Vapaa kuvaus

Hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Corona Panmedia konsernissa.

Lisää kuvaan vapaus!

Maailma on kova, elon taisto ankaraa ja useimmat ihmiset tylyjä. Minä en ole.

Kuka prostituoi prostituoidut?

Valehtelet minulle, enkä minä sano vastaan. Se ei johdu siitä, että uskoisin sinua, vaan siitä, etten näe syytä riidellä kusipäiden kanssa.

Ja sit mää keitän semmost kaffetta ku ylkämiästä!

Aloituksia

1

Kommenttia

120

  1. Jokaisen+nykyisen+seilipaatin+keulassa+on+ihmeellinen+putkihässäkkä,+josta+törröttää+ankkuria+ja+sellaista+rullaa+ja+tällaista+tappia.+Ennen+pitkää+joku+huomaa,+että+saman+asian+ajaa+hiukan+viisto+keularanka,+ja+näin+pidentyneelle+kannelle+voidaan+tehdä+rullat+ankkurille+ja+jemmata+keupurjeen+rullalaite+sinne+syntyneeseen+sisätilaan.+Systeemit+muuttuvat+ja+ihmisten+kauneuskäsityksetkin+ovat+muuttuvaiset.Kaunein+purjevene+on+muuten+Mälar+22.
  2. Hienoa,+että+joku+aikuinen+on+tulossa+kevytvenepurjehduksen+pariin!+Itse+olen+jollaillut+aikuisiällä,+vaikka+tällä+hetkellä+olenkin+köliveneilijä.+Eurooppajolla+on+varmasti+oikein+hyvä.+Laser+radial+voisi+olla+toinen.+Laseria+saattaa+jopa+joku+myydä+suomessa.+Varastossa+tuskin+on+kenelläkään.+Sanoisin,+että+eurooppajolla+on+ergonomisempi+hengaamisen+kannalta,+mutta+laser+hauskempi.+Tosin+olen+purjehtinut+vain+standard-mallin+laserilla.Maailmalla+on+tukuittain+erilaisia+jollia.+Niille+ei+ole+maahantuojaa+eikä+niitä+juuri+löytäne+käytettynä+maastamme.+Yhden+hengen+kevytveneistä+sinulle+voisi+sopia+vielä+contender,+mutta+se+on+teknisesti+vaativa+trapetsijolla+-+mikä+tosin+säästää+hengaamisen+vaivassa.+Veneitä+on+maassamme+joitakin+kappaleita.+Lukemani+mukaan+kevyetkin+purjehtivat+pärjäävät+sen+kanssa.+Sitä+en+tiedä,+mitä+tuo+"kevyt"+tässä+tarkoittaa.Yhden+hengen+jollista+on+vielä+kaksi+vaihtoehtoa,+jotka+sulkisin+pois:+finnjolla+vaatii+liki+100-kiloisia+lihaskimppuja+kipparikseen.+Olen+sellaistakin+teinipoikana+kokeillut,+ja+kyllä+siinä+jolla+vei,+en+minä.+Ok-jolla+sopii+vähän+kevyemmällekin,+mutta+hyväkuntoisia+ei+taida+Suomesta+löytyä+enää.+Ruotsista+kyllä.Yllä+mainittu+vikla+on+kiva+vene,+jos+sinulla+on+purjehduskaveri.+50-kiloiselle+aloittelijalle+se+on+vähän+raskas.+Teinipoikana+minulla+oli+sellainenkin,+ja+purjehdin+sillä+joskus+yksin,+mutta+ei+silloinen+50+kilon+massani+oikein+riittänyt+viklan+tehokkaaseen+purjehtimiseen+yksin.+Lightning+on+liki+kuusi+metriä+pitkä,+painaa+kolmisen+sataa+kiloa+ja+kisoissa+sitä+seilaa+kolmen+hengen+miehistö.+Kaksinkin+varmaan+onnistuu+suopealla+säällä.
  3. On noita holisteja minunkin lähipiirissäni. Juomisen aiheuttamat kirot on nähty, joskaan ei itse koettu. Olen huomannut, että lopettaminen ei ole kiinni selkärangasta. Ryhtiliikkeet näyttävät olevan tuomittuja epäonnistumaan, vaikka jonkin aikaa auttaisivatkin. Turha siitä selkärangasta on vaahdota, kun tässä asiassa heillä ei sellaista ole. Ei pysty ottamaan itseään niskasta, koska käsi ei nouse ja voimat eivät riitä. Toisten ihmisten oikeassaolo ei auta ja totuuksien lateleminen aiheuttaa vain vastarintaa tai vastaanotto on välinpitämätön.

    Näyttää siltä, että viina tekee päätökset, ei juoppo. Etanoli ei tietenkään päätä mitään, mutta jostain syystä jotkut ovat alttiimpia alkoholismille kuin toiset. Meillä, jotka emme ole niin alttiita, ei ole mitään syytä röyhistää rintaamme. Emme me joudu ponnistelemaan pysyäksemme kohtuudessa tai kokonaan raittiina. Ylpeydenaihe on niillä, jotka ovat päässeet eroon juomisesta, minkä avulla sitten ovatkin.

    Monille näyttää olevan mahdotonta käsittää, miksi heidän hyvät neuvonsa eivät päde. On kaiketi vaikea uskoa, että riippuvuus on viisautta vahvempi asia. Viime kädessä me emme kuitenkaan voi juuri muuta kuin olla tarjoamatta juomisen mahdollisuuksia ja kenties auttaa joissain arkiaskareissa. Sen lisäksi voimme vain muistuttaa erilaisten hoitojen mahdollisuudesta sen hetken varalta, että alkoholisti motivoituisi hankkimaan apua. Ja ainahan sitä toivoo, että alkoholisoitunut läheinen kohtaisi jonkin sellaisen muutoksen, joka pistäisi pisteen ryyppäämiselle. Ehkä vielä sekin auttaa, että jos holistia kiinnostaa jokin harrastus tai puuha, niin osallistuu hänen kanssaan siihen. Sillä tavalla antaa myönteistä palautetta ja tukea terveille elämäntavoille. Ylipäätään ihmisiin kai voi vaikuttaa paremmin ja pitkäkestoisemmin myönteisin kuin kielteisin keinoin. Ja se nyt ainakin on varmaa, että muutaman hurskaan totuuden sanominen ja yksin jättäminen eivät aiheuta mitään muuta kuin halvan tyydytyksen hurskastelijassa.
  4. Tuo, että onko poskipusu tai muu yksittäinen teko pettämistä, on oikeastaan vain esimerkkitapaus, jonka voi pistää luokkaan pettäminen tai ei-pettäminen. Pettämisen raja lienee epäselvä, mutta jotkut teot ovat silti selvästi hyväksyttäviä ja toiset väärin.

    Lähtisin liikkeelle sellaisesta ajatuksesta, että kypsässä suhteessa kumpikin osapuoli välttää tekemästä tekoja, joiden tietää loukkaavan toista. Eli jos toinen ei ole millänsäkään kaverien halaamisesta, se on okei. Jos puoliso ei pidä halailua hyväksyttävänä, sitä ei sitten tehdä. Jossain tietenkin tulee kohtuuden rajat vastaan, vaikka rajat olisivatkin liukuvat ja niitä joka suhteessa jossain vaiheessa kai hiukan pitää selvitellä. Lisäksi asia ei ole yhdenkään parin yksin pääteltävissä. Jos pariskunnan osapuolella on jotakin suhteelta näyttävää vaikka työkaverinsa kanssa, työyhteisö voi päätellä, että suhde on olemassa, vaikka asianomaiset kuinka inttäisivät vastaan. Edelleen ollaan tekemisissä sen kanssa, että mitä kannattaa antaa ihmisten ymmärtää. Nuoret ihmiset sanovat usein painokkaasti, etteivät välitä toisten puheista tai ajatuksista. Tietynlainen kovapintaisuus on ihan hyväkin ominaisuus, mutta kyllä peiliin on syytä katsoa, jos tällaiset vain-kaveruudet alkavat aiheuttaa sosiaalisia ongelmia.
  5. Suomessahan oikeusjärjestelmän historia tuntee tapauksen, jossa huomattavan humaltunut päällikkö saa ajattaa veneensä päin siltaa niin että toinen mukana ollut menehtyy. Tämä paljon julkisuutta saanut tapahtuma ja sitä seurannut oikeudenkäynti asetti koko oikeuden melko kummaan valoon. Vesiliikennettä koskevia lakeja ei kaiketi tarvitse noudattaa – ainakaan, jos maksukykyä riittää. Kuolemankin saa aiheuttaa.

