Olen alkanut tuntemaan sympatiaa

Joo kyllä omista rakastumisista aina toipuu, toisten ei.

Mjuu semmosta on elämän dramatiikka. :-)

Kuvittele se turhia lemmentunnustuksia kuukaudesta toiseen luritteleva naiseksi... niin eikö se ole aika säälittävää?

Yksipuolinen rakkaus ilman vastarakkautta on puhtainta rakkautta, koska se ei vaada mitään.Etenkin jos rakkauden kohde ei tiedä rakkaudesta mitään :) Ei mitään huonoa sanottavaa siitä.. Olen siis ollut joskus tuo rakastava osapuoli :) Rakastamisesta tulee hyvä olo.Ja parempi tosiaan että vastapuoli on tietämätön jos on yksipuolista.

Lemmentunnustukset joltain, josta ei välitä itse. No, siitä ei ole kokemusta varsinaisesti, jos ei kännisiä sekoiluja lasketa. No, joskus nuoruudessa kyllä ja sitten jotain pienimuotoista stalkkerointia kyllä pari vuotta sitten. Ja joku ex. Ei ongelmaa, jos ei muutu aggressiviseksi se "rakastaminen". Silloin se on pelottavaa.

Näin on käynyt ja olen alkanut tuntea vastuuta siitä ihmisestä, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Koittanut olla ystävällinen ja satuttamatta, mikä itse asiassa on vain ruokkinut niitä yksipuolisia tunteita. Parempi sanoa lempeästi mutta määrätietoisesti mahd. pian, että ollaan kavereita, mutta muuta meistä ei koskaan tule. Rehellisyyttä kuitenkin yleensä arvostetaan, vaikka siinä tilanteessa voi kirpaistakin.