Vapaa kuvaus

Elämän tiet salattuja lie

Aloituksia

1

Kommenttia

89

  1. ole se mitä olet ja kerro heti että ennen olit lihava ja laihdutit. ne nahat ei myöhemmin palaudu niinku nuorella. ja sekin että noi lääkärit uhoo aina laihdutusta, ei ne näekkään muuta. ja sitten se nahka roikku eikä se palaudu, niinku nuorena, vanhana se roikkuu muutenkii. mutta se on..jos mies rakastaa oikeasti ei se mittaa sun riippunahkojas ja jos olet pirteempi nyt vähän laihempana niin hyvä niin, nahkojen palautuminen kestää vuosia, mutta jotain kuitenkin palautuu.
  2. on sellainen että määrittelette siinä kuka mitäkin omistaa ja että toisella ei ole eron tai kuoleman jälkeen avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Itse tein avioehdon 11 vuotta aviossa oltuani. Mekin olimme alusta alkaen sopineet että teemme sen. Minun nimissäni on talo, johon mahdollisuuden antoi sukulaiseni ja miehelläni on omien vanhempiensa kautta tulevaa omaisuutta, joka myös on suojattu aviopuolisolta. Ja mitä tästä eteenpäin hankimme on sen nimissä kuka sen hankkii.
    Jos sinun nimissäsi on puolet talosta pidät toki siitä kiinni, olet kaiketi osallistunut osaltasi kustannuksiin ja talon puolikas kuuluu sinulle vaikka et ole lainaa lyhentänytkään tähän mennessä. Itselläni on usein mennyt niin että toinen maksaa kaikki laskut ja toinen perheen juoksevat menot, eli vaikka miehesi on maksanut lainat niin sinä olet maksanut osuutesi ruokalaskun kautta.
    Aikoinaan erotessani edellisestä miehestäni hänkin yritti sitä etten olisi osallistunut talon lyhennyksiin mutta sosiaalitoimistossa palauttivat hänet maan pinnalle sanomalla että jos minä olen maksanut ruoat ja hoitanut lapset ja pyörittänyt taloutta muuten niin se on myös sitä yhteisten kustannusten jakamista . Avioliittolaissa sanotaan että aviokumppanit ovat velvollisia toisiaan elättämään.Ja juuri kun olimme kesällä sitä avioehtoa tekemässä niin myös lakimies toi tämän asian esiin. Avioliitossa olevien tulot lasketaan yhteen ja ajatellaan että aviossa se joka saa enemmän tuloa tasaa sen vähemmän ansaitsevan kanssa maksamalla yhteisistä menoista suhteessa enemmän. Että tällainen on lain henki. Jos nyt sitten teette sen avioehdon niin miehesi on ostettava osuutesi sinulta kun se kerran on tähän asti ollut nimissäsi, jos hän haluaa että kaikki omaisuus olisi hänen nimissään, mutta niinkuin moni on sinulle jo tässä sanonut ei sinun tule suostua sellaiseen lainkaan, vaan teette sopimuksen että kaikki mikä teillä on ollut avioon mennessänne ja nimissänne oleva on teidän erikseen ja eron sattuessa tai kuoleman kohdatessa ette peri toisianne. Aviokumppania suojaa laki kuolemantapauksessa. Jos kumppani kuolee niin aviopuoliso saa jäädä yhteiseen asuntoon asumaan vaikka ei sitä omistakkaan, maksamalla ylläpitokustannukset ja pitämällä asunto kunnossa. Eli jäljelle jääneellle puolisolle taataan asumisoikeus kumppanin kuoleman jälkeen.Ja jos teillä on ollut puhetta että avioehdon tekisitte niin tehkää ihmeessä, se selkeyttää , mutta älä ihmeessä luovu omasta osuudestasi vastikkeetta.
  3. opetettiin että lapsen pitää antaa huutaa että se vahvistaa keuhkoja, ja lasta ei saanut pitää sylissä, siitä tulee hemmoteltu ja lasta ei saanut ottaa kädestä kiinni ,siitä tulee bakteereja lapsen käteen, ja lasta piti syöttää 4 tunnin välein eikä saanut antaa mitään välillä ja väliajat piti ulkoiluttaa vauvaa että sille tuli vahvat keuhkot. Nämä ovat arvo ylpön saksasta tuomia ns uudenaikaisia kasvatusohjeita viime vuosisadan alkupuolelta ja ns valistuneet koulujakäyneet suomalaiset noudattivat näitä sotilaallisia ohjeita. Samaa rataa olivat sitten ruuminkunnon nostatukset ja rivimarssit kansakoulussa tamburiinin tahdissa. Tahdissa mars yy kaa koo.
    Onneksi yleinen hygienia on noussut huomattavasti ja lasta saa pitää kädestä ja lapsi saa kosketella tavaroita, ja nyt tiedetään kuinka tärkeää vauvan on saada ruokaa silloin kun sillä on nälkä, jos maito ei riitä 4 tunniksi niin syötetään kahden kolmen tunnin välein, ainakin alussa. Ja että pienokainen tarvitsee syliä onhan sen nimikin sylivauva. Ja pienokainen tarvitsee enemmän läheisyyttä kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi kuin sotilaallisia urheiluharjoituksia.