    Hitaan moottoriveneen kuljettaminen tutuilla vesillä huomattavassa humalassa ei liene vaikeaa. Se varmasti sujuu 0,9 promillen tilassa. Tilanne muuttuu, kun alla on nopea vene, liikutaan vilkkaalla väylällä ja kymmenien solmujen nopeudella. Merenkulun vaarat tuntuvat olevan luonteeltaan toisenlaisia kuin tieliikenteen. Teillä vaarat ilmenevät yhtäkkiä ja toteutuvat tai ovat ohi muutamassa sekunnissa. Vesillä riski on useimmiten vähäinen. Pieni mahdollisuus muuttuu todennäköisyydeksi vaivihkaa. Tämä hitaus saa monet luulemaan, että veneily on niin helppoa, että siitä suoriutuu humalassakin. Merenkulun onnettomuuksiin kuitenkin näyttäisi kuuluvan sellainen ilkeä puoli, että onnettomuuden todennäköisyys muuttuu varmuudeksi yhtä vaivihkaa. Lopulta jäljellä on ne hetket, joina ei pysty tekemään enää muuta kuin odottamaan vaaran toteutumista. Onnettomuuden tapahtuessa selväpäinen selvinnee vähemmin vahingoin kuin juopunut, jos selvä ylipäätään onnettomuuteen joutui.

    0,5 voisi olla ihan hyvä raja vesiliikenteessä, ellei peräti 0,2 tai 0,3. 0,5 on sikäli turha, että se antaa luvan naukkailla pari kaljaa mikä mahdollisesti vaikuttaa suorituskykyyn. Edellä vaadittiin perusteita rajoitukselle. Rajoitus on siitä helvetin hyvästä syystä, että alkoholi heikentää suorituskykyä. Leppeänä kesäpäivänä puolen promillen kännissä pärjää varmasti murheitta, mutta kun rajat pitää asettaa niin, että useimmissa tilanteissa jää vielä pelivaraa. Joten miten olisi syksyinen yö, vastatuulta 13 m/s, sumu tai ankara sade ja jäljellä oleva pitkä matka ja kenties rannikon lähestyminen? Useimmat alkoholin puolestapuhujat vissiin toteavat, että siinähän se alkoholi ehtii palaa, kun hissukseen etenee. Toinen seikka, mikä minua kummastutti, oli väite tiedon puutteesta. Jokainen tietää, että promillen humala vaikuttaa käytökseen, toimintaan ja arviointikykyyn. Sitä ei muuta hyväksi se asia, että jonkin yksittäisen asian tilastomateriaali on keräämättä. Käsittääkseni kuitenkin Suomen vesillä ei menehdy selväpäinen purjehtija vaan humaltunut moottoriveneilijä. Sen verran pitää olla malttia, että pärjää alkoholitta sen ajan, jonka on vesillä. Ja koska monilta näyttää puuttuvan arkinen järki, kun alkoholista puhutaan, on pakko säädellä rajoja ja valvoa niitä.

