Kuolema? Piilossako? Uskaltaako sitä kurkistaa?

sattuma5

Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan omaa kuolemaasi? Yhteiskuntamme kätkee kuoleman joukostamme lähes näkymättömiin. Tuntuu siltä kuin kuolemaa ei olisi lainkaan. 60 ikäisen ymmärrys kykenee vielä käsittelemään kuolemaa asiana ja 60 on sitä jo hyvin lähellä. Minkälainen on sinun kuolemasi? Uskallatko katsoa sitä edessäsi väistämättömänä tosiasiasana? Itse uskon kuoleman tulevan kuin unen, joka sammuu, eikä koskaan palaa missään muodossa minnekään.

61

225

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • meeriamanda

      Voi kyllä, olen senkin ajatellut... jotenkin järjestellytkin asioitani niin et ainoani mahdollisin´mman vaivattomasti selviytyy,

      Oletan et sydämeni sanoo tiltin, eikös se ole helppoa poistua ? Jokaisella meillä on tulo- ja poistumispäivämme ....siihen uskon.

    • *

      Vaikea olla uskaltamatta, kun jo kauan, on sen mahdollisuus ollut oven takana, lähempänäkin.

      Kun on kerran jo elvytetty, muutamaa hetkeä ennen kuolemaa, eikö se olisi tullut mieleen?

      Kovin helposti kuvittelet kuoleman tulevan.
      Ehkä niin tuleekin, mutta entä aika sitä?

      Seuraavan kuoleman toivon tulevan entisen, läheskokemuksen mukaisesti.

    • Mikä kuolemassa sinua kiinnostaa? Ei jaksa kuolemaa, ei.

      • sattuma5

        Kuoleman arvoituksellisuus kiinnostaa vaikka vastauksia ei saakaan. Vain arveluita.


      • eeti

        @ Korppis, miksi kieltää elämän janat?


      • Korppis*
        sattuma5 kirjoitti:

        Kuoleman arvoituksellisuus kiinnostaa vaikka vastauksia ei saakaan. Vain arveluita.

        Elämäni jälkeinen olotilani.

        Olen energiaa, tehtäväni on kerätä itseeni lisää energiaa, kasata ja sulauttaa se omaan energiaani, joka näin tiivistyy mustaksi aukoksi, vetäen kaiken ympäriltäni sisääni, räjähdän, räjähdyksen voimasta muutun tomuksi maailmankaikkeuden tähtisumuun.

        Hyvää yötä ; )


      • Korppis*
        eeti kirjoitti:

        @ Korppis, miksi kieltää elämän janat?

        Mitkä janat?

        Elämällä ei ole janoja. Otan kuitenkin vesilasin yöpöydälle.


      • eeti
        Korppis* kirjoitti:

        Mitkä janat?

        Elämällä ei ole janoja. Otan kuitenkin vesilasin yöpöydälle.

        Elämämme janojen, säihkysarjojen, ääripäissä on hyvä ja paha.
        Samoin, syntymämme ja poistumamme välissä on äärettömyys.

        Kuolemaa, jos ei voi ymmärtää, voiko elämääkään?
        Vaikkei sitä jaksa, se on silti jaksettava.
        Jaksetaan, ollaan ihmisiä toisillemme, niin toivon.

        Jana, on viiva, jossa kummassakin päässä on tavoite.
        Nyt alkoi taas, nuskuttamaan. :))


      • Korppis*
        eeti kirjoitti:

        Elämämme janojen, säihkysarjojen, ääripäissä on hyvä ja paha.
        Samoin, syntymämme ja poistumamme välissä on äärettömyys.

        Kuolemaa, jos ei voi ymmärtää, voiko elämääkään?
        Vaikkei sitä jaksa, se on silti jaksettava.
        Jaksetaan, ollaan ihmisiä toisillemme, niin toivon.

        Jana, on viiva, jossa kummassakin päässä on tavoite.
        Nyt alkoi taas, nuskuttamaan. :))

        Elämää ei yksiselitteisesti voi janoittaa. Jana on suora, jonka molemmassa päässä on janan loppumista osoittavat viivat.

        "Elämän ääripäissä on hyvä ja paha" ??? syntymä ja kuolemako?

        Jos kuolemaa ei ymmärrä on mielestäni vähä-älyinen. Jos ei jaksa jauhaa kuolemasta se ei merkitse, että ei ole elämää sillä kun on elämää ympärillä niin onko silloin jaksettava ja onko pakko jaksaa jauhaa kuolemaa, että olisi ihminen toiselle ihmiselle, ei ymmärrä logikkaasi vaan ei lie tarvekaan.?

