Vapaa kuvaus

Olen porvarillisesti ajatteleva kommunisti, joka lukeutuu lähinnä Keskustan yläpuolelle.

Aloituksia

128

Kommenttia

663

  1. Tätä nykyä tahtovat mennä sekaisin pääministeri ja Konsta Pylkkänen. Jutut kummallakin muistuttavat kovasti toisiaan. Jo yhteiskuntasopimus käsitteenä on kuin huitaisu ilmaan, sillä ei ole konkreettista sisältöä. Koko ajatushan on peräisin valistusajan filosofeilta, jotka pähkäilivät miksi järjestäytynyt yhteiskunta on mahdollinen ilman että vallitsisi anarkia ja ihmiset kävisivät toistensa kurkkuihin kiinni. Tätä järjestäytyneisyyttä sitten keksivät nimittää yhteiskuntasopimukseksi. Ei tällä ajatuskonstruktiolla mitään konkreettista sisältöä ole koskaan ollut sen enempää kuin työreformillakaan.

    Suurin mieleen juolahtanut työreformi tapahtui käsittääkseni muinaisessa Egyptissä, kun piti saada pyramidit rakennetuiksi. Siinä sitä oli reformia kerrakseen kun toistasataa metriä korkean pyramidin huipulle piti saada tonnien painoisia lohkareita. Sittemmin Esko Iironpoika Aho yritti reformia Suomessa ja kaipa Nokia sitten oli pyramidi, joka tosin sortui, mutta rikastuihan siinä jokunen faarao ja tavallinen kansa köyhtyi.

    Yhteiskuntasopimuksessa olisi jotakin tolkkua, jos sen nimi muutettaisiin talouselämän rakenteiden uudistamiseksi eikä työläisen kurittamiseksi. Tuottavuudesta ei ole mitään hyötyä, jos tuotteet eivät mene kaupaksi eikä yritys muuta toimintatapojaan ja menettelyitään nykyaikaa vastaavaksi. Työ on vain yksi osa yritystoimintaa, josta kokonaisuudessaan vastaa yritysjohto.

    Höpinä työn työtä luovasta vaikutuksesta on höpinää. Vasta investointien kautta saadaan uutta työtä. Siksi yritysjohdon pitäisi jo lahkeet paukkuen tehdä uusia investointisuunnitelmia. Niin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessakin pätee se, että vähäosaisia kuritetaan ja yritysjohto pääsee kuin koira veräjästä. Luikkii jopa ulkomaille kansalaisilta vohkitut rahat perstaskussaan.
  2. Nykyaikana pitäisi pohtia sitä mitä tarkoitetaan yritystoiminnan ja taloudellisen toiminnan edellytysten luomisella. Poliittisessa päätöksenteossa elävät vielä lähinnä aatamin aikuiset käsitykset julkisesta vallasta ja julkisen vallan tehtävistä vaikka jälkeenjääneisyydessään talouselämä johtajineen on aivan omassa luokassaan. Päätöksentekijöiksi sentään näyttävät pyrkivän edes jossain määrin valveutuneet ihmiset.

    Monessa tapauksessa tänä päivänä julkinen talous ja yksityinen eivät juuri toisistaan eroa. Siksi on suorastaan naurettavaa, että jotkut yritysjohtajiksi kutsutut möykkäävät naama punaisena julkisen sektorin liian suuresta koosta, vaikka kysymys on yhtälailla yksityisen sektorin heikosta suorituskyvystä.

    Ongelma muodostuu myös talouden rahoituksesta, joka on Euroopan keskuspankin vastuulla, mutta ongelmat kärjistyvät nimenomaan yksittäisissä jäsenvaltioissa, joilla ei ole valtaa säädellä edes omaa rahapolitiikkaansa saati sitten viljelijän kasvattamansa hyötykasvin mittoja. Kaiken kukkurana yli äyräidensä menevä kyttääminen. Jopa ylhäältä avaruuksista satelliitit kyttäävät, ettei lomakkeisiin laiteta liian suuria peltopinta-aloja.

    Vaikka julkinen ja yksityinen sektori yhä enemmän muistuttavatkin toisiaan, niin sekoittaa niitä ei pidä. Jollakin taholla pitää olla auktoriteetti puuttua makrotason ilmiöihin ja siihen, etteivät yksittäiset yritykset tyhmyyksissään syökse valtakuntaa vain entistä suurempiin vaikeuksiin. Tosin ei julkinen valtakaan oikeita päätöksiä takaa, mutta ainakin mahdollisuus järkevään toimintaan pitää säilyttää.

    Surkuhupaisin tässä kaikessa on Suomen pankki, joka ennustaa, että talouskasvu on yksi prosentti vuosikymmeniksi tästä eteenpäin. Hyvänen aika, eihän edes oikea lottokuponki pysy samana viikosta viikkoon. Joten melkoisia "intiaaneja" pankissa, täytyy todeta.
  3. Jos asia olisi noin, niin ei muuta kuin säädetään laki, että jokaisen pitää olla yrittäjä. Nyt kysynkin, kuka silloin tekee niin kutsutun työn? Pitääkö silloinkin kaiken kuulua mainitsemallesi yrittäjälle?