Heippa oon tekemässä omakohtaista tutkimusta rakkaudesta.Mä oon valmiiks tosi kiitollinen jos jaksaisitte vastailla!Ajattelin että voisin antaa parhaalle ja tarpeeksi uskottavalle ja monipuoliselle vastaukselle palkkion.(Voisin ajatella rahasummana jtn 20 e)En missään nimessä huijaa tästä palkkiosta!!!"Vannon kautta kiven ja kannon."
Haluaisin tietää parisuhteestanne ainakin nämä seuraavat seikat(saat toki kertoa muita asioita parisuhteestanne):
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
-Asutteko yhdessä?
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
Huimat kiitokset jotka jaksaa vastata!!Kyllä mä tuon palkkion voin taata!!
GALLUP!!!Paras vastaus voittaa!
29
415
Vastaukset
- _FlamingHeart_
-Tapasimme 30.06.2011(mie 26 & miesystäväni 34)
-Kyllä tunsin
-Parisuhteessa olemme olleet 6kk
-Emme asu vielä yhdessä. Mahdollisesti muutamme kesäkuussa 2012 yhteen.
-Molemmat: rauhallinen,rehellinen,mukava,kiltti,toiset huomioonottaja.luotettava,avoimia. kyllä me aika hyvin tunnemme olevamme samanlaisia tai ainakin samalla aaltopituudella
-Rakastamme toisiamme erittäin paljon. Kyllä rakkaus on säilynyt. Emme ole.
Enempää en osaa kertoa,muuta kuin että olemme menossa kihloihin jossain vaiheessa,naimisiin jossain vaiheessa sekä olemme alkaneet miettimään perheen perustamista. - BD
-Kun tapasimme fyysisesti, olin 32, mieheni 37, netissä tunsimme jo vuosia aiemmin
-Kyllä, hetkittäin aluksi oli epäröintiä, mutta tunne pian vahvistui
-Olemme olleet yhdessä pian kahdeksan vuotta
-Asumme yhdessä
-Olemme molemmat suht rauhallisia ja pidättyväisiä, tavallisia rehellisiä ja tasaisia suomalaisia. Mies ehkä tasaisempi, minä räiskähtelen enemmän. Huumorintaju on erittäin samanlainen, nauramme samoille omille jutuille. ;)
-Olemme toisillemme parhaat. Vaikea kuvitella että kukaan olisi sen parempi. Ei ole riippuvuuksia, pettämistä tms. Ollaan kotikissoja. Kahdeksan vuoden aikana jo toki tulee arkea ja pikku ärtymistä toiseen joskus, mutta pohjalla on rakkaus, joten ero ei ole käynyt mielessä. Eikä noiden lapsosten vuoksi ihan pikku syystä erotakaan.
Mun vastaushan on tietty paras ;) mutta rahaa en tarvitse, sen voit jakaa jollekin tarvitsevalle. - 14+1
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
-Asutteko yhdessä?
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
-Minä olin 23v (melkein 24v) ja mieheni 36v
-Ensimmäisellä tapaamisella en vielä tuntenut, mutta muutaman tapaamiskerran jälkeen tunteet kasvoivat.
-Yhdessä 2v 9kk, kihloissa kohta 2v
-Asumme yhdessä
-Molemmat olemme huumorintajuisia, rehellisiä, luotettavia, puhumme paljon eri asioista, tykkäämme matkustella jne. Olemme aika samanlaisia.
-Olemme yhdessä, koska molemmilla on hyvä olla tässä parisuhteessa ja rakkautta riittää. Ja kai tuo yhteinen asuntolainakin on ikäänkuin avioliitto :D Eiväthän tunteet ole samanlaiset kuin ensihuuman aikaan, mutta tasaista rakkautta on. - ...
- Olin 16vuotias ja mies 17v kun tavattiin.