        Ihmisenä oleminen ei vaadi kuoleman pohtimista vaan elävän lähimmäisen auttamista. Eilen sen koin dementiakodissa vieraillessani. Ei siellä vanhukset kuolemaa odottaneet vaan söivät iloisen näköisena marjapuuroa.

        Jana on vain suora I--------------I

        Elämä ei ole jana. elämä on up and down, suoraa ja vinoviivaa, kumpuilevaa säröilevää, tasaista, äkkilaskua ja nousua, iloa ja surua, elämä on värikästä etenemistä ei suoraa jollotusta yksitoikkoisella janalla roikkumista kehdosta hautaan.

        I ____///__UUU))) (((_____`````````----_____^^^^^^^^^^^^-----___?


      • sattuma5
        Korppis* kirjoitti:

        Elämäni jälkeinen olotilani.

        Olen energiaa, tehtäväni on kerätä itseeni lisää energiaa, kasata ja sulauttaa se omaan energiaani, joka näin tiivistyy mustaksi aukoksi, vetäen kaiken ympäriltäni sisääni, räjähdän, räjähdyksen voimasta muutun tomuksi maailmankaikkeuden tähtisumuun.

        Hyvää yötä ; )

        Osaa on minun otettava kohtalosi johdosta.


    • eeti

      Kuolema ja elämä, yhteenristiymä, kumpaakaan ei ole ilman toista.

      Ennen ihminen kuoli yleensä kotiinsa, sen tajusivat kaikki. Nyt, usein kuolema piilotetaan, kuin jokin paha asia sairaalan steriiliyteen.
      Mitenpä se toki muuten voisi ollakaan.

      Kuolen, tulen maaksi, maa ruokkii luontoa, luontona tulen uudelleen?
      Rengas, sormus, auringonkehrä, kaikkeus, se on elämä ja kuolema.
      Aina, kunnes aurinko kuolee.
      Jä tämä tähti räjähtää universumiin.

      Luulen tienneeni kuolevani jo syntyissäni.

    • yohuuhkaja

      Voi voi, vaikka kuinka monta kertaa. Just tuossa joulun alla joku kommentoijani valitti etten kirjoita 'koskaan' mistään muusta. sen jälkeen olen sitten pitänyt pientä taukoa aiheesta, mutta kaipa siihen kohta voi taas palata...

    • Kuolema on yksi osa elämää, se viimeinen etappi.
      Mietin ja olen aina miettinyt sitä silloin tällöin.
      Vaikken vieläkään ole 60 .
      Yhdessä koulutus paikassa sanottiin mulle että voisin olla hyvä jossain saattokodissa.
      Siellä oli opiskelijoita parikymmentä ja käytiin elämää läpi kehdosta hautaan.
      Kun kurssi loppui jokainen sai jonkun kirjan lähtiäisiksi.
      Kaksi meistä sai kuolemaa käsittelevän.

    • naapurin_eki

      Viisaskin menee joskus vipuun kuten Kekkonen teki kun lausui "kuolemattomat" sanat : Jos minä joskus kuolen...

    • itsetutkiskelija.

      Jotkut, kuolemaa eniten pelkäävät, juoksevat koko elämänsä kuolemaa karkuun, eivät uskalla pysähtyä ja kohdata itseään ja omaa kuolevaisuuttaan.

      • bessie*

        Nyt en ymmärrä alkuunkaan.

        Kuka nyt käyttäisi koko elämänsä juoksemalla kuolemaa karkuun? Kovasti en itse ole ajatuksia asialle uhrannut, mutta arvelen pikemminkin juoksevani (tai oikeastaan käveleväni) kuolemaa kohti. Ja pelkäämättä. Sama asenne kuin elämässäni, antaa tulla vaan! Luovutusvoitto ja nöyrtyminen on täysin pois laskuista.


      • 1.1947
        bessie* kirjoitti:

        Nyt en ymmärrä alkuunkaan.

        Kuka nyt käyttäisi koko elämänsä juoksemalla kuolemaa karkuun? Kovasti en itse ole ajatuksia asialle uhrannut, mutta arvelen pikemminkin juoksevani (tai oikeastaan käveleväni) kuolemaa kohti. Ja pelkäämättä. Sama asenne kuin elämässäni, antaa tulla vaan! Luovutusvoitto ja nöyrtyminen on täysin pois laskuista.

        Se juokseminen lienee "elämällä täyttä elämää". Haetaan kaikenlaisia kokemuksia ja juostaan kukasta kukkaan yms. Noin ymmärrän.

        On meillä kuolema osa arkea. Toisaalta se on tuonut rikkaamman elämän. Jokainen päivä on arvokas. Mitenkään masentuneita ei olla, eikä jatkuvasti siitä puhuta.
        On ohjeet koneella jälkeen jääville.
        Joskus ihmettelen muutamien vanhenemisen pelkoa. Kuin ei myönnettäisi elämän rajallisuutta. Ajallista rajallisuutta siis.
        Perimä vaikuttaa varmaan kuoleman tapaan. Pumppuvaivoja on paljon suvussa.
        Oma toiveeni on olla tietoinen asiasta. Nukkuessa en haluaisi lähteä, vaikka ei se tapa omasta halusta tule:)


      • meeriamanda
        1.1947 kirjoitti:

        Se juokseminen lienee "elämällä täyttä elämää". Haetaan kaikenlaisia kokemuksia ja juostaan kukasta kukkaan yms. Noin ymmärrän.

        On meillä kuolema osa arkea. Toisaalta se on tuonut rikkaamman elämän. Jokainen päivä on arvokas. Mitenkään masentuneita ei olla, eikä jatkuvasti siitä puhuta.
        On ohjeet koneella jälkeen jääville.
        Joskus ihmettelen muutamien vanhenemisen pelkoa. Kuin ei myönnettäisi elämän rajallisuutta. Ajallista rajallisuutta siis.
        Perimä vaikuttaa varmaan kuoleman tapaan. Pumppuvaivoja on paljon suvussa.
        Oma toiveeni on olla tietoinen asiasta. Nukkuessa en haluaisi lähteä, vaikka ei se tapa omasta halusta tule:)

        Ajatuksesi allekirjoitan täysin. Käsikädessähän ne menee, toista ei ole ilman toista.
        Ei kai kukaan kokoaikaa ´ole kuolemassa´ asiat vaan on hyvä olla järjestyksessä.


      • koti-kiusattu
        meeriamanda kirjoitti:

        Ajatuksesi allekirjoitan täysin. Käsikädessähän ne menee, toista ei ole ilman toista.
        Ei kai kukaan kokoaikaa ´ole kuolemassa´ asiat vaan on hyvä olla järjestyksessä.

        Minua on kielletty puhumasta kuolemisesta koska se kuulema manaa sitä esille.
        Vissiin ajatellaan et jos ei puhuta sitä ei ole.


      • meeriamanda
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Minua on kielletty puhumasta kuolemisesta koska se kuulema manaa sitä esille.
        Vissiin ajatellaan et jos ei puhuta sitä ei ole.

        Meillä ihmisillä on erilaiset tavat näissä vakavimmissakin asioissa. Miten monia tapauksia tiedän jossa keskustelua ei oltu koskaan käyty/sallittu... sitten ollaan sormi keskellä suuta, ei tietoa mistään asioista perheellä.

        Juurikin tuo, pää pensaaseen ja mitä silmä ei näe sitä ei ole olemassakaan. Kyllä minä haluan kaiken olevan reilassa, tulee se viikatemies kun aikansa on, ei ennemmin. :)


      • kuolema,,,,,,,,,,,,,

        "en pelkää mitää, en toivo mitään olen vapaa "


    • k/k

      Kuolema näkyy erilaisena jokaisella lähtijällä, monta vuotta pirin sitä pahana ja seisoin oviaukossa ,sormet valkoisina puristin karmeja.
      Kun se tuli lähemmäksi se muuttui auttajaksi joka vie kivun ja tuskan mukanaan pois.
      Kun likkani lähti sen mukaan kuolema vapautti kolme ihmistä epätietosuuresta.
      Äitini lähti nukkuessaan ja hänkin orotti suurta tuntematonta rauhallisena.
      Anopin viereen ei ehtinyt kukaan omainen koska hänkin kuoli sairaalassa nopeasti,en tierä millainen oli hänen noutajansa.
      Minun veljeni lapsi on lährössä,hän taistelee lapsensa ja miehensä vuoksi,hänelle kuolema on paha ja ilkeä koska se vie unelmat,äidin ja vaimon.
      Minä en pelkää enää lähtöäni koska multa ei jää ketään joka kaipaisi minun apuani,lähtö on helppo,on vai ennakkoorotuksia.
      Vanha mies toivoisin olevani kun lähren sillä on vielä mullakin unelmia.
      Olen myös oppinut et unelmat ei useinkaan toteuru siis sopeurun kaikkeen ja tavallaan mulla on se kuuluisa kuolinpaita päälläni.

    • v44h

      "En minä pelkää kuolemaa, en vain halua olla paikalla kun se saapuu"

      Woody Allen

      • Tobias*

        "Kun minä olen, ei ole kuolemaa ja kun kuolema on, ei ole minua". Tällä mennään....


    • auli-auli

      Matka kohti kuolemaa alkaa jo syntymässä. Onneksi nuori ihminen ei sitä osaa ajatella kohdalleen, hyvä että uskoo tulevaisuuteen ja tuntee elävänsä täyttä elämää.
      Meiltä kuoli poika, aikuinen mies jo, näin hänen ensimmäiset hengenvetonsa ja myös viimeisen.
      Se vei pelon, kuolema asettui sille kuuluvalle paikalle, osaksi elämää.
      Se antoi myös rohkeutta elää, arvostaa tätä pientä aikaa jonka täällä viivähdämme.
      Suru on läsnä koko ajan muuttaen muotoaan epätoivosta hiljaiseen alistumiseen.

      • auli-auli*

        Taas tuo miinustelija:)
        Mikähän tuosskin otti päähän, kiva seurata kuinka kauan viitsii:)))


    • k-kotton

      Sellainen tuntuma, etten elä kovin vanhaksi.
      Ei kukaan ole korvaamaton, mutta hyvä olisi kai varautua, kun vaan tietäis , miten sen tekee.
      Kaikki, mitä on elämässä tehnyt ja pitänyt tärkeänä, kaikki valuu silloin hiekkaan.
      Irtain omaisuus kannetaan kirpparille nyrpisteltäväksi ja arvosteltavaksi.
      Saaliinhaistajat hyökkää muun omaisuuden perässä silmät kiiluen.
      Ei ole helppoa, jos sen joutuu kuoleman jälkeen näkemään.

      • meeriamanda

        Siksipä ja senvuoksi, tee selvä paperi joka on viimeinen tahtosi. Tarvitset kaksi ei sukulaista todistamaan kirjoittamasi... se on siinä.
        Voithan tehdä vt. myös jossain juristitoimistossa ja säilyttää paperia siellä tjs.

        Sinähän sanelet miten jälkeesi toimitaan, ei saaliinhaistajat.

        Usko sinäkin siihen et päivämme on määrätyt, kukaan ei lähde aiemmin kun ne on eletty.


      • k-kotton
        meeriamanda kirjoitti:

        Siksipä ja senvuoksi, tee selvä paperi joka on viimeinen tahtosi. Tarvitset kaksi ei sukulaista todistamaan kirjoittamasi... se on siinä.
        Voithan tehdä vt. myös jossain juristitoimistossa ja säilyttää paperia siellä tjs.

        Sinähän sanelet miten jälkeesi toimitaan, ei saaliinhaistajat.

        Usko sinäkin siihen et päivämme on määrätyt, kukaan ei lähde aiemmin kun ne on eletty.

        Voi, voi, parikin testamentin jälkitilannetta olen tässä nähnyt.
        Puoli vuotta, niin pitkän aikaa hankittu omaisuus on hävitetty.
        Verottaja vie osansa, ja jos perijä on varaton, niin pakko kai siihen perintöveronmaksuun on myydä.
        Loput sitten rahana, joka häviää taivaan tuuliin.
        Siinä tilanteessa ne saalistajat on paikalla.


      • meeriamanda
        k-kotton kirjoitti:

        Voi, voi, parikin testamentin jälkitilannetta olen tässä nähnyt.
        Puoli vuotta, niin pitkän aikaa hankittu omaisuus on hävitetty.
        Verottaja vie osansa, ja jos perijä on varaton, niin pakko kai siihen perintöveronmaksuun on myydä.
        Loput sitten rahana, joka häviää taivaan tuuliin.
        Siinä tilanteessa ne saalistajat on paikalla.

        Minen osaa noin ajatella, tottakai verottaja nappaa omansa... se on laki Suomessa.
        Mitä niin tärkeetä olisi ettei voisi jopa roskiin pistää? Lapseni ei jatka/jakaa muistojani, ne loppuu silloin kun minäkinl.

        Omalleenhan minä ainakin jätän, tehköön mitä lystää.


      • ex-tuttu

        Ala käyttää, tuhlata sitä omaisuuttasi, nauttia siitä.
        Miksi jättää enempää kuin sen, että hautauskuluja ei yhteiskunnan tarvitse maksaa.
        Onhan tosin vaihtoehto, että tulee sairauskuluja ennen sitä lopullista lähtöä.
        Aika synkkä aihe, vaikka kaikilla edessä.


      • k-kotton
        ex-tuttu kirjoitti:

        Ala käyttää, tuhlata sitä omaisuuttasi, nauttia siitä.
        Miksi jättää enempää kuin sen, että hautauskuluja ei yhteiskunnan tarvitse maksaa.
        Onhan tosin vaihtoehto, että tulee sairauskuluja ennen sitä lopullista lähtöä.
        Aika synkkä aihe, vaikka kaikilla edessä.

        Niin monen tutun arkun vieressä on pitänyt olla viime vuosina, monen ikätoverin ja hyvän ystävän, ettei aihe enää synkältä tunnu.
        Minä varmaan oon aika tyytyväinen, kun en tiedä mitä nauttiminen on.


      • esimerkiksi
        k-kotton kirjoitti:

        Niin monen tutun arkun vieressä on pitänyt olla viime vuosina, monen ikätoverin ja hyvän ystävän, ettei aihe enää synkältä tunnu.
        Minä varmaan oon aika tyytyväinen, kun en tiedä mitä nauttiminen on.

        Nauttiminen.
        Tehdä vain asioita, joista pitää. Pakosta, velvollisuudesta ei mitään!
        Jos varaa, se ehkä helpompaa kuin rahattomalla.
        Matkustelu?


    • "elämä on kuolemista

      On kohdannu kuoleman ihan itse, ennen leikkausta nukutettu, tajunta katoaa täysin, . rintakehä avataan sydän pysäytetään, tehdään ohitusleikkauksia useamipia, olin kuollut hetkeksi kerrottiin, tilanne oli ollu hyvin kriittinen, vuorokauden kuluttua heräsin teho-osatolla, herääminen oli pettymys, olinki vielä täällä. Kuolema olisi ollu onnellinen ihana, sanoinkuvaamaton.
      Kuolemaa olen katsonu silmästä silmään, ladattua haulikkoa minuun suunattuna, hetkessä vilahti kokoelämä, tässäkö tämä oli. vieläki tärisen, puistattaa, ei ole sanoja kuinka kertoisin tilanteen, kuinka kukaan voi niin julma olla että osottaa aseella toista ihmistä.

    • demeter

      Eipä ole käynyt mielessä viime aikoina (kuolema). Onkohan sitä jo tullut rokotetuksi kun lähteneitä on sentään ollut läheltäkin ?
      Kuolema ei pelota, kuoleminen pelottaa, kuten kai useampia. Sairaus, kivut,
      niitä pelkää, kun on niin vähällä päässyt tähän saakka. Sanotaan, että kipuihin
      saa lievitystä, mutta kuka sen takaa ? Eivätkä syöpäkivut välttämättä taltu
      edes morfiinilla (olen nähnyt).
      Ai minun kuolemani ? Minkälainen se on ? No jos sukuun on katsomista
      taidan kuolla syöpään ja aika vanhana. En osaa filosofoida sen enempää elämästä kuin kuolemastakaan. Mutta elämä on ollut mielenkiintoista ja
      toivon, että osaan suhtautua kuolemaan "uteliaana" kuten äitinikin.

      • piitu

        Kävin erästä ystävääni sairaalassa tervehtimässä vain muutamaa tuntia ennen kuin hän kuoli. Ei oltu vuosiin tavattu kun asuttiin eri paikkakunnilla, mutta mutkan kautta sain sitten kuulla hänen pitkäaikaisesta sairastamisestaan.

        Ei hän minua eikä muitakaan huoneessa olleita enää tuntenut. Silmät kiinni hän siinä petissä makasi ja uikutti hiljaa. Sitten tuli hoitaja ja sanoi, että nyt on lääkkenannon aika. Eli sekin oli aikataulutettu, vaikka kuolevalla oli kovat tuskat.

        En toivo tuollaista kenenkään kohdalle, enkä myöskään itselleni.


      • otan osaa kohtaamaa-
        piitu kirjoitti:

        Kävin erästä ystävääni sairaalassa tervehtimässä vain muutamaa tuntia ennen kuin hän kuoli. Ei oltu vuosiin tavattu kun asuttiin eri paikkakunnilla, mutta mutkan kautta sain sitten kuulla hänen pitkäaikaisesta sairastamisestaan.

        Ei hän minua eikä muitakaan huoneessa olleita enää tuntenut. Silmät kiinni hän siinä petissä makasi ja uikutti hiljaa. Sitten tuli hoitaja ja sanoi, että nyt on lääkkenannon aika. Eli sekin oli aikataulutettu, vaikka kuolevalla oli kovat tuskat.

        En toivo tuollaista kenenkään kohdalle, enkä myöskään itselleni.

        si suruun.

        Kuvaamasi kohtaaminen on todella sydäntä riipaisevaa, ilmeisesti ystäväsi kuoli syöpään,
        syöpään kuoleminen kovien kipujen saattelemana on hirvein muoto poislähtöön täältä,
        omakohtaisesti toivon äkkikuolemaa, mutta vain luoja tietää kuinka kukanenki lähtee.


      • piitu
        otan osaa kohtaamaa- kirjoitti:

        si suruun.

        Kuvaamasi kohtaaminen on todella sydäntä riipaisevaa, ilmeisesti ystäväsi kuoli syöpään,
        syöpään kuoleminen kovien kipujen saattelemana on hirvein muoto poislähtöön täältä,
        omakohtaisesti toivon äkkikuolemaa, mutta vain luoja tietää kuinka kukanenki lähtee.

        Kyllä, syöpään. Olin puhelimitse ollut häneen yhteydessä monia kuukausia aikaisemmin, eikä hän silloin mitään kertonut, että olisi ollut sairastunut. Monet tosin siitä eivät halua kertoakaan kuin kaikkein lähimmilleen. Hän ei ollut kuin viidenkympin pintaan ja häneltä jäi 15-vuotias poika ja avopuoliso.


    • Pirre*

      En pohdi kuolemaani, se tulee sitten kun tulee..elämä ilman kuolemaa olisi kuin liian iso lottopotti..elämällä ei olisi mitään väliä ilman kuolemaa..

      Tietysti toivon että tapaisin edesmenneet sukulaiseni siellä jossain pilven päällä..

    • Ei käyttöohjetta

      Voi hyvä ihme, tietysti olen kuolemaani ajatellut enkä ollenkaan siinä mielessä,että tässä on tullut tehtyä älyttömän rohkea teko, kun ihan itse kuolemaani pohdin. Kukahan muu sitä pohtisi tai ketä muuta sen nyt niin ihmeesti kiinnostaisikaan kuin juuri minuna, tulevaa ruumista? Tietysti omahyväinen voi ajatella,että olen niin mahdottoman tärkeä,että kaikki lähisukulaiset jo kyynelehtivät valmiiksi, olenhan korvaamaton. Varmaan niin.

      Olen tänä vuonna päätänyt kirjoittaa hoitotestamentin. Luultavasti kuolen yksin, ainakin se on järkeenkäyvin vaihtoehto, tosin tietysti mahdollisuuksia on muitakin. Silti, kaikkihan me kuoleman tapahtuessa olemme tavallaan yksin.Näen kuoleman vapauttajana ja porttina johonkin muuhun. Toivon lisäksi,että tämä yhteiskunta olisi jo sen verran valistunut, että sallisi eutanasian tapauksissa, jolloin ihminen on elävä ruumis vailla ymmärrystä. Jos sairastun Parkinsonin tautiin tai muhun vastaavaan aivotoimintaan syvästi tuhoavaan parantumattomaan sairauteen, haluaisin mieluumimin nopean lähtemisen kitumisen sijaan. Siihenkin pitää varautua, kun voimia vielä on. Kuten myös siihen,että puhuu läheisten kanssa asiasta. Zombielämisen vaihtoehtona kuolema on parempi enkä haluaisi olla kenenkään ristinä.

      Ajattelen kuolemaa lohdullisena, koska uskon,että saan silloin nähdä kaivatut läheiseni. Ehkä niin ei ole, mutta siinä uskomuksessa on toivoa ja se kantaa tätä päivääkin.

      En yhdy näkemykseesi,että kuolema piilotetaan, koska siitä ei puhuta. Jollakin tapaa meillä on tässä nykyelossa tapana jauhaa puhki kaikki puhuttu ja esille otettu. Arkipäiväistää ja tehdä kaikesta malli, käyttöohje. Onneksi markkina- miehet kuoleman suhteen ovat vielä olleet häveliäitä. En haluaisi ilmoituksia, joissa asiantuntija opastaa, mikä on oikea tapa ajatella kuolemaa tai peräti valmennuskursseja siihen. Voi olla, että nekin vielä näen, markkinarakohan siinä on. Onneksi kuolema on vielä sen verran pyhä ja ainutkertainen,että siitä ei ole tehty tositv:tä tai vastaavaa.

      Aloituksessasi herättää huomiota se,että puhut rohkeuden puutteesta. En oikein tajua, että joku pelkää omaa elämäänsä ja siten myös kuolemansa ajattelua. Mikä siinä on sellaista,että kuolemaa ei muka rohkenisi edes pohtia, kun se kuitenkin aivan varmasti tapahtuu? Tuttavapiirissäni olemme puhuneet kuolemasta yleensä ja omista kuolemisistamme avoimesti. Ehkä sinunkin pitäisi.

    • jokainen vuorollaan

      Kaksi kertaa jo on tullut 50/50 tilanne kuoleman kanssa, molemmat erät olen voittanut. Testamentti tehty, lasten kanssa sovittu ja suunniteltu hoitotahto sekä hautaus.

      Nyt sitten odotellaan miten seuraavassa erässä käy, tai en oikeastaan odottele vaan elän tätä päivää juuri tässä ja nyt, kuolema tulee kyllä usein ihan odottamattakin.

    • U.A.

      Nukkuessani leijailin pois kehostani, kevyenä henkenä katselin itseäni ja miestäni siinä kaksoisvuoteessa. Yhtäkkiä palasin takaisin kehooni. Olo oli pettynyt, koska tuntui raskaalta verrattuna ihanaan kevyteen, missä piipahdin. Liekö silloin olin hetken kuolleena? Monasti ajatellut tuota kokemusta ja laittanut sen väsymyksen piikkiin. Lapset olivat pieniä, toinen silloin koliikkinen vauva, jota sai joskus tuuditella yökaudet. Erittäin omituinen tuo kokemus oli. Mahtaakohan kuolema tuoda tuollaisen keveyden, vaikeasti kuvailtavan, keveyden olotilan? Ei ole kukaan tullut kertomaan ja kuvailemaan sieltä jostakin.

      • Korppis*

        Kilpirauhasen vajaatoiminnan (hoitamattoman) ääri-ilmiö voi olla kehosta irtaantuminen.

        Yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella kun en vielä tiennyt sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa koin sellaisen. Pankissa jonottaessani palvelijalle huomasin tarkkailevani itseäni vierestä. Kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan olin hyvin rauhallinen, en tajunnut ennekuin jälkeenpäin, että se olin minä joka seurasin itseäni.


      • .
        Korppis* kirjoitti:

        Kilpirauhasen vajaatoiminnan (hoitamattoman) ääri-ilmiö voi olla kehosta irtaantuminen.

        Yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella kun en vielä tiennyt sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa koin sellaisen. Pankissa jonottaessani palvelijalle huomasin tarkkailevani itseäni vierestä. Kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan olin hyvin rauhallinen, en tajunnut ennekuin jälkeenpäin, että se olin minä joka seurasin itseäni.

        tiesitkö ?? sitä kutsutaan skitzofreniaksi.


      • Korppis*
        . kirjoitti:

        tiesitkö ?? sitä kutsutaan skitzofreniaksi.

        Niinkö, en tiennyt, mutta kun sinulla kerta on molemmista kokemuksia niin kerro..lisää..iskeekö leka useinkin.


      • Q,,,
        . kirjoitti:

        tiesitkö ?? sitä kutsutaan skitzofreniaksi.

        skizofrenikko näkee harhoja, siinä selitys.


      • Korppis*
        Q,,, kirjoitti:

        skizofrenikko näkee harhoja, siinä selitys.

        Kerro lisää, millaisia harhoja näet?


      • Nittaminax

      • ..U.A.
        Korppis* kirjoitti:

        Kilpirauhasen vajaatoiminnan (hoitamattoman) ääri-ilmiö voi olla kehosta irtaantuminen.

        Yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella kun en vielä tiennyt sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa koin sellaisen. Pankissa jonottaessani palvelijalle huomasin tarkkailevani itseäni vierestä. Kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan olin hyvin rauhallinen, en tajunnut ennekuin jälkeenpäin, että se olin minä joka seurasin itseäni.

        Siitä ei ole kyse, kilpirauhasen toiminta ollut ok silloin ja nyt, eikä ole todettu mitään muitakaan sairauksia. En ole koskaan ollut ylipainoinen, sydän- ja verisuonitauteja ei ole.

        U.A.


      • Nittaminax
        Nittaminax kirjoitti:

        Saattaa olla että kyseessä oli unihalvaus.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus

        Tämä viesti siis oli U.A:lle


    • 1943

      Muistan hetken, jolloin tajusin, että jokainen meistä kuolee. Kävelin kahdeksanvuotiaana kouluun. Äiti oli sairaalassa hyvin sairaana. Tuolloin tajusin jostain syystä tämän asian väistämättömyyden. Tuo ajatus on helpottanut elämää, kun läheisiä on poistunut. Äiti tervehtyi ja eli vielä kolmisenkymmentä vuotta.

    • eeti

      Ei minusta kuoleman tunnustaminen ole piehtaroimista kuolemanodotuksessa. Se on vain tosiasia.

      Olen usein miettinyt, jos jokaiselle luvattaisiin vaikka 120 vuotta elinpäiviä, olisiko koko elämä vain sen päivämäärän odottamista, milloin aika tulee täyteen?
      Minulle ainakin sopii, että viikatemies leikkaa eloa, sitten kun leikkaa.

      Tuskinpa on montakaan ikäistämme, jolta ei olisi läheinen pois poistunut lopullisesti. Kaipa silloin ajattelee jokainen tulevaa omalta kohdaltaan, vaikkei siihen pysähdykään.

    • yohuuhkaja
      • Pirre*

        Just noin.. eloonjäämisvietti on ihmisen vahvin vietti...


    • naapurin_eki

      Narsismin huippuja lienee se että, kuvittelee olevansa tsiikaamassa kun siunaustilaisuudessa tai montun reunalla itketään ja valitetaan kun elämämme tärkein immeinen poistui joukostamme.... no....

      On kuiteskin oikeestikin mahdollista että sinua jopa kehutaan edes tämän kerran.

      "Parempi myöhään kuin milloinkaan... ehkä"

    • eräs mielipide

      Monesti mietin kuolemaani ja olen jo järjestellyt asioita kaikella tavalla.Sukutaustani on sydänvaivaisia täynnä ja isäni hiipuu tiedottomana hoitokodissa.
      Ei pelota sillä tiedän,minua ei kukaan kaipaa.Ei ole lapsiakaan suremassa ja sukuni saatttaa yllättyä poistuttuani.

      Olisivat vain olleet kunnioittavampia rikasta tätiä kohtaan.Sitä saa mitä tilaa.

      Omien sydänsairauksien tiimoilta koin myös tuonpuoleisessa olon erään tahdistuksen aikana.Lempeää,pastellin sävyjä,huojuva hajuherneaita suoraan edessäni pituus suuntaan.
      Tarkoittikohan se sitä,kumpaa puolta haluan kulkea,koska ei ollut vielä edessäni.
      Jos sukuani seuraan,eikä mitään yllätyksiä tapahdu,saan elää vielä pitkään.
      Vanhempani ovat lähellä 90,tätini kuoli 97 ja sukulaistäti täyttää 100 ja aivan terävä päästään.
      Kuulo vain huono mut pyörätuolissakin vielä toimittelee asioitaan.
      Esimerkillistä.

    • sattuma5

      "Ei pelota sillä tiedän,minua ei kukaan kaipaa" Tuntuu aika kolkoltakin ajatukselta. Kuitenkin taitaa olla niin, että kiinnostus sukupolviin ylettyy vain yhteen kumpaankin suuntaan. Tietysti parhaissa tapauksissa ollaan kiinnostuneita jopa mummoista ja vaareista lapsenlapsia unohtamatta.

      Miettikää kuitenkin moniko on aikanaan ollut eritysen kiinnostunut isovanhempiensa toimista ja historiasta. Kun kiinnostus herää ei enää ole mahdollisuutta keskusteluun isovanhempiensa kanssa kun vanhemmatkin ovat jo kuolleet.

    • jumala ei huoli ja

      piru ei pidä kiirettä.

      Luulisin lastenlasten hieman surevan tai ainaki muistelevan hyvällä kuolemaani, ehkä yksi jälkeläinen voisi myös kyynelehtiä, mutta osa olis tyytyväinen ku vihdoinki pääsi eroon.
      Tahtoisin kuolla salaa, kadota jäljettömiin, ei koskaan löytyisi, ei tarvis pitää hautajaisia, eikä tarvi hautaa laittaa, jos joku hauaisi muistella, laittakoon kyntilän kadonneiten kivipaasin juurelle.
      Kuolla voisin vaikka heti, keksis vaan millä keinoin, kai se on vaan kestettävä tämä loppuelämä jotenki yksin.

      • koti-kiusattu

        Jos haluat säästää jälkeenjäävät käytännön toimilta,testamenttaa ittes anatomian laitokselle.
        Niin häviät kun se ilmalaiva saharaan


    • yxpiru,,,,

      ei kaikkien ruumiit kelpaa edes sinne, parasta on kadota jäljettömiin, jos se on mahdollista, aina joku lehtien perusteella on kummasti kadonne, eikä koskaan ole löytyny, toisaaltaan ne löytää kadenkymmeneki vuoden päästä ja sitte ne äimistelee kenekähän jäänöksen ne on, en tiiiiiiijä, miten täältä lähtee kai sen aikanaan näkee, eipä tänne kukkaa oo vielä jääny .....

    • Paloma.se.co

      Ajattelen elämää, en kuolemaa. Ei kuolemaa tarvi ajatella eikä siihen tarvi valmistautua, paitsi nyt jos haluaa että jälkipolvi säästyy käytännön järjestelyiltä ja rahanmenolta. Kyllä se tulee sieltä sitten, ajallaan ja kaikki mitä olet ajatellut ja rakentanut ja halunnut on tuhkaa joka hajoaa tuuleen. Tai sitten ei.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2022
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1933
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1807
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1474
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1394
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      531
      1103
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      980
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      921
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      348
      894
    Aihe