Kertoisiko joku joka viiltelee itseään, että mikä siinä on niin kuin ideana? Senhän täytyy käydä kamalan kipeää kun terävällä terällä viiltää haavoja ihoonsa. Mitä siitä saa?
En ymmärrä sitä itsensä viiltelyä
Keskustel-laan
84
5097
Vastaukset
- remremrem
Itse sairastan kaksisuuntaista ja vaikean depression aikana, kun olin valvonut kuusi vuorokautta ja ahdistus sisälläni oli kuin musta kivi ja aivan sanoinkuvaamattoman suuri,en tiennyt mihin voisin purkaa sen. Tartuin pihviveitseen ja sahasin käteni yläosan jänteisiin asti auki. Tuntuu hölmöltä joka ei ymmättä, mutta kun tuntee olevansa tavallaan pois itsestänsä ja kipu vapauttaa aivoissa endorfiinejä eli hyvänolon aineita,niin viiltely ulkoistaa sisäisen kivun ja tuntuu sairaalla tavalla jopa hyvältä.
- satunnainenviilteliä
No loppuen lopuksi ei se niin kamalan kipeää tee. Mutta teemme sitä sen takia että pyrimmme joko päästä eroon pahasta olosta tai jotkut tekevät sitä vain kokeillakseen. Se on ikäänkuin tyydytystä tuskaan joka meitä vaivaa ja saa muuta ajattelemisen aihetta. Mutta viiltelyyn jää todella helposti koukkuun ja jotkut voivat viillellä vaikka olisivat kuinka onnellisia, koska siihen jää koukkuun niin kuin tupakkaan ja siitä on vaikea päästä eroon.
Itse viiltelen aina silloin tällöin kun on oikein paha olo. Teen sen saksilla eikä se edes oikeastaan satu. Ja esimerkiksi minun tilanteessa ei puhuminen auta kun se ei vaan ole se mun juttu. Mutta nyt olen pitänyt viiltelystä viikon taukoa ja se on todella hankalaa.
Eikä toiset ihmiset sais ajatella pahaa niistä, ketkä viiltelevät, vaan heidän tulisi auttaa heitä jos vain voivat. Yleensä silloin kun viiltelee, niin kaikki asiat ei ole ihan kunnossa.- Anonyymi
Sillä hommalla on paskanen loppu, ku veret on tarkoitus laskee suonista ulos! Kukaan muuten itseä viiltele! Puukon jälki on erilainen kuin...........
- pallohukassa
Voisin kuvitella, että viiltely auttaa henkisen tuskan muodollistamisessa. Henkinen tuska on aina paljon kivuliaampi kuin fyysinen. Ja viiltely saattaa kivun käsittelyn ohella myös olla vihje toisille: minua sattuu. Hiljainen avunpyyntö. Palloa on helpompi pitää kädessä kuin kuvitella se siihen.
- fghfghkghk
Joo, taas näitä liiottelijoita.
Jos sulta leikataan akillesjänteet poikki tai vaikka kieli irti niin on toki juu henkinen kipu voimakkaampaa. Huom. olin sarkastinen.
Ihmisellä ei turhaan ole tuntoaistia. - Anonyymi
fghfghkghk kirjoitti:
Joo, taas näitä liiottelijoita.
Jos sulta leikataan akillesjänteet poikki tai vaikka kieli irti niin on toki juu henkinen kipu voimakkaampaa. Huom. olin sarkastinen.
Ihmisellä ei turhaan ole tuntoaistia.Huomaan, että sinulla on empatia kykyä. Huom. olin sarkastinen.
- Pähkä
Pallohukassa sanoi fiksusti siitä, että viiltely on myös hiljainen pyyntö huomiosta. Itse aloitin viiltelyn joskus siksi, että sen avulla sain purettua pahaa oloa - aluksi se sattui, mutta vähitellen kivusta alkoi nauttia ja alle kuukaudessa sekin oli poissa. Sain yliopistopaikankin pelkästään viiltelyn avulla: ilman sitä minun olisi ollut mahdotonta keskittyä lukemaan pääsykokeisiin - apua kun en hakenut silloin hälyttävän vakavaan masennukseeni.
Aloin vähitellen nauttia pelkän veren näkemisestä, vaikka ennen (ja nykyään) pelkkä ajastuksin meinaa saada minut pyörtymään tai vähintää oksentamaan. Ja kutne sanottu, päihitettyäni masennuksen viiltelin onnellisenakin, koska olin tottunut siihen. Mutta aina myös toivon - vaikka samalla sitä pelkäsin - että kumppanini (jonka kanssa muutimme samaan asuntoonkin viiltelyni vielä jatkuessa, joten huomaaminen oli aina vain ajan kysymys) huomaisi, kuinka paha minun oli olla. Aivan kuin hän ei olisi tiennyt sitä muutenkin.- Pähkä
Niin, ja nykyään olen ollut jo yli puolivuotta kokonaan viiltelemättä, mutta lopettaminen oli todella vaikeaa. Silti ymmärrän edelleenkin viiltelyä ja jollain tasolla kaipaankin sitä, vaikak tiedän, kuinka sairasta se on.
- kipua kivun päälle
Se vapauttaa endorfiinia eli mielihyvä hormoonia.
Tosin avantouinti ois vähempi haitallista,
samoin kuin avantoon niin viiltelyyn jää koukkuun,
avanto olis parempi sama hormoni molemmissa alkaa juosta. Sitä on aika vaikea selittää.. mutta kuten pallo sano nii se on jonkin sortin avun pyyntö kun joku huomaa jäljet.
Itsekkin alotin viiltelyn koska en keksinyt mitään muuta keinoa purkaa vitutu*sta ensin sen sattu ku joillakin saksilla viiltelin mutta sitte vaan ajan kuluessa kipuun tottui ja siitä tulee jotenkin hyvä mieli jolloin siirryin mattoveitseen/puukkoihin.
Mutta kuitenkin kuten sanoin sitä on vaikea selittää.. en kannusta siihen tai mitään muttak kokeile niin saat tietää =/- RaNdOm123
Se on totta että se koukuttaa. Meidän koulun kaveripiirissä on tullut viiltely muotiin/esille. Kaikki viiltelee esim. saksilla mutta onneksi niitä viisaitakin on, jotka eivät viiltele tosin minä en kuulu niihin viisaisiin... Minua vitsitti yksi päivä aika paljon ja muutenkin halusin kokeilla viiltelyä joten nappasin kynsisakset ja aloin raaputtamaan tosin se eivät olleet tarpeeksi terävät joten hain jonkunlaisen mattoveitse ja aloin viiltämään... Se tuntui oudon hyvältä ja sitä oli vaikea lopettaa vaikka halusinkin. Halusin nähdä verta. Se ei edes sattunut. En kuitenkaan suosittele viiltelyn kokeilua mutta jos välttämättä haluat niin en estele...
- Viiltäjä-Jane
Siis luinko oikein(okei,vastauksia ei monta) mut siis ehkä pari ihmistä toi esille sen,että viiltelyllä HAETAAN HUOMIOTA?Mulla ainakin e huomio oli parata mitä siitä sai.Pari kertaa vetäny mattoveitsellä ranteet auki--->ambulanssilla päivystykseen.Ja muutenkin viillellyt,semmosia 10-13 tikkiä vaativia viiltoja,ja joo oli paha olla.Ja koin et viiltely herättää tähän maailmaan.
Mutta kyllä mulla oli se HUOMIO suurin motiivi.Nautin siitä,ja jos en saanut osakseni oli pakko viillellä lisää et tuns olevansa elossa.Ja kaikki te jotka "viiltelette" tai oikeastaan naarmutatte itseänne jollain saksilla yms. niin ei siinä oo kysymys muusta ku et tarvitsette huomiota.Jos ette itse sitä halua/pysty itsessänne tiedostamaan,niin too bad.Muutenin toi ajatus: "viiltelen että saisin tuskaa purettua" on nykytrendien mukaista,vanhan ajan angstaamista.
ja nyt,kun ootte vihasia mulle ja defenssit päällä,sanon vielä sen:Jos olet viillellyt/naarmuttanut ja sen jälkeen jollain tapaa kertonut edes YHDELLE ihmiselle asiasta,olet tehnyt sen sen takia että saisit HUOMIOTA.
Henk.koht olisin enemmän huolissani ihmisestä joka oikeasti viiltelee käden auki.Naarmuttajille ei ole oikeastaan muuta sanottavaa että jatkakaa toki harrastustanne jos se "auttaa purkamaan sisäistä kipua,ja kun siihen ollaan jo koukussakin".- Pähkä
Minä halusin yhden ainoa ihmisen, johon luotin, huomaavan. Muuten pelkäsin valtavasti, että joku muu saisi tietää. Saatan hyvin kertoa ihmisille tuosta masennuskaudestani, jolloin makasin sängyssä ja suunnittelin itsemurhaa (ja se ihminen, jonka halusin tietävän, makasi vierelläni ja piti tiukasti sylissään, joten hän kyllä tiesi), mutta viiltelystä en kerro ihmisille vieläkään, vaikka se on ohi. Ja minä lopetin viiltelyn vasta vuosi aloittamisen jälkeen, vaikka kumppanini sai tietenkin tietää asiasta heti ekan kerran jälkeen. Hän ei vain tehnyt sille mitään. Niimpä minä jatkoin, koska minun oli niin paha olla ja sain viiltelystä kivun loputtua nautintoa, en siksi, että saisin huomiota, koska se huomio sai vain tuntumaan entistä pahemmalle. Tiesin satuttavani rakastamaani ihmistä ja tunsin syyllisyyttä siitä mitä tein - mikä antoi voimaa lopettaa viiltelyn, mutta samalla lisäsi tarvetta viillellä.
Tiedät kai, että ihminen, joka oppii viiltämään pintaa, menee pikku hiljaa syvemmälle? Minulla olivat ensin reidet (koska ne oli helpppo pitää piilossa), sitten ranteet, kun enää välittänyt vaikka joku tietäisi, ja koko ajan haavat syvenivät. Muutama kuukausi aloittamisen jälkeen olisin ollut valmis tappamaan itseni viiltämällä ranteeni auki (jos olisin uskonut sillä kuolevani, mutta tiesin, että se olisi aika epätodennäköistä). Enää en siihen pystyisi (koska pyörtyisin varmaan, ennen kuin veitsi koskettaisi rannetta, sen verran olen tervehtynyt), mutta jos aloittaisin taas viiltelyn, niin todennäköisesti taas tottuisin.
- ex-viiltelijä
Mulla aikoinaan viiltelystä tuli jotenki vaan hyvä olo. Ja se oli vähän niinkuin rituaalinomaista. Tein tietyt jutut ja viiltelin ja sitte parin tunnin kuluttua menin päivystykseen ompeluttaa haavat. Jälkeenpäin olo oli väsynyt ja rauhallinen. Nyt en oo viillelly enää vuosiin. Elämään tuli tärkeämpää tekemistä.
- -erja-
Minäkin olen joskus ajatellut, että viiltelisin itseäni, mutta onneksi en koskaan tehnyt sitä. Motiivina oli, että
-Olen ansainnut sen. Mitäs olen niin huono ihminen.
-Olen epäonnistunut elämässäni. Minua ei ole tarkoitettu elämään.
-Elämä oli liian hajanaista ja sisäisesti elämällä ei ollut päämäärää vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, olin hyvä koulussa jne. ja olin iloinen.
Mua auttoi varmaan 5000% se kun löysin Jeesuksen. =) Tai oikeastaan se löysi minut. =) Aivan mahtavaa! Suosittelen kaikille lämpimästi jos haluatte löytää tarkoituksen elämällenne. Itseinho on loppunut ja kaikki musta mönjä sisältä poistunut.
Kantsii sanoa ääneen, että jos Jeesus olet olemassa niin pelasta minutkin! Haluan muutosta. En jaksa enää tippaakaan!
Tosi suureen henkiseen taisteluun sitten kyllä jouduin. Nimittäin myös paholainen on olemassa ja laittaa kaikin voimin kampoihin, ettet vaan pelastu. Se nimittäin vihaa sinua ja haluaa sinut kadotukseen. Se yritti saada minut ajattelemaan, että kannattaa tappaa itsensä mahdollisimman pian. Mutta se olis ollut ansa! Ainut lääke siihen on huutaa enemmän Jeesuksen puoleen.
Itseasiassa suhde Jeesukseen on kuin salaisuuksien maailma: se avautuu vasta sitten kun syntyy uudesti ylhäältä. Siihen saakka se tuntuu utopialta ja jopa satupuheilta. Mutta synnyt uudesti ylhtäältä vasta sitten kun annat siihen luvan. Jeesus on herrasmies. Se ei edes pelasta väkisin!
Viiltelyn haluja ei ole ollut enää ollenkaan ja pikemminki rakastan kehoani! Niin suuri on muutos. - ihmisestä se lähtee
Harvalla ihmisellä viiltely liittyy siihen, että vihaisia omaa kehoaan. Kysehän on nautinnosta, ei itsensä rankaisemisesta. Onkohan -erja- oikeasti edes halunnut kokeilla viiltelyä vai levittääkö vain ilosanomaa - tai vertaa viiltelyä sairaiden uskonkuntien tapaan rangaista itseään?
Onhan se hyvä, jos uskon löytää voimaksensa, mutta ei mikään jumala oikeasti auta, ihminen sen tekee uskomalla johonkin parempaa. Se voimavara voi olla myös muuta, kuten rakkaus, haave tai päämäärä. Tiedän tämä siksi, että olin kolme vuotta parisuhteessa uskovaisen masentuneen kanssa. Usko sai jaksamaan kunnes löytyi rakkautta, sitten masennus romahdutti niin, ettei mikään enää antanut voimaa. Toki hän edelleen rukoili aina, mutta menetti silti uskonsa siihen, että hänen unelmansa voisivat olla totta. Hänkin harkitsi nuorempana viiltelyä, mutta esteenä oli korkea itsesuojeluvaisto, ei uskominen jumalaan.- -erja-
Okei tästä lauseestani: "Viiltelyn haluja ei ole ollut enää ollenkaan ja pikemminki rakastan kehoani" vois saada kyllä sellaisen kuvan, niin kuin olisin ennen vihannut kehoani. En minä sitä varsinaisesti vihannut, mutta en rakastanutkaan. Se oli vain se mikä se on kaikkinen huonoine ja hyvine puolineen. Mutta tarkoitin, että nykyään pikemminkin rakastan kehoani enkä vois kuvitellakaan viileteleväni sitä.
Minä en vertaa viiltelyä mihinkään sairaisiin uskontokuntiin. Sellainen uskontokunta, joka itseään viiltelee ei liity mitenkään todelliseen kristinuskoon. Perustelut: koska viiltelyä liittyen kristinuskoon ei voi perustella Raamatulla. Viiltelyn tarkoitus on lopulta tappaa ihminen ja kymmenessä käskyssä on käsky "Älä tapa" siksi viiltely ei liity mitenkään todelliseen Jeesuksen tuntemiseen.
Tämä mitä sanoit: "ei mikään jumala oikeasti auta" kertoo siitä, että olet eksynyt koska et tunne kirjoituksia etkä Jumalan voimaa. Minäkin olen ollut joskus sokea (hengellisesti). Siksi tiedän mitä puhun. Mulla on omakohtainen kokemus.
Minä en usko, että tämä uskova masentunut, jonka kanssa olit parisuhteessa oli oikeasti edes uudestisyntynyt kristitty. Kristityn täytyy syntyä uudesti ylhäältä, jotta hän pystyisi tekemään parannuksen. Ja hän ei pysty tekemään parannusta jos Jeesus ei asu hänen sydämessään. Ja Jeesus taas ei asu kenenkään sydämessä jos ei sitä sinne pyydä, koska tämä ei ole pakotususkonto. Pointtini on se, että en usko teidän olleen koko sen 3v. ilman seksiä. Jos ette olleet, eksäsi ei ole tehnyt parannusta. Ja siitä voi päätellä,että hän ei ole uudesti syntynyt vaikka uskookin ja rukoileekin.
Itse asiassa uskon - ja tiedän - että hän parantuisi kokonaan masennuksestaan jos antaisi elämänsä Jeesukselle ihan kokosydämisesti ja uudesti syntyisi ylhäältä. PItää myös muistaa, että paholainen on myös olemassa. Tietenki se riepottelee ja syytää masennuksia ja muita sairauksia ihmisten päälle varsinkin jos ihminen ei ole kokosydämisesti Jeesuksen oma. Paholainenhan vihaa ihmisiä ja haluaa, että ne on sairaita. Jumala taas voisi estää tämän silmänräpäyksessä, mutta voi myös käyttää hyvään paholaisen antamaa sairautta, jotta saisi ihmisen nöyrtymään ja pyytämään apua Jumalalta.
Jos ihmisellä ei mene huonosti, nöyrtyisikö hän kaikessa tyytyväisyydessään huutamaan apua Jumalalta? En minä ainakaan nöyrtynyt. Vasta kun vaihtoehtona oli joko itsemurha tai elämä uskovana huusin apua - ja sain sen. - Anonyymi
-erja- kirjoitti:
Okei tästä lauseestani: "Viiltelyn haluja ei ole ollut enää ollenkaan ja pikemminki rakastan kehoani" vois saada kyllä sellaisen kuvan, niin kuin olisin ennen vihannut kehoani. En minä sitä varsinaisesti vihannut, mutta en rakastanutkaan. Se oli vain se mikä se on kaikkinen huonoine ja hyvine puolineen. Mutta tarkoitin, että nykyään pikemminkin rakastan kehoani enkä vois kuvitellakaan viileteleväni sitä.
Minä en vertaa viiltelyä mihinkään sairaisiin uskontokuntiin. Sellainen uskontokunta, joka itseään viiltelee ei liity mitenkään todelliseen kristinuskoon. Perustelut: koska viiltelyä liittyen kristinuskoon ei voi perustella Raamatulla. Viiltelyn tarkoitus on lopulta tappaa ihminen ja kymmenessä käskyssä on käsky "Älä tapa" siksi viiltely ei liity mitenkään todelliseen Jeesuksen tuntemiseen.
Tämä mitä sanoit: "ei mikään jumala oikeasti auta" kertoo siitä, että olet eksynyt koska et tunne kirjoituksia etkä Jumalan voimaa. Minäkin olen ollut joskus sokea (hengellisesti). Siksi tiedän mitä puhun. Mulla on omakohtainen kokemus.
Minä en usko, että tämä uskova masentunut, jonka kanssa olit parisuhteessa oli oikeasti edes uudestisyntynyt kristitty. Kristityn täytyy syntyä uudesti ylhäältä, jotta hän pystyisi tekemään parannuksen. Ja hän ei pysty tekemään parannusta jos Jeesus ei asu hänen sydämessään. Ja Jeesus taas ei asu kenenkään sydämessä jos ei sitä sinne pyydä, koska tämä ei ole pakotususkonto. Pointtini on se, että en usko teidän olleen koko sen 3v. ilman seksiä. Jos ette olleet, eksäsi ei ole tehnyt parannusta. Ja siitä voi päätellä,että hän ei ole uudesti syntynyt vaikka uskookin ja rukoileekin.
Itse asiassa uskon - ja tiedän - että hän parantuisi kokonaan masennuksestaan jos antaisi elämänsä Jeesukselle ihan kokosydämisesti ja uudesti syntyisi ylhäältä. PItää myös muistaa, että paholainen on myös olemassa. Tietenki se riepottelee ja syytää masennuksia ja muita sairauksia ihmisten päälle varsinkin jos ihminen ei ole kokosydämisesti Jeesuksen oma. Paholainenhan vihaa ihmisiä ja haluaa, että ne on sairaita. Jumala taas voisi estää tämän silmänräpäyksessä, mutta voi myös käyttää hyvään paholaisen antamaa sairautta, jotta saisi ihmisen nöyrtymään ja pyytämään apua Jumalalta.
Jos ihmisellä ei mene huonosti, nöyrtyisikö hän kaikessa tyytyväisyydessään huutamaan apua Jumalalta? En minä ainakaan nöyrtynyt. Vasta kun vaihtoehtona oli joko itsemurha tai elämä uskovana huusin apua - ja sain sen.Kerroppa sitten mitä tämä jumalasi tekee ihmiskunnan hyväksi, alle 10v lapsia kuolee sodassa, tauteihin,hyönteisiin mitkä kuoriutuu silmistä ulos. Tyttöjä joiden koko elämä on olla kauppatavaraa. Jos jumala on joskus ollut niin se on kauan aikaa sitten meidät hylännyt, kauhuissaan luomastaan otuksesta.
- surullinen äiti
Minun lapseni viiltelee itseään...lukemattomat kerrat hänet on viety ensiapuun ja tehollekin liian syvien viiltojen jälkeen...
Kun häneltä kysyy miksi hän satuttaa itseään hän vastaa ettei se ole mitään...
Jos kyse olisi tuon tässä ketjussa mainitun kehon erittämän mielihyvähormoonin käynnistäminen, hullua mutta jollain tavalla jopa hyväksyisin sen...mutta hän viiltelee myös ranteitaan...ja hän varmasti tietää että jonain kertana hän viiltää ranteisiinsa liian syvälle...tätä on jatkunut vuosia...minun lapseni haluaa lopettaa elämänsä...sen elämän jonka hänelle annoin...voi luoja kuinka lastani rakastinkaan kun hän syntyi elämääni... - avaa silmäsi
Sinuna en antaisi lapsen vain jatkaa tuota viiltelyä. Se on lähes varma merkki henkisestä tuskasta. Lapsellasi voi olla mm. koulukiusaamisesta johtuva masennus. Jos hän ei voi puhua sinulle asiasta kysy jos hän voisi mennä psykiatrille tai kuraattorille. Jos hän käy koulua, anna hänelle mahdollisuus siirtyä kotiopetukseen tai olla joskus pari päivää pois koulusta, jos hän niin haluaa.
- surullinen .
Siinäpä se onkin kun hän pääsääntöisesti viiltelee salaa. Ei voi joka hetki vartioida jo lähes aikuista ihmistä. Viiltelyä on jatkunut 7 vuotta.
Olen kysynyt neuvoa psykiatrilta ja eri lääkäreiltä. Vastauksina olen saanut epämääräisiä neuvoja ja kehotusta ohjata lapsi mielenterveystoimistoon. Ja kun olen lapseni saanut mielenterveystoimiston asiakkaaksi, muut "neuvojat" siirtävät ikäänkuin vastuun pois itseltään asissa. - -erja-
surullinen . kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun hän pääsääntöisesti viiltelee salaa. Ei voi joka hetki vartioida jo lähes aikuista ihmistä. Viiltelyä on jatkunut 7 vuotta.
Olen kysynyt neuvoa psykiatrilta ja eri lääkäreiltä. Vastauksina olen saanut epämääräisiä neuvoja ja kehotusta ohjata lapsi mielenterveystoimistoon. Ja kun olen lapseni saanut mielenterveystoimiston asiakkaaksi, muut "neuvojat" siirtävät ikäänkuin vastuun pois itseltään asissa.Niinpä. Ihan hirveätä. Eikö oo kauheata kun tuntuu, ettei kukaan välitä oikeasti niin paljon, että ottais ihan sydämenasiakseen teidän auttamisen?
Saat kyllä kaikki sympatiat minulta. Olisi ihan hirveätä jos minunkin pienet lapseni viiltelisivät itseään joskus myöhemmin. Rukoilin teidän puolesta.
- arpinen
Viiltelin, koska toivoin että edes joku ihminen rakastaisi minua ja huomaisi minut. Kivun tuska oli helpompi kestää, kuin sen ettei minulla ollut ketään joka todella välittää. Olisin vain tarvinnut sylin, jossa olisin saanut olla niin kauan että tuska hellittää. Jonkun, joka olisi vienyt kaiken sen kivun pois ja kertonut minulle että kaikki on hyvin. Jäänyt luokseni kaikesta huolimatta.
No lopputuloksena arvet jäivät, muut toiveet eivät koskaan toteutuneet..- toinenkin
Samaistun suhun ihan hirveästi!voimia :)
- pööäöäöäöäöäöäöäöäöä
Itse viiltelen, jotta tuntisin edes jotakin...
- toisinpäin
Eikö itseä pikemminkin haluaisi helliä niin tuntisi jotakin
- Näin tänään...
Itse en "harrasta" viiltelyä kylläkään, mutta pari viikkoa sitten aloin pelleilemään fileointiveitsellä. Aina itseni satuttaminen on ollut itselle helpotusta henkiseen pahaan oloon. Siis ihan vaikka neulalla raapii ihoa, siis painaa sitä neulaa ihan kunnolla.. Se sattuu mutta iho ei niin pahasti vaurioidu kuin veitsellä (ei tuu nii syvää haavaa jne)
Mulla on dg dissosiaatiohäiriö ja se ilmenee mm niin, että saan "kohtauksia". Tunteet tipahtaa päälle ilman minkäänlaista asiayhteyttä. Vaikka kuinka mietin, en vain keksi miksi olen niin pohjattoman surullinen. No kohtaus alkaa randomilla itkemisellä. Se siis vaan alkaa ihan yks kaks, eikä se ole nyyhkimistä vaan kunnon itkemistä. Päässä kuuluu "ääniä" ja sitten yks kaks huomaankin että nauran ihan kuin mielipuoli, joku on todella hauskaa ja sekopäistä. Sitten alan taas itkeä ja sitten nauraa ja sitten teen niitä samanaikaisesti.
Rauhoittuminen ei onnistu ajatuksen voimalla, eikä kohtaus vaan mene ohi itsestään. Tarvitsee ulkoista apua siihen. Pari kertaa oon vetänyt puol askia rauhottavia, mutta koska niillä on 2 tunnin vaikutusaika, se on aika sietämätöntä. Kerran vedin kaikkia troppeja mitä käteen sain. Tarkoitus oli kuolla. Aamulla kuitenkin heräsin ja ajattelin "perhana, heräsinkin.." No psykan lääkäri oli huolissaan coctailistani ja en saa mitään "kunnon kamaa" nukkumiseen jne. Sitten keksin sen oikean ja nopean tavan saada tuon kohtauksen rauhoittumaan. Viiltely. Koitin sitä vain sen kerran ja tiedän jatkossa että se auttaa ja siihen varmasti turvaudun jatkossakin.
Alkuun se koko kuvio (minä ja veitsi ranteella) on äärimmäisen hauskaa. Nauran, ihme kyllä, aidon onnellisesti. Päässä huutaa ääni tai ajatus, että se olisi niiiin helppoa päättää tämä sekopäisyys ja saada rauha itsensä kanssa. Sitten alan viiltämään, ah niin ihanan rauhallisesti ja nauttien. Silmä tarkkana katselen kun veri alkaa vuotamaan ja mielihyvä tulvii kehoon. Sitten kun tätä on jatkunut noin 30 min huomaan, että olen rauhoittunut, olen päässyt siitä hysteriasta eroon.
Tässä on pari puolta miksi ihmiset viiltelee.. (Tai toki useita, mutta nämä nyt pätee itseeni)
1) Henkinen kipu unohtuu, kun on fyysistä kipua. Ihmiskeho on sellainen, että jos se tuntee että hengenlähtö on lähellä (kipu) niin sillon millään muulla ei ole väliä. Sitä sitten unohtaa edes sekunniksi ne ahdistavat ajatukset.
2) Ihmisen kroppa tuottaa endorfiineja kivun jälkeen. Siksi monet popsii tulista ruokaa => siitä saa omanlaisen taivaallisen kokemuksen. Siksi naiset synnyttää toisenkin kerran, koska euforia pukkaa sen kaiken tuskan jälkeen ja tuska unohtuu osittain..
Itse en kylläkään koe asiaa niin, että viillellään siksi että tuntisi edes jotain.. Aiemmin olin sitä mieltä, mutta nyt asiaa pitkään pohdittuani, olen tajunnut, että itse ainakin, tunnen toki paljon, mutta tunteet on kiellettyjä, siis niin ei sovi ajatella, joten niitä tunteita sitten ei muka ole ja sitten on turta olo.. Esimerkiksi: Äitini katkaisi yllättäen välit minuun jokin aika sitten. Jonkun aikaa olin varma ettei asia tunnu miltään, siis ei miltään, olin täysin turta asian suhteen. Myöhemmin tajusin, että olinkin tuntenut ja paljon, mutta "vääriä" tunteita. Olin helpottunut ja vapautunut. Meni pari viikkoa niin, että aina kun puhelimeni soi tai sain viestin, panikoin. Pelkäsin että se on äitini tai siskoni, soittaa/tekstaa ja kertoo kuinka kamala ihminen olen jne. Jollain logiikalla en niitäkään sitten laskenut tunteiksi.. Kun eihän niin sovi ajatella..
No nyt meni osin asian vierestä.. Mutta siinä on syy miksi minä nautin kivusta. Se tekee hyvää ja se rauhoittaa. - tunteetonXx
Aikanaan luulin masennusta rankaksi mutta sitten lakkasin tuntemasta kokonaan. Aiemmin olin sentään tuntenut surua, henkistä kipua, inhoa, häpeää ja epätoivoakin mutta se ettet tunne yhtään mitään on jotain vielä rankempaa. Kotona huudettiin päin naamaa kuinka olin totaalinen pettymys ja koulussa meni niin huonosti kuin voi mutta sillä ei ollut mitään väliä. Millään ei ollut mitään väliä. En saanut unta joten saatoin istua koko yön pimeässä huoneessa odottaen sitä tuttua pelon tunnetta sillä olin aina pelännyt pimeää. Saatoin nauraa ja itkeä silti tuntematta mitään. Kuin olisin ollut elävä kuollut tai en olisi olemassakaan.
Sitten keksin alkaa viillellä. Odotin saavani siitä fyysistä kipua joka olisi sentään tuntemus mutta sain pikemminkin mielihyvää. Pienen häilyvän helpotuksen tunteen. Myöhemmin aloin tuntemaan hermostuneisuutta ja ehkä jopa pelkoa että joku saisi tietää. Tämän jälkeen itseinhoa kuinka olinkaan päästänyt itseni niin pohjalle. Silti jokainen negatiivinenkin tunne sai minut hymyilmään. Olin ainakin olemassa taas ja tunsin jotain. Sinä päivänä kun ensimmäisen kerran tunsin olevani edes hämärästi onnellinen lopetin viiltelyn.
Kiitollinen olen ettei kukaan saanut viiltelemisestäni silloin tietää. Näin jälkeenpäin en enää näe syytä sitä kieltää. Kyllä, olen viillellyt. Ei, en tee sitä enää. Saatan katsoa arpiani ja iloita suruulisuudesta, vihasta tai mitä ikinä sillä hetkellä tunnenkaan. Pahempaa on olla tuntematta.- trw.,
Olen huomannut, masennuksen ollessa syvimmillään, etten myös kykene tuntemaan juuri mitään. Sitä tavallaan seuraa elämäänsä niin kuin ulkopuolelta, minkään koskettamatta. Ajantajukin katoaa, on katsottava ikkunasta mikä vuodenaika on menossa. Melko syvällä siis tässä ollaan nyt. Itse en viiltele, enkä itseasiassa ole koskaan aiemmin ymmärtänytkään, että minähän teen sitä kuitenkin omalla tavallani. Kehossani on kolme kohtaa, joskus ollut jokin haava, jotka avaan huomaamattani. Sitä samaahan se on kuin tuo itsensä viiltely mitä monet tekee puukolla käsiin tai reisiin. Kynsisaksilla tai jollakin sentapaisella avaan nuo vanhat haavat auki ja kait saan jotain tyydytystä koska niin teen. En ollut asiaa ennen ajatellut kuin vasta tätä ketjua lukiessani.
- ruumiin vaiva
Joku sanoi "henkinen kipu unohtuu, kun on fyysistä kipua".
Onkohan se jokin tämmöinen kuvio, miksi ihminen, kuten minä, hyvin herkästi psykosomatisoi ?!
Kerran tutkimusten jälkeen sain diagnoosiksi somatisaatiohäiriö. Myös todettiin mun olevan masentunut ja olenkin sitä kroonisesti.
Eli, kun henkisistä syistään sairastaa kehossaan mitä tahansa, niin onko siinä sitten niinku tämä sama kuvio, kuin luonnostaan? Käsittääkseni ihan nuorena hain sairasteluilla huomiota. Sitten vanhempana sairastelulla niinku pääsi väistämään pelkäämäänsä vastuuta ja vaatimuksia.
- Tämä ei ole nyt viiltelyaihetta suoraan, mutta mun oli pakko kertoa, että kuviona tuli mieleeni: Miksi psyykkinen tuska sairastuttaa fyysisesti? - Tunteet hukassa
Mua on ainakin satutettu niin paljon, että vien pahaa oloani viiltelemällä. Ystäviinkään ei voi enää luottaa. Kesäromanssinikin taakse jäi ja muistot painaa :( en nää sitä enää, tunne sen kosketusta enää, enkä sen huulia. Hyvästi rakas...
~ Miss you always ~ - No811
Se vie henkisen pahan olon hetkeksi pois kun tuntee fyysistä kipua, sitten myöhemmin kaduttaa mitä tuli tehtyä. Mulla on 10 vuotta vanhoja viiltelyarpia ja ne ei ole kauniita vaikka onkin haalistuneet, onneksi niitä ei ole paljon.
- kaikki ei kunnossa
IHAN ENSIN TUOSTA MÄKÄMÄKÄ-HUOMIONHAKUISUUDESTA... Oireilin traumaattisen lapsuuden vuoksi jo kolmevuotiaana esimerkiksi tarhassa reivin hiuksiani. Satutin itseäni koska oli paha olla. Sitä jatkui muistaakseni ala-asteelle. En koskaan ajatellut että nyt kun revin hiuksiani ja se sattuu (helpottaa henkistä oloa) että se olisi huomiota. Mistä kolmivuotias voi tietää viiltelystä....
kuudennella luokalla olin jo sen verran iso että olin kuullut viiltelystä ja netistä jotakin lukenut. Viilsin. Ja se helpotti ahdistusta. Siihen jäin koukkuun. Menin seiskaluokalle ja paha oloni oli kauhealla tavalla valloillaan ja silloin muistan että joskus halusin jonkun näkevän viiltelyjäjkeni, myönnän että se oli silloin huomionhakua, mutta EN TEHNYT SITÄ HUOMION VUOKSI. Tein sitä pahan olon takia. Rumat jäljet käsissä vain oli helppo tapa näyttää jollekin että on paha olla, kun en osannut puhua. Mua alettiin kiusaamaan viiltelyn takia.
Myöhemmin ensimmäisellä psykiatrisella sairaalajaksolla minulla todettiin dissosiaatiohäiriö ja jos olen ymmärtänyt sairauteni oikein niin viiltelyni liittyy toisinaan siihen ''etten tunne eläväni, minua ei ole, tämä on unta, en ole todellinen'' jne. Kun viiltelen, tunnen eläväni. Ja myös, olen koukussa siihen. Ja se oikeasti helpottaa ahdistusta.
Enää en tee sitä huomion takia(jos joskus tein).. Ennemminkin häpeän käsiä ja jalkojani jotka ovat niin rumat ja tuhotut. En voi pitää kesällä t-paitoja enkä voi käydä esimerkiksi uimassa sillä en halua että kukaan näkee jälkiäni, en halua herättää huomiota. Jos joskus joudun menemään tikkauttamaan haavojani, olen kuolla häpeästä....
Valitettavasti olen keksinyt ehkä vielä typerämmän tavan viiltelyn ''korvikkeeksi''. Teen palovammoja itelleni (ne jäljet aikanaa haalistuu lähes kokonaan) ja joskus vieläkin revin hiuksiani.. Tungen nastoja ihooni. Satutan itseäni. Kenenkään ei tarvitse tietää....
Olen miettinyt viiltelyä monia vuosia ja tullut siihen tulokseen että toiset viiltelevät huomionhaun takia, toiset eivät ja saattavat kaikenlisäksi hävetä sitä. Oli niin tai näin niin ihminen joka viiltelee tai satuttaa itseään, niin eihän sillä kaikki ole hyvin.... Oli huomionhakua tai ei. Avunhuuto tai helpotus.
Jokaisen oma asia. Turhaan aiheutetaan lisää ikävyyksiä käyttämällä tuota ''huomionhaku'' sanaa... - weirdio
itse viiltelen satunnaisesti siksi että kun tulee paha olo tykkään vereni näkemisestä ja siitä että sitä tulee minusta ulos. Viiltelen saksilla, eikä se nyt oikeastaan satukaan paljoa. Tekisin sitä paljon enemmän, ellei arvet näkyisi kauan/loppuelämän iholla.
- ettäsemmosta
Ite tein sitä ainaki aluks varmaan huomiosta, en oo ihan varma. Ensimmäisten viiltojen jälkeen kerroin kyl muutamalle kaverille, tosin en oo ihan varma oliko se huomiosta vai siitä et olin iteki aika järkyttyny siitä mitä olin menny tekemään ja halusin purkaa sen viiltelyn jälkeen tulleen pahan olon pois. Sen jälkeen oon kyllä viel viillelly paljonkin, kummatkin käsivarret melkein täynnä arpia (tosin ei kovin syviä haavoja ollu), eikä kukaan tiedä siitä (enkä aio kyllä kenellekään kertoakaan).
- Ikuiset jäljet
Fyysinen kipu peittoaa psyykkisen kivun. Niin yksinkertaista se on.
- sitä aai se on
Tai siirtää ajatukset hetkeksi muualle ...
- Ikuiset jäljet
Myönnän, ei se järkevää ole, itse kun joudun peitteleen näitä jälkiäni kaiken aikaa, mutta uskokaa tai älkää, se on joka tapauksessa jopa pelastanut henkeni. Itse siis olen käyttänyt sitä vain kivun tuottamiseen, niin psyykkinen "kipu" ei tunnu.
- Mutsi
Sain tänään tietää että lapseni on viillellyt itseään jo useamman kuukauden. MIKSI? Samat nuoruuden tuskat koulukiusaamiset vanhempien alkoholismi ja pahoinpitelyt yksinäisyys, rakkaudettomuus olivat minunkin nuoruudessani. Mistä tällainen Hullu muotiilmiö on tullut, että satutetaan itseänn vielä henkisen kivun lisäksi. Ihan järjetöntä!!Mietin omia isovanhempiani jotka näkivät nälkää, kärsivät sodan vaikuuksista kylmyydestä ja kodittomuudesta, ei heille tullut mieleenkään villellä itseään. Elämästä piti selvitä ja kantaa vastuu vielä muista. Lopettakaa viiltely. Ei elämä ole helppoa se täytyy vaan kestää ja odottaa että asiat muuttuvat. kaikkea ei saa heti, vaika on kuinka paha olla. Rakastan lastani mutta tiedän etten voi hänen tai kenenkään muun puolesta elää. Elämän kivut on jaksettava ja kärsittävä se on elämää. Elämä ei ole helppoa! mutta ei se viiletelylläkään parane!!! tulee vaan lisää ongelmia! nykyajan lääkkeet auutavat pahaanoloon kun ymmärtäisitte puhua jollekkin niin apua kyllä saa, tiedän kokemuksesta. ÄITI
- Masentunut1
Itse oon 16v tyttö ja oon ollut jo aika pitkään masentunut ja aloin villtelemään viime syksynä.
Se tuntuu helpottavan sitä sisäisä tuskaa mitä kannan kokoajan jokapaikkaan minne vaan menen. - viilteliä
Viiltelyn tarkotus on kiduttaa itseään. Mä viiltelen koska oon vihainen itselleni.
- Viiltely kuin huumetta
Itsellä viiltely alkoi kun kaikki meni päin persettä, meinasin hypätä eräältä korkealta paikalta, roikuin siinä ja itkin mutta mietin mitä läheiseni ajattelisi ja että voisiko olla vain että jalkani murtuisivat ja jäisin henkiin, joten onneksi käsi lihakseni olivat tarpeeksi vahvat nostamaan itseni ylös. Sen jälkeen alkoi heti viiltely, viiltelin "eeppisesti" hymiöitä, surunaamoja, muunlaisia kuvioita ja ihan vain normi viiltoja ja kaadoin päälle desinfiointi ainetta se tuntui ihanalta ja vapauttavalta ja pari kertaa olin niin pahassa tilassa että meinasin pyörtyä ulkona tupakilla. en kertonut kenellekkään asiasta, mutta jotkut silti huomasivat. Pariin kertaan laitoin itse siteitä kaikista pahimpiin. Se loppui puolenvuoden jälkeen, kesti puoli vuotta ja nyt alkanut taas.En tiedä hainko/ haenko tällä huomiota, koska se silti tuntui samalla mukavalta että vituttavalta kun jotkut huomasivat ja huolestuivat. Mutta sen huomasin että siihen todellakin jää koukkuun!!! Ja tutkitusti todistettu että se vapauttaa kehoon morflingin tapaista hormonia, endorfiinia, joka lievittää kipua ja tuotaa mielihyvää, nautintoa, ja siihen jää koukkuun. Eli viiltely on kuin huumetta.
- ~viilteliä~
Oon pitkään miettiny et oonks erillainen ku muut viiltelijät. Saan ikäänkuin vieroitusoireita ja sit tuntuu et mä oon tyhjä kuori. Mut jotenki toi erjan jeesus viesti helpotti äskön, en tiiä miten. Tuli vaa semmone vähä pirteempi fiilis. Enkä tiiä oonko nyt sitte mikää kokeilija viiltäjä enää. Ja jos viiltelee nii kyl voi viilellä ilma et tekee niit ylisyvii haavoi. En mäkää tee mitää liian syvii haavoi et tarvis ommella kiinni, mut yhtähyvi mä nautin siit ja oo jääny jo vuode myötä koukkuu.
- ikuisen häpeän
Rumat arvet siitä saa.
- ....................
up
- Viilteliä
Sinä et luultavasti tule koskaan ymmärtämään sitä vaikka kuulisit tuhat kertaa sen että se tuottaa mielihyvää... Se on koukuttavaa kun kerran siihen lankeaa siitä ei koskaan pääse kokonaan pois.
Se tuottaa mielihyvää kun on paska olo mutta kun viiltelet aina kun on paha olo niin aina viiltelyn jälkeen sulle tulee paska olo siitä ja et tiedä muuta keinoa käsitellä sitä joten kierre alkaa...
Mun mielipide näistä 'huomion hakioista viiltelyllä' on se että kukaan ei kukaan ihminen jolla on asiat kunnossa (en tarkoita hyvä perhe (ulos näkyvät asiat)... Kunnossa vaan ei paha olo eikä koukussa) voisi viillellä itseään vain huomion hakemisen vuoksi.
Ja jos oikeasti sillä hakee huomiota niin ei ihmisellä ole asiat kunnossa... (Kokemusta itseni ja läheisten puolesta) - gg123
Ei se aina edes satu. Välillä sama tunne kuin raapisit. Esimerkiksi hennosti tekemällä käsivarren ns. ulkospäin olevaan osaan ei satu ollenkaan. Riippuu toki ihmisestä. Viiltely tuo mielenkiintoisen olon. Sitä on hyvin vaikea selittää.
- fghngfhk
Joku täällä mainitsi, että viilteleminen on huomion hakua.
No ei se kyllä minulle ollut.
Peittelin jatkuvasti viiltelyn jälkiä ja hävetti jos joku sattui huomaamaan.
Kyllä se kipu tuli jälkikäteen kun olivat haavat mollottaneet jonkin aikaa avonaisina tai kun niitä puhdisti.
Itse viiltelyprosessi ei niin tehnyt kipeää, koska siihen tottui.
Viiltelin ihan vain siksi, että olin kykenemätön teininä käsittelemään sellaista henkistä' kipua, jolle ei ole edes selitystä. Välillä tuntui kuin aivot olisivat olleet "verillä" ja päähän sattui se masennus.
Ehkä viiltelin myös siksi, että rohkaistuisin joku päivä vetämään valtimot auki. - Ananasbananas
Viha on sisällä eikä sitä saa pois... myös kaikki muutkin tunteet. Suru, stressi, ahdistuneisuus ja viha on mulle suuria tekijöitä. Tunteet on pakko purkaa jonnekin...
- viisasaikuinenneuvoo2006
Jos oikeasti olisit ahdistunut, et tarvitsisi siihen viiltelyä.
Jos oikeasti haluaisit kuolla, tappaisit itsesi ja onnistuisit siinä.
Jos oikeasti vihaisit itseäsi, miettisit syyn sille ja korjaisit asian.
Jos oikeasti sinulla olisi paha olo, puhuisit ongelmistasi jollekin aikuiselle.
Jos joskus järkiinnyt ja kasvat aikuiseksi, tajuat miten lapsellista viilteleminen on.
Viiltely on pelkkää huomion kerjäämistä ja draamahakuisuutta. - Eyya
mulla se tapahtuu sellasessa jännässä mielentilassa ja se on niin vapauttavaa ku näkee verta ja tajuaa että mä oon elossa
- Anonyymi
vanha palsta mut vastaanpa kuitenkin. Sairastan vaikeaa masennusta ja oon sairastanut pitkään mutta tänä vuonna se vasta diagnosoitiin. Oon nyt ollu raittiina 109päivää vaikka vaikeaa onkin. Viiltelin sen takia että ahdisti paljon eri asiat,toinen syy joka oli usein oli syyllisyys.Halusin ns rankaista itteeni virheistä ja huonoista numeroista jne. Ja muutenkin siihen jää koukkuun,tulet aina vaan iloisemmaksi mitä syvemmälle vedät. anyways toivon kaikille hyvää :) T:16v tyttö
- Anonyymi
Itselläni tuohon viiltelyyn on liittynyt aina halu kuolla. Mulla ei käsivarressa ole riviä viiltoja näyttämässä, että mä viiltelen, vaan olen tehnyt niitä satunnaisesti ympäri kehoa. Välillä teen uuden haavan vanhaan arpeen, niin eipä tule uusia. Häpeän arpia ja toivon, ettei kukaan yhdistä niitä viiltelyyn. Jos joku joskus kysynyt, niin kiroan köpelyyttäni... kaaduin pyörällä... jne....
Terve ihminenhän ei voi koskaan käsittää, että joku tiputtaa tahallaan leipäveitsen jalkaansa pystyyn. Onhan mullaki ajanjaksoja, kun mietin miksi helkkarissa tein niinkuin tein.
Mutta eihän ihminen voi olla terve, jos viiltää itseensä tikkejä vaativan vekin? Eihän normaalissa mielentilassa edes siihen pysty, koska kipu tulee väliin. Eli perjaatteessa tätä ei pysty selittämään terveelle ihmiselle, koska terve ihminen ei pääse samaan tilaan.
Itse olen päässyt ko tilaan, mutta silti sitä on vaikea käsittää kun elämä rullaa...
30 v Anonyymi kirjoitti:
Itselläni tuohon viiltelyyn on liittynyt aina halu kuolla. Mulla ei käsivarressa ole riviä viiltoja näyttämässä, että mä viiltelen, vaan olen tehnyt niitä satunnaisesti ympäri kehoa. Välillä teen uuden haavan vanhaan arpeen, niin eipä tule uusia. Häpeän arpia ja toivon, ettei kukaan yhdistä niitä viiltelyyn. Jos joku joskus kysynyt, niin kiroan köpelyyttäni... kaaduin pyörällä... jne....
Terve ihminenhän ei voi koskaan käsittää, että joku tiputtaa tahallaan leipäveitsen jalkaansa pystyyn. Onhan mullaki ajanjaksoja, kun mietin miksi helkkarissa tein niinkuin tein.
Mutta eihän ihminen voi olla terve, jos viiltää itseensä tikkejä vaativan vekin? Eihän normaalissa mielentilassa edes siihen pysty, koska kipu tulee väliin. Eli perjaatteessa tätä ei pysty selittämään terveelle ihmiselle, koska terve ihminen ei pääse samaan tilaan.
Itse olen päässyt ko tilaan, mutta silti sitä on vaikea käsittää kun elämä rullaa...
30 vMä aina yritän tehdä niitä mahdollisemman normaalissa mielentilassa sen takia, koska se sattuu enemmän. Tosin en viiti mennä ihan syvälle niin sanotusti tikki syvälle sen jälkeen mulla ei ole enään paikka jossa elää. Toisin sanoen mut heitetään pihalle kotoa. Aina on saatava haavat paranemaan ilman, jos ei halua ongelmiin. Mutta teen niin käytännössä siksi ,että palan halusta kiduttaa ihmisiä. Teen niin osuin näin mahdollisimman rakkaille eläimillä. Se on niin ihanaa kun viaton eläin katsoo kauhuissaan nurkkaan ahdettunu rukkoilessaan toivoa, kun ihminen jota hän rakasti kiduttaa kylmän viileästi armottomasti sitä. Voisitä nautinnon ja tuskan riumua. Harmivaan että niihinkin jää jälkiä..
- Anonyymi
Mayhem-laki, hajota ja hallitse uknow. Kallis on sielusi hinta
- Anonyymi
Tosi vanha keskustelu mut silti haluun sanoo tuoreemmille lukijoille. ihmiset tekee sitä purkaakseen oman henkisen tuskan. kun tunnet vaikka kipua paperihaavassa, kaikki huomio kiinnittyy siihen jolloin kaikki muu ympärilläsi katoaa. ite oon 13v tyttö, alotin viiltelyn joskus maaliskuun alussa ja lopetin huhtikuun ekalla viikolla. alotin eilen taas ja nyt on jo ainaki 6 jälkeä nilkassa. ihan paras paikka, sukat voi pitää jalassa ja uidessa ei edes huomaa kunhan on ennen sitä päivän kuivilla ettei jäljet näytä niin kirkkailta. vedessä ne on ihan haaleet ja muutenkin kun teen sitä sen verran alas ettei nilkkasukistakaan näy niin aika huomaamatonta. hirveetä kun kuulostaa että puhun tästä todella positiiviseen sävyyn, ei ole tarkoitus. mutta siis lopetin sillon keväällä kun luokassa kenkä oli kai hangannu ja nilkka vuos viimestä päivää lattialle, huusin että onko kaverilla laastaria ja hän anto mut kysy että miks tarvitsen, siinä pikku paniikissa sanoin että tuli haava. vetäsin sukat suoraan veren päälle ja juoksin vessaan kaveri perässä. kysy sitten mistä oli tullu ja sanoin pikaseen että tein ite kun ihan selkeitä oli. voitte kuvitella sitä määrää mitä sillon tein jos päivän aikana teen jo kahdesta viiteen. oli niin häpeällistä että lopetin heti.
- Anonyymi
Olen jo ikäihminen, mutta luin juttusi.
Tulee aina vähän ikävä olo, kun kuulee tai näkee, että nuorella on paha olla.
Se on kyllä totta, että paha olo katoaa hetkeksi, kun tulee fyysinen kipu siihen viiltokohtaan, mutta kun se on vain se pieni hetki, eikä yhtään sen enempää, ja sitten taas ahdistus ym. jatkuu vielä sen viiltelyn aiheuttamat itsesyytökset tulevat siihen päälle.
Eikä ne arvetkaan mitään kauniita ole, ja jos on isompia haavoja, niin arvet jäävät ikuisiksi.
Itse viiltelin, kun olin parikymppinen, ja sitä jatkui aika pitkään, kunnes sain asiani järjestykseen, ja apua itselleni.
Yritä löytää itsellesi apua puhumalla jollekin, koska lukiessani juttuasi, huomaan, että sinulla on hätä ja haluat, sekä tarvitset apua ongelmiisi.
Asiat ja ongelmat voi selvittää satuttamatta itseään, vaikkei sitä välttämättä olekaan helppo uskoa ensialkuun.
Se, että juttelee jollekin, ei ole heikkoutta, se on vahvuus, kun uskaltaa pyytää apua.
Tsemppiä kovasti sulle. Anonyymi kirjoitti:
Olen jo ikäihminen, mutta luin juttusi.
Tulee aina vähän ikävä olo, kun kuulee tai näkee, että nuorella on paha olla.
Se on kyllä totta, että paha olo katoaa hetkeksi, kun tulee fyysinen kipu siihen viiltokohtaan, mutta kun se on vain se pieni hetki, eikä yhtään sen enempää, ja sitten taas ahdistus ym. jatkuu vielä sen viiltelyn aiheuttamat itsesyytökset tulevat siihen päälle.
Eikä ne arvetkaan mitään kauniita ole, ja jos on isompia haavoja, niin arvet jäävät ikuisiksi.
Itse viiltelin, kun olin parikymppinen, ja sitä jatkui aika pitkään, kunnes sain asiani järjestykseen, ja apua itselleni.
Yritä löytää itsellesi apua puhumalla jollekin, koska lukiessani juttuasi, huomaan, että sinulla on hätä ja haluat, sekä tarvitset apua ongelmiisi.
Asiat ja ongelmat voi selvittää satuttamatta itseään, vaikkei sitä välttämättä olekaan helppo uskoa ensialkuun.
Se, että juttelee jollekin, ei ole heikkoutta, se on vahvuus, kun uskaltaa pyytää apua.
Tsemppiä kovasti sulle.Saanko kysyy ihan omasta tilanteestani. Koen ettei puhuminen auta ja sanominen ei hyödytä. En hae mitään itsenivahingoittamisella, mutta olen utelias ja en tiedä kind of ihailen sitä. Olen melkein jo taas jäämässä kiinni, mutta valehtelin vaan, että syön lääkkeitä (olen jo jatkanut tätä pitkään varmaan siitä lähtiin, kun sain lääkityksen) säännöllisesti, ja ettei minulla ole poikkeuksellinen paha-olo, ja etten ole kakinut vessassa, kun joku oli kuullut. Sanon sitten ja vain sitten kun koen itse haluavani taikka tarvitsevani apua siis jatkan samaa rataa valehtelua toki nytten miten pääsin pois osastolta ihan viimeksi pari viikkoa sitten. Taino sillon en valehdellut, miten sen nyt ottaa ja perimmäinen syyni mihinkään minkään tekemiseen ei ole tuntu vaan siellä, että olen normaalisti. Haluan toki kuolla jatkuvasti, mutta ei mennä nyt siihen olen tangentilla. Mutta olen kokeilun haluinen vaan itsensä vahingoittaminenhan on pitkälti ilmasta muiden vahingoittamisestahan on istuu linnassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen jo ikäihminen, mutta luin juttusi.
Tulee aina vähän ikävä olo, kun kuulee tai näkee, että nuorella on paha olla.
Se on kyllä totta, että paha olo katoaa hetkeksi, kun tulee fyysinen kipu siihen viiltokohtaan, mutta kun se on vain se pieni hetki, eikä yhtään sen enempää, ja sitten taas ahdistus ym. jatkuu vielä sen viiltelyn aiheuttamat itsesyytökset tulevat siihen päälle.
Eikä ne arvetkaan mitään kauniita ole, ja jos on isompia haavoja, niin arvet jäävät ikuisiksi.
Itse viiltelin, kun olin parikymppinen, ja sitä jatkui aika pitkään, kunnes sain asiani järjestykseen, ja apua itselleni.
Yritä löytää itsellesi apua puhumalla jollekin, koska lukiessani juttuasi, huomaan, että sinulla on hätä ja haluat, sekä tarvitset apua ongelmiisi.
Asiat ja ongelmat voi selvittää satuttamatta itseään, vaikkei sitä välttämättä olekaan helppo uskoa ensialkuun.
Se, että juttelee jollekin, ei ole heikkoutta, se on vahvuus, kun uskaltaa pyytää apua.
Tsemppiä kovasti sulle.Totta. Olet yli 80v. Olet satuillut tämän terveyspalstan keksityillä jutuillasi tärviöön.
Suomi olisi parempi paikka elää ilman sinunlaistasi -½ mielipuolta.
Omena ei kauaksi pudonnut, voisi letkauttaa. Mistä isäsi traumatisoituminen mahtoi alkaa kauniissa Karjalassa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta. Olet yli 80v. Olet satuillut tämän terveyspalstan keksityillä jutuillasi tärviöön.
Suomi olisi parempi paikka elää ilman sinunlaistasi -½ mielipuolta.
Omena ei kauaksi pudonnut, voisi letkauttaa. Mistä isäsi traumatisoituminen mahtoi alkaa kauniissa Karjalassa?Voi sua raukkaa sotaorpoa, hae itsellesi apua.
Itse tyrannisoit palstoilla ollessasi ikäkriisissä, kun ei ole kiva olla jo iäkäs ja kenties tuntuu, että maailma on ikävä paikka, yhteiskunta potkii päähän, jne. - Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Saanko kysyy ihan omasta tilanteestani. Koen ettei puhuminen auta ja sanominen ei hyödytä. En hae mitään itsenivahingoittamisella, mutta olen utelias ja en tiedä kind of ihailen sitä. Olen melkein jo taas jäämässä kiinni, mutta valehtelin vaan, että syön lääkkeitä (olen jo jatkanut tätä pitkään varmaan siitä lähtiin, kun sain lääkityksen) säännöllisesti, ja ettei minulla ole poikkeuksellinen paha-olo, ja etten ole kakinut vessassa, kun joku oli kuullut. Sanon sitten ja vain sitten kun koen itse haluavani taikka tarvitsevani apua siis jatkan samaa rataa valehtelua toki nytten miten pääsin pois osastolta ihan viimeksi pari viikkoa sitten. Taino sillon en valehdellut, miten sen nyt ottaa ja perimmäinen syyni mihinkään minkään tekemiseen ei ole tuntu vaan siellä, että olen normaalisti. Haluan toki kuolla jatkuvasti, mutta ei mennä nyt siihen olen tangentilla. Mutta olen kokeilun haluinen vaan itsensä vahingoittaminenhan on pitkälti ilmasta muiden vahingoittamisestahan on istuu linnassa.
Ei kukaan loppujen lopuksi ihaile itsensä satuttamista.
Jotakin siellä taustalla kyllä on, joka aiheuttaa tarvetta itsensä satuttamiselle.
Parhaiten auttaisi keino, jolla löytyisi se syy, miksi tekee mieli itseään satuttaa.
Voin ainoastaan omalta kohdaltani kertoa, että mulla oli syynä itsetuhoiselle toiminnalle se, etten tykännyt itsestäni, enkä hyväksynyt itseäni.
Kun itse en pitänyt itsestäni, kuvittelin, etten kelpaa kellekkään muullekkaan.
Syytin kaikesta itseäni, ja sen takia sitten satutin itseäni ja olin muutenkin itsetuhoinen.
Kun on kokeilunhaluinen, niin on paljon juttuja, joita voi kokeilla myös positiivisella tavalla, eli kokeilla jotain, joka tuntuu hyvältä ja saa tuntemaan mielihyvää.
Mäkin tuhosin puolet elämästäni turhalla kokeilunhaluisuudella ja kokeilemisella, Vähemmälläkin olisin eteenpäin päässyt.
Ihminen selviää yllättävän monista asioista elämänsä varrella, vaikka joskus voi kurjalta tuntuakin.
Ongelmat on olemassa selvittämistä varten, eli useimmiten ratkaisu on löydettävissä. Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan loppujen lopuksi ihaile itsensä satuttamista.
Jotakin siellä taustalla kyllä on, joka aiheuttaa tarvetta itsensä satuttamiselle.
Parhaiten auttaisi keino, jolla löytyisi se syy, miksi tekee mieli itseään satuttaa.
Voin ainoastaan omalta kohdaltani kertoa, että mulla oli syynä itsetuhoiselle toiminnalle se, etten tykännyt itsestäni, enkä hyväksynyt itseäni.
Kun itse en pitänyt itsestäni, kuvittelin, etten kelpaa kellekkään muullekkaan.
Syytin kaikesta itseäni, ja sen takia sitten satutin itseäni ja olin muutenkin itsetuhoinen.
Kun on kokeilunhaluinen, niin on paljon juttuja, joita voi kokeilla myös positiivisella tavalla, eli kokeilla jotain, joka tuntuu hyvältä ja saa tuntemaan mielihyvää.
Mäkin tuhosin puolet elämästäni turhalla kokeilunhaluisuudella ja kokeilemisella, Vähemmälläkin olisin eteenpäin päässyt.
Ihminen selviää yllättävän monista asioista elämänsä varrella, vaikka joskus voi kurjalta tuntuakin.
Ongelmat on olemassa selvittämistä varten, eli useimmiten ratkaisu on löydettävissä.Nojoo päätin tässä juuri äsken, että tää saa nyt loppua, ja jos jostain syystä jatkuu tai tää muuttuu oikeesti johonkin pakon omaiseen teen ahdistuneena ja masentuneena niin sanon huoltajille niin kuin alun perin oon luvannu. Mulla on näitä ihme feissejä koko ajan, mutta tää jatkuva jalka veren vuoto muistuttaa ainakin tässä, että ei oo hauskaa istuu koulussa ja tyrehdyttää haavaa mustissa kollake huosuissa.
- Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Nojoo päätin tässä juuri äsken, että tää saa nyt loppua, ja jos jostain syystä jatkuu tai tää muuttuu oikeesti johonkin pakon omaiseen teen ahdistuneena ja masentuneena niin sanon huoltajille niin kuin alun perin oon luvannu. Mulla on näitä ihme feissejä koko ajan, mutta tää jatkuva jalka veren vuoto muistuttaa ainakin tässä, että ei oo hauskaa istuu koulussa ja tyrehdyttää haavaa mustissa kollake huosuissa.
Haavat ei oo koskaan kivoja.
Ja muista sekin, kun on lämmin kesä edessä, että haavat voi tulehtua, jos niihin pääsee jokin pöpö. Lämmin ja kuuma ilma on bakteereille ihanneilmaa, josta pöpöt tykkää, ja tulehdukset voi olla mahdollisia.
Puhu oikeesti huoltajille, jos oot kerran luvannut niin.
Ootko sä jutellut huoltajien kanssa, mikä sulle aiheuttaa niin pahaa oloa, että haluat itseäsi satuttaa ?
Tietääkö sun kaverit, ystävät, että oot viillellyt itseäsi ? Jos tietävät, eivätkö he ihmettele, miksi teet niin ? Anonyymi kirjoitti:
Haavat ei oo koskaan kivoja.
Ja muista sekin, kun on lämmin kesä edessä, että haavat voi tulehtua, jos niihin pääsee jokin pöpö. Lämmin ja kuuma ilma on bakteereille ihanneilmaa, josta pöpöt tykkää, ja tulehdukset voi olla mahdollisia.
Puhu oikeesti huoltajille, jos oot kerran luvannut niin.
Ootko sä jutellut huoltajien kanssa, mikä sulle aiheuttaa niin pahaa oloa, että haluat itseäsi satuttaa ?
Tietääkö sun kaverit, ystävät, että oot viillellyt itseäsi ? Jos tietävät, eivätkö he ihmettele, miksi teet niin ?No ne aina unohtuu siellä ollessa kertoa, kun ei enään ahdista. En yleensä sano mitään, mitä ei kysytä niin siksi pääsen nopeasti pois. Viime vuotiset meiningit ei oo mitään verttanu tuleviin ammattikouluopintoihin. Ihan perseestä tulee olemaan seuraavat 3vuotta. Siks palaan aina tämän äärelle takaisin. Toisaalta en tiiä olin vasta yhden päivän. Mielummin toivon, että muo ruvetaan kiusaamaan ja syrjimään sen siaan, että musta puhutaan paskaa selän takana ja ingroolataan niin kuin ekana päivänä. No minkäs tekee se on vaan kolme vuotta ja sen jälkeen vois harkita suljettua loppu iäkseni tai kuolemaa. Molemmat on ollut lähellä jo :D
Anonyymi kirjoitti:
Haavat ei oo koskaan kivoja.
Ja muista sekin, kun on lämmin kesä edessä, että haavat voi tulehtua, jos niihin pääsee jokin pöpö. Lämmin ja kuuma ilma on bakteereille ihanneilmaa, josta pöpöt tykkää, ja tulehdukset voi olla mahdollisia.
Puhu oikeesti huoltajille, jos oot kerran luvannut niin.
Ootko sä jutellut huoltajien kanssa, mikä sulle aiheuttaa niin pahaa oloa, että haluat itseäsi satuttaa ?
Tietääkö sun kaverit, ystävät, että oot viillellyt itseäsi ? Jos tietävät, eivätkö he ihmettele, miksi teet niin ?Sanoin huoltajille ei auttanut pahenti vaan tilannetta. Tää leikkiminen on nyt aika vaarallista, kun oon hirmu lähellä joutua loppu iäkseni jonnekin. Toisaalta en voi luvata kuin valkoisiavalheita.. himoan verta... Aa ei oo ystäviä ja no toisaalta ei haittaa mädätyminen oon käytännössä puoliksi sellainen
Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan loppujen lopuksi ihaile itsensä satuttamista.
Jotakin siellä taustalla kyllä on, joka aiheuttaa tarvetta itsensä satuttamiselle.
Parhaiten auttaisi keino, jolla löytyisi se syy, miksi tekee mieli itseään satuttaa.
Voin ainoastaan omalta kohdaltani kertoa, että mulla oli syynä itsetuhoiselle toiminnalle se, etten tykännyt itsestäni, enkä hyväksynyt itseäni.
Kun itse en pitänyt itsestäni, kuvittelin, etten kelpaa kellekkään muullekkaan.
Syytin kaikesta itseäni, ja sen takia sitten satutin itseäni ja olin muutenkin itsetuhoinen.
Kun on kokeilunhaluinen, niin on paljon juttuja, joita voi kokeilla myös positiivisella tavalla, eli kokeilla jotain, joka tuntuu hyvältä ja saa tuntemaan mielihyvää.
Mäkin tuhosin puolet elämästäni turhalla kokeilunhaluisuudella ja kokeilemisella, Vähemmälläkin olisin eteenpäin päässyt.
Ihminen selviää yllättävän monista asioista elämänsä varrella, vaikka joskus voi kurjalta tuntuakin.
Ongelmat on olemassa selvittämistä varten, eli useimmiten ratkaisu on löydettävissä.Mulla on vihanhallinta ongelmia ja tykkään purkaa aggressiotani ei rakentavalla tavalla. Toisaalta vihaan eniten itseäni ja kaikkea maailmaa ympärilläni. Toisaalta haluisin vain katsella, kun maailma palaa. Jep olin niitä tyyppejä. Olen myös hyvin katkeroitunut ja elämäni ja fyysinen/henkinen kuntoni on vuosi vuodelta vain heikkenimseen päin. En pidä mistään en nauti mistään enkä koe haluavani kuin kostoa
- Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Mulla on vihanhallinta ongelmia ja tykkään purkaa aggressiotani ei rakentavalla tavalla. Toisaalta vihaan eniten itseäni ja kaikkea maailmaa ympärilläni. Toisaalta haluisin vain katsella, kun maailma palaa. Jep olin niitä tyyppejä. Olen myös hyvin katkeroitunut ja elämäni ja fyysinen/henkinen kuntoni on vuosi vuodelta vain heikkenimseen päin. En pidä mistään en nauti mistään enkä koe haluavani kuin kostoa
Vihanhallintaongelma on kyllä oikea ongelma.
Ootko kuullut, että on olemassa vihanhallinta kursseja ?
Sellaiseen voisi hakeutua ajoissa, ettei tarvitse joutua vankilaan ja siellä sitten sille kurssille.
En toki tarkoittanut, että juuri sinä joutuisit vankilaan, mutta ei sitäkään voi olla ajattelematta, kun sun sisällä on noin paljon vihaa.
Se viha saattaa purkautua väärällä tavalla, jopa tavalla, jota ei itse haluaisi tai toivoisi.
Eli kannattaisi puuttua siihen ajoissa.
Jotenkin tuntuu, että eniten vihaat itseäsi, et taida tykätä siitä, millainen olet.
Et osaa suhtautua tunteisiisi, ja se saa aikaan ikäviä ajatuksia.
Kun et tykkää itsestäsi, ehkä ajattelet, ettei kukaan muukaan tykkää. Mutta se ei mene niin, usko pois.
Kirjoitit yhdessä kohtaa, että haluaisit mieluummin tulla kiusatuksi kuin sen, että puhuttaisiin paskaa selän takana.
Ehkä turha ajatus tuokin, puhuuko ihmiset sinusta oikeasti selän takana pas..., vai onko se vain sun oma ajatus/luulo ?
Elämä tuntuisi paremmalta, kun edes vähän oppisit tykkäämään itsestäsi ja arvostaisit itseäsi, että olet ihan hyvä ihminen, jolla on nyt tällä hetkellä vaikeaa.
Jos, ja kun juttelet ammatti-ihmisten kanssa, niin ei kannata kauheesti valehdella, kun sitten he eivät tiedä, mikä johtuu mistäkin.
Ja kyllä itselläkin on parempi olla, kun tietää puhuneensa totta. Ei ainakaan harmita, että tuli taas kerran valehdeltua.
Puhuminenkin on periaatteesa taitolaji, ei kaikille ole helppoa puhua omista asioistaan muille, etenkään niistä vaikeimmista.
Mutta puhumisen voi oppia ajan myötä, jos jossain vaiheessa uskaltaa edes vähän kokeilla. Huomaa, että se oikeasti helpottaa, kun saa jakaa murheet jonkun kanssa.
Yksi vaihtoehto on, että kirjoittaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Kirjoituksia ei ole edes pakko koskaan näyttää kenellekään, jos ei halua.
Mutta sillä tavalla niitä saa purettua ulos päästään, joillekin ihan auttava keino.
Tosi hienoa, että olet mennyt opiskelemaan, jaksamista sulle ja toivotaan, että tulevaisuus alkaisi näyttää paremmalta, vaikka edes vähän kerrallaan. Anonyymi kirjoitti:
Vihanhallintaongelma on kyllä oikea ongelma.
Ootko kuullut, että on olemassa vihanhallinta kursseja ?
Sellaiseen voisi hakeutua ajoissa, ettei tarvitse joutua vankilaan ja siellä sitten sille kurssille.
En toki tarkoittanut, että juuri sinä joutuisit vankilaan, mutta ei sitäkään voi olla ajattelematta, kun sun sisällä on noin paljon vihaa.
Se viha saattaa purkautua väärällä tavalla, jopa tavalla, jota ei itse haluaisi tai toivoisi.
Eli kannattaisi puuttua siihen ajoissa.
Jotenkin tuntuu, että eniten vihaat itseäsi, et taida tykätä siitä, millainen olet.
Et osaa suhtautua tunteisiisi, ja se saa aikaan ikäviä ajatuksia.
Kun et tykkää itsestäsi, ehkä ajattelet, ettei kukaan muukaan tykkää. Mutta se ei mene niin, usko pois.
Kirjoitit yhdessä kohtaa, että haluaisit mieluummin tulla kiusatuksi kuin sen, että puhuttaisiin paskaa selän takana.
Ehkä turha ajatus tuokin, puhuuko ihmiset sinusta oikeasti selän takana pas..., vai onko se vain sun oma ajatus/luulo ?
Elämä tuntuisi paremmalta, kun edes vähän oppisit tykkäämään itsestäsi ja arvostaisit itseäsi, että olet ihan hyvä ihminen, jolla on nyt tällä hetkellä vaikeaa.
Jos, ja kun juttelet ammatti-ihmisten kanssa, niin ei kannata kauheesti valehdella, kun sitten he eivät tiedä, mikä johtuu mistäkin.
Ja kyllä itselläkin on parempi olla, kun tietää puhuneensa totta. Ei ainakaan harmita, että tuli taas kerran valehdeltua.
Puhuminenkin on periaatteesa taitolaji, ei kaikille ole helppoa puhua omista asioistaan muille, etenkään niistä vaikeimmista.
Mutta puhumisen voi oppia ajan myötä, jos jossain vaiheessa uskaltaa edes vähän kokeilla. Huomaa, että se oikeasti helpottaa, kun saa jakaa murheet jonkun kanssa.
Yksi vaihtoehto on, että kirjoittaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Kirjoituksia ei ole edes pakko koskaan näyttää kenellekään, jos ei halua.
Mutta sillä tavalla niitä saa purettua ulos päästään, joillekin ihan auttava keino.
Tosi hienoa, että olet mennyt opiskelemaan, jaksamista sulle ja toivotaan, että tulevaisuus alkaisi näyttää paremmalta, vaikka edes vähän kerrallaan.Pakko sanoo, että Kiitos! Mulla on näitä kausii, kun heittelen puoliks päättömiä kommenteja internettiin niin, että en oikein muista mitkä osat kirjoituksesta on totta/pitää paikkaansa. Yli reakoin huolella tän koulun aloituksen. Nyt on ihme kyllä mennyt ilma mitään ongelmia tasaisesti. Enempää en laita tähän vastaukseen, koska osittain kirjoitan näitä yksinäisyyttäni pahan olon kanssa huomiota kind of hakien. En tot aina tarkoita kaikkea mitä sanon
- Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Pakko sanoo, että Kiitos! Mulla on näitä kausii, kun heittelen puoliks päättömiä kommenteja internettiin niin, että en oikein muista mitkä osat kirjoituksesta on totta/pitää paikkaansa. Yli reakoin huolella tän koulun aloituksen. Nyt on ihme kyllä mennyt ilma mitään ongelmia tasaisesti. Enempää en laita tähän vastaukseen, koska osittain kirjoitan näitä yksinäisyyttäni pahan olon kanssa huomiota kind of hakien. En tot aina tarkoita kaikkea mitä sanon
Kiva lukea, että koulu on alkanut hyvin.
Se ylireagointi varmasti tekee asiosta vaikeita, ei pelkästään koulun suhteen, vaan muissakin asioissa.
On ehkä parempi, jos ei etukäteen ajattele jotain mahdollisia ongelmia, silloin niiltä voi välttyä.
Huomion haussakaan ei ole tavallaan mitään pahaa, kunhan ei hae sitä väärällä tavalla, esim. juuri aggressiivisesti, vahingoittaen muita tms. Silloin voi saada osakseen ikävää, negatiivista huomiota.
Huomiota voi hakea myös hyvällä tavalla, siitä on seurauksena yleensä se, että saa hyvää, positiivista huomiota.
Ja jokainen sanoo joskus jotain, mitä ei tarkoita, sellaistakin sattuu. Siitä ei tarvii huolta kantaa. Anonyymi kirjoitti:
Kiva lukea, että koulu on alkanut hyvin.
Se ylireagointi varmasti tekee asiosta vaikeita, ei pelkästään koulun suhteen, vaan muissakin asioissa.
On ehkä parempi, jos ei etukäteen ajattele jotain mahdollisia ongelmia, silloin niiltä voi välttyä.
Huomion haussakaan ei ole tavallaan mitään pahaa, kunhan ei hae sitä väärällä tavalla, esim. juuri aggressiivisesti, vahingoittaen muita tms. Silloin voi saada osakseen ikävää, negatiivista huomiota.
Huomiota voi hakea myös hyvällä tavalla, siitä on seurauksena yleensä se, että saa hyvää, positiivista huomiota.
Ja jokainen sanoo joskus jotain, mitä ei tarkoita, sellaistakin sattuu. Siitä ei tarvii huolta kantaa.Niin sen puolen vahvuutta olen miettinytkin ja tarkoitusta. Ehkä se on vain osa minua
- Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Niin sen puolen vahvuutta olen miettinytkin ja tarkoitusta. Ehkä se on vain osa minua
Kaikki mikä on osa minua, eli on itsessään, kulkee aina mukana tavalla tai toisella.
Siitä ei ole hyvä ajatella, että se olisi jokin vika, ei sen takia ole viallinen ihminen, jos itsessä on jokin piirre/puoli, vaikka se olisi joku vähän huonommaksi ajateltukin.
On oikeastaan hyvä asia oppia ymmärtämään ne omat " huonotkin " puolensa, silloin niiden kanssa on helpompi elää, ja itsensä kanssa on helpompi elää.
Mua jäi oikeestaan mietityttämään, kun sä kirjoitit tuolla yhdessä kohtaa, että saat kiksejä siitä, kun satutat jotain, esim.eläintä.
Ei ole pakko vastata, mutta olisi mielenkiintoista kuulla ( lukea ) millaisia kiksejä sä saat, minkälainen tunnetila sulle tulee ? Koetko saavasi itsellesi jotain hyötyä siitä, miltä se susta tuntuu ?
On oikeastaan hyvä juttu, että pystyt tänne kirjoittamaan noinkin paljon ajatuksiasi, kun ilmeisesti sun on niistä vaikea kellekään puhua.
Onhan tää helpompi konsti, kun kukaan ei tunne ketään täällä. Anonyymi kirjoitti:
Kaikki mikä on osa minua, eli on itsessään, kulkee aina mukana tavalla tai toisella.
Siitä ei ole hyvä ajatella, että se olisi jokin vika, ei sen takia ole viallinen ihminen, jos itsessä on jokin piirre/puoli, vaikka se olisi joku vähän huonommaksi ajateltukin.
On oikeastaan hyvä asia oppia ymmärtämään ne omat " huonotkin " puolensa, silloin niiden kanssa on helpompi elää, ja itsensä kanssa on helpompi elää.
Mua jäi oikeestaan mietityttämään, kun sä kirjoitit tuolla yhdessä kohtaa, että saat kiksejä siitä, kun satutat jotain, esim.eläintä.
Ei ole pakko vastata, mutta olisi mielenkiintoista kuulla ( lukea ) millaisia kiksejä sä saat, minkälainen tunnetila sulle tulee ? Koetko saavasi itsellesi jotain hyötyä siitä, miltä se susta tuntuu ?
On oikeastaan hyvä juttu, että pystyt tänne kirjoittamaan noinkin paljon ajatuksiasi, kun ilmeisesti sun on niistä vaikea kellekään puhua.
Onhan tää helpompi konsti, kun kukaan ei tunne ketään täällä.Nii kaise vihan kera tuntuu hyvältä, mutta muuten ajatuksena se tuntuu aivan hirveältä ja pahalta näin eläin rakkaan ihmisenä. En toki asiaa enään tee tai ole pitkään aikaan tehnyt, kun asiasta täällä on jälkeen päin erityisen vakavasti vahvalla tavalla sovittu. (Jäin siis kiinni hihnan varassa koiran kuristamisesta eli hihnasta kaulapanan varassa koiraa roikottaen.) Toki tajusin jo silloin, että asia ei minua pitkältä johda minnekään päin, mutta kauheeta miten on joskus silloin tällöin tehtyä. Toisaalta se on pitkältä niin paljon kiinni siitä, että mikä moodi on päällä..
AHoijo kirjoitti:
Nii kaise vihan kera tuntuu hyvältä, mutta muuten ajatuksena se tuntuu aivan hirveältä ja pahalta näin eläin rakkaan ihmisenä. En toki asiaa enään tee tai ole pitkään aikaan tehnyt, kun asiasta täällä on jälkeen päin erityisen vakavasti vahvalla tavalla sovittu. (Jäin siis kiinni hihnan varassa koiran kuristamisesta eli hihnasta kaulapanan varassa koiraa roikottaen.) Toki tajusin jo silloin, että asia ei minua pitkältä johda minnekään päin, mutta kauheeta miten on joskus silloin tällöin tehtyä. Toisaalta se on pitkältä niin paljon kiinni siitä, että mikä moodi on päällä..
Niin unohti lisätä siitä, että on mukana kokeilun halua, ja tykkään vähän matkia tälläisiä piirteitä, jotka suuntauttuu noihin juttuihin. Mutta hyvin harkitusti, koska en oikeasti ole sellainen ihminen tai sellaista tyyppiä niin asiat ei luonnistu minulta luonnostaa, ja totta kai se mitä riskejä voi syntyä eri menetelmien kokeilussa, ettei jää kiinni tai katuma päälle. Näissä harrastuksissa voi tehdä paljon peruuttamatonta ja korjaamattomia asioita.
- Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Niin unohti lisätä siitä, että on mukana kokeilun halua, ja tykkään vähän matkia tälläisiä piirteitä, jotka suuntauttuu noihin juttuihin. Mutta hyvin harkitusti, koska en oikeasti ole sellainen ihminen tai sellaista tyyppiä niin asiat ei luonnistu minulta luonnostaa, ja totta kai se mitä riskejä voi syntyä eri menetelmien kokeilussa, ettei jää kiinni tai katuma päälle. Näissä harrastuksissa voi tehdä paljon peruuttamatonta ja korjaamattomia asioita.
Ei ketään saa satuttaa, edes eläimiä.
Mieti niin päin, että joku sinua isompi tekisi sulle samanlaisia juttuja, kun itse ehkä teet eläimille. Olisiko se susta kivaa ?
Sun kannattaa miettiä syitä, miksi haluat satuttaa jotakin elävää olentoa.
Ja miettiä, onko siinä mitään järkeä.
Millaiselta susta tuntuu, jos olet tehnyt jotain ikävää ?
Ja mitä tarkoitat " näillä harrastuksilla " ? Et kai vaan ajattele, että jonkun satuttaminen on harrastus ?
Toisaalta, jos hommaa ei osaa eikä pysty lopettamaan, niin se on vain hyvä, jos siitä jää kiinni. Silloin on mahdollisuus saada apua ongelmiinsa, ja niistä on mahdollista päästä eroon.
Olisi mahdollisuus paljon parempaan ja tyydyttävämpään elämään. - Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Niin unohti lisätä siitä, että on mukana kokeilun halua, ja tykkään vähän matkia tälläisiä piirteitä, jotka suuntauttuu noihin juttuihin. Mutta hyvin harkitusti, koska en oikeasti ole sellainen ihminen tai sellaista tyyppiä niin asiat ei luonnistu minulta luonnostaa, ja totta kai se mitä riskejä voi syntyä eri menetelmien kokeilussa, ettei jää kiinni tai katuma päälle. Näissä harrastuksissa voi tehdä paljon peruuttamatonta ja korjaamattomia asioita.
Ei ketään saa satuttaa, edes eläimiä.
Mieti niin päin, että joku sinua isompi tekisi sulle samanlaisia juttuja, kun itse ehkä teet eläimille. Olisiko se susta kivaa ?
Sun kannattaa miettiä syitä, miksi haluat satuttaa jotakin elävää olentoa.
Ja miettiä, onko siinä mitään järkeä.
Millaiselta susta tuntuu, jos olet tehnyt jotain ikävää ?
Ja mitä tarkoitat " näillä harrastuksilla " ? Et kai vaan ajattele, että jonkun satuttaminen on harrastus ?
Toisaalta, jos hommaa ei osaa eikä pysty lopettamaan, niin se on vain hyvä, jos siitä jää kiinni. Silloin on mahdollisuus saada apua ongelmiinsa, ja niistä on mahdollista päästä eroon.
Olisi mahdollisuus paljon parempaan ja tyydyttävämpään elämään. - Anonyymi
AHoijo kirjoitti:
Niin unohti lisätä siitä, että on mukana kokeilun halua, ja tykkään vähän matkia tälläisiä piirteitä, jotka suuntauttuu noihin juttuihin. Mutta hyvin harkitusti, koska en oikeasti ole sellainen ihminen tai sellaista tyyppiä niin asiat ei luonnistu minulta luonnostaa, ja totta kai se mitä riskejä voi syntyä eri menetelmien kokeilussa, ettei jää kiinni tai katuma päälle. Näissä harrastuksissa voi tehdä paljon peruuttamatonta ja korjaamattomia asioita.
Ei ketään saa satuttaa, edes eläimiä.
Mieti niin päin, että joku sinua isompi tekisi sulle samanlaisia juttuja, kun itse ehkä teet eläimille. Olisiko se susta kivaa ?
Sun kannattaa miettiä syitä, miksi haluat satuttaa jotakin elävää olentoa.
Ja miettiä, onko siinä mitään järkeä.
Millaiselta susta tuntuu, jos olet tehnyt jotain ikävää ?
Ja mitä tarkoitat " näillä harrastuksilla " ? Et kai vaan ajattele, että jonkun satuttaminen on harrastus ?
Toisaalta, jos hommaa ei osaa eikä pysty lopettamaan, niin se on vain hyvä, jos siitä jää kiinni. Silloin on mahdollisuus saada apua ongelmiinsa, ja niistä on mahdollista päästä eroon.
Olisi mahdollisuus paljon parempaan ja tyydyttävämpään elämään. Anonyymi kirjoitti:
Ei ketään saa satuttaa, edes eläimiä.
Mieti niin päin, että joku sinua isompi tekisi sulle samanlaisia juttuja, kun itse ehkä teet eläimille. Olisiko se susta kivaa ?
Sun kannattaa miettiä syitä, miksi haluat satuttaa jotakin elävää olentoa.
Ja miettiä, onko siinä mitään järkeä.
Millaiselta susta tuntuu, jos olet tehnyt jotain ikävää ?
Ja mitä tarkoitat " näillä harrastuksilla " ? Et kai vaan ajattele, että jonkun satuttaminen on harrastus ?
Toisaalta, jos hommaa ei osaa eikä pysty lopettamaan, niin se on vain hyvä, jos siitä jää kiinni. Silloin on mahdollisuus saada apua ongelmiinsa, ja niistä on mahdollista päästä eroon.
Olisi mahdollisuus paljon parempaan ja tyydyttävämpään elämään.Meinasin lähinnä öö näistä satuttamis/vahingoittamis hommista. Ei muut
AHoijo kirjoitti:
Meinasin lähinnä öö näistä satuttamis/vahingoittamis hommista. Ei muut
Ja enkä mä oo ainut täällä kuka on eläimi abussanu. Ne ei niitä varsinaisesti kiduta, mutta ovat paljon nuorempia kuin mä ja mm ovat pahimmassa tapauksessa lyöneet/tönineet tai jotain en muista, mutta silti.
Mulla se on vaan kun haluan vihongoittaa/kiduttaa/tappaa. Mulla tuppautuu silloin tälläin suun tautuu vähän väärään paikkaa kaikki mun katkeruus/tunteet. Eli saan siitä kikxejä.
En nyt oikeesti muo oksettaa ja kuvottaa moinen ajatus. Kärsin sisältä ja muo sattuu paljon auttaa!! Hitto miks mulle ehdotettiin vanhaa keskustelua. Tein amatööri mokan ja en kattonu julkaisu päivää. No koitin vaan matkia mun kahta eri puolia
- Anonyymi
se tunne kun on niin pohjalla, kukaan ei ymmärrä eikä osaa auttaa, on niin sairas pääsemään yksin pois kivusta. ei halua tunteita näyttää ja viha ja tunteet purkaantuu kivun haluna (ei kaikilla)
viiltelystä alkaa tulemaan päivä päivältä paras kaveri, josta myös haluaa eroon.
se on kuin huume, siihen jää koukkuun- Anonyymi
Silloin kun on siellä pohjalla, niin usein tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, tai kukaan ei osaa/pysty auttaa.
Se on se oma tunne, joka johtuu juuri siitä, kun on niin sairas sillä synkällä hetkellä.
Olisi tajuttoman hyvä juttu, jos oppisi näyttämään tunteensa ja puhumaankin niistä. Silloin voisi ehkä välttää itsensä satuttamisen.
Aina on olemassa joku, joka ymmärtää, vaikkei aina siltä tunnu.
- Anonyymi
Eihän viiltely ole pelkkää sitä että veri valuis, se ihan riittä vaikka ihan ois vaan pahoja naarmuja (märkiviä tai jotain mitä lienee) ite veli viilteli pahasti, en ikinä saanu tietää että mitä tapahtu kun olin niin pieni enkä ymmärtänyt. Itse oon myös viillellyt mutta se oli vaan ns. Palovamma kun raavin ja hinkkasisn saksilla käteen, mutta jäi paha jälki. Viiltelystä ise saan mielihyvää, ja siihen puran kiukkua. Viilteliöillä on yleensä paha olla ja se on niinkun avunhuuto. Eli viilteliät voi olla masentuneita, kehonkuva häiriöisiä yms. Viiltely yleensä piilotellaan ja sanotaan ettei halua apua, tosi asia on se että oikeesti haluis apua ja on paha olo. Tiiän ettet tuu varmasti lukeen tätä viestiä muut aina voi yrittää :)
- Anonyymi
Emt, jotenkin se vaan parantaa oloa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61247Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän181231Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11159- 41154
Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01134Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,01133Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin01128Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411124Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21105Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11100