Teräs / alumiini / hiilikuitu / titaani

.
"(- -) kaikista materiaaleista saa hyvän pyörän (- -)" - Totta!

"Noissa alumiinipyörissäkin (- -) poikkeuksetta hiilikuituinen haarukka." - Joustavuuden vuoksi.

"Loppu on makuasioita, mutua uskomuksia jne."

Näinkin, mutta eroja löytyy! - Esim. jousittamaton titaaninen maastopyörä on aivan erilainen kuin alumiininen, joka on joustamaton ja "kuollut".
.

.
Olihan hiilikuitu otsikossa.

Minulla oli alumiininen Olmo-maastopyörä ("plain"). Kovin kuollut oli ajotuntuma, vaikka jäykkä tietysti oli kuin mikä.

Parhaat kohtuuhintaisen aika-ajopyörät ovat laajaläpimittaisista alumiini-purkista; kevyitä ja jäykkiä! Tunnin siinä jaksaa istuakin!
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Olihan hiilikuitu otsikossa.

Minulla oli alumiininen Olmo-maastopyörä ("plain"). Kovin kuollut oli ajotuntuma, vaikka jäykkä tietysti oli kuin mikä.

Parhaat kohtuuhintaisen aika-ajopyörät ovat laajaläpimittaisista alumiini-purkista; kevyitä ja jäykkiä! Tunnin siinä jaksaa istuakin!
.

Lue lisää

joo otsikossa muttei sun vaihtoehdoissa.

hurjamenijä kirjoitti:

joo otsikossa muttei sun vaihtoehdoissa.

.
"Maantie, aika-ajo: alumiini (t. hiilikuitu)."
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"Maantie, aika-ajo: alumiini (t. hiilikuitu)."
.

Ok, no hilarin laittaisin ohi alun, mutta onhan siinäkin omat ongelmansa, mm se että kestääkö hilarin ja alumiinin liitoskohdat ikääntymistä ja lämpötilaerojen vaihtelua ja mekaanista rasitusta?, entäpä syntyykö hiilikuiturunkoon piilovaurioita mm iskun voimasta? en haluaisi ajaa rungolla joka saattaa pettää yllättäen.. niin ja sitten se hinta...

.
Varsinkin jos jo on saanut parasta ;-) Ja traditiot kunniaan, ei muoti!
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Varsinkin jos jo on saanut parasta ;-) Ja traditiot kunniaan, ei muoti!
.

.
Itselläni on:

1. Hiilikuitu-Alan maantie-aika-ajoon.

2. Alumiini-Manitou FS (etu- ja taka-iskareilla) maastoon.

3. Titaani-Passoni maantie-ajoon (ainoa Suomessa).
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Itselläni on:

1. Hiilikuitu-Alan maantie-aika-ajoon.

2. Alumiini-Manitou FS (etu- ja taka-iskareilla) maastoon.

3. Titaani-Passoni maantie-ajoon (ainoa Suomessa).
.

Lue lisää

Kun kuitenkin molemmat (ehkä) tarkastelemme pyöriä kilpapyöräilijän värillisten lasien läpi, niin siltä kannalta joitain ajatuksia.

- Pyörän keveydellä on tuloksia parantava vaikutus ja siksi UCI on määritellyt alimman rajapainon. Muistelen sen olevan jossain 6…7 kg paikkeilla. Ylämäessä on paino ratkaisevaa aina, samoin spurtatessa, tasamaalla lähes yhdentekevä.
- Keveys ei yksin riitä, kun ajokin tulee olla myös ajajalle riittävän jäykkä jotta voimankäyttö olisi momentintuottamisen kannalta edullisinta. Tällöin on kyseessä ennen kaikkea poikittainen jäykkyys.
- Samanpainoisen ja jäykemmän rungon saa tehtyä helpommin alumiinista kuin teräksestä. Teräksen tiheys on n. 7,8 ja alumiinin n. 2,7 kg/dm^3 ja kimmokertoimet: teräs 20,60 ja alum. n. 7,06 N/m^2*10^10. Tiheyksien ja kimmokertoimien suhde on sama n. 2,9. Alumiinia voidaan käyttää tilavuudeltaan kolme kertaa se määrä kuin terästä samanpainoisuutta ajatellen. Mutta toisaalta, kun kappaleen jäykkyys on verrannollinen pinta-alan etäisyyden neliöön neutraaliakselista, saadaan putkihalkaisijaa kasvattamalla helposti alumiinilla suurempi jäykkyys pienemmällä massalla suhteessa teräkseen. Alumiini on lisäksi halpa materiaali ja helppoa hitsata. Siinä tämänhetkinen suosio.
- Harrastelijapyöräilijälle titaani on ihanteellinen materiaali, kun siitä saa tehtyä ajomukavan joustavan ajopelin. Materiaali on kallista ja vaikeaa hitsata. Ai että sinulla on sellainen. Onnittelen!
Kilpakuskille letkeys on myrkkyä. Takavuosina TDF:ssä alamäkikolarissa kuolleella italialaisella olympiavoittajalla oli ensimmäistä päivää käytössä titaanirunkoinen pyörä. Oliko pyörällä osuutta tapahtumassa, on jäänyt epäselväksi.
Minulla on ollut kerran viimeisen päälle varusteltu ”kevyt” - massa alle 10 kg - ohuesta Reynoldsin teräsputkesta valmistettu maantipyörä, jossa ilmeni suurella alamäkinopeudella rungon ja koko pyörän värähtelyilmiö - Speed wobble. En ollut silloin ilmiöstä mitenkään tietoinen ja ekalla tapahtumakerralla luulin viimeisen hetkeni koittaneen.
- Ajo-ominaisuuksiin (mukavuus) vaikuttaa myös rungon ja ohjauksen geometria. Kuntopyöräilijän ei kannata hankkia samanlaista pyörää kuin on Petacchilla tai Zabelilla.

