yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kuvassa ei lue noin, vaan

    OMNE DONVM PERFECTVM A DEO, IMPERF. A DIABO.

    Siis karkealla tavalla lyhennettyä. Täydennettynä ja kirjoitettuna eri kirjaintasoja käyttäen:

    Omne donum perfectum a Deo, imperfectum a Diabolo.

    Fraasin alkuosa on muunneltu Raamatusta, Jaak. 1:17, jonka alku on Vulgatassa seuraava: ”omne datum optimum et omne donum perfectum desursum est descendens a Patre luminum” ja nykysuomennoksessa seuraava: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä”.

    Teksti puhuu siis täydellisestä lahjasta (donum), ei täydellisestä hyvästä (bonum).
  2. Myös sunnuntaimakkara on ollut olemassa. Kysyntä taisi kuitenkin olla liian pieni.

    Lauantaimakkara oli aikoinaan erityisen arvostettua makkaraa etenkin tasa-aineisuutensa takia. Sen nimi johtunee ajatuksesta, että monilla oli viikoittainen palkkapäivä lauantaina – aikana, jolloin lauantai oli työpäivä, joskin ehkä muita lyhyempi –, ja siksi duunarillakin saattoi olla varaa ihan makkaraan.

    Lauantaimakkaran kohtaloksi koitui se, että tuotetta ei kehitetty. Se, mikä oli suurta herkkua 1920-luvulla, ei enää tunnu luksukselta 2010-luvulla, kun markkinoilla on valtava valikoima muita, usein lihaisampia makkaroita.
  3. ”Vichy” ei ole kivennäisveden tuotemerkki, kuten haku tavaramerkkitietokannasta osoittaa aika nopeasti. Siitä selviää, että useakin valmistaja on rekisteröinyt merkin, jossa on osana sana ”vichy”, esimerkiksi Carlsbergin “Vichy nouveau”. Juuri se, että usea valmistaja on voinut tehdä näin, todistaa siitä, että ”vichy” itsessään on lajia (tyyppiä) tarkoittava nimi eikä tavaramerkkikin. Hartwallinkin tavaramerkkinä on mm. sanapari ”Hartwall vichy” ja useita muita yhdistelmiä.

    Muualla maailmassa ei kai juuri puhuta vichyvedestä. Jos haluaa vettä, jossa ei ole hiilihappoa, kannattaa pyytää paikallisella kielellä tai englanniksi vettä ilman kaasua, esimerkiksi espanjankielisissä maissa siis ”agua sin gas”.

    Hiihtokenkien tavaramerkki Mono ei enää ole käytössä eikä rekisteröity, ja mono on siten muuttunut yleisnimeksi. Tiukkaan asiatyyliin toki sopii edelleen paremmin sana ”hiihtokenkä”.
  4. Muinaisegyptin kieli on heikosti tunnettu, ja etenkin vokaalit ovat epävarmoja: erisnimissä käytettiin hieroglyfejä, jotka vastasivat konsonanttiäänteitä, mutta vokaalit pitää päätellä (kuten nykyisin arabialaisesta ja heprealaisesta kirjoituksesta). Aikalaisille tämä ei ollut ongelma, meille on. Päätelmät perustuvat mm. nimien asuun muissa kielissä ja kielihistoriaan (sanojen muotoihin egyptin sukukielissä). Tulokset ovat epävarmoja, ja eri tutkijat ovat saattaneet päätyä eri tuloksiin.

    Lisäksi nimi on saattanut vakiintua tiettyyn asuun esimerkiksi muinaiskreikkalaisen asun pohjalta, ja sen rinnalle on tullut nykyajan tutkijoiden päätelmiin perustuva ”oikeampi” asu.
  5. Kiinalle ja japanille on nykyisin jokseenkin yleisesti käytetyt, Kiinan ja Japanin viranomaistenkin suosittamat latinalaiset kirjoitustavat, nimittäin pinyin ja Hepburnin järjestelmä (hebonshiki). Toki niistä poikkeaviakin latinalaistuksia esiintyy ja toki niiden soveltamisessa (kuten kiinan toonien ja japanin pitkän o-vokaalin merkintätavoissa) on eroja, mutta silti voidaan sanoa, että näille kahdelle kielelle on viralliset latinalaiset kirjoitustavat.

    Venäjän kielelle on lukuisia erilaisia latinalaistuksia, joskin niiden erot koskevat vain kirjainten vähemmistöä. Mitään virallista ei ole, tai ehkä oikeammin sanoen on monta erilaista eri viranomaisten tai auktoriteettien suosittamaa asua.

