Tämä ketju on tarkoitettu päälle kolmekymppisille tai sitä läheneville immeisille joilla ei ole vakituista parisuhdetta ja jotka ovat huomanneet että nuoruuden mennessä ohi ja ihmisten alkaessa asettua aloilleen voi huomata jääneensä yksin.
Minun on vaikea kokea tai nimittää itseäni "yksinäiseksi" varsinkaan isolla Y:llä koska tiedän millaista yksinäisyyttä osa kokee. Heillä ei ole ketään ja itseltä löytyy kuitenkin pari kaveria/ystävää sekä joitakin tuttaviakin.
Sitä vain huomaa että yhä vaikeampi on löytää ihmisiä ympärilleen varsinkaan pitemmäksi aikaa sekä niin että kalenterissa olisi edes jotain täytettä. Varsinkin miehelle vaikuttaa olevan vaikea löytää seuraa.
Tietysti kumppanikin olisi mielessä, mutta olen vähän niitä ihmisiä jotka eivät herkästi lähde suhteeseen varsinkin tietäen ettei sopivaa ole tarjolla ja vähempään tyytyminen tuntuu itsepetokselta ja sen toisenkin ihmisen huijaamiselta siinä toivossa että ei ole yksin ja saa vaikkapa seksiä, läheisyyttä jne. Tältä tiimoilta olen kokeillut myös nettitreffejä joten älkää niitä ehdottako koska siellä arvot on sen verran pinnalliset ettei ulkonäkö riitä tekemään vaikutusta naisiin.
Olen netistä ja mm. harrastuksita koettanut löytää ihan miespuolista kaveriseuraa. Osa ihmisistä tuntuu kovin nuorilta ja osa taas omini kuvioihinsa jo jumahtaneilta.
Ehkä joidenkin elämä menee vain näin että sitä on elämässä yksin ja taapertaa itsenäisesti paikasta toiseen enintään ehkä parin tuntemansa ihmisen turvvin muiden jäädessä lähinnä hyvän päivän tutuiksi?
30+ v. ja Yksin
23
674
Vastaukset
- Art of being alone
Onko muilla vastaavia kokemuksia että ovat jonkin asteisia oman onnensa nojassa kulkevia kulkureita kun toiset vaikuttavat kuuluvat kaikenlaisiin "yhteisöihin" ja "yksiköihin"?
En tahdo tässä vähitellä ehkä parisuhteissa elävien yksinäisyyden tunnetta, mutta onhan se hieman eri asia jos toisen kanssa voi viettää paljonkin aikaa usein niin halutessaan kun taas yksin oleva sinkku on yksin eikä kukaan ole siinä vieressä vain olemassa juuri sinua varten.AP: "Onko muilla vastaavia kokemuksia että ovat jonkin asteisia oman onnensa nojassa kulkevia kulkureita kun toiset vaikuttavat kuuluvat kaikenlaisiin "yhteisöihin" ja "yksiköihin"?"
Olen tuntenut itseni aina kulkuriksi vailla päämäärää aivan viime kuukausiin saakka.
Väitän, että kaikille on olemassa jokin yhteisö, mutta se pitää löytää yrityksen ja erehdyksen kautta.
AP: "En tahdo tässä vähitellä ehkä parisuhteissa elävien yksinäisyyden tunnetta, mutta onhan se hieman eri asia jos toisen kanssa voi viettää paljonkin aikaa usein niin halutessaan kun taas yksin oleva sinkku on yksin eikä kukaan ole siinä vieressä vain olemassa juuri sinua varten."
Tuskinpa tähän ketjuun suhteessa elävät vastaavatkaan.- ---
Samassa tilanteessa ollaan. Olen tietyllä tavalla tiedostanut jo parin-kolmen vuoden ajan, että elämä menee vaan yksinäisempään suuntaan. Viihdyn kuitenkin yksinäni melko hyvin. Nyt vastikään havahduin just tähän, että kaikilla kavereilla alkaa olla jo parisuhde, perhe ja omat läheiset, keiden kanssa viettävät aikaa. Jotenkin on semmoinen olo, että on pudonnut kelkasta. Sisaruksia ei ole, eikä oman ikäisiä serkkujakaan.
Tapaamiset kaveriporukalla ovat vähitellen hiipuneet, ja esim. lenkkeilykavereitakin on jo vaikea löytää. Jos pistän jollekin vaikka tekstiviestiä, niin vastaus viestiin tuppaa välillä unohtumaan. Enkä todellakaan pommita kavereitani koko ajan puheluilla tai viesteillä. En toki ole eristäytynyt täysin, ja näen tuttuja ja ystäviä, mutta enemmänkin voisi aikaa viettää muuten kuin yksin. Arki menee ihan jees, kun on päivät töissä ja työkaverit ovat mukavia.
