ted

Vapaa kuvaus

Hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Corona Panmedia konsernissa.

Lisää kuvaan vapaus!

Maailma on kova, elon taisto ankaraa ja useimmat ihmiset tylyjä. Minä en ole.

Kuka prostituoi prostituoidut?

Valehtelet minulle, enkä minä sano vastaan. Se ei johdu siitä, että uskoisin sinua, vaan siitä, etten näe syytä riidellä kusipäiden kanssa.

Ja sit mää keitän semmost kaffetta ku ylkämiästä!

Aloituksia

1

Kommenttia

105

  1. ...ja kuitenkin niin tapahtuu.
  2. Tuo, että onko poskipusu tai muu yksittäinen teko pettämistä, on oikeastaan vain esimerkkitapaus, jonka voi pistää luokkaan pettäminen tai ei-pettäminen. Pettämisen raja lienee epäselvä, mutta jotkut teot ovat silti selvästi hyväksyttäviä ja toiset väärin.

    Lähtisin liikkeelle sellaisesta ajatuksesta, että kypsässä suhteessa kumpikin osapuoli välttää tekemästä tekoja, joiden tietää loukkaavan toista. Eli jos toinen ei ole millänsäkään kaverien halaamisesta, se on okei. Jos puoliso ei pidä halailua hyväksyttävänä, sitä ei sitten tehdä. Jossain tietenkin tulee kohtuuden rajat vastaan, vaikka rajat olisivatkin liukuvat ja niitä joka suhteessa jossain vaiheessa kai hiukan pitää selvitellä. Lisäksi asia ei ole yhdenkään parin yksin pääteltävissä. Jos pariskunnan osapuolella on jotakin suhteelta näyttävää vaikka työkaverinsa kanssa, työyhteisö voi päätellä, että suhde on olemassa, vaikka asianomaiset kuinka inttäisivät vastaan. Edelleen ollaan tekemisissä sen kanssa, että mitä kannattaa antaa ihmisten ymmärtää. Nuoret ihmiset sanovat usein painokkaasti, etteivät välitä toisten puheista tai ajatuksista. Tietynlainen kovapintaisuus on ihan hyväkin ominaisuus, mutta kyllä peiliin on syytä katsoa, jos tällaiset vain-kaveruudet alkavat aiheuttaa sosiaalisia ongelmia.
  3. Suomessahan oikeusjärjestelmän historia tuntee tapauksen, jossa huomattavan humaltunut päällikkö saa ajattaa veneensä päin siltaa niin että toinen mukana ollut menehtyy. Tämä paljon julkisuutta saanut tapahtuma ja sitä seurannut oikeudenkäynti asetti koko oikeuden melko kummaan valoon. Vesiliikennettä koskevia lakeja ei kaiketi tarvitse noudattaa – ainakaan, jos maksukykyä riittää. Kuolemankin saa aiheuttaa.

    Hitaan moottoriveneen kuljettaminen tutuilla vesillä huomattavassa humalassa ei liene vaikeaa. Se varmasti sujuu 0,9 promillen tilassa. Tilanne muuttuu, kun alla on nopea vene, liikutaan vilkkaalla väylällä ja kymmenien solmujen nopeudella. Merenkulun vaarat tuntuvat olevan luonteeltaan toisenlaisia kuin tieliikenteen. Teillä vaarat ilmenevät yhtäkkiä ja toteutuvat tai ovat ohi muutamassa sekunnissa. Vesillä riski on useimmiten vähäinen. Pieni mahdollisuus muuttuu todennäköisyydeksi vaivihkaa. Tämä hitaus saa monet luulemaan, että veneily on niin helppoa, että siitä suoriutuu humalassakin. Merenkulun onnettomuuksiin kuitenkin näyttäisi kuuluvan sellainen ilkeä puoli, että onnettomuuden todennäköisyys muuttuu varmuudeksi yhtä vaivihkaa. Lopulta jäljellä on ne hetket, joina ei pysty tekemään enää muuta kuin odottamaan vaaran toteutumista. Onnettomuuden tapahtuessa selväpäinen selvinnee vähemmin vahingoin kuin juopunut, jos selvä ylipäätään onnettomuuteen joutui.

    0,5 voisi olla ihan hyvä raja vesiliikenteessä, ellei peräti 0,2 tai 0,3. 0,5 on sikäli turha, että se antaa luvan naukkailla pari kaljaa mikä mahdollisesti vaikuttaa suorituskykyyn. Edellä vaadittiin perusteita rajoitukselle. Rajoitus on siitä helvetin hyvästä syystä, että alkoholi heikentää suorituskykyä. Leppeänä kesäpäivänä puolen promillen kännissä pärjää varmasti murheitta, mutta kun rajat pitää asettaa niin, että useimmissa tilanteissa jää vielä pelivaraa. Joten miten olisi syksyinen yö, vastatuulta 13 m/s, sumu tai ankara sade ja jäljellä oleva pitkä matka ja kenties rannikon lähestyminen? Useimmat alkoholin puolestapuhujat vissiin toteavat, että siinähän se alkoholi ehtii palaa, kun hissukseen etenee. Toinen seikka, mikä minua kummastutti, oli väite tiedon puutteesta. Jokainen tietää, että promillen humala vaikuttaa käytökseen, toimintaan ja arviointikykyyn. Sitä ei muuta hyväksi se asia, että jonkin yksittäisen asian tilastomateriaali on keräämättä. Käsittääkseni kuitenkin Suomen vesillä ei menehdy selväpäinen purjehtija vaan humaltunut moottoriveneilijä. Sen verran pitää olla malttia, että pärjää alkoholitta sen ajan, jonka on vesillä. Ja koska monilta näyttää puuttuvan arkinen järki, kun alkoholista puhutaan, on pakko säädellä rajoja ja valvoa niitä.

    Vesillä pitää olla vesiselvänä. 0,2 tai 0,3 promillen raja olisi lähinnä pelivaraa: jos illalla on juhlinut, on melkoisen vaikea laskea tunnin tarkkuudella, milloin alkoholi on poistunut elimistöstä. Minusta pitää odottaa niin kauan, että varmasti on, mutta pieni erehdyksen vara pitää olla.
  4. Niin, en tiedä, montako kertaa nuo satavuotiaat puupaatit on rakennettu uudelleen, mutta voimme hyvin olettaa, että suuriakin remontteja on tehty. Ja nimenomaan epäilin, että lasikuitu-polyesteri-laminaatin särkee lopulta polyesterin haurastuminen ja muodonmuutokset. Auringolta ja vedeltä suojaamiseen on keinot. Lisäksi esitin asiani ehdollisesti: JOS on niin kuin kuulin, NIIN sitten kuttaperkkapaattia uhkaa seikka, josta laitureiden viisaat eivät vielä ole kovin paljon pauhanneet.

    Jotta vakuuttuisin tästä asiasta suuntaan tai toiseen, pitäisi olla tietoa tuosta sidemateriaalin haurastumisesta. Sehän on selvää, että hyvälaatuisen kuttaperkkapaatin kestoa ei vielä tiedetä. Mutta mutta... omassa ikivanhassa puukiulussani on alkuperäinen kölilankku, alkuperäinen laudoitus, alkuperäiset kaaret, alkuperäiset kansipalkit, alkuperäiset... ai joo. Kölipultit ja peräsinlapa ovat uudempaa tuotantoa. Summa summarum: emme tiedä puisenkaan huviveneen kestoa. Jokaveneilijän kannalta olisi toki hienoa, jos lujitemuovivene olisi ikuinen. Niin ei kuitenkaan näyttäisi olevan.

    En saa uskottua polyesterin ja lasin liiton iäisyyteen, kuten en epoksinkaan ikuiseen kestoon. Ja ei, minulla ei ole valmista perustetta. Siksi olen täällä kirjoittamassa. Kyse on intuitiosta, joka asettaa yleisen totuuden kyseenalaiseksi. Laituriparlamentissa ei toki parane esittää, että jonkun paatti katoaisi maailmasta vaikkapa 200 vuodessa. Mitään käytännön merkitystä sillä ei ole, mutta moni tuntisi tulleensa tallotuksi, koska heidän totuuttaan kyseenalaistetaan. Jos haluamme väittää tavallista, 1970-luvulla laminoitua Finn 26:tta ikuiseksi olioksi, pitää edes tietää, millä ehodilla niin on. Niitä ovat ainakin säännöllinen pintamateriaalin uusinta (kerran sadassa vuodessa, vaiko peräti kerran 50 vuodessa?); liiallisten kuormitusten välttäminen (ei purjehtimista yli 10 m/s tuulessa?), ei altistumista polyesteriä pehmentäville kemikaaleille (onko sellaisia?)...

    Tämä tieto on tietenkin Pertti Perusveneilijän kannalta marginaalista ja hiusten halkomista. Loppuun käytetty kuitupaatti on kuitenkin ongelmajäte. Aikaisemmin mainitsemani eurooppajolla todennäköisesti jo murenee jollakin takapihalla tai rantalepikossa. Jos tarkkoja ollaan, niin myös loppuun käytetty puuvene on ongelmajäte. Vanhat puupurret eivät ole säilyneet käyttökelpoisina luomu-uskovaisuuden vuoksi vaan siksi, että ne ovat myrkyllisiä. Omaani on ajettu raskasmetalleja aika raskaalla kädellä, minkä tarkoitus on estää puun lahoaminen, homeen kukkiminen ja kyllästeenä käytetyn pellavaöljyn päätyminen pieneliöiden ruoaksi. Menestys tuntuisi olevan auttava: vene ei ole oleva ikuinen, mutta sillä on vielä paljon vuosia edessään. Mahtoiko veistämön ukkojen mielessäkään käydä 1930-luvulla, että paatti seilaisi yhä 2010-luvulla?

    En saa oltua pahoilani niiden puolesta, jotka arvovaltaisesti rykien yrittävät tarjotella minulle 1970-luvun totuuksia. Pelkkä vanhassa lujitemuovipaatissa viipyilevä kostea ummehdus saa minut arvelemaan, että maailman julmuus voittaa sielläkin.
  5. Ökytalojen hinta kertoo maassa vallitsevasta pessimismistä. Taloudessa kaikki olisivat valmiita siirtämään leikkaukset toisten vaivaksi. Omastaan kukaan ei tingi prosenttiakaan, vaikka se lisäisi itseensä kohdistuvien yt-neuvottelujen uhkaa.

    Toistaiseksi asuntojen hintojen lasku on ollut lähinnä korjausliike. Viime vuosina ihmiset ovat olleet ääliöitä ja maksaneet taloistaan kiskurihintoja, koska muillakin on ollut hienot talot ja pihat. Todellisen voiton tekivät rakennusalan dirikat ja rakennustarvikeliikkeet. Nyt sitten hinnoista putoaa turhamaisuuslisä pois. Jos taloutemme ei suorastaan sakkaa, omakotitalossa on ihan hyvä hinta kiinni. Ei noista taloista varmaan sitä tule saamaan, mitä märissä päiväunissaan kuvitteli. Mutta eiköhän Suomessa vastakin pyritä asumaan sisätiloissa ja olla valmiita maksamaan mukavuudesta. Toivoa sopii, että emme pistä porukalla lekkeripeliksi ja nollata kaiken arvoa saman kusipäisyyden vallassa, jossa uskoimme talouden ikuiseen kasvuun. Onhan talossa kuitenkin sijoitettuna materiaa ja työtunteja ja hyvällä talolla on käyttöarvoa vuosikymmeniksi.
  6. Minä luen, monen vuoden jälkeen...