’P. u. P.’ kirjoitti:

Kun kuitenkin molemmat (ehkä) tarkastelemme pyöriä kilpapyöräilijän värillisten lasien läpi, niin siltä kannalta joitain ajatuksia.

- Pyörän keveydellä on tuloksia parantava vaikutus ja siksi UCI on määritellyt alimman rajapainon. Muistelen sen olevan jossain 6…7 kg paikkeilla. Ylämäessä on paino ratkaisevaa aina, samoin spurtatessa, tasamaalla lähes yhdentekevä.
- Keveys ei yksin riitä, kun ajokin tulee olla myös ajajalle riittävän jäykkä jotta voimankäyttö olisi momentintuottamisen kannalta edullisinta. Tällöin on kyseessä ennen kaikkea poikittainen jäykkyys.
- Samanpainoisen ja jäykemmän rungon saa tehtyä helpommin alumiinista kuin teräksestä. Teräksen tiheys on n. 7,8 ja alumiinin n. 2,7 kg/dm^3 ja kimmokertoimet: teräs 20,60 ja alum. n. 7,06 N/m^2*10^10. Tiheyksien ja kimmokertoimien suhde on sama n. 2,9. Alumiinia voidaan käyttää tilavuudeltaan kolme kertaa se määrä kuin terästä samanpainoisuutta ajatellen. Mutta toisaalta, kun kappaleen jäykkyys on verrannollinen pinta-alan etäisyyden neliöön neutraaliakselista, saadaan putkihalkaisijaa kasvattamalla helposti alumiinilla suurempi jäykkyys pienemmällä massalla suhteessa teräkseen. Alumiini on lisäksi halpa materiaali ja helppoa hitsata. Siinä tämänhetkinen suosio.
- Harrastelijapyöräilijälle titaani on ihanteellinen materiaali, kun siitä saa tehtyä ajomukavan joustavan ajopelin. Materiaali on kallista ja vaikeaa hitsata. Ai että sinulla on sellainen. Onnittelen!
Kilpakuskille letkeys on myrkkyä. Takavuosina TDF:ssä alamäkikolarissa kuolleella italialaisella olympiavoittajalla oli ensimmäistä päivää käytössä titaanirunkoinen pyörä. Oliko pyörällä osuutta tapahtumassa, on jäänyt epäselväksi.
Minulla on ollut kerran viimeisen päälle varusteltu ”kevyt” - massa alle 10 kg - ohuesta Reynoldsin teräsputkesta valmistettu maantipyörä, jossa ilmeni suurella alamäkinopeudella rungon ja koko pyörän värähtelyilmiö - Speed wobble. En ollut silloin ilmiöstä mitenkään tietoinen ja ekalla tapahtumakerralla luulin viimeisen hetkeni koittaneen.
- Ajo-ominaisuuksiin (mukavuus) vaikuttaa myös rungon ja ohjauksen geometria. Kuntopyöräilijän ei kannata hankkia samanlaista pyörää kuin on Petacchilla tai Zabelilla.

Lue lisää

.
Hyvää tietoa! - Ohennettu teräsrunko on todella hieno.

1970-luvun ensimmäiset alumiini-rungot (ransk. Motobecane) olivat kuulemma "letkeitä"; johtuiko sitten liitoksista? - 1980-alkoi Suomeenkin tulla parempia alumiini-runkoja, mm. ital. Moser.

Materiaalina alumiinilla ei ole "muistia". Esim. laivan mastoja ei tehdä alumiinista. Se ei taivu, mutta voi katketa yht'äkkiä.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Itselläni on:

1. Hiilikuitu-Alan maantie-aika-ajoon.

2. Alumiini-Manitou FS (etu- ja taka-iskareilla) maastoon.

3. Titaani-Passoni maantie-ajoon (ainoa Suomessa).
.

Lue lisää

Tuli mieleen, että täällä kirjoitteli aiemmin henkilö, joka myös kertoi omistavansa titaanirunkoisen maantiepyörän. Asiallisen tuntuinen kaveri, joka käytti nimimerkkiä Dekker.
Mikäli titaanirunkoisia Suomessa on todella vain yksi, olette yksi ja sama henkilö. No, ei sillä väliä.

’P. u. P.’ kirjoitti:

Tuli mieleen, että täällä kirjoitteli aiemmin henkilö, joka myös kertoi omistavansa titaanirunkoisen maantiepyörän. Asiallisen tuntuinen kaveri, joka käytti nimimerkkiä Dekker.
Mikäli titaanirunkoisia Suomessa on todella vain yksi, olette yksi ja sama henkilö. No, ei sillä väliä.

Lue lisää

.
Voi olla muillakin titaania (Litespeed ym.), mutta luulen että Passoni on ainoa. (Olen kirjoittanut vain Psykopatologiana.) - Titaanisia maasto-runkoja on varmaan monia, nam, nam!
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Hyvää tietoa! - Ohennettu teräsrunko on todella hieno.

1970-luvun ensimmäiset alumiini-rungot (ransk. Motobecane) olivat kuulemma "letkeitä"; johtuiko sitten liitoksista? - 1980-alkoi Suomeenkin tulla parempia alumiini-runkoja, mm. ital. Moser.

Materiaalina alumiinilla ei ole "muistia". Esim. laivan mastoja ei tehdä alumiinista. Se ei taivu, mutta voi katketa yht'äkkiä.
.

Lue lisää

Ei johtunut liitoksista. Alumiinin seostaminen ja jäykkyyden lisääminen on parin viime vuosikymmenen juttu. 70 luvulla alumiini oli pehmeää ja letkua verrattuna 7 tonnisiin nykyseoksiin.

Olen ajanut Vituksen ohennetulla teräsrungolla joka alkoi mm ilman käsiä ajaessa värähdellä pirusti, ei uskaltanut. Nykyään Trekin alurunko joka menee kuin juna ilman mitään väreksintää. Ja runtata saa sielun kyllyydestä ilman notkumista. En enää huolisi teräsrunkoista.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Voi olla muillakin titaania (Litespeed ym.), mutta luulen että Passoni on ainoa. (Olen kirjoittanut vain Psykopatologiana.) - Titaanisia maasto-runkoja on varmaan monia, nam, nam!
.