Sen olen huomannut, että miten paljon merkitsee se, jos on omaa ikäluokkaa olevia sisaruksia tai serkkuja. Heidän kanssa olisi hauska viettää joulut, juhannukset, pääsiäiset ja muutenkin pitää yhteyttä. Tätä kautta oma kaveripiiri laajenee ja löytää helpommin tyttöystäväkandidaattejakin. Ehkä ainoana lapsena pitää olla vaan aktiivinen ja yrittää pitää kiinni niistä ystävistä, joita on kertynyt? Tätä se on, kun ei voi omaa perhettään ja sukuaan valita.
Ehkä tässä on jonkinlainen "elämäntaparemontti" edessä. Joku uusi liikuntaharrastus ehkä? Ja muutenkin ehkä vähän aktiivisempi ote sosiaaliseen elämään. Mutta millähän tavalla tätä omaa elämää nyt järjestelisi; vähän tuntuu, että kaikki pitäisi aloittaa taas alusta. - Art of being alone
--- kirjoitti:
Samassa tilanteessa ollaan. Olen tietyllä tavalla tiedostanut jo parin-kolmen vuoden ajan, että elämä menee vaan yksinäisempään suuntaan. Viihdyn kuitenkin yksinäni melko hyvin. Nyt vastikään havahduin just tähän, että kaikilla kavereilla alkaa olla jo parisuhde, perhe ja omat läheiset, keiden kanssa viettävät aikaa. Jotenkin on semmoinen olo, että on pudonnut kelkasta. Sisaruksia ei ole, eikä oman ikäisiä serkkujakaan.
Tapaamiset kaveriporukalla ovat vähitellen hiipuneet, ja esim. lenkkeilykavereitakin on jo vaikea löytää. Jos pistän jollekin vaikka tekstiviestiä, niin vastaus viestiin tuppaa välillä unohtumaan. Enkä todellakaan pommita kavereitani koko ajan puheluilla tai viesteillä. En toki ole eristäytynyt täysin, ja näen tuttuja ja ystäviä, mutta enemmänkin voisi aikaa viettää muuten kuin yksin. Arki menee ihan jees, kun on päivät töissä ja työkaverit ovat mukavia.
Sen olen huomannut, että miten paljon merkitsee se, jos on omaa ikäluokkaa olevia sisaruksia tai serkkuja. Heidän kanssa olisi hauska viettää joulut, juhannukset, pääsiäiset ja muutenkin pitää yhteyttä. Tätä kautta oma kaveripiiri laajenee ja löytää helpommin tyttöystäväkandidaattejakin. Ehkä ainoana lapsena pitää olla vaan aktiivinen ja yrittää pitää kiinni niistä ystävistä, joita on kertynyt? Tätä se on, kun ei voi omaa perhettään ja sukuaan valita.
Ehkä tässä on jonkinlainen "elämäntaparemontti" edessä. Joku uusi liikuntaharrastus ehkä? Ja muutenkin ehkä vähän aktiivisempi ote sosiaaliseen elämään. Mutta millähän tavalla tätä omaa elämää nyt järjestelisi; vähän tuntuu, että kaikki pitäisi aloittaa taas alusta.Elämäntaparemontti kannattaa jos sellainen on tarpeen.
Sen sanon ettei nuo liikuntaharrastukset ainakaan välttämättä paranna sosiaalista tilannetta ellei kyseessä ole joku joukkuelaji. Aika usein ne tuttavuudet niistä jää niihin ympyröihin etkä sen erikoisemmin pääse laajentamaan verkostoasi.
Olen ihan samaa mieltä että jos on sisaruksia ja serkkuja niin sitä kautta tutustuu myös muhin ihmisiin sekä on automaattisesti jo tuttuja olemassa.
Omalla kohdalla serkut eivät asu lähellä eivätkä ole myöskään läheisiä.
Olen kovinkin olla aktiivinen niiden ystävien ja kaverieden kanssa joita on ollut, mutta huomannut että mitä aktiivisempi itse on niin sitä passiivisemmaksi se vetää toisen osapuolen. Osa ei edes osaa pitää yhteyttä ellei itse ota koska ovat tottuneet minun aktiivisuuteen.
Itsellä näitä "aloitanpa taas alusta" juttuja on jo useampi kertynyt elämän varrelle ja alkaa pikkaisen jo väsyttää.
Joidenkin elämä kait menee vain näin ja ei voi asettua paikoillene eikä edes odottaa että löytyisi ihmisiä jotka pysyvät elämässä. - ---
Art of being alone kirjoitti:
Elämäntaparemontti kannattaa jos sellainen on tarpeen.