    Lujitemuoviveneen loppu ei ehkä olekaan uv-säteilyn tai kosteuden aiheuttama haurastuminen tai delaminoituminen. Kuulin väitteen, että polyesteri jatkaa kovettumistaan ikuisesti. Siinä tapauksessa loppu on käsillä, kun polyesterin taivuttelun sieto on huonompi kuin lujitteen. Mutta kauanko se kestää? Voimme olettaa, että riittävän paksu laminaatti joustaa vähemmän ja kestää siis kauemmin. Kerrosrakenteiden kohtalon tiedämme jo olevan se, että ydinmateriaaliin pääsee kosteutta ja jäätyminen tai mahdollisen balsan lahoaminen aloittaa tuhon.

    Hyvin tehty ja hoidettu puuvene kestää toista sataa vuotta. Ruotsissa näitä virkeitä vanhuksia on kaupan aika ajoin. Itselläni on pian 80 vuotta vanha puuvene. Jos ei tapahdu onnettomuuksia, se tulee kyllä saavuttamaan sadan vuoden iän, ja se on sentään sirorakenteinen. Omistin aikanaan selboatin E-jollan, ja se oli kyllä silkkaa rakenteiden keveyttään poistumassa maailmasta jo 90-luvulla, noin 20 vuoden käytön jälkeen. Siitä voi sitten pitää oman parlamenttinsa, oliko kyse rakenteen alimitoittamisesta vai ikääntymisestä.

    Kehtaan väittää, että lujitemuovivene ei ole ikuinen. Edelleen arvelen, että ohuesta laminaatista tehdyt sarjatuotantoveneet eivät ole pitkäikäisiä. Mutta minä en ole insinööri, saati sitten profeetta. Sen sijaan voisin mielelläni keksiä välineen, jolla lujitemuoviveneen pinnasta höylätään useita milliä materiaalia pois. Ehkäpä nanoselluloosa saadaan kaupalliseen käyttöön, ennen kuin bavariat, homeiset skandit ja pohjanmaalaiset laatutuotteet poistuvat keskuudestamme.
  7. Auttaisiko tieto siitä, mitä siinä lentoonlähdössä ja laskeutumisessa tapahtuu? Mitä ovat ne kaikki vaimeat kolaukset, hurinat ja tärinät, joita koneen kohinan läpi kuuluu? Yhtenä rikkana lentopelon rokassa lienee se, että liikutaan tilassa, joka ei ole ihmiselle luontainen ja täysin ilman mahdollisuutta hallita tai ymmärtää tilannetta.

    Lentäminen perustuu koneen nopeuteen. Riittävällä nopeudella siipi tuottaa nostovoiman, kunhan ilmavirta osuu siipeen oikeassa kulmassa. Turbulenssit ja pyörteet saavat koneen tärähtelemään ja siitä aiheutuu ääniä. Liikennelentokoneet suunnitellaan kestämään suurempia kuormia kuin matkustajat. Yleistäen: jos matkustaja on tajuissaan, kone on ehjä. Se, mikä hermostuneesta matkustajasta tuntuu mahdottomalta ryöpytykseltä, on koneen kannalta normaalia.

    Koneen tekniikka aiheuttaa erilaisia ääniä. Lähtökiidon aluksi moottorit kiihdytetään lentoonlähtötehoon ja kun kone kiihdyttää, ilmavirran kohina voimistuu. Lentoonlähdön jälkeen laskutelineiden ja laippojen liikkeistä kuuluu vaimeita tömäyksiä. Laskeutumista saattaa edeltää voimakaskin jarrutus ilmassa. Tuntuu kuin olisi hätäjarrutusta tekevässä bussissa. Koska vähennettävää nopeutta on paljon, hidastaminen kestää kauan. Koneessa on melkoinen joukko erilaisia ääniä tuottavia järjestelmiä (ja niiden varajärjestelmiä). Kolaukset, tärähdykset, hurinat ja kohinat kuuluvat asiaan.

    Tämänkaltaisten asioiden selvittäminen itselleen voisi ehkä auttaa. Lisäksi karu tosiasia: harjoitus tekee mestarin. Kun ensimmäisestä kerrasta suoriutuu, toinen lienee helpompi. Sitten on sekin mahdollisuus, että kauhu on ylivoimainen. Siinä tapauksessa mikään tieto tai harjoitus ei varmaan auta, vaan on oltava lentämättä.

    Aikaisemmin joku kirjoitti, että jos kone ei matalalla saakaan tarpeeksi ilmaa siipien alle. Kyllä se saa. Lentokoneelle riittää mikä tahansa ilmakerros, joka on enemmän kuin koneen alimman osan etäisyys maan pinnasta. Maan lähellä ground effect-ilmiö tuottaa vielä tavallista enemmän nostovoimaa. Kyse ei ole mistään mysteeristä, joka pitää rötiskön ilmassa (jestas! ihmisten luomuksista yksi kauneimpia, ei rötiskö). Lentokone lentää niin kauan kuin se on ehjä, ja jos matkavauhtia lentävän koneen molemmat/kaikki moottorit jostain kumman syystä sammuvat samaan aikaan, se lentää ilman moottoreitaankin vielä pitkälle. Osapuilleen niin, että jos Turun kohdalla moottorit sammuvat, kone liitää Helsinkiin. Jos ei millään usko, että lentokoneen lento perustuu fysiikan lakiin, kannattaa opetella taittelemaan paperilennokeita. Yhtään loitsua ei tarvitse lukea, että A4-arkki muuttuu pitkälle liitäväksi leluksi.

