Vapaa kuvaus

Olen veteraani sotilas- ja Pattaya-asioissa eivätkä elämänkokemukseni ole vähäisiä.Naperona harrastin uima- ja mäkihyppyjä joista siirryin laskuvarjohyppyihin.
Kaksi avioliittoani kariutuivat syrjähyppyihini.Minulla on 5 lasta joista 3 on pöljiä ja 2 viisasta.
Myöhäistaitohyppyni altaaseen on katsottavissa JuuTuupista os. Kumpula 09.

Aloituksia

70

Kommenttia

118

  1. Hih, oikeassa olet veikkoseni! Rauhalliset ja pitkät liukkaat vedot ovat thaitytöille paratiisimaista. Joskus sitä kuitenkin innostuu tikkaamaan ja lätke onkin sitten melkoinen.

    Naurusuin siitä kuitenkin sitten selvitään. Aamuinen söpö aurinko koettaa kurkistella verhon raosta; tietää kuitenkin mitä siellä touhutaan.
    Kimppasuihkut ovat aivankin ihania ja naurut ne raikuvat varsinkin jos sattuu oppaita olemaan 2. Parranajo ja sheivaus ovat päivän muotia ja ne tarkasti likkaset osaavat nykyisin hoidella haavoja aiheuttamatta.

    Jääkaappi paukkuu ja kohta onkin jo päivän aamun avaus katettuna; Lipovitan, Mekhong ja rakastani Heineken.

    Päivä Pattayalla on jälleen alkanut!
  2. Joo, nyt toimii.
    Kyllä pojat ovat oikeassa kun sanovat että Pattis- loma pitäisi aloittaa räväkästi ja sitten lopussa vain lasketellaan. Aivankuin 200 m:n juoksussa.Nyt tavoistani poiketen meni kuitenkin toisinpäin. Syynä tietysti kaverini joita on lupautunut tapaamaan ja olivat minulle huonettakin pitäneet. Pojilla oli hieman tylsää kun jo 2 kk oleskelua oli takana ja olivat jo hieman erakoituneet "mökissään".Järjestin sitten meille pienimuotoista toimintaa. Naapuritkin hieman hämmästelivät koska pojat olivat viettäneet hiljaiselämää ja nyt huuto ja nauru raikui pari päivää yhtä soittoa.
    Syynä olivat kummallisen näköiset naurunappulat joita mopokuskit myivät 500:n patin hintaan ilman reseptiä. Niistähän tuli oikeinkin hali- hali- fiiliksiä mikä ei ole paha asia tässä muuten niin kylmässä maailmassa.
    Olin ajatellut että menen hyppäämään laskuvarjolla edes muutaman kerran koska lupakirja on kunnossa. Kuitenkin sitten aina hyppy- aikana vaivasi laiskamato. Pattiksella voi hypätä reisutaskushortseissa ja Shinga- paidassa tai ilman. Sehän on tietenkin amalian mielestä tyylitöntä. Kuitenkin 3-4:n tonnin hypyt ovat parasta mitä housut jalassa voinee tehdä. Immolassa juhannusaattona joskus takavuosina hypättiin ilmankin...
    Nyt kuitenkin asustelen pelipaikoilla. Lande on taasen nähty . Ei ole minun paikkani. Nyt kun mennyttä viikkoa muistelen niin mustalta näyttävät ajatuskuplani. Tuntuu kuin olisi hyvää loma- aikaa mennyt hukkaan... On nyt kuitenkin pieni lievä perusrusketus päällä etteivät rantakadulla elävältä syö. Se on valkonahkaturistin kohtalo.
    Majapaikkani on vaatimaton mutta peruspalvelut löytyvät. Maalaisoppaani se oli käynyt tiedustelemassa kun kriteerini oli kuunnellut. Annoin sille palkkioksi lopputilin.
    Nyt se alkaa...
  3. Kyselin aamulla pojilta että oonks mä päästäni pehmennyt kun vielä täällä maalla viihdyn? Allaskin on putsattu ja lakanat ja opas vaihdettu. Pojat ovat tilanneet vain viikkosiivouksen joka kyllä nähdäkseni riittää. Mökki tai talo on keskellä ei mitään mutta aurinko paistaa joka päivä. Naapurit ovat rauhallisia turisteja ympäri pallon ja pikku kekkereitä on ollut joka ilta. Heinää olen vetänyt ainoastaan kohtuullisesti. Paikallinen petrooli on aina ollut suosikkini je sen lempeän asiallinen tuoksu leijailee nytkin tuosta vieressäni olevasta lasista.
    Uusi opas on sellainen pikkuinen laiha luupylly ja piikkisuora on tukkansa. Nauraa aina kun on hereillä. Sitä en ihmettele koska kylppäreissä on peilit joista olen toki itseäni pällistellyt enkä vakavasti toki osaa itsekään näkemääni suhtautua. Kiva on likka enkä vikaa ole löytänyt. Löytää mökistä aina jotain tekemistä vaikka itse en näe että siellä mitään pitäisi tehdä. Juoksee asioilla enkä lainkaan epäile että vieraissa kävisi;)...Hegulilla on aikamoinen melonityttö oppaanaan ja hymy karehtien seuraankin nuorta lempeä... Viimeistelen tässä hieman kirjoitelmiani ja kun saan ne päivitettyä tulen kyllä kyllä suuntaamaan Cityyn.
    Pieni kaipuu sinne on koska ajattelin että löytäisin sieltä sen suuren rakkauden jota olen etsinyt monta kymmentä vuotta. Ainakin valinnanvaraa on riittävästi ja onnistumisen todennäköisyys siis varsin suuri. Ongelmana minulla onkin se että täydellisen naisen tavatessani mieltäni kihertää ajatus että huomenna löydän vielä paremman?!
    Niin ja yhtään siiderivalaskalaa en muista tällä reissulla vielä nähneeni. Yksi kala on pitänyt oikeinkin kovaa meteliä meidän rauhallisten elämännautiskelijoiden sivustolla. En tiedä miksi Hän täällä viihtyy?
  4. Minua säälittää pienet ja suloiset silakanpoikaset jotka joutuvat orvoiksi koska menettävät usein äitinsä säälimättömän ryöstökalastuksen uhreina. Eikä silakoita edes tainnuteta vaan joutuvat kitumaan tuntikausia ja sätkimään lajitovereidensa kanssa haisevissa ruumissa ennen joutumistaan jätemyllyyn ja päätymistään minkinrehuksi. Usein raukat jo kuolevat hapenpuutteeseen ennen jauhatusta.

    Sitä ennen ovat kituneet merissämme vammaisina ja yksisilmäisinä ydinvoimaloidemme saastepäästöjen seurauksena. Siksi ne ovatkin jo ihmisille kelpaamatonta ruokaa eikä niitä enää toreilla myydä. Kaikki myytävä kala on nykyisin kuollutta, pakastettua, norjalaista tai kirjolohta.