Ennen oli kaikki paremmin?

Luin sellaisen kirjan kuin Ilmajoen historia 1800-1900 luvuilla joka löytyi kesäpaikkamme vintiltä. Sellainen 1000-sivuinen järkäle joka sisältää paljon aikansa virallistakin dokumentaatiota.

Henkirikostilastot, murhat ja tapot olivat aivan eri tasolla kuin nykyisin (lääketieteen kehitys toki vaikuttaa uhrien määrään mutta ei selitä yli 10 kertaisia eroja nykyaikaan) ja IImajoen suurpitäjä ei ollut edes väkivaltaisinta tienoota.

Yhteiskunnan heikompiosaisten, köyhien, orpojen, vammaisten, mielisairaiden jne. kohtelu oli usein hyvinkin karua vaivaistalo- ja huutolaisjärjestelmineen.

Ja esimerkiksi aivan 1800-luvun alussa kuolinsyyluetteloissa oli sellainenkin kohta kuin lapsen murha. Se kertoo ettei tuo aivan tavatonta ollut koska se oli luetteloitu kuolinsyyksi muiden joukossa. Joskus lapsen vain annettiin riutua hengiltä kun ei enää haluttu ruokittavia suita yhtään lisää.

Omaisuusrikoksetkaan eivät olleet tuntemattomia, keneltä varastettiin ikkunaklasit talosta, keneltä siemenperunat. Ryöstöjäkin tapahtui, murharyöstöjäkin.

Suurina katovuosina ruuan varastamisesta jaettiin epäinhimillisiäkin tuomioita kuten eräs silminnäkijäkuvaus (kirjan aineisto oli kerätty heti 1900-luvun alussa vaikka se painettiin vasta 1951) kertoo kuinka nälän heikentämät ihmiset jopa kuolivat saamiinsa raipparangaistuksiin.

Karua luettavaa ovat myös kuvaukset nälkään kuolleista, 25000 tuhannen asukkaan pitäjässä saatettiin haudata yli kaksikymmentä nälkään kuollutta viikossa.

Paikkakunnalla tuosta edelleen muistuttaa Tokerotie ja paikkakunnalle haudatut tienrakentajat. Tie rakennettiin suurten katovuosien aikaan hätätyönä. Palkka oli tokerovelliä, jonka resepti oli yksinkertainen: vettä ja ruisjauhoja. Syötiin usein kylmänä.

Mäkitupalaista tai torppariakin kupattiin häikäilemättä vaikka heidän asemansa olikin monia muita parempi. Käytännössä he olivat usein velkavankeudessa jossa uhkana oli koko ajan torpan menetys. Ehdot olivat usein kohtuuttomia vaikka poikkeuksiakin oli, joistakin torppareista tuli jopa talollisia mutta yleistä se ei ollut.

Oli selkeä yhteiskunnallinen jako jossa luokkayhteiskunta kukoisti, omistava luokka oli paljon suppeampi kuin nykyisin.

Eikä se moraalikaan aina niin hääppöinen ollut, salavuoteus oli aika yleistä varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa tai ainakin heitä rangaistiin siitä useammin, lapsista 10-12% syntyi avioliiton ulkopuolella jota lukua voi pitää kai aika suurena kun ajatellaan millainen sosiaalinen häpeä äpärälapsi oli.

Avioliiton ulkopuolella alkaneiden raskauksien lukumäärää voi vain arvella, kyllä tuolloinkin osattiin raskaus keskeyttää ja olihan jopa epävirallinen ammattikunta lapsenlähdettäjät.

Alkoholipolitiikka ehti 100 vuoden aika kokea monia kurssinmuutoksia, välillä sitä sai keitellä aika vapaasti, välillä viina polttimot oli monopolisoitu pappiloille ja suurtalollisille (kuuluisa Könnin suku on tunnettu paitsi kelloistaan niin myös hyvästä viinasta) ja välillä taas viinan polttoa yritettiin kitkeä kokonaan. Turhaan kylläkin. Viinaa sai ostaa paitsi rahalla niin usein myös vaihtamalla tavaraan tai viljaan, riistaan jne. tai jopa velaksi korkoa vastaan. Köyhän väen raskaita vastuita sisältävät velkasuhteet omistavaan luokkaan, kauppiaisiin, talollisiin jne. olivat yleisiä, yksi tapa riistää sekin.


Juoppous, tappeleminen ja haureus olivat ne synnit joista papit saarnasivat ja joista piispatkin ilmaisivat huolensa, piispaintarkastuksessa piispa ilmoitti kirjeessään olleen tyytyväinen ettei jumalanpalveluksessa ollut enempää humalaisia kuin oli mutta huolissaan kylän nuorisosta joka vetelehtii, juopottelee ja harjoittaa salavuoteutta.

Eräs susipari tuomittiin epäsiveellisyydestä. Naimisiin ei tuolloin päässyt ellei osannut katekismusta. No, miksi eivät opetelleet? Kun eivät osanneet lukea.

Pitäjässä harjoitettiin myös prostituutiota. Ja kun varastetun tavaran jobbareitakin oli liuta oli kai varkaitakin.

Eli ei elämä niin ylenpalttisen kristillistä ollut ja uskokin horjui välillä, eräs kirja katovuosina päättyikin sanoihin: Meitä ei voi Jumalakaan auttaa.


Vaikka nykyäänkin yhteiskunnassamme on asioita jatka vaatisivat korjaamista ei se kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, että 100-200 vuotta sitten asiat olisivat olleet paremmin. Eivät ne ole olleet mutta jostakin syystä jotkin näin kuvittelevat.

Osaisitko kertoa, miten syntiinlankeemuksesi aiheutti 1800-luvun katovuodet ja nälänhädän täällä Suomessa? Olisi kiva, jos osaisitko selittää sen mekaniikan. Te hihhulit tunnutte vain olevan tolkuttoman huonoja selittämään, mutta jäädään odottamaan, jos sinulla olisi se Tieto - kuinka Jumala laittoi ihmiset syömään toisiaan.

Minä en tiedä mitään itsekkäämpää super-egoismia kuin tuo uskovien lapsellinen kuvittelu siitä, että juuri he ehdottomasti ansaitsevat ikuisen elämän (vaikka selvästi eivät osaa elää edes tätä yhtäkään).

Koko usko perustuu vain ja ainoastaan itsekkääseen oman edun tavoitteluun, eikä sellaisessa ole mitään hienoa tai kunnioitettavaa, pelkästään halveksittavaa.

"Talouspolitiikka ja sen "asiantuntijat" oavt kyllä ihan oma lukunsa. Se on uskonnonkaltaista hommaa. Talous on niin monimutkainen jutu, että se menee väkisinkin uskomusten puolelle."

Tämä on aivan totta, taloustieteet eivät sinänsä ole puhdasta tiedettä vaan paljolti skekulatiivista arpomista ja varsin vahvasti ideologian sävyttämää. Minä näkisin asian niin, että tämä tulisi tuoda esiin myös meidän poliittisessa keskustelussa mutta tuntuu, että tämän maan politiikkaan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan.

Jos jokin ihmelääke olisi olemassa olisi maailmantalous varmasti mallillaan, vaan kun ei ole. Toisistaan varsin poikkeavilla tavoilla on nostettu talous uuteen kukoistukseen mutta myös päinvastoin, se on onnistuttu tuhoamaankin kaiketi joka ikistä talousideologiaa noudattamalla.