kari.tolonen
"Ajattelen, siis olen." (Descartes)
"Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon)
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia73 aloitusta · 1182 kommenttia
- Vaimoni leipoo itse JUURELLA HAPATETUN ruisleivän itse. Sähköuunissakin se onnistuu vaikka vaatiikin tiettyjä kommervenkkejä kuoren rapeuden säilyvyyden suhteen, "Sittarista"nostamme ruisjauhon 5;n kg:n pusseissa. Juuri on leipomisten väliajat säilössä kylmähuoneessa. Nytkin on uusi taikina happanemassa huomista leivontapäivää varten. Tulee olemaan herkullinen hetki huomisen kahvihetki: JUURELLA HAPATETTUA ruisleipää, aitoa voita ja mustaa kahvia. - Ei siis mitään hiivalla nostatettua hiiva-sekaleipä-vehnä-sekajauho-mössöä.
- "Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus."
Hyvä veli "Mohikaani". Molempien ehtojen tulee täyttyä mikäli puhutaan tiedosta.
Uskomuksen on oltava sekä hyvin perusteltu että tosi. Muutoin ei ole kysymykseeä tämän määritelmän mukainen tieto. Tarkastele aqsiaa myös tässä valossa. - Kun joku saarnaaja Jeesuksen nimessä lupaa jotakin, joka lupaus ei siteen osoittaudukaan paikkansa pitäväksi, voiko silloin katsoa Jeesuksen itsensä pettäneen lupauksensa vai onko saarnaaja mennyt lupailemaan liikoja?
Toisekseen! Miten on oikein ymmärrettävä Uuteen Testamenttiin kirjatut Jeesuksen lupaukset? Oletetaanko tosissaan historiallisen, yhden, oikeasti Palestiinassa ajanlaskumme alun tienoilla eläneen Nasaretilaisen Jeesuksen antaneen nuo lupaukset vai ovatko ne UT:n kirjoitusten kokoajien ja laatijoiden suullisesista kertomuksista muistiinmerkitsemiä ja tarkoitettu kristittyjen uskon vahvistamiseksi ja kasvattamiseksi, olematta kuitenkaan historiallisen henkilön tosiasiassa lausumia? - Siis: mikä on UT:n "saarnatun Jeesuksen" ja historiallisen Jeesuksen suhde? Voiko niitä pitää yhtenevinä?
--- Totuus todella voi kirvellä! --- - >>Siksi kun eivät tunteneet
Mohikaani_27 24.2.2009 klo 13.30
Israeilin Jumalaa, ja elivät mustassa pimeydessä ja taikauskossa. Ei kai kukaan järkevä ruumiin mukana hautaa työkalujaan, se on noituutta ja noituus on taikuuden syntiä! >>
Pikemminkin lienee niin, etteivät muinais-israelilaiset haudanneet vainajiensa mukana työkäluja koska heidän uskonnollisista odotuksistaan puuttui kuoleman jälkeisen, ikuisen elämän aspekti - toisin kuin mm. egyptiläisiltä.
Isaelen vainajat "elivät" vain sheolissa - tuonelassa - jonkinlaista varjomaista elämää.
Ylösnousemusajatus Viimeisine tuomioineen aikaa lyödä heprealaisessa ajattelussa itsensä läpi vasta Baabelin pakkosiirtolaisuudessa Zarathustraölaisuuden vaikutuksesta. - Vanhatestamentillinen uskonto taisi, itse asiassa, olla enemmän "tämänpuoleiseen" tähtäävää kuin monet mainitsemistasi muinaisten kansojen uskonnoista. Eihän muinaiseprealaisten uskonto ollenkaan tähdännyt mihinkään kuoleman jälkeen saavutettavaan autuuden tilaan tai silloin tulevan rangaistuksen karttamiseen. Jumalan siunaukset tai rangaistukset koskivat vain täällä maan päällä elettävää elämää ja silloinkin enemmän kansaa kollektiivisena enemmän kuin yksilöä.
- >>madothan syntyy itsestään siitä mätänesästä ruumiista, joten myös hävivät saman tien, luulisin! >>
Tuohan on mielenkiintoinen ajatus - nykyaikana! Joskus Keski-ajalla kai luultiin joidenkin kiusallisten eliöiden, mm. hyönteisten syntyvän itsestään koska jo suorastaan yksin teknisen välineistön puuttumisen johdosta ei voitu tuntea mikroskooppisten lajien lisääntymistapoja. - Eikös kuitenkin myös juutalaisten joukossa ole ryhmiä, jotka katsovat ja perustelevat siirtokuntien rakentamista ja tiettyjen Palestiinan alueidenn hallintaa ja haltuunottoa vanhatestamentillisillä rajoilla?
- Voisit vähän lukea tavallista, aivan maallistakin historiaa. Eivät kaikki asiat selity Vanhan Testamentin fundamentalisesti tulkituilla kertomuksilla.
- Esittämästäsi poikkevia kertomuksia "kaiken alusta" tunnetaan. Jos minä tai sinä tai joku muu hyvänsä uskoo johonkin kertomukseen, mikä takaa, että tuo kertomus on sinänsä, itsessään, tosi vaikkakin siihen uskoja pitää sitä totena?
Jos minä esim. kuulen joltakin, että viereisessä metsikössä majailee vihainen karhu ja uskon näin todella olevan, minulle tuo uskomus on täyttä totta ja toimin myös sen mukaan eli vältän metsikköön menemistä.
Karhusta minulle kertonut on voinut kuitenkin erehtyä tai muuten vain valehtelee minulle pelotellakseen minua. Minulle siis tuo uskoni kertomukseen tekee karhun metsikössä olon todeksi mutta eihän se kuitenkaan tee karhua metsikköön OIKEASTI olemassaolevaksi ellei sitä siellä todella ole. - Eikös nyt kuitenkin se Raamatun osa, jota me nimitämme Vanhaksi Testamentiksi mahtane olla nykyisenkin juutalaisen itseymmärryksen tapaan tarkoitettu vain ja ainakin ennenkaikkea juutalaisille? Sekin, etteivät juutalaiset ole mitenkään erikoisesti innostuneet tekemään lähetystyötä juutalaisen uskon levittämiseksi, tuntuisi tukevan tuota ajatusta.
Juutalaisena lahkona syntynyt ja alkanut, mutta myöhemmin siitä irrottautunut, Kristinusko on ominut juutalaisten Tooran, Profeetat ja Kirjoitukset myös itselleen juuri noiden juutalaisten juuriensa vuoksi. - Kuori on kirkon arvokkain paikka ja siellä sijaitsee yleensä alttari. Ortodoksisissa kirkoissa kuori on erotettu ikonostaasilla varsinaisesta kirkkotilasta.
---
Kirkkotilan voisi ajatella olevan vertauskuva taivaasta, jolloin kirkon kuorissa laulava kirkkokuoro kuvaa enkelikuoroa taivaan kuorissa. :) - Onko mielestäsi ainoa oikea seurakunnan perustamis- ja toimintamalli löydettävissä jäljittelemällä mahdollisimman tarkasti Apostolien teoissa kerrottuja tapahtumia?
- UT:ssa ei ole mainintaa, että Jeesus olisi kastanut jonkun. Tosin aivan muistinvaraisesti uumoilen, että siellä jossakin mainittaisiin hänen opetuslapsiensa kastaneen. Myöskään ei kai missään mainita, että ketään hänen kahdestatoista opetuslapsestaan olisi kastettu.
UT kertoo Johanneksen kasteen olleenh "parannuksen kaste" syntinsä tunnustaville. Mahtaako sitä kuitenkaan voida pitää minään siirtymävaiheena kristittyjen kasteeseen. Juutalaisuudessa oli toki kasteita ja pesuja. Mm, Qumranin lahko suoritti keskuudessaan tällaisia puhdistautumisrituaaleja ja erämaasta tullut Johannes saattoi olla lähelläkin näitä Essealaisia. Ainakin hänen jyrkkä suhtautumisensa fariseuksiin ja ankara puheensa "tulevaisesta vihasta" ja "kirveestä puun juurella" tuntuisivat sopivan jollaikin tavoin Essealaisten uskonmaailmaan. - Etköpähän sille Jumalalle, joka itsestäänkin sanoo "Minä olen se, mikä olen", mahda kelvata aivan sellaisesi.
Erilaisuuden sietokyvyn puutteen, omista peloista nousevan turvallisuuden tarpeen, toisiin ihmisiin kohdistuvan hallitsemisvietin, jotakuinkin toimivan seurakuntajärjestyksen, ym. moninaisten syiden takia eri uskovaisten ryhmät (kuten me kaikki ihmiset yleisemminkin) pyrkivät "valamaan" toiset hmiset hyväksymiinsä "muotteihin". Tuskimpa nämä jonkun tietyn uskonnollisen yhteisön tuottamat muottiin sopivat "standartoidut valokset" ovat kuitenkaan sen kummempia kuin muottiin sopimaton "uniikkikappale". Helpommallahan he tosin saattavat päästä epäilykset torjuvassa ja kysymykset kieltävässä, useinkin luutuneessa uskossaan kuin ihminen, jonka osana on etsiä, epäillä, kysyä ja ihmetellä. Ehkäpä kuitenkin tällaisen ihmisen kohdalla Elämä itse toimii enemmän tuon ihmisen "muotinvalajana" kuin jonkin seurakunnan hengellinen mutta kuintenkin vain inhimillinen auktoriteetti.
Ei sinun tarvitse suurta Jumalan ihmettä kovin kaukaa hakea. Sinä itse olet jo suuri Jumalan ihme. - "Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee:"
- Tuohon pelastuskysymykseen, lain saarnan ja armon evankeliumiin suhteeseen en nyt tässä rupea ottamaan kantaa, totean vain , että molemmmat sisältyvät molempiin: laista löytyy myöskin armo ja evankeliumista myös laki.
Asiallinen keskustelu ja mielipiteitten vaihto - totta kai - olisi parempi tapa kuin itsepäinen inttäminen. Parhaassa tapauksessa voisi sellaisesta jotakin jopa oppiakin ja saada täten hyötyä itselleenkin mutta varsin usein "tunteitten palo" syrjäyttää mahdollisuuden tuohon asialliseen mielipiteitten vaihtoon. - En minäkään ymmärrä mutta tällöin olemme täällä kaltaistemme seurassa. Ei täällä muutkaan ymmärrä mistä kirjoittavat.:)
- Oletettavasti varsinkin Adventtikirkon lepopäiväkäskyn omalaatuisesta (yleisestä, kristillisten kirkkojen näkökulmasta katsoen) tulkinnasta johtuen monet adventistien tulkintaa vastustavat tulevat sanoneeksi oikeastaan enemmän kuin tarkoittavat. Luultavasti kysymys ei ole niinkään varsinaisesti käskyjen heittämisestä romukoppaan kuin adventistien tulkinnan sinne heittämisestä. - Näinhän itsekin teen. Käsky on aivan ymmärrettävä, hyödyllinen ja hyvä mutta mielestäni sen painotus on lepopäivän viettämisessä eikä juuri ja nimenomaan tietyn, juutalaisuudesta omaksutun, viikonpäivän viettäminen lepopäivänä.
- Tulipa tuosta kirjoituksestasi mieleeni eräs kysymys. Tuossa Kol.1:15 nimittäin sanotaan: > ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.>
Mitä tarkoittaa olla "näkymättömän Jumalan kuva"? Lapsellisesti tulee ensi kädessä mieleen, että onko se nitä, että Jeesusukin on (oli) näkymätön? Mutta sitten sitä kysyy, että millainen kuva sellainen on, jota ei nähdä?
Kaiken kaikkiaan! Tämä Raamattuhan alkaa käydä vaikeaksi ymmärtää kun rupeaa ajattelemaan ja kysymään mitä siellä oikeastaan sanotaan ja sanomisella milloinkin tarkoitetaan. - Ankaran vakava ratkaisuehdotus ikuisuuskysymykseen kanako vai munako ensin.
Molemmat ova tolleet yhtä aikaa ikuisessa nyt-hetkessä. Sympaattisuudestaan ja söpöydestään huokimatta kanalla on suhteellisen pienet aivot. Tällöin ei perustellusti voida olettaa kanan ajattelun kategorioihin kuuluvan kausaalisuhdetta eikä käsitteitä ennen ja jälkeen vaan kana elää ikuista nyt-hetkeä siihen asti kuin siltä väännetään niskat nurin ja siitä tehdään kanakeittoa..
Syntiinlankeemuksen seurauksena taas ihmisen aivokapasiteetti on kasvanut alkukanan päivistä lähtien sellaiseksi, että hän pystyy ymmärtämään kausaalisia suhteita ja luokittelemaan asioita tapahtuneiksi ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen. Samalla hän on kuitenkin luisunut pois ikuisesta kanan elämästä eli loppumattomasta nyt-hetkestä (jossa kana yhäti vieläkin elää) tekemään kanan kannalta irrelevantteja aikaan eli omiin ajattelun kategorioihinsa rajoittuvia kysymyksiä. Kanan maailmassa tällaisia kysymyksiä ei kertakaikkiaan ole olemassakaan. Ongelma, munako vai kanako ensin käy olemattomaksi tulemalla kanan kaltaiseksi. MOT :)