o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "Valkoliljan maa" on kirja, jota Bulgariassa ilmeisesti luettiin jopa kouluissa, koska se oli yleisesti tunnettu.
    Kirjassa ihannoitiin Suomea, ja kansan kerrottiin olevan äärettömän rehellinen.
    Vielä ainakin 1960-luvulla bulgarialaiset uskoivat, että matkalaukkunsa voi jättää aamulla Helsingin pääkadun varteen ja tulla se illalla sieltä noutamaan.
  2. En ota kantaa presidenttikysymykseen.

    Sen sijaan kysyn nimimerkiltä "....tykkäsin...", minkä ikäinen hän itse on nimitellessään Paavo Väyrystä yli-ikäiseksi ukkeliksi?
    Tämähän on palsta 70+, joten Väyrynen on vuosikymmenen verran nuorempi kuin se ikäluokka jota varten tämä on olemassa.
  3. Hulluhan se Kreikan hallitus olisi, jos se EMUsta eroaisi, kun muut EU-maat omia sääntöjä rikkoen haluavat syytää Kreikalle rahaa!
    Tämä EMU-solidaarisuus ei itse asiassa johdu itsensä ylivelkaantuneeksi tyrineeseen valtioon vaan pankkeihin. Jos Kreikka tekee konkurssin, ovat suuret pankit vaarassa - jos eivät ihan kaatumassa, niin ainakin horjumassa.
    Pankkeja siis tässä pelastetaan.
    Niin Tuomioja kuin Törnqvist ovat oikeassa.
  4. Kyllä ne pitkätkin ketjut joskus ovat hauskoja. Kerran joku kysyi jotakin vanhaa iskelmää, ja siitähän tarina hersyi! Kirjoittajat innostuivat keksimään jatkoa jatkon perään, eikä joukossa ollut yhtään pottuilua.
    Vain yksi erilainen kommentti oli; paheksuttiin sitä, että naisista tehdään aina syyllisiä.
    Onneksi muut kirjoittajat ohittivat tämän mielipiteen kantaa ottamatta. Siitähän oli saattanut koko tarinan tyyli ja aihekin muuttua.
    Vakavissa asioissa pitäisi pitäytyä asiallisena ja nimenomaan asiassa, ei siis tarrata jokun kirjoittajan persoonaan.
    Mutta riemastuttavaa, että joskus villiinnytään ja rakennetaan ketju, jossa saa hullutella ja nauraa.
  5. Hahaa! Minun garderoobini on ihan omaa luokkaansa. Äläkää kertoko kenellekään, ettei Museovirasto julista suurinta osaa vaatteistani historiallisiksi pyhäinjäännöksiksi.
    Tällä vuosituhannella olen ostanut kaksi jakkua ja kaksi puolihametta sekä viime Saksan-matkaltani kaksi puseroa.
    T-paidoista en muista vuosilukuja, ja niistähän normaali rättiytyminen pitää huolen.
    Elokuun lopussa ostin kumisaappaat ja lenkkitossut ja olen ylen tyytyväinen näihin jalkineisiin. Päivittäin käytän lenkkareita, sillä hajoamisen lähellä olevat mustat farkkuni, jotka on ostettu kymmenen kiloa sitten, mahtuvat taas reippaasti päälle.

    Oikeastaan en tarvitse talveksi mitään. Päällysvaateitakin on riittävästi, ja miniä toi kirpparilta tuliaisiksi pitkän toppatakin, joten vilu ei pääse lähellekään.
    Oikein mukavat talvisaapikkaatkin minulla on; ostin muutama vuosi sitten, kun alennuksella sain. Nyt ne näyttävät taas olevan muodissa.

    Kun tässä nyt olen isotellut esihistostoriallisella puvustollani, on pakko tunnustaa, että eleganttia minusta ei saa tekemälläkään. Sellainen mummon- köntys, joka on tyytyväinen ettei tarvitse mitään, ostaa vain pakkotilanteessa ja inhoaa shoppailua.
  6. Omituisinta on, että kun kirjaantuneena käytän mahdollisuutta valita "varjo-olentoni" Puskasuleiman, laite väittää, ettei yhteenlaskun tulos ole oikea.
    Minkä hemmetin yhteenlaskun?! Sillehän ei ole ynnättävää eikä summalle paikkaa.
    Tämä taitaa nyt olla vähän sekavasti kirjoitettu, mutta toisinaan on mahdollista muuttaa Venlastiina Puskasuleimaksi, toisinaan taas ei.
    Bittiavaruuteen lähtee Puskasuleiman teksti. Tuskin se suuri menetys on, mutta itseäni harmittaa, että inspiraatio menee hukkaan.

    Joskus käy niinkin, että kirjautuneena en pääse sisään. Oikeassa alareunassa vain pyörii, pyörii, pyörii...
  7. Oli nyt mistä netistä tahansa, minua ainakin nauratti!
    Ja olihan täällä toki muutakin hauskaa...
  8. Kiitos Marja-liisa! Tähän hätään ei millään ehdi muuttaa sinun omenapuittesi lähelle. Vahinko! Olivat ne kotimaiset ( yhden euron/kg) piirakkaomenat loppuneet, enkä viitsinyt niitä ulkomaisia omppuja ostaa. Olisivat siis sinun omenasi olleet enemmän kuin tervetulleita.

    Joutavoinen on lähdössä metsään rakkaushömpötyksiä pakoon.
    Kiitos kuitenkin Kunderan aforismista!
    Tuli mieleen, että siinä on Jaroslav Hasekin veroinen asiantuntija.

    On se mukavaa, että Irkkukin ennättää poiketa Pirtissä, ja sekin on mukavaa, että Irkun lapsenlapsilla on niin mukava mummo, että aina on lastenlastenkamariin tulijoita.

    Kerrothan Jorille terveisiä, kun seuraavan kerran tapaatte.

    Joo, ja kaikille muillekin terveisiä ja vilpoisia syyspäiviä ynmnä kiitos kahvista!
  9. Moi taas, te mukavat ihmiset!

    Teoksen nimestä päätellen joutavoisen kirja on saman Milan Kunderan käsialaa kuin "Olemisen sietämätön keveys". NaurEttava rakkaus on oikeastaan surullinen asia, mutta naurAttava rakkaus on mielestäni sitä parasta rakkautta.
    Kun kaksi ja puoli minuuttia on tulenpalavan kiukkuinen siitä, että miehen jäljiltä ovat kaikki keittiön kaapit selällään tai vaimo on kasannut ja kaksi päivää sitten kaiken maailman paperit olohuoneen pöydälle muka arkistoidakseen, alkaa naurattaa. Kumpaakin. Sellainen on rakkautta, että saa ihmisen nauramaan omalle kiukulleen ja tartuttaa naurun elämäntoveriinkin.
    Yhdessä nauraminen on siis naurattavaa rakkautta.

    Tulikohan tuosta nyt esitelmä?
    Tuli mitä tuli, minä menen nyt poimimaan kotimaisia omenoita. Kaupan hedelmätiskiltä.

    Tavataan taas!
  10. Jostakin putosi pohja! Minä putosin kärryiltä. Luulin ymmärtäväni, että kirjoittaja oli vanha, mukava tuttu, mutta tuo Ullamirjamin nuori veri sotki ajatukseni.
    Oli niin tai näin, ollos tervetullut.
  11. Päivää. Aurinkoista.
    Mistähän päästä aloittaisi, kun täällä mielenkiintoinen keskustelu rönsyää sinne sun tänne, ja mieli tekisi osallistua joka asiaan.

    Ensin ainakin lähetän sydämelliset onnentoivotukset omasta ja Mr. G:n puolesta Hintriikalle ylenemisestä isoisoäitien joukkoon. On se upeaa olla suvun kantaäiti! Sitä vain ihmettelen, miten nuorina siinä suvussa lapsentekoon ryhdytään, kun isoisomummukaan ei näytä paljon teinityttöä vanhemmalta.

    Täällä on on oltu runollisella tuulella. Niitähän minäkin eilen tulleesta lehdestä luin aamuhämärissä. Sitten silmiini osui Torsti Lehtisen aforismi:
    "Menin itseeni. Oli ahdasta. Tulin pois."
    Jospa osaisikin ilmaista itsensä noin lyhyesti ja ytimekkäästi!

    Ahkerat marjastajat ja sienestäjät ovat taas olleet syöttämässä hirvikärpäsiä.
    Meillä on otettava viisivuotissuunnitelmaan kärpäslätkän hankinta. Hirveän inhottavia kärpäsiä änkeää tänne yksitellen, eikä niitä rullatulla lehdellä pysty tappamaan. Muovipussi kourassa se yleensä onnistuu, mutta niin sitkeitä ne ovat, että ne on tapettava kolmeen kertaan. Mitään laumaeläimiä ne eivät ole, sillä niitä onneksi tulee yksi kerrallaan.

    Eilen pidin leipomispäivän: omenapiirakkaa ja rusinapullia.
    Pakko on tuoda tänne osa, etten syö kaikkia itse. Olkaapa siis hyvät.
    Tosin Muori on taas käynyt markkinoilla, koska hän rollaattorillaan hurjasteli tänne ison markkinarinkelin kanssa.
    Minulla on sattuneesta syystä eräänlainen vähemmän ahmimisen kausi, mutta en malta olla maistamatta. Kiitos!

    Oikein mukavaa syyskuuta koko porukalle!
  12. "Ateistiksi syntynyt" kirjoitti asiallisesti ja selkeästi sen, mitä itsekin olisin voinut kirjoittaa.
    Uskon että uskovainen ihminen saa lohtua siitä, että taivaassa tavataan.
    Ei kuitenkaan ole mitään syytä oman surunsa ja ikävöintinsä lisäksi ottaa turhia murheita siitä, miten vainajan käy, jos hän ei ole uskova.
    Oikeastaanhan sinä kysyitkin surutyön pitkittymisestä.
    Sehän riippuu sinusta itsestäsi, jokainen suree omalla tavallaan oman aikansa.

    Lainaan tähän "Puolalaisen partisaanivalssin" sanoja:

    ~ Jos en palaa pellollani touon kylvää joku muu.
    Maa saa voimaa ruumiistani, vilja kasvaa tuleentuu.
    Joskus peltomaalle kulje, hyväellen tähkäpää
    kätes hellään lämpöön sulje. Siinä jatkan elämää...
  13. Kuules nyt Ruuneperi!
    Et helkutissa lopeta. Ajattele nyt vähän, miltä Puskasuleimastakin tuntuu.
    Enkä minäkään ymmärrä, että ihminen, joka tänne on kirjoitellut kauan ennen minua, olisi yhtäkkiä poissa palstalta.

    Pidä paussia, mutta älä lopeta. Jos sen teet, ovat idiootit voittaneet, ja kohta ne karkottavat jokaisen, joka tänne kirjoittaa muuta kuin älyvapauksia.

    Voimia Sinulle!
    t. Velmustiina ja Puskasuleima
  14. Voi Sinisirkku!

    Ymmärrän tunteesi. Vähemmästäkin ilkeilemisestä voi pahoittaa mielensä, mutta Sinä olet kaiken aikaa ollut älyttömien irvileukojen hampaissa aivan syyttä.

    Toivon kuitenkin, että pienen hengähdystauon jälkeen palaat palstoille.
    On paljon meitä, jotka olemme nauttineet kirjoitustesi lukemisesta, ja lähtösi on meille tappio.

    Ystävyydellä: Venlastiina
  15. Pitäisiköhän se ensin turvottaa vedessä?
  16. Vaihtelevaa säätä. On monensorttista pilveä, sinistä taivasta ja aurinkoa.
    Kaksi suurta valkoista perhosta kisailee kultapiiskuissa. Nurmikko on täynnä sieniä, mutta kun en tunne muita kuin lampaankäävän, murkulan, kanttarellin ja kärpässienen, en lähde sienestämään.
    Olen kyllä lapsena oppinut, että syötäviä sieniä ovat sellaiset, joista tulee maitoa, mutta on tässä ollut muuta puuhaa.
    Kun olen äärettömän vaatimaton, en ole kehunut itseäni työn sankariksi, mutta jos joku kysyisi liinavaatekomeroistani, voisin rintaa röyhistäen myöntää, että urakka on ohi. (Applodeja, kiitos)
    Taidan hankkia haulikon tai ainakin halon ja vahtia, ettei kukaan pistä työni jälkiä mullin mallin.

    Annoin itseni provosoitua ilmeisesti samaan keskusteluun, josta Marja-liisa mainitsi. Nyt olen oppinut, mikä on sivistyksen huippu: Kahvipirtti on niin typerä paikka, että oikein sivistynyt ihminen ei vilkaisekaan sinnepäin, mutta tietää aina, mitä halveksittavaa höpinää siellä on pidetty. Onneksi joku sentään ymmärtää sääliä meitä erakoituneita ressukoita, joilla ei ole mitään tekemistä, ei mitään harrastuksia eikä yhtäkään ystävää.
    Nyyh, nyyh. Herkistyin niin, että nyt on käytävä hakemassa suuri, punaruutuinen nenäliina, jotta saan pyyhittyä sekä nokkani että kaikki kaksi krokotiilinkyyneltä.

