jmmikkonen

jmmikkonen profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Liittynyt 14v sitten
60 aloitusta · 833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Uskon, ettei Jumalan olisi ollut mikään pakko luoda mitään. Hänessä on itsessään rakkauden täyteys. Uskon myös, että hän loi ihmisen omaksi kunniakseen ja rakkautensa kohteeksi. Jumala loi ihmisen vastuulliseen suhteeseen kanssaan ja vastuulliseen suhteeseen ihmisten kesken ja myös vastuulliseen suhteeseen muuhun luomakuntaan. Vaikka ihminen lankesi, uskon, että Jumala tiesi mitä hän teki.
Ymmärrän, että uskovaisena vanhempana voi olla hyvin hämmentävää, että oma lapsi on seksuaaliselta suuntatumiseltaan erilainen. Toivon, että voitte kuitenkin vanhempina rakastaa ja tukea lastanne läpi hänen elämänsä siitä riippumatta, tapahtuuko hänessä muutosta heteroseksuaaliksi. Hän tarvitsee hyväksyntäänne poikananne.
Uskon, että Vuorisaarna on tarkoitettu kaikille kristityille opiksi. Kuitenkin Raamattua täytyy tulkita. Minusta Luther on mielestäni oikeassa, kun hän sanoo, ettei Vuorisaarnaa kyetä noudattamaan. Ainoa, joka siihen kykeni, on Kristus itse.

Kuitenkin minusta helluntailainen teologi Veli-Matti Kärkkäinen sanoi hyvin siitä, että voimme pyrkiä kasvamaan Vuorisaarnan ihannetta kohti, tosin koskaan sitä saavuttamatta.
Oppi ikuisesta kadotuksesta on ahdistavin kristinuskon opinkohta. Jos joku, joka uskoo siihen, ei ahdistu sitä ajatellessaan, minusta hän ei joko tajua sitä, mistä uskomuksessa on kyse tai sitten hän ei ole tunne-elämältään täysin inhimillinen.

Lukeudun niihin, jotka uskovat tähän opinkohtaan. En voisi kiduttaa lastani ikuisesti. Helvetti on vaikea asia ja ymmärrän kyllä, että monet vihaavat sen takia kristinuskoa, varsinkin jos heitä on sillä peloteltu etenkin, jos he ovat olleet herkässä iässä, kun tämä on tapahtunut.
Jos en uskoisi kristinuskon totuusväittämiin, en pyrkisi elämään kaikessa kristinuskon opetusten mukaisesti, varsinkaan levittämään kristinuskoa. Joitakin asioita ehkä noudattaisin, jos näkisin sen järkevänä ja käytännöllisenä. Kristinusko on muovannut ajatteluani sen verran perusteellisesti, että kysymys on haastava. Toivottavasti ei mennyt off-topic.
En lähesty Raamattua lopunajan tapahtumien karttana. Ajattelen, että se on kristitylle uskon ja elämän ylin auktoriteetti. Keskeisintä Raamatussa on mielestäni evankeliumi. Raamatussa kuvataan pelastushistoria luomisesta uuteen luomiseen. Näiden välissä merkittävimpiä tapahtumia ovat lankeemus ja lunastus.

Profeettojen tekstien ymmärtämiseen on avuksi, jos tuntee kunkin tekstin historiallista taustaa. Jo se, elikö profeetta Israelissa (Pohjois-valtio) vai Juudassa (Etelä-valtio) ja toimiko hän ennen pakkosiirtolaisuutta, sen aikana vai sen jälkeen, luo tärkeää pohjaa kunkin kirjan sanoman ymmärtämiselle.
Todella kamala uutinen. Voin sanoa, että minulla oli todella hyvä adventisti-esimies, kun olin kiinteistönhoitajana. Hän oli tasapainoinen ja hyväsydäminen mies, ammattitaitoinen ja ahkera.
Oleellista on toki myös se, miten määrittelee termin älykäs.
Fundamentalismi on saanut nimensä kirjasarjasta The Fundamentals. Sen kirjoitti ryhmä yhdysvaltalaisia herätyskristittyjä, jotka pyrkivät puolustamaan akateemisesti tärkeäksi mieltämiään asioita kristinuskossa, kuten Jeesuksen ihmetekoja ja ruumiillista ylösnousemusta, modernismia vastaan, joka tulkitsi kristinuskoa naturalistisesti. Myöhemmin fundamentalismista tuli taantumuksellinen ja vastakulttuurinen liike. Yhä nykyisin siihen liittyy anti-intellektuaalisuutta ja eristäytymistä ympäröivästä kulttuurista. Viime vuosikymmeninä on puhuttu myös ei-kristillisestä fundamentalismista, mm. ääri-islamilaisisten yhteydessä.
Kyllä, se on usein niin, mutta ei aina.
Isoja ongelmia on kirkolla jo nyt ja edessä vielä enemmän. Kirkon aktiivisin väki on herätysliikkeitten ihmiset. Jos kirkko sanoutuisi irti herätysliikkeitten arvoista, kirkkoon syvimmin sitoutuneet ihmiset kaikkoisivat sieltä. Toisaalta kirkko on syvin sitein kytköksissä suomalaiseen yhteiskuntaan, suurin osa luterilaisista ei jaa perinteisiä kristillisiä käsityksiä kirkon opin ja etiikan suhteen. En usko, että on olemassa mahdollisuuksia ratkaista tätä jännitettä.
Ajattelen, että arvot ja etiikka kuuluu olennaisesti uskontoihin, mutta minustakin on hieman ongelmallista sijoittaa se uskonnot ja uskomukset otsikon alle. Etiikka kuuluu ihmisyyteen maailmankatsomuksesta riippumatta. Sopisi aivan yhtä hyvin filosofiaan. Ymmärrän että turhauttaa, jos ei saa täällä asiallista keskustelua aikaan.
Haluaisin sanoa, helluntailaisilla ja roomalaiskatolisilla on joissakin kysymyksissä enemmän yhteistä kuin luterilaisilla ja katolilaisilla. Veli-Matti Kärkkäinen, helluntailainen Fullerin teologisen seminaarin systemaattisen teologian professori, teki väitöskirjan katolisen kirkon ja helluntailaisten ekumeenisista keskusteluista.

Luterilaiset ovat yleensä monergisteja, roomalaiskatoliset ja helluntailaiset ovat yleensä synergistejä. Minusta on hienoa, että karismaattinen uudistus on saanut hyvän vastaanoton katolisessa kirkossa. Katolisilla on vahvemmat juuret ja ajattomampi liturgia kuin helluntailaisilla. Iloitsen myös Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen tuomasta uudistuksesta, vaikka myönnän, etten ole perehtynyt kunnolla katolilaisuuteen. Kun minulla on aikaa, alan siitä, että luen Katolisen kirkon katekismuksen.
Miten määrittelet termin fundamentalisti?
Toivoisin, että olisimme armollisia menneiden aikojen ihmisille. Heiltä puuttui se perspektiivi, mikä meillä nykyisin on lukemattomien ajattelijoiden ja tutkijoiden työn tuloksena. Osa nykyisistä käsityksistämme voi olla kahden sadan tai kahden tuhannen vuoden päästä silloisen tutkimuksen valossa satuilua, jos ihmiskunta on vielä silloin olemassa ja tiede ja kulttuuri kukoistaa. Tuskin kovin monesta meistä kirjoitetaan graduja tai väitöskirjoja. Platon ja Descartes ovat kuitenkin jättäneet pysyvän jälkensä historiaan.
Klassinen uskon määritelmä on, että usko on totenapitämistä. Tätä korosti roomalaiskatolinen teologi Tuomas Akvinolainen keskiajalla. Minusta usko on sitäkin, mutta se ei vielä ole pelastavaa uskoa. Jaakob Vanhurskas kirjoittaa kirjeessään, joka on otettu Uuden testamentin kaanoniin, että usko Jumalan olemassaoloon ei ole vielä pelastavaa uskoa.

Martti Luther korosti sitä, että usko on luottamusta. Tämä on minusta uskonnollisen uskon hyvä määritelmä. Tällainen usko ei ainoastaan hyväksy todeksi persoonallisen Luojan olemassaoloa ja niitä Jeesus Nasaretilaiseen liittyviä pelastushistoriallisia tapahtumia, kuten ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta, joita kuvataan Uuden testamentin evankeliumeissa. Usko on luottamusta, että Kaikkivaltias on armollinen Jeesuksen sovitustyön tähden syntiselle, juuri minulle, joka turvaan häneen.
Tarvitseeko Kolminaisuusoppia selittää lapselle? Eikö riitä, että kertoo mitä kristityt uskovat Kolminaisuudesta? Minusta tuntuu tavattoman vaikealta edes ymmärtää Kolminaisuutta saati sitten selittää aikuiselle.

Kristinusko opettaa, että on yksi Jumala. Yhdessä jumaluudessa on kristittyjen mukaan kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi olemus, kolme persoonaa. Kun lapsi kasvaa isommaksi ja häntä kiinnostaa, voi avata asiaa hieman enemmän.

Itselleni luontevin tapa lähestyä Kolminaisuutta on Jeesuksen Kristuksen persoona. Hän on mm. Johanneksen evankeliumin kirjoittajan mielestä Jumala ja kuitenkin erillinen Isästä Jumalasta. Ja kun on Isä ja Poika, siitä voi edetä Pyhään Henkeen. Yksinkertaistettuna opin historiallinen kehittyminenkin meni tuohon tapaan.
N. T. Wrightin filosofian tuutor luki The Resurrection of the Son of God-kirjan ja totesi, että Wright argumentoi hyvin, eikä hän osaa perustella miten muutenkaan asia voisi olla, mutta koska hän on ateisti, hän valitsee uskon siihen, että on olemassa joku muu selitys, kuin että Jumala herätti Jeesus Nasaretilaisen kuolleista.

Wright totesi tähän, että se on "fine", hän ei kiusaa ateisti-ystäväänsä uskoon, koska kristinuskon perustavaa laatua olevan totuusväittämän hyväksyminen edellyttäisi muutosta maailmankatsomuksessa.

Usko on asia, johon ei voi, eikä saa pakottaa ihmistä. Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa. Se on perususkomus, aksiooma, jonka voi ottaa lähtökohdaksi tai hylätä lähtökohtaisesti. Samoin on laita Jumalan olemassaolon kieltämisen.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi olla kaikkien vakaumuksellisia agnostikkoja, koska tämä perususkomus on vastoin sekä ateismia että teismiä. Sinänsä agnostismi on oikeutettu perususkomus, kuten teismi ja ateismi, mutta sitäkään ei voida todistaa.
Kuulostaa tosi ikävältä. Sinua on kohdeltu kyllä väärin. Toivottavasti pystyt antamaan anteeksi. Joskus äärimmäisen vaikeistakin aviokriiseistä voi selvitä. Joskus liitot taas kariutuu, mutta Jumala on hyvä ja armollinen. Hän antaa anteeksi. Minusta kannattaa pyytää seurakunnalta, eli uskovilta kristityiltä, paljon esirukousta. Taivaan Isä antakoon apuaan ja siunaustaan.
Tämä tulee varmaan puoli vuotta liian myöhään. Tässä kuitenkin hyödylliseksi havaitsemiani kirjoja terveydestä: Riku Aalto, Lasse Seppänen: Kuntoilijan pieni ravinto-opas - avain parempaan ravitsemukseen (Ducendo Oy 2008); Terveysliikunta (toimitettu, Duodecim 2011) ja Markku Partinen, Maarit Huovinen: Terve uni (WSOY 2009).
41 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt