- No varmaankin se on naisten syy, etteivät miehet löydä rakkautta. Mutta toisaalta sitten vastaavasti on miesten syy etteivät naiset löydä sitä…
- Ei, kun se puhiseva pullukka oli tuo kolmekymppinen rekrytoija. Ekkö sääkään ossaa lukea? :D
- No voipi olla tahi olla olematta. Mutta en ymmärrä miten tuo liittyy linkattuun tutkimukseen, jonka tulos kertoo vain sen, että aika suuri osa miehistä on sitä seksiä sinkkunaisille tyrkyttämässä halusivat nämä sitä tai eivät. Tämä taas ei ole mielestäni mitenkään uusi tai erikoinen ilmiö, eli aika lailla nollatutkimusta on taas tuolla ”me hutsujen” toimituksessa tehty....
- Siis miten te, rakkaat munaotukseni, nyt oikein tuota uutista tulkitsette, kun näette sen vain naisten moraalittomuuden osoituksena?
Jos kysymyksen asettelu on tuo, että onko helppoa löytää seksiseuraa, niin kyllä minäkin siihen myöntävästi vastaisin, vaikka en ole koskaan sellaista etsinytkään, sillä sitähän suorastaan tyrkytetään heti kun jollekin deittisivulle kuvan kanssa kirjautuu. Enemmänkin nykynaisten moraalista kertoisi se kuinka paljon tuohon kysymykseen tulisi ei-vastauksia, sillä näin vastannuthan nimenomaan olisi sitä seksiseuraa etsinyt huonolla menestyksellä. Tuon mukaan siis maksimissaan 25 prosenttia on vain seksiseuran haussa ja sen suhteen liian rumia tai nirsoja, mutta voipi olla vähempikin jos tuossa on ollut eos-vaihtoehto.
Myös nuo korostetut kommentit
”Yksi pidempiaikainen seksikaveri on ollut, ihana, kohtelias mies, joka ei harmikseni halua muuta kuin seksiä.” ”Lemmiskely vieraiden ihmisten kanssa ei huvita.”
kertovat niistä naisten tuntemuksista ehkä vähän selkeämmin. - Ai miten niin toipui nopeasti? Eikös tuo aloitus nyt suorastaan huuda rivien välistä ettei vielä kahden vuoden päästäkään olla täysin toivuttu, kun suhdeyritelmät eivät ole onnistuneet. Eikä edes sillä uuden suhteen aloittamisella välttämättä ole mitään tekemistä toipumisen kanssa, ainakaan tietynlaisilla ihmisillä.
- Huh, aikamoiselta oravanpyörältä tuo sinun rakkauselämäsi kuulostaa. Vähän toisenlaista terminologiaa käyttäen sanoisin siis, että yrität paikata huonoa itsetuntoasi valloittamalla aina vain uusia naisia. Moralisoida en varsinaisesti halua, mutta mietinpähän vain että onko tuo se tyydyttävin mahdollinen tapa elää, vai voisiko sittenkin olla mielekkäämpää hoitaa se omanarvontuntonsa kuntoon.
Semmonenki ajatus tuli mieleen, että saattaisitpa olla vaikka eksäni… - Jos minä olisin saanut tuonsisältöisen viestin, niin olisin kyllä (anteeksi maalaisuuteni) erehtynyt pitämään sitä huumorina ja vastannut samalla mitalla.
No, hyvä tietää, että tuosta kuuluukin vetäistä vesimeloni nenäänsä ja tulla valittamaan keskustelupalstalle miesten pahuutta…. - Nuo tuossa on yksi uutinen asiasta:
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/seksikumppanien-ihannemaara-selvitettiin-ja-se-on-viela-vahemman-kuin-luulet/6241608
Itseasiassa tuossa versiossahan sanotaankin, että pitempää suhdetta haettaessa saisi kumppanilla mielellään olla vain kaksi aiempaa kumppania. - Siis yritätkö sää nyt väittää että miehen liika varakkuus sai sinut hylkäämään hänet? Äläs nyt pasketta puhu. Kyllä oikeasti mielenkiintoisen miehen ollessa kyseessä siinä eivät edes ylimääräiset omaisuudet haittaa yhtään mitään…
- Mitäs ätmejä ne nyt tuollaiset ovat, joilla on ollut seksikimppaneina muitakin kuin oma käsi? Ainakin palstan aiemman terminologian mukaan nuo ovat kyllä jännäpaskoja jotka vievät kaikki naiset.