    Malttia matkaan! Lentopelko on siinä mielessä perusteltu, että ilma ei ole ihmisen luonnollinen tyyssija. Monissa tapauksissa pelko on voitettavissa. Minä en kylläkään ehdota mitään kemiallista hoitoa siihen pelkoon. Ei alkoholia eikä rauhoittavia. Tai no... rauhoittavia, jos on ihmishengen takia pakko mennä lentokoneeseen, eikä muuten onnistu.
  8. Tytöt taitavat useammin sopeutua kouluun kuin pojat. Lapsille ja nuorille asia esitetään niin, että tytöt kypsyvät eli aikuistuvat tyttöjä nuorempina. Asian voisi esittää myös niin, että tytöt saavuttavat nuorempana ja paremmin ne asiat, jotka nykyisessä koulunkäynnissä ovat valttia. Kun koulu loppuu, kympintytöt eivät saa hehkulamppua vaihdettua. Pitää pyytää se entinen mopopoika apuun. Hän kun saavutti jonkinlaista teknistä ja kädentaitoihin liittyvää kypsyyttä sillä välin kun tytöt yrittivät muuttaa elämänsä saippuaoopperan kaltaiseksi.

    Koulu suosii tyttöjä minustakin. Mutta aivan erityisesti se suosii niitä harvoja poikia, jotka pystyvät päihittämään pääosan tytöistä ja saavuttamaan kiitettäviä arvosanoja useimmissa oppiaineissa. Pitäisikö asia kuitenkin kääntää päälaelleen: koulu syrjii poikia? Tavalliselle, eloisalle nuorukaiselle koulu tarjoaa asioita, jotka eivät häntä kiinnosta – ja valtaosaa niistä pitääkin tarjota – tavalla, joka ei poikaa innosta. Jälkimmäistä voisi ajatella uudelleen. Moni poika varmaan menestyisi paremmin, jos esimerkiksi matematiikan ja kielten opetus olisi toiminnallisempaa. Vaan sittenhän koulu suosisi poikia, ja SE NYT EI AINAKAAN SOVI!
  9. Tervetuloa aikuisuuteen! Sinusta ei ikinä tule ihanteidesi kaltaista. Mennyt tulee olemaan osa itseästi myös tulevaisuudessa. Syitä on monta: ensinnäkään kaikkeen haluamaansa ei pysty. Toiseksi, ihminen muuttuu hitaasti, ja ennen kuin on saavuttanut jonkin ihanteensa, koko tavoite on muuttunut tai osoittautunut tyhjäksi. Kolmanneks: elämä ei ole kokonaan hallittavissa. Jotkut uskovat Jumalaan, toiset sattumaan ja kolmannet syiden ja seurausten suhteisiin – vaikka yhdestä syystä arkisessa elämässä voi koitua erilaisia seurauksia. Elämän hallitsemattomuudesta johtuu, että kaikenlaista yllättävää sattuu. Tai sitten syyn ja seurauksen suhde on päinvastainen. Siitä huolimatta tulevaisuuteen voi vaikuttaa, ainakin jos uskoo jonkinlaisen radikaalin vapaan tahdon olevan olemassa.

    Jos sinulla on sairaudeksi luokiteltava masennus, hanki apua. Yleensä ihmiset sinnittelevät omin voimin liian kauan ja kuntoutumisesta tulee pitkä ja tuskallinen. Älä kuitenkaan anna lääkärin tai terapeutin viedä sinua miten sattuu. Jos heidän ehdotuksensa tai väitteensä ovat sinusta täysin tuulesta temmattuja, ne todennäköisesti myös ovat.

    Elämästäsi on suunnilleen neljännes takana. Loppuelämäsi tulee tuntumaan suunnilleen yhtä pitkältä kuin tähänastiset vuotesi, koska ajan kuluminen tuntuu nopeutuvat vuosien mittaan. Älä pelästy, olet yhä nuori ja sinulla on valtavasti asioita edessäsi. Halusin vain muistuttaa elämän kalleudesta. Ehkä myös haluan sanoa, että myös masennus on osa elämän arvokkuutta. Kun se painaa, ei tunnu hyvältä. Mutta murheen ajatkaan eivät ole hukkaan mennyttä elämää, vaan arvokasta kokemusta.

    Et saa menneitä pois itsestäsi. Tyhjää pöytää ei ole. Mielesi ei ollut syntyessäsi tyhjä taulu, vaan siellä oli jo joitakin valmiuksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millainen nuori nainen nyt olit. Esimerkiksi osa lahjakkuuksista lienee perinnöllisiä, ja ne vaikuttavat elämääsi konkreettisesti ilman että tavoittelet mitään päämääriä ankarasti.

    Ihmiset tukeutuvat toisiinsa. Yksin täällä ei pärjää kukaan. Omia ansioitaan korostavat erehtyvät tai jättävät muilta saamansa avun ja tuen kylmästi huomiotta. Sinun iässäsi monilla näyttää olevan tarve korostaa aikuisuuttaan, mikä näyttää jo muutamaa vuotta vanhemman silmissä lapselliselta. Mutta jotakin tarvetta se aikuisuuden näytteleminen täyttää. Oma, ammoinen tyttöystävä mainosti suureen ääneen tulevansa toimeen omillaan. Ikää oli 17 vuotta ja vanhemmat maksoivat vain ruoan, vaatteet, asumisen, koulukirjat jne... Jos haluat olla aikuinen ja arvelet aikuisuuden ilmenevän vaikka siinä, ettei lähde pulkkamäkeen, älä mene. Mielesi todennäköisesti muuttuu joskus, mutta se ei ole tämän hetken murhe.

    Kukaan ei myöskään ole pinnallinen. Tarve olla samanlainen tai toteuttaa yleisiksi luulemiaan arvoja on tarvetta kuulua joukkoon ja sijoittua siinä turvallisesti. Pinnallisuudeksi kutsuttu ilmiö siis perustuu syvälliseen tarpeeseen.

    Elämässä pakkaa ryvettymään ja sen seurauksena kantamaan syyllisyyksiä eri asioista. Se on pahuksen vaikea hyväksyä. Ajan mittaan yleensä saa itselleen ja toisille annettua anteeksi, vaikka tehtyä ei saakaan tekemättömäksi. Sillä ajalla yleensä ehtii jo hölmöillä jollakin toisella tavalla. Täydellisyyttä ei vain taida olla. Mutta ehkä oman keskeneräisyyden hyväksyminen auttaa olemaan suopea toisia kohtaan. Ainakin se opettaa olemaan syyttämättä muita suhtautumaan itseensä suopeasti. Toivotan uudelleen tervetulleeksi aikuisuuteen. Kaikki ikäisesi eivät vielä ole kypsiä pohtimaan omia vaikuttimiaan tai tekojensa seurauksia. Tekisi mieleni sanoa, että hölmöile vastakin, mutta älä enää samalla tavalla kuin ennen. Harva kai täällä mitään helpolla oppii, viisastuminen taitaa tapahtua oman kantapään kautta.
  10. Mikä siinä on naurettavaa?

    Itse en näe kuin yhden ongelman: varhaisnuoret, joista monet ovat epävarmimmillaan vartalonsa muutosten ja olemuksensa kanssa, pistetään lähikontaktiin. Ajankohta on siis väärä. Ehkä viides luokka olisikin parempi ajankohta. Tai vasta yhdeksäs. Minusta on hölmöä lähtee nuoren esittämin emmää-perustein joustamaan tässä. Eihän sitä nyt sentään ole tarvis ensi töikseen korva suussa/suu korvassa notkua siellä parketilla. Kunhan uskaltaa koskea toiseen ja pitää kiinni muutaman minuutin jalkojaan sovitellessaan. Nuoret parketille vain, jos asiaperustetta kieltäytymiselle ei löydy! Ja ainoat asiaperusteet ovat uskonnolliset syyt tai todettu paniikkihäiriö tai muu huomattava sosiaalinen ongelma.

    Netti on täynnä yksittäisyyttään valittavia ihmisiä. Aika monelle miehelle olen tokaissut, että hankkii kunnon tanssitaidon. Naiset kuuluvat arvostavan sellaista. Sen sijaan naiset eivät erityisesti arvosta valittamista, vaikka joku ehkä voi suoda myötätuntoa toisen yksinäisyyden vuoksi. Uskoakseni tanssitaito auttaisi myös ujoa naista. Sen kuin tällää itsensä kauniiksi ja menee lavalle. Rohkeimmat ja sosiaalisimmat siellä etunenässä tulevat pokkaamaan, arvelen.

    Tanssitaito ja siihen kuuluvat hyvät tavat ovat osa sivistystä. Se antaa valmiuksia kohdata vastakkainen sukupuoli tahdikkaasti erilaisissa tilanteissa. Tanssi on nuorillekin hyvä tapa päästä lähelle vastakkaista sukupuolta ilman että pitää väkisin keksiä jotakin hienoa sanottavaa tai muutoin tehdä tikusta asiaa. Lavatansseissa kehtaa lähestyä naista tahi miestä selvin päin ja jos tanssi sujuu, niin aina voi vaikka sanoa muutaman hyvän sanan soittavasta orkesterista - vaikka se olisi keskinkertainenkin. Äkkiä sen huomaa, kenen kanssa askelien lisäksi ajatuksenkulkukin sopii yhteen.

    Lisäksi tanssi on hyvää liikuntaa. Ei vaadi superkuntoa eikä ole pakko saavuttaa huimia tuloksia. Muutamankin kappaleen ajan kestävä pyörähtely permannolla on parempi kuin kaljan ryystäminen syrjässä.

    En muuten edelleenkään osaa tanssia kuin auttavasti. Mutta tarpeen vaatiessa varmasti opettelen paremmin. Todennäköisemmin minut kuitenkin voisi tavata siitä bändistä. Koska pidän tanssia jokseenkin tervehenkisenä touhuna, arvostan myös hyvää tanssimusiikkia.
  11. Seiskaluokan pojat eivät pääosin vielä edes ole finni-iässä. Pikkupoikiahan heistä pääosa on. Ajoitus on siis oikea: opetellaan tanssia ja siihen liittyviä kohteliaita käytöstapoja jo ennen kuin ne visvatäytteiset tulivuoret alkavat purskahdella.
  12. Bretagnessa vuonna 2000 katselin, kun koululaiset kerääntyivät pysäkille odottamaan koulubussin tuloa. Pojat kättelivät toisiaan tuikkasivat paikallisen tyylin mukaisen tervehdyspusun tyttöjen poskelle. Jokainen tulija siis tervehti koskettaen jokaista pysäkillä jo seisovaa. Arvelisin, että sillä opilla tanssi ei ainakaan läheisyyden takia olisi yhtä pelottava kokemus murrosikäiselle.

    Eihän moista tapaa suomessa tarvitse ottaa niin käyttöön. Vieraalta se tuntuisi. Mutta jonkinlainen fyysisen kontaktin ottamisen opettelu olisi paikallaan, ettei sitä tarvetta tarvitsisi hoitaa urheiluksi kutsutulla väkivallalla tms.
  13. Opetussuunnitelman noudattaminen ei ole yksilönvapautesi asia. Sinä olet oppivelvollinen ja jos liikunnan opetusohjelmassa seisoo, että seiskalla tanssitaan, sinäkin tanssit. Asia on tässä mielessä sama kuin se, että valittaisit matematiikantunnilla, ettet halua opiskella prosenttilaskua ja yrittäisit vedota yksilönvapauteen. Ehdotan, että mietit ensin, mitä tuolla yksilönvapaudella tarkoitetaan. Onko sellaista edes kirjattu mihinkään lakiin tai säädökseen.

    Tanssit tai et. Asia on omasi. Opettajasi ei tule heiluttelemaan vartaloasi. Jos et, ratkaisusi näkyy liikunnannumerossa ja ehkä myös käyttäytymisen arvosanassa - jos opettajilla on sellaisen jakamiseen enää oikeutta.

    Lähinnä tulee mieleen, että tanssimisesta voisi saada vapautuksen sovinnolla uskonnollisin perustein. Jos siis satut kuulumaan lestadiolaiseen perheeseen ja sukuun, voit ehkä pyytää vanhemmilta lapun, jossa he pyytävät liikunnanopettajaa päästämään sinut tanssista.

    Mitä muutoin tulee asiasi hoitamiseen, ota ensin selvää. Opettajat kuulevat joka päivä selityksiä yksilönvapaudesta ja vaikka mistä. He ovat kovapintaisia, koska nykyään oppilaat ja vanhemmat eivät juurikaan halua tunnustaa sitä auktoriteettia, jonka lain pitäisi opettajille antaa. Kun esität perusteita omalle väitteellesi, käytä sellaisia perusteita, joiden voit osoittaa olevan olemassa lainsäädännössä tai koulun järjestyssäännöissä. Siinä on sinun keinosi, ei abstrakteissa vapauksissa, joiden olemassaoloa ei ehkä ole kirjattu mihinkään pätevään asiakirjaan.
  14. Jo alkoi purjehdus tuntua halvalta harrastukselta! Koko vuoden kulut ovat parin tuhannen euron luokkaa, tästä merkittävin osuus, noin 1 000 euroa, veneen säilytys, nosto ja lasku. Maalit maksavat jotakin ja varusteita joutuu aika ajoin uusimaan. Entä veneen hinta? Osto ja myyntihinnan erotus on enintään muutamia tuhansia euroja, vaikka ottaisi huomioon vanhojen paatinrötisköjen viimeaikaisen arvon laskun. Kokonaisuudessaan päästään johonkin 3 000 euron tietämille, tekeepi noin 250 euroa kuukaudessa.

    Ja sitten jotkut vielä ihmettelevät, että miten pienituloisella on varaa näin herraskaiseen harrastukseen. No, eihän sitä aina ole erityisesti ollut, mutta jos verrataan niinkin herraskaisiin lajeihin kuin potkupallo, lätkä ja kuvioluistelu...

    Aloitusviestissä ilmoitetut hinnat tosin vaikuttava järjettömiltä. Ratsastus ei maksa 27 000 euroa vuodessa. Hevonen: muutama tonni ja kestää vuosikaudet. Tallipaikka, heinät ja muu ravinto: joitakin satasia kuukaudessa. Kengitys, eläinlääkärit, matka tallille, vakuutukset jne saisivat edelleen aiheuttaa yli 20 000 euroa vuodessa. Sikäli en väitä vastaan, että harrastuksiin saa kulumaan rahaa: jos ostaa uuden ratsun, uuden moottoripyörän tai uuden kilpapurjeveneen joka vuosi, niin maksaahan se. Ja jos haluaa harjoitella taitoluistelua täysipäiväisesti, on varmaan viisainta rakennuttaa oma jäähalli. Muutaman miljoonan se maksaa, vaan ei tunnu missään!
  15. Eiköhän tuo liene ylipäätään määrittelykysymys, että onko masennus sairaus vai ei. Masennuksen tunnetta vastaava keskushermoston tila on voitu osoittaa jo aika päiviä sitten, ja siihen pyritään vaikuttamaan lääkkeillä. Se on siis joissain tapauksissa hoidettavissa oleva asia, mutta jos se ei riitä sairauden kriteeriksi, kyse ei ole sairaudesta vaan jostain muusta.

    Joka tapauksessa se on vaikeasti määriteltävä mutta helposti diagnosoitava asia ja siksi varmaan jotkut käyttävät sitä tekosyynä lintsaamiseen. Sen suhteen odotamme siis joko diagnostiikan kehittymistä tai masennuksen virallista määrittelyä joksikin muuksi kuin hoidettavaksi sairaudeksi.

    Toisinaan sanotaan, että yhteiskunnan tila aiheuttaa masennusta. Työttömyyden, turhautumisen ja epätoivon katsotaan aiheuttavan masennusta. Tällöin kyseessä ei olisi sairaus vaan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus. Voipa olla. Ja luultavasti monien alakulo helpottaisi, jos he voisivat elää palkitsevaa arkea.

    Alkoholinkäyttö on lisääntynyt, ja alkoholi aiheuttaa masennusta. Krapula kestää yhtä kauan kuin juominen vei, mutta masennus voi jatkua kauemminkin. Aivan ilmeisesti masennukseen yhteiskunnallisena ongelmana voisi puuttua vähentämällä juomista. Valitettavasti se on käytännössä hiton vaikeaa. Jos esimerkiksi alkoholin hintaa nostettaisiin rajusti, ongelmakäyttäjät tekisivät kiljunsa itse.

    Ennen vanhaan masennusta ei diagnosoitu. Joitakin ihmisiä pidettiin suru- tai raskasmielisinä. Monet heistä hakivat lohtua viinasta. Ehkäpä toisaalta masennustaipumus altistaa alkoholismille. Kumpi olikaan ensin, muna vai kana.

    Se, miksi masennus luokitellaan, vaikuttaa siihen, kuinka masentuneita kohdellaan. Sen asiaan perehtyneet tietävät, että masentuneet eivät tartu itseään niskasta, vaikka niin kehotettaisiin ihan hyväntahtoisestikin tekemään. He masentuvat entisestään. Pikemminkin kai masentuneiden pitäisi saada kokea onnistumisen iloa aluksi kohtalaisen vähäisestäkin yrittämisestä. Uskoakseni pitkäjänteisyys kasvaa sittemmin kyllä – paitsi jos masennuksen aiheuttaja on voittamaton.

    Jos masennus on sairaus, ainakin joitakin masentuneita voidaan auttaa. Jos masennus johtuu yhteiskunnan tilasta, meidän jokaisen velvollisuus on pyrkiä muuttamaan yhteiskuntaa, sillä se ei ole meistä riippumaton olio. Jos masennus on tunne, meidän pitää tajuta, että tunne ei ole jokin saippuaoopperassa esitetty itkunaama, jonka vaikutus poistuu kun telkkarin sulkee.

    Lopuksi: asia ei ratkea suomi24:n keskustelussa ja harva muuttaa käsityksiään tämän perusteella. Paskanjauhantaa siis. Julkaisen tämän tekstin siinä toivossa, että joku moralisti, niskasta kiinni -mies ja selkärankajeesus lukisi ja edes yrittäisi tarkkailla omia ajatuksiaan. Minäkin olen joutunut tutkailemaan omia näkemyksiäni ja muuttamaan niitä, kun masennus tuli omaan elämääni pyytämättä, terveistä elämäntavoista ja useimmiten reippaasta mielestä huolimatta. Ainoastaan yksi asia on varma: masennus on olemassa ja vain ne, jotka ovat sen kokeneet, voivat olla varmoja, että sen voi saada. Muut eivät voi omalta osaltaan kuin jossitella.
  16. Vastuu pitää näemmä aina langettaa toisille. Nykyajan meininki: itse pidetään vapaudet, velvollisuudet sälytetään toisille. Teini-ikäisiltä vastuu on otettu pois ja seurauksena taitaa olla se, että kun sitä mahdollisen aikuistumisen myötä pitäisi ruveta kantamaan, taitoa ei olekaan. Vastuun opetteluun kuuluu esimerkiksi se, että vaikka auton avainta säilytetään kaikkien saatavilla, sitä ei saa ottaa ennen kuin on ajokortti ja lupa auton lainaamiseen tai peräti oma auto. Emme me mitenkään voi toimia niin, että suljemme nuoret johonkin laitokseen ja eräänä päivänä vapautamme heidät jollain tavalla valmiina aikuisina. Niin ei tapahdu.

    Jos teini ei ymmärrä, että ajamalla kohtuutonta vauhtia voi päästä hengestään, ja uhka toteutuu, vastuu ei ole kenelläkään yksittäisellä ihmisellä. Jälkeenjääneiden omaisten kannalta kyse on valitettavasta tapahtumasta ja suuresta surusta.

    Vastuu on meidän kaikkien yhteinen. Me annamme esimerkin, jota nuoret noudattavat. Jos me juomme ja käyttäydymme typerästi, teinit tekevät samoin. Jos me emme noudata lakia, eivät nuoretkaan noudata. Jos me ajattelemme omaa etuamme ja huviamme lyhytnäköisesti, se passaa oikien hyvin nuorisolle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa nuorista on fiksuja ja törttöilee kohtuullisesti. Sekin kannattaa muistaa, että pääosan maailman pahuudesta aiheuttavat aikuiset.

    Minusta olennaisempia kysymyksiä ovat seuraavat: mistä lohtu omaisille ja missä meidän jokaisen oma vastuumme?
  17. Koska tavallisen ihmisen kannattaa ylipäätään välttää pankin kanssa asiointia, ehdotan seuraavaa: kun seteleitä ja kolikoita alkaa tulvia kodin aukoista sisään, pankkitilien käyttö jäädytetään ja sisään virtaava käteinen käytetään päivittäisiin menoihin. Rahalla voi vielä maksaa kaupassa.

    Jos raakarahaa alkaa vyöryä tupaan yli käyttötarpeen, sen voi kerätä vaikka parin kilon säkkeihin ja myydä pankille sopivaa korkoa vastaan. Kyllä niille käteinenkin kelpaa, kunhan se tulee riittävinä kerta-annoksina. Omassa pankissani jo ihan tonni tai pari tuntuu kelpaavan. Rahavirran lähteille kannattaa kuitenkin ilmoittaa, että suuret, lailliset setelit ovat parhaita, sillä laskemisen vaiva helpottuu. Siinä on tosin se riski, että pankin ekonomeilla menee ykköset ja nollat sekaisin, ne kun on vähän tyhmiä. Mutta niillekin saamme antaa anteeksi. A-men.
  18. Muovikasseista ja pusseista puhuttaessa toivottavasti puhutaan niiden yhteismäärästä, vaivaamatta päätä sillä, onko kyse hedelmäpussista vai muovikassista. Ja jos et ole huomannut, valtamerillä seilaavista muovilautoista on puhuttu jo vuosia. Jos et usko, käypä kuljeksimassa meren rannalla. Yksin itämerikin kuskaa rannoilleen melkoista jätemäärää. Muovikassi on kohtalaisen tavallinen näky meren rannalla.

    Hedelmiä on saatu ostettua ennenkin, ennen kuin niitä pusseja oli. Sinäkin voit ostaa pienen verkkopussin, joka ei paina monta grammaa, ja pakata hedelmäsi siihen ja punnita. Tai jopa punnita hedelmät, pakata ne pussiin ja läiskästä hintalapun mihin parhaaksi näet. Itse suosisin otsaa.

    Asia on niin, että jos jatkamme nykymenoa, emme joudu palaamaan 200, vaan 20 000 vuotta taakse päin. Jos ajattelemme edes hiukan nenäämme pitemmälle, voimme todeta monen asian olleen ennen paremmin. Yksi niistä oli pestävä kauppakassi ja toinen se, että joka saakelin asiaa ei tarvitse pakata erikseen eikä varsinkaan moneen sisäkkäiseen pakkaukseen. Aika monessa asiassa pakkaus lienee tuotannossa suurempi kustannus kuin itse tuote, tai ainakin merkittävä osa tuotteen kokonaishinnasta.

