Rakastunko enää ikinä samalla tavalla?

Vastaus tuohon kysymykseen että tuletko koskaan enää rakastamaan ketään samalla tavalla: TODENNÄKÖISESTI ET!
Tarkoittaako se sitä ettet enää koskaan tule rakastamaan ketään? ei välttämättä. On ihan täysin mahdollista että kohtaat ihmisen joka saa sinut rakastumaan "yhtä palavasti" tai ehkä jopa enemmän kuin entisesi, mutta se rakkaus ei tule olemaan samanlaista.

Jokainen rakkaus on yksilöllinen ja se muuttuu ihmisten kokemusten myötä, rakkaus toiseen elää, niin kuin sinä itsekin. Se että uusi rakkaus on erilaista kuin vanha ei tarkoita sitä että se olisi huonompaa! (ellet itse ajattele että se on)

Ongelmasi tällä hetkellä on se, että et anna millekään muunlaiselle rakkaudelle mahdollisuutta kuin sille mitä sinulla oli. Haluat sen mitä sinulla oli, et mitään uutta. Mutta vaikka palaisit yhteen entisesi kanssa sekään ei todennäköisesti olisi samanlaista. Niin kauan kuin haikailet vanhan perään, et tule saamaan aikaan yhtään kestävää ihmissuhdetta. Ja siinä ohessa teet monista miehistä sijaiskärsijöitä.

Lakkaa tavoittelemasta vanhaa, niin voit saada tilalle jotain uutta!

"Jos näen jokaisessa ihmisessä vain virheitä ja minua ärsyttäviä piirteitä,niin tulen olemaan yksin myös omien virheideni kanssa?"
^ Noinhan se tuntuu menevän, yleensä.

Vastauksena kysymykseesi: Todennäköisesti et tule enää koskaan rakastumaan samalla tavalla.
Miksikö?
No siksi koska ensirakkaus.
Hyvin yksinkertaista...mitä useampi parisuhde, sitä kyynisempi asenne. Ikä itsessään ei ole mikään syy, mutta varmasti suurin epävarmuustekijä.
Näin siis puhun minä, joka on viimeisimmissä parisuhteissa ensin varoittanut ikäerosta, saanut hyväksyvän vastauksen ja sitten kuitenkin loppujenlopuksi todennut olleensa oikeassa, hah!

Varo ettet kyynisty (liikaa). Siitä seuraa huonoimmillaan lauma typeriä ja lyhytikäisiä suhteita ja tunnevammaisuutta.

En ole ikinä ollut suhteessa, mutta ensirakastumiseni koin 16-vuotiaana liki 20 vuotta sitten. Sitä ennen olin kyllä ollut ihastunut eri tyttöihin, mutta tämä oli erilaista. Se tapahtui pyytämättä ja yllättäen. Kirjaimellisesti sairastuin tästä tytöstä ja hän hallitsi ajatuksiani kuin pakkomielle.

En ole koskaan rakastunut sen jälkeen samalla tavalla. Sydämenikin särkyi matkassa. Tietyt asiat voivat rikkoutua vain kerran kuten ollakseen täydellisiä kuten ehjä lasi tai astia, sen jälkeen ne ovat aina liimaamalla koottuja tekeleitä, jotka muistuttavat meitä siitä kuinka astia kerran oli täysin särötön ja täynnä viatonta luottamusta.

Totta kai tulet vielä rakastumaan syvästi ja toivottavasti myös vastarakkautta saaden. Jokainen suhde on kuitenkin erilainen, koska kumppani eri, tällöin myös tunteet tuntuvat erilaisilta. Parisuhde on vuorovaikutusta, jossa molemmilla osapuolilla on merkitystä suhteen onnistumisen kannalta. Ihmisissä yhdistyvät ominaisuudet eri tavoin erilaisiksi kokonaisuuksiksi ja löydät varmasti vielä sellaisen henkilön, jonka ominaisuudet viehättävät sinua.

Kaikissa ihmisissä on virheitä ja ärsyttäviä piirteitä, rakastaminen taitaa olla sitä, että jaksaa niistä huolimatta kyetä muistamaan myös sen kaiken hyvä, johon toisessa on alunperin rakastunut. Sinussa on yhtälailla piirteitä, joiden kanssa kumppanisi on tehtävä kompromisseja. Suhde saattaakin olla hyvin pitkään aluksi niiden asioiden kanssa painiskelua. Ne ovat vähän kuin rajariitoja, joissa määritellään se millä säännöillä se kyseinen parisuhde toimii. Sanon niitä riidoiksi, koska riitojen kautta hankitaan se mahdollisuus olla oma itsensä parisuhteessa, olla myös ne toista ärsyttävät asiat.

ei muuta ku räpsä leveelle huora , ja alat vaan huoraan sitä huoraamalla huorattua huoran vittuasi saatana!!!!!!!!!!

Se ihminen, johon 20-vuotiaana ihastuu, tuntuu jotenkin erilaiselta siksi, että itse on vielä niin lapsellinen että luulee jotain rakkautta olevan olemassa, vaikka todellisuudessa ei ole.

Itse en ole ollut kenenkään kanssa, mutta 20-vuotiaana ihastuin yhteen hieman vanhempaan naiseen, jolle en ole vieläkään antanut anteeksi sitä, ettei hän suostunut keskustelemaan kanssani koko asiasta.