Lue lisää

maantiepyöriä on varmaan kymmeniä, minäkin tunnen 4 " titaanikuskia " !!

’P. u. P.’ kirjoitti:

Kun kuitenkin molemmat (ehkä) tarkastelemme pyöriä kilpapyöräilijän värillisten lasien läpi, niin siltä kannalta joitain ajatuksia.

- Pyörän keveydellä on tuloksia parantava vaikutus ja siksi UCI on määritellyt alimman rajapainon. Muistelen sen olevan jossain 6…7 kg paikkeilla. Ylämäessä on paino ratkaisevaa aina, samoin spurtatessa, tasamaalla lähes yhdentekevä.
- Keveys ei yksin riitä, kun ajokin tulee olla myös ajajalle riittävän jäykkä jotta voimankäyttö olisi momentintuottamisen kannalta edullisinta. Tällöin on kyseessä ennen kaikkea poikittainen jäykkyys.
- Samanpainoisen ja jäykemmän rungon saa tehtyä helpommin alumiinista kuin teräksestä. Teräksen tiheys on n. 7,8 ja alumiinin n. 2,7 kg/dm^3 ja kimmokertoimet: teräs 20,60 ja alum. n. 7,06 N/m^2*10^10. Tiheyksien ja kimmokertoimien suhde on sama n. 2,9. Alumiinia voidaan käyttää tilavuudeltaan kolme kertaa se määrä kuin terästä samanpainoisuutta ajatellen. Mutta toisaalta, kun kappaleen jäykkyys on verrannollinen pinta-alan etäisyyden neliöön neutraaliakselista, saadaan putkihalkaisijaa kasvattamalla helposti alumiinilla suurempi jäykkyys pienemmällä massalla suhteessa teräkseen. Alumiini on lisäksi halpa materiaali ja helppoa hitsata. Siinä tämänhetkinen suosio.
- Harrastelijapyöräilijälle titaani on ihanteellinen materiaali, kun siitä saa tehtyä ajomukavan joustavan ajopelin. Materiaali on kallista ja vaikeaa hitsata. Ai että sinulla on sellainen. Onnittelen!
Kilpakuskille letkeys on myrkkyä. Takavuosina TDF:ssä alamäkikolarissa kuolleella italialaisella olympiavoittajalla oli ensimmäistä päivää käytössä titaanirunkoinen pyörä. Oliko pyörällä osuutta tapahtumassa, on jäänyt epäselväksi.
Minulla on ollut kerran viimeisen päälle varusteltu ”kevyt” - massa alle 10 kg - ohuesta Reynoldsin teräsputkesta valmistettu maantipyörä, jossa ilmeni suurella alamäkinopeudella rungon ja koko pyörän värähtelyilmiö - Speed wobble. En ollut silloin ilmiöstä mitenkään tietoinen ja ekalla tapahtumakerralla luulin viimeisen hetkeni koittaneen.
- Ajo-ominaisuuksiin (mukavuus) vaikuttaa myös rungon ja ohjauksen geometria. Kuntopyöräilijän ei kannata hankkia samanlaista pyörää kuin on Petacchilla tai Zabelilla.

Lue lisää

Painoa on rajoitettu mm siksi että välineiden hinta sekä niitten turvallisuus pysyy järkevissä rajoissa, keveät pyörät on samalla heikkoja ja kalliita.

Ajoin mainitsemallani Vituksen 61cm runkoon tehdyllä maantiepyörällä joka painoi 9kg, ja oli letku kuin mikä, ei hyvä. Nykyinen Trekin fillari painaa alle 8 kg ja on 63cm runko. Hyvä on ajaa, menee juuri niinkuin kiskoilla juna eikä notku.

Sitäkään en ymmärrä miksi fillarin pitäsi olla letku teräsrunkoinen tai letku titaanirunkoinen.
Fillarihan on letku nimenomaan kiertojäykkyydessä ei sen pituus/korkeusjäykkyydessä, putki ei päittäin anna periksi. Mitä hyötyä on kiertojäykkyydestä ???

Oma fillarini ei ole mikään keveyden huippu enkä sitä edes yrittänyt, joku järki pitää olla, Shimanon Ultegraa kaikki paitsi kammet Dura-Ace, satula Sellen Vanadium kiskoilla, polkimet perus shimanot samoin tanko TTT, tanko pidin TTT, satulatolppa Ritchey, vanteet Mavicin Cosmos ja renkaat avo kevlar-Vittoriat.

Jos tota keventäisi hiilikuitutangolla, mahd keveillä polkimilla, titaani/hilarisatulalla, DuraAcella, renkaat tuubeiksi, vanteet jotkin Campan hilari Borat, laakerit, navat yms yms käy läpi, niin painoa vähenee ehkä kilon ja päästään alle 7 kilon. Sitten voidaan miettiä että mikä loppujen lopuksi on rungon osuus koko pyörästä???
Runko painaa haarukalla ehkä noin alle 20%, kuski 60-80 kg. Itse saisin ainakin tosta omasta painosta helposti pois muutaman kilon kuollutta massaa vaikka rasva% on 8-10, painan ajokunnossa 87kg, pituutta on 198cm.

titaanirunkoisia kirjoitti:

maantiepyöriä on varmaan kymmeniä, minäkin tunnen 4 " titaanikuskia " !!

"ainoa titaanirunkoinen...", hyvin näkee mikä on ollut hankinnan taustalla, meillläpäin katotaan kenellä on suurin mulukku ja sitten sanotaan että sulla on myös komioin fillari.

Mitähän poika hankkii seuraavaksi, nanoputkista tehdyn 2,5 kiloisen polkukoneen. heh.

rillipää. kirjoitti:

"ainoa titaanirunkoinen...", hyvin näkee mikä on ollut hankinnan taustalla, meillläpäin katotaan kenellä on suurin mulukku ja sitten sanotaan että sulla on myös komioin fillari.

Mitähän poika hankkii seuraavaksi, nanoputkista tehdyn 2,5 kiloisen polkukoneen. heh.

Lue lisää

.
Täytyy voida kompensoida ;-) Ja autoni on suorassa suhteessa pyörään.
.

titaanirunkoisia kirjoitti:

maantiepyöriä on varmaan kymmeniä, minäkin tunnen 4 " titaanikuskia " !!

***

hurjamenijä kirjoitti:

Painoa on rajoitettu mm siksi että välineiden hinta sekä niitten turvallisuus pysyy järkevissä rajoissa, keveät pyörät on samalla heikkoja ja kalliita.

Ajoin mainitsemallani Vituksen 61cm runkoon tehdyllä maantiepyörällä joka painoi 9kg, ja oli letku kuin mikä, ei hyvä. Nykyinen Trekin fillari painaa alle 8 kg ja on 63cm runko. Hyvä on ajaa, menee juuri niinkuin kiskoilla juna eikä notku.

Sitäkään en ymmärrä miksi fillarin pitäsi olla letku teräsrunkoinen tai letku titaanirunkoinen.
Fillarihan on letku nimenomaan kiertojäykkyydessä ei sen pituus/korkeusjäykkyydessä, putki ei päittäin anna periksi. Mitä hyötyä on kiertojäykkyydestä ???

Oma fillarini ei ole mikään keveyden huippu enkä sitä edes yrittänyt, joku järki pitää olla, Shimanon Ultegraa kaikki paitsi kammet Dura-Ace, satula Sellen Vanadium kiskoilla, polkimet perus shimanot samoin tanko TTT, tanko pidin TTT, satulatolppa Ritchey, vanteet Mavicin Cosmos ja renkaat avo kevlar-Vittoriat.

Jos tota keventäisi hiilikuitutangolla, mahd keveillä polkimilla, titaani/hilarisatulalla, DuraAcella, renkaat tuubeiksi, vanteet jotkin Campan hilari Borat, laakerit, navat yms yms käy läpi, niin painoa vähenee ehkä kilon ja päästään alle 7 kilon. Sitten voidaan miettiä että mikä loppujen lopuksi on rungon osuus koko pyörästä???
Runko painaa haarukalla ehkä noin alle 20%, kuski 60-80 kg. Itse saisin ainakin tosta omasta painosta helposti pois muutaman kilon kuollutta massaa vaikka rasva% on 8-10, painan ajokunnossa 87kg, pituutta on 198cm.

Lue lisää

'
"87kg, pituutta on 198cm."

Tuolla ruholla pyörältä jo edellytetään poikkeuksillista tulevuutta!
.

hurjamenijä kirjoitti:

Ei johtunut liitoksista. Alumiinin seostaminen ja jäykkyyden lisääminen on parin viime vuosikymmenen juttu. 70 luvulla alumiini oli pehmeää ja letkua verrattuna 7 tonnisiin nykyseoksiin.

Olen ajanut Vituksen ohennetulla teräsrungolla joka alkoi mm ilman käsiä ajaessa värähdellä pirusti, ei uskaltanut. Nykyään Trekin alurunko joka menee kuin juna ilman mitään väreksintää. Ja runtata saa sielun kyllyydestä ilman notkumista. En enää huolisi teräsrunkoista.

Lue lisää

“Ei johtunut liitoksista. Alumiinin seostaminen ja jäykkyyden lisääminen on parin viime vuosikymmenen juttu. 70 luvulla alumiini oli pehmeää ja letkua verrattuna 7 tonnisiin nykyseoksiin.”

Kun puhutaan rungon poikittaisesta tai kiertojäykkyydestä on kyse rakenteen osien taipumisesta tai kiertymisestä. Vastoin yleistä harhakäsitystä on kimmokerroin ainoa taipumaan vaikuttava rakennemateriaalin ominaisuus. Toistan - ei aineen vetolujuus tai kovuus vaan kimmokerroin määrää taipuman. Perusaineen lujuutta voidaan lisätä muilla aineilla seostamalla, mutta seostaminen ei muuta nimeksikään kimmo-ominaisuutta. Seosalumiineissa on perusainetta (Al) yli 90 % ja samankaltainen on tilanne raudan (Fe) suhteen, jota seostetaan hiilellä, kromilla, nikkelillä, etc lujuuden ja kovuuden lisäämiseksi, jonka jälkeen sitä kutsutaan teräkseksi.

Ei myöskään rungon hitsausliitoksista ole taipuman selittäjäksi. Hitsisauma tehdään aina vähintään yhtä lujaksi kuin liitettävät osat.

hurjamenijä kirjoitti:

Ei johtunut liitoksista. Alumiinin seostaminen ja jäykkyyden lisääminen on parin viime vuosikymmenen juttu. 70 luvulla alumiini oli pehmeää ja letkua verrattuna 7 tonnisiin nykyseoksiin.

Olen ajanut Vituksen ohennetulla teräsrungolla joka alkoi mm ilman käsiä ajaessa värähdellä pirusti, ei uskaltanut. Nykyään Trekin alurunko joka menee kuin juna ilman mitään väreksintää. Ja runtata saa sielun kyllyydestä ilman notkumista. En enää huolisi teräsrunkoista.

Lue lisää

Olet harvoja täällä saitilla joka uskaltaa tunnustaa omistaneensa pyörän, jolla oli taipumus värähtelyyn. plussaa tunnustuksesta.
Värähtely on sisäänrakennettu fysikaalinen ilmiö kaikissa pyörillä liikkuvissa ajoneuvoissa ja kaksipyöräisistä moottoripyöriä vaivaavana eniten puhuttanut.
Myös nelipyöräisessä autossa ilmiön voi havaita n. 80…90 km/h nopeudella sileällä asvaltilla ajettaessa. Ohjaus tärisee hieman, eikä renkaiden tasapainotuksesta ole kuin vähän apua.

