metsäveli selittää hiilidioksidin toimintaa osa 8.

Edellisessä selitystehtaan päästössä esiteltiin tapa jonka avulla tiedetään
paljonko ilmakehä itse säteilee energiaa.
Sehän voidaan mitata erittäin tarkasti ja jopa erotella siitä IR eli
lämpösäteilyn alueen spektiviivoja, - jotka taas ilmaisevat että mikä
epeli siellä säteilee ja pahanpäiväistä möykkää pitää.
Itse aloituksessa esiteltiin eräs laite, mutta niitä on lukuisia eri
periaatteella toimivia, sekä tarkempia.
Tässä linkki josta löytyvillä linkeillä pääsee etenemään osa ykköseen saakka.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14492192/metsaveli-selittaa-hiilidioksidin-toimintaa-osa-7-

Se että ilmakehä säteilee lämpösäteilyä on tieteellinen totuus, ja mitä
tästä hankalantuntuisesta faktasta tiedetään, onkin tämän selitysosan aihe.
No ainakin aloitetaan ison asian laidasta.
Paljonko säteilee tiedetään kun mitataan ja mittaukset tietenkin heittävät
laidasta laitaan paikan, sään, kellonajan, vuodenajan tai muun sellaisen
asian tahdittamana.
Mittauksilla on pitkä historia joka alkoi pinnalta mitattujen, jatkui
sääpallojen, lentokoneiden, luotausrakettien ja lopuksi satelliittien
mittausten avulla.

Sekalaisista mittaustuloksista on eristetty säteilyn keskiarvo, ja lisänä
teoreettiset laskentatavat ovat edistyneet tasolle jotka antavat yhtäpitäviä
tuloksia mittausten kanssa.
Linkistä löytyy eräs tällainen yleistys eli keskiarvo.
Kuvaajasta löytyy käyrät sekä maasta ylöspäin suustautuvasta säteilystä,
että kohti maanpintaa suuntautuvasta, - eli "takaisinsäteilystä".
Vasemmanpuoleinen käyrä on alas ja oikeanpuoline ylös suuntautuvaa.
Watit neliömetriä kohti vaakasuoraan ja säteilyn mittauspiste korkeussuunnassa on ilmaistu kilometreinä
https://scienceofdoom.files.wordpress.com/2013/01/atmospheric-radiation-4a-flux.png

Kuvaaja kertoo monia asioita jotka jäävät huomaamatta, - jollei satu
metsäveliriepu olemaan hujakalla paapattamassa selityksiä.
Monikos huomaa sen että sanotaan vaikka 5 kilometrin korkeudella oleva piste
näyttää säteilevän ylöspäin enemmän kuin alaspäin ?
No tässä metsäveli hieman hönöttää.
Eihän siellä tietenkään mitään säteilevää pistettä löydy, vaan tuolla
korkeudella tehdyt mittaukset kertovat vain mittauspaikan ohi porhaltavan
"säteilyvirran" taikka flux arvon.
Hönötyksen syy oli se että tämä asia pitäisi ymmärtää ja sisäistää.

Kun ilmakehässä kulkee säteilyä kaikkiin suuntiin, niin kuinkas paljon menee
mittauspaikan ohi ikäänkuin sivuttain ?
Asiaan löytyy kelpo selitys mutta jääköön nyt sähkiksen kiivaan protestoinnin
puutteesta huolimatta myöhemmäksi.

Sensijaan puututaan ilmeisiin piirteisiin, kuten että alaspäin suuntautuva
säteily on käytännössä nollassa noin 25 kilometrin korkeudella.
Tietenkin on koska säteilevää ilmakehää on korkeuspisteen yläpuolella kovin
vähän.
Alas suuntautuva säteily kasvaa suoraviivaisesti noin 10 kilometrin korkeuteen,
jossa jotain nyrjähtää.
Ilmakehän tiheys alkaa tietenkin kasvaa nopeammin ja sen säteilevä massa
myöskin, mutta pääsyy on se että ilmakehän koostumus muuttuu toisenlaiseksi.
Vesihöyryä alkaa olla mukana ja tämän säteilijän kuin myös säteilyn
sieppaajan pitoisuus alkaa nousta
Kuvaajan mukaan alassuuntautuvan säteilyn käyrä tökkää turpeeseen hieman alle 300 watin säteilytehossa neliömetriä kohti.

Entäpä ylöspäin suuntautuva säteily ? - sehän on huomattavasti voimakkaampaa
alakorkeuksissa, ja päättyy noin 15 kilometrissä vakiotasolle.
Tässä joudutaan ottamaan mukaan uusia asioita kuten sitä kuinka säteily
alkaa yläkorkeuksissa eräässä mielessä noudattamaan Planckin säteilyfunktiota ja muuta kummallista sälää.
Tämä jää seuraavaan osioon joka saattaa viipyä viikonkin verran.
Metsävelirievun romunomian harrastus kun on niiku hektisessä vaiheessa, eli
sähköauton romu tuli ostettua ja siitä pitää nyt kvanttimekaanisin menetelmin kaivaa esiin hienosti toimiva sähkömoottori sekä kierrossäädin.
Sähkötraktoria kun rakentelen vanhasta Valmet 15 mallista.