Eipä sillä etteikö tuo uusi ätmin määritelmä voisi olla itseasiassa ihan hyvä, sillä eikös sen yhden uuden tutkimuksen mukaan jo 6 seksikumppanin miehet olleet seurustelumielessä no-go-kategoriaa, jolloin tuollaiset 50 -miehet ovat kyllä kaikille järkeville naisille ei-pitkällä-tikullakaan-osastoa. - Kiitoksia kehuista ja myötätunnosta.
Näinhän se kai on, että parempi oli suhteen loppuakin, sillä ei kait sen pahempaa vikaa voi kumppanissa ollakaan kuin se, ettei oikein tiedä haluaako olla kanssani vai ei. Korpeaa vai se, ettei siitä pahasta olostaan voinut puhua avoimesti ja ajoissa, jolloin olisi vielä voinut yhdessä miettiä että onko mitään tehtävissä, sen sijaan että vain töksäyttää yhtäkkiä että haluaa erota eikä keskustella enää yhtään mistään. Olisi se itsekin helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä kun tietäisi että mikä oli ongelman ydin.
Kyllähän siellä joku oli kuulemma Suomujoella mitannut parhaimmillaan -45 astetta, mutta meidän poppoon mittarissa valitettavasti loppui asteikko -35:een :D. Kylmimpänä päivänä ei kylläkään lähdetty jatkamaan matkaa, vaan hengattiin kotoisasti autiotuvassa ja vähän hiihdeltiin, niin ettei nämä minun talvireissuni nyt mitään varsinaista extremeä suinkaan ole. - Itsekin olin aika pitkään melko autoiluvastainen, mutta sitten tapahtui jotakin, eli julkinen liikenne meni vituiksi, eikä esim. porukoiden luokse ollut mitenkään yksinkertaista päästä (ts. joutuu säällä kuin säällä odottelemaan bussia kylmällä juna-asemalla toista tuntia).
Autossa toki on omat huonot puolensa, kuten hirmusti kuluja ja tokihan se saastuttaakin, mutta ihan kaikkea yllämainittua negatiivista en kyllä allekirjoittaisi.
Esim. liikunta voi suorastaan lisääntyä auton hankkimisen myötä, kun pääsee helposti hiihtolatujen äärelle minne päin kaupunkia tahansa. Aiemmin piti vain kiertää tuota iänikuista lähilatua ja sinnekin kantaa suksia jonkinmoinen matka. Samoin kansallispuistoihin ja muille retkeilyalueille on usein aika mahdotonta päästä julkisilla, ja kukkarolle käypi se vuokrauskin jos useammin haluaisi noissa käydä.
Itse kuljen lyhyehköt arkiset työ- ja asiointimatkat ympäri vuoden pyörällä, mutta auto otetaan käyttöön sitten lähinnä vapaa-ajalla kun haluaa käydä jossain vähän kauempana.
Yhteenvetona siis mielestäni ilman autoa kaupungissa kyllä pärjää, mutta paljon vapaampaa elämä kyllä on, kun pääsee tarvittaessa liikkumaan juuri sinne minne haluaa ja milloin haluaa. - No näin kait sitä voisi sanoa, mutta eikös tuo nyt ole suurinpiirtein sama asia mistä kaikki palstan ätminkäisetkin unelmoitsevat? Palstajutuistahan tuon unen aihe nyt muutenkin on selvästi päähäni tullut, mistäpä muualta.
Unessa en sinänsä ollut mitenkään liian alempitasoinen kyseiselle miehelle, vaan olivat päättäjät nähtävästi pitäneet huolen siitä että sijaisvaimo on samaa tasoa alkuperäisen kanssa. Mutta ei se nyt kyllä kovin hohdokkaalta siinä unessakaan tuntunut olla se joka saa sen miehen vain lain perusteella, kun se ensimmäinen nainen oli sen saanut ihan vain omana itsenään…. Mutta tottahan minä nyt otan sen mikä minulle kuuluu. - Neitonenhan luettelee tuossa juuri ne kestävä ja vakaan suhteen kulmakivet:
” Kun näin hänet, hän oli todella komea ja mahtava laulaja. Hänessä oli jotain, joka vetosi minuun. Hän näytti seksikkäältä, hänelle oli seksikkäät silmät, seksikkäät hiukset ja söpö hymy”
Merkillepantavaa on kyllä se, että tällaista tapausta jossa vanha äijä on saanut nuoren naisen pidetään melko useinkin uutiskynnyksen ylittävänä asiana, mutta sitä että se nuori nainen on jättänyt äijän ei yleensä pidetä niin erikkosena juttuna että siitä lehtiin kirjoitettaisiin. - Mää näin kyllä tässä toissayönä aika hassun unen. Olin siinä viemässä miestä joltain toiselta naiselta, mutta en mitenkään kierosti vamppaamalla, vaan ihan oltiin siinä rehellisesti tekemässä kirjallista sopimusta siitä, että saan miehensä ja talonsa omaan käyttööni toistaiseksi. Yksityiskohdat oli vähän hämärät kuten unissa useinkin, mutta pointtina taisi olla se, että oli tullut jokin lakimuutos jonka tarkoituksena oli avioelämän mahdollisuuden saattaminen tasapuolisesti kaikkien ulottuville. :D
- Epäilykset kyllä vahvasti herää, kun tätä ketjua lukee… vaikka en olekaan nyt ihan alvariinsa ehtinyt täällä viimeaikoina päivystämään.
Mutta voinhan mää tässä nyt sen verran itsestäni kertoa vale-pertin ja muidenkin iloksi, sekä keskustelun vuoksi, että olen 35 v ja lapseton sekä eläimetön. Perheen perustaminen jossain määrin kiinnostaisi, mutta en ala sitä hätiköimällä hommaamaan, eli jos kestävän ydinperheen luominen näyttää mahdottomalta niin olen sitten mielummin kokonaan ilman ja teen elämässäni muita kivoja juttuja.
Nelisen kuukautta sitten päättyi itselleni hyvin tärkeä suhde aika yllättäen miehen yksipuolisesta ilmoituksesta, ja jonkin verran on saanut töitä tehdä että tästä vielä selviää elämälle. Mutta eiköhän tässä jo voiton puolella aleta olemaan, vihdoinkin. - No varmaan suhteellisen samannäköisiltä, ja muutenkin sen tasoisilta, jotka ovat laittaneet itsestään tuon viehättävän kuvasi kaltaisia vastineita nettiin ja esittelevät niitä keskustelupalstoilla. Onnea etsintään!
- En minä muiden sinkkuutta mielestäni ole koskaan tuominnut. Omaa sinkkuuttani kylläkin, koska olisihan se nyt mukavaa jos olisi joku jonka kanssa jakaa loppuelämänsä.
Eipä sillä, ettenkö olisi itsekin ne ”parhaat nuoruusvuoteni” ollut ihan perustyytyväinen ikisinkkuuteeni. Ehkä vain olen jotenkin myöhään kypsyvää sorttia, kun ei se pariutuminen tuntunut silloin niin tärkeältä ja akuutilta asialta, ja oli niin paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä. - Mullakin on vähän tuollainen olo, että otin mielestäni tasapainoisen miehen, mutta sitten jossain vaiheessa mies vain muuttui itsetunto-ongelmiensa takia äksyileväksi tuuliviiriksi jolle mikään ei kelpaa ja jolla on koko ajan toinen jalka ulkona suhteesta. Menipä siinä omakin itsetunto aika romuksi kun jatkuvasti oli jokin itsessä vikana tai teki jonkun asian väärin.
Eli ilman muuta minun valintani olisi tasapainoinen kumppani ja vakaa suhde jonka päättymistä ei koko ajan tarvitsisi pelätä. Mutta näköjäänsä ainakin jotkut miehet ovat erittäin hyviä peittämään noita omia ongelmiaan niin pitkään että toinen alkaa tosissaan luottamaan suhteeseen ja sitten vedetäänkin kerralla matto jalkojen alta.
Voi helevetti, kun onkin vaikeata... - Tuollainen ”koiramainen” käytös saattaa viitata siihen, että mies pelkää ettei riitä naiselle omana itsenään. Siihen voi reagoida kahdella tavalla: voi joko lähteä suhteesta sen takia ettei mies ole sellainen kuin pitäisi, tai sitten voi yrittää osoittaa miestä kohtaan arvostusta ja hyväksyntää jotta tuo menettämisen pelko poistuisi.
Sitä en tosin voi sanoa kumpi noista vaihtoehdoista on parempi. itse yritin jälkimmäistä sillä seurauksella että mies lopetti suhteen itse. Pitäisköhän seuraavassa suhteessa sitten testata tuota ensimmäistä vaihtoehtoa …