    Kehityksessä on kyse siitä, että joku uskaltaa ajatella toisin kuin muut, esitellä ideansa ja kokeilla, toimiiko se. Aina joskus jokin uusi idea toimii. Niin on yleistynyt muovipussikin. Nyt siitä pussista on kuitenkin tullut ongelma. Me olemme pärjänneet muovipusseitta 1950- tai 60-luvulle. Ja nyt joku luulee sellaista korvaamattomaksi. Se taas ei ole kehitystä, se on tyhmyyttä.
  19. Moottoriveneiden tilannetta en tiedä täsmälleen. Vanhempien purjeveneiden hinnat ovat olleet jo pitkään laskussa. Ja minusta tilanne on ihan reilu. Lujitemuoviveneetkään eivät ole ikuisia. Todennäköisesti itse muovirakenne ei olekaan niin pitkäikäinen kuin takavuosikymmeninä luultiin. Sähkö-, polttoaine-, yms. järjestelmät heikkenevät jne. Takavuosikymmeninä paatista sai markkamääräisesti saman kuin siitä maksoi. Arvon aleneminen riippui siis lähinnä inflaatiosta. Nyt tilanne on toinen. Ostohalua ei ole ja vanhojen sarjatuotantoveneiden rapistuminen näyttää päässeen hyvään vauhtiin. On kerrosrakenteita, joiden ydinmateriaalit lahoavat jne...

    Itse en ole ollut erityisen kiinnostunut kotimaisista käytettyjen paattien markkinoista, koska ne "vanhat homeiset skandit", joita olen katsellut, ovat olleet Ruotsissa paljon halvempia kuin Suomessa viime vuosina. Täällä Lounais-Suo-messa asuvalle Tukholma ei ole veneenostopaikkana paljon Helsinkiä hankalampi. Matka kauppapaikalle vie toki enemmän aikaa.

    Se on nyt vain hyväskyttävä, että toistaiseksi hinnat ovat alhaalla. Ja minkä hinta nyt on laskenut, ei ehkä enää juuri arvokkaammaksi muutu - paitsi jos euromääräiset hinnat jäävät paikalleen mutta inflaatio jälleen kasvaa. Itse en kuitenkaan ole huomannut mitään erityistä noususuhdannetta veneilyharrastuksessa. Pikemminkin mietin, että joko kaikki halukkaat ja maksukykyiset ovat saaneet ostettua pienehkön, sini-valkoisen plaanaavan moottoripaattinsa. Ne nyt sitten vaihtavat omistajia seuraavat vuosikymmenet, kunnes aika niistä jättää.

    Venekauppa busineksena ja veneilyharrastus näyttää olevan melko pätevä suhdannemittari. Paattihommista tingitään, kun talous alkaa huolettaa. Syykin on selvä: veneily on kallista ja tilannetta heikentää se, että viime vuosikymmeninä on hankittu isoja ja monimutkaisia veneitä, joiden hoitoon ei ehkä olekaan aikaa tai varoja. Valitettavasti on siis pistettävä jäitä hattuun ja todettava, että persnettoa tulee. Eivätkä veneet ole ainoa kallis harrasteväline, jonka kanssa niin on käynyt. Jos haluan olla ilkeä – ja taidan vähän ollakin – niin tämä hintojen aleneminen on seurausta siitä, että se väestönosa, joka viime laman jälkeen harjoitti ankarinta ahneutta ja lyhytjänteisyyttä, saivat talouden haukkaamaan paskaa. Valitettavasti he pystyvät maksattamaan laskunsa niillä, joilla ei alunperinkään ollut varaa veneilyharrastukseen.
  20. Koska on osittain työkyvytön. Mikä vaikeus tuon ymmärtämisessä on? Jonkin sairauden takia pystyy tekemään vain lyhyttä työpäivää. Taaskaan elämä ei ole kiinni siitä, mikä kannattaa, vaan mihin pystyy.

    Kurkaas kurillasi, paljonko työvoimalla on avoimia paikkoja ja montako työtöntä maassamme on. Kaikki paikat eivät tietenkään ole työvoimalla tiedossa, mutta ei pitäisi edellyttää kummoista järkeä ymmärtääkseen, ettei niitä töitä vain ole. Äläkä viitsi sönköttää, että kyllä tekevä töitä löytää. Juu. Olen löytänyt minäkin. Palkanmaksuhalujen suhteen on vain ollut niin ja näin. Minusta olisi erittäin kiinnostavaa tietää, millä perusteella väestö jakautuu niihin, jotka joutuvat harjoittelukierteisiin ja niihin, joiden ei tarvitse tehdä paskaduuneja orjapalkalla. Lähisuvussani on monta reipasta tekijää, ja niin vain ovat pudonneet hekin vihreältä oksalta. Aina vain luvataan ja luvataan, jos vielä tekee muutaman kuukauden ylläpitokorvauksella oikein reippaasti. Vaan sanansahan ne pomot aina syövät. Joten pitäkää kiinni sukuelimistänne, kun kuulette ilmauksen "yt".

    1200 eurolla ei ole helppo pärjätä yksin. Sen sijaan kuvittelisin, että taloudestaan tarkkaan huolehtiva pariskunta pärjäilee kohtalaisesti, jos kummallakin on tuloja edes tuon verran. Moralisointi ei kuitenkaan auta. Oikeassaolo sinällään ei helpota ketään. Jos tuloja on, niin talouden ahdistaessa kai pitäisi pyytää apua. Eikä myötätuntokaan pahasta ole, vaikkei se sinällään mitään korjaa. Monia ihmisiä kuitenkin helpottaa, kun saavat kuulla, kuinka toiset ihmiset ovat suoriutuneet elämän vaikeuksista.

    Ja sitten se karu tosiasia: yhteiskuntamme on jakautunut. Osa porukkaa tulee elämään suhteellisessa köyhyydessä lopun elämänsä. Siihen ei auta minkään poliittisen uskon jalo jankkaaminen. Tilanteeseen ei auta kannusteluokun purkaminen ruoskimalla vähäosaisia entistä ankarammin, vaan tylyt tulonsiirrot: niiltä joilla on niille joilla ei ole, jotta se osaton porukka motivoituisi oikeasti. Rankaiseminen ei kannusta eikä luo valoisia tulevaisuudennäkymiä, joita tässä maassa todella tarvittaisiin yleissti ja erinäisten ihmisten kohdalla erityisesti. Voisitteko siis lopettaa suunsoiton ja joutavan pätemisen, jos ette kykene ajattelemaan nykytilannetta pitemmälle!
    21. 3 / 6
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt