- Eikös homma mene silleen, että auringonlaskun jälkeen styyra/paara sääntö lakkaa olemasta voimassa ja meriteiden normaalit säännöt pätee: Oikealta tulevaa ja takaa saavutettavaa venettä väistetään. Kulku valot kertoo tällöin yksiselitteisesti kuka väistää. Ja näkeehän sen muutenkin tuleeko kohdattava vene oikealta vai vasemmalta.
- Ensimmäiseksi tulee mieleen:
1. Korjaa vanha
2. Tee uusi
Itse valitsin vaihtoehdon 1. jos merelle on kiire ja hinku. Epoksia ja lasikuitua saa kaupasta. Tunnin - kahden homma. Halkeamaan epoksia. Pinnan ympärille laisikuituvahvikkeet laminoiden epoksilla. Epoksi on väritöntä. Pinna ulkonäkö ei juurikaan muutu, mutta varmasti kestää. - Käyttäisin käytettävissä oleviin tietoihin pohjaten ainakin toistaiseksi eri sanamuotoa: Pienempi ajoi alle. Vastuutonta on yhtälailla ajaa pienellä veneellä sokkona.
- Toinen ääni! Viitatussa laitteessa se kauneus, ettei ole mistään muusta laitteesta riippuvainen. Eikä mikään veneen muista laitteista ole siitä riippuvainen. Samassa kuoressa siis dsc-vhf, gps ja ais vastaanotin ja alkeellinen ais -"plotteri". Laitteen näytöltä voi seurata muuta liikennettä. Ei tarvitse integroida erilliseen plotteriin tai tietokoneeseen.
- Samoin. Luotan ankkuriini paljon enemmän kuin tuntemattomassa kunnossa olevaan poijuun. Lisäksi en tavallaan ymmärrä miksi käyttäisin aikaa ja energiaa poijun etsimiseen. Jos on kiva/hyvä paikka olla redillä niin kuokka siihen vaan. Toki pelisilmää käyttäen; ei liian lähelle mökkirantaa tms.
- Olen hankkinut nostimia ja muita purjehdusköysiä mm benns.se
- Skenaario: T-haarassa tukos, josta virtaa polttoainetta vain vähän. Kuitenkin sen verran, että tyhjäkäynnille riittää. Matkanopeudella ei riitäkään, vaan haaran ja siirtopumpun väliin muodostuu alipaine joka rajoittaa polttoaineen virtausta.
- Tukos tankin yhteessä jostä lähtee pumpulle/suodattimille? Saatko letkun tankin päästä irti ja irtokannuun?
- Saako tankki korvausilmaa? Helppo todeta avaamalla ajon jälkeen tankin korkkia (suhahtaako). Alipaine tankissa ei sinänsä aiheuta välittömiä oireita, mutta jossain vaiheessa joku kohta vuotaa ilmaa sisään. Tai sitten kumiletkut menee littuun. Molemmissa tapauksissa kierrokset laskee.
- Erittäin hyvä, että mielenkiintoa riittää ja uskallusta on kysyä.
Purjehduskurssilla focus on varmaankin muissa osa-alueissa, muuta syytä genoan skuuttipisteen säädön vähättelylle opettajan toimesta on vaikea keksiä.
Genoan skuuttipiste on joka tapauksessa erittäin tärkeä säätö, myös matka/retkipurjehtijalle.
Yksinkertaistettu yhteenveto: vastatuuleen jalustettuna skuuttipiste taakse, myötäiseen eteen. Kovemmalla tuulella taakse, heikommalla eteen.
Hienosäätö virtauslangoilla: niin kauan kun ei ole tarvetta rajoittaa tehoa/kallistusta, pyritään saamaan kaikki virtauslangat (tuleen/suojan puoli ja ylä/ala) lentämään nätisti samaan aikaan. Kovemmalla tuulella annetaan yläosan "päästää" joka onnistuu siirtämällä skuuttipistettä taaksepäin. - Siitä pitäisi aloittaa, että tutustuu kirjallisuuteen tai pyytää kokeneemmalta kaverilta apua, että ymmärtää miten skuuttipiste tulee säätää. Virtauslangat tässä oleellisesa osassa ja oikea säätö ei missään nimessä ole pysyvä. Tuulen voimakkuus ja moni muukin olosuhteen vaihtelu vaikuttaa siihen mikä milloinkin on oikea skuuttipiste. Skuuttipiste kohdalleen ja sen jälkeen skuutataan maksimissaan niin kireälle, että ei ihan ota mistään kohtaa mihinkään kiinni.
Tuntuu typerältä niuhottaa, mutta jos nyt vähän. Aloitteleva purjehtija toki aloittelee ja opettelee hommat pala palalta. Se on täysin luonnollista ja kysely tarpeellista ja hyödyllistä. Mutta se ei saa ymmärrystä, että edellinen omistaja opastaa uutta purjehtijaa sanoen pitäneensä "skuuttipisteen aina siinä". Jos perustavaa laatua olevaa säätöä ei vaivaudu opettelemaan ja käyttämään niin kyseessä lienee tyhmyys, laiskuus tai molemmat. - No mutta eihän speksin puuttellisuus tyhmyydestä kieli ja siksi hää kysyy kun ei tiedä. Oikeaan suuntaan nyt keskustelu etenee kuitenkin: Pitää miettiä veneen koon ja asennuspaikan lisäksi muutama muukin asia liittyen siihen miten ja mihin käyttötarkoitukseen laitetta tullaan käyttämään. Ajolaite, reittisuunnittelu, yleisnäyttö muullekin kuin karttadatalle, jne. Arvauksena heittäisin, että ehdotettu dragonfly5 on voisi olla aloittajalle hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.
- Ei aloittajan kysymys tyhmä ole. Jostain sitä on aloitettava.
Usein kuulee sanottavan, että 5 tai 7 tuumainen on liian pieni. Niin onkin, jos laitteella on tarkoitus tehdä reittisuunnittelua. 5 tuumainenkin riittää mainiosti ajolaitteeksi, siis laitteeksi, jolla sihdataan että osuu suunnitellusti keppien väliin. Mutta reittisuunnittelu tehdään siinä tapauksessa paperikartalla tai laitteella missä suurempi näyttö ja kätevämpi käyttöliittymä. - Bruce on erittäin hyvä yleisankkuri meidän olosuhteisiin.
- Kilpamiehistössä olen kevyimmästä päästä ja yleensä se joka mastoon kiskaistaan tekemään tarkistukset ja korjaukset. Sitä tapahtuu n. 15 kertaa kaudessa. Pidän valjaita parempana ja turvallisempana kuin puusuntuolia. Hommaa varten minulla on omat henkilökohtaiset kiipeilyvaljaat, joilla on toki muutakin käyttöä.
Yleensä kun asiaa mastoon niin yritän järjestää muun miehistön huomiota riittävästi. Riittävästi on se, että kaksi vetää mastolta ja kolmas kiskoo nostimen häntää ja varmistaa. Vinssaaminen on pitkästyttävää sekä vinssaajalle, että mastoapinalle. Kiskomalla heilahdan 18 metriin 15 sekunnissa. Vinsaamalla tulee kahvagorillalle hiki ja vitutus ja apinalle perse kipeäksi. Ei valjaissakaan roikkuminen niin mukavaa ole, että maisemia haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa ihastelemaan. - Ajaa kannattaa niillä kierroksilla, millä vene kulkee kepeää runkonopeuttaan eikä tee merkittävää aaltoa. Jos on kiire niin vähän, mutta vain vähän kovempaa.
Oikea kysymys ja mitä varmaan tarkoitit, on se, että miten välitys ja potkuri kannattaa mitoittaa? Mitoitus siten, että tuo kepeä runkonopeus saavutetaan suurinpiirtein moottorin huippuväännön kierroksilla, mielellään hiukan yläpuolella. Katsoen tuota edellisessä postaamaasi MD5 suorituskykykäyrää, n. 2100-2200 rpm. Jos vene tehoon nähden suuri ja raskas niin vähän isommille, jos kevytkulkuinen niin vähän pienemmille kierroksille, ettei kuormiteta moottoria tarpeettomasti. - Saman asian kanssa painiskelin "aikoinaan" kun alla oli vene jossa MD5 ja S110 vetolaite. "Riittävän" matalakierroksista konetta ei kaupasta saa. Silti, homma toimii kevyehköllä veneellä ihan hyvin siten, että potkuri mitoitetaan matkanopeudelle ja tyydytään siihen, että kovempaa ei voi/kannata ajaa. Esim 5,5 solmua, 2200 rpm kampiakselilla jolloin potkuriakselin kierrokset olisi 1325. Liian pienille kierroksille ei kannata potkuria mitoittaa, moottori kuormittuu tarpeettomasti. Käsittääkseni alkuperäisellä MD5 mitoituksella pitäisi toimia ihan hyvin. Siis jos MD5:lla kulki 2200 kierroksilla tiettyä matkanopeutta niin täsmälleen samaa nopeutta se kulkee samoilla kierroksilla uudellakin moottorilla. Jos uudessa moottorissa on enemmän vääntöä käytettävällä kierrosalueella kuin vanhassa niin kaikki ok. Käsittääkseni pikku-Kubotassa on enemmän vääntöä 2200 rpm:llä kuin MD5:ssä.
- Ei tykkää huonoa. Ainoastaan märkänä/jäätyneenä taittelu on se mistä voisi olla haittaa. Pakkasta pelätään yleensä aivan turhaan. Ajatelkaas miksi pakastimet on keksitty? Pakastaminen hidastaa erilaiseten materiaalien ikääntymistä. Toimii niin orgaanisille kuin synteettisillekin aineille.
- 33 jalkaa, 5t ja kolmisylinterinen mitsubishi 25 hv. Potkuri on VP kaksilapainen taittuva. Marssivauhtina pidän n. 5,7 kn. Tyynellä kierrokset vähän alle 2000. Kelissä lisään hiukan kierroksia ja pyrin pitämään suurinpiirtein saman nopeuden, mutta en väkisin. En aja pidempiä jaksoja yli 2400 kierroksilla. Kahva pohjassa kiertää 3300 ja nopeus 7,4 kn. Matka-ajon kulutus jonkin verran alle 2 l/h eli n. 0,3 l/mpk.
- Järkipuhetta. Lisäisin tuohon vielä taloudellisen näkökulman: €/Ah lienee halvimmillaan sen kokoisissa akuissa mitä valmistetaan lukumääräisesti eniten. Veikkaisin, että vapaa-ajan akuissa se kokoluokka on n. 100Ah.