sinustromboosi eli aivolaskimotukos

Moi. Olen myös 28-vuotias perusterve ja minulla todettiin sinustromboosi 30.5.2011. Minulla alkoi samanlaisilla oireilla. Ihen he*****en päänsärky ja paine päässä. Silmät oli tosi valoarat. Ennen rajumpia oireita oli huonoa oloa ja orastavaa päänsärkyä. Luulin myös, että niskat ihan jumissa. Kaupungin tk:ssa hoidettiin migreeninä, mutta onneksi (vähän vissiin sattumalta) yliopistollisessa sairaalassa kuvasivat pään ja löytyi tukokset. Jäin sitte sille reissulle 12 päiväksi.
Mulle ei jäänyt mitään neurologista. Edelleen syön Marevania. Mulla ilmeisimmin estrogeenipillerit syynä, perintötekijä paketti ok.
Oon ettinyt vertaistukea, mut mistään sitä ei tunnu löytyvän. Olis todella ihanaa saada jutella jonkun saman kokeneen kanssa. Nyt tukoksesta 4kk aikaa, just palasin töihin, mutta pelko jäytää edelleen takaraivossa. Jos on hiemankin huono olo tai päätä särkee, ni meen ihan paniikkiin.

kuulostaa kyllä todella samalta tarinasi ja jälkituntemuksesi.
Mielelläni vaihtaisin kanssasi kuulumisia, kokemuksia ja tuntemuksia!
Voi sanoa kerrankin että joku oikeesti ymmärtää miltä tuntuu :)

Asun Savossa. Olin viikon verran sairaalahoidossa. Jäin myöskin suoraan magneettikuvien oton jälkeen osastolle. Mitään pahoja jälkioireita ei jäänyt. Ehkä tavallista useammin särkee päätä ja niskat on jumissa. Pahanolon tunnetta on myös aika usein. Jälkioireet voi tietysti näkyä fyysisinä oireina, vaikk aolisikin henkisiä.
Olin 4kk marevanilla ja sitten oli eka kontrollikuvaus, muutosta ei ollut tapahtunut vielä silloin ollenkaan. Söin taas seuraavat 4kk marevania ja otettiin uusi kuva ja siinä tukos oli poistunut,eikä ollut jäänyt mitään jälkiä suoneen tms. Jatkoin vielä marevanian.2kk, koska jokin hyytymistekijä oli ollut minulla aktiivinen ja se piti tarkastaa uudemman kerran. Siitä saatu tulos oli kuitenkin palautunut normaaliksi, joten sain luvan lopettaa marevanin ja aloittaa estolääkityksenä Primaspanin, joka on nyt sitten pysyvä lääkitys ja toiv. myös oikeasti estää seuraavan tukoksen tulon.
Haen vertaistukea vasta nyt oikeastaan siksi, mkoska tuntuu että olen vasta päässyt pahimman yli, mutta en kuiteskaan ole päässyt tapahtuneen yli. En halua lähimmäisiä stressata tällä asialla ja tuntuuhan se kieltämättä siltä että ei ne tätä ymmärrä....

Mäkin kävin edeltävä päivänä tosiaan kaupungin ea:ssa, josta lähettivät migreeninä kotiin. Seuraavana aamuna oli vaan olo, et lääkärille ja äkkiä. Onneks työterv. lääkäri laittoi es:n jossa kuvasivat ja sille reissulle jäin minäkin. Aikamoinen shokki oli kuulla mikä on ja et nyt vuodelepo ja ylös ei saa nousta. Tulee vieläkin kamalia flash backejä ja tulee itku. Tuntuu, et ku 4kk mennyt niin pitäis olla jo ihan kunnossa. Neurologit vaan sanoo, et päänsärky johtuu nyt niskoista. On tullut myös pelokkaaks tehdä kauheen rasittavia juttuja, ku pelkää, et jotain tapahtuu.
Oikeesti niin ihanaa löytää joku joka ymmärtää ja jonka kanssa jakaa tätä. Mun meiliosoite on [email protected]. Itse asun Turussa, et matkaa on jonkin verran. Mut joskus vois vaikka ihan soitella :) Mulle lekuri sano, et fyysinen toipuminen vie kauan, mut psyykkinen sitäkin kauemmin. Vaikka läheiset tukenu ja kuunnellu, ni silti tuntuu et oon ollu niin totaali yksin tän asian kanssa. Sairaalassakaan kukaan ei kysynyt, et miten jaksan tai voin henkisesti. Mä olen tottunut liikkumaan paljon, ja tää on ollut tosi kova kolaus, et on pitänyt himmata ja ei pysty vieläkään harrastamaan omia juttujaan.
Mä syön Marevania nyt ainakin reilu puol vuotta. Joulukuussa on magneetti ja tammikuussa neurologi.

Mulla päänsärky, väsymys ja pahoinvointi kesti yli viikon. Sinä aikana kävin monta kertaa ea:ssa ja tk:ssa ja aina kokeiltiin eri kipulääkettä ja migreenilääkettä ja pahoinvointilääkettä. Sit kun eivät keksineet muuta niin lähettivätt neurologian päivystykseen. Siellä taas kipulääkettä ja CT-kuvaus ja selkäydinnäytteet ja kun mitään ei löytyny niin taas kotiin toipumaan. Sit mun oireet paheni...sumeni näkö hetkeks toisesta silmästä ja kävin jotenkii tosi hitaalla.Pahaolo muuttu oksentamiseks ja nukahtelin, eli sain tajuttomuuskohtauksia Sit soitin suoraan neurologille joka otti päivystykselliseti kuvat ja siitä se sit alkoi.
4kk on vielä pieni aika tukoksen löytymisestä, olet vielä toipilas ja kyllä se oma keho sitten kertoo kun on valmis. Kannattaa antaa itselle aikaa.
Minäkään en voinut kuvitella kokevani tällaista...ja järkytys tämä on ollut, enkä ehkä ymmärrä asiaa vieläkään, enkä ehkä tule koskaan täysin ymmärtämäänkään,varsinkin kun syy miksi tukos tuli on mysteeri. Ihan normaalia on olla itkuinen, minä olen vieläkin, vaikka aikaa on kulunut hurjati enempi kun sinulla. Mutta aika parantaa :) Pistän sulle meiliä tulemaan..ja voihan sitä soitellakkin...

Onneks jaksoit olla sinnikäs ja valittaa. Muuten ois voinut käydä pahemmin. Välillä herää siihen todellisuuteen, et mulla oikeesti kävi tosi hyvä tuuri, et ois voinu halvaantua tai jopa kuolla.
Mullakin ea:ssa ottivat vissiin vähän tuurilla kuvat. Eka meinasivat migreeniä ja lähettää kotiin. Mut mulla oli enkeleitä matkassa. Viitisen päivää särki pää ennen ja sit pamahti joku takaraivolla mistä alko kova särky ja paine. Mä olin osastolla sen takia noin pitkään ku mun INR ei meinannut millään nousta hoitotasolle. Ja olin sit heinäkuun alussa viel viikon uudestaan, ku ilmeisesti tukos hieman uusiutunut. Syynä se, että mun INR laski liian alas ku tk lekuri ei nostanut lääkityksiä ja laitto kontrollit liian harvaan. sano tyyliin eka labran jälkeen, et tuu 3vkon päästä.
"Kiva" kuulla, et on tässä vaiheessa viel ihan toipilas. Vaikea vaan myöntää itselleen, et se veis näin kauan aikaan. Liikutko paljon? Meinaan, et millaisella aikataululla sä pääsit harrastamaan ja liikkumaan? Mä pystyn nyt fillaroimaan ja tekee jotain kevyttä salia. Toi jyskyttävä ja kiree tunne takaraivolla vaan ärsyttää. Ja välillä saattaa trombi alueelle tulla vihlasuja, jotka siis varmaankin ihan lihasperäistä.
Ja en itekään tajua viel koko hommaa. Ei täysin ymmärrä mitä on tapahtunut. Mut niinku sanoit, ni ymmärtääkö koskaan.

Olen 31-vuotias perusterve nainen. Synnytin 2½kk sitten. Jo raskaus aikana kärsin rajusta veriripuloinnista. Synnytys sujui ilman ongelmia. Hakeuduin veriripuloinnin, korkean kuumeen ja yleisvoinnin heikkenemisen vuoksi hoitoon. sain lähetteen yliopistolliseen sairaalaan. Minulla todettiin keskivaikea paksusuolitukehdus, mikä oli vaikea saada hallintaan. Vatsa oireiden hieman helpotettua alkoi kovat päänsäryt, mihin oli vaikea löytää helpottavaa lääkettä. Onnekseni pääsin pikaisesti aivojen magneetti tutkimukseen, josta löytyi 2 laajaa trombimassaa pään laskimoista. Hoidot aloitettiin ja pikkuhiljaa päänsäryt helpotti. Tätä viestiä kirjoitan sairaalassa, josta huomenna kotiudun ja takana 19 hoitopäivää. Toipuminen sinustromboosista on hidasta, mutta pysyvää haittaa harvemmin jää. Täytyy toivoa, että otetuissa geeninäytteissä ei ole alttiutta saada uutta trombia, jos näin käy jää Marevan (verenohennus lääke) eliniäksi.

Ajankohtasi sopii sikapiikin olemassaoloon. Siinä ollut natriumsorbaatti 80 aiheutti infarkteja. Moni pääsi jopa hengestään.

Tässä myös 30v kohtalotoveri. Olen miespuolinen, enkä kuulu mihinkään riskiryhmään. Oma tauti puhkesi yhtäkkisenä räjähtävänä päänsärkynä. Vointi romahti heti, järjetön päänsärky ja voimakas oksentelu.

Ensimmäisen avunpyynnön torppasi ambulanssimiehistö, tämän jälkeen käännytettiin kahteen oteeseen pois keskussairaalasta, sain tosin vahvat lääkkeet ja toisella kerralla sain myös kortisonia tiputuksena. Kolmannella kerralla kuvasivat viimein ja sitten syntyi epäilys tukoksesta. Olin sitten n. 10pv neurologisella ja niin vahvassa lääkityksessä etten muista paljoakaan siitä alusta.

Verikokeita on otettu kymmeniä ja kaikki mahdollinen sidekudossairauksista, aineenvaihduntahäiriöistä, hormonihäiriöistä, eksoottisiin tauteihin asti tutkittu. Mitään ei ole selvinnyt ja olen terve ja normaali kaikin puolin. Aivotkin ovat muuten normaalirakenteiset :) sanoi lääkäri kun oli kahdet magneettikuvat tutkinut läpikotaisin. Ainoa mitä on niin yksi kolmesta hyytymistekijästä on koholla. Perinnöllistä ilmeisesti. Seurauksena marevaania joudun syömään lopun elämäni.

Hyvänä puolena on luonnollisesti se, että elossa oloa ja 100% parantumista arvostaa erittäin paljon. Elämäntavat meni remonttiin. Myös asenteet muita ihmisiä kohtaan muuttuivat.

Sairastamisesta on nyt n. 1,5 vuotta, pelkoa kuolemasta ei enää ole. Henkinen muutos jatkuu kuitenkin edelleen. Nautin nykyisin todella paljon yksinolosta ja pienistä asioista enkä haluaisi tehdä enää mitään vääristä syistä. Vaikka kokemus oli rankka luulen, että sain kymmeniä vuosia lisää elinaikaa ja tavallaan olen jopa kiitollinen kokemuksesta.

Niin kornilta kuin se kuullostaakin asioiden todellisen arvon oppii vasta silloin, kun ne oikeasti pelkää menettävänsä. Toivon kaikille kohtalotovereille jaksamista.

Jotenkin nämä teidän oireet kuulostaa tutulta.......

Itsellä sukurasitteita sydän ja verisuonitauteihin ..suht ok teveys.. 50v ikää

Traumaattisten kokemusten historian vuoksi masennus ja ahdistus diagnoosi.

Oko ollut vetämätön ja uniongelmia......noiden vuoksi pyysin tarkistuttamaan testosteroniarvot........no perseellähän ne oli.. lähtötilanne 9 kun norm 15-35
Geelivalmisteista ei apuja juurikaan ja laitettiin pitkävaikutteinen piikki.
Samoihin aikoihin laitettiin Havrix ja NPR.. ( sikotauti...ym )
parisen viikon päästä alkoi tulla oireilua...... veritulppa kaiketi jalkaan. verenpaineet koholle.sydänoireita.niskajäykkyyttä.humalaista oloa.ajatustoiminta jähmeetä,toispuoleisia päätuntemuksia.lihaskipuja. näön tarkkuuden vaihtelua. sanomalehteä lukiessa ei meinannut löytää seuraavan rivin alkua...ja kuvottavaa oloa..
Päivystyksissä rampannut niin että hävettää......mutta kun ei ole toispuoleista halvausta ja suupieli ei roiku..niin ei minussa siis mitään vikaa ole ja kotiin..
toki verenpaineisiin 193/110..verenpainelääkitystä..

Aloin itse yhdistää vointini ja verenpaineiden heilumisen riippumisen siitä olenko makuullan vai seisaallaan..... ja siitä sitten yhdistin oireita kaulalla oleviin lihaspatteihin ( rypäleen ja luumun välimailta )....

Aloin imeskelemään suussa päivittäin Disperiiniä ja olotilat alkoivat paranemaan....ja verenpaineetkin asettumaan normaaleiksi.....
molemmissa kaulasuonissa pulssi silti heikko eteenkin oikealla.. ja kaiketi niskassakin kun hartiat jumissa ja lihaskipuja siellä täällä.

Lattialla makaaminen selällään jalat tuolilla helpottaa oloa mutta kun nousee ylös jää päähän hieman pakkautuneen veren tunne pään oikealle puolelle.....

Tänään juttelin terveyskeskus lääkärini kanssa ja otin puheeksi miksi minulla on tunne ettei lääkärit ota oirekuvaani vakavissaan.......

no "kun on yleistynyt ahdistuneisuus ja masennus diagnoosi" ..... niin näistä oireista pitäisi keskustella psykologin kanssa...


Aattelen..
Onneksi on vappu tulossa kun nyt jo valmiiksi känninen olo......... säästyy nekin viinarahat.........

Täällä myös sinustromboosin lokakuussa 2008 sairastanut. Olin tuolloin 37-vuotias, perussairautena Crohnin tauti ja e-pillerit olivat käytössä. Tromboosi alkoi oireilemaan ensin suupielen ja suun sisäosan puutumisena viiden aikoihin aamulla. Nukahdin uudestaan ja lähdin aamulla normaalisti töihin. Töihin päästyäni portaita ylöspäin kiivetessäni vasen jalkani alkoi nykimään. En kyennyt liikkumaan mihinkään suuntaan. Sen jälkeen lyyhistyin portaisiin ja meni taju. Työkaveri löysi minut portaista makaamasta jonkin ajan kuluttua ja soitti ambulanssin. Olin saanut epileptisen kohtauksen. Työpaikan pihassa ambulanssissa tulin tajuihini ja itkin hysteerisesti. Minut vietiin sairaalaan ja sen jälkeen muistikuvat ovat tosi hataria. Sain sairaalassa lisää epileptisiä kohtauksia. Minut kuvattiin, useastikin, mutta mistään ei löytynyt vikaa, kunnes vasta reilu 2 vuorokauden kuluttua DSA:ssa näkyi tromboosi. Aloitettiin hepariini ja siitä toipuminen pikku hiljaa lähti etenemään. Olin teho-osastohoidossa 7 vuorokautta ja kuudentena päivänä olin normaalissa tajunnantilassa. Mitään jälkioireita tukoksesta ei jäänyt. Altistavina tekijöinä tromboosille todettiin mm. Crohnin tauti (paksusuolessa tulehdusta) sekä e-pillerit, jotka lopetettiin.

AIVOLASKIMOTUKOS ELI SINUSTROMBOOSI

123456789
http://docplayer.fi/870515-Soita-112-aivoverenkiertohairio-jos-huomaat-etta-yksi-tai-useampi-naista-oireista-alkaa-akillisesti.html

Epilepsia
Osa aivohalvauspotilaista saa myöhemmin elämässään toistuvia kouristus-kohtauksia. Nämä alkavat tavallisimmin 6 kk – 2 vuoden kuluessa aivohal-vauksesta. Kolmasosalle kouristuskohtauksen saaneista kehittyy epilepsia.Epilepsialääkitys on tarpeen jos kouristelua ilmenee aivohalvauksen jälkeen. Hyvällä riskitekijöiden hoidolla (ks. sivut 12–17) voidaan estää kouristelun ja epilepsian ilmaantumista. Kun potilas saa aivohalvauksen jälkeen elämän ensimmäisen epilepsiakohtauksen, tulee aina hakeutua päivystykseen arvioitavaksi.

Puheen häiriöt eli afasia ja dysartria
Puhe voi muuttua epäselväksi, jolloin potilaalla on dysartrinen puhehäiriö. Jos potilaalla on sekä puheen tuottamisen että ymmärtämisen vaikeus, kyseessä on kielellisen kyvyn häiriö eli afasia. Tuolloin sanojen löytäminen on vaikeaa, puhe sujumatonta tai kommunikointi hankalaa.
------------------------------------------------------------------
Dehydraatio 1.7.2011
- ambulanssilla sairaalaan hengityskoneeseen (CPAP)
- nesteytys matkalla sairaalaan
- yli 500 ml nesteytyksen jälkeen sairaalassa Hb 199 => Hb ainakin 220
- iho lämmin 37,8
- verenpaine 191/122
- keuhkopöhön syy dehydraatio
- kuuma asunto (ilmanvaihto olematon, lämmitys päällä kesällä, paljon pölyä ilmanvaihdon mukana sisälle)
- ympäristön stressitekijät (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen)

- ei lainkaan rintakipua
- sepelvaltimotautiriski minimaalinen (ei tupakointia koskaan, hyvin harvoin alkoholia, kolesterolit alhaisia
- 1.7.2011 ejektiofraktio 30%, seuraavana vuonna 68%. Ei mahdollista jos kyseessä olisi ollut sydäninfarkti.


Ainoa mahdollinen aiheuttaja on lääkitys
- tyroksiini 0,1mg
--- yli 500 ml nesteytyksen jälkeen T4V 19,4 => T4V ainakin 21,3
-SSRI-lääkkeet 2011
--- Panacod 8 kpl/pv,
--- reboksetiini 12 mg
--- mirtatsapiini 30-45mg
--- pseudoefedriini (Duact), asuntoon tulevan pölyn aiheuttamaan hengenahdistuksen vuoksi
--- tulehduskipulääkkeet (Voltaren 3x pv)
--- epilepsialääke Lyrica 750mg (maximi Pharmaca Fennican mukaan 600mg/pv)
--- diatsepaami 30mg/pv

Oon 21 vuotias poika. Oon lapsesta asti ollu kiinnostunu terveellisistä elämäntavoista. En oo ikinä polttanu tupakkaa enkä juonu alkoholia. Syön tervreellisesti ja harrastan paljo liikuntaa.

Ei noilla elämäntavoilla oo näköjää mitää merkitystä että tulleeko tuommosia. Voi tulla kelle tahhaa. Siks meijän ihmisten pitäs vaa nauttii siitä, että ylipäätään ollaa elossa. Tehä rohkeesti kaikkee mikä elämässä tuntuu hyvältä. Kuunnella sydämmen ääntä. Ei tarvii sit jäläkeen päin miettiä et ”ois pitäny”

Migreeni yleisin diagnoosi. Lähäri ei päästä lääkäriin vaan antaa buranat ja lähettää kotiin kuolemaan.

Mulla todettiin n 40 vuotiaana. Yhtäkkiä!! kova päänsärky väsymystä ja aivastaessa kova päänkipu. Ei ennakoinut muuten. Ja eiku sairaalaan ja sinustromboosi dg jot siis iso tukos. Hormonipillerit aiheutti, mitkä lopullisesti sit kiellettiin kokonaan niiden käyttö missään muodossa. Liuotushoito , marevania puoli vuotta. Senjälkeen toisinaan pää kipee joskus kovaakin. Nyt taas tutkitaan mikä on tän hetken tilanne.