- Tunsin että on se oikea ja tunne oli molemminpuolinen :)
- Kuukauden päästä 8 vuotta
- Ollaan asuttu yhdessä yli 5 vuotta, n. 2,5 vuoden jälkeen muutettiin yhteen
- Meillä on samanlainen huumori, ollaan rehellisiä ja kilttejä. Mä oon avoimempi ja vähän sosiaalisempi, mies on vähän hitaammin lämpiävä. Kotikissoja molemmat.
- Yhdessä ollaan, koska rakkaus on säilynyt ja meillä on hauskaa yhdessä. Toiseen voi myös luottaa vaikeissakin tilanteissa. Mulla oli kyllä 7,5 vuoden jälkeen oma kriisi, tuli ahistus että tässäkö sitä ollaan loppuelämä, onneksi selvisin siitä. Oman pään sisällähän se vaan oli, mutta pelottava kokemus. - Tutkija T
Kiitoksia vastauksistanne.Niitä oli mielenkiintoista lukea.Odottelen vielä vähän aikaan,jos vastauksia alkaa kertyä ja arvon voittajan.Toivottavasti olette rehellisiä:)
- martsu
Palkkiota en tästä tarvitse, ihan muuten vain haluan vastata :)
-Tavatessamme olin 24v ja avomieheni 26v :)
- En tiedä tunsinko heti hänen olevan oikea, mutta ajattelin että olemme alun perusteella melko samanlaisia joten tutustua todellakin kannattaa paremminkin :)
- 10kk ollaan nyt oltu yhdessä
- Juurikin olemme muuttamassa yhteen, tosin hänen luonaan olen koirani kanssa "asustellut" jo reilu 6kk mutta nyt ihan virallisesti ollaan muuttamassa yhteen :)
- Voisin sanoa että olemme molemmat luotettavia, huumorintajuisia ja vähän "hitaasti lämpeäviä"..eli siis kumpikin ollaan alkuun melko ujoja mutta kun tutummaksi käy niin ollaan kyllä avoimia ja puheliaita :) eikä tykätä laukata kylillä viihteellä juurikaan, ennemmin ollaan kotona koirien kanssa :)
- Olemme yhdessä edelleen koska tosiaankin ollaan melko samanlaisia, ajatellaan asioista samalla tavalla, meillä on hauskaa yhdessä (vitsaillaan ja kiusataan toisiamme leikillään) ja uskaltaisinkohan sanoa että ehkä me ollaan toisillemme ne "oikeat", ainakin toivottavasti. Ollaan puhuttukin ettei voitaisi löytää ketään parempia, ja näinhän se pitääkin olla :) - 16+16
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
-Asutteko yhdessä?
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
-Minä oli 19 ja mies 34. Tapasimme 2.4.2011
- En, mutta tunteet kasvoivat koko ajan mitä enemmän nähtiin
- Pian 10kk oltu yhdessä
- Asutaan yhdessä. Pian 4kk asuttu samankaton alla. Muutin mieheni paikkakunnalle ja yli 240 km päähän kotipaikkakunnastani
- Olemme rauhallisia ja huumorintajuisia ihmisiä molemmat ja täydennetään toisiamme :) Emme käy baarissa juomassa,koska molemmat on pääsee siitä jo yli ja muutenkin harvoin yleensä juodaan :)
-Olemme yhdessä, koska mielestäni sovitaan toisillemme hyvin ja ikäerosta ei ole ollut haittaa koskaan :) En voisi kuvitella seurustelevani kenenkään muun kanssa. - Love is
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
-Tavattiin keväällä 2000, ulkomailla, en sano missä. Hän 26, minä 44! Siis minä, nainen, 18 vuotta vanhempi!
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
-Minä en tuntenut, itse asiassa tapasin Hänet erään miespuolisen tuttavan luona, jonka kanssa meillä oli pientä flirttiä!
-Hän rakastui omien sanojensa mukaan heti, saattoi minut sinä iltana (tai yönä) asunnollleni. Kertoi myöhemmin valvoneensa, ei saanut unta ja lähti uudelleen asunnolleni. Käveli ulkona ja toivoi näkevänsä minut vaikka tiesi että olin nukkumassa! Tapasimme uudelleen seuraavana päivänä kahvilassa, tutustuttiin vähitellen mutten vieläkään rakastunut.
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
-Seurustelua kesti noin vuoden. Kihloissa ei oltu. Naimisiin mentiin 16.5.2001 ja on oltu nyt siis 11 vuotta toukokuussa. Hän kosi siinä samassa kahvilassa missä olimme ekoilla treffeillä, antoi sormuksen ja pyysi vaimokseen. Vastasin kyllä! Sormus on vihkisormukseni.
-Asutteko yhdessä?
-Kyllä asumme. Emme Suomessa emmekä hänen kotimaassaan.
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
-Minä: spontaani ja vilkas, ulospäin suuntautunut, elämänhaluinen ja haluan kokea aina uutta. Suvaitsevainen enkä tippaakaan rasisti! Ystäväni ovatkin kaikki ulkomaalaisia.
Hän: spontaani ja vilkas, siinä ollaan samanlaisia. Joskus ärsyttävänkin huoleton, kiltti.
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
-Menimme naimisiin sillä periaatteella, että yhdessä pysytään, elämän loppuun. Rakkaus on tahdon asia, se vaatii hoitoa ja totta kai välillä ollaan kurkkua myöten täynnä toista! Tunteiden latistumista ei ole tapahtunut, mutta totta kai rakkaus on muuttanut muotoaan, tai oikeastaan rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi joka on paljon syvempi ja vahvempi tunne kuin rakastuminen!- Tutkija T
Voitit!Toivottavasti olit rehellinen :) Toivottavasti selaat tätä sivustoa,jotta tiedät voittaneesi!
- rakkautta riittää
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
Me molemmat olimme 19v. Ensin olimme vajaan vuoden ystäviä, ennen kuin rakkaus syttyi ja aloimme seurustelemaan.
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
Ei, se tuli myöhemmin. Tosin, itselläni tuli sellainen tunne, että olisimme jo pitkään tunteneet toisemme.
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
Olemme olleet yhdessä vajaa 6 vuotta; nyt avoliitossa, muttei kihloissa.
-Asutteko yhdessä?
Kyllä
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
Me molemmat olemme vastuullisia, luotettavia, rehellisiä, huumorintajuisia jne. Minä olen hiukan enemmän temperamenttisempi, kun puoliso puolestaan on rauhallisempi.
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
Olemme edelleen yhdessä, koska rakastamme toisiamme tietenkin. Tunteemme eivät ole latistuneet, päinvastoin, rakkautemme kasvaa päivä päivältä. - Rakastunut!
-Minä olin 16 ja avomies 17, Seurustelemaan alettiin vuosi myöhemmin
-En tuntenut heti, että tämä on se oikea (ensimmäinen poikakaverini) mutta tiedän sen nyt
-Olemme olleet 4 ja puolivuotta yhdessä (päivät päälle) Ja kihloihin mentiin vuosi sitte aprillipäivänä
-Muutimme yhteen syksyllä 2011
-Mies on rauhallinen, miettii ennen kuin tekee, jääräpää, tyypillinen suomalainen mies :D
Minä taas olen ihan päinvastanen, olen kyllä myöskin jääräpää ja en todellakaan mieti ennen tekemistä (tietenkin tietyissä rajoissa, hullu saa olla muttei tyhmä) Olemme niiin erilaisia, eri planeetoilta.
-Olemme yhdessä koska rakastamme toisiamme ja ainakin toistaiseksi rakkaus on säilynyt ja vahvistuu entisestään. Noin vuosi seurustelun jälkeen, kun tulee tämä ns. kriisiaika, niin kyllä me mietittiin että onko tämä sittenkään sitä mitä haluan ja rakastanko oikeasti toista ja kyllä meille aina välillä kinaa tulee ja sillon on sellainen olo että toivottavasti ei tarvi miestä kauaa katella, mutta aina hän saa minut hyvälle tuulelle vaikka kuinka haastava riita on ollu meneillään.
Minun mielestä meidän rakkaus säilyy myös sen takia koska opimme koko ajan uutta toisistamme (pitää mielenkiintoa yllä ja ei tule tylsiä hetkiä), avomieheni ymmärtää minua hyvin ja osaa käsitellä minua oikein myös silloinkin kun naista ei voi ymmärtää :D Ja mielestäni kaikkein tärkein asia, hän saa minut joka päivä hymyilemään. Jo pelkästään se että hän kävelee ovesta sisään, hän saa minut hymyilemään :) Aina kun minulla on paha olla, hän saa kaiken paskan katoamaan ja saa minut hyvälle tuulelle. - Tutkija T.
yhteenveto vastauksistanne:
-useat oli heti tai melko pian tienneet että tapasivat oikean kumppanin
-yllättävän moni teistä(oli vain yksi poikkeus)joka kuvaili molempien luonnetta samanlaisiksi
-Te kaikki olette yhdessä rakkauden takia,ettekä esim tottumuksesta tai lapsien takia
-Kaikki te asutte yhdessä tai oli ainaki pari jotka oli muuttamas yhteen
:)
Ehkä ihan pikkusen aikaa oottelisin vielä näitä vastauksia,vaikka tuskin näitä tulee enää paljon - hellurei.
Tutkija T <
Ei muuta kuin römpsä jakoon ja nopeesti. Ei kannata kitisemään jäädä. Elo mene ruikuttamalla hukkaan ja nautinnot saamatta.
Hellurei ja hellät tunteet. - Jakoon vaan!!!
"Ei muuta kuin römpsä jakoon ja nopeesti. "
Heh heh...;-) joo, "römpsä" jakoon vaan!!
Vaikka luulin että alottaja oli mies..?? Vai kai "sitä" miehelläkin römpsäksi voi kutsua? Vai..?? - Amatsuntyttö
Tapasimme vuonna-83 amatsussa 18 vuotiaina. Poika sanoi silloin minulle että ei ole vielä meidän aika joten odottelimme vuoteen 2006. Siihen väliin mahtui avioliitot ja lastenteot ja erot existä ja yksinoloakin 5 vuotta.
2006 tavattiin juu uudemman kerran ja silloin aika ja toinen oli oikea ja tuntuikin siltä heti.
Siitä asti siis ollaan oltu yhdessä
Ei naimisissa ei kihloissa mutta asutaan yhdessä ja tehdään työtkin yhdessä
Minä olen vilkas ja nopea mies verkkaisempi ja maltillisempi.
Ollaan toistemme vastakohtia ja täydellisiä yhdessä.
Rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi mikä on helpottanut elämää paljon, turhat mustasukkaisuudet on jäänyt kun tunnetaan jo toisemme ja luotetaan toisiimme. Välillä on tasasempaa ja välillä kyhnätään enemmän. Tunteet eivät ole kuolleet mutta kyllä tasoittuneet paljon siitä alkuhuumasta. - ,gfk,g
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
* Iät oli ensi kertaa tavatessamme 14v 23v
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
* No jaa... öö... mitäpä minä mistään tuolloin tiesin, mutta kyllä se aika vahva olo oli.
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
* 12 vuotta (7 saman katon alla ja 4 naimisissa)
-Asutteko yhdessä?
* Kyllä
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
* Olemme hyvin erilaisia. Minä olen toimeliaampi, "säpäkämpi", toisaalta kuitenkin tarkka ja suunnitelmallinen, mutta joskus impulsiivinenkin. Mies on tasainen, tavallisesta arjesta nauttiva joka ei itke lohduttomana tai naura hysteerisesti vaikka tunteet omaakin. Eli minä touhotan ja mies jarruttelee, joten lopputuloksena saadaan jotain aikaiseksi mutta ei tehdä harkitsemattomuuksia :)
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
* Koska nautimme suuresti toistemme seurasta ja tuesta, tuntuu hyvältä jakaa se ihan tavallinen elämä toisen kanssa. Rakkaus on säilynyt, vahvistuu vain koko ajan. Tunteet eivät ole missään välissä latistuneet, mutta eri suhteen puolet korostuu eri vaiheissa... jossain vaiheessa oli kihelmöivämpää ja jännittävämpää, ja nyt on lämmintä ja turvallista. Saa nähdä mitä ensi vuonna! - Lady Cougar
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
-Asutteko yhdessä?
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
-Minä olin tavatessamme 34v ja mies 23v.
- En, koska pidin miestä ihan liian nuorena minulle. Ajan kanssa ikäeron merkitys alkoi vähetä ja aloin uskoa vanhan sanonnan "ikä on vain numeroita" pitävän paikkaansa.
- 1,5 vuotta tässä on nyt yhdessä oltu.
- Asutaan yhdessä. Ollaan asuttu oikeastaan koko ajan. Ekan vuoden miehellä oli kyllä omakin asunto, mutta minun luona hän koko ajan oli. Puoli vuotta sitten vaihdoimme yhdessä kaupunkia ja muutimme virallisesti saman katon alle.
- Minä olen puhelias, vilkas, räväkkä ja temperamenttinen. Mies on rauhallinen, tasainen ja vakaa. Meitä yhdistää samanlainen huumorintaju, seksuaalisuus ja tietynlainen läheisyydenkaipuu, eli ollaan molemmat halipusunarkkareita. Lisäksi olemme molemmat raittiita, emmekä käy baareissa tai ulkona yksin tai omien kavereiden kanssa.
-Olemme yhdessä edelleen, koska rakkaus ja luottamus ovat vahvoja ja kasvavat päivittäin, nautimme toistemme seurasta ja tuntuisi ihan mahdottomalta ajatukseltakin erota ja olla ilman sitä toista. Olemme sielunkumppaneita ja toistemme parhaat ystävät. Latistumista ei sinänsä ole tapahtunut, vaikka suhde onkin arkeentunut pikkuhiljaa. Ihan yhtä hulluna olen mieheeni joka päivä, eikä hänkään näytä saavan tarpeekseen minusta :) - näin meillä
Me tavattiin 2007, minä nainen 20, mies 30 tuolloin
En tiedä siitä oikeasta, mutta tiesin heti että löysin ihmisen joka on hengenheimolainen, sellainen jonka kanssa ajattelemme maailmasta samoin. Tiesin että tässä olisi loistava tyyppi jonka kanssa haluan olla aina edes kavereita.
aloimme heti "olla" vaikka sitä ei sanottu ääneen. Kuukauden päästä ensitapaamisesta, vein tavarat miehen kämpille. Nyt reilu neljä vuotta ensi tapaamisesta.
juu yhdessä asutaan
Olemme maailmankatsomukselta hyvin samanlaisia ja ajattelemme asioista samoin. Mies on vain hyvin tempperamenttinen ja ei puhu. Minä taas diagnosoitu asperger. Et eroa myös on sit käyttäytymisessä.
Tuntuu kuin rakastuisin hieman joka päivä uudestaan. kiintymys on suurta ja se ratkaisee kaiken, että nauttii toisen seurasta todella kovasti. Erilaiset luonteemme aiheuttavat välillä niin suurta sotaa keskenämme että on mietitty joskus onko järkee jatkaa, mutta olemme kehittäneet kaavan jolla saamme erilaiset luonteemme tulemaan toimeen. Ei latistumista hieman kiukkua vaan joskus, mutta se menee ohi. - 123123123tyttö
-Milloin tapasitte?
Tapasimme syksyllä 2010. Minä olin 19 ja hän 29.
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
Hän vaikutti erilaiselta kuin muut miehet. Ensivaikutelmani hänestä oli ujo, hieman ressukka ja maanläheinen henkilö.
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
Parisuhdetta on takana vuosi ja kolme kuukautta.
-Asutteko yhdessä?
Ei virallisesti, mutta nukumme vierekkäin joka yö. Aiomme kesäksi etsiä yhteisen kodin.
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
Minä olen ujo ja herkkä, mutta määrätietoinen. Tykkään helliä ja olla helliteltävänä. Koen antamisen iloa, eli tykkään laittaa miehelleni ruokaa ja joskus siivota ennen kuin hän tulee töistä kotiin.
Mieheni on luonteeltaan samanlainen; herkkä, empaattinen ja oikeudenmukainen. Ainut eroava asia on, että mieheni on enemmän johtajatyyppiä ja myös sosiaalisempi kuin minä.
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
Rakkaus on säilynyt, sen kerromme toisillemme päivittäin. Tunteet eivät ole latistuneet, vaikka siihen oli mahdollisuus kun kultani joutui olemaan ulkomailla 6 kuukautta putkeen. Selvisimme siitä päivittäisillä skypepuheluilla, ja vierailin hänen luonaan kerran. - Tutkija T
Nimimerkki "Love is" on saavuttanut voiton.Oikeasti iso kiitos kaikille jotka ovat vastanneet!!!!!Arvostan,että ootte vastannu
- Love is
Tutkija T, kiva että pidit vastauksestani! :-)
Edelleen onnellliset yhdessä, elämä hymyilee! - Tutkija T
Pidin vastauksestasi! Se oli monipuolinen.anteeksi näin myöhäinen vastaus.Onko sinulla facebookissa profiilia?Kun pitäs saada sun osote tietoon,että voin antaa sen rahasumman 20 e! :) jos et aivan viitti näin yleisellä palstalla antaa sitä.lupaan seurata tätä palstaa tiiviimmin nyt.toivottavasti sinäkin ehit :)
- 6+12
Miten tiedät että joku, joka antaa sinulle nyt osoitteensa on "oikea" henkilö? Esim. minä voisin nyt antaa tietoni vaikken ole edes vastannut koko galluppiin...
- Tutkija T
6+12 kirjoitti:
Miten tiedät että joku, joka antaa sinulle nyt osoitteensa on "oikea" henkilö? Esim. minä voisin nyt antaa tietoni vaikken ole edes vastannut koko galluppiin...
Aivan oikein!Hyvä kun otit asian esille!Sinä olisit voinut tehdä sen,mutta et tehnyt!Kiitos huomiosta.Minä jätin tämän aivan huomioitta!:O
Itse olen kyllä sama henkilö nimimerkillä Tutkija T Huom.Joskus saattaa olla pilkku/piste eri paikas tai ei ollenkaan
- Ulkoista
Tavattiin 1966 kihloihin mentiin 1969 ja naimisiin 1970. Edelleen ollaan yhdessä. on kestetty hyvinkin vaikeita aikoja yhdessä, ajat ovat lujittaneet suhdettamme.
Monet ikävät asiat ovat aikojen saatossa haalistuneet, joten yhdessä eteenpäin n mottomme.
Olemme yrittäneet aina silloin tällöin käyvä matkoilla, katselamassa maailman menoa muuallkin, jotta ne tyhmät silmälapau tippuisivat ja samalla nämä kotimaan tavat unohtuisivat. Kova kilpailu kaikessa, äärimmäiset määrät harrastuksia ja nyt nämä näyttelykodit, ihan turhia, ulkomailla näkee miten siellä eleteään hyvinkin alkeellisesti, vaatii kyllä matkailijalta tutustumista paikallisiin oloihin eikä ainoastaan yökerhoithin.
Vaikea paikka on ollu vanheneminen ja eläkkeelle jäänti, sillä niin totaalisesti täällä eläkeläiset pudotetaan työapaikoilta ulos ja jätetään aivan yksin, monet lisäksi irtisanotaan juuri ennen eläkeikää kortistoon, oikein ivataan ja pilkataan.
Kukaan tuskin haluaa vanheta ykskas, ette varmasti te nuoretkaan, jotka nyt olette keksineet eropuumin. Voin sanoa, että onneni on pitkä liittoni kaikkinen iloineen ja suruineen, minulla on ainakin nyt eläkeläisenä kumppani rinnalla, jonka tunnen jo vähän paremmin, luottmus välillämme on hyvä ja seksiäkin on piisannut koko matkalle.
Lasten elämän seuraaminen on ilo ja suru ollut, sillä vaikka kuinka olemme yrittäneet antaa heille aikaa ja ymmärrystä oikean ja väärän eroittamiseen, on toinen heistä sortunut tuohon kilpaan elämän ulkoisita arvoista ja sotkee nyt elämänsä ihan turhaan, se koskee meihin kovasti ja vie voimia.
Kummallkin on ollut omat harrastukset, mutta aina ja ensimmäisenä on ollut perhe ja koti, se on kantanut eteenpäin.
On pitänyt antaa anteeksi niitä inhottavia sanoa ja viestejä, ymmärtää että toinen on tehnyt niin voidessaan itse huonosti eli ulkoistaa sanomiset.- Tutkija T
Anteeksi uteliaisuuttani,mutta onko teidän pitkässä suhteessanne ollut tunteiden latistumista?Miten se on vaikuttanut teihin?Olette hyvin pitkään ollut yhdessä:) Rakkausko on pitänyt teidät yhdessä?Ei ole pakko vastata,jos et mieli.Kaikkea hyvää elämääsi!
- Vastauksia minultaki
-Milloin tapasitte?(siis eli minkä ikäisenä)
Mies 26 ja minä 27.
-Ja tunsitko jo silloin,että tämä on se oikea?
Kyllä, molemmat koimme rakastumisen ensi silmäyksellä!
-Kuinka kauan olette olleet yhdessä?(naimisiin menot,kihlajaiset ja pelkkä seurustelu lasketaan)
Aloimme seurustelemaan v.94, kihloihin v.96 ja naimisiin v.2000.
Yhdessä siis olemme olleet vasta 18v.
-Asutteko yhdessä?
Kyllä, lapsien kera.
-Kuvaile molempien luonnetta.Tunnetteko olevanne samanlaisia?
Emme ole samanlaisia, mutta elämänkatsomuksemme ovat samanlaiset. Toiveet, unelmat ja esim.lastenkasvatustapa menee hyvin yhteen.
Mieheni on rauhallinen, kärsivällinen(minun kanssani täytyy ollakin!), ahkera, empaattinen ja harkitseva, ihana mies.
Itse olen tempperamenttinen, räiskyvä, hetkessä eläjä, taiteellinen taivaanrannanmaalari. Täydennämme toisiamme juuri sopivasti!
Kummatkin nautimme läheisyydestä; meillä halataan päivittäin, puhutaan ja pussataan!
-Miksi olette edelleen yhdessä?Onko rakkaus säilyny?Oletteko joskus tunteneet tunteiden latistumista?
Rakastan ja kunnioitan tätä miestä ihan mielettömästi! Tunnen myös, että saan itsekin osakseni rakkautta ja kunnioitusta. Meillä sanotaan myös lapsille, että rakastamme heitä. Valitettavasti itse en ole sitä koskaan vanhemmiltani kuullut...
Varsinaista tunteiden hiipumista ei ole koskaan ollut vaan toisen rakkaus on kantanut silloin kun toisella on ollut stressiä.- Tutkija T
Kiitos teille kun olette jaksanneet vastata.Luen edelleen mielellään näitä kuvauksianne parisuhteestanne:) Luulenpa,että muutkin lukevat mielelläänm muiden kuvauksia parisuhteestaan.
- Tutkija T
On tyypillistä,että toinen pari eroaa jokseenkin toisesta parista.Se johtuu yleensä geeneistä.Ole onnelline että rakkaus osui kohdallesi.Pidän tuosta että tunteista puhutaan:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242124Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352028Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2111818Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2581496Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341399Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5481156Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50998Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115937Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse348929