Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5223

  1. Monenakohan vuosikymmenenä sotien jälkeen valtion ei tarvinnut ottaa velkaa "hyvinvoinnin" ylläpitämiseen, vaikka syntyvyys on ollut ihan eri lukemissa kuin nykyään?

    Sossujen politiikka on aina ollut, että vähintäänkin kaikki valtion tulot tulee käyttää "hyvinvointiin", eikä siihen koskaan ole riittäneet vain valtion tulot. Hyvinvointi on yksinkertaisesti rakennettu jatkuvan velkarahan varaan.

    Luonnollisestikaan halpakorkoisen velkarahan ottamista ei ole syytä ujostella, jos sen velkarahan saa poikimaan vähänkin enemmän korkoa kuin mitä velasta itsestään maksaa. Valitettavasti valtion velanotto ja julkiset investoinnit eivät ole sellaista talouskasvua poikineet, josta verovaroin voitaisiin voitollisesti kattaa velka.

    Kansalaisten makuuttaminen velkarahalla ei ole hyvinvointia. Se on merkki erittäin pahoinvoivasta byrokratiasta ja valtion umpeen tukkeutuneesta kyvystä järkevöittää työllisyyspolitiikkaa ja sitä kautta kansalaisten osallistumista yhteiskunnan toimintaan omalla työpanoksellaan.
  2. Otetaan tähän aluksi yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto:

    (8 § ) "Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

    Seuraavaksi voimme katsoa välittömän syrjinnän määritelmän pykälästä 10:

    "Syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa."

    Työttömyys on varmastikin henkilöön liittyvä syy, joten on mahdollista syrjiä työtöntä.

    Työvoimapalveluja käyttävä henkilö ei kuitenkaan voi tulla syrjityksi työttömyyden vuoksi, koska häntä kohdellaan työttömänä muiden työttömien tavoin. Sen sijaan työvoimapalveluja käyttävä henkilö voi tulla kohdelluksi huonosti työvoimapalvelujen henkilöstön toimesta. Syy huonoon kohteluun voi olla jokin henkilöön liittyvä seikka, vaikkapa ulkonäkö, käytös, tai muu sellainen seikka. Huono kohtelu ei kuitenkaan tällöin johdu työttömyydestä vaan jostain ihan muusta syystä.

    En kutsuisi huonoa kohtelua syrjimiseksi vaan aloittajan tapauksessa huonoksi asiakaspalveluksi. Jos aloittajalta kysyttäisiin vaikkapa anniskeluliikkeeseen mennessä, että onko hän työtön, ja annettuaan myöntävän vastauksen häneltä evättäisiin pääsy liikkeeseen sillä perusteella, että hän on työtön, olisi se syrjintää.

    Vaikka jotkut sanat vaikuttavat nykyään taikasanojen tapaan, siis kuin sanoilla sellaisenaan olisi jotain itsestään aikaansaamisvoimaa, ei niitä taikasanoja, kuten syrjintä ja rasismi, kannata viljellä aivan miten sattuu.

    On myös olemassa positiivista erityiskohtelua, mikä on mitä selkeimmin syrjintää varsinkin työhönottotilanteessa. Kun on olemassa joku vähemmistöryhmä, jonka katsotaan tarvitsevan "oikeasuhtaista" erilaista kohtelua, ei se olekaan syrjintää muita kohtaan vaan positiivista erityiskohtelua. Tästä syrjinnästä työtön ei voi menestyksellä valittaa, koska hän on vain tavallinen työtön, kun taas työn saanut epäpätevämpi ei ole tavallinen työtön, vaan hän on "oikeasuhtaisen" erilaisen kohtelun tarpeessa.
  3. Aika moni poliitikko on juristi, kuten esimerkiksi presidenttiemme koulutuksesta voimme päätellä.

    Politiikassa, kuten monella muullakin alalla on syytä perehtyä instituutioihin, kuten sopimus, testamentti ja laki, kuten on syytä perehtyä moniin muihinkin instituutioihin, joiden tuntemiseen oikeustieteellisessä saa hyvän perustan halutessaan.

    Poliitikolle ei ole lainkaan haitaksi ymmärtää lainsäädäntöprosessia ja lakihierarkiaa ylipäätään. Toki voidaan ajatella, että juristit ovat poliitikkojen palveluksessa kun lakeja tehdään, mutta kansakunnan ohjaaminen tapahtuu Suomessa niin lakien ja lainsäädännön kautta kuin valtion määrärahojen jakamisenkin kautta. Kuka tahansa voisi näin ollen määrätä juristit valmistelemaan haluamiaan lakipykäliä ja kuka tahansa voisi päättää itse, kuinka verovarat jaetaan omasta mielestä kansakunnan hyväksi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

    Poliittiseen valtaan pääsee pääsääntöisesti kansalaisten tuella ja toisten luottamuksen saamiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkää tietoa yhteiskunnasta. Tuen saaminen vaatii, että äänestäjät uskovat poliitikon ajavan heille tärkeitä asioita päätöksenteossa, joko konkreettisina asioina taikka sitten arvovaikuttamisena. Jokaisen poliitikon tulee näin ollen kyetä ilmaisemaan asiansa ja arvonsa äänestäjille tavalla, että mahdollisimman suuri osa heistä ymmärtää ilmaistut arvot ja asiat. Joillakuilla tämä kyky on luonnostaan, suurin osa oppii viestimään esimerkkien ja koulutuksen kautta.

    Ilmaisutaitoa ja viestintää voi yrittää opiskella sivuaineena, mutta perusviestintätaidot oppii oikeustieteellisessä siinä missä muuallakin. Lisäherkkuna oikiksessa on, että siellä voi mitä helpoimmin kehittää omaa (suullista) argumentitaitoaan monellakin tavalla, jopa ihan perukursseilla, professorit ovat mitä halukkaimpia sellaiseen. Lisäksi jokainen tentti on argumentointia ja pisteet tulevat juridisesti asiaan vaikuttavista argumenteista.

    Opiskelu oikeustieteellisessä ei siis ole hukkaan heitettyä aikaa poliittista uraa ajatellen vaan siellä saa sekä ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja niihin vaikuttavista instituutioista sekä siellä oppii myös tuomaan näkemyksensä esille ja perustelemaan sen.
  4. Trump on kokenut kaikenlaista. Hänellä on rahalliset resurssit ylläpitää juristitiimiä, joka hoitaa asiaa kokonaan. Oikeudenkäynnit ovat isolle miehelle vain yksi asia monien muiden asioiden joukossa. Mikäli oikeudenkäynnistä hänelle jokin vankeustuomio tulisi, hän kohtaa sen sitten kun sen aika on, ja suunnitelmat on sitäkin varten joku jo laatinut.