Ei sillon ollut yltäkylläisyyttä oli yhteenkuuluvuusuutta,olimme yhtä vajavaista kansanryhmää me työläiset.
Meille on annettu nykyisin boonuskortit osta ja tue tiettyä riistoryhmää ja joulusi kilisee tietyn osuusbonuustilille
Lapsuuden Joulu
66
241
Vastaukset
Samaa kituuttamista niukkuuden kaa oli pientilallisilla ja mökkiläisillä koko Suomenmaassa.
Ei ollut olemassa mitään eläketuloa, köyhimmät elivät osin talollisten apujen kanssa. Olihan se joulu mahtava päräys pimeyden keskellä.
Lapsimäärät olivat suuria. Jouluksi kuitenkin yritettiin laittaa parasta pöytään.Jota vanhoja muistaa,sitä tikulla silmään,mutta kun tuntuu,että eilispäivän vielä klaaraa,mutta meneppä etiäpäin niin jo tekee kommervenkkiä,olinko ajatusteni kanssa mukana täällä järvenrannalla
Trauma on trauma vaikka sen kirnuvoilla paistais. Ei ne varhaislapsuudessa koetut häiriötekijät poistu mielenpohjilta kuin kovalla duunilla.
Jos tätä haluaa, niin se ahistaa ja 'yläkerran' valot sammuu. Sisimpänsä on kuitenkin kohdattava vähä vähältä, ikäänkuin siedätyshoitona.
Omalla kohdallani voin sanoa, että "isosta jumista" silloin pitää olla kysymys kun joka ikinen päivä nuo lapsuuden metsämaisemat ovat mielessä.Voi kapu,jos voisin sen tekisin.Tiedän niitä lapsuusajan negatiivisiä muistoja ei voi pyyhkiä edes aika.
Niitä traumoja vain aika voi pyyhkiä,unohdu eivät koskaan.Olet sielunystävä,kiitos siitäAmaOlen syyllinen,hamstrasin voita hamsterimaiseen tyyliin.Nyt noita manteli pusotinässiä voin tehdä voista.
Hyvä Lahjuska jo vain nauru maittoi,kun luin johdatelmasi,näin se toi huumorinkukka pursuaa.
Muuten olen puoli karppaaja joten hiilareita niitä nopeita yritän välttää,välttävä oli joskus tokarissa,se oli piirustus,välttiviilloskin on ihan tuttua joten kirjoittelemisiin
- Atolfia
On se vaan kumma, että vaikka kuinka vanhaksi tässä elelee, niin joulunaikoihin, varsinkin, tulee nuo lapsuusajat mieleen. Sisareni, yli 80 vuotias, soitteli tässä eräänä päivänä ja hänkin noita pula-ajan jouluja kaipaili. Sanoi, että silloin oli sentään tunnelmaa, vaikka sota oli ja isä rintamalla. Ei ollut lahjat jalot ja jouluruoat taisi olla ohrapuuroa ja leipää. Olihan äiti jostain vehnäjauhoja saanut, että joulupulla sentään löytyi paketista.
Joulupukkikin kävi, vaikka tuomisia ei paljon ollut.
Ei minulla taida mitään "isoa jumia" olla, en ihan joka päivä ehdi muisteloihin palata, mutta silloin tällöin aina mieleen piipahtaa jotain, milloin maisemia, metsiä ja leikkitovereita, ennenkaikkea äiti on usein mielessä, vaikka näinkin vanhaksi on tullut elettyä.Minusta tuntuu,että se köyhä joulu nimenomaan lähensi perheitä.Ei ollut sitä ympäristön painetta,että minun lapsilla pitäis olla paremmat vaatteet ja hienommat lelut.
Oli sekin joulu,kun hyasintinmukuloita maistelimme me maalaistollot.
Aika kuultaa muistot
Kiitos Atolfia ihanaa palata lapsuuteen- erakon Joulu....
Sinäpä sen sanoit, mitä itsekkin olen ihmetellyt, siis näitä muiston välähdyksiä, joita tulee juuri niistä asioista, joita lapsena tunsi.
Hieno luminen maisema saa hevoskyydin mieleen ja vaikka ei kulkuset kuuluisikaan, niin kyllä ne päässä soivat, siis ne muistot. Ja entäs tyyni vedenpinta, johon puiden varjot heijastaa ja kun vesi alkaa hieman väreillä, niin tuhannet kultapisarat liikkuvat sen pinnalla.
Äitiä minäkin muistelen, siis hän tulee väistämättä mieleeni varsinkin jouluisin.Häpeää tunnen, koska en älynnyt häntä auttaa tarpeeksi paljon, vaan menin pesueineni sinne, kuin "kotiini"ja äiti passasi ainakin siinämäärin, että hän oli paistanut jo laatikot, leivät, pullat, piparit ja tortut kaiken karjanhoidon ohella.
Aniharvoin jouduimme sinne siten, että olisin voinut osallistua leipomuksiin, mutta perunat kuorin ja pöydän katoin ja siinäkin aiheutin äidilleni häpeän, että;"ethän sinä osaa ja tiedä, kuinka se katetaan"??
Senkin tajuan vasta nyt, että äidilläni ei ollut käyttörahaa koskaan, sillä isä huolehti kaikista kauppareissuista, joten jouluisin äitini oli kovin onneton ja pahoillaan, kun ei pystynyt mitään antamaan joululahjaksi, vaikka itse saikin runsainmitoin.
Siis katumusta ja tuskaa lieneekin nykyiset Jouluni yksin. - .
erakon Joulu.... kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit, mitä itsekkin olen ihmetellyt, siis näitä muiston välähdyksiä, joita tulee juuri niistä asioista, joita lapsena tunsi.
Hieno luminen maisema saa hevoskyydin mieleen ja vaikka ei kulkuset kuuluisikaan, niin kyllä ne päässä soivat, siis ne muistot. Ja entäs tyyni vedenpinta, johon puiden varjot heijastaa ja kun vesi alkaa hieman väreillä, niin tuhannet kultapisarat liikkuvat sen pinnalla.
Äitiä minäkin muistelen, siis hän tulee väistämättä mieleeni varsinkin jouluisin.Häpeää tunnen, koska en älynnyt häntä auttaa tarpeeksi paljon, vaan menin pesueineni sinne, kuin "kotiini"ja äiti passasi ainakin siinämäärin, että hän oli paistanut jo laatikot, leivät, pullat, piparit ja tortut kaiken karjanhoidon ohella.
Aniharvoin jouduimme sinne siten, että olisin voinut osallistua leipomuksiin, mutta perunat kuorin ja pöydän katoin ja siinäkin aiheutin äidilleni häpeän, että;"ethän sinä osaa ja tiedä, kuinka se katetaan"??
Senkin tajuan vasta nyt, että äidilläni ei ollut käyttörahaa koskaan, sillä isä huolehti kaikista kauppareissuista, joten jouluisin äitini oli kovin onneton ja pahoillaan, kun ei pystynyt mitään antamaan joululahjaksi, vaikka itse saikin runsainmitoin.
Siis katumusta ja tuskaa lieneekin nykyiset Jouluni yksin.Ei ole katumista, mutta kaipaan heitä vieläkin, pidin kokoelämäni päivittäin heihin yhteyttä, siitäkai ikuinen kaipuu johtuu.
erakon Joulu.... kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit, mitä itsekkin olen ihmetellyt, siis näitä muiston välähdyksiä, joita tulee juuri niistä asioista, joita lapsena tunsi.
Hieno luminen maisema saa hevoskyydin mieleen ja vaikka ei kulkuset kuuluisikaan, niin kyllä ne päässä soivat, siis ne muistot. Ja entäs tyyni vedenpinta, johon puiden varjot heijastaa ja kun vesi alkaa hieman väreillä, niin tuhannet kultapisarat liikkuvat sen pinnalla.
Äitiä minäkin muistelen, siis hän tulee väistämättä mieleeni varsinkin jouluisin.Häpeää tunnen, koska en älynnyt häntä auttaa tarpeeksi paljon, vaan menin pesueineni sinne, kuin "kotiini"ja äiti passasi ainakin siinämäärin, että hän oli paistanut jo laatikot, leivät, pullat, piparit ja tortut kaiken karjanhoidon ohella.