Reynoldsin kaksoisohennetusta teräsputkesta tehty runko, jossa ilmiö minun pyörässä esiintyi haitaksi saakka, ei ollut läheskään poikittaisjäykkyydeltään ajamistani maantiepyöristä joustavin ja kuitenkin vain siinä ilmiö tuli ajaessa esille.
En ole löytänyt netistä enkä kirjallisuudesta fysiikan ja lujuusopin avulla johdettua matemaattista analyysiä ilmiön syntymekanismista ja vaikuttavista tekijöistä. Viisaan tuntuisia ja ovelaan arvaukseen perustuvia selityksiä kyllä löytyy pilvin pimein. Pikkusen alan aineita opiskelleena huomaan kyllä missä arvailut menee metsään, mutta oma polla ei riitä asian matemaattiseen käsittelyyn.

Jokaisella fillarilla on jokin nopeus jossa värähtely alkaa. Hyvin rakennetussa ajokissa alue on kapea. Kriittisen nopeuden yläpuolella pyörä on (teoriassa) jälleen vakaa. Ilman käsiä ajaessa ajajan paino on kokonaan satulan päällä ja kosketuskohtaan satulan päälle muodostuu ajajan massan suhteen nivel. Pyörän kallistuessa ei ole tukimomenttia joka kallistaisi ajajaa rungon mukana. Näin ajaen pienikin häiriövoima saa rungon – ajoliikkeen- värähtelyyn. Ohjaus värähtelee oikealle/vasemmalle ja taajuus on niin suuri (yli 2,0 Hz), ettei ihminen kykene siihen vaimentavalla voimalla reagoimaan.
Värähtelevän pyörän saa usein hallintaan pitämällä ohjaustangosta rennosti kiinni – mieluummin matala ajoasento –, nousemalla polkimille ja keventämällä painonsa satulalla minimiin. Polvet yläputkeen kiinni rauhoittaa lisää.

Värähtelyn aiheuttava häiriövoima syntyy pyörivässä etukiekossa, joka kokonaisuutena ei ole dynaamisesti eikä edes staattisesti tasapainossa. Värähtelyherkkyyteen vaikuttaa ohjauskulma – mitä jyrkempi sen herkempi –, etujättö – mitä pienempi sen herkempi-, renkaat - mitä kapeammat, kovemmat, sileämmät - sitä herkempi, ajoalusta – mitä sileämpi ja tasaisempi - sen herkemmin. Toisaalta sellainen seikka, että etu- ja takakiekko eivät ole tarkkaan samassa linjassa (pyörä kulkee koiraa) estää värähtelyä. Myös ajajan koolla ja painolla on merkitystä kriittisen nopeuden arvoon.
Pienipyöräinen ajokki värähtelee helpommin kuin 28-tuumainen. Pienirillaisella samaa ajonopeutta vastaa suurempi kiekkojen pyörimisnopeus (taajuus).
Sellaisella seikalla kuin haarukan jousto tai ohjauslaakerin välys ei ole merkitystä.

Trekin käyttöohjeissa mainitaan ilmiöstä ja siellä kehotetaan värähtelyn esiintyessä toimittamaan pyörä välittömästi maahantuojalle huoltoon. Eivät kuitenkaan kerro mitä aikovat tehdä ilmiön eliminoimiseksi. Todellisuudessa ei mitään, vaan lause ohjeissa on pelkästään valmistajanvastuun eliminoimiseksi onnettomuustapauksessa.

Avainsanoja: speed wobble, shimmy, flattern (de)

Psykopatologia kirjoitti:

***

http://www.vitus.fr/fr/accueil.html

'P. U. P.' kirjoitti:

Olet harvoja täällä saitilla joka uskaltaa tunnustaa omistaneensa pyörän, jolla oli taipumus värähtelyyn. plussaa tunnustuksesta.
Värähtely on sisäänrakennettu fysikaalinen ilmiö kaikissa pyörillä liikkuvissa ajoneuvoissa ja kaksipyöräisistä moottoripyöriä vaivaavana eniten puhuttanut.
Myös nelipyöräisessä autossa ilmiön voi havaita n. 80…90 km/h nopeudella sileällä asvaltilla ajettaessa. Ohjaus tärisee hieman, eikä renkaiden tasapainotuksesta ole kuin vähän apua.

Reynoldsin kaksoisohennetusta teräsputkesta tehty runko, jossa ilmiö minun pyörässä esiintyi haitaksi saakka, ei ollut läheskään poikittaisjäykkyydeltään ajamistani maantiepyöristä joustavin ja kuitenkin vain siinä ilmiö tuli ajaessa esille.
En ole löytänyt netistä enkä kirjallisuudesta fysiikan ja lujuusopin avulla johdettua matemaattista analyysiä ilmiön syntymekanismista ja vaikuttavista tekijöistä. Viisaan tuntuisia ja ovelaan arvaukseen perustuvia selityksiä kyllä löytyy pilvin pimein. Pikkusen alan aineita opiskelleena huomaan kyllä missä arvailut menee metsään, mutta oma polla ei riitä asian matemaattiseen käsittelyyn.

Jokaisella fillarilla on jokin nopeus jossa värähtely alkaa. Hyvin rakennetussa ajokissa alue on kapea. Kriittisen nopeuden yläpuolella pyörä on (teoriassa) jälleen vakaa. Ilman käsiä ajaessa ajajan paino on kokonaan satulan päällä ja kosketuskohtaan satulan päälle muodostuu ajajan massan suhteen nivel. Pyörän kallistuessa ei ole tukimomenttia joka kallistaisi ajajaa rungon mukana. Näin ajaen pienikin häiriövoima saa rungon – ajoliikkeen- värähtelyyn. Ohjaus värähtelee oikealle/vasemmalle ja taajuus on niin suuri (yli 2,0 Hz), ettei ihminen kykene siihen vaimentavalla voimalla reagoimaan.
Värähtelevän pyörän saa usein hallintaan pitämällä ohjaustangosta rennosti kiinni – mieluummin matala ajoasento –, nousemalla polkimille ja keventämällä painonsa satulalla minimiin. Polvet yläputkeen kiinni rauhoittaa lisää.