    Oma äitini kasvatti 8 lasta tuolla sotilaallisella tavalla ja moitti kilvan meitä lapsia sitten siitä että omat lapsemme ovat saaneet syliä yllinkyllin ja kantoreppua ja kädestäpitoa. Me olemme käyttäneet vaippoja pienokaisillamme emmekä ole istuttaneet heitä potalla tuntikausia joka päivä. Ja niin heistä on tullut aktiivisia herkkiä tuntevia aikuisia. Ja kun he saavat lapsia he osaavat vierihoidon , imetyksen ja keskustelevat pienokaistensa kanssa kuin tasavertaiselle, ja itse mummana ihmettelen pienen lapsenlapsen viisautta, pienessä ihmisessä asuu suuri filosofi, mutta olisiko hän sitä jos hänen ensikontaktinsa olisivat olleet vain ne neljän tunnin välein olevat ruokakontaktit ensimmäisen elinvuotensa ajan. Pienokaisen sosiaalinen kasvu alkaa sylistä.
  4. että viimein puututaan asiaan joka on ollut jo kauan tiedossa oleva asia. Koulu hyväksyy kiusaamisen ja ei ota todesta jos asiaan yritetään puuttua. Hyssytellään tai ei edes kuunnella.
    Näin on käynyt myös minun lapsilleni, useasta puuttumisesta huolimatta koulukiusaaminen jatkui pahana koko peruskoulukauden ajan.Nyt he ovat, kolme lasta, jo aikuisia ja jokainen tavallaan kärsii edelleen vuosia kestäneen kiusauksen seurauksista.Puutuin moneen kertaan asioihin, kävin koululla ja lääkärillä ja kasvatusneuvolassakin. Sieltä sanottiin että kiusaamista pitää sietää, että ei koskaan tiedä mitä vastaantuleva saattaakaan tehdä.Ja että kyllä teidän lapsenne on ärsyttänyt jollain lailla kiusaajia.
    Lääkäri sanoi että juu sitä meilläkin tehtiin kouluaikana..puujalkaa ja niskasta puristamista että uhri ei pysy pystyssä.Poikani kohdalla homma jatkui niin että kun opettaja tulee paikalle hän komentaa maassa ringin keskellä olevaa lastani ylös ja olemaan teeskentelemättä, ettei muka pääse ylös, eli poikaani solvattiin ja tekijät olivat puhtaita pulmusia. No poikani yritti ylös mutta kun ei päässyt, opettaja syytti teeskentelystä.
    Ja kun voimistelutunti alkaa, niin toisilla oppilailla on oikeus riistää pojaltani laukku , joka kerta, ja levittää sen sisältö ympäriinsä pukuhuoneeseen, ja kun poikani pyytää opettajalta apua tämä sanoo, puolusta itseäsi. Kuinka yksi nuori poika voi puolustautua 20 kiusantekijää vastaan?
    Toisen pojan kohdalla toisilla oli hauskaa kun lapsen suu meni siniseksi kun nämä hyppivät hänen rintansa päällä,( pojalla oli jo synnytyslaitoksella todettu joku häiriö, hengitys lakkaa jos rinnasta kutittaa hereille syömään ). Eikä sekään ole mitään kun koululaista roikotetaan rappukaiteen toisella puolella ja uhataan pudottaa monta metriä tasanteen alapuolella olevalle tasolle. Ja kaadetaaan käytävälle ja potkitaan monen kaverin voimin pitkin käytävää.
    Ja ei sekään mitään kun käsi ranteeesta katkeaa kokonaan kaikilta luiltaan, kun isommat pojat asettaa toisluokkalaisen taakse ansan , pukin jonka yli toiset kaataa hänet ns kukkulankuningasta ns leikittäessä.Kouluhoitaja rähisi pojalle ettei saa itkeä että se on vaan venähtänyt, eikä lähettänyt kuvauksiin ja sitten myöhemmin syytti minua siitä etten ollut vienyt häntä välittömästi koulun jälkeen hoitoon, koska kuulemma vanhemmilla on vastuu lapsistaan. Siis jos kouluterveydenhoitaja sanoo että käsi on vaan venähtänyt niin kotona pitää tietää että se on katki sisältä? Asian oikea laita ilmeni kun isommat pojat väänsivät käden yhdeksänkymmenen asteen kulmaan eikä vieläkään kukaan puuttunut. (Poika ei siinä vaiheessa asunut luonani , vaan isänsä luona, olimme eronneet.) Kun näin viikon kuluttua käden vein heti sairaalaan josta lähettivät kotiin etteivät noin vanhaa vammaa enää hoida. Onneksi tuli kirurgi katsomaan sairaalaan muita ja katsoi kuvatkin ja meidät soitettiin takaisin ja käsi asennettiin jotenkuten paikoilleen nukutuksessa.
    Mikään kiusanteko ei merkitse mitään valvojille eikä koulun henkilökunnalle eikä edes lääkäreille, jos vain uhri on joukosta poikkeava. Hiljainen tai kuuluu toiseen uskontokuntaan, tai on vasta paikkakunnalle muuttanut.
    Lopulta lapseni sanoivat ,älä puutu, sillä ne kiusaavat entistä enemmän.
    Nyt on suru, sillä jokainen taistelee jaksamisestaan tässä sadistisessa yhteiskunnassa, jonka peruspilareihin kuuluu heikomman tai toisenlaisen kiusaaminen itseään pönkittääkseen.