    Vesillä pitää olla vesiselvänä. 0,2 tai 0,3 promillen raja olisi lähinnä pelivaraa: jos illalla on juhlinut, on melkoisen vaikea laskea tunnin tarkkuudella, milloin alkoholi on poistunut elimistöstä. Minusta pitää odottaa niin kauan, että varmasti on, mutta pieni erehdyksen vara pitää olla.
  6. Niin, en tiedä, montako kertaa nuo satavuotiaat puupaatit on rakennettu uudelleen, mutta voimme hyvin olettaa, että suuriakin remontteja on tehty. Ja nimenomaan epäilin, että lasikuitu-polyesteri-laminaatin särkee lopulta polyesterin haurastuminen ja muodonmuutokset. Auringolta ja vedeltä suojaamiseen on keinot. Lisäksi esitin asiani ehdollisesti: JOS on niin kuin kuulin, NIIN sitten kuttaperkkapaattia uhkaa seikka, josta laitureiden viisaat eivät vielä ole kovin paljon pauhanneet.

    Jotta vakuuttuisin tästä asiasta suuntaan tai toiseen, pitäisi olla tietoa tuosta sidemateriaalin haurastumisesta. Sehän on selvää, että hyvälaatuisen kuttaperkkapaatin kestoa ei vielä tiedetä. Mutta mutta... omassa ikivanhassa puukiulussani on alkuperäinen kölilankku, alkuperäinen laudoitus, alkuperäiset kaaret, alkuperäiset kansipalkit, alkuperäiset... ai joo. Kölipultit ja peräsinlapa ovat uudempaa tuotantoa. Summa summarum: emme tiedä puisenkaan huviveneen kestoa. Jokaveneilijän kannalta olisi toki hienoa, jos lujitemuovivene olisi ikuinen. Niin ei kuitenkaan näyttäisi olevan.

    En saa uskottua polyesterin ja lasin liiton iäisyyteen, kuten en epoksinkaan ikuiseen kestoon. Ja ei, minulla ei ole valmista perustetta. Siksi olen täällä kirjoittamassa. Kyse on intuitiosta, joka asettaa yleisen totuuden kyseenalaiseksi. Laituriparlamentissa ei toki parane esittää, että jonkun paatti katoaisi maailmasta vaikkapa 200 vuodessa. Mitään käytännön merkitystä sillä ei ole, mutta moni tuntisi tulleensa tallotuksi, koska heidän totuuttaan kyseenalaistetaan. Jos haluamme väittää tavallista, 1970-luvulla laminoitua Finn 26:tta ikuiseksi olioksi, pitää edes tietää, millä ehodilla niin on. Niitä ovat ainakin säännöllinen pintamateriaalin uusinta (kerran sadassa vuodessa, vaiko peräti kerran 50 vuodessa?); liiallisten kuormitusten välttäminen (ei purjehtimista yli 10 m/s tuulessa?), ei altistumista polyesteriä pehmentäville kemikaaleille (onko sellaisia?)...

    Tämä tieto on tietenkin Pertti Perusveneilijän kannalta marginaalista ja hiusten halkomista. Loppuun käytetty kuitupaatti on kuitenkin ongelmajäte. Aikaisemmin mainitsemani eurooppajolla todennäköisesti jo murenee jollakin takapihalla tai rantalepikossa. Jos tarkkoja ollaan, niin myös loppuun käytetty puuvene on ongelmajäte. Vanhat puupurret eivät ole säilyneet käyttökelpoisina luomu-uskovaisuuden vuoksi vaan siksi, että ne ovat myrkyllisiä. Omaani on ajettu raskasmetalleja aika raskaalla kädellä, minkä tarkoitus on estää puun lahoaminen, homeen kukkiminen ja kyllästeenä käytetyn pellavaöljyn päätyminen pieneliöiden ruoaksi. Menestys tuntuisi olevan auttava: vene ei ole oleva ikuinen, mutta sillä on vielä paljon vuosia edessään. Mahtoiko veistämön ukkojen mielessäkään käydä 1930-luvulla, että paatti seilaisi yhä 2010-luvulla?

    En saa oltua pahoilani niiden puolesta, jotka arvovaltaisesti rykien yrittävät tarjotella minulle 1970-luvun totuuksia. Pelkkä vanhassa lujitemuovipaatissa viipyilevä kostea ummehdus saa minut arvelemaan, että maailman julmuus voittaa sielläkin.