    Arabian tilanne on samantapainen, mutta lisäksi arabiaa puhutaan monessa maassa, joten ei ole mitään yhtä valtiota, jonka viranomaiset voisivat päättää asiasta koko arabian kielen osalta. Ja vielä lisäksi: kyseisissä maissa vallitsee diglossia eli tietynlainen kaksikielisyys: kirjakielenä on lähellä klassillista arabiaa oleva kirja-arabia, mutta vallitseva puhekieli on siitä ehkä paljonkin poikkeava. Täydellisyyden vuoksi pitää vielä mainita, että kielitieteellisin perustein voisi maltan kieltä pitää arabian kielen yhtenä muotona, ja sen kirjoitusjärjestelmä on latinalainen.

    Thaikielelle on lukuisia latinalaistuksia, joista yhtä voi pitää virallisena, mutta käytäntö on varsin kirjava.

    Yleisesti latinalaistuksissa käytetään tavallisesti peruskirjaimia a–z ja joitakin tarkkeellisia kirjaimia, esimerkiksi ŝ ja ā, mutta ei juuri lisäkirjaimia (kuten ß, ə ja ð, joita esiintyy kielissä, joiden ainoa tai vallitseva kirjoitusjärjestelmä on latinalainen). Tarkkeellisia kirjaimia käytetään yleensä vain niin sanotuissa tieteellisissä siirtokirjoitusjärjestelmissä, joiden käyttö on rajoittunutta.

    Useimmissa latinalaistuksissa perusperiaatteena on ”konsonantit kuten englannissa, vokaalit kuten italiassa”. Tämä tietysti jättää usein paljon valinnanvaraa esimerkiksi sen suhteen, miten erotetaan toisistaan pitkät ja lyhyet vokaalit (jos ero on merkitsevä) tai sellaiset laadultaan erilaiset vokaalit, joita ei esiinny italiassa, puhumattakaan esimerkiksi venäjän, arabian ym. konsonanteista, joille ei ole vastinetta englannissa.

    Runsaasti yleistietoa eri kielten kirjoitusjärjestelmistä, myös latinalaistuksista, sisältää kirjoittamani ”Vierasnimikirja”.
  6. Kiinnostavampaa kuin myöhäinen liittäminen on se, että nykyisestä Romaniasta kuului Rooman valtakuntaan vain osa ja vain lyhyehkön ajan (Daakian provinssi 107–271), mutta latina säilyi silti ja kehittyi aikanaan romanian kieleksi.

    Väitteet siitä, että jokin romaaninen kieli olisi lähempänä latinaa kuin muut, ovat lähinnä huuhaata. Romanian kielessä on joitakin vanhakantaisia piirteitä, mutta se poikkeaa latinasta monin tavoin eri suuntaan kuin muut romaaniset kielet. Pari esimerkkiä tästä: erikoiset äänteenmuutokset kuten aqua → apa ja demonstratiivipronomista kehittyneen artikkelin liittyminen sanan loppuun eikä erillisenä sanana sanan edelle.
  7. Niinpä: verbiä ”spröjsa” ei taida olla, vaan “spröjsad” on johdettu sanasta ”spröjs”. Vaikka Ruotsin akatemian sanakirja http://g3.spraakdata.gu.se/saob/ sanoo s.v. spröjs, että ”spröjsad” on ”participiell adjektiv”, tätä ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Muodoltaan se on verbin partisiipin näköinen, ja tällöin oletettava verbi olisi ”spröjsa”, mutta kielen todellisuudessa sellaista verbiä ei liene.
  8. Aivan. Se kuitenkin tarkoittaa Lähi-idän asukasta, ei kansalaista. Kansalaisuus on ihmisen suhde valtioon, eikä Lähi-itä ole valtio, vaan väljähkö maantieteellisen alueen nimitys.
  9. Parempi olisi sanoa, että inessiivi on kehittynyt kahden päätteen yhteensulautumisesta. Muutoin selitys on kohdallaan.

    ”Häihnännä” vastaa yleiskielen sanaa ”häissänsä”, siis monikon inessiiviä, johon liittyy ns. omistusliite, jossa on joissakin murteissa tapahtunut taaksepäin vaikuttava assimilaatio ns → nn.
  10. ”Päivä” tarkoitti myös aurinkoa, mutta ei itsessään valoa. Sen sijaan aurinko-merkitys on säilynyt monissa yhdyssanoissa: päivänpaiste, päivänvalo, päivänsäde ym. Sanan alkumerkitys jää epäselväksi, mutta ainakin kaikissa lähisukukielissä sanan vastineet tarkoittavat sekä vuorokauden valoisaa osaa että aurinkoa.

    Aika ilmeistä on, että ”päivänselvä” viittaa siihen, että päiväsaikaan asiat nähdään paremmin valon ansiosta. Eipä oikeastaan voitane sanoa, viitataanko tällöin merkitykseen ’vuorokauden valoisa osa’ vai merkitykseen ’aurinko’, koska joka tapauksessa viitataan epäsuorasti nimenomaan valoisuuteen, auringon valoon (kirkkaana päivänä).

    Auringonvaloon viittaamista selittää osaltaan se, että entisinä aikoina ei ollut sähkövaloa, vaan sisätiloissa piti tulla toimeen sillä valolla, mitä (pienistä) ikkunoista tuli tai mitä päreillä tms. saatiin aikaan (eikä asiaa olennaisesti parantanut, vaikka isä öljylampun osti). Niinpä moni juttu jäi aika hämäräksi – kirjaimellisesti –, ellei päästy katsomaan esineitä hyvässä päivänvalossa. Nykyisin tilanne on talvisin toinen: keinovalossa näkee usein paremmin kuin päivänvalossa.
  11. Lähinnä ”vertikaalinen integraatio”. Ks.
    http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/integraatio/

    Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että yritys tuottaa ja valmistaa kaiken itse raaka-aineista lopputuotteisiin. Se tarkoittaa vain, että yritys hoitaa itse kaksi tai useampia tuotantoprosessin vaiheita matkalla raaka-aineista lopputuotteisiin.
  12. Pahempi juttu on, että kirjan nimi palautettiin aiemman käännöksen asuun, joka spoilaa eli pilaa keskeisen osan juonesta. Tietysti lorun tunteva alkuteoksen lukija tietää, että lorun loppu on “and then there were none”, mutta tämä on eri asia kuin nimessä esitettävä tieto, joka on luonnollista tulkita tosiasian kuvaukseksi (kirjan todellisuudessa).

    Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, kyseisen kirjan nimi on englanninkielinen eikä sillä siis ole suomenkielistä nimeä lainkaan. Kirjan suomennoksilla voi olla suomenkielisiä nimiä, mutta kuten tämä tapaus osoittaa, niitä voi olla erilaisia eikä niillä välttämättä ole selvää yhteyttä alkuteoksen nimeen.
  13. Ruotsalaiset eivät keksineet sanaa ”civilingenjör”, vaan lainasivat ilmauksen lähinnä ranskasta (ingénieur civil). Nimitys otettiin käyttöön siinä vaiheessa, kun insinöörejä alkoi olla vapaina ammatinharjoittajina – sitä ennen insinöörikunta oli ollut sotilaallisesti järjestetty ja sotalaitoksen palveluksessa. Yleensä insinööri-sanan vastineiden merkitys on laventunut, mutta Ruotsissa säilyi ainakin jossain määrin jako ”insinööreihin” ja ”siviili-insinööreihin”.Tämä tieto löytyy oikeasta tietosanakirjasta: http://runeberg.org/tieto/8/0753.html

    Tekniikka palveli alussa lähinnä sotilaallisia tarkoituksia – jo antiikin aikana, jolloin Arkhimedeen monet merkittävät keksinnöt olivat sotakoneita. Toki oli myös rakennustekniikkaa ym., mutta niitä pidettiin eri asioina. Kun insinööri-sanan alkumuoto muinaisranskan ”engigneor” tuli käyttöön keskiajalla, se tarkoitti ensisijaisesti juuri sotakoneiden suunnittelijaa, ja ”civil sense, in reference to public works, is recorded from c. 1600 but not the common meaning of the word until 19c (hence lingering distinction as civil engineer)”; lähde: http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=engineer&searchmode=none
  14. ”Molemmat ovat oikein” on vähän latteaa. Osuvampaa olisi sanoa, että molemmat ovat väärin, koska kumpikin tapa rikkoo joidenkin ihmisten kielitajua: a) on luonnotonta kirjoittaa eri päätteet kuin lausutaan ja b) on luonnotonta, että sanan kirjoitusasu ei noudata vokaalisointua. Kielenhuoltajat nykytapojensa mukaisesti välttävät ottamasta kantaa eli eivät tee sitä, mikä heidän tehtävänsä olisi. Onhan niin mukavaa vain ”antaa lupia” kaikkeen ja näyttää ihanan vapaamieliseltä.

    Kielenhuollon aiempia kannanottoja voidaan tulkita niin, että kirjoitusasun vokaalisointu (Harrya) on oikea tai oikeampi. Lisäksi tämä tapa esitetään nykyisissä ”ohjeissa” ensimmäisenä. Se on myös selvästi yleisempi käytäntö. Siksi sen noudattaminen on käytännöllisempää, vaikkakin epäloogista.
  15. Mikkosen ja Paikkalan kirja ”Sukunimet” esittelee pari selitystä sukunimelle ”Utriainen” ottamatta kantaa niihin. Yksi selitys on, että kantana on itäsuomalainen sana ”utra” ’poloinen, raukka; vanha ukko’. Toinen selitys liittäisi sanan jotain kautta viron murteiden sanoihin, jotka tarkoittavat nopeaa, reipasta ja ahkeraa (mutta jotka voinevat olla sukua sanalle ”utra”). Kolmas selitys on, että taustalla olisi vanha henkilönnimi.
  16. Laitetaanpas lähteen osoite, kun se oli alkuperäiseltä kirjoittajalta unohtunut mainita:
    http://www.hs.fi/kotimaa/a1430189266807

    Virke on virheellinen, koska kielteisessä lauseessa ilmaus ”sulkea pois” vaatii partitiivissa olevan objektin. Että-lause itsessään toimii nominatiivissa olevan substantiivin vastineena, joten muu sijamuoto on ilmaistava siihen liitetyllä pronominilla. Oikein olisi sanoa ”sulkea pois sitä, että” tai ”sulkea pois sitä mahdollisuutta, että”.

    Ilmaus ”sulkea pois” perustuu ruotsin esikuvaan (utesluta), mutta tämä on eri tason asia eikä ole kielivirhe.

    Koko asian olisi voinut sanoa lauseella ”Se voi olla sukellusvene.” Mutta sävy ei ole ihan sama kuin pitemmässä ilmauksessa, jossa yritetään sanoa, että se voi olla sukellusvene, mutta välttää sanomasta tätä ihan selvästi.

    Konditionaali (olisi) tuntuu oudolta. Sujuvammalta tuntuisi ”voi olla”.

    Koko ilmaus
  17. Ei ole. Tosin sanoilla ”veri” ja ”meri” on takavokaalinen partitiivin pääte (verta, merta), mutta muissa muodoissa päätteet ovat etuvokaalisia (esim. veressä).

    Vieraaseen nimeen voidaan pääte kirjoittaa ääntämyksen mukaan tai (epäloogisesti mutta yleisemmin) kirjoitusasun mukaan, siis ”visuaalisen vokaalisoinnun mukaan”. Esimerkiksi Baker : Bakerilla ~ Bakerillä, ääntämys kummassakin tapauksessa [beikerillä].
  18. Kyseisessä Agricolan fraasissa sana ”salutem” ei lainkaan ole verbinmuoto, vaan substantiivin ”salus” akkusatiivi. Ilmaus ”salutem dare” tai ”salutem mittere” tarkoittaa tervehtimistä, tervehdyksen lähettämistä, ja lyhyistä ilmauksista voi verbi jäädä poiskin.

    ”Christiano salutem” tarkoittaa siis aika tarkkaan ”kristitylle tervehdys”. Tosin on spekuloitu sillä, että tervehdys olisi saatettu osoittaa Christianus-nimiselle miehelle (tai miehelle, jonka nimen latinisointi on ”Christianus”, joten oikea nimi voi olla esimerkiksi ”Kristian”).
  19. Oikein on ”Kertoman yleistävä funktio on gammafunktio”.

    Yhdysmerkkiä ei käytetä, koska käyttöön ei ole mitään erityistä syytä. Sanan osien vierasperäisyys ei ole riittävä syy. Jos sanan osat olisivat erikoisia tai sana kokonaisuudessaan olisi vaikea hahmottaa, voitaisiin yhdysmerkki tarvita.

    Kirjainten nimet käsitetään yleisnimiksi. Siksi kirjoitetaan ”gamma”, kuten ”ällä”.
  20. Molemmat järjestykset ovat mahdollisia. ”Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas” esittää huutomerkin kuvauksessa: ”Huutomerkin ja kysymysmerkin yhdistelmä (!? tai ?!) ilmaisee tunnesävyistä ihmettelyä. Se onkin asiatekstissä harvinainen.”

    Interrobang-merkki ”‽” ei kuulu suomen oikeinkirjoitukseen eikä ole muutenkaan fiksu. Se on koodattu Unicode-merkiksi, koska sitä on tosiasiallisesti käytetty teksteissä; tämä ei merkitse sen suosittelemista.
    21. 5 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt