Kympin nainen, joka ilmoittaa vahvana ihmisenä olevansa vapaana luokitteluista, tulee julistuksellaan luokitelleeksi ihmisiä aivan siinä missä kaikki muutkin. Tämä onkin aivan luonnollista, sillä ihmiset ovat pohjimmiltaan melko samanlaisia. Viime kädessä eron toisiin ihmisiin voi tehdä vain terapeuttisella järjen käyttämisellä, ideologisilla julistuksilla sitoo itsensä vain tiukemmin siihen massaan josta oli tarkoitus erottautua. Idealisti ei myöskään jaa ihmisiä heikkouden tai voimakkuuden mukaan eri eksistenttikategorioihin, joten idealisti kympin nainen ei myöskään ole.

Lue lisää

Termiä "vahva" on tässä ketjussa käytetty ap:n määrittelemällä tavalla. Alkuosassa ketjua vahvuutta pyrittiin määrittelemään, ja todettiinkin, että asia josta ap puhuu ei välttämättä ole vahvuutta (vaikea termi) mutta termiä on käytetty koskei muutakaan sopivaa löytynyt. Ketjun varrella on sitten hipsut tippuneet pois koska keskustelijoille oli kontekstista selvää mistä puhutaan. En pidä siis itseäni heikon vastakohtana.

Kympin Nainen kirjoitti:

Niin, tässä keskustelussa näyttäisi olevan kaksi raidetta / koulukuntaa. Ymmärrän (ainakin osittain) myös tuota toista raidetta (vaikken samaa mieltä olekaan). Sen sanottuani, koen tämän ”idealisti-raiteen” jolla me kommunikoimme ehdottomasti omimmakseni.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että sinua ei auta nuo ”naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava nainen? Tunnen monia vahvoja naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että vahvat ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista. Mutta sanoisin siis oman live-todellisuuteni perusteella, että todennäköisyydet kohdata sinulle sopiva nainen ovat suuremmat kuin mitä täällä ”palstatotuustelijat” antavat ymmärtää. Objektiivista totuuttahan ei taaskaan kukaan tiedä, voimme vain arvailla.

Totta on myös se, että kukaan ei ole koskaan valmis ja että muutoksen pitää olla todellakin sinusta lähtöisin. Kertomasi itse asiassa raotti ”verhoasi” taas hieman lisää, joten voin taas (puhtaasti subjektiivisen) mielipiteeni tarjota:

Kirjoitat: ”olen kiinnostunut siitä mitä teen alfa-roolissani, mutta vapaalle vaihdettuani en enää olekaan naisen näkökulmasta kiinnostunut mistään, kuten hänestä.” Olet siis todella ”intensiivinen” – tarkoitan tällä sitä, että keskityt intensiivisesti aina käsillä olevaan asiaan / tehtävään? Eli myös harrastuksissa? Ehkä silloin ongelmaksi muotoutuu se, että nainen kokee olevansa toissijainen, myös kun harrastatte yhdessä? Suotko naiselle tilaisuuksia jolloin hän on ainoa huomiosi kohde (muulloinkin kuin seksissä)? Uskallan väittää, että jokainen, tai ainakin lähes jokainen, nainen haluaa hetkiä jolloin hän on miehen ”intensiteetin” yksinoikeutettu kohde (muussakin kuin seksitarkoituksessa). Mainitsit aiemmin myös että olet hyvin kuunteleva, miten sitten kun tutustumisvaihe on ohi – jaksatko olla edelleen kuunteleva?

Tuosta small-talk-esimerkistäsi tulee puolestaan mieleeni kysymys: onko tilanteita joissa olisit (mielellään) ihmiskeskeinen? Vai onko asiakeskeisyys dominoiva ominaisuutesi, riippumatta siitä oletko vapaalla vai töissä? Ovatko tilanteet, joissa ihmiskeskeisyys on pääosassa, sinulle automaattisesti mukavuusalueesi ulkopuolista aluetta? Entä niissä tilanteissa kun otat johtajan roolin, oletko asiajohtaja, vai ihmisjohtaja?

Vahva nainen kestää kyllä asiakeskeisen miehen, mutta tarvittaessa miehen pitää pystyä ottamaan yhteys omaan ”ihmiskeskeisyyteensä” (inhimillisyyteensä) ja sitä kautta olemaan ihminen toiselle ihmiselle, mies naiselle. Muuten suhteessa ei ole järkeä (omasta mielestäni). Parisuhdettakin voi toki hoitaa järjellä, ja käsitellä asialähtöisesti (se on yleensä asiakeskeisten, analyyttisten ihmisten vahvuus, he pystyvät joskus tarkastelemaan omaakin elämäänsä/parisuhdettaan kuin ulkopuolisen silmin). Mutta se ei riitä. Joskus pitää heittäytyä inhimillisyyden ”armoille”. Vapauttaa itsensä analyyseistä, altistaa itsensä mm. suurille tunteille. Yksi vahvuuden osa-alueista on mielestäni juuri vahva ymmärrys omasta sisimmästä, tunne-elämästäkin, inhimillisyydestä, heikkoudestakin.

Se ei tarkoita sitä että kaikkien pitäisi small-talkia väen vängällä vääntää, ei. Mutta kannattaa miettiä mikä niissä tilanteissa ei ole miellyttävää? Miksi? Miten yleensä käyttäydyt ihmisten kanssa? Onko kommunikointisikin asiavetoista? Onko parisuhde sinulle ”asia”(jota suoritat)? Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.

Lue lisää

Olen kyllä yleisesti ottaen vahvasti asiakeskeinen ja myös intensiivinen. Ihmiskeskeisyys tulee esille lähinnä kahdenlaisissa tilanteissa: kouluttaessa ja oikeasti kiinnostavan ihmisen kanssa. Suurin osa noista harrastuksiin liittyvistä alfa-rooli-tilanteista on sellaisia, joissa perimmäinen tarkoitus on opettaa toisille jotain harrastukseen liittyvää. Se on hyvin ihmiskeskeistä, ja se ei ole minulle epämukavuusaluetta, vaikka viekin paljon energiaa verrattuna samojen asioiden asiakeskeiseen johtamiseen. Oikeasti kiinnostavan ihmisen seurassa voin omistautua täysin sille ihmiselle, muutoinkin kuin seksissä.

Olen kuunteleva tutustumisen jälkeenkin. En halua pelkästään tietää, mitä nainen haluaa, vaan haluan myös ymmärtää hänen toiveidensa taustat.

En välttämättä sitoisi small-talkia ja ihmiskeskeisyyttä yhteen. Kun kerroin olevani mieluummin hiljaa kuin puhuvani muuta kuin asiaa, tarkoitin lähinnä sitä, että en viihdy seurassa, jossa pitää puhua ihan vaan hiljaisuuden murtamiseksi. Asia ei siis ole tässä tapauksessa vastakohta tunteille. En myöskään koe tunnetason kommunikaatiota mitenkään vieraaksi tai epämukavaksi, vaikka en olekaan sellaisen suhteen kovin aloitteellinen. Kommunikaationi on melko asiavetoista ennen kuin luotan toiseen osapuolen kykyyn puhua samaa kieltä kanssani.

Mietin toisen koulukunnan aiemmin tarjoamaa tyytymistä vähiten huonoon vaihtoehtoon, ja mitä se minun kannaltani tarkoittaisi. Se tarkoittaisi luultavimmin sitä, että alkaisin yhteen samanhenkisen, mutta vähemmän vahvan ja tiedostavan naisen kanssa, sellaisen, joka tykkäisi arkiminästäni, eikä kaipaisi yhtään enempää. Se olisi omalla tavallaan helppoa elämää, mutta uskon, että se olisi liiankin helppoa. Kaipaan haasteita ja tietynlaista henkistä yhteyttä, ja niitä voi tarjota vain nainen, joka on vahva tässä ketjussa tarkoitetulla tavalla. Tuollaisella naisella on vaan todennäköisesti itselläänkin enemmän vaatimuksia, ja se mielenkiintoisin kysymys kuuluu: Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen?

Kympin Nainen kirjoitti:

Termiä "vahva" on tässä ketjussa käytetty ap:n määrittelemällä tavalla. Alkuosassa ketjua vahvuutta pyrittiin määrittelemään, ja todettiinkin, että asia josta ap puhuu ei välttämättä ole vahvuutta (vaikea termi) mutta termiä on käytetty koskei muutakaan sopivaa löytynyt. Ketjun varrella on sitten hipsut tippuneet pois koska keskustelijoille oli kontekstista selvää mistä puhutaan. En pidä siis itseäni heikon vastakohtana.

Lue lisää

Kympin nainen kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että sinua ei auta nuo ”naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava nainen? Tunnen monia vahvoja naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että vahvat ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista.

Tuossa varsin selväsanaisesti ilmaistaan, että vahvojen, menestyvien ihmisten joukossa (johon itsekin kuulut) nämä esitetyt luonnehdinnat eivät päde. Kun vahvat ihmiset kuitenkin "vääristävät" tilastoja, lienee selvää että esitetyt luonnehtivat kuvastavat sitten henkilöitä, jotka eivät ole vahvoja.

Liian vahva? kirjoitti:

Olen kyllä yleisesti ottaen vahvasti asiakeskeinen ja myös intensiivinen. Ihmiskeskeisyys tulee esille lähinnä kahdenlaisissa tilanteissa: kouluttaessa ja oikeasti kiinnostavan ihmisen kanssa. Suurin osa noista harrastuksiin liittyvistä alfa-rooli-tilanteista on sellaisia, joissa perimmäinen tarkoitus on opettaa toisille jotain harrastukseen liittyvää. Se on hyvin ihmiskeskeistä, ja se ei ole minulle epämukavuusaluetta, vaikka viekin paljon energiaa verrattuna samojen asioiden asiakeskeiseen johtamiseen. Oikeasti kiinnostavan ihmisen seurassa voin omistautua täysin sille ihmiselle, muutoinkin kuin seksissä.

Olen kuunteleva tutustumisen jälkeenkin. En halua pelkästään tietää, mitä nainen haluaa, vaan haluan myös ymmärtää hänen toiveidensa taustat.

En välttämättä sitoisi small-talkia ja ihmiskeskeisyyttä yhteen. Kun kerroin olevani mieluummin hiljaa kuin puhuvani muuta kuin asiaa, tarkoitin lähinnä sitä, että en viihdy seurassa, jossa pitää puhua ihan vaan hiljaisuuden murtamiseksi. Asia ei siis ole tässä tapauksessa vastakohta tunteille. En myöskään koe tunnetason kommunikaatiota mitenkään vieraaksi tai epämukavaksi, vaikka en olekaan sellaisen suhteen kovin aloitteellinen. Kommunikaationi on melko asiavetoista ennen kuin luotan toiseen osapuolen kykyyn puhua samaa kieltä kanssani.

Mietin toisen koulukunnan aiemmin tarjoamaa tyytymistä vähiten huonoon vaihtoehtoon, ja mitä se minun kannaltani tarkoittaisi. Se tarkoittaisi luultavimmin sitä, että alkaisin yhteen samanhenkisen, mutta vähemmän vahvan ja tiedostavan naisen kanssa, sellaisen, joka tykkäisi arkiminästäni, eikä kaipaisi yhtään enempää. Se olisi omalla tavallaan helppoa elämää, mutta uskon, että se olisi liiankin helppoa. Kaipaan haasteita ja tietynlaista henkistä yhteyttä, ja niitä voi tarjota vain nainen, joka on vahva tässä ketjussa tarkoitetulla tavalla. Tuollaisella naisella on vaan todennäköisesti itselläänkin enemmän vaatimuksia, ja se mielenkiintoisin kysymys kuuluu: Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen?

Lue lisää

Olisikin ollut liian ”helppoa” jos olisit todennut olevasi mustavalkoisen, äärimmäisen asiaorientoitunut :)
(no joo, älä ymmärrä nyt väärin tätä joskus hieman outoa huumorintajuani…)

Ymmärrän täysin tuon small-talk aspektin – yksi niistä asioista suomalaisuudessa jota itse suuresti arvostan, on kykymme olla hiljaa yhdessä / seurassa ilman että se on epämukavaa (toisin kuin monissa muissa kulttuureissa). Samaa mieltä olen myös, että siitä ei voi suoraa yhteyttä ihmiskeskeisyyteen/tunteisiin tms. linkittää – varsinkin kun small-talk on jo määritelmällisesti pinnallista (ainakin kait useimmiten).

”Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen?”

Jaa-a, kun nyt tuo ”yltiöpäisen asiakeskeisyyden teoriani” meni karille (heh), en osaa sanoa mihin suuntaan sinun tulisi kasvaa… tai ylipäätään, en osaa vastata tähän. Tuleeko sinulla itselläsi ajatusta (mm. aiempia suhteitasi ja niiden loppumissyitä kun analysoit)?

ordre.public kirjoitti:

Kympin nainen kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että sinua ei auta nuo ”naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava nainen? Tunnen monia vahvoja naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että vahvat ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista.

Tuossa varsin selväsanaisesti ilmaistaan, että vahvojen, menestyvien ihmisten joukossa (johon itsekin kuulut) nämä esitetyt luonnehdinnat eivät päde. Kun vahvat ihmiset kuitenkin "vääristävät" tilastoja, lienee selvää että esitetyt luonnehtivat kuvastavat sitten henkilöitä, jotka eivät ole vahvoja.

Lue lisää

Toistan: termiä vahva on tässä ketjussa käytetty vain ja ainoastaan ap:n määrittelemällä tavalla.

Tässä ketjussa ap yrittää selvittää onko hänen kaltaisiaan / määritelmänsä tapaisia vahvoja naisia olemassa ja miten heitä tavata. Yksi koulukunta tarjoaa ratkaisua joka sopii x % populaatiosta, muttei välttämättä ap:n kohderyhmään y (jonka % on tuntematon). Keskusteltu on siitä mitä osuutta populaatiosta ap:n kannattaa tavoitella, ja mitkä keinot ovat tarkoituksenmukaisia kohderyhmästä riippuen.

Kommenttini koskee siis ainoastaan tätä keskustelua ja sen voisi siis yllä olevan pohjalta uudelleen muotoilla:

”…sinua ei auta nuo (ohjeet) ”kohderyhmän x” naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava (y-ryhmän) nainen? Tunnen monia ”y-ryhmän” naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että ”y-ryhmän” ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista.”

jossa luokittelu = palstatotuus jonka mukaan kaikki naiset käyttäytyvät samalla tavalla (joka ei siis mielestäni pidä paikkaansa ryhmän y kohdalla) ja että tietyt käytösnormit sukupuolikäyttäytymisessä ovat kiveen hakattuja totuuksia

ja vahva = ap:n määritelmä ketjun alussa, joka ei ole heikon vastakohta.

ryhmää x ei ole määritelty, joten ryhmästä y ei voi suoraan tehdä johtopäätöstä ryhmää x koskien (koska ryhmän y määritelmä on hyvin monitahoinen, vrt. ap:n määritelmä)

Arvon herra(t), vahva nainen näyttää todellakin olevan vaikea asia joillekin miehille. Se kertoo enemmän teistä, kuin minusta. Myös se, että tähän tekstiin oli ”suuhuni laitettu” termi ”menestyneet”. Sitähän ei minun tekstissäni ollut, joten jätettäisiinkö ne vääristelyt tai johtopäätösten vetäminen x ryhmää koskien kun sitä ei ollut tehty? Voidaanko keskittyä itse ketjun aiheeseen, kiitos.

Kympin Nainen kirjoitti:

Olisikin ollut liian ”helppoa” jos olisit todennut olevasi mustavalkoisen, äärimmäisen asiaorientoitunut :)
(no joo, älä ymmärrä nyt väärin tätä joskus hieman outoa huumorintajuani…)

Ymmärrän täysin tuon small-talk aspektin – yksi niistä asioista suomalaisuudessa jota itse suuresti arvostan, on kykymme olla hiljaa yhdessä / seurassa ilman että se on epämukavaa (toisin kuin monissa muissa kulttuureissa). Samaa mieltä olen myös, että siitä ei voi suoraa yhteyttä ihmiskeskeisyyteen/tunteisiin tms. linkittää – varsinkin kun small-talk on jo määritelmällisesti pinnallista (ainakin kait useimmiten).

”Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen?”

Jaa-a, kun nyt tuo ”yltiöpäisen asiakeskeisyyden teoriani” meni karille (heh), en osaa sanoa mihin suuntaan sinun tulisi kasvaa… tai ylipäätään, en osaa vastata tähän. Tuleeko sinulla itselläsi ajatusta (mm. aiempia suhteitasi ja niiden loppumissyitä kun analysoit)?

Lue lisää

Huumori on parasta mustana, ja olisinkin yllättynyt, jos olisit osannut vastata kysymykseeni :)

Luulen kuitenkin, että paras apu olisi vaan yksinkertaisesti hankkiutua tapaamaan enemmän uusia ihmisiä, ja yrittää keksiä, mitä kautta varmimmin törmäisi niihin vahvoihin tapauksiin.

Kympin Nainen kirjoitti:

Toistan: termiä vahva on tässä ketjussa käytetty vain ja ainoastaan ap:n määrittelemällä tavalla.

Tässä ketjussa ap yrittää selvittää onko hänen kaltaisiaan / määritelmänsä tapaisia vahvoja naisia olemassa ja miten heitä tavata. Yksi koulukunta tarjoaa ratkaisua joka sopii x % populaatiosta, muttei välttämättä ap:n kohderyhmään y (jonka % on tuntematon). Keskusteltu on siitä mitä osuutta populaatiosta ap:n kannattaa tavoitella, ja mitkä keinot ovat tarkoituksenmukaisia kohderyhmästä riippuen.

Kommenttini koskee siis ainoastaan tätä keskustelua ja sen voisi siis yllä olevan pohjalta uudelleen muotoilla:

”…sinua ei auta nuo (ohjeet) ”kohderyhmän x” naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava (y-ryhmän) nainen? Tunnen monia ”y-ryhmän” naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että ”y-ryhmän” ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista.”

jossa luokittelu = palstatotuus jonka mukaan kaikki naiset käyttäytyvät samalla tavalla (joka ei siis mielestäni pidä paikkaansa ryhmän y kohdalla) ja että tietyt käytösnormit sukupuolikäyttäytymisessä ovat kiveen hakattuja totuuksia

ja vahva = ap:n määritelmä ketjun alussa, joka ei ole heikon vastakohta.

ryhmää x ei ole määritelty, joten ryhmästä y ei voi suoraan tehdä johtopäätöstä ryhmää x koskien (koska ryhmän y määritelmä on hyvin monitahoinen, vrt. ap:n määritelmä)

Arvon herra(t), vahva nainen näyttää todellakin olevan vaikea asia joillekin miehille. Se kertoo enemmän teistä, kuin minusta. Myös se, että tähän tekstiin oli ”suuhuni laitettu” termi ”menestyneet”. Sitähän ei minun tekstissäni ollut, joten jätettäisiinkö ne vääristelyt tai johtopäätösten vetäminen x ryhmää koskien kun sitä ei ollut tehty? Voidaanko keskittyä itse ketjun aiheeseen, kiitos.

Lue lisää

Mutta kun aloittaja ei etsi vahvaa naista alkuunkaan hän vain kuvittelee etsivänsä ja on nimennyt sen "vahvaksi naiseksi" sen perusteella koska hän itse ajattelee olevansa tuollainen "vahva" (omine perusteluineen).

"Arvon herra(t), vahva nainen näyttää todellakin olevan vaikea asia joillekin miehille. Se kertoo enemmän teistä, kuin minusta. "

Jos ihan rehellinen olen niin koko termi "vahva nainen" haisee egoistiselta lannalta.
Se tekee vertauksen toisiin naisiin joita pidetään "heikkoina" tai "ei niin vahvoina kuin minä".

Aloittaja ei etsi sellaista naista vaan jotain fantasiaolentoa joka on keskimääräistä naista paljon tiedostavampi omien tunteidensa vaikutuksista itseensä sekä siitä miten jonkun miehen käytös tuohon naiseen vaikuttaa. Puhumattakaan että se nainen vielä noiden pohjalta kiinnostuisi juuri aloittajasta.

"Arvon herra(t), vahva nainen näyttää todellakin olevan vaikea asia joillekin miehille."

Ei varsinaisesti vaan me "call your BS".

En enemmän tahdo sekaantua teidän kiemuraiseen keskusteluun ja aloittajan oman sielun etsintäretkiin kotisohvalla, mutta sen sanon että on aika kauheaa se tapa jolla kuvittelet omien ohjeidesi helpottavan tämän kyseisen aloittajan naisen löytämistä.

Liian vahva? kirjoitti:

Olen kyllä yleisesti ottaen vahvasti asiakeskeinen ja myös intensiivinen. Ihmiskeskeisyys tulee esille lähinnä kahdenlaisissa tilanteissa: kouluttaessa ja oikeasti kiinnostavan ihmisen kanssa. Suurin osa noista harrastuksiin liittyvistä alfa-rooli-tilanteista on sellaisia, joissa perimmäinen tarkoitus on opettaa toisille jotain harrastukseen liittyvää. Se on hyvin ihmiskeskeistä, ja se ei ole minulle epämukavuusaluetta, vaikka viekin paljon energiaa verrattuna samojen asioiden asiakeskeiseen johtamiseen. Oikeasti kiinnostavan ihmisen seurassa voin omistautua täysin sille ihmiselle, muutoinkin kuin seksissä.

Olen kuunteleva tutustumisen jälkeenkin. En halua pelkästään tietää, mitä nainen haluaa, vaan haluan myös ymmärtää hänen toiveidensa taustat.

En välttämättä sitoisi small-talkia ja ihmiskeskeisyyttä yhteen. Kun kerroin olevani mieluummin hiljaa kuin puhuvani muuta kuin asiaa, tarkoitin lähinnä sitä, että en viihdy seurassa, jossa pitää puhua ihan vaan hiljaisuuden murtamiseksi. Asia ei siis ole tässä tapauksessa vastakohta tunteille. En myöskään koe tunnetason kommunikaatiota mitenkään vieraaksi tai epämukavaksi, vaikka en olekaan sellaisen suhteen kovin aloitteellinen. Kommunikaationi on melko asiavetoista ennen kuin luotan toiseen osapuolen kykyyn puhua samaa kieltä kanssani.

Mietin toisen koulukunnan aiemmin tarjoamaa tyytymistä vähiten huonoon vaihtoehtoon, ja mitä se minun kannaltani tarkoittaisi. Se tarkoittaisi luultavimmin sitä, että alkaisin yhteen samanhenkisen, mutta vähemmän vahvan ja tiedostavan naisen kanssa, sellaisen, joka tykkäisi arkiminästäni, eikä kaipaisi yhtään enempää. Se olisi omalla tavallaan helppoa elämää, mutta uskon, että se olisi liiankin helppoa. Kaipaan haasteita ja tietynlaista henkistä yhteyttä, ja niitä voi tarjota vain nainen, joka on vahva tässä ketjussa tarkoitetulla tavalla. Tuollaisella naisella on vaan todennäköisesti itselläänkin enemmän vaatimuksia, ja se mielenkiintoisin kysymys kuuluu: Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen?

Lue lisää

" Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen? "

Yksinkertaista.
Opettele kommunikoimaan-markkinoimaan-pelaamaan niitä merkkejä parhaiten mitä sinulla on käytössäsi, toisin sanoen tuomaan itseäsi esille sopivassa suhteessa sekä korostaen niitä puolia joita naiset yleisesti tahtovat nähdä.

Esimerkiksi tässä ketjussa voi Kympin naisen kanssa käymiäsi keskusteluja pitää lähinnä akateemisen professorin höpinöinä.
Minä, ordre.public ja Roberto taas kerromme miten työ tapahtuu käytännössä.

Arvaa kumpi saavuttaa tuloksia?

Kympin Nainen kirjoitti:

Toistan: termiä vahva on tässä ketjussa käytetty vain ja ainoastaan ap:n määrittelemällä tavalla.

Tässä ketjussa ap yrittää selvittää onko hänen kaltaisiaan / määritelmänsä tapaisia vahvoja naisia olemassa ja miten heitä tavata. Yksi koulukunta tarjoaa ratkaisua joka sopii x % populaatiosta, muttei välttämättä ap:n kohderyhmään y (jonka % on tuntematon). Keskusteltu on siitä mitä osuutta populaatiosta ap:n kannattaa tavoitella, ja mitkä keinot ovat tarkoituksenmukaisia kohderyhmästä riippuen.

Kommenttini koskee siis ainoastaan tätä keskustelua ja sen voisi siis yllä olevan pohjalta uudelleen muotoilla:

”…sinua ei auta nuo (ohjeet) ”kohderyhmän x” naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava (y-ryhmän) nainen? Tunnen monia ”y-ryhmän” naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että ”y-ryhmän” ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista.”

jossa luokittelu = palstatotuus jonka mukaan kaikki naiset käyttäytyvät samalla tavalla (joka ei siis mielestäni pidä paikkaansa ryhmän y kohdalla) ja että tietyt käytösnormit sukupuolikäyttäytymisessä ovat kiveen hakattuja totuuksia

ja vahva = ap:n määritelmä ketjun alussa, joka ei ole heikon vastakohta.

ryhmää x ei ole määritelty, joten ryhmästä y ei voi suoraan tehdä johtopäätöstä ryhmää x koskien (koska ryhmän y määritelmä on hyvin monitahoinen, vrt. ap:n määritelmä)

Arvon herra(t), vahva nainen näyttää todellakin olevan vaikea asia joillekin miehille. Se kertoo enemmän teistä, kuin minusta. Myös se, että tähän tekstiin oli ”suuhuni laitettu” termi ”menestyneet”. Sitähän ei minun tekstissäni ollut, joten jätettäisiinkö ne vääristelyt tai johtopäätösten vetäminen x ryhmää koskien kun sitä ei ollut tehty? Voidaanko keskittyä itse ketjun aiheeseen, kiitos.

Lue lisää

Tuo Kympin naisen vastustelu on taas tuota naistyypillistä "ei saa yleistää, me ollaan hei yksilöitä kaikki" -löpinää.

Kaikkihan me tykätään ajatella, että me ollaan erikoisia pikku lumihiutaleita ja kaikki muut on sitä massaa. Juuri tämäntyyppisellä ajattelulla päädytään sitten ap:n tilanteeseen, eli idealisoidaan ja romantisoidaan itseä ja naisia ja jäädään odottelemaan "sitä oikeaa" jonka kohtalo tuo, koska "jokaiselle tuolla jossain on joku, varsinkin mulla kun mä olen the chosen one ja muutenkin tosi hieno mies, kunhan vain se oikea tulee kohdalle ja näkee sen".

Helpommalla pääsisi ja voisi jotain tuloksiakin saada aikaan, jos hyväksyisi sen, että ihmiset on laumaeläimiä, jotka käyttäytyy tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Pientä poikkeamaa on ja pieniä yksilöllisiä eroja, mutta suuret linjat pitää.

Etelän hetelmä kirjoitti:

" Miten löytää nainen, joka on riittävän vahva nähdäkseen oman vahvuuteni, ja mihin suuntaan minun pitäisi tai kannattaisi kasvaa optimoidakseni mahdollisuuteni sellaisen löytämiseen? "

Yksinkertaista.
Opettele kommunikoimaan-markkinoimaan-pelaamaan niitä merkkejä parhaiten mitä sinulla on käytössäsi, toisin sanoen tuomaan itseäsi esille sopivassa suhteessa sekä korostaen niitä puolia joita naiset yleisesti tahtovat nähdä.

Esimerkiksi tässä ketjussa voi Kympin naisen kanssa käymiäsi keskusteluja pitää lähinnä akateemisen professorin höpinöinä.
Minä, ordre.public ja Roberto taas kerromme miten työ tapahtuu käytännössä.

Arvaa kumpi saavuttaa tuloksia?

Lue lisää

Sinä, ordre.public ja Roberto voisitte aivan ensimmäiseksi yrittää ymmärtää oman viestinne: Jos haluaa saada viestinsä läpi, kannattaa puhua sen ihmisen kieltä, jolle on puhumassa.

Toisaalta täytyy kiittää teitä siitä, että saitte provosoitua minut inttämään, sillä se sai liikettä omiin ajatuksiini, ja luullakseni Kympin nainen kuuli sitä kautta minusta sellaista, mitä ei olisi muuten kuullut, ja sai ehkä sen myötä enemmän ajatuksen aihetta.

Arvaa kumman tuloksilla, jos sellaisia tulee, on minulle merkitystä?

Julio Bigdick kirjoitti:

Tuo Kympin naisen vastustelu on taas tuota naistyypillistä "ei saa yleistää, me ollaan hei yksilöitä kaikki" -löpinää.

Kaikkihan me tykätään ajatella, että me ollaan erikoisia pikku lumihiutaleita ja kaikki muut on sitä massaa. Juuri tämäntyyppisellä ajattelulla päädytään sitten ap:n tilanteeseen, eli idealisoidaan ja romantisoidaan itseä ja naisia ja jäädään odottelemaan "sitä oikeaa" jonka kohtalo tuo, koska "jokaiselle tuolla jossain on joku, varsinkin mulla kun mä olen the chosen one ja muutenkin tosi hieno mies, kunhan vain se oikea tulee kohdalle ja näkee sen".

Helpommalla pääsisi ja voisi jotain tuloksiakin saada aikaan, jos hyväksyisi sen, että ihmiset on laumaeläimiä, jotka käyttäytyy tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Pientä poikkeamaa on ja pieniä yksilöllisiä eroja, mutta suuret linjat pitää.

Lue lisää

"idealisoidaan ja romantisoidaan itseä ja naisia ja jäädään odottelemaan "sitä oikeaa" jonka kohtalo tuo, koska "jokaiselle tuolla jossain on joku, varsinkin mulla kun mä olen the chosen one ja muutenkin tosi hieno mies, kunhan vain se oikea tulee kohdalle ja näkee sen"."

Tuossapa ei tainnut olla ainuttakaan sellaista asiaa, jonka olisin itse sanonut.

Julio Bigdick kirjoitti:

Tuo Kympin naisen vastustelu on taas tuota naistyypillistä "ei saa yleistää, me ollaan hei yksilöitä kaikki" -löpinää.

Kaikkihan me tykätään ajatella, että me ollaan erikoisia pikku lumihiutaleita ja kaikki muut on sitä massaa. Juuri tämäntyyppisellä ajattelulla päädytään sitten ap:n tilanteeseen, eli idealisoidaan ja romantisoidaan itseä ja naisia ja jäädään odottelemaan "sitä oikeaa" jonka kohtalo tuo, koska "jokaiselle tuolla jossain on joku, varsinkin mulla kun mä olen the chosen one ja muutenkin tosi hieno mies, kunhan vain se oikea tulee kohdalle ja näkee sen".

Helpommalla pääsisi ja voisi jotain tuloksiakin saada aikaan, jos hyväksyisi sen, että ihmiset on laumaeläimiä, jotka käyttäytyy tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Pientä poikkeamaa on ja pieniä yksilöllisiä eroja, mutta suuret linjat pitää.

Lue lisää

Mitähän ne suuret linjat ovat ja ihan konkreettisesti?

En pysty nimittäin minäkään löytämään itseäni tuosta naiskuvasta, jota täällä yritetään esittää.

Liian vahva? kirjoitti:

"idealisoidaan ja romantisoidaan itseä ja naisia ja jäädään odottelemaan "sitä oikeaa" jonka kohtalo tuo, koska "jokaiselle tuolla jossain on joku, varsinkin mulla kun mä olen the chosen one ja muutenkin tosi hieno mies, kunhan vain se oikea tulee kohdalle ja näkee sen"."

Tuossapa ei tainnut olla ainuttakaan sellaista asiaa, jonka olisin itse sanonut.

Lue lisää

Se olikin kärjistys siitä ajattelutavasta, että itsessä ei ole mitään muutettavaa, kun on niin hyvä tyyppi ja odotellaan vain sitä oikeaa. En tiedä oletko tällainen, mutta sellaisen kuvan sain ensimmäisistä kirjoituksistasi (koko ketjua en ole lukenut).

Liian vahva? kirjoitti:

Huumori on parasta mustana, ja olisinkin yllättynyt, jos olisit osannut vastata kysymykseeni :)

Luulen kuitenkin, että paras apu olisi vaan yksinkertaisesti hankkiutua tapaamaan enemmän uusia ihmisiä, ja yrittää keksiä, mitä kautta varmimmin törmäisi niihin vahvoihin tapauksiin.

Lue lisää

Jatkan vielä entisistä suhteista...

Voisin kai sanoa olevani myöhään ja hitaasti herännyt, ja tässä ketjussa tarkoitettu vahvuuteni juontuu paljolti siitä, että tuo heräämiseni ei ole ollut aivan helpoin, ja siitä, että sen lopputulos oli yllättävän hyvä lähtötilanne huomioiden. Sanotaan vaikka niin, että en olisi vielä kymmenen vuotta sitten ikinä uskonut, että joskus viittaisin itseeni alfana.

Ihastuksia on ollut puolin ja toisin useampiakin, mutta kunnon suhteita vasta yksi. Tuon suhteen päättymissyyt ovat niin monimutkainen vyyhti, että niistä ei löydy selkeitä vastauksia, mutta sen voin sanoa, että jos syitä aletaan listaamaan merkittävyysjärjesteyksessä, niin kokemattomuus ei ole sillä listalla kovin korkealla.

23232323 kirjoitti:

Mitähän ne suuret linjat ovat ja ihan konkreettisesti?

En pysty nimittäin minäkään löytämään itseäni tuosta naiskuvasta, jota täällä yritetään esittää.

Ne niitä, että naisilla on pimppi ja miehillä pippeli ja kulttuurissamme on tietynlaiset pariutumisnormit muodostunut jne. En jaksa nyt pitkästi kirjoitella näin abstraktiin ja isoon aiheeseen. Sitä paitsi Oscar-valvojaiset alkoi juuri.

Julio Bigdick kirjoitti:

Se olikin kärjistys siitä ajattelutavasta, että itsessä ei ole mitään muutettavaa, kun on niin hyvä tyyppi ja odotellaan vain sitä oikeaa. En tiedä oletko tällainen, mutta sellaisen kuvan sain ensimmäisistä kirjoituksistasi (koko ketjua en ole lukenut).

Lue lisää

Olisi ehkä kannattanut lukea koko ketju....

Liian vahva? kirjoitti:

Olisi ehkä kannattanut lukea koko ketju....

Kritiikki kohdistui enemmän näihin esim. Kympin naisen neuvoihin, että ei saisi opetella markkinoimaan itseään ja sinunkin kommenttisi, ettet halua menettää aitouttasi jne.

Julio Bigdick kirjoitti:

Kritiikki kohdistui enemmän näihin esim. Kympin naisen neuvoihin, että ei saisi opetella markkinoimaan itseään ja sinunkin kommenttisi, ettet halua menettää aitouttasi jne.

Lue lisää

Kympin nainen ei kieltänyt markkinoimasta itseään. Hän vaan puolsi omaa kantaani sen suhteen. Siinä on iso ero.

Liian vahva? kirjoitti:

Jatkan vielä entisistä suhteista...

Voisin kai sanoa olevani myöhään ja hitaasti herännyt, ja tässä ketjussa tarkoitettu vahvuuteni juontuu paljolti siitä, että tuo heräämiseni ei ole ollut aivan helpoin, ja siitä, että sen lopputulos oli yllättävän hyvä lähtötilanne huomioiden. Sanotaan vaikka niin, että en olisi vielä kymmenen vuotta sitten ikinä uskonut, että joskus viittaisin itseeni alfana.

Ihastuksia on ollut puolin ja toisin useampiakin, mutta kunnon suhteita vasta yksi. Tuon suhteen päättymissyyt ovat niin monimutkainen vyyhti, että niistä ei löydy selkeitä vastauksia, mutta sen voin sanoa, että jos syitä aletaan listaamaan merkittävyysjärjesteyksessä, niin kokemattomuus ei ole sillä listalla kovin korkealla.

Lue lisää

Se, että hankkiudut tapaamaan enemmän uusia ihmisiä on varmasti ainakin yksi avain, ainakin se kasvattaa todennäköisyyttä tavata naisia. Tuli muuten vielä sellainen mieleen, että oletko yleensä ne vahvat naiset helposti tunnistanut? Oletko paljon sellaisia vielä itse tavannut? Kuinka hyvä olet mielestäsi tunnistamaan niitä vahvuuden piirteitä naisessa?

Tunnistan tuon itsessäni kun sanot että ”..en olisi vielä kymmenen vuotta sitten ikinä uskonut, että joskus viittaisin itseeni alfana.” Enpä tiedä, mutta tuli mieleen, että onko meidän kaltaisten ihmisten alfuus sitten ehkä hieman hitaasti kypsyvää, sen tunnistaa (ja hyväksyy itsessään) pikku hiljaa? Omalta kohdaltani sanoisin, että minussa on tietty alfuus ollut aina, mutta kontrolloin sitä aiemmin tiukemmin sosiaalisista paineista johtuen. Vasta oikeastaan erilaisten harrastusten ja työtilaisuuksien kautta ymmärsin ominaisuuttani ja opin kanavoimaan alfuuttani naiselle sopivalla tavalla… äh, inhoan miltä tuo kuulostaa, mutta niin se vain on - kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, vahvuus ei ole naiselle välttämättä helppoa, edes nykyaikana. Riippuu varmasti kovasti kasvuympäristöstä, minun oli aika perinteinen. Tästä syystä moni, ainakin alle 25-vuotias nainen, saattaa alfuuttaan vielä hieman peitellä. Ehkä, en tiedä, puhun vain omasta kokemuksestani. Mutta koska itse olen ”pehmeän jämäkkä” usein sosiaalisissa tilanteissa ”myötäilevä”, niin moni minut vain pintapuolisesti tunteva saattaa yllättyä sitten kun alfuuteni tulee esiin, joskus voimakkaastikin.

Aiemmin puhuttiin niistä mahd. muutoksen suunnista – siitä minulle tuli vielä sellainen asia mieleen, että mieti muutoksen suuntaa vain oman itsesi tarpeesta, koita olla sekoittamatta siihen pohdintaan tätä naiskuviota. Koska jos ajattelet liikaa naiskuviota, niin sittenhän olet saman ongelman äärellä, ts. muutat itseäsi jostakin ulkopuolisesta (oletetusta) tarpeesta lähtien. Ole siis tässä kohtaa ”itsekäs”, mihin suuntaan sinä haluat mennä / kehittyä elämässäsi?

Oma aiemmin mainitsemani esimerkki heittäytymisestä lähti osittain itselläni siitä, että halusin edetä urallani (alfuus minussa), mutta taustoistani johtuen olin hieman turhan varovainen (analysoin liikaa). Jätin käyttämättä yhden mahdollisuuden. Päätin ettei niin käy toiste, eikä käynyt. Nyt olen johtavassa asemassa. Toki minulla heittäytyminen vs harkitsevaisuus oli laajempikin kehitysalue, halusin elää myös enemmän hetkessä vapaa-ajallani ja nauttia elämästä (naiset kelaa monesti ihan liikaa). Mutta eteneminen uralla oli se selkeä voimakkain motivaattori. Toisaalta myös se, että nyt olen roolissa jossa saan olla avoimen alfa, minun odotetaan olevan alfa ja se on hyväksyttyä. Ai että minä nautin. Saan olla oma itseni ja voin tehdä työtä jota rakastan.

Ehkä kuvaamallasi tavalla vahvoja siis yhdistää myös tietyn tyyppinen intensiteetti? Pyrkimys kehittyä omalla alallaan/harrastuksessaan, tietty intohimo, palo jotakin asiaa kohtaan? En tiedä, kunhan taas pohdiskelen. Mistä sinä eniten innostut elämässä? Onko sillä asialla tarpeeksi suuri rooli elämässäsi (onko sille tarpeeksi aikaa)?

Julio Bigdick kirjoitti:

Tuo Kympin naisen vastustelu on taas tuota naistyypillistä "ei saa yleistää, me ollaan hei yksilöitä kaikki" -löpinää.

Kaikkihan me tykätään ajatella, että me ollaan erikoisia pikku lumihiutaleita ja kaikki muut on sitä massaa. Juuri tämäntyyppisellä ajattelulla päädytään sitten ap:n tilanteeseen, eli idealisoidaan ja romantisoidaan itseä ja naisia ja jäädään odottelemaan "sitä oikeaa" jonka kohtalo tuo, koska "jokaiselle tuolla jossain on joku, varsinkin mulla kun mä olen the chosen one ja muutenkin tosi hieno mies, kunhan vain se oikea tulee kohdalle ja näkee sen".

Helpommalla pääsisi ja voisi jotain tuloksiakin saada aikaan, jos hyväksyisi sen, että ihmiset on laumaeläimiä, jotka käyttäytyy tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Pientä poikkeamaa on ja pieniä yksilöllisiä eroja, mutta suuret linjat pitää.

Lue lisää

Etelän hetelmä, ordre.public ja Roberto/Julio

Sujuvasti puhutte ”ohitseni” edes vaivautumatta lukemaan kommenttejani. Käytätte omia (hyväksi havaitsemianne?) kikkoja. Minua kommunikaationne ei vakuuta, koska yksipuolisesti julistatte omaa totuuttanne. Kuunteleminen on muuten helvetin vahva markkinointikikka – oletteko kokeilleet? Teillä on paljon ohjeita ap:lle kuinka naista käsitellä ja kuinka hänelle kommunikoida. Minun mielipiteeni on että teillä on paljon ap:lta opittavaa tässä, ei toisin päin.

Toistan vielä kerran, että 1) ap:n määrittelemä vahva ei ole heikon vastakohta, 2) kukaan tässä keskustelussa ei ole korottanut itseään, 3) markkinointia ei ole kielletty/tuomittu.

Tuosta markkinoinnista haluaisin vielä sanoa, että olen sellaisessa työssä että ymmärrän kyllä erittäinkin tarkkaan markkinoinnin konseptin. Toisin kuin Roberto väität (ylempänä), en markkinointiin konseptina liitä negatiivisia miellekuvia. Tiedän myös että hyvä markkinointi on tunteisiin vetoavaa. Itse markkinoin työssäni lähes joka päivä. On totta myös, että erilaiset vaikuttimet ovat pelissä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Aina. Tapahtuu se kanssakäyminen sitten töissä tai vapaalla. Joku käyttää ihmissuhteissakin markkinointia, joku ei.

Jos olisitte lukeneet koko ketjun tietäisitte, etten ole markkinointia tuominnut tai kieltänyt. Ap:n kanssa tuota markkinointia itse asiassa pohdittiin ja mm. sitä miten integriteetti suhtautuu siihen muokkaako omaa itseään ja käytöstään (esim. markkinoivammaksi) koska itse niin haluaa vai muiden toiveesta (sisäiset vs. ulkoiset paineet). Itse pidän markkinointia toisten lähtökohdista kumpuavana toimintana. Markkinoinnilla on aina jokin päämäärä (esim. myydä jokin tuote/palvelu asiakkaalle tai, vaikka nyt tälle palstalle sopivasti, kellistää nainen).

Ja tämä on se ainakin omalla kohdallani oleellisin ero – luullakseni myös ap:lle. Ap:n kuvaamien ihmisten välisissä suhteissa kaksi ihmistä on läsnä, avoimina, omina itsenään ja sen tulisi riittää. Toki esim. sen ujon ihmisen on saatava suu auki jotta kommunikointi toisen kanssa on mahdollista – tämä on itsestään selvää. Mutta ap:n kuvaamalla tavalla vahva ihminen ei tarvitse sitä markkinointia, päinvastoin markkinointi voi olla tämän tyyppisille ihmisille turn-off. Itse koen markkinoinnin jonkinlaisena sumuverhona; jos joku oikein kovasti seurassani esittää, niin mietin mitä tämä ihminen haluaa esityksellään piilottaa?

Tästä syystä ap:n kuvaamat ihmiset ovat ehkä usein tarkkailija-tyyppejä. He eivät halua, eivätkä suostu muodostamaan kuvaa toisesta ihmisestä nopeasti, ensimmäiseen kontaktiin pohjautuen. Heille on tärkeämpää esim. se mitä toinen ihminen sanoo ja miten hän suhtautuu kanssaihmisiin tilanteessa. Heille on tärkeää se kokemus että toinen on läsnä tilanteessa aidosti omana itsenään, esim. kuunnellen mitä toisella on sanottavaa. Tästä syystä ap:n kaltaisille ihmisille yleensä se oma persoona on se ainoa ”markkinointityökalu”. ”Tässä olen, kaikkine vahvuuksineni ja heikkouksineni, en enempää, en vähempää. Haluatko ottaa minusta selvää?”

Mainitsit Roberto myös aiemmin että ”..naisethan harvoin tekevät aloitteita ja jos tekevät niin eivät ainakaan miehelle, joka on etäinen ja läpitunkematon.” Tässä on kaksi tärkeää asiaa: 1) onko ap:n kuvauksen mukainen ihminen siis sinun mielestäsi etäinen ja läpitunkematon? Minun mielestäni ei. Hän on ehkä introvertti ja enemmän tarkkailijaluonne, mutta hänen kirjoituksestaan huokuu minusta aika paljon viisautta, inhimillistä lämpöä, positiivista nöyryyttä (kyllä, nöyryys voi olla positiivista, mm. ”en ole koskaan valmis ihmisenä”) sekä myös minulle naisena tärkeitä ominaisuuksia kuten naisen arvostamista. 2) Naiset tekevät kyllä aloitteita, ja ehkä ne ap:n kohderyhmään kuuluvat naiset tavanomaista enemmän, koska ovat ap:n kuvaamalla tavalla vahvoja.

”Minä, ordre.public ja Roberto taas kerromme miten työ tapahtuu käytännössä. Arvaa kumpi saavuttaa tuloksia?”

Kaadatte teeseillänne ehkä (?) paljon peruspimatsuja. Kaltaisiani naisia ette koskaan saa. Käytännössä en käytä näin paljon aikaa kaltaisiinne miehiin kuin mitä esim. tässä ketjussa olen käyttänyt teille vastaamiseen. Käytännössä kuittaan markkinamiehet lyhyesti mutta kohteliaasti.

Ja vielä lopuksi, jos kommunikointi on tasolla: ”"Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?" - Aika monessa kohtaa.”

Niin ollaan mielestäni sillä ”itkupotkuraivari”-tasolla. Mihin tuossa minun kuuluisi tarttua? Mahdotonta on kiukuttelevan lapsen kanssa kommunikoida.

Kympin Nainen kirjoitti:

Toistan: termiä vahva on tässä ketjussa käytetty vain ja ainoastaan ap:n määrittelemällä tavalla.

Tässä ketjussa ap yrittää selvittää onko hänen kaltaisiaan / määritelmänsä tapaisia vahvoja naisia olemassa ja miten heitä tavata. Yksi koulukunta tarjoaa ratkaisua joka sopii x % populaatiosta, muttei välttämättä ap:n kohderyhmään y (jonka % on tuntematon). Keskusteltu on siitä mitä osuutta populaatiosta ap:n kannattaa tavoitella, ja mitkä keinot ovat tarkoituksenmukaisia kohderyhmästä riippuen.

Kommenttini koskee siis ainoastaan tätä keskustelua ja sen voisi siis yllä olevan pohjalta uudelleen muotoilla:

”…sinua ei auta nuo (ohjeet) ”kohderyhmän x” naiset ovat sitä ja tätä…”. Minä en tunnista itseäni monista näistä palstateksteistä ollenkaan ja kummastelen monesti näitä lukiessani että olenko muka niin poikkeava (y-ryhmän) nainen? Tunnen monia ”y-ryhmän” naisia, joten en pidä itseäni poikkeuksellisena – mutten tiedä paljonko näitä tilastoja ”vääristää” se tosiasia että ”y-ryhmän” ihmiset yleensä viihtyvät kaltaistensa seurassa, vapaana luokitteluista.”

jossa luokittelu = palstatotuus jonka mukaan kaikki naiset käyttäytyvät samalla tavalla (joka ei siis mielestäni pidä paikkaansa ryhmän y kohdalla) ja että tietyt käytösnormit sukupuolikäyttäytymisessä ovat kiveen hakattuja totuuksia

ja vahva = ap:n määritelmä ketjun alussa, joka ei ole heikon vastakohta.

ryhmää x ei ole määritelty, joten ryhmästä y ei voi suoraan tehdä johtopäätöstä ryhmää x koskien (koska ryhmän y määritelmä on hyvin monitahoinen, vrt. ap:n määritelmä)

Arvon herra(t), vahva nainen näyttää todellakin olevan vaikea asia joillekin miehille. Se kertoo enemmän teistä, kuin minusta. Myös se, että tähän tekstiin oli ”suuhuni laitettu” termi ”menestyneet”. Sitähän ei minun tekstissäni ollut, joten jätettäisiinkö ne vääristelyt tai johtopäätösten vetäminen x ryhmää koskien kun sitä ei ollut tehty? Voidaanko keskittyä itse ketjun aiheeseen, kiitos.

Lue lisää

Höpöhöpö. Kommenteistasi tulee kyllä ilmi, ettet itse pidä ap:tä vahvana, (mikä on luultavasti osaselitys sille, miksi sepostat nyt kuinka tässä keskustelussa vahva ei tarkoitakaan vahvaa), mutta ap ei kyllä käytä sanaa "vahva" missään erikoismerkityksessä. Hän kyllä valittelee, ettei välttämättä vaikuta vahvalta (koska on liian vahva), mutta sanaa käytetään silti normaalimerkityksessä. Avausviestin perusteella ap:n ongelmahan on se, että naiset eivät näe hänen vahvuuttaan. Yrität nyt viedä asiaa sivuraiteille selittämällä sitä kontekstia, jossa puhuit vahvoista. Sillä ei ole tässä asiassa merkitystä. On turha selittää kuinka olisi syytä keskittyä itse ketjun aiheeseen, eikä palstapersooniin kun itse on juuri jäänyt housut nilkoissa kiinni muiden, eri mieltä olevien kommentoijien leimaamisesta heikoiksi. Keskustelun säännöt näemmä maistuvat taas kun niistä on itselle hyötyä.

Ja se, ettet tekstissäsi käytä sanaa menestynyt, tarkoita ettetkö puhuisi sanan tarkoittamasta asiasta. Vai etkö olekaan mielestäsi menestynyt?

Liian vahva? kirjoitti:

Sinä, ordre.public ja Roberto voisitte aivan ensimmäiseksi yrittää ymmärtää oman viestinne: Jos haluaa saada viestinsä läpi, kannattaa puhua sen ihmisen kieltä, jolle on puhumassa.

Toisaalta täytyy kiittää teitä siitä, että saitte provosoitua minut inttämään, sillä se sai liikettä omiin ajatuksiini, ja luullakseni Kympin nainen kuuli sitä kautta minusta sellaista, mitä ei olisi muuten kuullut, ja sai ehkä sen myötä enemmän ajatuksen aihetta.

Arvaa kumman tuloksilla, jos sellaisia tulee, on minulle merkitystä?

Lue lisää

Vaikutelmani on, että olet hieman liian ihastunut itseesi, minkä vuoksi et myöskään halua itseäsi lähteä muuttamaan tai soveltamaan arvollesi sopimatonta markkinointia. Nämä ongelmat liittyvät egoosi, jota tulisi kaitsea tietynasteisella nöyryydellä. Samasta ongelmasta viestii se, että viittaat itseesi alfana, joka et antamiesi tietojen perusteella ole. Tietysti jokainen mies on omilla standardeillaan master of the universe, alfa jne, mutta alfa ei tarkoita samaa kuin jonkinlainen fiktiivinen "vahvuus" jolla selitetään omia käyttäytymismalleja, vaan se määräytyy sosiaalisesti (ja siten objektiivisesti).

ordre.public kirjoitti:

Höpöhöpö. Kommenteistasi tulee kyllä ilmi, ettet itse pidä ap:tä vahvana, (mikä on luultavasti osaselitys sille, miksi sepostat nyt kuinka tässä keskustelussa vahva ei tarkoitakaan vahvaa), mutta ap ei kyllä käytä sanaa "vahva" missään erikoismerkityksessä. Hän kyllä valittelee, ettei välttämättä vaikuta vahvalta (koska on liian vahva), mutta sanaa käytetään silti normaalimerkityksessä. Avausviestin perusteella ap:n ongelmahan on se, että naiset eivät näe hänen vahvuuttaan. Yrität nyt viedä asiaa sivuraiteille selittämällä sitä kontekstia, jossa puhuit vahvoista. Sillä ei ole tässä asiassa merkitystä. On turha selittää kuinka olisi syytä keskittyä itse ketjun aiheeseen, eikä palstapersooniin kun itse on juuri jäänyt housut nilkoissa kiinni muiden, eri mieltä olevien kommentoijien leimaamisesta heikoiksi. Keskustelun säännöt näemmä maistuvat taas kun niistä on itselle hyötyä.

Ja se, ettet tekstissäsi käytä sanaa menestynyt, tarkoita ettetkö puhuisi sanan tarkoittamasta asiasta. Vai etkö olekaan mielestäsi menestynyt?

Lue lisää

Voi höpöhöpö itsellesi. Pidän kyllä ap:ta vahvana. Pidän itseäni vahvana. Mutta se ei ole heikon vastakohta. Mitä kohtaa sinä et nyt tässä tajua? Ketjun alussa vahvuudesta keskusteltiin, mm seuraavasti:

”Tiedän, että vahvuus ei ole aivan yksiselitteinen termi tähän asiayhteyteen”

”..se joka tuntee tuon vahvuuden piirteen itsessään selvästi ja osaa toimia sen mukasiesti - jolla on jo vahvuus itsessään - keskittyykin etsimään niitä puolia joissa hän on kokonainen eikä vain vahva.”

”…aikuisuutta, kypsyyttä, oman itsensä tuntemista ja oman itsensä sovittamista (kykyä ja halua mukautua) erilaisiin tilanteisiin. Ymmärrän miksi käytät näistä termiä vahvuus, mutta vahvuus ominaisuutena on helppo ymmärtää väärin.”

Ts. koska vahvuuden määritelmä (ainakin tässä keskustelussa) on niin monisyinen, niin se ei todellakaan ole heikon vastakohta. Tämä keskustelu ei ole vahva-heikko akselilla.

Sivuraiteille? Kukakohan keskustelua on yrittänyt vetää sivuraiteille. Ap haluaa tavoittaa ryhmän y naisen ja sinun ohjeesi on mukauttaa käytös ryhmän x mukaan, koska se on ”vallitseva enemmistö/totuus”.

Minulla ei ole housut nilkoissa koska en ole leimannut ketään.

”Ja se, ettet tekstissäsi käytä sanaa menestynyt, tarkoita ettetkö puhuisi sanan tarkoittamasta asiasta. Vai etkö olekaan mielestäsi menestynyt?”

En ole ihan varma mitä tarkoitit tuolla ensimmäisellä lauseella, mutta tässähän on nyt useampi asia: 1) onko vahva ihminen aina myös menestynyt? 2) onko menestynyt ihminen aina myös vahva? ja 3) olenko minä menestynyt? (vai tarkoititko vielä jotain muutakin?) Noh, mihinkään näistä ei voi vastata ennen kuin on määritellyt menestyneen (kokemukseni mukaan myös tämä määritelmä on aika subjektiivinen). Ja menestyksestä ei tässä keskustelussa ole puhuttu, joten sikäli oli täysin turhaa lisätä tämä attribuutti tähän keskusteluun, mutta sehän palvelikin sinun tarkoitustasi leimata minut elitistisenä? Vai oliko tämä vain toinen sivuraide? (kolmas sivuraide on alempi viestisi jossa koitat provosoida keskustelua siitä kuinka pahoja naiset ovat toisiaan kohtaan).

ordre.public kirjoitti:

Vaikutelmani on, että olet hieman liian ihastunut itseesi, minkä vuoksi et myöskään halua itseäsi lähteä muuttamaan tai soveltamaan arvollesi sopimatonta markkinointia. Nämä ongelmat liittyvät egoosi, jota tulisi kaitsea tietynasteisella nöyryydellä. Samasta ongelmasta viestii se, että viittaat itseesi alfana, joka et antamiesi tietojen perusteella ole. Tietysti jokainen mies on omilla standardeillaan master of the universe, alfa jne, mutta alfa ei tarkoita samaa kuin jonkinlainen fiktiivinen "vahvuus" jolla selitetään omia käyttäytymismalleja, vaan se määräytyy sosiaalisesti (ja siten objektiivisesti).

Lue lisää

"Vaikutelmani on, että olet hieman liian ihastunut itseesi, minkä vuoksi et myöskään halua itseäsi lähteä muuttamaan tai soveltamaan arvollesi sopimatonta markkinointia."

Olen sanonut hyvin suoraan, että olisin valmis muuttamaan itseäni heti, kun keksisin jotain konkreettista muutettavaa.

"Tietysti jokainen mies on omilla standardeillaan master of the universe, alfa jne, mutta alfa ei tarkoita samaa kuin jonkinlainen fiktiivinen "vahvuus" jolla selitetään omia käyttäytymismalleja, vaan se määräytyy sosiaalisesti (ja siten objektiivisesti)."

Voisitko ystävällisesti jakaa oman määritelmäsi alfalle?

Kympin Nainen kirjoitti:

Voi höpöhöpö itsellesi. Pidän kyllä ap:ta vahvana. Pidän itseäni vahvana. Mutta se ei ole heikon vastakohta. Mitä kohtaa sinä et nyt tässä tajua? Ketjun alussa vahvuudesta keskusteltiin, mm seuraavasti:

”Tiedän, että vahvuus ei ole aivan yksiselitteinen termi tähän asiayhteyteen”

”..se joka tuntee tuon vahvuuden piirteen itsessään selvästi ja osaa toimia sen mukasiesti - jolla on jo vahvuus itsessään - keskittyykin etsimään niitä puolia joissa hän on kokonainen eikä vain vahva.”

”…aikuisuutta, kypsyyttä, oman itsensä tuntemista ja oman itsensä sovittamista (kykyä ja halua mukautua) erilaisiin tilanteisiin. Ymmärrän miksi käytät näistä termiä vahvuus, mutta vahvuus ominaisuutena on helppo ymmärtää väärin.”

Ts. koska vahvuuden määritelmä (ainakin tässä keskustelussa) on niin monisyinen, niin se ei todellakaan ole heikon vastakohta. Tämä keskustelu ei ole vahva-heikko akselilla.

Sivuraiteille? Kukakohan keskustelua on yrittänyt vetää sivuraiteille. Ap haluaa tavoittaa ryhmän y naisen ja sinun ohjeesi on mukauttaa käytös ryhmän x mukaan, koska se on ”vallitseva enemmistö/totuus”.

Minulla ei ole housut nilkoissa koska en ole leimannut ketään.

”Ja se, ettet tekstissäsi käytä sanaa menestynyt, tarkoita ettetkö puhuisi sanan tarkoittamasta asiasta. Vai etkö olekaan mielestäsi menestynyt?”

En ole ihan varma mitä tarkoitit tuolla ensimmäisellä lauseella, mutta tässähän on nyt useampi asia: 1) onko vahva ihminen aina myös menestynyt? 2) onko menestynyt ihminen aina myös vahva? ja 3) olenko minä menestynyt? (vai tarkoititko vielä jotain muutakin?) Noh, mihinkään näistä ei voi vastata ennen kuin on määritellyt menestyneen (kokemukseni mukaan myös tämä määritelmä on aika subjektiivinen). Ja menestyksestä ei tässä keskustelussa ole puhuttu, joten sikäli oli täysin turhaa lisätä tämä attribuutti tähän keskusteluun, mutta sehän palvelikin sinun tarkoitustasi leimata minut elitistisenä? Vai oliko tämä vain toinen sivuraide? (kolmas sivuraide on alempi viestisi jossa koitat provosoida keskustelua siitä kuinka pahoja naiset ovat toisiaan kohtaan).

Lue lisää

Yksi lainaamistasi kohdista on omasi, jossa toteat ettet kuvaisi ap:n kuvaamia ominaisuuksia vahvuudeksi. Toinen lainaus on erään kommentaattorin käsityksiä vahvuudesta ja kolmas sitaatti on ap:n ja se kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

"Tiedän, että vahvuus ei ole aivan yksiselitteinen termi tähän asiayhteyteen, mutta on vaikea keksiä parempaakaan."

Ap:n omasta kommentista nähdään, että ap käyttää termiä "vahvuus", koska se sopii asiayhteyteen parhaiten. Eli vahvalla ei ole mitään erityismerkitystä tässä keskustelussa. Kummallista tuo semanttinen räpiköintisi ja yrityksesi sotkea selvää asiaa.

Väität tuntevasi markkinoinnin hyvin, mutta tekeydyt kummallisen ymmärtämättömäksi kun kyse on oman tekstisi tulkinnasta. Annetaan yksinkertainen esimerkki. Mies sanoo baarissa naiselle: olen toimitusjohtaja. Tällä viestillä mies tahtoo viestiä naiselle, että hän on korkeassa asemassa jne, viestin merkitys EI rajoitu sen puhtaaseen informaatiosisältöön, se on itseasiassa toissijaista haluttuun merkityksenantoon nähden. Tällainen läpinäkyvä itsensä markkinointi usein epäonnistuu ja nainen ei vaikutu. Tämä johtuu siitä, että nainen tunnistaa miehen viestin tarkoituksen ja näkee sen pätemisyrityksenä. Sinun logiikkaasi seuraten olisi väärin tulkita miehen pitävän itseään menestyneenä, koska mies ei käytä tätä sanaa itsestään. Huomaat kai itsekin kuinka naurettava tällainen kirjaimellinen tulkinta on.

Mitä tulee kommenteihini naisen pahuudesta toisiaan kohtaan, se ei ole suoranaisesti sivuraide, vaan ap:n kuvaaman tilanteen vaihtoehtoinen jäsennys, selitys sille miksi hänen parinhakuyrityksensä ovat epäonnistuneet.

Liian vahva? kirjoitti:

"Vaikutelmani on, että olet hieman liian ihastunut itseesi, minkä vuoksi et myöskään halua itseäsi lähteä muuttamaan tai soveltamaan arvollesi sopimatonta markkinointia."

Olen sanonut hyvin suoraan, että olisin valmis muuttamaan itseäni heti, kun keksisin jotain konkreettista muutettavaa.

"Tietysti jokainen mies on omilla standardeillaan master of the universe, alfa jne, mutta alfa ei tarkoita samaa kuin jonkinlainen fiktiivinen "vahvuus" jolla selitetään omia käyttäytymismalleja, vaan se määräytyy sosiaalisesti (ja siten objektiivisesti)."

Voisitko ystävällisesti jakaa oman määritelmäsi alfalle?

Lue lisää

Pyydät määritelmää ja toisessa viestissä toteat, ettet halua keskustella alfan määritelmistä? Totean silti, ettei alfalle voi antaa yksiselitteisiä apriorisia määritelmiä, koska alfa kuvaa kuitenkin hierarkian huipulla olevaa naisten tavoittelemaa miestä. Eli jos naiset eivät ole sinusta yleisesti ottaen kiinnostuneita, et ole alfa. Usein tällaista alfaa karakterisoi sosiaalinen dominanssi ja tietynlainen machiavellistinen orientaatio.

Mitä tulee itsensä muuttamiseen, niin usein muutos edellyttää oman todellisuuskäsityksen ja maailmankuvan päivittämistä. Järkevä ja eettisesti kestävä toiminta edellyttää tietoa siitä, miten asiat oikeasti toimivat.

Etiikan osalta on hyvä olla tietoinen siitä miten suhtautuminen itseensä ja omat odotukset itseensä ovat universalisoitavissa tai hahmotettavissa ulkopuolisen, neutraalin tarkkailijan silmin. Vaikutelmani on, että vaadit itseltäsi jonkinlaista heroististisen moraalikoodiston noudattamista varsin vähäpätöisessä asiassa. Hiukan tarkemmin analysoituna asenteesi voikin paljastua yllättävän dogmaattiseksi ja fanaattiseksi. Vaikuttaa siltä, että eettisen heroismisi tulee manifestoitua erityisen selvästi suhteissasi naisiin (tämän suhtautumisen taustalla voi olla paljon rationalisointia). Itse näen että oman elämän suhteen tärkein eettinen kysymys koskee sitä miten se oma elämä, omat valinnat viime kädessä vaikuttavat itseen ja ympäristöön. Elämä tulisi siten järjestää sellaiseksi, että molemmat näistä vaikutuksista ovat hyödyllisiä. Omaa elämäänsäei kannata uhrata periaatteiden alttarille, mitään eettisesti tavoiteltavaa käyttäytymistä se ainakaan edusta.

Kympin Nainen kirjoitti:

Etelän hetelmä, ordre.public ja Roberto/Julio

Sujuvasti puhutte ”ohitseni” edes vaivautumatta lukemaan kommenttejani. Käytätte omia (hyväksi havaitsemianne?) kikkoja. Minua kommunikaationne ei vakuuta, koska yksipuolisesti julistatte omaa totuuttanne. Kuunteleminen on muuten helvetin vahva markkinointikikka – oletteko kokeilleet? Teillä on paljon ohjeita ap:lle kuinka naista käsitellä ja kuinka hänelle kommunikoida. Minun mielipiteeni on että teillä on paljon ap:lta opittavaa tässä, ei toisin päin.

Toistan vielä kerran, että 1) ap:n määrittelemä vahva ei ole heikon vastakohta, 2) kukaan tässä keskustelussa ei ole korottanut itseään, 3) markkinointia ei ole kielletty/tuomittu.

Tuosta markkinoinnista haluaisin vielä sanoa, että olen sellaisessa työssä että ymmärrän kyllä erittäinkin tarkkaan markkinoinnin konseptin. Toisin kuin Roberto väität (ylempänä), en markkinointiin konseptina liitä negatiivisia miellekuvia. Tiedän myös että hyvä markkinointi on tunteisiin vetoavaa. Itse markkinoin työssäni lähes joka päivä. On totta myös, että erilaiset vaikuttimet ovat pelissä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Aina. Tapahtuu se kanssakäyminen sitten töissä tai vapaalla. Joku käyttää ihmissuhteissakin markkinointia, joku ei.

Jos olisitte lukeneet koko ketjun tietäisitte, etten ole markkinointia tuominnut tai kieltänyt. Ap:n kanssa tuota markkinointia itse asiassa pohdittiin ja mm. sitä miten integriteetti suhtautuu siihen muokkaako omaa itseään ja käytöstään (esim. markkinoivammaksi) koska itse niin haluaa vai muiden toiveesta (sisäiset vs. ulkoiset paineet). Itse pidän markkinointia toisten lähtökohdista kumpuavana toimintana. Markkinoinnilla on aina jokin päämäärä (esim. myydä jokin tuote/palvelu asiakkaalle tai, vaikka nyt tälle palstalle sopivasti, kellistää nainen).

Ja tämä on se ainakin omalla kohdallani oleellisin ero – luullakseni myös ap:lle. Ap:n kuvaamien ihmisten välisissä suhteissa kaksi ihmistä on läsnä, avoimina, omina itsenään ja sen tulisi riittää. Toki esim. sen ujon ihmisen on saatava suu auki jotta kommunikointi toisen kanssa on mahdollista – tämä on itsestään selvää. Mutta ap:n kuvaamalla tavalla vahva ihminen ei tarvitse sitä markkinointia, päinvastoin markkinointi voi olla tämän tyyppisille ihmisille turn-off. Itse koen markkinoinnin jonkinlaisena sumuverhona; jos joku oikein kovasti seurassani esittää, niin mietin mitä tämä ihminen haluaa esityksellään piilottaa?

Tästä syystä ap:n kuvaamat ihmiset ovat ehkä usein tarkkailija-tyyppejä. He eivät halua, eivätkä suostu muodostamaan kuvaa toisesta ihmisestä nopeasti, ensimmäiseen kontaktiin pohjautuen. Heille on tärkeämpää esim. se mitä toinen ihminen sanoo ja miten hän suhtautuu kanssaihmisiin tilanteessa. Heille on tärkeää se kokemus että toinen on läsnä tilanteessa aidosti omana itsenään, esim. kuunnellen mitä toisella on sanottavaa. Tästä syystä ap:n kaltaisille ihmisille yleensä se oma persoona on se ainoa ”markkinointityökalu”. ”Tässä olen, kaikkine vahvuuksineni ja heikkouksineni, en enempää, en vähempää. Haluatko ottaa minusta selvää?”

Mainitsit Roberto myös aiemmin että ”..naisethan harvoin tekevät aloitteita ja jos tekevät niin eivät ainakaan miehelle, joka on etäinen ja läpitunkematon.” Tässä on kaksi tärkeää asiaa: 1) onko ap:n kuvauksen mukainen ihminen siis sinun mielestäsi etäinen ja läpitunkematon? Minun mielestäni ei. Hän on ehkä introvertti ja enemmän tarkkailijaluonne, mutta hänen kirjoituksestaan huokuu minusta aika paljon viisautta, inhimillistä lämpöä, positiivista nöyryyttä (kyllä, nöyryys voi olla positiivista, mm. ”en ole koskaan valmis ihmisenä”) sekä myös minulle naisena tärkeitä ominaisuuksia kuten naisen arvostamista. 2) Naiset tekevät kyllä aloitteita, ja ehkä ne ap:n kohderyhmään kuuluvat naiset tavanomaista enemmän, koska ovat ap:n kuvaamalla tavalla vahvoja.

”Minä, ordre.public ja Roberto taas kerromme miten työ tapahtuu käytännössä. Arvaa kumpi saavuttaa tuloksia?”

Kaadatte teeseillänne ehkä (?) paljon peruspimatsuja. Kaltaisiani naisia ette koskaan saa. Käytännössä en käytä näin paljon aikaa kaltaisiinne miehiin kuin mitä esim. tässä ketjussa olen käyttänyt teille vastaamiseen. Käytännössä kuittaan markkinamiehet lyhyesti mutta kohteliaasti.

Ja vielä lopuksi, jos kommunikointi on tasolla: ”"Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?" - Aika monessa kohtaa.”

Niin ollaan mielestäni sillä ”itkupotkuraivari”-tasolla. Mihin tuossa minun kuuluisi tarttua? Mahdotonta on kiukuttelevan lapsen kanssa kommunikoida.

Lue lisää

Naiset kuvittelevat yleisesti pystyvänsä - muista naisista ehkä poiketen - tunnista markkinamiehet aidoista miehistä. Tämä käsitys perustuu siihen virhekäsitykseen, että itsensä markkinointi olisi jotenkin epäaitoa. Pienellä harjoittelulla siitä voi hyvinkin luontevaa. Naiset tunnistavatkin lähinnä ne markkinamiehet, jotka eivät ole markkinoinnin taitoa hyvin vielä oppineet. Viime kädessähän naisten viettelemisessä ratkaisee asenne ja oikean asenteen voi oppia kuka tahansa.

Pelimiesopeilla on muodostettu monia onnellisia parisuhteita, mikä on käytännön osoitus näiden oppien pätevyydestä. Ymmärrän sinun kaikkien suhteidesi epäonnistuneen. Jostain syystä, vaikka olet erinomaisen ansioitunut ihmistuntija ja tutkinut miehen tarkkaan ennen suhteen aloittamista, suhteesi ovat kariutuneet. Mistähän tämä johtuu? Otan asian esille, koska väität, ettei esitetyillä teeseillä voi kaataa kuin peruspimatsuja. Omalla kohdallasi vaikuttaa siltä ettei esittämilläsi lähtökohdilla päädy kuin epäonnistuneisiin suhteisiin. Itse olen ollut jo monta vuotta suhteessa kauniin, hoikan, hyväluontoisen, ulkonäöstään huolehtivan älykkään ja itseäni reilusti nuoremman naisen kanssa. Tätä suhdetta olisi tuskin koskaan syntynyt ellen olisi ollut tietoinen naisen atraktiota sääntelemistä lainalaisuuksia ja huomioinut niitä päätöksenteossa silloinkin kun tunteenomainen päätöksenteko olisi johtanut toisenlaiseen ratkaisuun.

ordre.public kirjoitti:

Pyydät määritelmää ja toisessa viestissä toteat, ettet halua keskustella alfan määritelmistä? Totean silti, ettei alfalle voi antaa yksiselitteisiä apriorisia määritelmiä, koska alfa kuvaa kuitenkin hierarkian huipulla olevaa naisten tavoittelemaa miestä. Eli jos naiset eivät ole sinusta yleisesti ottaen kiinnostuneita, et ole alfa. Usein tällaista alfaa karakterisoi sosiaalinen dominanssi ja tietynlainen machiavellistinen orientaatio.

Mitä tulee itsensä muuttamiseen, niin usein muutos edellyttää oman todellisuuskäsityksen ja maailmankuvan päivittämistä. Järkevä ja eettisesti kestävä toiminta edellyttää tietoa siitä, miten asiat oikeasti toimivat.

Etiikan osalta on hyvä olla tietoinen siitä miten suhtautuminen itseensä ja omat odotukset itseensä ovat universalisoitavissa tai hahmotettavissa ulkopuolisen, neutraalin tarkkailijan silmin. Vaikutelmani on, että vaadit itseltäsi jonkinlaista heroististisen moraalikoodiston noudattamista varsin vähäpätöisessä asiassa. Hiukan tarkemmin analysoituna asenteesi voikin paljastua yllättävän dogmaattiseksi ja fanaattiseksi. Vaikuttaa siltä, että eettisen heroismisi tulee manifestoitua erityisen selvästi suhteissasi naisiin (tämän suhtautumisen taustalla voi olla paljon rationalisointia). Itse näen että oman elämän suhteen tärkein eettinen kysymys koskee sitä miten se oma elämä, omat valinnat viime kädessä vaikuttavat itseen ja ympäristöön. Elämä tulisi siten järjestää sellaiseksi, että molemmat näistä vaikutuksista ovat hyödyllisiä. Omaa elämäänsäei kannata uhrata periaatteiden alttarille, mitään eettisesti tavoiteltavaa käyttäytymistä se ainakaan edusta.

Lue lisää

"alfa kuvaa kuitenkin hierarkian huipulla olevaa naisten tavoittelemaa miestä"

Mistä tiedät, että en ole naisten tavoittelema mies? Miten määritellään se raja, jonka ylittäessään mies on naisten tavoittelema? Mitä jos kerron jakaneeni pakkeja yhtä paljon kuin olen saanut?

"Mitä tulee itsensä muuttamiseen, niin usein muutos edellyttää oman todellisuuskäsityksen ja maailmankuvan päivittämistä."

Totta. Todellisuuskäsityksiä ja maailmankuvia on kuitenkin erilaisia, ja se, että en jaa palstatotuuden mukaisia sellaisia, ei välttämättä tarkoita, että omani olisivat epäkelpoja.

"Järkevä ja eettisesti kestävä toiminta edellyttää tietoa siitä, miten asiat oikeasti toimivat. "

Kuulostaa lauseelta, jonka sopisi yrityksen arvojen kuvaukseen, mutta tuskin ihmisenä kasvamisen luonnehdintaan.

"Itse näen että oman elämän suhteen tärkein eettinen kysymys koskee sitä miten se oma elämä, omat valinnat viime kädessä vaikuttavat itseen ja ympäristöön. Elämä tulisi siten järjestää sellaiseksi, että molemmat näistä vaikutuksista ovat hyödyllisiä."

Hyödyllisyys tässä kontekstissa riippunee vahvasti itse kunkin omasta arvomaailmasta.

"Omaa elämäänsäei kannata uhrata periaatteiden alttarille, mitään eettisesti tavoiteltavaa käyttäytymistä se ainakaan edusta."

Eli millään ei lopulta ole mitään väliä?

Liian vahva? kirjoitti:

"alfa kuvaa kuitenkin hierarkian huipulla olevaa naisten tavoittelemaa miestä"

Mistä tiedät, että en ole naisten tavoittelema mies? Miten määritellään se raja, jonka ylittäessään mies on naisten tavoittelema? Mitä jos kerron jakaneeni pakkeja yhtä paljon kuin olen saanut?

"Mitä tulee itsensä muuttamiseen, niin usein muutos edellyttää oman todellisuuskäsityksen ja maailmankuvan päivittämistä."

Totta. Todellisuuskäsityksiä ja maailmankuvia on kuitenkin erilaisia, ja se, että en jaa palstatotuuden mukaisia sellaisia, ei välttämättä tarkoita, että omani olisivat epäkelpoja.

"Järkevä ja eettisesti kestävä toiminta edellyttää tietoa siitä, miten asiat oikeasti toimivat. "

Kuulostaa lauseelta, jonka sopisi yrityksen arvojen kuvaukseen, mutta tuskin ihmisenä kasvamisen luonnehdintaan.

"Itse näen että oman elämän suhteen tärkein eettinen kysymys koskee sitä miten se oma elämä, omat valinnat viime kädessä vaikuttavat itseen ja ympäristöön. Elämä tulisi siten järjestää sellaiseksi, että molemmat näistä vaikutuksista ovat hyödyllisiä."

Hyödyllisyys tässä kontekstissa riippunee vahvasti itse kunkin omasta arvomaailmasta.

"Omaa elämäänsäei kannata uhrata periaatteiden alttarille, mitään eettisesti tavoiteltavaa käyttäytymistä se ainakaan edusta."

Eli millään ei lopulta ole mitään väliä?

Lue lisää

Etkö itse todennut, kuinka naisen kiinnostunut on valahtanut tai naiset eivät ole kiinnostunut, kun eivät ole huomanneet sisäistä vahvuuttasi. Alfauroksella ei ole näitä ongelmia.

"Järkevä ja eettisesti kestävä toiminta edellyttää tietoa siitä, miten asiat oikeasti toimivat. "

Minusta tuossa korostetaan ajatusta, joka on etiikkaa koskevassa keskustelussa pääosin laiminlyöty. Eli että olisi jotenkin mahdollista toimia eettisesti ilman, että on kiinnostunut selvittämään ITSE millainen todellisuus on. Ei ole yritysarvoilla tekemistä tuon kanssa, sillä yritysarvot perustuvat lähestulkoon aina pinnalliseen poliittisesti korrektiin todellisuuskäsitykseen. Eettiseen toimintaan pyrkivän on kuitenkin tavoiteltava todellisuutta kulttuurisesti välitetyn, siloitellun, tiettyjä intressitahoja hyödyttävän todellisuuskäsityksen takaa.

Arvomaailma tietysti vaikuttaa siihen, miten todellisuuden näemme, mitä puolia siitä painotamme, mutta tästä ongelmasta huolimatta omien toimien vaikutuksia on mahdollista analysoida järkevästi. Esim. sinun kohdallasi vaikuttaisi siltä, että nykyisellä toimintavallasi saatat riistää hyvän parisuhteen sekä itseltäsi että mahdolliselta kumppaniltasi. Mitään muuta hyvää siitä ei seuraa kuin hyvä mieli sinulle kun olet mielestäsi toiminut eettisesti suoraselkäisesti.

Selvennän vielä seuraavaa kohtaa:

"Omaa elämäänsä ei kannata uhrata periaatteiden alttarille, mitään eettisesti tavoiteltavaa käyttäytymistä se ainakaan edusta."

Lyhyesti: periaatteet ovat hämyisiä abstrateja olioita, joiden sisältö vaihtelee ajan muodin mukaan. Omat ajatukset ja teot manifestoituvat kuitenkin tässä todellisuudessa ja eettisesti perustellumpaa onkin periaatteiden sijaan kiinnittää huomiota oman tietoisuutensa käytännön ilmentymiin ja niiden vaikutuksiin.

Kympin Nainen kirjoitti:

Se, että hankkiudut tapaamaan enemmän uusia ihmisiä on varmasti ainakin yksi avain, ainakin se kasvattaa todennäköisyyttä tavata naisia. Tuli muuten vielä sellainen mieleen, että oletko yleensä ne vahvat naiset helposti tunnistanut? Oletko paljon sellaisia vielä itse tavannut? Kuinka hyvä olet mielestäsi tunnistamaan niitä vahvuuden piirteitä naisessa?

Tunnistan tuon itsessäni kun sanot että ”..en olisi vielä kymmenen vuotta sitten ikinä uskonut, että joskus viittaisin itseeni alfana.” Enpä tiedä, mutta tuli mieleen, että onko meidän kaltaisten ihmisten alfuus sitten ehkä hieman hitaasti kypsyvää, sen tunnistaa (ja hyväksyy itsessään) pikku hiljaa? Omalta kohdaltani sanoisin, että minussa on tietty alfuus ollut aina, mutta kontrolloin sitä aiemmin tiukemmin sosiaalisista paineista johtuen. Vasta oikeastaan erilaisten harrastusten ja työtilaisuuksien kautta ymmärsin ominaisuuttani ja opin kanavoimaan alfuuttani naiselle sopivalla tavalla… äh, inhoan miltä tuo kuulostaa, mutta niin se vain on - kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, vahvuus ei ole naiselle välttämättä helppoa, edes nykyaikana. Riippuu varmasti kovasti kasvuympäristöstä, minun oli aika perinteinen. Tästä syystä moni, ainakin alle 25-vuotias nainen, saattaa alfuuttaan vielä hieman peitellä. Ehkä, en tiedä, puhun vain omasta kokemuksestani. Mutta koska itse olen ”pehmeän jämäkkä” usein sosiaalisissa tilanteissa ”myötäilevä”, niin moni minut vain pintapuolisesti tunteva saattaa yllättyä sitten kun alfuuteni tulee esiin, joskus voimakkaastikin.

Aiemmin puhuttiin niistä mahd. muutoksen suunnista – siitä minulle tuli vielä sellainen asia mieleen, että mieti muutoksen suuntaa vain oman itsesi tarpeesta, koita olla sekoittamatta siihen pohdintaan tätä naiskuviota. Koska jos ajattelet liikaa naiskuviota, niin sittenhän olet saman ongelman äärellä, ts. muutat itseäsi jostakin ulkopuolisesta (oletetusta) tarpeesta lähtien. Ole siis tässä kohtaa ”itsekäs”, mihin suuntaan sinä haluat mennä / kehittyä elämässäsi?

Oma aiemmin mainitsemani esimerkki heittäytymisestä lähti osittain itselläni siitä, että halusin edetä urallani (alfuus minussa), mutta taustoistani johtuen olin hieman turhan varovainen (analysoin liikaa). Jätin käyttämättä yhden mahdollisuuden. Päätin ettei niin käy toiste, eikä käynyt. Nyt olen johtavassa asemassa. Toki minulla heittäytyminen vs harkitsevaisuus oli laajempikin kehitysalue, halusin elää myös enemmän hetkessä vapaa-ajallani ja nauttia elämästä (naiset kelaa monesti ihan liikaa). Mutta eteneminen uralla oli se selkeä voimakkain motivaattori. Toisaalta myös se, että nyt olen roolissa jossa saan olla avoimen alfa, minun odotetaan olevan alfa ja se on hyväksyttyä. Ai että minä nautin. Saan olla oma itseni ja voin tehdä työtä jota rakastan.

Ehkä kuvaamallasi tavalla vahvoja siis yhdistää myös tietyn tyyppinen intensiteetti? Pyrkimys kehittyä omalla alallaan/harrastuksessaan, tietty intohimo, palo jotakin asiaa kohtaan? En tiedä, kunhan taas pohdiskelen. Mistä sinä eniten innostut elämässä? Onko sillä asialla tarpeeksi suuri rooli elämässäsi (onko sille tarpeeksi aikaa)?

Lue lisää

Vahvan naisen tunnistaa yleensä suht' helposti, mutta heihin ei törmää liian usein, eikä varsinkaan vapaina. Eksäni oli sellainen.

Minua vaivasi aikaisemmin introvertin perfektionismi. Olin hyvin harkitseva, ja oletin muidenkin olevan, kun en tajunnut, kuinka erilaisia ihmiset voivat olla. Näin muiden olevan paljon minua aktiivisempia, ja ajattelin, että heillä on siihen varmaan jokin syy, jota minulla ei ole. En sitten pahemmin edes yrittänyt.

Kerran jouduin sitten puolivahingossa tilanteeseen, jossa minulle tilanteen ollessa jo päällä selvisi, että paitsi olin asiantuntija silloin kyseessä olleessa asiassa, olin myös ainoa paikallaolija, jolla oli tuosta asiasta mitään aavistustakaan. Päätin katsoa, mitä tapahtuisi, jos ottaisin avoimesti johdon käsiini, ja menestyshän siitä tuli. Minut hyväksyttiin johtajaksi mitään kyselemättä, ja pyydettiin olemaan toistekin samalla tavalla mukana. Löysin itsestäni puolen, josta en ollut ollut tietoinen.

Heittäytymisessä taas oli kohdallani kyse ennen kaikkea siitä, kuinka paljon harkitsen sanomisiani. Monen mutkan kautta omaa käytöstäni analysoituani tulin siihen tulokseen, että mietin aivan liikaa, ja kokeilin lopulta tietoisesti antaa mennä, sanoa mitä vaan mieleen tulee, luottaen siihen, että se on fiksua ja tilanteeseen sopivaa. Niin sekin vaan toimi, kun tietoisesti annoin sille mahdollisuuden.

Olet oikeassa, kun sanot, että minun ei pitäisi miettiä liikaa naiskuvioitani. Itseasiassa luulen, että mietin liikaakin, sillä jos keskittyisin enemmän omiin juttuihini, olisin todennäköisemmin enemmän omassa elementissäni silloin, kun tapaisin sen kiinnostavan naisen.

Se, mistä innostun elämässäni eniten, on asia, jota olen miettinyt viime aikoina aika paljon. Se on myös asia, johon en välttämättä halua mennä kovin yksityiskohtaisesti avoimessa nettikeskustelussa. Ei haittaisi, vaikka niillä asioilla olisi elämässäni nykyistä isompi rooli, mutta ei niin, etteikö niille olisi riittävästi aikaa, vaan niin, että olisi enemmän mahdollisuuksia. Voi vaan olla, että siihen pääseminen vaatisi muuttamista ja unelmieni työpaikasta luopumista, ja se on viimeinen vaihtoehto, vaikkakin kyllä vaihtoehto muiden joukossa.

orde.public kirjoitti:

Etkö itse todennut, kuinka naisen kiinnostunut on valahtanut tai naiset eivät ole kiinnostunut, kun eivät ole huomanneet sisäistä vahvuuttasi. Alfauroksella ei ole näitä ongelmia.

"Järkevä ja eettisesti kestävä toiminta edellyttää tietoa siitä, miten asiat oikeasti toimivat. "

Minusta tuossa korostetaan ajatusta, joka on etiikkaa koskevassa keskustelussa pääosin laiminlyöty. Eli että olisi jotenkin mahdollista toimia eettisesti ilman, että on kiinnostunut selvittämään ITSE millainen todellisuus on. Ei ole yritysarvoilla tekemistä tuon kanssa, sillä yritysarvot perustuvat lähestulkoon aina pinnalliseen poliittisesti korrektiin todellisuuskäsitykseen. Eettiseen toimintaan pyrkivän on kuitenkin tavoiteltava todellisuutta kulttuurisesti välitetyn, siloitellun, tiettyjä intressitahoja hyödyttävän todellisuuskäsityksen takaa.

Arvomaailma tietysti vaikuttaa siihen, miten todellisuuden näemme, mitä puolia siitä painotamme, mutta tästä ongelmasta huolimatta omien toimien vaikutuksia on mahdollista analysoida järkevästi. Esim. sinun kohdallasi vaikuttaisi siltä, että nykyisellä toimintavallasi saatat riistää hyvän parisuhteen sekä itseltäsi että mahdolliselta kumppaniltasi. Mitään muuta hyvää siitä ei seuraa kuin hyvä mieli sinulle kun olet mielestäsi toiminut eettisesti suoraselkäisesti.

Selvennän vielä seuraavaa kohtaa:

"Omaa elämäänsä ei kannata uhrata periaatteiden alttarille, mitään eettisesti tavoiteltavaa käyttäytymistä se ainakaan edusta."

Lyhyesti: periaatteet ovat hämyisiä abstrateja olioita, joiden sisältö vaihtelee ajan muodin mukaan. Omat ajatukset ja teot manifestoituvat kuitenkin tässä todellisuudessa ja eettisesti perustellumpaa onkin periaatteiden sijaan kiinnittää huomiota oman tietoisuutensa käytännön ilmentymiin ja niiden vaikutuksiin.

Lue lisää

"Etkö itse todennut, kuinka naisen kiinnostunut on valahtanut tai naiset eivät ole kiinnostunut, kun eivät ole huomanneet sisäistä vahvuuttasi. Alfauroksella ei ole näitä ongelmia."

Tuohan todistaa vain sen, että en ole klassinen alfa-uros, mitä taas en ole koskaan kiistänytkään. Alfa on tässä keskustelussa ollut alusta asti termi tietylle asemalle tai roolille, joka voi olla myös väliaikainen.

Mitä tulee etiikkaan, kysymysteni tarkoitus oli lähinnä hahmotella mielikuvaa sinusta, joka niin ahnaasti kyseenalaistat kaikki sanomiseni jotenkin huonoina tai väärinä, jopa niin, että vaikutat suorastaan haluavan nähdä niissä jotain muuta kuin mitä minä tarkoitan. Sellaisen kyseenalaistamisen hallitsen itsekin varsin hyvin, enkä tarvitse siihen apua. Tämä etiikka-sivuraide näkyy kuitenkin käyvän niin raskaaksi, että jätän sen tähän.

Liian vahva? kirjoitti:

Kympin nainen ei kieltänyt markkinoimasta itseään. Hän vaan puolsi omaa kantaani sen suhteen. Siinä on iso ero.

Joka perustuu teidän molempien väärinkäsitykseen sanan "markkinointi" merkityksestä. Jos ymmärsin oikein niin et halua opetella kommunikoimaan omia parhaita puoliasi paremmin muille, koska se on mielestäsi epäaitoa.

Jos ihminen kuvittelee olevansa valmis, eikä ole mitään uutta opittavaa ja käytöksessä muutettavaa, niin minusta ainakin se on hyvin ankea tapa elää ja varmasti tulet lyömään päätäsi seinään naisongelmiesi kanssa niin kauan kuin uskot, että vika on vain sinun "vahvuudessasi" ja esim. naisten pinnallisuudessa, eikä sinun puutteellisissa itseilmaisutaidoissa tai turhassa muiden myötäilyssä tai muiden odotusten mukaan elämisessä.

Kympin Nainen kirjoitti:

Etelän hetelmä, ordre.public ja Roberto/Julio

Sujuvasti puhutte ”ohitseni” edes vaivautumatta lukemaan kommenttejani. Käytätte omia (hyväksi havaitsemianne?) kikkoja. Minua kommunikaationne ei vakuuta, koska yksipuolisesti julistatte omaa totuuttanne. Kuunteleminen on muuten helvetin vahva markkinointikikka – oletteko kokeilleet? Teillä on paljon ohjeita ap:lle kuinka naista käsitellä ja kuinka hänelle kommunikoida. Minun mielipiteeni on että teillä on paljon ap:lta opittavaa tässä, ei toisin päin.

Toistan vielä kerran, että 1) ap:n määrittelemä vahva ei ole heikon vastakohta, 2) kukaan tässä keskustelussa ei ole korottanut itseään, 3) markkinointia ei ole kielletty/tuomittu.

Tuosta markkinoinnista haluaisin vielä sanoa, että olen sellaisessa työssä että ymmärrän kyllä erittäinkin tarkkaan markkinoinnin konseptin. Toisin kuin Roberto väität (ylempänä), en markkinointiin konseptina liitä negatiivisia miellekuvia. Tiedän myös että hyvä markkinointi on tunteisiin vetoavaa. Itse markkinoin työssäni lähes joka päivä. On totta myös, että erilaiset vaikuttimet ovat pelissä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Aina. Tapahtuu se kanssakäyminen sitten töissä tai vapaalla. Joku käyttää ihmissuhteissakin markkinointia, joku ei.

Jos olisitte lukeneet koko ketjun tietäisitte, etten ole markkinointia tuominnut tai kieltänyt. Ap:n kanssa tuota markkinointia itse asiassa pohdittiin ja mm. sitä miten integriteetti suhtautuu siihen muokkaako omaa itseään ja käytöstään (esim. markkinoivammaksi) koska itse niin haluaa vai muiden toiveesta (sisäiset vs. ulkoiset paineet). Itse pidän markkinointia toisten lähtökohdista kumpuavana toimintana. Markkinoinnilla on aina jokin päämäärä (esim. myydä jokin tuote/palvelu asiakkaalle tai, vaikka nyt tälle palstalle sopivasti, kellistää nainen).

Ja tämä on se ainakin omalla kohdallani oleellisin ero – luullakseni myös ap:lle. Ap:n kuvaamien ihmisten välisissä suhteissa kaksi ihmistä on läsnä, avoimina, omina itsenään ja sen tulisi riittää. Toki esim. sen ujon ihmisen on saatava suu auki jotta kommunikointi toisen kanssa on mahdollista – tämä on itsestään selvää. Mutta ap:n kuvaamalla tavalla vahva ihminen ei tarvitse sitä markkinointia, päinvastoin markkinointi voi olla tämän tyyppisille ihmisille turn-off. Itse koen markkinoinnin jonkinlaisena sumuverhona; jos joku oikein kovasti seurassani esittää, niin mietin mitä tämä ihminen haluaa esityksellään piilottaa?

Tästä syystä ap:n kuvaamat ihmiset ovat ehkä usein tarkkailija-tyyppejä. He eivät halua, eivätkä suostu muodostamaan kuvaa toisesta ihmisestä nopeasti, ensimmäiseen kontaktiin pohjautuen. Heille on tärkeämpää esim. se mitä toinen ihminen sanoo ja miten hän suhtautuu kanssaihmisiin tilanteessa. Heille on tärkeää se kokemus että toinen on läsnä tilanteessa aidosti omana itsenään, esim. kuunnellen mitä toisella on sanottavaa. Tästä syystä ap:n kaltaisille ihmisille yleensä se oma persoona on se ainoa ”markkinointityökalu”. ”Tässä olen, kaikkine vahvuuksineni ja heikkouksineni, en enempää, en vähempää. Haluatko ottaa minusta selvää?”

Mainitsit Roberto myös aiemmin että ”..naisethan harvoin tekevät aloitteita ja jos tekevät niin eivät ainakaan miehelle, joka on etäinen ja läpitunkematon.” Tässä on kaksi tärkeää asiaa: 1) onko ap:n kuvauksen mukainen ihminen siis sinun mielestäsi etäinen ja läpitunkematon? Minun mielestäni ei. Hän on ehkä introvertti ja enemmän tarkkailijaluonne, mutta hänen kirjoituksestaan huokuu minusta aika paljon viisautta, inhimillistä lämpöä, positiivista nöyryyttä (kyllä, nöyryys voi olla positiivista, mm. ”en ole koskaan valmis ihmisenä”) sekä myös minulle naisena tärkeitä ominaisuuksia kuten naisen arvostamista. 2) Naiset tekevät kyllä aloitteita, ja ehkä ne ap:n kohderyhmään kuuluvat naiset tavanomaista enemmän, koska ovat ap:n kuvaamalla tavalla vahvoja.

”Minä, ordre.public ja Roberto taas kerromme miten työ tapahtuu käytännössä. Arvaa kumpi saavuttaa tuloksia?”

Kaadatte teeseillänne ehkä (?) paljon peruspimatsuja. Kaltaisiani naisia ette koskaan saa. Käytännössä en käytä näin paljon aikaa kaltaisiinne miehiin kuin mitä esim. tässä ketjussa olen käyttänyt teille vastaamiseen. Käytännössä kuittaan markkinamiehet lyhyesti mutta kohteliaasti.

Ja vielä lopuksi, jos kommunikointi on tasolla: ”"Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?" - Aika monessa kohtaa.”

Niin ollaan mielestäni sillä ”itkupotkuraivari”-tasolla. Mihin tuossa minun kuuluisi tarttua? Mahdotonta on kiukuttelevan lapsen kanssa kommunikoida.

Lue lisää

Käytät tuota markkinointi sanaa edelleen itse haluamassasi merkityksessä. Myönnän, että se monitulkintainen termi koska markkinointihan voi olla valehtelua tai sitten vain aitojen ominaisuuksien esiintuomista, eli vain yksi kommunikoinnin muoto. Ja tuo on juuri ap:n ongelma minusta ihan selvästi ja tätä olen tässä toistellut jo useaan otteeseen, mutta sinä jaksat puuttua tuohon markkinoinnin käsitteeseen koska ymmärrät sen jonainen kusetuksena, jossa pyritään kellistämään naisia. Toki markkinointia voi niinkin käyttää, mutta kuten jo aiemmin sanoin, se on itsestä kiinni miten itseään viestittää. Ihan yhtä epäaitoa minusta on ap:n lailla antaa itsestään valheellista kuvaa heikkona myötäilijänä, jos se totuus on vahva oman tiensä kulkija. Ap:n "markkinointi" eli itseilmaisu on huonoa, koska hänellä on ristiriita se on aidon itsen ja itsestään lähettämän viestin välillä. Tässä mielessä hänen pitäisi opetella "markkinoimaan" itseään paremmin, eli tuomaan nimenomaan AIDOMMIN niitä parhaita puoliaan esiin, eikä odotella, että joku nainen ehkä joskus vahingossa näkee hänen sisäiset piirteensä.

"Ja vielä lopuksi, jos kommunikointi on tasolla: ”"Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?" - Aika monessa kohtaa.”

Niin ollaan mielestäni sillä ”itkupotkuraivari”-tasolla. Mihin tuossa minun kuuluisi tarttua? Mahdotonta on kiukuttelevan lapsen kanssa kommunikoida. "

Mihin kohtaan minun olisi muka tuossa sinun kysymyksessä pitänyt tarttua kun jo kohta kohdalta olin luetellut väärinkäsityksiäsi ja tein sen nyt taas kerran uudelleen ties monennenko kerran.

Tässä ei ole kyse nyt mistään "kuka kaataa pimatsuja näillä neuvoilla", vaan siitä, että miten olla paras versio itsestään johon kykenee. Ihan turhaan elätellä jotain idealistisia haaveita siitä, että joku vahva nainen tulee ja näkee minun muurini läpi minun aitouteni, jos ei itse suostu sieltä muurin takaa tulevan kurkistelemaan mitä maailmassa tapahtuu.

Julio Bigdick kirjoitti:

Joka perustuu teidän molempien väärinkäsitykseen sanan "markkinointi" merkityksestä. Jos ymmärsin oikein niin et halua opetella kommunikoimaan omia parhaita puoliasi paremmin muille, koska se on mielestäsi epäaitoa.

Jos ihminen kuvittelee olevansa valmis, eikä ole mitään uutta opittavaa ja käytöksessä muutettavaa, niin minusta ainakin se on hyvin ankea tapa elää ja varmasti tulet lyömään päätäsi seinään naisongelmiesi kanssa niin kauan kuin uskot, että vika on vain sinun "vahvuudessasi" ja esim. naisten pinnallisuudessa, eikä sinun puutteellisissa itseilmaisutaidoissa tai turhassa muiden myötäilyssä tai muiden odotusten mukaan elämisessä.

Lue lisää

Ymmärtääkseni ap on monta kertaa sanonut haluavansa muuttua ja kehittyä, mutta omista tarpeistaan käsin ja niin kuin itsestä tuntuu hyvältä (ohjautuu siis sisältä päin, niin kuin joku tuolla toisaalla sanoo).

Jos markinnoinnista puhutaan, niin olennaista on varmasti kohderyhmä. Ainakin itselleni tuli sellainen käsitys, että ap on aika lailla selvillä omasta kohderyhmästään. Mutta sinä ja monet muut kirjoittajat ette näytä tajuavan tätä, vaan yritätte vängätä häntä muottiin johon hän ei sovi ja haluamaan jotain mitä hän ei ilmeisestikään itse halua.

Liian vahva? kirjoitti:

Vahvan naisen tunnistaa yleensä suht' helposti, mutta heihin ei törmää liian usein, eikä varsinkaan vapaina. Eksäni oli sellainen.

Minua vaivasi aikaisemmin introvertin perfektionismi. Olin hyvin harkitseva, ja oletin muidenkin olevan, kun en tajunnut, kuinka erilaisia ihmiset voivat olla. Näin muiden olevan paljon minua aktiivisempia, ja ajattelin, että heillä on siihen varmaan jokin syy, jota minulla ei ole. En sitten pahemmin edes yrittänyt.

Kerran jouduin sitten puolivahingossa tilanteeseen, jossa minulle tilanteen ollessa jo päällä selvisi, että paitsi olin asiantuntija silloin kyseessä olleessa asiassa, olin myös ainoa paikallaolija, jolla oli tuosta asiasta mitään aavistustakaan. Päätin katsoa, mitä tapahtuisi, jos ottaisin avoimesti johdon käsiini, ja menestyshän siitä tuli. Minut hyväksyttiin johtajaksi mitään kyselemättä, ja pyydettiin olemaan toistekin samalla tavalla mukana. Löysin itsestäni puolen, josta en ollut ollut tietoinen.

Heittäytymisessä taas oli kohdallani kyse ennen kaikkea siitä, kuinka paljon harkitsen sanomisiani. Monen mutkan kautta omaa käytöstäni analysoituani tulin siihen tulokseen, että mietin aivan liikaa, ja kokeilin lopulta tietoisesti antaa mennä, sanoa mitä vaan mieleen tulee, luottaen siihen, että se on fiksua ja tilanteeseen sopivaa. Niin sekin vaan toimi, kun tietoisesti annoin sille mahdollisuuden.

Olet oikeassa, kun sanot, että minun ei pitäisi miettiä liikaa naiskuvioitani. Itseasiassa luulen, että mietin liikaakin, sillä jos keskittyisin enemmän omiin juttuihini, olisin todennäköisemmin enemmän omassa elementissäni silloin, kun tapaisin sen kiinnostavan naisen.

Se, mistä innostun elämässäni eniten, on asia, jota olen miettinyt viime aikoina aika paljon. Se on myös asia, johon en välttämättä halua mennä kovin yksityiskohtaisesti avoimessa nettikeskustelussa. Ei haittaisi, vaikka niillä asioilla olisi elämässäni nykyistä isompi rooli, mutta ei niin, etteikö niille olisi riittävästi aikaa, vaan niin, että olisi enemmän mahdollisuuksia. Voi vaan olla, että siihen pääseminen vaatisi muuttamista ja unelmieni työpaikasta luopumista, ja se on viimeinen vaihtoehto, vaikkakin kyllä vaihtoehto muiden joukossa.

Lue lisää

Perfektionismi kuulostaa tutulta… olin kympin tyttö, liikaakin, mutta kun opin relaamaan, minusta tuli kympin nainen, heh. Kuulostaa myös tutulta nuo kokemuksesi mm. johtamisesta.

Omissa sanoissasi saattaa piillä osa ratkaisua. Pahoittelut taas kerran jos tulkitsen liikaa, mutta ajatukset lähti taas rullaamaan: Aiemmin olit ehkä (?) vielä kriittisempi itseäsi kohtaan (”Näin muiden olevan paljon minua aktiivisempia, ja ajattelin, että heillä on siihen varmaan jokin syy, jota minulla ei ole.”), huomasit tämän (”Löysin itsestäni puolen, josta en ollut ollut tietoinen.” ja ”Niin sekin vaan toimi, kun tietoisesti annoin sille mahdollisuuden.”) Palautuuko tämä sinun alkuperäiseen kysymykseesi - olet tämän puolen (vahvuuden/alfuuden) itsessäsi tunnistanut, muttet ehkä tiedä (ainakaan aina) miten sitä toteuttaa tai kriittisyydessäsi mietit että toteutat sitä jotenkin väärin (tai itsellesi epäaidosti)?

Eli pitääkö sinun antaa vielä enemmän mennä? Olla vielä vähemmän kriittinen itseäsi kohtaan? Onko mahdollista että oma kriittisyytesi itseäsi kohtaan näyttäytyy jotenkin epäsuosiollisena joillekin naisille (”Olen kuitenkin törmännyt tapauksiin, joissa arvostukseni ansainnut nainen on kokenut minut liian heikoksi suhteessa minuun”)? Jos annat vielä enemmän ”mennä”, olla vielä enemmän alfa, oletko silloin vielä ”enemmän sinä”? Vai ”vähemmän sinä”? Oletko juuri näistä epävarma? Vai onko sinulle ihan selvä se missä tilanteissa haluat olla alfa ja missä et? Entä kyseenalaistatko omia motiivejasi? Siis myös sitä mistä aiemmin puhuttiin (sisäiset vs ulkoiset muutospaineet), mutta myös sitä kuinka ”puhtaita” tai eettisiä omat sisäiset vaikuttimesi ovat?

Nämä tuli mieleeni, koska itse olen lähes koko ajan alfa, sen ilmenemismuodot vain ovat aika erilaisia. Koen olevani alfa vaikka olisin hiljainenkin, vaikuttaminen on vain silloin erilaista kuin näkyvä, aktiivinen toiminta. Oma alfuuteni on jossain määrin laajentunut vuosien varrella ja joskus olen miettinyt että olenko humaltunut vallasta? Olenko antanut paholaiselle pikkusormen ja nyt on koko käsi menossa? Vaikka toimisinkin täysin omista lähtökohdistani, niin kuinka jaloja, inhimillisiä, eettisiä ne ovat? Sitten teen itselleni ”reality-checkin” siitä kuinka lämmin, empaattinen, muita kunnioittava yms ihminen olen ja nauran noille omille mietteilleni. Vahvuuteen ja alfuuteenhan liitetään myös negatiivisia piirteitä, kuten aggressiivisuus, hyökkäävyys, itsekkyys jne. Mutta siitähän vahvuudessa ja alfuudessa (ainakaan siten kuin minä ne ymmärrän) todellakaan ei ole kyse. On siis ehkä normaalia myös ”kavahtaa” omaa alfuutaan, miettiä että onko se positiivista kehitystä vai ei? Ehkä se on siis myös osittain mitä teet parhaillaan?

No joo, menipä taas pohdiskeluiksi – ehkä ihan väärille urille - sen verran paljon kuitenkin tunnistan kirjoituksistasi itseäni että uskallan näitä ajatuksia heitellä.
Tuosta naiskuvion miettimisestä kommentoin vielä sen verran, että se on aina (ainakin minun mielestäni) vetoavaa kun mies on omassa elementissään. Joten sitä kohti kannattaa pyrkiä. Ensisijaisesti oman itsesi vuoksi. Liitännäisvaikutuksia (esim. uusia naiskontakteja) saattaa seurata, mutta vaikkei seuraisikaan, niin ainakin olet elementissäsi. Uskon että se omassa elementissä olo on sukulaisuutta karismaattisuudelle.

Mielenkiintoista myös että olet miettinyt paljon tuota innostuksesi kohdetta viime aikoina. Isoja päätöksiä, muuttaminen ja työpaikan vaihdos, erityisesti jos työpaikka on unelmapaikka. Et ole kuitenkaan siis tätä vaihtoehtoa poissulkenut? Jos tuntuu että ajatukset kiertää samoja ratoja ja päätöksenteko on vaikeaa, kannattaa ottaa kynä ja paperia avuksi. Kirjata ”pros & cons”, vieläpä niin, että kullekin positiiviselle puolelle antaa 1-3 plussaa ja kullekin negatiiviselle 1-3 miinusta. Kuulostaa simppeliltä keittiöpsykologialta, mutta vaikka sitä olisikin niin ainakin minulla toimii. Kun eri aspekteja pyörittelee päässään, ne ovat yhtä suurta massaa, mutta jos ne kirjaa vaikka post-it lapuille ja ryhmittelee edellä mainitulla tavalla voi yhtäkkiä tajuta että jossain asiassa onkin ihan älyttömästi plussia vaikka on luullut että puntit ovat suunnilleen tasan.

Kirjoitit tuolla alempana myös: ”Jos arkiminäni ei ole alfamainen, niin silloin se ei ole, ja olisi epäaitoa käyttäytyä alfamaisella tavalla tilanteessa, jossa ei normaalisti toimisi niin, vain tehdäkseen vaikutuksen. Paljon parempi vaihtoehto on hankkiutua tietoisesti tilanteisiin, joissa alfa-piirteet tulevat esiin ihan itsestään. Suuri haaste onkin keksiä sellaisia tilanteita.” Tämä (loppuosa) ei mielestäni välttämättä pidä paikkaansa, koska nainen voi ihastua myös siihen ei-niin-alfamaiseen puoleesi arjessa. Niin kuin jossain kirjoitin, se aavistus voi riittää ja silloin se vahva nainen saattaa ottaa ohjat.

ordre.public kirjoitti:

Yksi lainaamistasi kohdista on omasi, jossa toteat ettet kuvaisi ap:n kuvaamia ominaisuuksia vahvuudeksi. Toinen lainaus on erään kommentaattorin käsityksiä vahvuudesta ja kolmas sitaatti on ap:n ja se kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

"Tiedän, että vahvuus ei ole aivan yksiselitteinen termi tähän asiayhteyteen, mutta on vaikea keksiä parempaakaan."

Ap:n omasta kommentista nähdään, että ap käyttää termiä "vahvuus", koska se sopii asiayhteyteen parhaiten. Eli vahvalla ei ole mitään erityismerkitystä tässä keskustelussa. Kummallista tuo semanttinen räpiköintisi ja yrityksesi sotkea selvää asiaa.

Väität tuntevasi markkinoinnin hyvin, mutta tekeydyt kummallisen ymmärtämättömäksi kun kyse on oman tekstisi tulkinnasta. Annetaan yksinkertainen esimerkki. Mies sanoo baarissa naiselle: olen toimitusjohtaja. Tällä viestillä mies tahtoo viestiä naiselle, että hän on korkeassa asemassa jne, viestin merkitys EI rajoitu sen puhtaaseen informaatiosisältöön, se on itseasiassa toissijaista haluttuun merkityksenantoon nähden. Tällainen läpinäkyvä itsensä markkinointi usein epäonnistuu ja nainen ei vaikutu. Tämä johtuu siitä, että nainen tunnistaa miehen viestin tarkoituksen ja näkee sen pätemisyrityksenä. Sinun logiikkaasi seuraten olisi väärin tulkita miehen pitävän itseään menestyneenä, koska mies ei käytä tätä sanaa itsestään. Huomaat kai itsekin kuinka naurettava tällainen kirjaimellinen tulkinta on.

Mitä tulee kommenteihini naisen pahuudesta toisiaan kohtaan, se ei ole suoranaisesti sivuraide, vaan ap:n kuvaaman tilanteen vaihtoehtoinen jäsennys, selitys sille miksi hänen parinhakuyrityksensä ovat epäonnistuneet.

Lue lisää

”Ymmärrän sinun kaikkien suhteidesi epäonnistuneen.”

Ei minun suhteeni ole epäonnistuneet, ne ovat olleet kaikki omalla tavallaan tärkeitä ja hyvinkin onnistuneita. Se, että suhteet ovat päättyneet, on eri asia, ja niin kuin ehkä tiedät, yleensä syyt suhteiden päättymiseen ovat moninaisia. Viimeisin suhteeni päättyi viime kesänä jonka jälkeen olen omasta tahdostani ollut sinkku. Ex kyllä haluaisi minut takaisin (ja muitakin ottajia olisi). Ainoastaan yhtä suhdettani voisin pitää epäonnistuneena, se oli lyhyt nuoruuden suhde ”statusjamppaan” jonka huomasin hyvin nopeasti vääräksi ratkaisuksi. Oletko itse siis ollut vain tässä yhdessä, nykyisessä suhteessasi, jos et ole (minuun verrattuna) epäonnistunut kertaakaan?

Tiedätkö, olen vilpittömän onnellinen siitä jos olet hyvässä parisuhteessa. Ihmettelen vain sitä että jos olet niin onnellinen, miksi teksteistäsi huokuu niin paljon vihaa, negatiivisuutta ja muiden aliarvioimista? Jos sinulla on hyvä elämä, miksi on vaikeaa antaa toisten elää elämäänsä niin kuin he sen parhaaksi kokevat? Jos joku toinen uskoo eri tavalla kuin sinä, onko se sinulta jotenkin pois? Lukeeko muuten kaunis ja älykäs puolisosi näitä kirjoituksiasi?

”Kummallista tuo semanttinen räpiköintisi ja yrityksesi sotkea selvää asiaa.”

Olen koko ajan sanonut käyttäväni termiä vahva tässä keskustelussa määritellyllä tavalla (josta nuo poiminnat olivat esimerkkejä). Missä kohtaa olen räpiköinyt semanttisesti?

”Sinun logiikkaasi seuraten olisi väärin tulkita miehen pitävän itseään menestyneenä, koska mies ei käytä tätä sanaa itsestään.”

En ymmärtänyt tätä kommenttiasi ollenkaan – mihin kohtaan omaa tekstiäni (ja sen tulkintaa) se viittasi? Tuohon menestys attribuuttiin? Voidaan keskustella menestyksestä, mutta se on mielestäni eri keskustelu eikä olennaisesti liity ap:n kysymykseen/keskustelunavaukseen.

Julio Bigdick kirjoitti:

Käytät tuota markkinointi sanaa edelleen itse haluamassasi merkityksessä. Myönnän, että se monitulkintainen termi koska markkinointihan voi olla valehtelua tai sitten vain aitojen ominaisuuksien esiintuomista, eli vain yksi kommunikoinnin muoto. Ja tuo on juuri ap:n ongelma minusta ihan selvästi ja tätä olen tässä toistellut jo useaan otteeseen, mutta sinä jaksat puuttua tuohon markkinoinnin käsitteeseen koska ymmärrät sen jonainen kusetuksena, jossa pyritään kellistämään naisia. Toki markkinointia voi niinkin käyttää, mutta kuten jo aiemmin sanoin, se on itsestä kiinni miten itseään viestittää. Ihan yhtä epäaitoa minusta on ap:n lailla antaa itsestään valheellista kuvaa heikkona myötäilijänä, jos se totuus on vahva oman tiensä kulkija. Ap:n "markkinointi" eli itseilmaisu on huonoa, koska hänellä on ristiriita se on aidon itsen ja itsestään lähettämän viestin välillä. Tässä mielessä hänen pitäisi opetella "markkinoimaan" itseään paremmin, eli tuomaan nimenomaan AIDOMMIN niitä parhaita puoliaan esiin, eikä odotella, että joku nainen ehkä joskus vahingossa näkee hänen sisäiset piirteensä.

"Ja vielä lopuksi, jos kommunikointi on tasolla: ”"Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?" - Aika monessa kohtaa.”

Niin ollaan mielestäni sillä ”itkupotkuraivari”-tasolla. Mihin tuossa minun kuuluisi tarttua? Mahdotonta on kiukuttelevan lapsen kanssa kommunikoida. "

Mihin kohtaan minun olisi muka tuossa sinun kysymyksessä pitänyt tarttua kun jo kohta kohdalta olin luetellut väärinkäsityksiäsi ja tein sen nyt taas kerran uudelleen ties monennenko kerran.

Tässä ei ole kyse nyt mistään "kuka kaataa pimatsuja näillä neuvoilla", vaan siitä, että miten olla paras versio itsestään johon kykenee. Ihan turhaan elätellä jotain idealistisia haaveita siitä, että joku vahva nainen tulee ja näkee minun muurini läpi minun aitouteni, jos ei itse suostu sieltä muurin takaa tulevan kurkistelemaan mitä maailmassa tapahtuu.

Lue lisää

Tämä keskustelumme ei nyt näytä johtavan mihinkään, minä kyllä kuulen sinua mutta sinä et tunnu kuulevan minua.

Jos haluat käsitteistä vääntää, niin virallisesti ”Markkinointi on vaihdantaan perustuva liiketoiminnan näkökulma. Markkinoinnin tarkoitus on edistää markkinoitavan tuotteen tai palvelun myyntiä.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Markkinointi)

Kommunikaatio on puolestaan viestintää, jonka ainoa päämäärä voi olla viestin välittäminen (ei siis välttämättä hyötymistarkoitusta) – kun taas markkinoinnilla on aina päämäärä, kaupanteko (hyötymistarkoitus).

Ymmärrän kyllä pointtisi ja osittain voin jopa olla samaa mieltä, joskin se missä käytät markkinointi-sanaa, minä varmaankin käyttäisin kommunikointi- tai vuorovaikutustaito -sanaa. Edellisillä ja markkinoinnilla on liike-elämässä mukana olevalle ihmiselle (joka on myös ihmisiä johtava esimies) suuri ero.

”Mihin kohtaan minun olisi muka tuossa sinun kysymyksessä pitänyt tarttua kun jo kohta kohdalta olin luetellut väärinkäsityksiäsi ja tein sen nyt taas kerran uudelleen ties monennenko kerran.”

Tämä liittyi (ylempänä olevaan) aiempaan kommenttiisi, kun minä kirjoitin:

- ”Itsekin sanot että ”Introvertti mies… ei kiinnosta useimpia naisia”. Niin, ap:n pitää vaan löytää se ”ei-useampi nainen”. Ja siitä tässä ketjussa on kyse. En tiedä kuinka todennäköistä se on, mutta kyllä meitä ”ei-useampia naisia” on.",

johon sinä vastasit:
- ”Huvittaa tuo puolustelusi, kun selvästi tulkitset minua väärin.”,

johon kysyin:
- ”Missä kohtaa tulkitsen sinua väärin?”

ja sinä vastasit:
- ”Aika monessa kohtaa.”

Mutta ei minulla ole oikeastaan enää lisättävää, koska kuten olen sanonutkin, ymmärrän kyllä sanomasi, en vain kaikesta ole samaa mieltä. Ap fiksuna miehenä poimii tästä ketjusta ajatuksia (jos niitä poimittavissa on) ja tekee omat päätöksensä. Voimme varmaankin päättää tämän toteamalla ”We can agree to disgaree.”

Liian vahva? kirjoitti:

"Etkö itse todennut, kuinka naisen kiinnostunut on valahtanut tai naiset eivät ole kiinnostunut, kun eivät ole huomanneet sisäistä vahvuuttasi. Alfauroksella ei ole näitä ongelmia."

Tuohan todistaa vain sen, että en ole klassinen alfa-uros, mitä taas en ole koskaan kiistänytkään. Alfa on tässä keskustelussa ollut alusta asti termi tietylle asemalle tai roolille, joka voi olla myös väliaikainen.

Mitä tulee etiikkaan, kysymysteni tarkoitus oli lähinnä hahmotella mielikuvaa sinusta, joka niin ahnaasti kyseenalaistat kaikki sanomiseni jotenkin huonoina tai väärinä, jopa niin, että vaikutat suorastaan haluavan nähdä niissä jotain muuta kuin mitä minä tarkoitan. Sellaisen kyseenalaistamisen hallitsen itsekin varsin hyvin, enkä tarvitse siihen apua. Tämä etiikka-sivuraide näkyy kuitenkin käyvän niin raskaaksi, että jätän sen tähän.

Lue lisää

Kommunikaatio on sellaista, että viestiäsi ei tulkita niin kuin sen tarkoitat. Jos näin kuitenkin käy, niin kyseessä on onnekas sattuma. Olen esittänyt, että ajatusmalleissasi on virhe ja yrittänyt paikantaa tuota virhettä. Ihmisten ongelmat johtuvat usein todellisuuskäsityksessä olevista puutteista tai ajatusmalleissa olevista virheistä. Suurinta osaa sanomisistasi en ole kommentoinut lainkaan.

Kympin Nainen kirjoitti:

”Ymmärrän sinun kaikkien suhteidesi epäonnistuneen.”

Ei minun suhteeni ole epäonnistuneet, ne ovat olleet kaikki omalla tavallaan tärkeitä ja hyvinkin onnistuneita. Se, että suhteet ovat päättyneet, on eri asia, ja niin kuin ehkä tiedät, yleensä syyt suhteiden päättymiseen ovat moninaisia. Viimeisin suhteeni päättyi viime kesänä jonka jälkeen olen omasta tahdostani ollut sinkku. Ex kyllä haluaisi minut takaisin (ja muitakin ottajia olisi). Ainoastaan yhtä suhdettani voisin pitää epäonnistuneena, se oli lyhyt nuoruuden suhde ”statusjamppaan” jonka huomasin hyvin nopeasti vääräksi ratkaisuksi. Oletko itse siis ollut vain tässä yhdessä, nykyisessä suhteessasi, jos et ole (minuun verrattuna) epäonnistunut kertaakaan?

Tiedätkö, olen vilpittömän onnellinen siitä jos olet hyvässä parisuhteessa. Ihmettelen vain sitä että jos olet niin onnellinen, miksi teksteistäsi huokuu niin paljon vihaa, negatiivisuutta ja muiden aliarvioimista? Jos sinulla on hyvä elämä, miksi on vaikeaa antaa toisten elää elämäänsä niin kuin he sen parhaaksi kokevat? Jos joku toinen uskoo eri tavalla kuin sinä, onko se sinulta jotenkin pois? Lukeeko muuten kaunis ja älykäs puolisosi näitä kirjoituksiasi?

”Kummallista tuo semanttinen räpiköintisi ja yrityksesi sotkea selvää asiaa.”

Olen koko ajan sanonut käyttäväni termiä vahva tässä keskustelussa määritellyllä tavalla (josta nuo poiminnat olivat esimerkkejä). Missä kohtaa olen räpiköinyt semanttisesti?

”Sinun logiikkaasi seuraten olisi väärin tulkita miehen pitävän itseään menestyneenä, koska mies ei käytä tätä sanaa itsestään.”

En ymmärtänyt tätä kommenttiasi ollenkaan – mihin kohtaan omaa tekstiäni (ja sen tulkintaa) se viittasi? Tuohon menestys attribuuttiin? Voidaan keskustella menestyksestä, mutta se on mielestäni eri keskustelu eikä olennaisesti liity ap:n kysymykseen/keskustelunavaukseen.

Lue lisää

Naisaloitteiset erot johtuvat useimmiten siitä, ettei mies osoita riittävää dominanssia ja menestyneisyyttä, ts. tarpeeksi vahvuutta, jolloin nainen menettää kunnioituksensa mieheen. Selvää on, että useimmat ovat tarpeeksi älykkäitä rationalisoidakseen erolle jonkun enemmän egoaan miellyttävän selityksen. Kasvutarinoiden käyttö on myös yleistä näissä yhteyksissä.

Selitin juuri sinulle kuinka vahvalla ei ole ollut tässä keskustelussa erityismerkitystä. Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos käytät sanaa vahva merkityksessä, jossa sen vastakohta ei ole heikko, niin sinulla tulee olemaan suuria vaikeuksia sanoa mitään järkevää keskustelussa, sillä sana vahva saa merkityksensä juuri suhteessa vastakohtaansa. Ei näin elementaarisia asioita pitäisi joutua selittämään viestinnän ammattilaiselle.

Ap kirjoitti avauspostauksen elämästään ja naissuhteistaan, joten on luonnollista, että kommenteillani puutun hänen elämäänsä. Sovellat retorista propagandaasi, jolla yrität saattaa keskustelussa normaalin toiminnan kyseenalaiseen valoon. Muutenkin on joltesakin outo ajatus, että ne joilla on "hyvä elämä" eivät voisi arvostella tai arvioida muiden elämää. Heidän juurihan olettaisi olevan pätivimpiä mainitussa siassa.

Näet luultavasti kommenteissani vihaa, negatiivisuutta ja muiden aliarvioimista, koska nämä ovat asioita itsessäsi joita et ole vielä tunnistanut. Luultavasti asiaan liittyy se, ettet pidä näitä asioita menestyvälle ihmiselle sopivana. Omat negatiiviset piirteet tunnistetaan useimmiten ensin toisissa.

Kaunis ja älykäs naiseni on tietoinen foorumikommentoinnistasi, joskaan ei seuraa sitä aktiivisesti.

ordre.public kirjoitti:

Naisaloitteiset erot johtuvat useimmiten siitä, ettei mies osoita riittävää dominanssia ja menestyneisyyttä, ts. tarpeeksi vahvuutta, jolloin nainen menettää kunnioituksensa mieheen. Selvää on, että useimmat ovat tarpeeksi älykkäitä rationalisoidakseen erolle jonkun enemmän egoaan miellyttävän selityksen. Kasvutarinoiden käyttö on myös yleistä näissä yhteyksissä.

Selitin juuri sinulle kuinka vahvalla ei ole ollut tässä keskustelussa erityismerkitystä. Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos käytät sanaa vahva merkityksessä, jossa sen vastakohta ei ole heikko, niin sinulla tulee olemaan suuria vaikeuksia sanoa mitään järkevää keskustelussa, sillä sana vahva saa merkityksensä juuri suhteessa vastakohtaansa. Ei näin elementaarisia asioita pitäisi joutua selittämään viestinnän ammattilaiselle.

Ap kirjoitti avauspostauksen elämästään ja naissuhteistaan, joten on luonnollista, että kommenteillani puutun hänen elämäänsä. Sovellat retorista propagandaasi, jolla yrität saattaa keskustelussa normaalin toiminnan kyseenalaiseen valoon. Muutenkin on joltesakin outo ajatus, että ne joilla on "hyvä elämä" eivät voisi arvostella tai arvioida muiden elämää. Heidän juurihan olettaisi olevan pätivimpiä mainitussa siassa.

Näet luultavasti kommenteissani vihaa, negatiivisuutta ja muiden aliarvioimista, koska nämä ovat asioita itsessäsi joita et ole vielä tunnistanut. Luultavasti asiaan liittyy se, ettet pidä näitä asioita menestyvälle ihmiselle sopivana. Omat negatiiviset piirteet tunnistetaan useimmiten ensin toisissa.

Kaunis ja älykäs naiseni on tietoinen foorumikommentoinnistasi, joskaan ei seuraa sitä aktiivisesti.

Lue lisää

”Naisaloitteiset erot johtuvat useimmiten siitä, ettei mies osoita riittävää dominanssia ja menestyneisyyttä, ts. tarpeeksi vahvuutta, jolloin nainen menettää kunnioituksensa mieheen. Selvää on, että useimmat ovat tarpeeksi älykkäitä rationalisoidakseen erolle jonkun enemmän egoaan miellyttävän selityksen. Kasvutarinoiden käyttö on myös yleistä näissä yhteyksissä.”

En tainnut mitään kirjoittaa naisaloitteisista eroista, niiden syistä, eron syiden rationalisoinnista tai kasvutarinoista?

”Selitin juuri sinulle kuinka vahvalla ei ole ollut tässä keskustelussa erityismerkitystä. Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos käytät sanaa vahva merkityksessä, jossa sen vastakohta ei ole heikko, niin sinulla tulee olemaan suuria vaikeuksia sanoa mitään järkevää keskustelussa, sillä sana vahva saa merkityksensä juuri suhteessa vastakohtaansa. Ei näin elementaarisia asioita pitäisi joutua selittämään viestinnän ammattilaiselle.”

Keskustelun aloittaja on määritellyt mistä keskustellaan ja millä määritelmillä. Minä olen seurannut keskustelunaloittajan määritelmää koska se on ollut tämän keskustelun konteksti. Jos sinä olet poikennut omalle sivuraiteellesi (ja käytät kontekstin ulkopuolista määritelmää) niin se ei ole minun ongelmani. Enkä muuten ole viestinnän ammattilainen.

”Muutenkin on joltesakin outo ajatus, että ne joilla on "hyvä elämä" eivät voisi arvostella tai arvioida muiden elämää. Heidän juurihan olettaisi olevan pätivimpiä mainitussa siassa.”

Kykysi arvostella toisia ja se, että pidät itseäsi muiden yläpuolella olevana, on todellakin käynyt ilmi.

”Näet luultavasti kommenteissani vihaa, negatiivisuutta ja muiden aliarvioimista, koska nämä ovat asioita itsessäsi joita et ole vielä tunnistanut. Luultavasti asiaan liittyy se, ettet pidä näitä asioita menestyvälle ihmiselle sopivana. Omat negatiiviset piirteet tunnistetaan useimmiten ensin toisissa.”

Tällä logiikalla sinulla on paljon negatiivisia piirteitä kun niitä muissa näet?

Päinvastoin kuin kirjoitat, tunnistan negatiivisia piirteitä itsessäni. Esim. juuri parhaillaan potkin itseäni siitä, miksi olen käyttänyt näinkin paljon aikaani täysin merkityksettömään kinaamiseen kanssasi. Väittelyyn joka ei valitettavasti ollut edes älyllisesti, saatikka henkisesti stimuloivaa. Ts. tämä keskustelu kanssasi loppuu osaltani tähän.

Kympin Nainen kirjoitti:

Perfektionismi kuulostaa tutulta… olin kympin tyttö, liikaakin, mutta kun opin relaamaan, minusta tuli kympin nainen, heh. Kuulostaa myös tutulta nuo kokemuksesi mm. johtamisesta.

Omissa sanoissasi saattaa piillä osa ratkaisua. Pahoittelut taas kerran jos tulkitsen liikaa, mutta ajatukset lähti taas rullaamaan: Aiemmin olit ehkä (?) vielä kriittisempi itseäsi kohtaan (”Näin muiden olevan paljon minua aktiivisempia, ja ajattelin, että heillä on siihen varmaan jokin syy, jota minulla ei ole.”), huomasit tämän (”Löysin itsestäni puolen, josta en ollut ollut tietoinen.” ja ”Niin sekin vaan toimi, kun tietoisesti annoin sille mahdollisuuden.”) Palautuuko tämä sinun alkuperäiseen kysymykseesi - olet tämän puolen (vahvuuden/alfuuden) itsessäsi tunnistanut, muttet ehkä tiedä (ainakaan aina) miten sitä toteuttaa tai kriittisyydessäsi mietit että toteutat sitä jotenkin väärin (tai itsellesi epäaidosti)?

Eli pitääkö sinun antaa vielä enemmän mennä? Olla vielä vähemmän kriittinen itseäsi kohtaan? Onko mahdollista että oma kriittisyytesi itseäsi kohtaan näyttäytyy jotenkin epäsuosiollisena joillekin naisille (”Olen kuitenkin törmännyt tapauksiin, joissa arvostukseni ansainnut nainen on kokenut minut liian heikoksi suhteessa minuun”)? Jos annat vielä enemmän ”mennä”, olla vielä enemmän alfa, oletko silloin vielä ”enemmän sinä”? Vai ”vähemmän sinä”? Oletko juuri näistä epävarma? Vai onko sinulle ihan selvä se missä tilanteissa haluat olla alfa ja missä et? Entä kyseenalaistatko omia motiivejasi? Siis myös sitä mistä aiemmin puhuttiin (sisäiset vs ulkoiset muutospaineet), mutta myös sitä kuinka ”puhtaita” tai eettisiä omat sisäiset vaikuttimesi ovat?

Nämä tuli mieleeni, koska itse olen lähes koko ajan alfa, sen ilmenemismuodot vain ovat aika erilaisia. Koen olevani alfa vaikka olisin hiljainenkin, vaikuttaminen on vain silloin erilaista kuin näkyvä, aktiivinen toiminta. Oma alfuuteni on jossain määrin laajentunut vuosien varrella ja joskus olen miettinyt että olenko humaltunut vallasta? Olenko antanut paholaiselle pikkusormen ja nyt on koko käsi menossa? Vaikka toimisinkin täysin omista lähtökohdistani, niin kuinka jaloja, inhimillisiä, eettisiä ne ovat? Sitten teen itselleni ”reality-checkin” siitä kuinka lämmin, empaattinen, muita kunnioittava yms ihminen olen ja nauran noille omille mietteilleni. Vahvuuteen ja alfuuteenhan liitetään myös negatiivisia piirteitä, kuten aggressiivisuus, hyökkäävyys, itsekkyys jne. Mutta siitähän vahvuudessa ja alfuudessa (ainakaan siten kuin minä ne ymmärrän) todellakaan ei ole kyse. On siis ehkä normaalia myös ”kavahtaa” omaa alfuutaan, miettiä että onko se positiivista kehitystä vai ei? Ehkä se on siis myös osittain mitä teet parhaillaan?

No joo, menipä taas pohdiskeluiksi – ehkä ihan väärille urille - sen verran paljon kuitenkin tunnistan kirjoituksistasi itseäni että uskallan näitä ajatuksia heitellä.
Tuosta naiskuvion miettimisestä kommentoin vielä sen verran, että se on aina (ainakin minun mielestäni) vetoavaa kun mies on omassa elementissään. Joten sitä kohti kannattaa pyrkiä. Ensisijaisesti oman itsesi vuoksi. Liitännäisvaikutuksia (esim. uusia naiskontakteja) saattaa seurata, mutta vaikkei seuraisikaan, niin ainakin olet elementissäsi. Uskon että se omassa elementissä olo on sukulaisuutta karismaattisuudelle.

Mielenkiintoista myös että olet miettinyt paljon tuota innostuksesi kohdetta viime aikoina. Isoja päätöksiä, muuttaminen ja työpaikan vaihdos, erityisesti jos työpaikka on unelmapaikka. Et ole kuitenkaan siis tätä vaihtoehtoa poissulkenut? Jos tuntuu että ajatukset kiertää samoja ratoja ja päätöksenteko on vaikeaa, kannattaa ottaa kynä ja paperia avuksi. Kirjata ”pros & cons”, vieläpä niin, että kullekin positiiviselle puolelle antaa 1-3 plussaa ja kullekin negatiiviselle 1-3 miinusta. Kuulostaa simppeliltä keittiöpsykologialta, mutta vaikka sitä olisikin niin ainakin minulla toimii. Kun eri aspekteja pyörittelee päässään, ne ovat yhtä suurta massaa, mutta jos ne kirjaa vaikka post-it lapuille ja ryhmittelee edellä mainitulla tavalla voi yhtäkkiä tajuta että jossain asiassa onkin ihan älyttömästi plussia vaikka on luullut että puntit ovat suunnilleen tasan.

Kirjoitit tuolla alempana myös: ”Jos arkiminäni ei ole alfamainen, niin silloin se ei ole, ja olisi epäaitoa käyttäytyä alfamaisella tavalla tilanteessa, jossa ei normaalisti toimisi niin, vain tehdäkseen vaikutuksen. Paljon parempi vaihtoehto on hankkiutua tietoisesti tilanteisiin, joissa alfa-piirteet tulevat esiin ihan itsestään. Suuri haaste onkin keksiä sellaisia tilanteita.” Tämä (loppuosa) ei mielestäni välttämättä pidä paikkaansa, koska nainen voi ihastua myös siihen ei-niin-alfamaiseen puoleesi arjessa. Niin kuin jossain kirjoitin, se aavistus voi riittää ja silloin se vahva nainen saattaa ottaa ohjat.

Lue lisää

Tosi hienosti keksit minulle mietittävää jälleen kerran :)

"Palautuuko tämä sinun alkuperäiseen kysymykseesi - olet tämän puolen (vahvuuden/alfuuden) itsessäsi tunnistanut, muttet ehkä tiedä (ainakaan aina) miten sitä toteuttaa tai kriittisyydessäsi mietit että toteutat sitä jotenkin väärin (tai itsellesi epäaidosti)?"

En laittaisi sen näkymättömyyttä ainakaan kriittisyyden piikkiin.

Kyse lienee enemmän siitä, että tilanteissa, joissa alfa-puoleni ei näy, se ei näy siksi, että sille ei ole tarvetta. Satunnaiset arjen hetket ovat minulle aikaa, jona en yleensä näkyvästi halua yhtään mitään, vaan ennemminkin pidän silmäni auki ja yritän löytää jotain, mitä voisin haluta. Uuteen ihmiseen tutustuminen on niin ikään tuollainen arjen hetki, ja silloin minua kiinnostaa ennen kaikkea nähdä, mitä tapahtuu, jos vaan annan tilanteen mennä eteenpäin omalla painollaan.

Alfa-puoleni tulee esiin silloin, kun haluan jotain intensiivisesti, ja tuo mainitsemani silmien auki pitäminen on vastakohta intensiivisyydelle. Toisin sanoen olen tuollaisessa tilanteessa mieluummin tarkkailija kuin alfa.

"Jos annat vielä enemmän ”mennä”, olla vielä enemmän alfa, oletko silloin vielä ”enemmän sinä”? Vai ”vähemmän sinä”? Oletko juuri näistä epävarma? Vai onko sinulle ihan selvä se missä tilanteissa haluat olla alfa ja missä et?"

Tässä tullaan tavallaan taas tämän ketjun määritelmään vahvuudesta. Olen juuri sitä mitä olen, mutta hyvin monenlaista tilanteen mukaan. En voi sanoa, että olisi tilanteita, joissa haluaisin olla alfa, vaan alfa-puoli tulee esiin ihan luontevasti ja itsestään siinä vaiheessa, kun tiedän mitä todella haluan ja koen, että minun pitää itse aktiivisesti tehdä jotain sen eteen.

"Entä kyseenalaistatko omia motiivejasi? Siis myös sitä mistä aiemmin puhuttiin (sisäiset vs ulkoiset muutospaineet), mutta myös sitä kuinka ”puhtaita” tai eettisiä omat sisäiset vaikuttimesi ovat?"

En ole varma, mitä tarkoitat tuolla, mutta tulee mieleen lähinnä se, että en ole ihminen, joka flirttailee vain flirttailun ilosta tai testatakseen viehätysvoimaansa.

"Nämä tuli mieleeni, koska itse olen lähes koko ajan alfa, sen ilmenemismuodot vain ovat aika erilaisia. Koen olevani alfa vaikka olisin hiljainenkin, vaikuttaminen on vain silloin erilaista kuin näkyvä, aktiivinen toiminta."

Alfuus on tässä yhteydessä ja noilla sanankäänteillä niin abstrakti käsite, että en ole varma, ymmärränkö riittävän tarkkaan, mitä tarkoitat.

Sen olen kuitenkin huomannut, että kun lähestyn ihmisiä tilanteessa kuin tilanteessa, minut kyllä otetaan lähes poikkeuksetta vakavasti, ja saan mahdollisuuden esittää asiani. Tiedän sen, ja se varmasti näkyy itsevarmuudessani.

"On siis ehkä normaalia myös ”kavahtaa” omaa alfuutaan, miettiä että onko se positiivista kehitystä vai ei? Ehkä se on siis myös osittain mitä teet parhaillaan?"

Teen sitä kyllä, aivan samaan tapaan kuin sinäkin kerroit tekeväsi, ja varmasti riittävän usein, mutta mielestäni en juuri tässä tapauksessa.

"...koska nainen voi ihastua myös siihen ei-niin-alfamaiseen puoleesi arjessa. Niin kuin jossain kirjoitin, se aavistus voi riittää ja silloin se vahva nainen saattaa ottaa ohjat."

Niinhän minä kovasti toivoisin käyvän, mutta en kuitenkaan uskalla laittaa kaikkea sen varaan.

Liian vahva? kirjoitti:

Tosi hienosti keksit minulle mietittävää jälleen kerran :)

"Palautuuko tämä sinun alkuperäiseen kysymykseesi - olet tämän puolen (vahvuuden/alfuuden) itsessäsi tunnistanut, muttet ehkä tiedä (ainakaan aina) miten sitä toteuttaa tai kriittisyydessäsi mietit että toteutat sitä jotenkin väärin (tai itsellesi epäaidosti)?"

En laittaisi sen näkymättömyyttä ainakaan kriittisyyden piikkiin.

Kyse lienee enemmän siitä, että tilanteissa, joissa alfa-puoleni ei näy, se ei näy siksi, että sille ei ole tarvetta. Satunnaiset arjen hetket ovat minulle aikaa, jona en yleensä näkyvästi halua yhtään mitään, vaan ennemminkin pidän silmäni auki ja yritän löytää jotain, mitä voisin haluta. Uuteen ihmiseen tutustuminen on niin ikään tuollainen arjen hetki, ja silloin minua kiinnostaa ennen kaikkea nähdä, mitä tapahtuu, jos vaan annan tilanteen mennä eteenpäin omalla painollaan.

Alfa-puoleni tulee esiin silloin, kun haluan jotain intensiivisesti, ja tuo mainitsemani silmien auki pitäminen on vastakohta intensiivisyydelle. Toisin sanoen olen tuollaisessa tilanteessa mieluummin tarkkailija kuin alfa.

"Jos annat vielä enemmän ”mennä”, olla vielä enemmän alfa, oletko silloin vielä ”enemmän sinä”? Vai ”vähemmän sinä”? Oletko juuri näistä epävarma? Vai onko sinulle ihan selvä se missä tilanteissa haluat olla alfa ja missä et?"

Tässä tullaan tavallaan taas tämän ketjun määritelmään vahvuudesta. Olen juuri sitä mitä olen, mutta hyvin monenlaista tilanteen mukaan. En voi sanoa, että olisi tilanteita, joissa haluaisin olla alfa, vaan alfa-puoli tulee esiin ihan luontevasti ja itsestään siinä vaiheessa, kun tiedän mitä todella haluan ja koen, että minun pitää itse aktiivisesti tehdä jotain sen eteen.

"Entä kyseenalaistatko omia motiivejasi? Siis myös sitä mistä aiemmin puhuttiin (sisäiset vs ulkoiset muutospaineet), mutta myös sitä kuinka ”puhtaita” tai eettisiä omat sisäiset vaikuttimesi ovat?"

En ole varma, mitä tarkoitat tuolla, mutta tulee mieleen lähinnä se, että en ole ihminen, joka flirttailee vain flirttailun ilosta tai testatakseen viehätysvoimaansa.

"Nämä tuli mieleeni, koska itse olen lähes koko ajan alfa, sen ilmenemismuodot vain ovat aika erilaisia. Koen olevani alfa vaikka olisin hiljainenkin, vaikuttaminen on vain silloin erilaista kuin näkyvä, aktiivinen toiminta."

Alfuus on tässä yhteydessä ja noilla sanankäänteillä niin abstrakti käsite, että en ole varma, ymmärränkö riittävän tarkkaan, mitä tarkoitat.

Sen olen kuitenkin huomannut, että kun lähestyn ihmisiä tilanteessa kuin tilanteessa, minut kyllä otetaan lähes poikkeuksetta vakavasti, ja saan mahdollisuuden esittää asiani. Tiedän sen, ja se varmasti näkyy itsevarmuudessani.

"On siis ehkä normaalia myös ”kavahtaa” omaa alfuutaan, miettiä että onko se positiivista kehitystä vai ei? Ehkä se on siis myös osittain mitä teet parhaillaan?"

Teen sitä kyllä, aivan samaan tapaan kuin sinäkin kerroit tekeväsi, ja varmasti riittävän usein, mutta mielestäni en juuri tässä tapauksessa.

"...koska nainen voi ihastua myös siihen ei-niin-alfamaiseen puoleesi arjessa. Niin kuin jossain kirjoitin, se aavistus voi riittää ja silloin se vahva nainen saattaa ottaa ohjat."

Niinhän minä kovasti toivoisin käyvän, mutta en kuitenkaan uskalla laittaa kaikkea sen varaan.

Lue lisää

Joo, en vaan tiedä onko näistä pähkäilyistäni ja heitoista mitään apua – toivottavasti :)

Jos ihmettelit osaa kysymyksistäni, niin ne olivat osittain tarkoituksella provosoivia – en tarkoita tällä sitä että olisin keksimällä keksinyt kysymyksiä, vaan halusin ihan oikeasti ymmärtää syvemmin mitä olit aiemmin kirjoittanut ja porautua vielä enemmän pinnan alle.

Vastauksistasi luen että olet ehkä enemmänkin alfa kuin itse ajattelet, koska sinulla on myös hiljaista itsevarmuutta. Nimittäin minun mielestäni alfuus voi olla hiljaistakin, seurailevaa, tarkkailevaa. Ei-niin-aktiivinen ei ole siis sama asia kuin passiivinen. Vahva, vaikka hiljainen, läsnäolo voi olla juurikin tarkoittamaani hiljaista vaikuttamista ja pidän sitä alfuuden erilaisena ilmentymänä. Olet välillä hiljaa, tai tarkkailijaroolissa, koska haluat (eikä sinulla ole muuhun tarvetta), et muista syistä (kuten esim. epävarmuudesta johtuen).

Toki joku voisi pitää näitä ”silmät auki” hetkiäsi jossain määrin ”beetapuolelle lipsumisena”, mutta oletan että vaikka annat tilanteen mennä eteenpäin omalla painollaan niin et kuitenkaan ole vietävissä (ellei nyt sitten ”hyvässä mielessä vietävissä”)? (itsestäänselvyys)

Ja vaikuttaa että nuo erilaiset ”moodit”, ilmenemismuodot, soljuvat sinulla luonnostaan tilanteesta toiseen. Ihan sama on itselläni, mutta minulla alfa-puoli tuli vielä vahvemmin näkyviin siitä lähtien kun ryhdyin ”heittäytymään” enemmän. Tämä oli se tilanne jolloin aloin itse kyseenalaistaa omia motiivejani; eli kysymykseni kertoi oikeastaan enemmän minusta kuin sinusta. Tarkoitin sillä esim. tilanteita, joissa huomasin miten helppoa on johtaa, kuinka luonnostaan se tulikaan, ja kuinka paljon ihmiset luottavat - niin mietin esim. etten saa väärinkäyttää tätä ominaisuuttani / valtaa / toisten luottamusta. Valtaa seuraa aina vastuu. Tämän tyyppisiä aika isojakin eettisiä kysymyksiä olen pohtinut (ja koska oikeudentajuni/haluni on korkea, olen ollut tässä kriittinen itseäni kohtaan, enkä koskaan halua tätä aspektia vallankäytössä unohtaa). Mutta pohjimmiltaan siis kyse samasta asiasta kuin jos flirttailisi vain oman viehätysvoiman testaamiseksi. Vallan jonkinasteista väärinkäyttöä.

Mietin vielä tuota naisten hurmaamista riippuen siitä missä moodissa olet, ts. oletko aktiivisempi (selkeästi alfa) vai ”silmät auki arjessa” (piilevä alfa, ”betahko”) – ei kannata tietenkään laskea sen varaan, että nainen sinut arjesta nappaisi (vaikka voi sen joku tehdäkin), mutta olet itse ilmeisesti sitä mieltä että aktiivisessa alfa-moodissa sinuun paremmin ihastutaan (kun mietit että sinun tulisi enemmän ko. tilanteisiin hankkiutua)? Näin varmaankin todennäköisyyslaskelmien mukaan onkin, aktiivisuus on pääasiassa aina viehättävää.

Mutta sitten kolikolla on toinen puoli, eli jos niitä arkitilanteita on kuitenkin jo määrällisesti enemmän, niin ehkä todennäköisyys tavata se sopiva nainen arkitilanteessa onkin parempi (vaikkei ehkä ympäristö, esim. töissä olisikaan muutoin niin otollinen). Toisaalta tässä on sekin näkökulma, että jos jotkut naisista ovat ensin alfa-puolesi nähtyään pitäneet sinua heikkona arjen tilanteissa, niin mitä jos se tutustuminen meneekin toisin päin – ts. nainen näkee sinut ensin arjen tilanteessa ja vasta myöhemmin aktiivisemmassa alfa-moodissa. Parantaisiko se todennäköisyyksiä oikean naisen löytämiseksi? Vai pidätkö tätä vaihtoehtoa epätodennäköisenä? Olisiko nämä naiset sitten enemmän niitä, ei-niin-vahvoja ja ei-niin-tiedostavia? Vai voisiko olla myös toisinpäin, että heillä olisi esim. enemmän kärsivällisyyttä (odottaa) nähdä se syvimpäsi ja aktiivinen alfa-puolesi? Ovatko suhteesi / ”viritelmät” lähteneet liikkeelle aina tilanteista joissa olet ollut alfa-moodissa, vai onko niissä ollut mukana myös arjen tilanteista liikkeelle lähteneitä?

Kyselen taas vain ymmärtääkseni että missä ongelma voi piiliä - sinulla kun kuulostaa olevan paketti niin hyvin kasassa kaikin puolin, että ihmettelen oikeastaan miksei sinua ole joku napannut? Onko se sitten kiinni ihan jostain sellaisesta simppelistä kuin pienestä paikkakunnasta / pienistä piireistä tms?

Kympin Nainen kirjoitti:

Joo, en vaan tiedä onko näistä pähkäilyistäni ja heitoista mitään apua – toivottavasti :)

Jos ihmettelit osaa kysymyksistäni, niin ne olivat osittain tarkoituksella provosoivia – en tarkoita tällä sitä että olisin keksimällä keksinyt kysymyksiä, vaan halusin ihan oikeasti ymmärtää syvemmin mitä olit aiemmin kirjoittanut ja porautua vielä enemmän pinnan alle.

Vastauksistasi luen että olet ehkä enemmänkin alfa kuin itse ajattelet, koska sinulla on myös hiljaista itsevarmuutta. Nimittäin minun mielestäni alfuus voi olla hiljaistakin, seurailevaa, tarkkailevaa. Ei-niin-aktiivinen ei ole siis sama asia kuin passiivinen. Vahva, vaikka hiljainen, läsnäolo voi olla juurikin tarkoittamaani hiljaista vaikuttamista ja pidän sitä alfuuden erilaisena ilmentymänä. Olet välillä hiljaa, tai tarkkailijaroolissa, koska haluat (eikä sinulla ole muuhun tarvetta), et muista syistä (kuten esim. epävarmuudesta johtuen).

Toki joku voisi pitää näitä ”silmät auki” hetkiäsi jossain määrin ”beetapuolelle lipsumisena”, mutta oletan että vaikka annat tilanteen mennä eteenpäin omalla painollaan niin et kuitenkaan ole vietävissä (ellei nyt sitten ”hyvässä mielessä vietävissä”)? (itsestäänselvyys)

Ja vaikuttaa että nuo erilaiset ”moodit”, ilmenemismuodot, soljuvat sinulla luonnostaan tilanteesta toiseen. Ihan sama on itselläni, mutta minulla alfa-puoli tuli vielä vahvemmin näkyviin siitä lähtien kun ryhdyin ”heittäytymään” enemmän. Tämä oli se tilanne jolloin aloin itse kyseenalaistaa omia motiivejani; eli kysymykseni kertoi oikeastaan enemmän minusta kuin sinusta. Tarkoitin sillä esim. tilanteita, joissa huomasin miten helppoa on johtaa, kuinka luonnostaan se tulikaan, ja kuinka paljon ihmiset luottavat - niin mietin esim. etten saa väärinkäyttää tätä ominaisuuttani / valtaa / toisten luottamusta. Valtaa seuraa aina vastuu. Tämän tyyppisiä aika isojakin eettisiä kysymyksiä olen pohtinut (ja koska oikeudentajuni/haluni on korkea, olen ollut tässä kriittinen itseäni kohtaan, enkä koskaan halua tätä aspektia vallankäytössä unohtaa). Mutta pohjimmiltaan siis kyse samasta asiasta kuin jos flirttailisi vain oman viehätysvoiman testaamiseksi. Vallan jonkinasteista väärinkäyttöä.

Mietin vielä tuota naisten hurmaamista riippuen siitä missä moodissa olet, ts. oletko aktiivisempi (selkeästi alfa) vai ”silmät auki arjessa” (piilevä alfa, ”betahko”) – ei kannata tietenkään laskea sen varaan, että nainen sinut arjesta nappaisi (vaikka voi sen joku tehdäkin), mutta olet itse ilmeisesti sitä mieltä että aktiivisessa alfa-moodissa sinuun paremmin ihastutaan (kun mietit että sinun tulisi enemmän ko. tilanteisiin hankkiutua)? Näin varmaankin todennäköisyyslaskelmien mukaan onkin, aktiivisuus on pääasiassa aina viehättävää.

Mutta sitten kolikolla on toinen puoli, eli jos niitä arkitilanteita on kuitenkin jo määrällisesti enemmän, niin ehkä todennäköisyys tavata se sopiva nainen arkitilanteessa onkin parempi (vaikkei ehkä ympäristö, esim. töissä olisikaan muutoin niin otollinen). Toisaalta tässä on sekin näkökulma, että jos jotkut naisista ovat ensin alfa-puolesi nähtyään pitäneet sinua heikkona arjen tilanteissa, niin mitä jos se tutustuminen meneekin toisin päin – ts. nainen näkee sinut ensin arjen tilanteessa ja vasta myöhemmin aktiivisemmassa alfa-moodissa. Parantaisiko se todennäköisyyksiä oikean naisen löytämiseksi? Vai pidätkö tätä vaihtoehtoa epätodennäköisenä? Olisiko nämä naiset sitten enemmän niitä, ei-niin-vahvoja ja ei-niin-tiedostavia? Vai voisiko olla myös toisinpäin, että heillä olisi esim. enemmän kärsivällisyyttä (odottaa) nähdä se syvimpäsi ja aktiivinen alfa-puolesi? Ovatko suhteesi / ”viritelmät” lähteneet liikkeelle aina tilanteista joissa olet ollut alfa-moodissa, vai onko niissä ollut mukana myös arjen tilanteista liikkeelle lähteneitä?

Kyselen taas vain ymmärtääkseni että missä ongelma voi piiliä - sinulla kun kuulostaa olevan paketti niin hyvin kasassa kaikin puolin, että ihmettelen oikeastaan miksei sinua ole joku napannut? Onko se sitten kiinni ihan jostain sellaisesta simppelistä kuin pienestä paikkakunnasta / pienistä piireistä tms?

Lue lisää

Tätä ketjua lukiessa tulee minullekin mieleen, että ehkäpä vain piirisi ovat liian pienet, jotta olisit löytänyt "sen oikean". Itse pidän kaikkein eniten parisuhteessa juuri tuosta vientivuorojen eli dominoinnin vaihtelusta, se luo turvallisuutta, mahdollisuutta itseilmaisuun ja kokonaisena olemiseen. Hiljainen vahvuus, potentiaalinen vahvuus on mielestäni todella puoleensavetävää, enkä usko olevani ainutlaatuinen.

Kympin Nainen kirjoitti:

Joo, en vaan tiedä onko näistä pähkäilyistäni ja heitoista mitään apua – toivottavasti :)

Jos ihmettelit osaa kysymyksistäni, niin ne olivat osittain tarkoituksella provosoivia – en tarkoita tällä sitä että olisin keksimällä keksinyt kysymyksiä, vaan halusin ihan oikeasti ymmärtää syvemmin mitä olit aiemmin kirjoittanut ja porautua vielä enemmän pinnan alle.

Vastauksistasi luen että olet ehkä enemmänkin alfa kuin itse ajattelet, koska sinulla on myös hiljaista itsevarmuutta. Nimittäin minun mielestäni alfuus voi olla hiljaistakin, seurailevaa, tarkkailevaa. Ei-niin-aktiivinen ei ole siis sama asia kuin passiivinen. Vahva, vaikka hiljainen, läsnäolo voi olla juurikin tarkoittamaani hiljaista vaikuttamista ja pidän sitä alfuuden erilaisena ilmentymänä. Olet välillä hiljaa, tai tarkkailijaroolissa, koska haluat (eikä sinulla ole muuhun tarvetta), et muista syistä (kuten esim. epävarmuudesta johtuen).

Toki joku voisi pitää näitä ”silmät auki” hetkiäsi jossain määrin ”beetapuolelle lipsumisena”, mutta oletan että vaikka annat tilanteen mennä eteenpäin omalla painollaan niin et kuitenkaan ole vietävissä (ellei nyt sitten ”hyvässä mielessä vietävissä”)? (itsestäänselvyys)

Ja vaikuttaa että nuo erilaiset ”moodit”, ilmenemismuodot, soljuvat sinulla luonnostaan tilanteesta toiseen. Ihan sama on itselläni, mutta minulla alfa-puoli tuli vielä vahvemmin näkyviin siitä lähtien kun ryhdyin ”heittäytymään” enemmän. Tämä oli se tilanne jolloin aloin itse kyseenalaistaa omia motiivejani; eli kysymykseni kertoi oikeastaan enemmän minusta kuin sinusta. Tarkoitin sillä esim. tilanteita, joissa huomasin miten helppoa on johtaa, kuinka luonnostaan se tulikaan, ja kuinka paljon ihmiset luottavat - niin mietin esim. etten saa väärinkäyttää tätä ominaisuuttani / valtaa / toisten luottamusta. Valtaa seuraa aina vastuu. Tämän tyyppisiä aika isojakin eettisiä kysymyksiä olen pohtinut (ja koska oikeudentajuni/haluni on korkea, olen ollut tässä kriittinen itseäni kohtaan, enkä koskaan halua tätä aspektia vallankäytössä unohtaa). Mutta pohjimmiltaan siis kyse samasta asiasta kuin jos flirttailisi vain oman viehätysvoiman testaamiseksi. Vallan jonkinasteista väärinkäyttöä.

Mietin vielä tuota naisten hurmaamista riippuen siitä missä moodissa olet, ts. oletko aktiivisempi (selkeästi alfa) vai ”silmät auki arjessa” (piilevä alfa, ”betahko”) – ei kannata tietenkään laskea sen varaan, että nainen sinut arjesta nappaisi (vaikka voi sen joku tehdäkin), mutta olet itse ilmeisesti sitä mieltä että aktiivisessa alfa-moodissa sinuun paremmin ihastutaan (kun mietit että sinun tulisi enemmän ko. tilanteisiin hankkiutua)? Näin varmaankin todennäköisyyslaskelmien mukaan onkin, aktiivisuus on pääasiassa aina viehättävää.

Mutta sitten kolikolla on toinen puoli, eli jos niitä arkitilanteita on kuitenkin jo määrällisesti enemmän, niin ehkä todennäköisyys tavata se sopiva nainen arkitilanteessa onkin parempi (vaikkei ehkä ympäristö, esim. töissä olisikaan muutoin niin otollinen). Toisaalta tässä on sekin näkökulma, että jos jotkut naisista ovat ensin alfa-puolesi nähtyään pitäneet sinua heikkona arjen tilanteissa, niin mitä jos se tutustuminen meneekin toisin päin – ts. nainen näkee sinut ensin arjen tilanteessa ja vasta myöhemmin aktiivisemmassa alfa-moodissa. Parantaisiko se todennäköisyyksiä oikean naisen löytämiseksi? Vai pidätkö tätä vaihtoehtoa epätodennäköisenä? Olisiko nämä naiset sitten enemmän niitä, ei-niin-vahvoja ja ei-niin-tiedostavia? Vai voisiko olla myös toisinpäin, että heillä olisi esim. enemmän kärsivällisyyttä (odottaa) nähdä se syvimpäsi ja aktiivinen alfa-puolesi? Ovatko suhteesi / ”viritelmät” lähteneet liikkeelle aina tilanteista joissa olet ollut alfa-moodissa, vai onko niissä ollut mukana myös arjen tilanteista liikkeelle lähteneitä?

Kyselen taas vain ymmärtääkseni että missä ongelma voi piiliä - sinulla kun kuulostaa olevan paketti niin hyvin kasassa kaikin puolin, että ihmettelen oikeastaan miksei sinua ole joku napannut? Onko se sitten kiinni ihan jostain sellaisesta simppelistä kuin pienestä paikkakunnasta / pienistä piireistä tms?

Lue lisää

Kyllä jutuistasi on paljonkin apua. On aivan eri asia kirjoittaa mietteitään toisen luettavaksi kuin vain pyöritellä niitä päässään, ja keskustelukumppani, joka puhuu noin samaa kieltä ja omaa noin samansuuntaisia kokemuksia ja asenteita, ja vieläpä jaksaa käydä tällaista keskustelua, on todella harvinaista herkkua :) Toivottavasti sinäkin saat tästä jotain irti... Ja suoruus on hyvä asia, kun sävy on kuitenkin oikea. Ne, jotka näkevät riittävästi sanoakseen jotain, ovat pääsääntöisesti liian kilttejä sanoakseen mitään arvokasta, toisaalta ymmärretttävästi, toisaalta valitettavasti.

Olen uskoakseni menettänyt joitakin mahdollisuuksia sanonnan "Kuormasta ei saa syödä" hengessä. Joskus on harrastustoiminnan vetäjän roolissa vaikea vetää rajaa siihen, minkä tasoinen aloitteellisuus on oikein ihmiseltä, joka roolinsa kautta pääsee paljon lähemmäksi kuin pääsisi ilman rooliaan. Toinen kysymys, jota olen samaisessa vetäjän roolissa miettinyt useinkin, on, että jos tekisin aloitteen ja saisin pakit, niin vaikuttaisiko aloitteeni silloin negatiivisesti tuon naisen harrastusmahdollisuuksiin.

En tiedä, kiinnostutaanko minusta lähtökohtaisesti varmemmin jommassa kummassa moodissa. Se on kuitenkin selvää, että tapaan eniten uusia ihmisiä (ja annan ensivaikutelmia) alfa-roolissa, jolloin minusta on helppo saada väärä kuva ja lisäksi joudun miettimään noita moraalisia kysymyksiä. Pitäisi nähdä enemmän uusia ihmisiä arkitilanteissa, mutta siihen on vaikea päästä.

Liian vahva? kirjoitti:

Kyllä jutuistasi on paljonkin apua. On aivan eri asia kirjoittaa mietteitään toisen luettavaksi kuin vain pyöritellä niitä päässään, ja keskustelukumppani, joka puhuu noin samaa kieltä ja omaa noin samansuuntaisia kokemuksia ja asenteita, ja vieläpä jaksaa käydä tällaista keskustelua, on todella harvinaista herkkua :) Toivottavasti sinäkin saat tästä jotain irti... Ja suoruus on hyvä asia, kun sävy on kuitenkin oikea. Ne, jotka näkevät riittävästi sanoakseen jotain, ovat pääsääntöisesti liian kilttejä sanoakseen mitään arvokasta, toisaalta ymmärretttävästi, toisaalta valitettavasti.

Olen uskoakseni menettänyt joitakin mahdollisuuksia sanonnan "Kuormasta ei saa syödä" hengessä. Joskus on harrastustoiminnan vetäjän roolissa vaikea vetää rajaa siihen, minkä tasoinen aloitteellisuus on oikein ihmiseltä, joka roolinsa kautta pääsee paljon lähemmäksi kuin pääsisi ilman rooliaan. Toinen kysymys, jota olen samaisessa vetäjän roolissa miettinyt useinkin, on, että jos tekisin aloitteen ja saisin pakit, niin vaikuttaisiko aloitteeni silloin negatiivisesti tuon naisen harrastusmahdollisuuksiin.

En tiedä, kiinnostutaanko minusta lähtökohtaisesti varmemmin jommassa kummassa moodissa. Se on kuitenkin selvää, että tapaan eniten uusia ihmisiä (ja annan ensivaikutelmia) alfa-roolissa, jolloin minusta on helppo saada väärä kuva ja lisäksi joudun miettimään noita moraalisia kysymyksiä. Pitäisi nähdä enemmän uusia ihmisiä arkitilanteissa, mutta siihen on vaikea päästä.

Lue lisää

Kiva kuulla jos jutuistani on apua : )

Enkä minä tosiaankaan muuten vaivautuisi kirjoittelemaan näin pitkästi jollen minäkin jotakin tästä keskustelusta saisi. Sivuraiteisiin provosoiduin liikaa, siitä voin ottaa itsestäni opiksi, mutta on tosiaan miellyttävää kohdata joku jolla niin samansuuntaisia ajatuksia ja kokemuksia.

Itse pidän myös suoruudesta, se on kommunikointitaitoa osata sanoa jotakin suorasti mutta nätisti. Asiapainotteisesti, mutta inhimillisesti, toista loukkaamatta tai aliarvioimatta. Ei aina helppoa (ja helpompaa näin anonyymisti ja tuntemattomalle).

Kuormasta syömistilanne (tai paremminkin sen väistäminen) on myös minulle tuttua. Tulee nyt myös mieleen, että ilmeisesti harrastustoimintasi on sellaista että olet paljon ohjaajan roolissa, niin tuohan on varmastikin usein juuri se problematiikka – ohjaajan roolissa ei oikein voi olla aloitteellinen kun ei olla tilanteessa ”tasavertaisia” tilanteen luonteesta johtuen.

Onko sinulla sitten harrastuksia, joissa osallistujat ovat tasa-arvoisessa asemassa, jolloin tämän tyyppistä problematiikkaa ei ole? Jos työpiireissä ei sopivia naisia tunnu olevan ja harrastuksissa olet pääasiassa ohjaajan roolissa, on tietysti selvää että tilaisuudet ovat vähissä. Pitäisikö sinun miettiä jotain uutta harrastusta? Voiko sen yhdistää sinun "kasvupyrkimyksiin"?

Kysyin tuota ”kummassa moodissa sinuun ihastutaan” koska itse olen oikeastaan omissa suhteissani juuri siihen hiljaisempaan, tarkkailevampaan moodiin miehessä ihastunut – tai paremminkin niin, että ensitapaaminen on ollut tällaisessa moodissa, mutta olen aistinut miehestä sen hiljaisen vahvuuden ja aavistanut että se alfa-puoli löytyy. Ja niin se on sitten tutustuessa löytynytkin. Noh, en minäkään nyt voi suuren suuresta ”otannasta” puhua (heh), mutta tämä on oma kokemukseni.

Aktiivinen nainen mielestäni tuossa edellä tiivisti todella hyvin kirjoittaessaan ”Itse pidän kaikkein eniten parisuhteessa juuri tuosta vientivuorojen eli dominoinnin vaihtelusta, se luo turvallisuutta, mahdollisuutta itseilmaisuun ja kokonaisena olemiseen. Hiljainen vahvuus, potentiaalinen vahvuus on mielestäni todella puoleensavetävää, enkä usko olevani ainutlaatuinen.” Voin allekirjoittaa tämän täysin.

Lähden muuten matkalle joten olen ainakin lähipäivinä vähemmän koneen ääressä, mutta palaan tänne (palstalle) kyllä jossain vaiheessa, ainakin käväisemään.

Kympin Nainen kirjoitti:

Kiva kuulla jos jutuistani on apua : )

Enkä minä tosiaankaan muuten vaivautuisi kirjoittelemaan näin pitkästi jollen minäkin jotakin tästä keskustelusta saisi. Sivuraiteisiin provosoiduin liikaa, siitä voin ottaa itsestäni opiksi, mutta on tosiaan miellyttävää kohdata joku jolla niin samansuuntaisia ajatuksia ja kokemuksia.

Itse pidän myös suoruudesta, se on kommunikointitaitoa osata sanoa jotakin suorasti mutta nätisti. Asiapainotteisesti, mutta inhimillisesti, toista loukkaamatta tai aliarvioimatta. Ei aina helppoa (ja helpompaa näin anonyymisti ja tuntemattomalle).

Kuormasta syömistilanne (tai paremminkin sen väistäminen) on myös minulle tuttua. Tulee nyt myös mieleen, että ilmeisesti harrastustoimintasi on sellaista että olet paljon ohjaajan roolissa, niin tuohan on varmastikin usein juuri se problematiikka – ohjaajan roolissa ei oikein voi olla aloitteellinen kun ei olla tilanteessa ”tasavertaisia” tilanteen luonteesta johtuen.

Onko sinulla sitten harrastuksia, joissa osallistujat ovat tasa-arvoisessa asemassa, jolloin tämän tyyppistä problematiikkaa ei ole? Jos työpiireissä ei sopivia naisia tunnu olevan ja harrastuksissa olet pääasiassa ohjaajan roolissa, on tietysti selvää että tilaisuudet ovat vähissä. Pitäisikö sinun miettiä jotain uutta harrastusta? Voiko sen yhdistää sinun "kasvupyrkimyksiin"?

Kysyin tuota ”kummassa moodissa sinuun ihastutaan” koska itse olen oikeastaan omissa suhteissani juuri siihen hiljaisempaan, tarkkailevampaan moodiin miehessä ihastunut – tai paremminkin niin, että ensitapaaminen on ollut tällaisessa moodissa, mutta olen aistinut miehestä sen hiljaisen vahvuuden ja aavistanut että se alfa-puoli löytyy. Ja niin se on sitten tutustuessa löytynytkin. Noh, en minäkään nyt voi suuren suuresta ”otannasta” puhua (heh), mutta tämä on oma kokemukseni.

Aktiivinen nainen mielestäni tuossa edellä tiivisti todella hyvin kirjoittaessaan ”Itse pidän kaikkein eniten parisuhteessa juuri tuosta vientivuorojen eli dominoinnin vaihtelusta, se luo turvallisuutta, mahdollisuutta itseilmaisuun ja kokonaisena olemiseen. Hiljainen vahvuus, potentiaalinen vahvuus on mielestäni todella puoleensavetävää, enkä usko olevani ainutlaatuinen.” Voin allekirjoittaa tämän täysin.

Lähden muuten matkalle joten olen ainakin lähipäivinä vähemmän koneen ääressä, mutta palaan tänne (palstalle) kyllä jossain vaiheessa, ainakin käväisemään.

Lue lisää

On ollut vähän sellainen olo, että ei tahdo enää keksiä tähän aiheeseen sellaista sanottavaa, mikä toisi keskusteluun mitään uutta. Johan tässä kyllä tulikin sanottua yhtä sun toista. Nyt on sulattelun aika.

Lienee siis aika vielä kerran kiittää todella mielenkiintoisesta keskustelusta!

Nyt meni niin korkealentoiseksi tulkinnaksi, että en jaksa sanoa yhtään mitään noihin kysymyksiin.

Sinua kiinnostaa keskustella vain tavalla, joka on sinun mieleen. Sinua kiinnostaa vain naiset, jotka ajattelevat sinusta, kuten sinä haluat heidän sinusta ajattelevan.

Ja kaikesta tuosta itsekeskeisyydestä vedät johtopäätöksen, että olet liian vahva? Ehkä muut näkevät tuon heikkoutena - oletko tullut ajatelleeksi sitä?

Etsit vain muista vahvistusta itsellesi: naisista vahvistajaa niille piirteillesi, joita itsessäsi arvostat ja täällä muista keskustelijoista myötäilyä ajatuksillesi ja etenkin ajatuksellesi, että olet hieman keskivertoa parempi/aidompi etc.

(P.S. Kuvaavaa, että palstan epäaidoin hahmo sai sinut heti hämättyä, kun vain pelasi niin kuin sinä halusit, sanoi oikeat asiat... vaikka toisissa ketjuissa hänen mielipiteensä voisi jo olla vallan muuta.)

jep jep.... kirjoitti:

Sinua kiinnostaa keskustella vain tavalla, joka on sinun mieleen. Sinua kiinnostaa vain naiset, jotka ajattelevat sinusta, kuten sinä haluat heidän sinusta ajattelevan.

Ja kaikesta tuosta itsekeskeisyydestä vedät johtopäätöksen, että olet liian vahva? Ehkä muut näkevät tuon heikkoutena - oletko tullut ajatelleeksi sitä?

Etsit vain muista vahvistusta itsellesi: naisista vahvistajaa niille piirteillesi, joita itsessäsi arvostat ja täällä muista keskustelijoista myötäilyä ajatuksillesi ja etenkin ajatuksellesi, että olet hieman keskivertoa parempi/aidompi etc.

(P.S. Kuvaavaa, että palstan epäaidoin hahmo sai sinut heti hämättyä, kun vain pelasi niin kuin sinä halusit, sanoi oikeat asiat... vaikka toisissa ketjuissa hänen mielipiteensä voisi jo olla vallan muuta.)

Lue lisää

Ei, tässä ketjussa on kyse siitä että palstatotuuksia ei saa kyseenalaistaa. Ymmärrän ap:n turhautumisen täysin.

Palstan epäaidoimmalla hahmolla viittaat ilmeisesti minuun? Sinulla on varmaankin esittää perusteet tälle väitteellesi sekä todisteet siitä miten tässä ketjussa kirjoittamani on ristiriidassa aiempien kirjoitusteni kanssa?

Siinäpä artikkeli jonka kirjoittaja on oikein kunnolla egollaan masturboinut.

Vahva-sisäisesti ohjautuva-aina järkevä

vs

Heikko-ulkoisesti ohjautuva-ei osaa perustella

Artikkeli on täydellistä pas-kaa sisältä.
Paitsi että kuvaa sikäli keskustelua että osa kuvittelee todellakin olevansa tuollaisia sisäisesti ohjautuvia joka ihmiset johtaakin alunperinkin harhaan.

Oikeasti (!) ihmiset jaetaan kahteen tyyppiin

1. Superälykkäisiin itsevarmoihin pragmaatikkoihin jotka ovat onnellisia ja saavuttavat unelmansa uutteralla työllä ja yrittämällä sekä sopeutuen tilanteisiiin. Pokeripöydässä nämä ovat haita.

2.Hypertyhmiin epävarmoihin teoreetikkoihin jotka ovat onnettomia eivätkä koskaan saavuta mitään koska piehtaroivat edestakaisin omissa kuvitelmissaan mitä itse ovat, mitä muut ovat ja mitä maailma. Pokeripöydässä nämä ovat kaloja.

Fisut joutuvat aina haiden suihin kuten tässäkin keskustelussa.

Etelän hetelmä kirjoitti:

Siinäpä artikkeli jonka kirjoittaja on oikein kunnolla egollaan masturboinut.

Vahva-sisäisesti ohjautuva-aina järkevä

vs

Heikko-ulkoisesti ohjautuva-ei osaa perustella

Artikkeli on täydellistä pas-kaa sisältä.
Paitsi että kuvaa sikäli keskustelua että osa kuvittelee todellakin olevansa tuollaisia sisäisesti ohjautuvia joka ihmiset johtaakin alunperinkin harhaan.

Oikeasti (!) ihmiset jaetaan kahteen tyyppiin

1. Superälykkäisiin itsevarmoihin pragmaatikkoihin jotka ovat onnellisia ja saavuttavat unelmansa uutteralla työllä ja yrittämällä sekä sopeutuen tilanteisiiin. Pokeripöydässä nämä ovat haita.

2.Hypertyhmiin epävarmoihin teoreetikkoihin jotka ovat onnettomia eivätkä koskaan saavuta mitään koska piehtaroivat edestakaisin omissa kuvitelmissaan mitä itse ovat, mitä muut ovat ja mitä maailma. Pokeripöydässä nämä ovat kaloja.

Fisut joutuvat aina haiden suihin kuten tässäkin keskustelussa.

Lue lisää

Kuten sanoin tuo jako on hyvin mustavalkoinen, mutta ihan selkeästi esim. aloittaja ja Kympin Nainen lähtevät liikkeelle omasta sisäisestä motivaatioista, omista arvoistaan, omista muutostarpeistaan jne.

Sitten on tämä vastapuoli, joka selittää että pitää toimia joidenkin yleisten periaatteiden tai lainalaisuuksien mukaan, ja yksilöiden erilaisuus jää melkein kokonaan huomiotta.

Kaikkein erikoisinta on, että varsinkin nimimerkki ordre.public pyrkii tekemään todella ujojen ja sosiaalisesti taitamattomien ihmisten kokemuksista jotain yleispätevää todellisuutta, vaikka tällaiset ihmiset ovat selkeästi pieni vähemmistö.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:

Kuten sanoin tuo jako on hyvin mustavalkoinen, mutta ihan selkeästi esim. aloittaja ja Kympin Nainen lähtevät liikkeelle omasta sisäisestä motivaatioista, omista arvoistaan, omista muutostarpeistaan jne.

Sitten on tämä vastapuoli, joka selittää että pitää toimia joidenkin yleisten periaatteiden tai lainalaisuuksien mukaan, ja yksilöiden erilaisuus jää melkein kokonaan huomiotta.

Kaikkein erikoisinta on, että varsinkin nimimerkki ordre.public pyrkii tekemään todella ujojen ja sosiaalisesti taitamattomien ihmisten kokemuksista jotain yleispätevää todellisuutta, vaikka tällaiset ihmiset ovat selkeästi pieni vähemmistö.

Lue lisää

Kaikenlaiset ääripäät on ihan yhtä typeriä. Ei ole mitään "sisältä ohjautuvia oman tiensä kulkijoita" ja "ulkoa ohjautuvia laumaeläimiä", vaikka nämä romanttiset idealistit muuta kuvittelevat.

Jokainen ihminen joutuu sovittamaan omat halunsa yhteen ympäröivän todellisuuden kanssa ja löytämään sopivammat ja toimivimmat käyttäytymistavat. Tuo on tuollaista romantiikkaa, että on jotain vahvoja naisia ja sisältä ohjautuvia "aitoja" miehiä, jotka tekee mitä haluaa piittaamatta muista. Kympin naisen on helppo uskotella tällaista itsestään koska ilmeisesti kauniina naisena hänelle parisuhteet tulee kuin manulle illallinen, putoaa syliin. Ei sellaisen tarvitse alkaa sovittelemaan omia halujaan ympäröivän maailman kanssa, kun halut tyydyttää lähes itsestään muutenkin. Mutta aloittajan kaltaisen metsäläisromantikon on vähän pakko tulla sieltä kuorestaan ja opetella kommunikoimaan naisten kanssa, jos hän haluaa jotain säpinää saada elämäänsä.

Ellit-palstan neuvot kirjoitti:

Kaikenlaiset ääripäät on ihan yhtä typeriä. Ei ole mitään "sisältä ohjautuvia oman tiensä kulkijoita" ja "ulkoa ohjautuvia laumaeläimiä", vaikka nämä romanttiset idealistit muuta kuvittelevat.

Jokainen ihminen joutuu sovittamaan omat halunsa yhteen ympäröivän todellisuuden kanssa ja löytämään sopivammat ja toimivimmat käyttäytymistavat. Tuo on tuollaista romantiikkaa, että on jotain vahvoja naisia ja sisältä ohjautuvia "aitoja" miehiä, jotka tekee mitä haluaa piittaamatta muista. Kympin naisen on helppo uskotella tällaista itsestään koska ilmeisesti kauniina naisena hänelle parisuhteet tulee kuin manulle illallinen, putoaa syliin. Ei sellaisen tarvitse alkaa sovittelemaan omia halujaan ympäröivän maailman kanssa, kun halut tyydyttää lähes itsestään muutenkin. Mutta aloittajan kaltaisen metsäläisromantikon on vähän pakko tulla sieltä kuorestaan ja opetella kommunikoimaan naisten kanssa, jos hän haluaa jotain säpinää saada elämäänsä.

Lue lisää

Ei tuo ole pelkkää Ellien höpinää, vaan ihan yleistä psykologiaa.Onko akateeminen psykologiakin on mielestäsi romanttista idealismia?

Totta kai jokainen joutuu sovittamaan omat halunsa ja oman käyttäytymisensä myös ympäristön mukaan. Sehän kuuluu yhteisössä elämisen ja sosiaalisen kanssakäymisen perustaitoihin.

Mutta on suuria yksilöllisiä eroja siinä, missä mitassa antaa esim. yleisen mielipiteen tai yleisten trendien vaikuttaa itseensä tai miten helposti on muiden manipuloitavissa.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:

Ei tuo ole pelkkää Ellien höpinää, vaan ihan yleistä psykologiaa.Onko akateeminen psykologiakin on mielestäsi romanttista idealismia?

Totta kai jokainen joutuu sovittamaan omat halunsa ja oman käyttäytymisensä myös ympäristön mukaan. Sehän kuuluu yhteisössä elämisen ja sosiaalisen kanssakäymisen perustaitoihin.

Mutta on suuria yksilöllisiä eroja siinä, missä mitassa antaa esim. yleisen mielipiteen tai yleisten trendien vaikuttaa itseensä tai miten helposti on muiden manipuloitavissa.

Lue lisää

Tuo on tuollaista turhaa yksinkertaistamista ja romantisointia, että on ne oman tiensä kulkijat ja sitten laumasielut. Jokainen ihminen joutuu sopeutumaan laumaan ja sen sääntöihin jossain määrin. Liika on aina liikaa ja aloittajankin ongelma ei välttämättä ole se että hän olisi oman tiensä kulkija vaan se, että hän ei uskalla olla oman tiensä kulkija vaikka sisäisesti tuntisi sellainen olevansa.

Julio Bigdick kirjoitti:

Tuo on tuollaista turhaa yksinkertaistamista ja romantisointia, että on ne oman tiensä kulkijat ja sitten laumasielut. Jokainen ihminen joutuu sopeutumaan laumaan ja sen sääntöihin jossain määrin. Liika on aina liikaa ja aloittajankin ongelma ei välttämättä ole se että hän olisi oman tiensä kulkija vaan se, että hän ei uskalla olla oman tiensä kulkija vaikka sisäisesti tuntisi sellainen olevansa.

Lue lisää

"Jokainen ihminen joutuu sopeutumaan laumaan ja sen sääntöihin jossain määrin."

Näinhän minä tuossa ylhäällä sanoin. Sanon nyt myös jo kolmatta kertaa, että jako on varsin mustavalkoinen. E-t-k-ö s-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä l-u-k-e-m-a-a-s-i?

Kaikki psykologiset kategorisoinnit ovat yleistäviä ja typistäviä, mutta se ei tarkoita, etteivät ne toimisi ollenkaan tai että niissä ei olisi mitään perää.

Missään en muuten ole törmännyt yhtä yksinkertaiseen ja viheliäiseen kategorisointiin, kuin tämän palstan jaottelu ätmeihin ja ytmeihin. :)

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:

"Jokainen ihminen joutuu sopeutumaan laumaan ja sen sääntöihin jossain määrin."

Näinhän minä tuossa ylhäällä sanoin. Sanon nyt myös jo kolmatta kertaa, että jako on varsin mustavalkoinen. E-t-k-ö s-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä l-u-k-e-m-a-a-s-i?

Kaikki psykologiset kategorisoinnit ovat yleistäviä ja typistäviä, mutta se ei tarkoita, etteivät ne toimisi ollenkaan tai että niissä ei olisi mitään perää.

Missään en muuten ole törmännyt yhtä yksinkertaiseen ja viheliäiseen kategorisointiin, kuin tämän palstan jaottelu ätmeihin ja ytmeihin. :)

Lue lisää

En tiedä miksi laittelet tänne tuollaisia Ellit-palstan luokitteluja, jos itsekin ymmärrät niiden olevan roskaa. Onhan se itsellekin aina mukavempaa jos ajattelee olevansa "sisältä ohjautuva" oman polkunsa tallaaja. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuskin löytyy ketään, joka sanoo itse olevansa tuollainen "ulkoa ohjautuva", se taitaa olla enemmän niiden oman erityisyydestään vakuuttuneiden keksimä nimitys niille "laumasieluille", joista vuorostaan jokainen oman päänsä sisällä ajattelee olevansa oman polkunsa kulkija ja erityinen tapaus.

Julio Bigdick kirjoitti:

En tiedä miksi laittelet tänne tuollaisia Ellit-palstan luokitteluja, jos itsekin ymmärrät niiden olevan roskaa. Onhan se itsellekin aina mukavempaa jos ajattelee olevansa "sisältä ohjautuva" oman polkunsa tallaaja. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuskin löytyy ketään, joka sanoo itse olevansa tuollainen "ulkoa ohjautuva", se taitaa olla enemmän niiden oman erityisyydestään vakuuttuneiden keksimä nimitys niille "laumasieluille", joista vuorostaan jokainen oman päänsä sisällä ajattelee olevansa oman polkunsa kulkija ja erityinen tapaus.

Lue lisää

En nyt haluaisi enää edes vastata, koska et selvästikään viestejäni lue (tai sitten olet tyhmä kuin saapas).

Sinulle ei ilmeisesti absoluuttisen totuuden ja täydellisen roskan välissä ole mitään, kuten ei myöskään mustan ja valkoisen välissä mitään harmaata vyöhykettä. Sinun kanssasi on siksi aika vaikea ja tylsää keskustella.

Minulla muuten sattuu olemaan tutkinto psykologiassa, joten ihan pelkkien Ellien varassa en ole. :)

Erittäin hyvin ilmaistu.

Voisiko tämä aloittaja olla uusi hahmo kympinnainen-mies32-sylttytehtaalta? Mies32 alkoi jo paljastumaan todelliseksi kriminaaliluuseriksi, joka saa vain vanhojen pulimummojen huomioo ja alfaisuus olikin hänelle vain muiden pultsareiden hakkaamista snagarilla. YTMiys oli siis suurta fuulaa, ja niinpä mies32 hävisi kuin pieru saharaan... ja tadaaa - palstalle tuli toinen alfa-mies Liian vahva?, joka tadaa - "puhuu samaa kieltä kympinnaisen kanssa".

Ei varmaan tarvinne olla kummoinen lingvisti huomatakseen yhtäläisyydet kielen käytön suhteen noiden hahmojen välillä.

alvva roomeo kirjoitti:

Erittäin hyvin ilmaistu.

Voisiko tämä aloittaja olla uusi hahmo kympinnainen-mies32-sylttytehtaalta? Mies32 alkoi jo paljastumaan todelliseksi kriminaaliluuseriksi, joka saa vain vanhojen pulimummojen huomioo ja alfaisuus olikin hänelle vain muiden pultsareiden hakkaamista snagarilla. YTMiys oli siis suurta fuulaa, ja niinpä mies32 hävisi kuin pieru saharaan... ja tadaaa - palstalle tuli toinen alfa-mies Liian vahva?, joka tadaa - "puhuu samaa kieltä kympinnaisen kanssa".

Ei varmaan tarvinne olla kummoinen lingvisti huomatakseen yhtäläisyydet kielen käytön suhteen noiden hahmojen välillä.

Lue lisää

Eipäs nyt sentään aleta ihan villinä hyppimään pyödälle jos pidän pari päivää vähän hiljaisempaa aikaa täällä.
Alfuuteeni lisätietona, että tämän aamun aloitin kokkaamalla aamiaista neljälle naiselle, joista kaksi heräsi omasta sängystäni ja kaksi varasijoilta patjalta ja sohvalta. Kaikki alle 25v. Eivät sukua, eivätkä ätnikkejä. No tosi alfa ei tietysti mitään naisille kokkailisi. Mutta itse saan egoboostia kokkaustaitojeni ja vieraanvaraisuuteni kehumisesta, joten itsekkäät motiivit tässäkin oli taustalla.

Sinun varmaan kannattaisi olla edes auttavalla tasolla lingvistiniä ennen kuin alat tekemään johtopäätöksiäsi.

Kuulostaapa vaikealta. Eli käytännössä voisit olla naisten kanssa vain tietyissä ympäristöissä. Kun sanoin, että voisit tuoda parhaita puoliasi esiin arjessa, en tarkoita, että sinun pitäisi omaksua jotain eräretkellä opittua laumanjohtajan roolia kahvilassa.

Esim. tämä mitä kirjoitit "Kyse ei tosiaan ole siitä, mitä annan ymmärtää, vaan siitä, mitä minun nähdään haluavan, ja sen suhteutumisesta siihen, mitä todellisuudessa haluan, ja mitä nainen haluaisi nähdä minun haluavan."

On ensinnäkin helvetin sekavaa, mutta ilmeisesti siis kamppailet joidenkin rooliodotusten kanssa, etkä uskalla olla rennosti naisten seurassa. Tätä puolta pitäisi kehittää, eikä yrittää raahata naista jonnekin metsään missä voit esitellä erätaitojasi. Ei "alfaus" ole mikään ehdottomuus naisten kanssa, mutta se että voit olla itsevarmasti itsesi naisen seurassa on tärkeämpää ilman että alat mielistelemään ja myötäilemään. Tuo "luonteva toiminta" kuulostaa siltä, että tarvitset jonkun kainalosauvan että uskaltaisit olla itsesi naisen seurassa. Joskus sieltä metsästä on kuitenkin tultava pois ja mitäs sitten tapahtuu?