Sen sanon ettei nuo liikuntaharrastukset ainakaan välttämättä paranna sosiaalista tilannetta ellei kyseessä ole joku joukkuelaji. Aika usein ne tuttavuudet niistä jää niihin ympyröihin etkä sen erikoisemmin pääse laajentamaan verkostoasi.
Olen ihan samaa mieltä että jos on sisaruksia ja serkkuja niin sitä kautta tutustuu myös muhin ihmisiin sekä on automaattisesti jo tuttuja olemassa.
Omalla kohdalla serkut eivät asu lähellä eivätkä ole myöskään läheisiä.
Olen kovinkin olla aktiivinen niiden ystävien ja kaverieden kanssa joita on ollut, mutta huomannut että mitä aktiivisempi itse on niin sitä passiivisemmaksi se vetää toisen osapuolen. Osa ei edes osaa pitää yhteyttä ellei itse ota koska ovat tottuneet minun aktiivisuuteen.
Itsellä näitä "aloitanpa taas alusta" juttuja on jo useampi kertynyt elämän varrelle ja alkaa pikkaisen jo väsyttää.
Joidenkin elämä kait menee vain näin ja ei voi asettua paikoillene eikä edes odottaa että löytyisi ihmisiä jotka pysyvät elämässä.Ajattelisin asiaa niin, että uudesta harrastuksesta voisi riittää ainakin uutta puheenaihetta nykyisille kavereille ja uusille tuttavuuksille. Että kyllä siitä voi jotain hyötyä olla. Olkoon sitten kyseessä liikuntaharrastus tai joku muu harrastus. Säännöllinen harrastus muutenkin voi rytmittää elämää ja antaa sisältöä harmaaseen arkeen. Niin, ja tietenkin sellainen harrastus, josta itse nautti. Näin elämänmenosta tulee mielekkäämpää.
Tuosta yhteydenpidosta olen huomannut ihan saman. Joskus sitä on tosiaan vaan itse pidettävä yhteyttä. Nimittäin ainakin pari kaveria on sanonut, että hyvä että pidän yhteyttä kun tämä ei vaan saa jotenkin aikaan esim. soitettua. Tietysti on ollut niitäkin, joilla riittää jo ns. omia kiireitä, joten olen heidät jättänyt suosiolla rauhaan. Heidän kanssaan olen sitten harvemmin tekemisissä, mutta välejä en ole katkaissut eivätkä hekään ole tehneet näin.
Ehkä se menee tosiaan niin, että joidenkin kohdalla ei välttämättä ole niitä ihmisiä, jotka pysyvät elämässä. Toisaalta, onko se itsetarkoitus? En kyllä kadehdi niitäkään, jotka ovat esim. jämähtäneet pienelle kotipaikkakunnalleen ja päivästä toiseen pyörivät samoissa ympyröissä. Sekin voi pidemmän päälle ahdistaa. - rekkamiehen vaimo
suku_on_pahin kirjoitti:
AP: "Onko muilla vastaavia kokemuksia että ovat jonkin asteisia oman onnensa nojassa kulkevia kulkureita kun toiset vaikuttavat kuuluvat kaikenlaisiin "yhteisöihin" ja "yksiköihin"?"
Olen tuntenut itseni aina kulkuriksi vailla päämäärää aivan viime kuukausiin saakka.
Väitän, että kaikille on olemassa jokin yhteisö, mutta se pitää löytää yrityksen ja erehdyksen kautta.
AP: "En tahdo tässä vähitellä ehkä parisuhteissa elävien yksinäisyyden tunnetta, mutta onhan se hieman eri asia jos toisen kanssa voi viettää paljonkin aikaa usein niin halutessaan kun taas yksin oleva sinkku on yksin eikä kukaan ole siinä vieressä vain olemassa juuri sinua varten."
Tuskinpa tähän ketjuun suhteessa elävät vastaavatkaan.Ai jaa, parisuhteessa elävät voi viettää paljonki aikaa toisen kanssa usein ? Joo, niin me voidaankin, jos vaan toisen työ on sellaista 8-16.
AP "Tämä ketju on tarkoitettu päälle kolmekymppisille tai sitä läheneville immeisille joilla ei ole vakituista parisuhdetta ja jotka ovat huomanneet että nuoruuden mennessä ohi ja ihmisten alkaessa asettua aloilleen voi huomata jääneensä yksin."
Onhan sinulla kuitenkin hyviä muistoja, kun olet vasta nyt jäänyt yksin. Vai onko?
Kaverien kanssa menimme joskus yökerhoihin pokailemaan naisia. Lähes kaikki tuntemani tyypit ovat löytäneet vaimonsa baareista, vaikka ovatkin vähän nörtti-insinöörejä. Itse en ole koskaan ollut mikään pelimies. Paljon parempi olisi ollut kokeilla alle kolmekymppisenä oikeita harrastuksia baareissa ravaamisen ja opiskelun sijaan.
AP: "Minun on vaikea kokea tai nimittää itseäni "yksinäiseksi" varsinkaan isolla Y:llä koska tiedän millaista yksinäisyyttä osa kokee. Heillä ei ole ketään ja itseltä löytyy kuitenkin pari kaveria/ystävää sekä joitakin tuttaviakin."
Vielä ei ole suomi24:ssa tosiyksinäisten ja hiukan yksinäisten erottelua, vaan kaikilla on sama palsta.
AP: "Sitä vain huomaa että yhä vaikeampi on löytää ihmisiä ympärilleen varsinkaan pitemmäksi aikaa sekä niin että kalenterissa olisi edes jotain täytettä. Varsinkin miehelle vaikuttaa olevan vaikea löytää seuraa."
Miehenä oleminen on todella haastavaa ainakin Suomessa, oli sitten mukana työelämässä tai ei.
AP: "Tietysti kumppanikin olisi mielessä, mutta olen vähän niitä ihmisiä jotka eivät herkästi lähde suhteeseen varsinkin tietäen ettei sopivaa ole tarjolla ja vähempään tyytyminen tuntuu itsepetokselta ja sen toisenkin ihmisen huijaamiselta siinä toivossa että ei ole yksin ja saa vaikkapa seksiä, läheisyyttä jne. Tältä tiimoilta olen kokeillut myös nettitreffejä joten älkää niitä ehdottako koska siellä arvot on sen verran pinnalliset ettei ulkonäkö riitä tekemään vaikutusta naisiin."
No, itselläni taas on jonkin verran ulkonäköä, vaikken olekaan mikään lihaksikas katutappelija.
AP: "Olen netistä ja mm. harrastuksita koettanut löytää ihan miespuolista kaveriseuraa. Osa ihmisistä tuntuu kovin nuorilta ja osa taas omini kuvioihinsa jo jumahtaneilta."
Kannattaa mennä johonkin, missä pääsee keskustelemaan toisten kanssa. Minä olen tällaisiin juttuihin hakeutunut, ja hyviä kokemuksia saanut.
AP: "Ehkä joidenkin elämä menee vain näin että sitä on elämässä yksin ja taapertaa itsenäisesti paikasta toiseen enintään ehkä parin tuntemansa ihmisen turvvin muiden jäädessä lähinnä hyvän päivän tutuiksi?"
Niinhän se menee, muttei tarvitsisi mennä. On korkea aika tehdä jotain.- Art of being alone
"Niinhän se menee, muttei tarvitsisi mennä. On korkea aika tehdä jotain. "
No itseasiassa ei ole.
Yirtin aikani ettiä seuraa ja eipä sitä pahemmin löytynyt.
Pitää kattoa jos ja kun syksyllä tässä aloittelen harrastusta että sitä kautta löytyy seuraa mutta epäilen syvästi.
Loppukaneettina että tämän ikäisenä on todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin koska jokaisella on omat ympyränsä jo valmiina.
Naisista en jaksa edes haaveilla kun sitä kautta tulee vain lokaa niskaan.
- rpjr
itse olen 29 viimeisen parin vuoden aikana kaikki vanhat kaverit on joko menneet naimisiin tai löytäneet itselleen sen naisen ja saaneet lapsia yht äkkiä onkin käynyt niin että nämä kaverit kyllä pitävät viellä yhteyttä ja intoavat että pidetään sauna ilta tai jotain muuta vastaavaa mutta aina se jää vaan puheeksi.itse kun en ole ikinä seurustellut niin jotenkin se juttu kääntyy aina varsinkin kavereiden vaimojen/tyttökavereiden osalta siihen että miksi minä olen sinkku joten olen jäänyt ja toisaalta jättäytynyt yksin kun eihän sitä kukaan jaksa aina olla selvittämässä miksi ei ole naista eikä perhettä
- Art of being alone
Minulla on joitakin tuollaisia kavereita, mutta kaiketi ovat tottuneet siihen että olen sinkku ja toisaalta myös siihen etten kerro josko minulla on jotain meneillään jonkun naisen kanssa.
Jossakin vaiheessa oli tuollainen kysely vaihe kylläkin ja pari kaveria puhui "emännän hankkimisesta" tajuamatta että tarjolla olevat minulle eivät ole ehkä sitä mitä itse tahtoisin lainkaan. (minullakin on kriteerini enkä ihan ketä tahansa huoli)
Toisaalta voin kertoa että kun joidenkin parisuhde-elämästä ja perhe-elämästä saa kuulla niin eipä käy kateeksi.
- jj
ole hyviläsi,että olet yksnäinäinnen
- Art of being alone
Olen yksin, mutten ehkä yksinäinen. Välillä tuo tunne pilkottaa, mutta olen aina ollut niitä ihmisiä jotka jotenkin selviytyvät yksin ja eivät kaipaa seuraa niin paljon että olisi koskaan epätoivoa.
Ehkä minullakin on toisaalta joskus mielessä että olisi hienoa että saisi ilahduttaa jotakin olemassaolollaan ja toisaalta jakaa hetkiä.
Muutama kaveri tosiaan löytyy ja olen hyvilläni että he tarjoavat yhdessä tietysti työkavereiden yms. kanssa sosiaalista kanssakäymistä.
- YksiNainen----------
Olen 31-vuotias. Minulla on takana pitkä parisuhde, joka alkoi teinivuosina. Olimme naimisissa liki 7 vuotta tuosta yhdessöolosta. Olen opetellut reilun vuoden ajan olemaan yksin ja tutustumaan itseeni. Minulla on hyvä työ, ystäviä, koti, kaksi koiraa, ihana perhe (vanhemmat ja sisarukset). Lapsia minulla ei ole. Koen, että kaiken pitäisi olla hyvin. Silti ajoittain tuntuu tyhjältä, yksinäiseltä. En hakemalla hae parisuhdetta. Itseasiassa en käy baareissa tms. vaan viihdyn metsässä, salilla, lenkillä. Koen tarvettaennemminkin johonkin uuteen haasteeseen kuin parisuhteeseen. Lähden selvittämään mikä tuo uusi juttu on. Se liittyy tuohon yhteisöllisyyteen, mistä joku jo kirjoitti. Tunne, että kuuluu johonkin itselleen tärkeään. En tiedä tuleeko vielä joku päivä vastaan mies, jonka kokee minut hyväksi itselleen ja päinvastoin. Ikävää, jos ei. Mutta mieluummin niin kuin kärvistely suhteessa, jossa ei oikeasti viihdy.
- selviytyjä...
7 vuoden harjoittelu hukkaan siis... :(
No minä olen myös yksin, mutta en kovin yksinäinen. Nykymaailman meno on niin hektistä ja koko ajan pitää olla menossa ja pitää olla loistoa ym turhaa.
Minä viihdyn sienimetsässä ja puutyöharrastuksen parissa. Motskarilla kurvailen välillä ja rullaluistelen. Raittiina kun on niin tekemistä ainakin keksii :)
Nettitreffejä seurannut sivusta, mutta siellä se nykymaailman meno tiivistyy..matkusteluun (saastuttamiseen) ym. hömppään.
Turha nykyaikana on seurustelemaan saati lapsia tekemään. Suhteet kestävät keskimäärin sen 2v, sitten erotaan ja vaihdetaan tauteja seuraavien kanssa. Itse en ainakaan vkl.isiksi haluaisi ikimaailmassa :/
- fr!da
Hei :)
olen 30 ja yksinäinen nainen. Kaverit perheellistyneet, itsellä ei lapsia, takana pitkä avoliitto. En juurikaan käy yöelämässä ja nettitreffailun maailma tuntuu tosi vieraalta. Enkä oikein tiedä haluanko edes parisuhdetta, ehkä enemmänkin ystäviä. Olen perinteisesti kokenut helpommaksi ystävystyä miesten kanssa. Ehkä johtuen koulukiusaamisestani,jota harrasti tytöt.
Tykkään yksinolostakin, mutta ajoittain kaipaan ystäviä ja keskustelukumppaneita. Koen ihmiset ylipäätään mielenkiintoisiksi, vaikka olenkin ujo ja varmaan vähän outokin.- Art of being alone
En tiedä sitten olenko liian vanha sielultani mutta nuori mieletäni koska oman ikäiset ja 30 naiset tuntuvat kovin vanhoilta parisuhteeseen ja vaikak monen kanssa on mukava porista noin tuttavina niin huomaan että elämä jopa niillä sinkuillakin on ajautunut tietyille "raiteille" ja sitä kautta yhteistä ei oikein löydy.
Rohkaisen sinua olemaan yhteyksissä miehiin ja kokeilemaan vaikak nettitreffejä (jossa naisille on paljon kysynytää, miehille huomattavasti vähemmän) koska ainakin tuntemani yksinäisen puoleiset naiset jotka ovat kuivalleet itseään samallla tavoin kuin sinä teit (jopa niin että miesten kanssa on helpompi ystävystyä kuin naisten) ovat löytäneet suhteen vuoden parin kuluessa kun olen heihin tutustunut.
En ole itse ujo, mitä nyt sen verran saanut siipeeni ihmissuhteissa ja naissuhteissa että ei oikein jaksaisi olla niin rohkea kuin ehkä pitäisi ja toisaalta minussa on syrjäänvetäytyvä puolikin. Tuon lisäksi olen myös pikkaisen outo vaikkei sitä ehkä heti huomaa (tai mistä sitä tietää).
Jossakin vaiheessa koin ihmiset mielenkiintoisiksi, mutta huomasin että koska useimmat heistä jäävät niin lyhytaikaisiksi tuttaviksi ettei kannata kiinnostua heistä liikaa.
- yksin kotona
Mut on ainakin hylätty tähän maailmaan. Ketään ei kiinnosta olenko olemassa joten yksinäistä vaellusta täs olen harrastanut jo aika kauan.
- Art of being alone
Noin yleisesti ottaen harvaa kiinnostaa onko kukaan yksi ihminen olemassa tai ei, varsinkaan kovin kauan aikaa koska muistot painuvat unholaan.
Meidät kaikki on omalla tavalla hylätty tähän maailmaan. Osalle se tulee ehkä shokkina kun kuolema lähestyy ja osa käsittelee sitä asteittan eri menetysten kautta (kun läheisiä kuolee jne.).
Kannattaa tottua selviytymään yksin ja olla ylpeä siitä että pystyy siihen.
Tiedän ihmisiä jotka hädin tuskin kykenevät olemaan muutamaa minuuttia yksin ja ajatus yksinolosta tappaisi heidät sisäisesti.
- Mies32-02
Havaihduin itse ahdistavaan yksinäisyyteen siinä vaiheessa kun isäni nukkui pois. Äitini jäi yksin ja minä kahden veljeni kanssa olemme tukeneet häntä niin paljon kun olemme pystyneet. Tästä kokemuksesta ymmärsin ettei minulla taida olla odotettavissa omia lapsia olemaan apunani silloin kun alan itse olemaan vanha ja raihnainen.
Viime vuonna työpaikallani pidettiin yt-neuvottelut joiden seurauksena työnkuvani muuttui yksitoikkoiseksi ja raskaaksi. Tiedän että työtehtävistä valittaminen ei ole oikein niitä kohtaan jotka joutuvat elämään työttömänä, mutta niin. Vihaan uutta työtäni niin että töihinmeno tuntuu suorastaan jo ahdistavalta. Ja niin, haen kyllä toista työpaikkaa, joten pyrin ratkaisemaan tätä ongelmaa.
Toisinaan elämä ei vain enää tunnu elämisen arvoiselta. Osaksi yksinäisyyden takia, osaksi työni takia. Elämä on kutistunut työpaikan - kodin - kaupan kolminaisuudelle, ja mietinkin miten voisin rikkoa tämän kehän.
Pidin itseäni ennen yksinäisenä sutena joka kyllä pärjää. Olenkin pärjännyt ihan hyvin ja tuntenut olevani onnellinen. Tilanne muuttui viime vuonna, isäni poismenon ja yt-neuvotteluiden tuloksena.
Nyt olen huomannut kuinka kaipaankaan elämänkumppania ja lapsia. Minusta tuntuu että minulla on kova vauvakuume, vaikka se tuntuu miehenä jotenkin oudolta.
Miehenä tuntuu tosiaan vaikealta löytää seuraa, mutta en usko että naisillakaan sen helpompaa loppujen lopuksi on. Olen yrittänyt löytää ystäviä minua kiinnostavista kansanopistokursseilta tai urheilumuodoista, tosin ymmärrän että lenkkipolulla on sinänsä vaikea tutustua kehenkään. Tältä yksinäisyyspalstalta löysin todella mukavan naisen jonka kanssa olemme kirjoitelleet pitkiä sähköposteja ja tavanneetkin pari kertaa. Koska ainakin minusta tuntuu että meillä on hyvin paljon yhteisiä asioita niin toivon todella että pystyn pitämään hänestä kiinni.
Tänään jälleen mietin elämänmuutostani ja katsoin hieman aikuisopiskelumahdollisuuksia. Sitä vain laiskottaa ihan toivottomasti mutta eihän tätä tilannetta kuka muu muuta kuin minä :) - Huonoa taidetta
"Osa ihmisistä tuntuu kovin nuorilta ja osa taas omini kuvioihinsa jo jumahtaneilta."
Tutut kuviot tuovat turvallisuutta. Sinullakin varmaan on jo omat kuviot olemassa.
Et voi vaatia uutta tuttavuutta mukautumaan täysin sinun sapluunaasi ja hylkäämään kaikkea mikä kuuluu hänen omaan elämäänsä.
Suhteen aloittaminen vanhemmalla iällä vaatii enemmän sopeutumiskykyä kuin nuorempana, jolloin ihmisen elämäntilanne on joustavampi ja sosiaaliset ympyrät on hedelmällisemmät suhteille.
Itse törmään jatkuvasti siihen, että liian monet ikäiseni naiset ovat jo auttamattoman tätimäisiä ja epäkiihottavia olemukseltaan. Tai sitten vähän alle nelikymppinen nainen etsii kuumeisesti miestä kun biologinen kello tikittää ja pitäisi äkkiä joku äijä saada lapsi alulle sutaisemaan. Tai sitten on ongelmana tupakki, alko tai huumeet. Tai kuntoilu ei kiinnosta ja kakku maittaa. Kuulostaako tutulta?
Tämä on todellakin tätä yksin taapertamista kun ei sopivaa vapaaehtoisesti lapsetonta, uskollista mutta silti seksistä pitävää ja läheisyyttä kaipaavaa, savutonta ja alkotonta ja huumeetonta naista löydy.- Art of being alone
No jos parisuhteista puhutaan niin.
"Et voi vaatia uutta tuttavuutta mukautumaan täysin sinun sapluunaasi ja hylkäämään kaikkea mikä kuuluu hänen omaan elämäänsä."
Missä vaadin tällaista?
Itseasiassa olisi hyvä jos ihmisellä olisi omaa elämää eikä todellakaan alkaisi elämään minun elämän mukaan.
Mutta en minäkään ala sopeutumaan siihen että nainen olisi jo asettunut aloilleen omaan pienenn mökkiinsä kuin keski-ikäinen ja odottelisi vain perhe-elämän alkamista.
"Itse törmään jatkuvasti siihen, että liian monet ikäiseni naiset ovat jo auttamattoman tätimäisiä ja epäkiihottavia olemukseltaan. Tai sitten vähän alle nelikymppinen nainen etsii kuumeisesti miestä kun biologinen kello tikittää ja pitäisi äkkiä joku äijä saada lapsi alulle sutaisemaan. Tai sitten on ongelmana tupakki, alko tai huumeet. Tai kuntoilu ei kiinnosta ja kakku maittaa. Kuulostaako tutulta?"
Jotakuinkin noin.
Ei hirvittävsti innosta oman ikäinen 30-vuotias nainen joka vaikuttaa jo 40-vuotiaalta ja vaikuttaa paljon vanhemmalta itseen verrattuna sekä ruokaa tai päihdeaineita kuluu huomattavia määriä.
"Suhteen aloittaminen vanhemmalla iällä vaatii enemmän sopeutumiskykyä kuin nuorempana, jolloin ihmisen elämäntilanne on joustavampi ja sosiaaliset ympyrät on hedelmällisemmät suhteille."
Tässä on se syy miksi etsin nuorempaa naista. Osa ehkä kuvittelee että kyse on ulkonäöstä ja nuoruuden ihannoinnista, mutta ei ole.
Ei minua haittaa nainen jos ei nyt ihan minua vanhemmalta vaikuta ja on kehon linjat kunnossa, mutta tiedän että se tuottaa ongelmia jos sopeutumiskyky muuttuvaan elämään on alhainen ja joustavuuden tilalle on tullut jämähdys.
Valitettavasti minulta vain puuttuu nuo sosiaaliset ympyrät suuremmassa mittakaavassa jossa tavata tuo nainen sekä tehdä vaikutus niillä sosiaalisilla ympyröillä.
Sitten sitä huomaa olevansa yksin. Mutta parempi yksin kuin kaksin pattitilanteessa odottelemassa kuolemaa ja teeskentelemässä että toisen olemassaolo on tosi tärkeä. - fr!da
"Itse törmään jatkuvasti siihen, että liian monet ikäiseni naiset ovat jo auttamattoman tätimäisiä ja epäkiihottavia olemukseltaan."
Itselläni taitaa ongelmana olla "liika teinimäisyys" ja olen yrittänyt saattaa itseäni aikuisemman naisen tyyliin. Olen vielä auttamattomasti babyface. Väsynyt, että minua luullaan alle 20-vuotiaaksi,vaikka olen yli 30v. Olen kuitenkin ihan sinut ikäni kanssa, enkä haluaisi olla enää olla 20v.
Jäin miettimään tuota aloittajan mainitsemaa "paikalle jumahtamista". Pystyn heittäytymään elämässäni haasteisiin ja uusiin juttuihin, jättämään vanhat jutut esim työn ja muuttamaan maapallon toiselle puolelle, mutta en varmaankaan enää suostuisi suhteeseen suhteen vuoksi, vain ollakseni jonkun kanssa. Ehkä ne kriteerit kumppanille spesifioituu itsensä tuntemisen myötä? Siinä mielessä olen "jumahtanut". Voisihan sitä toki sillä nuoruuden innolla "hengailla" jonkun tyypin kanssa, eihän sitä tiedä miksi se tuntemisen ja ajan myötä muuttuisi ;). - Art of being alone
fr!da kirjoitti:
"Itse törmään jatkuvasti siihen, että liian monet ikäiseni naiset ovat jo auttamattoman tätimäisiä ja epäkiihottavia olemukseltaan."
Itselläni taitaa ongelmana olla "liika teinimäisyys" ja olen yrittänyt saattaa itseäni aikuisemman naisen tyyliin. Olen vielä auttamattomasti babyface. Väsynyt, että minua luullaan alle 20-vuotiaaksi,vaikka olen yli 30v. Olen kuitenkin ihan sinut ikäni kanssa, enkä haluaisi olla enää olla 20v.
Jäin miettimään tuota aloittajan mainitsemaa "paikalle jumahtamista". Pystyn heittäytymään elämässäni haasteisiin ja uusiin juttuihin, jättämään vanhat jutut esim työn ja muuttamaan maapallon toiselle puolelle, mutta en varmaankaan enää suostuisi suhteeseen suhteen vuoksi, vain ollakseni jonkun kanssa. Ehkä ne kriteerit kumppanille spesifioituu itsensä tuntemisen myötä? Siinä mielessä olen "jumahtanut". Voisihan sitä toki sillä nuoruuden innolla "hengailla" jonkun tyypin kanssa, eihän sitä tiedä miksi se tuntemisen ja ajan myötä muuttuisi ;)."Itselläni taitaa ongelmana olla "liika teinimäisyys" ja olen yrittänyt saattaa itseäni aikuisemman naisen tyyliin"
En usko että tuo sinällään on huono piirre ellei väkisin yritä vääntää itseään teiniksi vaikka näyttää jo reilustii 30-vuotiaalta.
Olen itsekin sitä miestyyppiä että minua luullaan ehkä pikkaisen nuoremmaksi tosin en aivan mikään babyface.
"Jäin miettimään tuota aloittajan mainitsemaa "paikalle jumahtamista". Pystyn heittäytymään elämässäni haasteisiin ja uusiin juttuihin, jättämään vanhat jutut esim työn ja muuttamaan maapallon toiselle puolelle,"
Tuohan kuulostaa hyvältä asenteelta.
Ymmärrän kyllä sen että asetutaan aloilleen jne. mutten jaksa mitään huopatossu hippasleikkiä jossain omistusasunnossa tai rivitalonpätkässä jota katsellaan sillä "tuossa me eletään vielä ukkina ja mumminakin".
En niinkään puhunut kriteereistä kumppanille vaan nimenomaan elämäntavoista ja toisaalta niiden yhteensopivuudesta.
Olen joitakin pikkaisen vanhempia naisia tuntenut ja vaikka heidän ulkonäkönsä ei heti sytyttänyt niin olisi voinut harkita heidän kanssaan jotakin jos vain yhteiset kiinnostuksen kohteet olisivat olleet sopivia ja naiset eivät ihan olisi ollut tätä "perinteinen suomalainen kulttuuri on parasta" sekä varsin konservatiivisia siinä mielessä että kohta ollaan perustamassa perhettä ja puhetta oli kaikenlaisesta puuhastelusta josta tuli mieleen juuri tuo jumahtaminen.
Vaikka kuinka olisi yksin niin ei tule mieleenkään vain asettua seuraavaksi 50 vuodeksi ihan vain suhteen vuoksi vetää villasukat jalkaan ja vertailla makaroonilaatikon makua ketsupilla ja ilman vällyn alla suunnitellen kerran vuodessa reissua joko aurinkolomalle tai reissua Rukalle jonkun naisen kanssa johon en tunne edes varsinaista vetovoimaa. Itseasiassa asiaa ei muuttaisi sekään jos nainen olisi 10 vuotta nuorempi ja fyysisesti vetoaisi minuun.
Valitettavasti energisistä ja ajatuksellisista naisista 30 vuoden iässä on niin valtava kilpailu ettei heitä joko tapaa missään vapaina tai sitten heillä on parempaa valinnanvaraa kuin joku tällainen yksin suht usein oleva mutta muuten aktiivinen ja itsenäinen miekkonen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305892Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144444Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403257IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522991Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3391581- 711351
Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2331227Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek101180- 791179