Leffakysely

Katson vähän vanhempaa englanninkielistä tuotantoa. Siis en vanhaa vaan 80-90-luvun elokuvia. En katso myöskään uusimpia. En muista mitä elokuvia olen viimeksi nähnyt. En varmaan ole vuoteen katsonut mitään. Ei kun. Tuntuu että olen jonkun nähnyt vaan en muista. En pysty katsomaan elokuvia joista en välitä. Tylsistyn hetkessä.

Huonouteni tuntien ei varmaan yllätä, että pidän eniten kauhusta ja scifistä. Enkä edes ikivanhoista hyväksytyistä klassikoista (mustavalkoisia, tehty ennen 70- tai jopa 60-lukua), vaan lähinnä 70-luvulta eteenpäin.

Tytöt ovat lopettaneet jo lukemisen, joten ei varmaan enää haittaa mitä kirjoitan. Kaikkiaan en koe olevani edes kovin nirso elokuvien suhteen, mutta yleensä vältän tosi-mainstream -elokuvia, ainakin jos ne ovat komedioita tai ratsastavat muuten vain selvästi jollain ihanalla keulakuvapojalla tai -tytöllä. Symppaan suomalaisia elokuvia, mutta yleensä ne eivät vain ole kovin hyviä - en ymmärrä, miten hyvätkin ideat onnistutaan usein latistamaan. Hyviäkin suomalaisia kyllä on (Miehen työ, Pohjanmaa, Katsastus tulivat ensimmäisinä mieleen. Pidin myös Pahasta Maasta, kiitos etenkin aina mainion Sulevi Peltolan. Jotkut Kaurismäen elokuvat ovat niinikään mainioita).

Muuten vältän, niin kuin kerroinkin jo, kovin vanhoja elokuvia. Eivät ne varmaan huonoja ole, mutta minun on aika vaikea suhtautua niihin. Voi johtua vain ennakkoluuloistanikin toisaalta. Vaikka minulla on suosikkigenrejä, niin suosikkielokuvat löytyvät usein muualta. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa "helvetin hyvä"-kategoriaan kuuluvat Happiness ja Groundhog Day, joista jälkimmäinen on myös esimerkki romanttisesta komediasta, josta pidän, vaikka muuten kartan kyseistä genreä lähes yhtä raivokkaasti kuin urheiluelokuvien ja "koko perheen elokuvien" genrejä.

En nyt viitsi kertoa viimeisimpiä näkemiäni elokuvia siinä pelossa, että joku muka saattaisi tunnistaa minut. Mutta koska olen mies ja vielä kehno mies, olen katsonut ne yksin, ja rutistellut lähinnä nyrkkejäni, kun kaikki muut ja varsinkin naiset ovat aina olleet seuccauskumppaneidensa kanssa leffoissa, jotkut miehet tosin vain kaverimiestensä kanssa, paitsi tietysti minä, mrrr. No, jos joitain leffateatterikohokohtia parilta viimeiseltä vuodelta, kun otetaan huomioon vain Finnkino-kama: Source Code, The Ghost Writer ja Inception. Leffafestareilla on aina paljon mielenkiintoista (ja mielenkiintoisempaa), mutta kun niissä tulee katsottua todella paljon aina kerarlla, niin harvoin jäävät mieleen. Ja ne usein ovat "hyviä" hieman arvelluttavammilla kriteereillä.

Kyllä mää katselen melkein minkä tyyppistä leffaa vaan. Sci-fi on ainoa, jota en mielelläni katso, toki sielläkin poikkeuksia löytyy kuten Aliens ja Terminator -leffat.

Lähes tulkoon kaikki on englanninkielisiä, puhun sujuvaa englantia joten sitä myös mielelläni kuuntelen. Joskus tulee katsottua import -kamaa ilman tekstitystä, kun ei ne sellaista sisällä. Kotimaisia on nähty kourallinen, saman verran ruotsalaisia elokuvia, joihin oon tykästynyt.

Leffat on yleensä 90-luvulta / 2000 -luvun alkupuolelta. Tosin vanhin leffa mikä mulla löytyy on muistaakseni vuodelta -56 (Nuori Kapinallinen). Draama ja trillerit on suosikkigenret. Kauhuleffat katson aina pimeän aikaan.

Viimeiset viisi leffaa on ollut: Herttuatar, Isku Mogadishuun, Appaloosa, Impulse, Ystäväni Henry. Eli löytyy historiallista draamaa, sotaa, länkkäriä, trilleriä ja kotimaista.

Kuten kirjojenkin suhteen niin klassikot on tullut katseltua, useampaan kertaan.

Nykyelokuvista menee sitten vähän laidasta laitaan riippuen aina tunnelmista ja kuka on valmis lähtemään leffaan.
Vähän erikoisempia leffoja sekä taideleffoja jne. tulee käytyä kattomassa ihan huvikseen. Mainstreamistakin toki jotain. Suomalaiset elokuvat tosin ei tahdo upota millään.

Elokuvia tulee katseltua kotona koneelta kyllä jonkun verran, mutta moni on sellainen jota tulee enemmän hypittyä eteenpäin kun ei jaksa keskittyä.

Edellinen oli Lincoln Lawyer joka oli ihan ok leffa, tosin ei mitään erikoisia jännitteitä sisältänyt ja koko leffa perustu lähinnä tämän päähenkilön roolihahmoon ja tapaan hoitaa asioita.

Nyt ku asia tuli täällä mainittua niin oikeastaan tyttöystävä joka olisi yhtä kiinnostunut elokuvista kuin itsekin olisi aivan mahtava.

Heinäkuussa katsoin 20 elokuvaa ja kaksi tv-sarjan tuotantokautta dvd:ltä.
Tämän kuun puolella vasta 7 elokuvaa ja yksi tuotantokausi. Listaan siis katsomani elokuvat ylös.

Enimmäkseen kauhua tullut katseltua nyt kesällä, vaikka olen muuten kaikkiruokainen.

Muutamia parhaita viime ajoilta poimitakseni:

Tucker & Dale vs. Evil - hauska kauhukomedia
Triangle - aivonystyröitä kutkuttava kauhujännäri
Daughters of Darkness - erikoinen, tunnelmallinen vampyyrielokuva 70-luvulta
Melancholia - Lars von Trierin viimeisin masennuselokuva
The Method - espanjalainen draamajännäri
Adaptation (kolmas katselukerta) - metaaaaaa
Christine (uusintakatselu tämäkin) - tappaja-autosta kertovaa kasarikauhua

Kesän aikana ei paljon tullut leffoja katsottua, mutta jotain sentään. Tv:stä tuli uusintana loistava Stand By Me, joka kertoo kolmesta mainion tarinan kolmesta kaveruksesta, jotka lähtevät etsimään ruumista seikkailunhalun ja kuuluisuuden ajamina. Elokuva välittää hienosti yhteenkuuluvuuden tunteesta ja erkanemisesta kavereista ajan myötä.

Tykkään leffoista joissa on vahva fiilis ja jotka saavat miettimään elämän pieniä tai miksei suurempiakin juttuja. Ja ihmisen mielenmaisemia.

Hyviä mitä nyt näin hatusta vedettynä tulee mieleen on mm Jim Jarmuschin Mystery Train, David Lynchin Blue Velvet, Polanskin Inho, Big Lebovski, True Romance, Piano Teacher, Innocence, Once Upon a Time in The West, Lars and The Real Girl, Broken Flowers, Tillsammans jne jne.

Suomalaiseen leffaan olen todella pettynyt. Melkein aina kun tulee joku uusi mielenkiintoisen oloinen elokuva, se lopulta onkin sellainen wannabe hollywood-juttu. Kaurismäkeä kylläkin arvostan.

Itte en ole paljoa leffoja tänä kesänä kattonut yllätys vaan koska sosiaalinen elämä on yllättänyt.
Yksi genre on leffoista sellainen josta en pidä lainkaan ja kehotan tunkemaan sen sinne... on musikaalit, en voi sietää niitä. Muut leffa genret menee aivan hyvin.
Viimeisin leffa minkä katoin tuli joltain leffa-kanavalta tänä kesänä mutta en muista mikä, joka tapauksessa hyvin vierähti aikaa sen parissa.

Eniten pidän fantasia/scifielokuvista. Katsoin juuri Harry Potterin Kuoleman varjelukset, ekan osan. Leffassa kävin viimeksi katsomassa sen, hitto mikä sen nimi oli, kun mielessään ihmiset rakensivat uuden todellisuuden.. X-men - leffat, Hayo Mizuakin piirretyt (kirjotin nimen varmaan väärin) Jotkut kauhuleffat on myös hyviä, ei verimätöt, esim. Ring ja Kuudes aisti.

T2
Dollaritrilogia

Olen katsonut tänä kesänä noin 20 leffaa joista kaikki on ollut ala-arvoista kuraa. Nykyisin tehdään paljon huonoja elokuvia ja hyviä elokuvia tulee harvoin vastaan.

Nykyään ei jaksa katsoa kauhua eikä toimintapläjäyksiä, trillerit on kaikki ihan samanlaisia, scifi ei kiinnosta, sotaelokuvat on myös tylsiä.

Jäljelle jää siis seikkailu, draama ja komedia. Suomalaiset elokuvat nyt katsoo kerran, mutta kun jokaisessa on samat näyttelijät.

Hyviä vanhoja leffoja nyt on, mutta niin kuluneita esim hohto tai pulpfiction yms.

Martyrs. http://www.youtube.com/watch?v=Jm6O8CNURcU

En ihan hirveesti katso leffoja. Jännitys, psykologiset trillerit, kauhu, draama, fantasia... Melkein kaikki lajit menee.

Viimesin leffa tais olla Idoluutio, kun tuli telkasta äskettäin. Leffa ideana oli hyvä, mutta toteutus oli huono, liian kärjistetty ym. Mutta oli siinä muutamia hauskoja juttuja ja oivalluksia.

Kotimaiset, ulkomaiset, vanhat, uudet... Ei väliä kaikki menee, kun leffa vaan on hyvä! :)

Olen suhteellisen laiska elokuvien kuluttaja: teatteriin tulee lähdettyä lähinnä, jos seura on mukavaa ja kotiin en vuokraa juurikaan koskaan, mutta tv-tarjonta riittääkin aika pitkälti oman leffanälkäni aisoissa pitämiseen.

Katson keskimääräistä suuremmalla mielenkiinnolla kohtuullisen uskollisesti (lähi)historiaan perustuvia elokuvia, suht'tuoreeltaan telkkarista tulleista uusinnoista mieleen ovat jääneet Bloody Sunday ja Pianisti. Ja nyt lauantaina tulee taas yksi genren helmi, Perikato.

Jännitys/toimintakin menee, jos vaan elokuvassa on satsattu enemmän juoneen kuin pyrotekniikkaan. Viime kuussa tullut Rasvatyyni oli aika jännä... Newman-, Eastwood- ym. kulttiklassikot kelpaavat myös hyvin.
Huomaan myös jääväni aika usein katsomaan joitakin ihmissuhde-elokuvia, vaikka en varsinaisesti sitä suunnittele.

Tämä lähiajan tulevasta ohjelmistosta nyt varmaan täytyy katsoa, kun liippaa niin läheltä palstan vakioteemoja:
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/halujen-taistelukentta-k15