Aniharvoin jouduimme sinne siten, että olisin voinut osallistua leipomuksiin, mutta perunat kuorin ja pöydän katoin ja siinäkin aiheutin äidilleni häpeän, että;"ethän sinä osaa ja tiedä, kuinka se katetaan"??
Senkin tajuan vasta nyt, että äidilläni ei ollut käyttörahaa koskaan, sillä isä huolehti kaikista kauppareissuista, joten jouluisin äitini oli kovin onneton ja pahoillaan, kun ei pystynyt mitään antamaan joululahjaksi, vaikka itse saikin runsainmitoin.
Siis katumusta ja tuskaa lieneekin nykyiset Jouluni yksin.Ei se niin voi olla.Sinä annoit äidillesi parasta,teit hänestä Äidin.Se on niin arvokas lahja jonka vain me naiset voimme antaa.
Kuolema jättää aina jälkeensä syyllisyyden,en tiedä mistä se johtuu.
Minä kävin jaakobinpainia omantutoni kanssa,kun nuorin poika teki itsarin.
Olen ihan omastamielestäni hyvä äiti.Ei kaikkeen tarvitse edes yltääkkään.
Joskus säälin naispolitikkoja ja uranaisia,he varmaankin tuntevat joskus riittämättömyyden tunnetta
Näin Joulun alla,kun joululaulutkin vaativat äitiä osallistumaaan"on äiti laittanut kystä kyllä" Mielestäni ei tarvitse olla mikään superäiti,löysätään vähän ja hengitetään ja eletään,onhan sitä elämää Joulun jälkeenkin.
- Atolfia
On se ihanaa, varsinkin jos ei ole minkäänlaisia katkeria muistoja. Aika usealla täällä kirjoittavallakin on ollut lapsuudessa surullisia tapahtumia ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Sellaista lapsuutta ei varmaan mielellään muistele.
Tässä taas tulee mieleeni äitini lapsuus orpona isoisten armoilla. Vähän äiti siitä kertoi, hän tahtoi unohtaa ja ihme kyllä, antaa anteeksi heille, jotka häntä kaltoin kohtelivat.
Joka tapauksessa meille, sisarelleni ja minulle, äitini antoi sitäkin enemmän rakkautta ja huolenpitoa köyhyydestä huolimatta.Kiitos Atolfia,kirjoitat aina niin sivistyneesti ja kiitos avautumisesta.
En halunnut tästä mitään joulutarinaa,tai tavallaan halusin.
Sen seimenlapsen luo me palaamme ja jotain sykähdyttää tunnemme itsessämme,kun palamme lapsuuteen .Kiitos että olette mukana kantamassa kuormaani,Teidän Ama
- maala oli ihanaa
Lapsuuteni joulutarina on aivan liian pitkä tähän kerrottavaksi, sodan jäleen puuteineen ja silti niin jännittävine tapahtumineen, kaikki tehtiin itse, puuhevosista , nukkeihin, kuusi koristeltii oljista tehtyillä amppeleilla, ja reppipaperista varikkäitä nauhoja kuuseen ym, talvet oli tosi kovia, pakkasta 30 astetta ja yliki, hauksaa ja onnellista silti lapsen mielestä.
Sotanjälkeinen lapsuus ei ollut mitään mässäilyä.Todella puutetta ja kurjuutta.
Lastenlapset eivät ymmärrä,että mitä se elämä oli silloin,kun elimme ilman nettiä.
Ei se pieni tyttö täällä samaisen järven rannalla orjatyöläisenä siis kasvattina olis koskaan luullut pääsevän piireihin,siis nettiin täältä rantatilan tuvanpirtistä
Yhden Joulun muistan erityisen hyvin.Laiva jolla äitini työskenteli oli juuri joulun alla käynyt satamassa ja saimme lahjapaketit etukäteen.
Jouluaattoa vietimme Hesassa mummonikin oli tullut täältä maalta niihin kekkereihin.Tyynetätini jakoi lahjapaketteja ja mummolle tulevaa pakettia hän rapisteli ja sanoi äidille näkyy olevan herneitä.Eikö teillä siellä maalla herneitä ole?
No onhan meillä,mutta hyvähän se on niitäkin saaha.
"Hernepaketti"oli avaamattomana mummon sylissä jolloinTyynetätini sanoi eikö äiti avaakkaan pakettiaan jollei ne herneitä olekkaan.Voi sitä riemua,kun pakettista purkautui rakakahvia.
Mummoni otti kouraansa niitä kahvinpapuja ja meni tyttärensä eteen ja sanoi:
vai onko nämä herneitä,kato vaikka ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.- selittäkää minulle?.
Noista muistoista, jonka Sinäkin muistat, on ihana kertoilla, kun vain pysytään niissä oikeista muistoissa, eikä toistella historiaa, että;" olipa vaikeaa"??
Oliko meillä vaikeaa? Mehän olimme lapsia, mikäli täällä ei sotaveteraanit kirjoittele?
Eihän me lapset tiedetty paremmasta ja jokainen vanhempi, tai silloin äiti, yritti kuitenkin sen Joulun rakentaa, kuka mitenkin?, mutta kuitenkin.
Aika harvinaista taisi olla silloin meidän lapsuudessa, että molemmat vanhemmat joivat? Vai oliko kaupungeissa? Maaseudulla ei ainakaan ja hieman tähän kevennyksenä....no todellakin mauton..., mutta eikö Väyrynen uhoa saavansa markan takaisin, jos pääsee presidentiksi? Koskas meidän presidentti määrää noista euroista ja markoista?
Ja kuka keksi Joulupukin, jolla vain lapsia , non en sanoisi huijataan, mutta lievempänä, narutetaan?
Nythän on yleisesti myös todistettu, että tämä palvomamme Jeesus on huijausta, koska kuinka selitämme, että uskontoja on maailmalla paljon enemmän, kuin kristittyjä?
Ainakin minä alan ajatella hieman skeptisesti tähän Jumalanpojan syntymään, joka sikisi Pyhästä hengestä? Ylensäkkin tähän kristinuskoon, joka meille pakolla syötettiin.
Joulun rauhaan ja ihmisten hyvään tahtoon haluan aina uskoa ja etenkin se Jouluna korostuu..useimmilla. selittäkää minulle?. kirjoitti:
Noista muistoista, jonka Sinäkin muistat, on ihana kertoilla, kun vain pysytään niissä oikeista muistoissa, eikä toistella historiaa, että;" olipa vaikeaa"??
Oliko meillä vaikeaa? Mehän olimme lapsia, mikäli täällä ei sotaveteraanit kirjoittele?
Eihän me lapset tiedetty paremmasta ja jokainen vanhempi, tai silloin äiti, yritti kuitenkin sen Joulun rakentaa, kuka mitenkin?, mutta kuitenkin.
Aika harvinaista taisi olla silloin meidän lapsuudessa, että molemmat vanhemmat joivat? Vai oliko kaupungeissa? Maaseudulla ei ainakaan ja hieman tähän kevennyksenä....no todellakin mauton..., mutta eikö Väyrynen uhoa saavansa markan takaisin, jos pääsee presidentiksi? Koskas meidän presidentti määrää noista euroista ja markoista?
Ja kuka keksi Joulupukin, jolla vain lapsia , non en sanoisi huijataan, mutta lievempänä, narutetaan?
Nythän on yleisesti myös todistettu, että tämä palvomamme Jeesus on huijausta, koska kuinka selitämme, että uskontoja on maailmalla paljon enemmän, kuin kristittyjä?
Ainakin minä alan ajatella hieman skeptisesti tähän Jumalanpojan syntymään, joka sikisi Pyhästä hengestä? Ylensäkkin tähän kristinuskoon, joka meille pakolla syötettiin.
Joulun rauhaan ja ihmisten hyvään tahtoon haluan aina uskoa ja etenkin se Jouluna korostuu..useimmilla.Ilonpillaajakin joukostamme löytyi.Kradua tuskin kukaan luomiskertomuksesta tehnyt,olisiko aihetta?
Minä uskon ja silleen,lapsenusko,onko väärin,että hiljennymme kerran vuodessa ja edes haluamme olla parempia ihmisiä.
