haide

Vapaa kuvaus

Aloituksia

414

Kommenttia

828

  1. rakkausrunopalstalla ainakin ajat oli parempia silloin
    joskus kauan sitten. Tämän palstan paremmuuteen
    tai huonouteen en voi ottaa kantaa, koska olen ollut
    täällä aikas harvinainen vierailija.

    Mutta se on totta, että porukka on käynyt entiseen
    verrattuna happamammaksi ja varmaan myös ahdas-
    mielisemmäksikin. Kiireinen elämä, kellon kanssa
    kilpaajuoksuko sen tekee vai mikä ? Vaikea sanoa,
    tulee ikävä kuitenkin sitä hyvää paljon puhuttua
    parempaa aikaa * huoks *
  2. yritän ymmärtää heitä, jotka haluavat heittää lokaa.
    Mutta toinen sisäinen minäni ei sitä ymmärrä ja siksi
    nousen aina näkymättömään vastarintaan.
    En mölyä, en kitise kenellekään niistä ilkeyksistä
    vaan nielen ne hiljaa mielessäni ja mietin miksi.
    Miksi joku saa kiksejä toisen ihmisen mielen pahoitta-
    misesta ja vielä julkisesti.

    Joo, toki tiedän varsin hyvin ettei tämä huuhaa ole
    todellakaan ainoa mesta, missä tätä harrastetaan. Mutta
    koska en ole ennen tänne tuonut aloitusta, niin ajattelin
    nostaa tämän aiheeksi paremman puutteessa.
  3. niin juuri, yksikin riittää sekoittamaan soppaan
    niitä myrkyn siemeniä - ikävä kyllä !
  4. Miks ihmeellä jossain taannoin olleessa aloituksessasi ilmoitit,
    ettet vastaa rekkaamattomille ja kumoat sen ainakin tässä aloi-
    tuksessasi ?

    Sorry etten oikein ymmärrä logiikkaasi, miksi se on niin ailahtelevainen.
  5. puhuin varmaan monenkin ihmisen suulla kirjoittaessani.

    Ja todella, jokaisella meillä on ne omat ristit kannettavana.
    Vain Sinä osaat vastata, oletko marttyyri - itse en koe olevani.
    On niin paljon kuitenkin hyvää kaikkien koettelemusten keskellä,
    että ne taitaa vaakakupissa kuitenkin painaa enemmän.

    Hyvää Joulun odotusaikaa Sinulle.
  6. moisesta kyllä minullakaan.

    Mut mukavaa perjantaita ja tulevaa weekwndiä Sulle kuitenkin =)
  7. asia ymmärretty.
  8. mikä tämän aloituksen tarkoitus oikein on * ihmettelee *
  9. kertoilet, paljon samaa olen kokenut itse.

    Lukemattomia kertoja olen miettinyt eroa, jokusia kertoja jo pakannutkin
    ja silti yhä olen tässä. Yhteisiä avioliittovuosia on takana yli 36 ja niiden
    lisäksi alkuajat mukaan lukien pian 39.

    En tuo seksielämääni tässä millään muotoa julki, vain sen muun osuuden.
    Mielestäni sanonta ' kasvoimme erilleen ' on aika kuvaava omassa tapauk-
    sessani, tosin mies on asiasta eri mieltä. Hänhän palvoo suorastaan minua
    edelleen, tekisi puolestani varmaan ihan mitä tahansa. Rakastaako, kyllä
    ja kyllä, mutta minun kohdallani sanoisin retorisesti, että rakkaus on
    muuttanut muotoaan. On hyvä olla yhdessä, nauraakin jopa joskus ja
    tunnen olevani turvassa hänen rinnallaan.

    Hän oli minulle ensimmäinen mies sängyssä, eikä muita ole ollut. Hyvin
    usein olen miettinyt, että jäin kokemuksia köyhemmäksi olematta ennen
    häntä kenenkään kanssa, ei ole mitään mihin verrata. En tarkoita, että se
    olisikaan mikään itseisasia, verrata sänkykokemuksia. Mutta siltikin, nyt
    vuosikymmenin jälkeen olen vasta oikeastaan tajunnut koko asian. Nuorena
    sitä vaan väisteli ja arasteli koko asiaa, ennen kuin sitten hänen kanssaan
    suostuin lopulta. Äitini oli erittäin vanhanaikainen kasvattaja ja minua
    kohtaan oikeastaan aika kohtuutonkin noissa sukupuoliasioissa. Häneltä
    loksahti varmaan leuat sijoiltaan kerra hänen taas paasatessa minulle,
    kun lausahdin ' mikä Sinä olet minulle paasaamaan, kun odotit minua
    naimisiinmennessänne ja senkin teitti presidentin luvalla '
    Jos ei leuat menneet sijoiltaan, niin ainakin jauhot suuhun. Olin enemmän
    kuin kyllästynyt hänen ainaisiin siveyspuheisiinsa, siksi kai paloi sitten sen
    kerran päreet.

    Oho, eksyin aiheesta.

    Minulle on moni sanonut, että täällä ollaan vaan kerran. Että mikset tee sillä
    ainoalla elämälläsi mitä haluat. Hyvä kysymys, enkä ole vieläkään löytänyt
    vastausta siihen. Joten jatkan ja jatkan edelleenkin.

    Olen jo mummukin 6-vuotiaalle tyttärentyttärelleni, ihana asia - yksi parhaita elämässäni.

    Jos uskallat olla rohkea, toivotan onnea valitsemallesi tielle.
  10. ilmaan heitettyjä lentosuukkoja,
    sellaisista nauttii rakastunut nainen ja mies.

    Joskus on vaan ammuttava täysillä panoksilla
    saadakseen sen, mitä tavoittelee.
    Hymyä, ilo ja kyyneleitä - siinäpä on ne rakkauden
    elementit.

    Tiistainen tervehdys ja kiitos lempeästä runostasi Margitta.
  11. joista ensimmäinen ilmentää ajan kulkua,
    vuosien tuomaa patinaa ihmisessä ja jonka
    viimeinen säkeistö on upeista upein, mitä
    olen aikoihin täällä tavannut !

    Toinen on kuin hiljainen rukous,
    kaunis ja herkkä.

    Kolmas,
    se kertoo mitä joskus tapahtui ja
    jonka olisi halunnut jatkuvan, jatkuvan.

    Mielettömiä lukunautintoja jokainen runo,
    kiitos.
  12. voi olla pitkä aika,
    mutta se voi onnellisuudessaan
    olla myös lyhyt, huomaamaton aika.

    Nauru, ilo ja suru ovat kaikki osa
    tätä elomme polkua. Yhdessä kestämme
    ne kaikki, rakkaudella.

    ' evästä minua
    opeta minua ' kauniita, paljonpuhuvia lauseita.
    Viihdyin muutenkin runosi harmoniassa,
    kiitän lukuhetkestä Tomppa.

    Yksi parhaimpia runojasi.
  13. meissähän se asuu,
    vaikka emme aina saakaan sitä elämään
    ja olemaan itsessämme. Tarvitaan aina
    kaksi, että rakkaus ON vaikka sen siemenet
    onkin meissä syntymälahjana saatu.

    Vähän haikea, mutta kaunis kuitenkin on runosi.
    Paljon ajatusta.

    Lukija kiittää.
  14. voisinpa melkein sanoa,
    että olet kirjoittanut minun sielullani tämän runon.
    Löydän siitä itseni nimittäin satuttavuuteen saakka !

    Kaunis, haikea ja todella puhutteleva runo.
    Aina ei Kohtalo ole meille suosiollinen, ei.

    Mutta on onni, että voimme purkaa tuntojamme
    näihin runoihin menemättä niille talviunille =)

    Voimia päiviisi runoystäväin.
  15. toden totta !

    Metsässä, tunturissa - kaikkialla sama hiljaisuus
    joka on ryydittänyt sielusi ja sydämesikin tähän. Mutta
    kuitenkin siitä kaikesta on syntynyt tämä sadun-
    oloinen runosi. Kauniita, hiljaisia säkeitä toinen
    toisensa perään. Olet pukenut maisemasi ja rakkautesi
    niihin taas hyvin elävästi.

    Mutta se haikeus ja kaipaus vain tahtoo olla mukana
    edelleen, se on surullista. Soisin ilomielin Sinulle sen
    kaiken, josta kirjoitat, jota ikävöit.

    Niin puhui pohjoinen, niin kirjoitti Lapinmaasta hän
    josta lukija kiittää.
  16. harmittaa vaan vieläkin painovirhepaholainen.
    Kun runoa synnyttää ja pyörittelee sanoja ja kokeilee
    niitä eri kohtiin, niin noin pääsee sitten aina joskus
    käymään.

    Mukava kuulla, että oli mieleesi.

    Kiittäen.
  17. se on toisinaan sokea, ei näe kaikkea sitä rikkautta
    joka toisessa on. Se satuttaa naisen itsetuntoa,
    vuottaa kyyneleitä ja synnyttää epävarmuutta.
    Liian suppea on ollut hänen sydämensä näkemään
    Sinua ja sitä, mitä sisälläsi on.

    Taitolajihan rakkaus on, tässä me sen taas näemme.

    Hauras, haikea mutta samalla kaunis ja koskettava runo.
  18. vaihtoehtoisesti

    tarkkaan harkittuja suudelmia
    tai huolimattomasti viljeltyjä sinne tänne
    epätarkoissa
    kulmattomissa päivissä

    sekasorrossa ...

    Kummallisesti syntyi itseltäkin runosi inspiroimana jotain.

    Toi viimenen lause - napakka ja niin osuva.
    Mukavia säkeitä, sellaisia mietiskeltäviä taas,
    ei mitään itsestäänselvää. Jätät aina hiukan lukijalle
    pureskeltatavaa ja se on hyvä se.

    Taccar poccar.
  19. en ymmärrä, miten en nähnyt tätä aamulla.
    Mutta ei se myöhäistä ole nytkään.

    Surullinen, niin surullinen on runosi -
    toki näköisesi. Siinä on toivottomuuden,
    yksinäisyyden ja lohduttomuuden tumma
    sävel.

    Ymmärrän miten kaipaat, mutta joskus on avattava
    uusi lehti, niin surullista kuin se onkin.

    Lämmin ystävän halaus ja voimia päiviisi !
  20. ihmine on kyl aika piän täsä suuressa
    maailmassa, niin kovin piän.
    Reppii se kyl, rakkaus ihmistä enkä
    tiä, pitääkö sen ol issoo. Ja millä sitä
    edes mitattais, onk sellast mittarii tai
    muut vehjet olemassa, jolla sen määrää
    vois mitat, tuskin o.

    Eikse kuiteski o hyvä, jos sen tiättä vaa oleva
    ja o siit hyvilläns.

    Ja runos, se taas oli kyl aika iso, siis sillai
    sanomalttans.

    Kiitos.
    21. 40 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt