Mies, luetko naisten kirjoittamia kirjoja?

Kirjat (varsinkin naisten kirjoittamat). Ne ovat homoille

Tuo Petersson on tyypillinen ylipainoinen feministi

En lue kauheasti kirjoja.. enkä ole lukenut pitkään aikaan, eikä ainakaan yksittäisten ihmisten omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja/tai pohdintoihin perustuvat kirjat kiinnosta senkään vertaan, kun kuitenkin niiden Sanoma perustuuu juuri kyseisen henkilön persoonaan/luonteeseen, arvoihin ja ajatusmaailmaan.. ;P

Ennemmin teen puhtaasti omat pohdintani ihan itsenäisesti johon kerään tieto murusia sieltä täältä oman kiinnostukseni mukaan, enkä Manipuloi mieltäni jonkun/joidenkin itsenäisten pohdiskelijoiden henkilökohtaisten pohdintojen&ajatusten mukaan.. Ainakaan kerralla kirjan tai jopa KirjaKaupan verran.. ;P

Olen lukenut ainakin Patricia Cornwellin ja Sara Paretskyn dekkareita ja jotain Anna Ricen kauhujuttuja, nuo nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Se taas mitä sivistykseen tulee niin minusta jos joku sitä luokittelee sen perusteella että lukeeko vastakkaisen sukupuolen kirjoittamia juttuja on taas itsessään aika sivistymätöntä, vähän sama juttu kuin että menisi sen vuoksi teatteriin että voi sanoa käyneensä teatterissa ja pitää sitä merkkinä sivistyksestä.

Vastaus on tietenkin sivistymätön, kiitos Luojan.

Miksi näin?

Nuoruudestani muistan, että naisten kirjoittamat nuorten kirjat olivat suurimaksi osaksi tympeitä, tylsiä tai ällöttäviä. Mikä ei tietenkään sulkenut pois selkeää idiotismia.

Tätä erityisesti korosti 70-luvun henkisesti tunkkainen ilmapiiri ja pyrkimys kasvattaa lukijoita ymmärtämään milloin mitäkin paskaa ja "vaikeuksia".

Kirjojen lukemiseni olisi varmastikin loppunut tähän, mutta pelastajaksi muodostui kesämökin kirjahylly, missä oli nuorten ja lasten kirjoja 1800-luvun loplta 60-luvun loppuun.

Mielenkiintoiset aiheet ja reippaat seikkaulut pelastivat lukuharrastuksen yhdessä isoisän mallin kanssa. Luimme aterian jälkeen kirjoja pihakeinussa ja keskustelimme niistä.

Nykyisin vältän yleisesti naisten kirjoittamia kirjoja muutamia hyväksi havaittuja kirjailijoita lukuunottamatta. On minulla muutakin tekemistä, kuin hukata aikaa roskaan. Voin työnnellä vaikka tikkuja kynsien alle.

Jos hyviä mieskirjailjoita on vähän, niin hyviä naiskirjailijoita on todella vähän.

En. Enkä muutenkaan enää välitä romaaneista mutta joskus ollut hieman utelias aloittamaan naisen kynäelmän tavaamisen. Noh, kävi mielessä parin vuoden takainen D. Tartin "Tikli". Oikeastaan ennakkoasenteista, riippumatta genrestä, että mitenkä nainen tulkitsee paperille jotkin yleismaailmalliset asiat unohtamatta, että sitä on sitten satoja sivuja..
Voi olla, että vielä rohkaistun...

Jostain syystä päädyin taannoin miettimään oman kirjahyllyni sisältöä, ja laskin että noin kymmenesosa omistamistani niteistä on naisten kirjoittamia. Elämäni aikana lukemani kirjat noudattanevat samankaltaista jakaumaa, tosin arvelen että naisten osuus niissä on ihan vähän suurempi.

En kuitenkaan suostu antamaan jonkun toimittajan julistaa minua sivistymättömäksi ainakaan tästä syystä. En ole koskaan valinnut kirjaa kirjailijan sukupuolen perusteella, vaan kirjan nimen, aiheen, takakansitekstin, kansikuvan, kirjailijan muun tuotannon, kavereiden suositusten tai kuulopuheiden perusteella - mutta en siksi että kirjailija on ollut mies. Enkä tosiaan aio lukea kirjoja vastaisuudessa sillä perusteella että kirjailija on nainen.

En lue juurikaan romaaneja enkä varsinkaan naisten kirjoittamia (syy ei ole siinä, että ne olisivat naisten kirjoittamia vaan naisten kirjoittamat kirjat harvemmin ovat kiinnostavia). Luen enimmäkseen tietokirjoja ja ne ovat yleensä aina miesten kirjoittamia.

Ihminen ei voi lukea naisten kirjoittamia kirjoja.

Olen lukenut monta Agatha Christien kirjoittamaa dekkaria. Maria Pettersonilla on kummallinen näkemys sivistyksestä. Kirjoittajan sukupuolella ei ole minulle väliä.

Ei tosiaan kiinnosta

Ei pitäisi jonkun aamuteeveestä tutun pölvästin vaikuttaa mielipiteisiinsä, mutta kun se ei voi olla kuin väärässä. Joten perun lupaukseni lukea suomalaisten naiskirjailijoiden kirjoja ja valitsen tilalle jotain Trumplandiasta, alkuperäiskielellä, ettei vaan joku suomalainen kääntäjäfemakko pääse sähläämään väliin.

Naisten kirjoittamat kirjat ovat yleensä miehistä, pillun toiminnasta ja kuinka vaikeata ja ihmeellistä edellä mainitut asiat ovat.

Naisten kirjoittamien opusten lukeminen on myrkkyä aivolle.

Naiset kirjoittavat yleensä kiimavittunsa toiminnasta ja jakamisesta.

Nyt on kesken uusin Läckberg. On kyllä paaaaljon huonompi, kuin esim Mankell tai Nesbö.

Naiset kirjoittavat vain epäkiinnostavista ämmien asioista

Tein pika-analyysin kirjahyllyni kaunokirjallilsesta sisällöstä. Tämä ei tietenkään kerro kaikkea siitä mitä luen, mutta antaahan tuo suuntaa.

n. 13 % naisten kirjoittamia, selkeä vähemmistö siis.
Tietystikään en koskaan valitse kirjaa kirjoittajan sukupuolen, kansalaisuuden, uskonnon, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan.

Ei jumalauta. Kuinka juntti ihminen on joka valtisee kirjansa sen perusteella mikä on kirjoittajan sukupuoli?

Luen kirjoja. Oikeastaan en ole kiinnittänyt koskaan huomiota siihen kumpaa sukupuolea kirjoittaja on joten en osaa sanoa olenko matriarkaalinen lukija vai patriarkaalinen lukija vaiko tasapuolinen lukija.

Sensijaan lukemani kirjallisuuden kategoria voi vaikuttaa tähän - mutta vain jos naiset eivät halua kirjoittaa vaikkapa sotaromaaneja. Mikseivät halua? Naisen kirjoittama sotaromaani voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen kirja. Tarkoittaako kirjallisuuskategorian sukupuolittuminen sitä että naiset eivät kykene - tai kenties HALUA - tiettyihin asioihin ja tällöin literatiivisessa maailmassa on ammottavia aukkoja koska naisia ei kiinnosta edustaa noilla alueilla? Tämäkään ei ole minun vikani lukijana koska en edelleenkään mieti lainkaan kirjoittajan sukupuolta. Jos ajattelemme asiaa sukupuolinäkökulmasta on naisten velvollisuus tuottaa MIELEKÄSTÄ sisältöä sellaisille alueille joilla he eivät ole aikaisemmin edustaa. Kirjailijan tehtävä on palvella lukijaa kirjoituksensa kautta - jos naiskirjailijat eivät tähän pysty he ovat paskoja kirjailijoita eikä heidän tuotoksiaan pidä pakottaa tissiargumentilla.

Miksi tästäkin pitää tehdä sukupuolikysymys? Onko aloittaja ihan oikeasti pesunkestävä pösilö?

Oletan että viimeistään kiinnostukseni taidehistoriaa ja runoutta kohtaan on johdattanut minut naiskirjoittajien pariin, mitenkään stereotypisoimatta.

Sukupuoli ei minulla vaikuta lukuvalintoihini, mutta myönnettävä on, että eräs inhoamani lajityyppi on lähinnä miesten kirjoittamaa. Inhoan suuresti kaikkia agenttitarinoita, vakoilutarinoita ja kansainvälisiestä rikollisuudesta kertovaa kirjallisuutta.