Värähtelyn aiheuttava häiriövoima syntyy pyörivässä etukiekossa, joka kokonaisuutena ei ole dynaamisesti eikä edes staattisesti tasapainossa. Värähtelyherkkyyteen vaikuttaa ohjauskulma – mitä jyrkempi sen herkempi –, etujättö – mitä pienempi sen herkempi-, renkaat - mitä kapeammat, kovemmat, sileämmät - sitä herkempi, ajoalusta – mitä sileämpi ja tasaisempi - sen herkemmin. Toisaalta sellainen seikka, että etu- ja takakiekko eivät ole tarkkaan samassa linjassa (pyörä kulkee koiraa) estää värähtelyä. Myös ajajan koolla ja painolla on merkitystä kriittisen nopeuden arvoon.
Pienipyöräinen ajokki värähtelee helpommin kuin 28-tuumainen. Pienirillaisella samaa ajonopeutta vastaa suurempi kiekkojen pyörimisnopeus (taajuus).
Sellaisella seikalla kuin haarukan jousto tai ohjauslaakerin välys ei ole merkitystä.

Trekin käyttöohjeissa mainitaan ilmiöstä ja siellä kehotetaan värähtelyn esiintyessä toimittamaan pyörä välittömästi maahantuojalle huoltoon. Eivät kuitenkaan kerro mitä aikovat tehdä ilmiön eliminoimiseksi. Todellisuudessa ei mitään, vaan lause ohjeissa on pelkästään valmistajanvastuun eliminoimiseksi onnettomuustapauksessa.

Avainsanoja: speed wobble, shimmy, flattern (de)

Lue lisää

Joo varmistetaan vielä että Trekin alurungossa ei ole mitään taipumista värähtelyyn, tossa Vituksen teräsrungossa oli.

Tuo värähtelyominaisuus perustuu kai siihen tosiasiaan, sitä sen ihmeemmin analysoimatta, että kaikilla kappaleilla on jokin ominaisvärähtelytaajuus ja esiintymisalue, vaikka kaiuttimilla, maansiirtokoneilla ja kottikärryillä. Se mistä tuo johtuu niin on niin monen tapahtuman lopputulos että mikään tietokonemallinnus tai matemaattinen kaavamalli ei tuo lopputulokseen selvyyttä. Asiat pitää kokeilla käytännössä että mikä tästä sitten tuli.

Värähtelyominaisuuden sitten voi todeta kun on rungon ostanut, että ei per**** tämmösellä voi ajaa.

Noh omalla kohdalla jäykemmän alurungon hankinta poisti ton epäkohdan. Tosin kyllähän tämänkin varmaan värähtelemään saa, mutta sellaisissa olosuhteissa että siihen ei pyöräillessä pääse.

hurjamenijä kirjoitti:

http://www.vitus.fr/fr/accueil.html

Niin noi titaanirunkoset, *kele kun meni viestit ristiin...

Psykopatologia kirjoitti:

'
"87kg, pituutta on 198cm."

Tuolla ruholla pyörältä jo edellytetään poikkeuksillista tulevuutta!
.

Joo, en todellakaan hankkinut mitään ns. hyttyspyörää joka menee polkiessa solmuun.... ;)
Varmaan ymmärtänet että ei tällä koolla ajeta notkuvia runkoja...

'P. U. P.' kirjoitti:

Olet harvoja täällä saitilla joka uskaltaa tunnustaa omistaneensa pyörän, jolla oli taipumus värähtelyyn. plussaa tunnustuksesta.
Värähtely on sisäänrakennettu fysikaalinen ilmiö kaikissa pyörillä liikkuvissa ajoneuvoissa ja kaksipyöräisistä moottoripyöriä vaivaavana eniten puhuttanut.
Myös nelipyöräisessä autossa ilmiön voi havaita n. 80…90 km/h nopeudella sileällä asvaltilla ajettaessa. Ohjaus tärisee hieman, eikä renkaiden tasapainotuksesta ole kuin vähän apua.

Reynoldsin kaksoisohennetusta teräsputkesta tehty runko, jossa ilmiö minun pyörässä esiintyi haitaksi saakka, ei ollut läheskään poikittaisjäykkyydeltään ajamistani maantiepyöristä joustavin ja kuitenkin vain siinä ilmiö tuli ajaessa esille.
En ole löytänyt netistä enkä kirjallisuudesta fysiikan ja lujuusopin avulla johdettua matemaattista analyysiä ilmiön syntymekanismista ja vaikuttavista tekijöistä. Viisaan tuntuisia ja ovelaan arvaukseen perustuvia selityksiä kyllä löytyy pilvin pimein. Pikkusen alan aineita opiskelleena huomaan kyllä missä arvailut menee metsään, mutta oma polla ei riitä asian matemaattiseen käsittelyyn.

Jokaisella fillarilla on jokin nopeus jossa värähtely alkaa. Hyvin rakennetussa ajokissa alue on kapea. Kriittisen nopeuden yläpuolella pyörä on (teoriassa) jälleen vakaa. Ilman käsiä ajaessa ajajan paino on kokonaan satulan päällä ja kosketuskohtaan satulan päälle muodostuu ajajan massan suhteen nivel. Pyörän kallistuessa ei ole tukimomenttia joka kallistaisi ajajaa rungon mukana. Näin ajaen pienikin häiriövoima saa rungon – ajoliikkeen- värähtelyyn. Ohjaus värähtelee oikealle/vasemmalle ja taajuus on niin suuri (yli 2,0 Hz), ettei ihminen kykene siihen vaimentavalla voimalla reagoimaan.
Värähtelevän pyörän saa usein hallintaan pitämällä ohjaustangosta rennosti kiinni – mieluummin matala ajoasento –, nousemalla polkimille ja keventämällä painonsa satulalla minimiin. Polvet yläputkeen kiinni rauhoittaa lisää.

Värähtelyn aiheuttava häiriövoima syntyy pyörivässä etukiekossa, joka kokonaisuutena ei ole dynaamisesti eikä edes staattisesti tasapainossa. Värähtelyherkkyyteen vaikuttaa ohjauskulma – mitä jyrkempi sen herkempi –, etujättö – mitä pienempi sen herkempi-, renkaat - mitä kapeammat, kovemmat, sileämmät - sitä herkempi, ajoalusta – mitä sileämpi ja tasaisempi - sen herkemmin. Toisaalta sellainen seikka, että etu- ja takakiekko eivät ole tarkkaan samassa linjassa (pyörä kulkee koiraa) estää värähtelyä. Myös ajajan koolla ja painolla on merkitystä kriittisen nopeuden arvoon.
Pienipyöräinen ajokki värähtelee helpommin kuin 28-tuumainen. Pienirillaisella samaa ajonopeutta vastaa suurempi kiekkojen pyörimisnopeus (taajuus).
Sellaisella seikalla kuin haarukan jousto tai ohjauslaakerin välys ei ole merkitystä.

Trekin käyttöohjeissa mainitaan ilmiöstä ja siellä kehotetaan värähtelyn esiintyessä toimittamaan pyörä välittömästi maahantuojalle huoltoon. Eivät kuitenkaan kerro mitä aikovat tehdä ilmiön eliminoimiseksi. Todellisuudessa ei mitään, vaan lause ohjeissa on pelkästään valmistajanvastuun eliminoimiseksi onnettomuustapauksessa.

Avainsanoja: speed wobble, shimmy, flattern (de)

Lue lisää

.
"etujättö" - trail?

Halusin pyörän, jossa olisi iso "trail" ja pari senttiä pitempi takahaarukka kuin "normaalisti". Ei onnistunut.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"etujättö" - trail?

Halusin pyörän, jossa olisi iso "trail" ja pari senttiä pitempi takahaarukka kuin "normaalisti". Ei onnistunut.
.

Minkälaiseen ajoon pyörää etsit ja paljonko etujättö pitäisi olla? Maastopyörissä etujättö (trail) on yleensä aina suurempi kuin maantiepyörissä. Suuri etujättö (yli 70 mm) tekee pyörästä vakaan menijän ja sopii vaikka retkipyöriin. Nopeita suunnanmuutoksia kovassa vauhdissa ei sellaisella välttämättä saa tehtyä, jos ei ole tarvekaan. Alle 50 mm etujättöinen on hankalan kiikkerä pienillä nopeuksilla ja ilman käsiä ajaminen on akrobatiaa.
Pienempi haarukan kaarevuus (offset, Fork Rake) ja pienempi ohjauskulma lisäävät etujättöä.
Kun raha ei ole esteenä, niin rungon voi tilata haluamillaan mitoilla.

’P.u.P.’ kirjoitti:

Minkälaiseen ajoon pyörää etsit ja paljonko etujättö pitäisi olla? Maastopyörissä etujättö (trail) on yleensä aina suurempi kuin maantiepyörissä. Suuri etujättö (yli 70 mm) tekee pyörästä vakaan menijän ja sopii vaikka retkipyöriin. Nopeita suunnanmuutoksia kovassa vauhdissa ei sellaisella välttämättä saa tehtyä, jos ei ole tarvekaan. Alle 50 mm etujättöinen on hankalan kiikkerä pienillä nopeuksilla ja ilman käsiä ajaminen on akrobatiaa.
Pienempi haarukan kaarevuus (offset, Fork Rake) ja pienempi ohjauskulma lisäävät etujättöä.
Kun raha ei ole esteenä, niin rungon voi tilata haluamillaan mitoilla.

Lue lisää

.
"rungon voi tilata haluamillaan mitoilla."

Asia ei ole ajankohtainen; oli kymmenen vuotta sitten. Halusin rauhallisen.

Tilaat (1) pyörän mitoilla ja annat (2) kroppasi mitat. Toimittaja viis veisaa 1-kohdasta ja toimittaa pyörän 2-kohdan mukaan.

Passonin suhteen ongelmaksi olisi saattanut tulla kokonaan kiinteä vailla säätöjä oleva "mutka-ohjaustanko-kombinaatio", joka kuitenkin onnistui hyvin suhteessa kroppaani.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"rungon voi tilata haluamillaan mitoilla."

Asia ei ole ajankohtainen; oli kymmenen vuotta sitten. Halusin rauhallisen.

Tilaat (1) pyörän mitoilla ja annat (2) kroppasi mitat. Toimittaja viis veisaa 1-kohdasta ja toimittaa pyörän 2-kohdan mukaan.

Passonin suhteen ongelmaksi olisi saattanut tulla kokonaan kiinteä vailla säätöjä oleva "mutka-ohjaustanko-kombinaatio", joka kuitenkin onnistui hyvin suhteessa kroppaani.
.

Lue lisää

Rechner: http://www.radhaus-freiburg.de/tech/nachlauf.htm

Das alles - diesmal.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"rungon voi tilata haluamillaan mitoilla."

Asia ei ole ajankohtainen; oli kymmenen vuotta sitten. Halusin rauhallisen.

Tilaat (1) pyörän mitoilla ja annat (2) kroppasi mitat. Toimittaja viis veisaa 1-kohdasta ja toimittaa pyörän 2-kohdan mukaan.

Passonin suhteen ongelmaksi olisi saattanut tulla kokonaan kiinteä vailla säätöjä oleva "mutka-ohjaustanko-kombinaatio", joka kuitenkin onnistui hyvin suhteessa kroppaani.
.

Lue lisää

Minulla on Raleigh Record Ace pyörä jossa on muhvijuotettu teräsrunko,Maillardin navat ja
Shimanon vaihteet.Uskokaa minua,kyyti on
IHANAA !!!

hurjamenijä kirjoitti:

Joo, en todellakaan hankkinut mitään ns. hyttyspyörää joka menee polkiessa solmuun.... ;)
Varmaan ymmärtänet että ei tällä koolla ajeta notkuvia runkoja...

lisätä oman kokemuksen teräsrunkoisesta. Ostin 2000-luvun alussa alumiinirunkoisen maantiepyörän mitoituksella jne, pitis olla kaikki ok. Fillaroin sillä lähinnä työmatkoja kesäaikaan 5 vuotta, matkaa tuli n. 90 kilsaa päivässä.

Viime keväänä ostin sitten naapurin kuolinpesästä vanhan Colnagon, joka osoittautui Colnago Masteriksi, Super Recordeilla 87/88, runko Gilcon (Gilberto Colombon) suunnittelema Telaio Master (vm 1984). Koko 2-3 senttiä isompi kun alumiinisessa.

Ajotuntuma muuttui kertaheitolla alumiinin kivikovasta teräksen mukavaan menoon. Varmasti tuo rungon mitoituskin vaikutti asiaan. Pituutta on 183 ja painoa 95, enkä tunne hankkineeni kuitenkaan mitään hyttyspyörää ?? Ei ole letku eikä oo vielä "täristänyt" kovassakaan vauhdissa, alamäissä...

mutta aattelin kirjoitti:

lisätä oman kokemuksen teräsrunkoisesta. Ostin 2000-luvun alussa alumiinirunkoisen maantiepyörän mitoituksella jne, pitis olla kaikki ok. Fillaroin sillä lähinnä työmatkoja kesäaikaan 5 vuotta, matkaa tuli n. 90 kilsaa päivässä.

Viime keväänä ostin sitten naapurin kuolinpesästä vanhan Colnagon, joka osoittautui Colnago Masteriksi, Super Recordeilla 87/88, runko Gilcon (Gilberto Colombon) suunnittelema Telaio Master (vm 1984). Koko 2-3 senttiä isompi kun alumiinisessa.

Ajotuntuma muuttui kertaheitolla alumiinin kivikovasta teräksen mukavaan menoon. Varmasti tuo rungon mitoituskin vaikutti asiaan. Pituutta on 183 ja painoa 95, enkä tunne hankkineeni kuitenkaan mitään hyttyspyörää ?? Ei ole letku eikä oo vielä "täristänyt" kovassakaan vauhdissa, alamäissä...

Lue lisää

Jaa, mutta vilkaiseppa runkoa keskiön kohdalta kun olet yhden polkimen varassa koko painollasi, meinaa mennä runko solmuun kun teräs alkaa antaa periksi. Teräsfillarit sopii hyttysenkokoisille kääpiöille joilla ei ole massaa. Alumiini on miesten materiaali sillä se kestää sotkea !

Psykopatologia kirjoitti:

.
Hyvää tietoa! - Ohennettu teräsrunko on todella hieno.

1970-luvun ensimmäiset alumiini-rungot (ransk. Motobecane) olivat kuulemma "letkeitä"; johtuiko sitten liitoksista? - 1980-alkoi Suomeenkin tulla parempia alumiini-runkoja, mm. ital. Moser.

Materiaalina alumiinilla ei ole "muistia". Esim. laivan mastoja ei tehdä alumiinista. Se ei taivu, mutta voi katketa yht'äkkiä.
.

Lue lisää

Käyppä katsomaassa lähintä venesatamaa. Katso mitä materiaalia purjeveneiden mastot ovat. Olisivatko 99% alumiinisia. Kestävät hyvin myös vanhoinakin ja on menty maapallon ympärikin näillä vaarallisilla kepeillä jo vuosikaudet. Ja sitten sen jälkeen otappa suunta lähimmälle lentokentälle. Mitähän materiaalia ne lentsikat on? On se alumiini sitten vaarallista!

’P. u. P.’ kirjoitti:

Tuli mieleen, että täällä kirjoitteli aiemmin henkilö, joka myös kertoi omistavansa titaanirunkoisen maantiepyörän. Asiallisen tuntuinen kaveri, joka käytti nimimerkkiä Dekker.
Mikäli titaanirunkoisia Suomessa on todella vain yksi, olette yksi ja sama henkilö. No, ei sillä väliä.

Lue lisää

Taisinpa kirjoitella tuolla nimimerkillä (nykyisin toisella). Omistan todella vieläkin kyseisen titaanirunkoisen maantiekilpurin, joka on jo yli kymmenen vuoden ikäinen. Onneksi sitä ei ole tarvinnut ruveta hävittämään, koska en tiedä miten sen tekisin. Titaanirunko ei väsy eikä mene rikki. Runko on teetetty ulkomailla tilauksesta "nimettömässä" pajassa ja osasarjoina on: Etuhaarukka:Look carbon, satulaputki:SelleItalia carbon, keskiö:Campa super record, polkimet: Look, jarrut ja vaihteet: Campa chorus, satula: SelleItalia Flite kevlar/titanium, kiekot: Mavic Cosmic Elite ja yleensä aina Michelin avorenkaat. Hyvä ja kestävä fillari, jota ei tarvi olla joka vuosi vaihtamassa. Jotkut kalliit hiilikuiturungot minevät pilalle pienestäkin väärään paikkaan tulleesta iskusta. Mielestäni sellaisia ei kannata omilla rahoillaan ostaa.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Hyvää tietoa! - Ohennettu teräsrunko on todella hieno.

1970-luvun ensimmäiset alumiini-rungot (ransk. Motobecane) olivat kuulemma "letkeitä"; johtuiko sitten liitoksista? - 1980-alkoi Suomeenkin tulla parempia alumiini-runkoja, mm. ital. Moser.

Materiaalina alumiinilla ei ole "muistia". Esim. laivan mastoja ei tehdä alumiinista. Se ei taivu, mutta voi katketa yht'äkkiä.
.

Lue lisää

Purjelaivojen mastot tehdään vielä kin alumiinistä