    Eikä sitten muuta kuin moi, moi!
  17. "Puhutaan, mitä puhutaan, tärkeintä on, että puhutaan", on tunnettu lause.

    Tässä tapauksessa puhumisen sijaan kirjoitetaan. Tuskin on keskustelua, jossa ei mainittaisi Kahvipirttiä. Pirtillä tuntuu olevan ihan oma mainosarvonsa - eikä ihmekään, onhan se jo vuosia ollut ainoa palsta, jolle löytyy kirjoittajia.
    Kaikesta päättäen se on myös erittäin suosittu lukemispaikka. Ainahan joku on osoittamassa suuren ylevämmyytensä kertomalla, että Kahvipirtti on palsta, jonne kertyy mummohöppänöitten joukko horisemaan turhuuksia. Joku ihan säälii Pirtissä kahvittelijoita ja neuvoo hankkimaan elämän.
    Nimimerkki Elän. sentään toteaa, että jatkukoon pirtin penkkien kulutus...

    Neljän myyn Myötätuuleen on esittänyt kysymykset, jotka minäkin olin aikeissa esittää. Jäänpä siis odottamaan niihin vastausta.

    Yst. terv. Vs
  18. Pojasta polvi paranee, väitetään.
    Minulla on kaksikin poikaa, mutta kyllä oikean takajalan polvi vähän väliä kipeytyy siinä määrin, ettei ilman kävelysauvoja kannata yrittääkään kävelyä.
    Kuvattukin on, ja jotakin vähäistä löytyi, mutta ei aiheuta ainakaan tässä vaiheessa toimenpiteitä.
    Oma diagnoosini on, että polveni on luulosairas.

    Täällä olet jo saanutkin hyviä neuvoja, ja kannattaa noudattaa niitä:
    Mene, hyvä Jussi, pikapikaa lääkäriin!
  19. Päivää!
    Voisi tuo aurinko jo vihdoinkin päättää, paistaako vai antaako sataa.
    Tätä se on ollut jo muutaman päivän.
    Ei muuta, mutta olisi mukava tietää, laitanko jalkaan upouudet kumisaappaani ja heitänkö sadetakin niskaani. On nimittäin tarkoitus lähteä shoppailemaan ja ihan jalkapatikissa koko 150 metrin matka lähikauppaan ja takaisin. Tomaatit ovat lopussa, ja luultavasti muutakin shoppailtavaa löytyy.

    Täältä on löytynyt mukavia jutusteluja: Joutavoisen maalausurakka, ynnämuun kasvattiperunat ja ennen kaikkea se, että tiedemiehet ovat vihdoinkin todistaneet sen, mitä itse kukin on tykönään havainnut. Tottakai elämänkokemuksien tuoma viisaus pesiytyy aivoihin!
    Kiitos linkistä!

    Nyt, kun aivoni vielä keksisivät, miten päätän tältä erää tähän, olisin oikein hyvällä tuulella.
    Oliskohan nuorison opettama "heippa" mitään?
  20. Olen taas äänessä, mutta en malta olla muistelematta aikaa, jolloin esikoisemme oli pieni. Hän luetti minulla vanhoista lehdistä horoskooppeja, joista neitsyt oli tärkein. Hän oli itse neitsyt, ja kun hänelle tuli erimielisyyttä sisareni kanssa, sisareni uhkasi kertoa pojan kavereille, että tämä oli neitsyt.
    Erimielisyys loppui siihen.
    Eräänä päivänä poika kyseli koko talon väen horoskooppimerkit ja riemastui, kun sisareni oli vesimies.
    Seuraavan kerran, kun heille tuli erimielisyyttä, esitti sisareni tavanomaisen uhkauksen, mutta nyt se ei tehonnutkaan.
    Poika kiljui riemuissaan: - Vesimies, sinä olet vesimies! Jos vielä kinaat, kerron kavereillesi, että sinä olet mies.
    Sinä päivänä he sopivat, että poikani oli vesimies ja sisareni neitsyt.
    21. 49 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt