ja kanteleitten pauhina
siell kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi
se ompi Suomenmaa.
Tänään 10.10 Aleksis Kiven päivänä,tulevat nuo säkeet mieleen runosta Suomenmaa.
Pienenä koululaisena muistan surreeni runoilijan kohtaloa kuolla niin nuorena (38 vuotiaana) ja lausuessamme runoa:
*Syntyi lapsi syksyllä*,...tunsin palelevani kylmässä.
Vasta myöhemmin aukeni kansalliskirjailijamme kaunis runokieli minullekin, niissä löytyy kuulaana tuo puhtaus, josta runoilija kirjoitti:
*Kauneus sydämessäni asukoon,
sillä puhtaus olkoon elämäni määrä*.
Liehukoon liput tänään, Aleksis Kiven ja kirjallisuutemme kunniaa!
*Siell' tuhansissa järvissä yön tähdet kimmeltää*...
35
417
Vastaukset
- :)
Matti Turunen Sunnuntai, Aleksis Kiven runoon
http://www.youtube.com/watch?v=UJDMjDZ0_cs - *Kukkahame*
A Kivi on niitä harvinaisia kuuluisuuksiamme, joista ei ole kuvaa, vain patsas rautatien torilla, josta on sitten piirroksia.
Kauniita ovat nämä Kiven maisemat, viljapeltoineen ja vaihtelevine maisemineen.
Täällä on kraatarin poika tehnyt elämäntyönsä, edelleenkin Palojoella kesäisin vietetään teatteri-iltoja luonnossa Taaborin vuorella.
Onhan syntymästä jo yli sata vuotta, silti Kiven perintöä vaalitaan huolella. - *Kukkahame*
Jäi ajatuksiin,,,,piti korjata syntymästään on jo 200v ja hiukan yli.
Tuo laskuri ei toimi aina moitteettomasti ;-D Aleksi Kivi eli 1834 - 1872, - mikäli oikein muistan,
joten syntymästään on 177 vuotta ja kuolemastaan 139 vuotta.
Tuo patsas, minkä Kukkahame mainitsit, on Väinö Aaltosen tekemä,
ja siinä on mallina istunut - jo melko iäkkäänä - Väinö Aaltosen hyvä ystävä
ja avioliiton kautta sukulainenkin runoilija Aaro Hellaakoski. Aleksis Kivestähän ei jäänyt yhtäkään valokuvaa, kuten mainitsitkin.
Minulle hänen runonsa merkitsevät paljon, usein niisä on äidin ja pikkupojan välinen tunneside herkkänä koettavissa.
Aleksi Kiven pääteos "Seitsemän veljestä" ilmestyi vain kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa, vuonna 1870.- Satu*
Aleksis Kiven runo
'Makeasti oravainen':
http://www.youtube.com/watch?v=GzIjNGv1zzI - mariamaija
Runous on hienoa kun osaava runoilija sen on laatinut,
Ovat mielenkiintoisia tällaiset viestit joissa on mukavasti runoa solutettu joukkoon.
Joku kerran kirjoitteli ettei hänen piirissään ole yhtään sellaista keskustelijaa joka yhdistelisi runoja keskusteluihin. Sääliksi käy , kun ei yhtään...... Näin paikkakuntalaisena en malta olla sanomati, että ensimmäinen A Kiven patsas pystytettiin Nurmijärvelle 10, 10-1934, Patsas on Aukusti Veuron tekemä.
Veuro oli Väinö Aaltosen Lanko, Joka teki paljon yhteistyötä Väinö Aaltosen kanssa.
Tosiaan Kiven syntymän satavuotispäivänä patsas tuli A Kiven puistoon, patsas siirrettiin v 2000 kunnantalon viereen uuteen A Kiven puistoon.
Nurmijärvellä vietetään vuosittain A Kiven viikkoa joka päivälle on jotain Kiveen liittyvää ohjelmaa. eri puolilla pitäjää.Tänään patsaalla kunnianosoitus ja Kivi-juhlien ohjelmaa.
Niin lippu liehuu meidänkin talon pihassa. Ter: LatePiti vielä mainita, että Rautatientorilla oleva patsas pystytettiin 10 10 -1939.
Sama kuin edellä.- katleija
Löysin kuuleloimalla tuon Veuron patsaan:
http://www.google.fi/imgres?q=Aukusti Veuro Aleksis Kiven muistopatsas&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1173&bih=568&tbm=isch&tbnid=GQQxjFPYBJl-yM:&imgrefurl=http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?Itemid=164&id=55&option=com_content&task=view&docid=La3hfCpDZ0GA0M&w=148&h=201&ei=CLSSTqjQL8XGswbyvKAm&zoom=1&iact=hc&vpx=927&vpy=294&dur=2437&hovh=160&hovw=118&tx=95&ty=121&page=2&tbnh=159&tbnw=117&start=24&ndsp=9&ved=1t:429,r:8,s:24 Upeaa asua kansallisrunoilijamme,kirjailijan maisemissa.
Minä asun täällä Hiski Salomaan synnyinpitäjässä ja pitäjä on muistanut suurta taiteilijaa monin tapahtumin.Hiski tosin tuli vasta pinnalle ameriikassa.
Kyllä se vapaudenkaiho on sitä työläismusiikkia ihan sydämmestä lähtevää Ama
- Satu*
Olen käynyt mieheni vielä eläessä katsomassa erään Aleksis Kiven näytelmän siellä hänen maisemissaan, ja mietin, ovatkohan nämä tätä hänen runoaan kuvittavat kauniit järvet ja metsät sieltä, - onhan näitä kyllä muuallakin Suomenmaassa:
http://www.youtube.com/watch?v=HXNytk1rXo8&feature=relate - lejanna
Eino Leinon runon sanomana, Aleksis Kivi:
"Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun."
Miksi, ainakin ennen, niin usein, runoilijan/taiteilijan olemukseen kuului sairaus ja kuolema, ennenaikainenkin.
Kumpi oli määrävämpi tekijä?
Aleksis Kiveä on usein mainittu kansalliskirjallisuutemme isäksi. Miksi hänellä piti olla uhkanaan kriitikko, joka varmasti pahoitti neron mielen?
.Minulle kerran sanoi eräs taiteenharrastaja,että taiteilija on joko hullu tai juoppo,jotain sensuuntaista on ollut nähtävissä kulttuuripersoonissamme.
Luova taiteenlaji ei kaiketi synny ihan itsestään,siihen tarvitaan joko nuori rakastajarar tai sitten sitä jaloa juomaa
- Rööslain
Suuren Vaikutuksen muinoin teki muinoin pikku-Rööslainiin Kaukametsä. Muistan niin hyvin tuon runon paikankin Iloisessa lukukirjassa, aukeaman vasemmalla puolella, muistan ruskein värein maalatun kuvan - ja haikean juhlavat läikkeet lapsen sielussani.
Kiven Kaukametsä...Monosen Satumaa...Ihania päiväunia, joissa joskus voi viivähtää ja palata taas takaisin vaikkapa Iske iske iske seinään vuoren-tahteihin. Aleksi Kiven "Sydämeni laulu" on Jean Sibeliuksen säveltämä:
http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34Tämä Sydämmeni Laulu . On minulle erikoisen Rakas. Mieheni kuoli 41 vuotiaana Ja siunaustilaisuus pidettiin Tampereen kalevankankaan kappelissa ,
Tämän , Sydämmeni laulun lauloi eräs nais ystävä , siittä kuorosta missä minun mieheni oli joskus heitä säestämässäkin. mieheni soitti terveenä ollessaan Klarinettia.
Saattamassa varmaankin oli 100 hänen peli ja työkavereitaan ,sukua ei hänellä ollutkaan paljoa ,kun oli Adoptio lapsi.
Kuuntelin taasen ja ei voi mitään, mutta itku meinaas tulla vaikka aikaa on jo kulunut yli 30v.ullamirjami kirjoitti:
Tämä Sydämmeni Laulu . On minulle erikoisen Rakas. Mieheni kuoli 41 vuotiaana Ja siunaustilaisuus pidettiin Tampereen kalevankankaan kappelissa ,
Tämän , Sydämmeni laulun lauloi eräs nais ystävä , siittä kuorosta missä minun mieheni oli joskus heitä säestämässäkin. mieheni soitti terveenä ollessaan Klarinettia.
Saattamassa varmaankin oli 100 hänen peli ja työkavereitaan ,sukua ei hänellä ollutkaan paljoa ,kun oli Adoptio lapsi.
Kuuntelin taasen ja ei voi mitään, mutta itku meinaas tulla vaikka aikaa on jo kulunut yli 30v.Miten hyvin ymmärränkään sinun suruasi. Vaikka aikaa on kulunut, ja suru on jo hälventynyt, niin aaltoina se esimerkiksi jonkin musiikin herättämänä voi edelleen vallata mielen, tuoda kyynelet silmiin.
- Ei kauniimpaa!
satu kirjoitti:
Miten hyvin ymmärränkään sinun suruasi. Vaikka aikaa on kulunut, ja suru on jo hälventynyt, niin aaltoina se esimerkiksi jonkin musiikin herättämänä voi edelleen vallata mielen, tuoda kyynelet silmiin.
kuin tämä lapsen ja äidin kohtaaminen:
KAUKAMETSÄ
Alas kalliolta lapsi riensi,
äitins luoksi riensi hän,
lausui loistavalla katsannolla:
"Nähnyt olen taivaan maan."
"Mitä haastelet, mun pienoiseni,
mitä taivaan kaukamaast'?
missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain."
"Vuoren harjanteella kauan seisoin,
katsahdellen koilliseen,
siellä näin mä nummen sinertävän,
honkametsän kaukasen.
Puitten kärjil näin mä kunnaan kauniin,
armas päivä paistoi siel,
ylös kunnaan kiirehelle juoksi
kultasannotettu tie.
Tämän näin ja sydämeni riutui,
kyynel juoksi poskellein,
enkä ymmärtänyt miksi itkin,
mutta näinhän taivaan maan."
"Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl
taivaan korkee sali on,
siellä lamput, kultakruunut loistaa,
siel on istuin jumalan."
"Ei, vaan siellä, missä ilmanrannal
Kaukametsä haamottaa,
siellä ompi onnellisten mailma,
siellä autuitten maa." ullamirjami kirjoitti:
Tämä Sydämmeni Laulu . On minulle erikoisen Rakas. Mieheni kuoli 41 vuotiaana Ja siunaustilaisuus pidettiin Tampereen kalevankankaan kappelissa ,
Tämän , Sydämmeni laulun lauloi eräs nais ystävä , siittä kuorosta missä minun mieheni oli joskus heitä säestämässäkin. mieheni soitti terveenä ollessaan Klarinettia.
Saattamassa varmaankin oli 100 hänen peli ja työkavereitaan ,sukua ei hänellä ollutkaan paljoa ,kun oli Adoptio lapsi.
Kuuntelin taasen ja ei voi mitään, mutta itku meinaas tulla vaikka aikaa on jo kulunut yli 30v.Voi ullamirjami,en todellakaan tiennyt,että niin varhain menetit rakkaimpasi rinnaltasi.
Minäkin ruikutan poikani kuolemaa ja sinä minua kannustat ja viet eteenpäin surussani,häpeän.Kiitos ullamirjami,että jaksat olla osa meitä ja jerrycottonille pitkää ikää Ama- *Kukkahame*
Ei kauniimpaa! kirjoitti:
kuin tämä lapsen ja äidin kohtaaminen:
KAUKAMETSÄ
Alas kalliolta lapsi riensi,
äitins luoksi riensi hän,
lausui loistavalla katsannolla:
"Nähnyt olen taivaan maan."
"Mitä haastelet, mun pienoiseni,
mitä taivaan kaukamaast'?
missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain."
"Vuoren harjanteella kauan seisoin,
katsahdellen koilliseen,
siellä näin mä nummen sinertävän,
honkametsän kaukasen.
Puitten kärjil näin mä kunnaan kauniin,
armas päivä paistoi siel,
ylös kunnaan kiirehelle juoksi
kultasannotettu tie.
Tämän näin ja sydämeni riutui,
kyynel juoksi poskellein,
enkä ymmärtänyt miksi itkin,
mutta näinhän taivaan maan."
"Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl
taivaan korkee sali on,
siellä lamput, kultakruunut loistaa,
siel on istuin jumalan."
"Ei, vaan siellä, missä ilmanrannal
Kaukametsä haamottaa,
siellä ompi onnellisten mailma,
siellä autuitten maa."Tuo runo oli Sinisalon lausumana kuulijalle omaa luokkaansa, iso mies ja niin hellästi kuin varoen hän sen esitti, moni kuulija pyyhkäisi silmäkulmaansa.
Se on kuin rukous isänmaamme yllä.
Nurmijärvellä on Kaukametsä niminen tie, on monesti pitänyt mennä tutkimaan päättyykö talon pihaan, vielä ei ole ollut rohkeutta.
Kajaanissa on Kaukametsä niminen kulttuurikeskus Oulujoen rannalla kosken partaalla.
Tuo ylioppilaskuoron usein laulama Sydämeni laulu, kuului koulunkin kuoro-ohjelmaan.
Nuori ja herkkä kun oli, tuntui uskomattomalta, että Jean Sibelius oli sen säveltänyt Aino-vaimonsa odottaessa kolmatta lastaan.
Myöhemmin ajatellen suurta lapsikuolleisuutta ennen, on se ollut lohtunakin monelle äidille, saattaessaan lapsensa Tuonen viitaan, Rauhan viitaan, missä kaukana kavala maailma!- lejanna
Tuota kuolemanyhteyttä pieneen lapseen olen lukenut monissa maissa ihmetetelleen, jopa kauhistelleen.
Kaipa se on maamme melankoliaa.
Pois, jonnekin, johonkin parempaan?
"Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan."
Aleksis Kivi
.
.
- Ramoona*
Kantelettaren joissakin kehtolauluissa sylilapsia toivotetaan alle nurmen nukkumahan, lasta lautojen sylihin. Elämä oli vielä 1800-luvun loppupuolella ankaraa taistelua leivästä, lapsia odottivat jokapäiväinen raadanta, murheet ja suuret surut. Kuolemaa saatettiin pitää lempeänä noutajana lapselle. Lapsikuolleisuus oli suurta, kuoleman vierailuun oli totuttu.
En koskaan lue tai kuuntele Sydämeni laulua ilman kyyneliä. Sen lauloi helmassaan lepäävälle lapselleen Eeron vaimo, Seunalan herkkä Anna Vuohenkalman sunnuntailaakeassa tuvassa. Laulussa on nähty jopa nuoren äidin lapsivuodemasennusta, mutta mielestäni koko kuvauksesta huokuu suunnaton rauha, onni ja ilo lapsesta, miestäänkin Anna ajattelee kauniisti samalla. Anna on yksi Suomen kirjallisuuden madonnista.
Sydämeni laulu on hyvin paljon käytetty varsinkin lasten muistokirjoituksissa. Se on jo sinällään kuin musiikkia...siell on hieno hietakehto...kuullella kehrääjälintuu..
Kivi on nerokkaimpia kirjailijoitamme käyttämään kielemme hienoja mahdollisuuksia äännemaalailuun.
Lauloin aikanaan lapsilleni usein kehtolauluksi Kiven Laulu oravasta.
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa
sinnepä ei hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Lapsia nauratti se loppu : havuoksan rauhan viiri päällänsä liepoittaa.
Sadulla onkin musiikilinkki siihen. - 0406
T&ässäpä tätä, tulee kaikki sanat kohdalleen, ilman toistoja
http://www.elisanet.fi/kuula_seura/alexis.html - siinäpä sulle
olisit lukenut ihan itekses vaan, mitäs linkkiäs tänne tuot ?
- mariamaija
Rohkenen minäkin muutaman sana sanoa tästä Palojoella olevasta Kiven
syntymäkodista,
Vain muistoja ajasta kun sotä-aikana asuin Nurmijärvellä .Kuljimme kauppaan Palojoelle ja muistan kun matkamme varrella oli vanha ränstynyt mökki ja kaverini kertoi mikä mokki se todellisuudessa oli.
Kävin Raalassa koulua kolmisen vuotta ja myös Raalan kartano, jossa kävimme koulun kanssa perunanosto talkoissa on minulle tuttu seutua ja aikaa.
En silloin vielä kuullut että Kiven synnyinjuuret olivatkin lähtöisin tuolta Raalan kartanosta, myöhemmin vasta sellaisesta luin.
Anteeksi jos vähän aiheesta poikkesin, mutta kun Late sanoi olevansa paikkakuntalaisia, tuli muistoja mieleen.
Kävitkö Late sinäkin Raalassa kansakoulua, vai oletko paljonkin nuorempi.?Tuskin nuorempi olen, kävin myös sotaaikana koulua, mutta en Raalassa, Kyllä Raalan koulu on tuttu ja samoin Raalan kartano, tunsin hyvin myös kartanon omistajan.
Palojoella oleva Kiven syntymäkoti varmaan sota-aikana oli aika ränsistynyt, nyt se vastaa hyvin sellaista kuin se oli ollut Kiven eläessä.
Kauppoja ei Palojoella enään ole
Ehkä tämä selitys suotaneen, ter: Late.
- saade*
Äitiinsä etsei lapsi,Itkein kauan hän etsei,
Tok"viimein hän nähdä saa
sen liehuvan liinan pelloli"
Sinnepä nyt kiirehtii
Hän kultasantasella tiell",
Ja elokuun aurinko paistaa.
Äiti,kosk" itkun kuulee,
Leikaten kultaista olkee,
Koht"sirppinsä heittää hän
Ja rientävi pienoita vastaan:
Helmoihins hän kietoo sen
ja istuu auman äärehen,
Ja elokuun aurinko paistaa.
Autuas uni on lapsen,
Autuas katsanto äitin;
Se taivahan rantahan käy
Ja uneksuin viipyy siellä.
Koska liehtoo lounainen,
Kosk paistaa heljä aurinko
Ja kultainen vainio läikkyy.
Aleksis Kivi on osannut kauniisti tulkita äidin ja lapsen tunnelmaa
elonkorjuun aikaan. Sen voi melkein nähdä.- Satu*
Aleksi Kiven kielestä ei turhaan puhuta, hänellä on oma jäljittelemättömän kaunis tapansa luoda tunne tuohon äidin ja lapsen kohtaamiseen. :)
- Tuo runon loppukin
on tosi kaunis, omanlaistaan kieltä:
"Koska liehtoo lounainen,
Kosk' paistaa heljä aurinko
Ja kultainen vainio läikkyy." - Atolfia
Onhan häneltä tullut reippaitakin runoja, kuten esim.
Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön ja
maailma unholaan jääköön.
Tähän lauluun perustuen arvelevat tutkijat, että Aleksis Kivi kuoli borreolosiin,
koska hän ilmeisesti piti metsässä ja yleensä luonnossa kuökemisesta.
Näin hän olisi saanut punkin puremasta taudin.
Aleksis Kiven seura herätteli ajatusta " Nummisuutareitten" esittämisestä
Nurmijärvellä, Kiven kotiseudulla. Vilho Siivola pyysi Juhani Nuottoa Eskoksi
ja niinpä hän esiintyi ensimmäisenä Eskona. Vilho Siivola ohjasi silloisen näytelmän.
Olen lukenut tuon Juhani Nuoton omaelämäkertakirjan ja hän kertoo mielenkiintoisesti myöskin alkuvaikeuksista ja myöskin onnistumisista.
Olen nähnyt joitakin esityksiä Taaborinvuorella, aidossa ympäristössä. Aina sen näkeminen on yhtä tuore ja nautittava.- Atolfia
P.S.
Tuo ensimmäinen esitys oli jo heinäkuussa 1953, siis tuo perinne on säilynyt kohta 60 vuotta. Onkohan kenenkään kirjailijan näytelmiä esitetty näin ja tehty tunnetuksi kotiseudullaan kuten Aleksis Kiven?
En tiedä, onko sitä esitetty joka vuosi, mutta nykyäänhän se on toistuva.
- Satu*
Lisään listaan vielä "Voimalla seitsemän miehen":
http://www.youtube.com/watch?v=25WDgzasAaA&feature=related - Ramoona*
Kivi julkaisi monta runoelmaa, joista suurin osa on jäänyt melko tuntemattomiksi yleisölle. Niihin mahtuu hyvin monenlaista aihetta, riehakkaitakin.
Nummisuutarit olen Taaborinvuorella pari kertaa nähnyt , muita esityksiä montakin, itsekin näytellyt työpaikan esityksessä Kreetaa. Vaikuttavin oli Kansallisteatterin 130-vuotisjuhlavuoden esitys, jossa Eskoa näytteli Jussi Lehtonen. Samanlaiset ihmisten perustyypit tavataan aina ja kaikkialla , näytelmä kestää hyvin aikaa.
Suomi on kesäteattereiden luvattu maa, mutta uskoisin Nurmijärven olleen uskollisin tälle suurelle pojalleen. Urjalassa Pentinkulman päivät vaalivat Väinö Linnan muistoa, Kustavissa Volter Kilpeä, Kajaanin runopäivät Eino Leinoa, Hämeenkyrön Myllykolu F.E: Sillanpäätä. Muitakin esimerkkejä varmaan muistatte. - Päätalon ihailija
Päätalo päivät on Taivalkoskella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin262686Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee242042Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1111548- 761309
Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh71208Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1381166- 641016
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I10944Ollaan kuin yö ja päivä
Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.70891- 102877