Vapaa kuvaus

You don’t need no teeth to eat my beef.

Aloituksia

46

Kommenttia

833

  1. Sinulla on hyvät tiedot fermentoinnista. Erityisesti pidin siitä kuinka tunnet myös sushin alkuperän. Sitä ei kovin moni tunne länsimaissa. Alkuperäinen sushi oli juuri niitä pieniä karppeja, joita hapatettiin pitkään säilytykseen riisissä olevan sokerin avulla. Sushikalat kuitenkin suolattiin koska Japanissa ei valtameren reunalla ollut pulaa suolasta. Aluksi hapan riisi heitettiin pois ja syötiin pelkät kalat, mutta myöhemmin hoksattiin, että myös riisi on ihan hyvää ja sitä alettiin syömään kalan kanssa. Nykyiseen tuoresushiin lisätäänkin "keinotekoisesti" fermentoitu maku riisiviinietikalla kuten hyvin totesit. Sushikokeilla riisin maustaminen etikalla, sokerilla ja muilla aineilla on ylpeyden aihe ja ammattisalaisuus. Siksi sushikokille on iso loukkaus, jos kastat esimerkiksi nigirin riisin soijakastikkeeseen ja pilaat riisin fermentoidun maun.

    Kommenttisi on niin asiantunteva fermentoinnista, ettei siihen ole oikestaan mitään lisättävää, mutta laitan kuitenkin kuriositeettina pari arktisen alueen fermentoitua liharuokaa eli inuitien kiviakin ja islantilaisten hákarl.

    Inuitien kiviak on fermentoituja ruokkeja, jotka pakataan tiiviisti hylkeennahkaan, noin 500 ruokkia per nahka. Paketti ommellaan kiinni ja sinetöidään traanilla. Se haudataan kivikasan alle, jotta paketti pysyy tiiviinä. Ruokit fermentoituvat ja pehmenevät hylkeennahan sisällä ja herkkua syödään talvisaikaan juhlissa, erityisesti syntymäpäivillä ja häissä. Islantilainen fermentoitu herkku hákarl tehdään jättiläishain tai holkerin lihasta hautaamalla se tiiviiseen hiekkaan, jossa se fermentoituu. Liha olisi tuoreena myrkyllistä, mutta fermentoinnissa siitä tulee syötävää. Fermentoinnin jälkeen liha vielä kuivataan.

    Kun tietää perusteet ruokakemiasta ja ruuan patogeeneeista, tietää että fermentoiminen on turvallinen säilytystapa. Itsellä särähtää aina pahasti korvaan, jos joku puhuu ruuan happanemisesta kuin se pilaantuisi. Minulle happamalta maistuva ruoka on turvallista. Happamuudesta tietää, ettei siinä ole bakteereja. Moni kasvisruoka on luonnostaan hapan kuten tomaatti ja monet marjat. Spontaani hapattaminen tekee ruuasta säilyvän kuten hyvin totesit. Nykyään ruuasta voi tehdä nopeasti turvallista säilykettä lisäämällä siihen valmista etikkaa eli pikkelöimällä, yleensä kasviksia.
  2. No onhan avauksen kysymys ihan hölmö. Jos laitat pihvit paistopussiin niin sillä käytännössä kumoat air fryerin idean. Air fryerhän on minikiertoilmauuni, mutta kun laitat ruuat paistopussissa siihen niin valmistustapa on käytännössä höyryttäminen. Kukaan täysjärkinen ei valmista pihvejä höyryttämällä, ei myöskään kiertoilmassa kuivattamalla. Paras tapa on ottaa ainakin jossain vaiheessa paistopinta valuraudalla ja sitten jatkaa tarvittaessa kypsentämistä uunissa.

    "...eikö revenge-searit nappaa?"

    Se on reverse searing eli käänteisessä järjestyksessä ruskistaminen. Siinä pihvi kypsennetään noin 5C alle tavoitelämmön ja loppukypsennys tehdään nopeasti valurautapannulla, jolloin pihviin tulee rapea paistopinta ja se kypsyy lopulliseen lämpötilaan. Reverse searingia kannattaa käyttää paksuissa pihveissä tai kun halutaan savun makua lihaan niin kypsennys tehdään savustimessa.

    Revenge sear...en tiedä mitä se on. Tapahtuiko sinulla freudilainen lipsahdus ja kerroit rehellisesti, että tällä perskärpästelyllä on vain kostotarkoitus ja oman olemattoman egosi korjaamisyritys?