Kyllä minulle tulee uskomattoman lämmin tunne,kun kuuntelen Joulurauhanjulistuksen ja hiljennyn vastaanottamaan Joulunsanomaa.
En ole uskova,mutta kyllä minua puhuttelee jokin ylempänä oleva voima.
Se linnun kuolema antoi minulle niin kouriintuntuvaa näyttöä,että emme ole yksin täällä avaruudessa.- selittäkää minulle?.
rituliini_38 kirjoitti:
Ilonpillaajakin joukostamme löytyi.Kradua tuskin kukaan luomiskertomuksesta tehnyt,olisiko aihetta?
Minä uskon ja silleen,lapsenusko,onko väärin,että hiljennymme kerran vuodessa ja edes haluamme olla parempia ihmisiä.
Kyllä minulle tulee uskomattoman lämmin tunne,kun kuuntelen Joulurauhanjulistuksen ja hiljennyn vastaanottamaan Joulunsanomaa.
En ole uskova,mutta kyllä minua puhuttelee jokin ylempänä oleva voima.
Se linnun kuolema antoi minulle niin kouriintuntuvaa näyttöä,että emme ole yksin täällä avaruudessa.Anteeksi, jos koet minut ilonpilaajaksi ja Luoja jo kosti kirjoitukseni. Olin varannut viimeisen maitotilkkani ja avasin myös Budabest suklaani, kera pipareiden, Maito kaatui ja muki meni rikki.
Kyllä minullakin tuo lapsenusko on voimakas ja esim. jouluaattona on kaikki valmistelut oltava valmiita ja Joulurauhan julistuksen kuuntelemme kaikki aivan hiljaa ihan istualtaan. Siis nykyisin.
Lapsuuskodissanikin, jolloin ei ollut radiota, hiljennyimme kyllä iltapäivällä, paitsi isä ja äiti, joilla oli ne talli- ja navetta askareet. Sitten oli sauna ja ruokailu.Jostain ilmestyi ne joululahjat, jossa sitten olikin ihmettelyä, koska taas saimme uudet sukat, pöksyt, ja liivit.
No, olihan joskus myös ylläreitä Hesan tätien paketeista. - Mukavalta tuntui tuo
selittäkää minulle?. kirjoitti:
Noista muistoista, jonka Sinäkin muistat, on ihana kertoilla, kun vain pysytään niissä oikeista muistoissa, eikä toistella historiaa, että;" olipa vaikeaa"??
Oliko meillä vaikeaa? Mehän olimme lapsia, mikäli täällä ei sotaveteraanit kirjoittele?
Eihän me lapset tiedetty paremmasta ja jokainen vanhempi, tai silloin äiti, yritti kuitenkin sen Joulun rakentaa, kuka mitenkin?, mutta kuitenkin.
Aika harvinaista taisi olla silloin meidän lapsuudessa, että molemmat vanhemmat joivat? Vai oliko kaupungeissa? Maaseudulla ei ainakaan ja hieman tähän kevennyksenä....no todellakin mauton..., mutta eikö Väyrynen uhoa saavansa markan takaisin, jos pääsee presidentiksi? Koskas meidän presidentti määrää noista euroista ja markoista?
Ja kuka keksi Joulupukin, jolla vain lapsia , non en sanoisi huijataan, mutta lievempänä, narutetaan?
Nythän on yleisesti myös todistettu, että tämä palvomamme Jeesus on huijausta, koska kuinka selitämme, että uskontoja on maailmalla paljon enemmän, kuin kristittyjä?
Ainakin minä alan ajatella hieman skeptisesti tähän Jumalanpojan syntymään, joka sikisi Pyhästä hengestä? Ylensäkkin tähän kristinuskoon, joka meille pakolla syötettiin.
Joulun rauhaan ja ihmisten hyvään tahtoon haluan aina uskoa ja etenkin se Jouluna korostuu..useimmilla.että rehellisesti sanot pitäväsi Jumalanpojan syntymötarinaa suurena huijauksena. Sitähän se tietenkin onkin, jopa arkkipiispa eläkkeelle siirryttyään on tunnustanut epäilynsä-
Varsinkin ristiinnaulitsemisoppi on ollut vain sodalla valloittajien keino siirtää oma syyllisyytensä uhriensa harteille, "sinun syntiesi tähden". Perisynti...jne...aivan silkkaa valhetta.
Joluna tottakai hartaus valtaa mielen Luojan hyvyyden takia, kiitän kaiken syntymisen Hyvää Voimaa, Taivaan Isää.
Niin oma syntymäni. puolisom syntymä, lasyen syntyminen, kaikki Luojan luomistyö aivan mykistää ja luo hyvän tunteen ja tunnelman. - selittäkää minulle?.
Mukavalta tuntui tuo kirjoitti:
että rehellisesti sanot pitäväsi Jumalanpojan syntymötarinaa suurena huijauksena. Sitähän se tietenkin onkin, jopa arkkipiispa eläkkeelle siirryttyään on tunnustanut epäilynsä-
Varsinkin ristiinnaulitsemisoppi on ollut vain sodalla valloittajien keino siirtää oma syyllisyytensä uhriensa harteille, "sinun syntiesi tähden". Perisynti...jne...aivan silkkaa valhetta.
Joluna tottakai hartaus valtaa mielen Luojan hyvyyden takia, kiitän kaiken syntymisen Hyvää Voimaa, Taivaan Isää.
Niin oma syntymäni. puolisom syntymä, lasyen syntyminen, kaikki Luojan luomistyö aivan mykistää ja luo hyvän tunteen ja tunnelman.sinulle "mukavalta tuntu tuo"
Kirjoitin paljonkin sinulle, mutta sen tuuli vei.
Sanon nyt lyhyesti, että en minäkään kenenkään ja ennenkaikkea omaa Jouluani halua pilata noilla spekulaatioilla ja oli todellakin väärään aikaan kirjoittaa ajatuksiani.
Puhutaampas keväämmällä, mistäs se ihminen oikein syntyikään ja kuinka tämä maailma on syntynyt jääkausineen ja vedenpaisumuksineen.
Eihän sitä tiedä, josko me mummut keksimmekkin ratkaisun, josta tiedemiehet väittelevät edelleen? Mietitään.
- ?
jaaa ,, " Tyyne täti " meillä maalla kävi usein Tyyne täti, hän toi kaupungista kenkiä ja vaatteita, vastineeksi maalta annoimme voita lihaa, ja perunoita, ym. siis malaistuotteita, sattuukohan olemaan sama Tyyne täti ?
- ne ihanat tädit..
Ja meilläkin oli Tyyne täti, jolle äitini lähetti ruokapaketin Jouluksi ja usein muulloinkin, kuten myös Hesan tädeille, mutta sieltä saimme vastaavasti paketin, jossa oli ainakin omenoita, jotka tuoksuivat niiiiiiin hyvälle. Nykyisinhän ne on myrkytetty ja vahattu, joten hajuvesipullosta saa omenantuoksun hakea, jos sitä mielii.
- ja pöh
ne ihanat tädit.. kirjoitti:
Ja meilläkin oli Tyyne täti, jolle äitini lähetti ruokapaketin Jouluksi ja usein muulloinkin, kuten myös Hesan tädeille, mutta sieltä saimme vastaavasti paketin, jossa oli ainakin omenoita, jotka tuoksuivat niiiiiiin hyvälle. Nykyisinhän ne on myrkytetty ja vahattu, joten hajuvesipullosta saa omenantuoksun hakea, jos sitä mielii.
Ei omenoita vahata, se kehittyy luonnostaan omeniin. Myrkytettyjä kyllä ovat...tai siis kasvinsuojeluaineilla käsitelty.
ja pöh kirjoitti:
Ei omenoita vahata, se kehittyy luonnostaan omeniin. Myrkytettyjä kyllä ovat...tai siis kasvinsuojeluaineilla käsitelty.
Minkätähden ei sitä vahaa ei muodostu kotimaisiin omppoihin?
Kyllä nyt olen erimieltä,vahalla niiden säilyvyys taataan.Jos olen väärässä,minulla on varaa antaa periksi,siis ollako vaiko eikö ollarituliini_38 kirjoitti:
Minkätähden ei sitä vahaa ei muodostu kotimaisiin omppoihin?
Kyllä nyt olen erimieltä,vahalla niiden säilyvyys taataan.Jos olen väärässä,minulla on varaa antaa periksi,siis ollako vaiko eikö ollaAma kuule! Omena kehittää ITSE vahaa. Se vaan kiillotetaan niin tulee näkyviin.
Se on hedelmän oma suoja haihtumista vastaan! Ihan luonnostaan. Kiilloita kotimaisia niin jo kiiltää:D- he
rituliini_38 kirjoitti:
Minkätähden ei sitä vahaa ei muodostu kotimaisiin omppoihin?
Kyllä nyt olen erimieltä,vahalla niiden säilyvyys taataan.Jos olen väärässä,minulla on varaa antaa periksi,siis ollako vaiko eikö ollaRITULIINI et ole väärässä, kaverini oli töissä ulkomailla . Hän oli puutarha työssä
enimäkseen,monta muuta muksavaa juttua kertoili, mut en halua mieltänne pahoittaa ja ruokahalua viedä.
Tyynetätini kuoli mannerheimintiellä,kun humalassa oleva taxikuski ajoi hänen päälleen.Tyynetätini puhdisti raitiotievaunujen kiskoja aamuvarhaisella.
Äitini oli Ida senaikaiset nimet ovat tulleet taas muotiin.Luen aina lehdestä kastetut ja meilläkin lastenlapsilla toi Ida on otettu käyttöön.
Oli se pulaaika hirveää kortilla sai sokeria ja mikä kaikki muu oli kortilla,en enää muista,ehkä sinä muistat- puute oli kaikesta,,
Ei ollu sitten sama, näitä sodan aikana " gulasiksi" kutsuttuja toimi ympäri suomen, maalla oli ruokaa, kaupungeissa vaatteita, vaihtokauppa oli välttämätöntä ja hyödyllistä molempiin suuntiin.
Aivan oikein,muistan vielä "laukkukauppias"Pentiniemeläisen,hän oli jotenkin outo tyyppi.Kasvattiemoni mentyä askareilleen hän alkoi peloitella kertomalla jotain älyttömiä juttuja lähes kummitustarinoita.
Menin piiloon hevostalliin,tai lammaskarsinaan,minä joka pelkäsin pommikoneita ja pimeää.Sodan järkytykset,Helsingin pommitus mukana minut kuskattiin mukamas suojaan.Joskus tulee mieleen,että olisko ollut parempi,että Ruotsiin olis lykätty,kun tiellä olin kuiteskin- puute kaikesta,,,
rituliini_38 kirjoitti:
Aivan oikein,muistan vielä "laukkukauppias"Pentiniemeläisen,hän oli jotenkin outo tyyppi.Kasvattiemoni mentyä askareilleen hän alkoi peloitella kertomalla jotain älyttömiä juttuja lähes kummitustarinoita.
Menin piiloon hevostalliin,tai lammaskarsinaan,minä joka pelkäsin pommikoneita ja pimeää.Sodan järkytykset,Helsingin pommitus mukana minut kuskattiin mukamas suojaan.Joskus tulee mieleen,että olisko ollut parempi,että Ruotsiin olis lykätty,kun tiellä olin kuiteskinMeilläpäin sanottiin noita laukkukauppiaita " laukku ryssä " oli mielenkiintoista kattoa mitä he esittelivät myyntii, en kyllä muista että meillä olisi niiltä ostettu juurikaan mitään, en ainkaan nähny.
Laukku ryssät oli eri asia kuin noi "gulassit " gulassit oli kaupnkilailaisia suomalaisia naisia yleensä entisiä maalta muuttaneita, heillä oli maalla tuttuja ja kaukaisempia sukulaisia. - .
puute kaikesta,,, kirjoitti:
Meilläpäin sanottiin noita laukkukauppiaita " laukku ryssä " oli mielenkiintoista kattoa mitä he esittelivät myyntii, en kyllä muista että meillä olisi niiltä ostettu juurikaan mitään, en ainkaan nähny.
Laukku ryssät oli eri asia kuin noi "gulassit " gulassit oli kaupnkilailaisia suomalaisia naisia yleensä entisiä maalta muuttaneita, heillä oli maalla tuttuja ja kaukaisempia sukulaisia.Katosi tuo sana, joten yritän uudelleen " laukku r y s s ä "
puute kaikesta,,, kirjoitti:
Meilläpäin sanottiin noita laukkukauppiaita " laukku ryssä " oli mielenkiintoista kattoa mitä he esittelivät myyntii, en kyllä muista että meillä olisi niiltä ostettu juurikaan mitään, en ainkaan nähny.
Laukku ryssät oli eri asia kuin noi "gulassit " gulassit oli kaupnkilailaisia suomalaisia naisia yleensä entisiä maalta muuttaneita, heillä oli maalla tuttuja ja kaukaisempia sukulaisia.Meilläpäin sanottiin vain kulkukauppiaiksi vanhanajan laukkukauppiaita. Kaikestä syrjässä kun asuttiin, jotain niiltä ostettiinkin.
Oli myös kiertäviä tinureita, jopa porsaiden killuttimien poistajia. Vaatturimestari tuli kotiin tekemään käyttövaatteita jne.
Vähemmän herttaisia muistoja.
Päällimmäisenä on jäänyt mieleeni riitaisten vanhempieni pakonomainen riitelemättömyys jota jouluna parhaimmillaan kesti pari tuntia.
Oli mittava nautinto kun 17-vuotisesta alkaen kotoa pois lähtöön saakka voin viettää jouluni paikkakunnan paperitehtaan jouluremonteissa erittäin pitkiä päiviä ja öitä tehden.
Jouluremonttitilini sain pitää itse saatesanoilla ettei ennen pääsiäistä kannata pyytää rahaa.
Yksi vuosi oli vielä koulua jäljellä.Voi sua Lasse,voi taas sait hymyn karehtimaan suupielissä.Näinhän se meni.
Jätin kouluni kesken,siis en mennyt lukioon.Tapasin ensimmäisen mieheni,naistennaurattajan ja mukuloita muutama.
Lapuudenjoulua sivuutamme ja niitä ihania kelkkakelejä.Jotenkin lässähtää,ei olekkaan ne hanget korkeat nietokset.
Olen saanut tänne varpusia joita tosin ruokkinut jo 50kg auringonkukkaa ja kauroilla saman verran.On niin ihania tipuja,että ne kiittää ja visertää kuin kiitoksekseksi.Se varpunen Jouluaamuna ehkä kertoo tositarinan meille sanoittajasta.
Ehkä minäkin näen Hannu poikani siinä siemenjyvässä jonka annan linnulle.
Taas tulee kyyneleitä,eihän tunteita ole tarvis peittää Ama- naurakaa vain, he,.
rituliini_38 kirjoitti:
Voi sua Lasse,voi taas sait hymyn karehtimaan suupielissä.Näinhän se meni.
Jätin kouluni kesken,siis en mennyt lukioon.Tapasin ensimmäisen mieheni,naistennaurattajan ja mukuloita muutama.
Lapuudenjoulua sivuutamme ja niitä ihania kelkkakelejä.Jotenkin lässähtää,ei olekkaan ne hanget korkeat nietokset.
Olen saanut tänne varpusia joita tosin ruokkinut jo 50kg auringonkukkaa ja kauroilla saman verran.On niin ihania tipuja,että ne kiittää ja visertää kuin kiitoksekseksi.Se varpunen Jouluaamuna ehkä kertoo tositarinan meille sanoittajasta.
Ehkä minäkin näen Hannu poikani siinä siemenjyvässä jonka annan linnulle.
Taas tulee kyyneleitä,eihän tunteita ole tarvis peittää AmaSinulle rituliini-38 ja laiska-lasselle. Oliko lapsuutenne siis silloin, kun uskoitte joulupukkiin, noin 0-12-v, ihan maalaistalon elämää? Minulla oli ja taisin uskoa viellä siihen aikaan "oikeaan Joulupukkiin", koska 10-v en viellä ymmärtänyt, että joku ulkopuolinen olisi tiennyt meille ilmestyneestä vauvasta!
Joku olettamus minulla kuitenkin oli, että se on hyvin tuskallista ja se tulee naisesta, joten aina pelkäsin vessassa, kun vatsa oli kovalla! Jospa sieltä tuleekin lapsi????
Herkkää ja kaunista luettavaa, ihan tulee mieleen äidin ääni ja joulun tuoksut, Teodorsedän joulupukki. Ei lahjat olleet sodan jälkeen suuremmoisia, ei sitä odottamutkaan silloin.
En koskaan ole odottanut elämäni aikana joululahjoja, olen sanonutkin ettei pidä ostaa, yhdessäolo ja tunnelma on parasta ollut jouluissani.
Hauskin muisto on nuorena aviovaimona, jolloin äiti ja isä olivat meillä yökylässä ja saimme kaikki uudet pyjamat joululahjaksi.
Niin me ruokailun jälkeen puimme pyjamat päällemme 2 lasta ja 4 aikuista ja vietimme herttaisen ja rennon loppuillan.Että sitä pienenä oli pässi, tai pikkupässi niin kuin viattomista sanotaan. No. Kysyin isältä, minne vien joulutoivomuskirjeeni.
- Paa tuohon riihen veräjän pieleen...siitä se tomppeli sen matkallaan pukille sitten vie, neuvo isä.
Paapotin aamulla katsomaan. Kirje oli tosiaan häippässy - hyvän neuvon iskältä sain, hykersin, pentupaha.
Meillä muuten teititeltiin visusti vanhempia ja oikein ruman sanan sanomisesta olisimme saaneet selkäsaunan.- Atolfia
"Capteenin" jutut nostavat aina hymyn kareen suupieleen.
Tuo teitittely oli isänikin kodissa tapana. Vielä ikämiehenäkin isäni teititteli vanhempiaan, mutta kun hän suuttui äidilleen, joka oli hyvin suulas mummo, hän sinutteli ja silloin mummun suu tupsahti kiinni ja hän veti huivin silmilleen. Hiljaisuutta kesti tovin.
Ukkini oli sitä vastoin hiljainen mies. Vastasi, kun kysyttiin ja hymähteli yksikseen.
Siinä oli pari kuten sanotaan, että vakka ja kansi ja lupsaus päälle.
Se on hauska, kun näitä muisteloita tulee mieleen. Siellä tuolla aivojen sopukoissa vilahtelee kaikenlaisia tapahtumia. - görgyj
Emme tienneet mitään pahuudesta,
vaikka elimme pahuuden keskellä. - naapurin täti
Vanhempien ”kolmenkymmenen vuoden sodan” keskellä ei joulusta kovin lämpimiä muistoja ole jäänyt. Molemmat vanhemmat kävivät töissä, ei meillä varsinaista puutetta kärsitty.
Lahjojakin tuli, olihan meillä ruotsin tätikin joka aina muisti. Kinkkua pöydässä, laatikoita ja lipeäkalaa. Jälkiruokana luumukiisseliä kermavaahdolla.
Jouluaaton pakollisen aselevon jälkeen rähinä joulupäivänä oli sitä pahempi. Äiti raivosi ja parkui koko päivän, parhaat vuotensa oli tuhlannut meihin kiittämättömiin lapsiin ja petturimieheen.
Petturi isä oli sairaalloisen mustasukkaisen äidin mielestä. Kavereiden luo ei joulupäivänä saanut mennä, eikä ulos. Alkoholi ei meidän jouluun kuulunut, mikä oli hyvä asia.
Muisto lapsuuden jouluista toi aina ahdistuksen, kunnes tapasin mieheni joka oli varsinainen jouluihminen. Nyt hän on poissa, ja joulut ovat menettäneet merkityksensä. Kaipauksella muistelen, erityisesti tähän aikaan vuodessa. Älä liioittele!
Minä olen torppari suoraan alenevassa polvessa. Isänikin oli Kruunun torppari, joka sai sitten tilan ostettua rintamamiehenä.
Kyllä työläisillä sentään ruokaa oli ja terveyttä, niillä potkii jo pitkälle. Itse kävin kansakouluni työläisten jälkeläisten joukossa ja naureskeltiin siellä housunpaikoillekin, varsinkin tehdastyöläiset ansaitsivat paremmin kuin vaikkapa pienviljelijät ja he sen myös osoittivat.
Huonoja olosuhteita vastaan voi taistella ja irtikin päästä.
Jos menettää terveytensä vaikkapa kuten minä kun halvaannuin 12-vuotiaana. Siinä ongelma josta ei ponnistellen, ei millään keinoin, irti pääse.- vallaton ville
TULEEKO JOULUPUKKI (osa1, yhtenäisenä hieman liian pitkä)
Kuudes joulu. Edelliset joulut olivat menneet jättämättä oikeastaan mitään muistoja itsestään. Sota-ajan neljä joulua oli tuskin erottautunut kaamoksen valottomista arkipäivistä. Hänellä oli ainoastaan hämärä muistikuva saunan ovenraossa vilahtaneesta kädestä. Hänelle, Uulalle, joku oli antanut saunan lattialle heitettyjen pienien paperikääröjen joukosta yhden. Myöhemmin hän yhdisti mielikuvissaan pienen, puusta vuollun punaisen lentokoneen tuohon käden vilahdukseen ja jouluun. Viides joulu oli ehkä evakkopaikassa Lohtajalla ollut erilainen, hän itse oli silloin vain liian sairas kyetäkseen muistamaan juuri mitään ajasta siellä.
Kuudes joulu olisi monella tapaa erilainen. Pelkästään se, että vallitsevasta niukkuudesta huolimatta kauppojen ikkunoihin ilmestyi joulukoristeita, antoi joululle ja sen odottamiselle salaperäisen, oudolla tavalla jännittävän luonteen. Uusien vanhempien asennoituminen ei vähentänyt tippaakaan tuota jännitystä, päinvastoin.
Hilma, uusi äiti, kertoi jo kauan ennen joulua joulupukista sekä tontuista, jotka tarkkailivat kotien ikkunoiden takana, kuinka kilttejä lapset olivat. Hilma kertoi, että tontut kirjoittavat vihkoihinsa kaiken, mitä lapset tekevät ja kertovat sitten joulupukille. Kilteille lapsille joulupukki toisi lahjoja mutta tottelemattomille tai muuten tuhmille lapsille joulupukki antaisi piiskaa, niin Hilma väitti. Varsinkin iltaisin, joskus myös päiväsaikaan Hilma näki ikkunan takana vilahtavan tontun. Uula sitä vastoin ei onnistunut näkemään kertaakaan, vaikka varta vasten oli useasti jäänyt seisomaan verhon taakse piiloon nähdäkseen edes vilaukselta. Hilman mukaan oli tonttu juuri silloin katsellut sisään toisesta ikkunasta. Uula oli taas seisonut väärän ikkunan luona. Ei edes se auttanut , että kääntyi selin ikkunaan ja odotti tontun katsovan sisään siitä toisesta ikkunasta.
Mitä lähemmäksi joulu tuli, sitä kiireisemmäksi Hilma muuttui. Siivosi ja tuuletti perusteellisesti keittiön ja kamarin, leipoi ja pani ostamansa lipeäkalan vesiastiaan, johon veden lisäksi Hilma pani saunan pesästä ottamaansa tuhkaa. Kalasta lähti Uulan mielestä inhottava haju. Uula ei vielä silloin tiedostanut inhoaan johtuvaksi puolitoistavuotiaana koetusta tapauksesta. Silloin hän oli miltei tukehtunut kuoliaaksi kalaruodon juututtua ruokatorveen. Ainoastaan isän neuvokkuus oli pelastanut hänet. Häntä pelotti ajatus joutua syömään tuota outoa kalaa mutta vielä enemmän pelotti joulupukki. Hilmassa oli ilmennyt uusi, täysin outo piirre. Sille oli kehittynyt ilmiömäinen muisti. Hilma tuntui muistavan kaikki Uulan tekemät pienetkin rikkeet, sellaisetkin, joita itse ei edes muistanut tehneensä. Ja Hilma muistutti häntä niistä kerta toisensa jälkeen. Silloin hänen aina täytyi halata Hilmaa ja pyytää anteeksi tai muuten joulupukki antaisi piiskaa. Sitähän hän ei tietenkään halunnut. Uulasta joulu alkoi tuntua yhä pelottavammalta, jos vaikka olisi unohtanut pyytää anteeksi tontun jotain tontun joulupukille kertomaa rikettä.- vallaton ville
Tuleeko joulupukki osa 2
Viljo, uusi isä, tuntui toisenlaiselta, jollain tavoin turvallisemmalta. Viljo vain hymyili salaperäisesti ja sanoi:
- Saas nährä ny, sano, tuleeko joulupukki.
Ja sitten eräänä päivänä syönnin jälkeen:
- Lähretääskin me miähet, sano, hakeen tualta mettästä joulukuusi, sano, jos se joulupukki, sano, sattus vaikka tuleen huamenna.
Me miähet _ se tuntui niin mukavalta, kun Viljo sanoi niin. Ulos lähdettyä Viljo kävi noutamassa navetan parvelta mukaansa kirveen. Ei sitä, jolla se pilkkoi puita, vaan sen vähän pienemmän, jota se käytti nikkaroidessaan jotain. Pysyäkseen Viljon vierellä Uulan oli miltei juostava. Perillä metsässä Viljo pysähtyi muutaman kerran, kopautti jotain kuusta kirveen hamaralla niin, että lumet varisivat oksilta. Pakkaslumen kevyet kiteet leijailivat hetken kuin untuvat ilmassa. Sitten, kopautettuaan taas yhtä kuusta, Viljo kiersi kuusen ympäri tarkastellen sitä ja totesi kuin itsekseen:
- Tää me otetaan, sano, tää näkyy olevan, sano, passeli.
Muutamalla kirveeniskulla Viljo kaatoi kuusen, nosti sitten uudestaan sen pystyyn ja tarkasteli sitä vielä uudelleen. Hyväksyttyään valintansa Viljo nosti kuusen olkapäälleen, ojensi kirveen Uulalle.
- Otaskin sää Uula, sano, tää kirves mutta varokkin, ettet sää, sano, telo sillä ittees. Varovasti Uula otti ojennetun kirveen, nosti sen olkapäälleen samalla tavalla kuin Viljokin oli tehnyt ja lähti astelemaan Viljon perässä. Välillä vain oli otettava tumppu pois kädestä ja sa-laa, ettei Viljo vain huomaisi, koskettava kirveen terää. Se tuntui kuitenkin niin kylmältä ja niin terävältä, että oli pakko laskea kirves alas ja huutaa Viljolle:
- Olota, mää pulotin mun tumpun!
Ja Viljo pysähtyi, kääntyi ja odotti, Viljo, joka sanoi:
- Saas nährä ny, sano, jos joulupukki ,sano, vaikka tulis.
Viljo, joka sanoi niin ja joka kerta, kun se sanoi niin, sen kasvoilla oli sellainen ilme, että
se melkein uskoi, että joulupukki tulisi. Muttei se itsekään voinut olla ihan varma siitä. Eihän se muuten olisi sanonut:
- Saas nährä ny, sano, tuleeko joulupukki, sano, käymään.
Kotiin tultua Viljo pani kuusen navetan seinää vasten pystyyn, vei kirveen takaisin navetan parvelle ja sanoi pihalla seisovalle Hilmalle:
- Me miähet haettiin, sano, passeli kuusi, sano, jouluks.
Me miähet. Eihän miähiä kukaan piiskaa, ei edes joulupukki. - Satu*
vallaton ville kirjoitti:
Tuleeko joulupukki osa 2
Viljo, uusi isä, tuntui toisenlaiselta, jollain tavoin turvallisemmalta. Viljo vain hymyili salaperäisesti ja sanoi:
- Saas nährä ny, sano, tuleeko joulupukki.
Ja sitten eräänä päivänä syönnin jälkeen:
- Lähretääskin me miähet, sano, hakeen tualta mettästä joulukuusi, sano, jos se joulupukki, sano, sattus vaikka tuleen huamenna.
Me miähet _ se tuntui niin mukavalta, kun Viljo sanoi niin. Ulos lähdettyä Viljo kävi noutamassa navetan parvelta mukaansa kirveen. Ei sitä, jolla se pilkkoi puita, vaan sen vähän pienemmän, jota se käytti nikkaroidessaan jotain. Pysyäkseen Viljon vierellä Uulan oli miltei juostava. Perillä metsässä Viljo pysähtyi muutaman kerran, kopautti jotain kuusta kirveen hamaralla niin, että lumet varisivat oksilta. Pakkaslumen kevyet kiteet leijailivat hetken kuin untuvat ilmassa. Sitten, kopautettuaan taas yhtä kuusta, Viljo kiersi kuusen ympäri tarkastellen sitä ja totesi kuin itsekseen:
- Tää me otetaan, sano, tää näkyy olevan, sano, passeli.
Muutamalla kirveeniskulla Viljo kaatoi kuusen, nosti sitten uudestaan sen pystyyn ja tarkasteli sitä vielä uudelleen. Hyväksyttyään valintansa Viljo nosti kuusen olkapäälleen, ojensi kirveen Uulalle.
- Otaskin sää Uula, sano, tää kirves mutta varokkin, ettet sää, sano, telo sillä ittees. Varovasti Uula otti ojennetun kirveen, nosti sen olkapäälleen samalla tavalla kuin Viljokin oli tehnyt ja lähti astelemaan Viljon perässä. Välillä vain oli otettava tumppu pois kädestä ja sa-laa, ettei Viljo vain huomaisi, koskettava kirveen terää. Se tuntui kuitenkin niin kylmältä ja niin terävältä, että oli pakko laskea kirves alas ja huutaa Viljolle:
- Olota, mää pulotin mun tumpun!
Ja Viljo pysähtyi, kääntyi ja odotti, Viljo, joka sanoi:
- Saas nährä ny, sano, jos joulupukki ,sano, vaikka tulis.
Viljo, joka sanoi niin ja joka kerta, kun se sanoi niin, sen kasvoilla oli sellainen ilme, että
se melkein uskoi, että joulupukki tulisi. Muttei se itsekään voinut olla ihan varma siitä. Eihän se muuten olisi sanonut:
- Saas nährä ny, sano, tuleeko joulupukki, sano, käymään.
Kotiin tultua Viljo pani kuusen navetan seinää vasten pystyyn, vei kirveen takaisin navetan parvelle ja sanoi pihalla seisovalle Hilmalle:
- Me miähet haettiin, sano, passeli kuusi, sano, jouluks.
Me miähet. Eihän miähiä kukaan piiskaa, ei edes joulupukki.Voi, Vallaton Ville, miten pidin nosta kertomuksistasi!
Ihan tulivat omat joulukuusenhakumatkani isän kanssa mieleeni, nuo lumen koputtelut ja kahlaamiset, sekä se yhteisyys isän kanssa,
hänkään ei ikinä pelotellut eikä pelännyt mitään itsekään.
Tuo lopun turvallisuuden tunteen antaminen tuntui hyvältä lapsesta, - sama tunne välittyi lukijallekin!
- Atolfia
Sinä "Vallaton Ville" voisit kirjoittaa romaanin noista kokemuksistasi, jos ne nyt omia kokemuksiasi ovat. Vaikka eivät olisikaan, niin mielikuvitus tuntuu hyvin toimivan. Kiitos tarinoista.
Kiitos Rituliini ynnä kaikki kirjoittelijat. On mielenkiintoista lukea erillaisia kertomuksia vuosien varrelta. Meillä sota-ajan lapsilla onkin melko samanlaisia kokemuksia ja ne yhdistävät jollakin tavalla meitä.
Kirjoitelkaa vain lisää, kun joulun jälkeen on aikaa enemmän, niin on mukava lueskella taas näitä tarinoita.
Ehkä tarinat muuttuvat hieman, kun joulu on ohitettu. - mettäläinen....
Nyt tuntuu tulevan musta joulu, media kohisee ilmaston muutoksesta, höpsistä, ei tule ilmaston muutosta, muistan lapsena kun oli silloinki mustia jouluja, vuodet kiertää samaa rataa , tulee jälleen myös pakkas joulut ku jaksetaan elää seuraavat 10- 20 vuotta, sano mun sanoneen.
- Ramoona*
Nautittavaa luettavaa ja ajatuksia herättävä on tämä Vallattoman Villen kertomus - minunkin mielestäni sopiva vaikka novellikokoelmaan. Lukijalle ei selosteta kaikkea, vaan jää tilaa mielikuvitukselle, tunteille ja johtopäätöksille. Kerronta ja vuorosanat vaihtelevat, pienen kasvatiksi joutuneen pojan ajatukset on riipaisevan aidosti kuvattu. Lukijan äidillinen sydän heltyy ja syyttää Hilmaa rangaistuksilla pelottelusta, tonttujen kantelusta melkein Jumalan asemaan korotetulle joulupukille. Näitä henkisesti lasta pahoinpiteleviä hilmoja on yhä, muutkin ympärillään olevat kaikkitietävyydessään alistavia.
Onneksi Uulalla oli myös Viljo, turvallinen vaikkakin jäyhä mies. Miten luontevasti ja vähäeleisesti Viljo saa Uulan luottamuksen ja nostaa säikyn pojan itsetuntoa : me miähet, yhteinen tärkeä tehtävä kahden kesken, kirveen kanto olalla Viljon tapaan. Kirveen terän kosketus on askel miehiseen maailmaan, hiukan vaaralliseenkin. Joulupukin Viljo viisaasti jättää salaperäiseksi, odottamisen arvoiseksi.
Kiitos tästä kertomuksesta , uskon että moni muukin lukisi mielellään lisää . Hyvää joulun aikaa ja tulevaa vuotta Vallattomalle Villelle !Minäkin kiitän!
On tuo Vallaton Ville oikea kirjailijamestari. Niin sisältö kuin "kirjallinen asukin" ovat niin täydellisiä kuin sanoa voi.
Pitäisikö minun pyytää anteeksi myöhäistä tulemistani omine kommentteineni. En pitänyt tämän ketjun avausta niin yleispätevämä kuin avaaja ja kommenttini oli sen mukainen.
Tämän palstan sisällöt ovat kirjoituksineen usein huonoja kuten me kirjoittajatkin, minä muiden mukana.
Tuollaista palstatimanttia en itse pysty kirjoittamaan ja jos pystyisin en käyttäisi edes nimimerkkiä vaan omaa nimeäni ikäänkuin aitouden vakuutena.
Kiitos Ville Vallaton.Oli todella elämänmakuinen joulutarina.Elin sen uudelleen täällä vanhan tuvan nokeutuneiden kattohirsien alla.Voi kuinka todellista se oli,noin juuri minuakin suhteellisen vilkasta tyttölasta peloiteltiin niillä tontuilla.
Joulukuusen haku oli seremonia vailla vertaa,tosin kasvattiisäni oli aina pikkuhirakassa,mutta hyvin me klaarasimme kuusen pirttiin.
Piirileikkiä leikimme,kunnes "janojuoma"laittoi kapuloita kasvattiisäni rattaisiin.
Hilman,Viljon sekä Uulan joulussa oli sitä maaseudun rauhaa,kiireettömyytä,ei
tiedetty kilpailuyhteiskunnan paineista,hyvä niin.
Hyvää Joulua teille kaikille Ama- vallaton ville
Kiitos " Tuleeko joulupukki"-kirjoitksen arvostuksesta. Tapahtumat ovat suurelta osin itse koettuja, ehkä tuo kirveen kantaminen on tietyllä tavalla toiveajattelua , mutta mm. tuo pieni lentokone on kunniapaikalla kirjahyllykön vitriinissä. Kirjoituksen henkilöt olen kuvannut sellaisina kuin olen heidät kokenut.
Aikaa joulumielelle ja onnellista vuotta 2012 kaikille palstalaisille! - Satu*
vallaton ville kirjoitti:
Kiitos " Tuleeko joulupukki"-kirjoitksen arvostuksesta. Tapahtumat ovat suurelta osin itse koettuja, ehkä tuo kirveen kantaminen on tietyllä tavalla toiveajattelua , mutta mm. tuo pieni lentokone on kunniapaikalla kirjahyllykön vitriinissä. Kirjoituksen henkilöt olen kuvannut sellaisina kuin olen heidät kokenut.
Aikaa joulumielelle ja onnellista vuotta 2012 kaikille palstalaisille!Kiitos, Ville, onnellista uutta vuotta 2012 ja sitä ennen hyvää jouluista oloa kaikille palstalaisille!
Hyvän Joulun toivotus Amalle, kuin sielun siskolle, Billy Vaughn'in orkesterin, liikuttavan koskettavan esityksen myötä.
Joku nettiystävä laittoi tämän videon nettiin näytille. Kiitos hänellekin. Talletin aarteen koneeni tiedostoon. http://www.youtube.com/watch?v=qSn4j7UwQyoAman pasmat meni kyllä ihan sekaisin,olipa upea soiva kukkatervehdys.Kiitos siitä.Päivä on ollutkin jotakuinkin alavireinen,räntää rätkinyt koko päivän,vaikeaa ollut repiä iloa pintaan,kuuntelin vielä Petite fleurin joten kukkia on nyt yllinkyllin ja mieliala pompsahti kertaheitolla normaalitasolle,voi tätä onnen tunnetta,kiitollisena Ama
- u-atu
rituliini_38 kirjoitti:
Aman pasmat meni kyllä ihan sekaisin,olipa upea soiva kukkatervehdys.Kiitos siitä.Päivä on ollutkin jotakuinkin alavireinen,räntää rätkinyt koko päivän,vaikeaa ollut repiä iloa pintaan,kuuntelin vielä Petite fleurin joten kukkia on nyt yllinkyllin ja mieliala pompsahti kertaheitolla normaalitasolle,voi tätä onnen tunnetta,kiitollisena Ama
Räntää tuli.
Viittaa siihen, että olet Etelä-Savosta ja tarkemmin sanottuna Mikkelin suunnalta.
- *Kukkahame*
Muistan montakin lapsuuden joulua, mutten ole tullut vieläkään siihen tulokseen niistä että olisivat olleet puutetta ja kurjuutta.
Ei kenelläkään ollut paremmin tai ainakaan pahemmin sitä oli mitä saatiin kasaan.
Kuusi oli ainakin ja tuoksui niin raikkaalta, vanhoista vaatteista äitini 'tärkkäsi' pieniä paloja ja leikkasi kuviollisia tähtiä, ompelulangasta lenkki ja siinä ne roikkui niin kuin piti, lippuja tehtiin samalla tavalla mutta paperista, perunalla liimattiin taitekohdasta lankaan.
Paketit oli kotona yöaikana salaa kudottuja tarpeellisia tavaroita, sukkia, lapasia, kaulaliinoja ja aikuisille tuskin mitään en ainakaan muista.
Perhe oli yhdessä ja ne ikuiset puusepän tarvikkeet vietiin luhtiaittaan joulun ajaksi, ja kun vuosi vaihtui ne köijättiin takaisin paikoilleen kuten äidin kangaspuutkin.
Ehkä sekin kun tupa oli niin avara ja juhlakuntoinen antoi sen suuren juhlan tuntua,
Kauniita muistoja on lapsuuden jouluista, isä luki jouluevankeliumin välittömästi kun suuren etsinnän jälkeen löytyivät lasit, yleensä ne oli otsalla osattiin vaan olla hengessä mukana.
Vasta luvun loputtua oli lupa koskea ruokaan. - antakaa-anteeks
Suuttuuko ritliini kun nostin tämän ?
Olenko todella tehnyt ton aloituksen??
Voi kaninvarpaat?Saattaa olla alkavaa Alzheimeria,en muista todella noita kirjoittaneeni? Ei huono ketju???
- Anonyymi
Hyvää joulua 2019 !
- Anonyymi
Mikset aloita uutta ja päivitä joulustaan kertovaa porukkaa porukkaa,
kyllä nykyiset seitenkymppiset haluaisivat kertoa oman tarinansa.
Kymmenen vuotta lapsuudessa on jo aika iso joulun viettotavoissa ja kokemuksissa.
hyvää joulua, lämmintä sellaista sinulle.Niin Hyvää Joulua ja täyttäköön Joulurauha sydämenne!
En tiedä kuka ton ketjun on nostanut framille,minä sitä en ole tehnyt.
Kaikesta näkee,sopuisaketju ja kerronnalisesti aivan huippua toi muistelu.
No nykyisin amaa lyödään palstalla,kuin vierastasikaa.
Kerron kuulemma liikaa poikani taposta ja käytän liikaa kysymysmerkkejä.
Jos teillä kirjoittelijat on vielä raskaanpi Joulu vietettävänä,kuin minulla,niin ihmettelen.
Kyllä noista ajoista,jolloin vietin Joulua, ja olin ensinmäisen poikani haudannut,on
keskustelupalsta paljon muuttunut.
Noi nimittelyt rääväsuisesta muijasta ja kaikki muukin henkilökohtainen nälviminen
ja vielä näin Joulun aikoihin,jolloin maassa rauha ja ihmisillä Hyvätahto,on altalipan.- Anonyymi
rituliini_38 kirjoitti:
Niin Hyvää Joulua ja täyttäköön Joulurauha sydämenne!
En tiedä kuka ton ketjun on nostanut framille,minä sitä en ole tehnyt.
Kaikesta näkee,sopuisaketju ja kerronnalisesti aivan huippua toi muistelu.
No nykyisin amaa lyödään palstalla,kuin vierastasikaa.
Kerron kuulemma liikaa poikani taposta ja käytän liikaa kysymysmerkkejä.
Jos teillä kirjoittelijat on vielä raskaanpi Joulu vietettävänä,kuin minulla,niin ihmettelen.
Kyllä noista ajoista,jolloin vietin Joulua, ja olin ensinmäisen poikani haudannut,on
keskustelupalsta paljon muuttunut.
Noi nimittelyt rääväsuisesta muijasta ja kaikki muukin henkilökohtainen nälviminen
ja vielä näin Joulun aikoihin,jolloin maassa rauha ja ihmisillä Hyvätahto,on altalipan.Ja taas valitetaan,
eihän täällä kukaan muu ole vedonnut koviin kokemuksiinsa kerta kerran jälkeen.
Jos eivät olleet suru pojista, oli lapsuuden karsinat ynnä muut sotapelot, joihin usein olet vedonnut!
Kuka meistä viitsii helliä ja ottaan huomioon kovasuista naiseläjää jatkuvasti ?
Tietämättä muiden murheista lätkit sinäkin mielipiteitäsi kanssaihmisille.
Jos sinuun loukkaantuu vuorostaan, sääliäkö sinua pitäisi aina vaan. huh huh! Anonyymi kirjoitti:
Ja taas valitetaan,
eihän täällä kukaan muu ole vedonnut koviin kokemuksiinsa kerta kerran jälkeen.
Jos eivät olleet suru pojista, oli lapsuuden karsinat ynnä muut sotapelot, joihin usein olet vedonnut!
Kuka meistä viitsii helliä ja ottaan huomioon kovasuista naiseläjää jatkuvasti ?
Tietämättä muiden murheista lätkit sinäkin mielipiteitäsi kanssaihmisille.
Jos sinuun loukkaantuu vuorostaan, sääliäkö sinua pitäisi aina vaan. huh huh!Ole onnellinen,jos olet saanut elää perhekeskeisen lapsuuden.
Kuinka minä avoin ihminen voin olla näin Joulunakin piikki sinun lihassasi?
Meillä on oikeus kertoa täällä vaikka lannanlevityksestä,jota työtä olen kyllä tehnyt.
Jos sinulle tulee pahamieli kirjoituksistani niin ohita ne,äläkä jankkaa jatkuvasti mitä amalle on tapahtunut.
Sinulle on selvästi jäänyt levy päälle ja se ei todellakaan ole rakkaudesta kertova Joululevy.
Tämä on avoinkanava,kerro kuinka sinä olet klaarannut nämä elämänkarikot.
Eihän me siellä lammaskarsinassa yhdessä oltu,en ainakaan muista.
Kirjoittelen todella harvoin tälle sektorille ja toi kovasuisuus on minulle tuttua
hevosista,joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä.
Hyväksy meidät ihmiset erilaisina ja yritä tulla toimeen omanminäsi kanssa,
niin maailma pelastuu- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja taas valitetaan,
eihän täällä kukaan muu ole vedonnut koviin kokemuksiinsa kerta kerran jälkeen.
Jos eivät olleet suru pojista, oli lapsuuden karsinat ynnä muut sotapelot, joihin usein olet vedonnut!
Kuka meistä viitsii helliä ja ottaan huomioon kovasuista naiseläjää jatkuvasti ?
Tietämättä muiden murheista lätkit sinäkin mielipiteitäsi kanssaihmisille.
Jos sinuun loukkaantuu vuorostaan, sääliäkö sinua pitäisi aina vaan. huh huh!"eihän täällä kukaan muu ole vedonnut koviin kokemuksiinsa kerta kerran jälkeen."
Olen kanssasi samaa mieltä tuon rituliin käytöksestä ja taas tuli jatkoa, kuinka hän on sitä ja kuinka hän on tätä, mutta ette varmasti toiset pysty hiitämään voittoon, saati pilkkimään ennätys kalansaalista. Onneksi nyt unohti jo puolet pois, koska olihan se poikansa tappo siellä Järvenpäässä vakio aihe.
No, nyt tuli taas puukko hänen selkäänsä ja viellä puska anonyymiltä, joita hän jaksaa jatkuvasti itse "puuotella", koska emme pelaa avoimn kortein, mutta täällä onkin valtit käsissä, joten voitto meille puskikset!DD - Anonyymi
rituliini_38 kirjoitti:
Ole onnellinen,jos olet saanut elää perhekeskeisen lapsuuden.
Kuinka minä avoin ihminen voin olla näin Joulunakin piikki sinun lihassasi?
Meillä on oikeus kertoa täällä vaikka lannanlevityksestä,jota työtä olen kyllä tehnyt.
Jos sinulle tulee pahamieli kirjoituksistani niin ohita ne,äläkä jankkaa jatkuvasti mitä amalle on tapahtunut.
Sinulle on selvästi jäänyt levy päälle ja se ei todellakaan ole rakkaudesta kertova Joululevy.
Tämä on avoinkanava,kerro kuinka sinä olet klaarannut nämä elämänkarikot.
Eihän me siellä lammaskarsinassa yhdessä oltu,en ainakaan muista.
Kirjoittelen todella harvoin tälle sektorille ja toi kovasuisuus on minulle tuttua
hevosista,joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä.
Hyväksy meidät ihmiset erilaisina ja yritä tulla toimeen omanminäsi kanssa,
niin maailma pelastuuKiitos, hyvinhän on elämäni sujunut, joskaan en tosin ole halunnut rasittaa ketään omilla murheillani, edes omianikaan vaan pyrkinyt säästämään heitä. Myötäelävät ihmiset kärsivät lukiessaan liian raskaita jonkun omakohtaisia murheita.
Miksi ketään haluaisin mukaan omiin murheisiini. Ne kun on kestetty ja itketty, unohdankin ne niin mielelläni.
Ihmisten ja itseni hyväksymisestä, kiitos, olen tähän ikään tavannut monia erilaisia ihmisiä, ja iloinnut heistä lämpimästi, ja ikävät olen karsinut elämästäni. Silti kaikkea hyvää sinne, ja Joulun iloa tupaan! Anonyymi kirjoitti:
"eihän täällä kukaan muu ole vedonnut koviin kokemuksiinsa kerta kerran jälkeen."
Olen kanssasi samaa mieltä tuon rituliin käytöksestä ja taas tuli jatkoa, kuinka hän on sitä ja kuinka hän on tätä, mutta ette varmasti toiset pysty hiitämään voittoon, saati pilkkimään ennätys kalansaalista. Onneksi nyt unohti jo puolet pois, koska olihan se poikansa tappo siellä Järvenpäässä vakio aihe.
No, nyt tuli taas puukko hänen selkäänsä ja viellä puska anonyymiltä, joita hän jaksaa jatkuvasti itse "puuotella", koska emme pelaa avoimn kortein, mutta täällä onkin valtit käsissä, joten voitto meille puskikset!DDEi se mielestäni ole verkottumista, kun kertoo avoimesti lapsuuden traumomista?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin273391Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee282141Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1141670Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh71418- 761359
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1381236- 641056
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I10974Ollaan kuin yö ja päivä
Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.70931- 102912