Vähemmän kaunis nainen - kuinka pukeudut?

Että kauniit vaatteet kauniille ja rumat vaatteet rumille?

Tämä on varmaan sitä naisenlogiikkaa nyt aivan parhaimmillaan.... :-D Sinun pitäisi varmaan avautua vähän enemmän esimerkiksi tyylistäsi ennenkin tuota kukaan tajuaa.

No koitetaanpa nyt sitten vastata. En ole koskaan pyrkinyt mitenkään erikoisesti tuomaan itseäni esille joten varmaankin sulaudun massaan. Enkä sen puoleen ole mitenkään erityisesti yrittänyt kaunistautuakaan, ja varmaan siksikään en kovin kaunis myöskään ole. Mutta ei kai kukaan normaali ihminen osta sellaisia vaatteita jotka ihan erikseen KOROSTAAKAAN mahdollisia huonoja puolia. Ja esimerkiksi vääränmalliset ja huonosti istuvat tai peräti vääränkokoiset vaatteet paitsi näyttävät AINA rumilta, myös tuntuvat epämukavilta elleivät jopa haittaa suorastaan elämää. Kuka hullu sellaisesta nyt erikseen vielä maksaa? Jos todella haluat RUMIA vaatteita niin shoppaile farkut jotka nousevat persevakoon ja puristavat jenkkakahvat esille, osta pari numeroa liian isot korkkarit ja koita kävellä tyylikkäästi ja lainaa mieheltäsi/isältäsi tms. joku XXXXXL-koon topparotsi. Eiköhän näillä eväillä ala olla aika hyvä loppusilaus siihen sinun (oletettuun?) rumuuteesi.

Tai toinen vaihtoehto "rumaan pukeutumiseen" on tietysti säilyttää entinen tyylisi siitä huolimatta että juuri nyt sinusta tuntuu siltä ettet siinä viihdykkään. Pystypäin ylpeänä kävelevä ihminen on aina kauniimpi kuin sellainen joka jatkuvasti näyttää siltä ettei viihdy nahoissaan, olipa päällä mitä hyvänsä.

Eikö goottityyli tms. ole yleisesti rumien suosiossa?

pukeudun ihan mielentilan mukaan,
pidän paljon värikkäistä ja persoonallisista vaatteista joita enimmäkseen käytänkin
paitsi synkimpinä masennuksen hetkinä, jolloin "piilotan" itseni tummiin ja väljiin vaatteisiin

mur

Aivan uskomaton kysymys! Tottakai pukeudut juuri sellaisiin vaatteisiin mihin haluaisitkin pukeutua! Joka tapauksessa varmasti pukeudut omaksi iloksesi etkä (pinnallisten) muiden takia. Jos tämä sairaus on sinusta vienyt ulkoista kauneuttasi älä vain anna sen viedä sisäistä kauneutta, tai ainakaan vaatteitasi! Jokainen ihminen on kaunis luonteellaan ja rohkeudellaan. Älä anna elämän oikuille periksi vaan ole (ja pue) juuri niin kuin haluat! :) Jaksamista ja rohkeutta!

On meillä naisilla ongelmat...Itse olen liian suuri joka suuntaan: 180 cm pitkä ja liian lähellä 100 kg, täysin terve neljä lasta aikoinaan synnyttänyt reilu nelikymppinen. Siis todella niitä "loppuillan valintoja"! Onneksi on sama ukko jo 27 vuotta rinnalla katellu painovoiman vaikutuksia rinnuksiin ja muihin nahankappaleisiin, eikä ole karkuun juossut. Etten vaan olisi pyydystänyt oikein todellista Alfa-urosta!

Ihminen on paljon enemmän kuin ulkoinen olemus ja kauneus on paitsi katsojan silmissä myös katoavaista. Sydämessä se tosi kauneus asuu, eikä rumaa sydäntä voi peitellä parhaallakaan vaatteella.
Toivon, että uskallat olla sellainen kuin olet ja pukeutua persoonaasi kuunnellen. Ehkä sairaus ei silloin määrittele koko identiteettiäsi. Ei kukaan ole velkaa anteeksipyyntöjä ulkonäkönsä takia.

Sympatiaa ja tsemppiä, kohdelkaamme toisiamme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan!

hei tää on vissiin provo? ei kai kukaan voi olla noin yksinkertainen, eihän?ole kuule rauhassa ruma mutta että vielä tyhmä?

Minäkään en haluaisi miettiä mitä pistän päälleni. Enkä katsoa peiliin. Enkä varsinkaan miettiä sitä miltä näytän. Se vaan ei mitenkään kiinnosta. Päärynähän siellä kuitenkin vaan on, iso perse selkäpuolella jota ei itse koskaan näe mutta se painaa jo.

Yhdestä asiasta olen varma: Se mikä on kaunista naisesta ei välttämättä ole kaunista miehestä, varsinkin naiskauneuden suhteen. Voi melkein tältä istumalta väittää, että puolet "rumuudestasi" vähintäänkin on omaa liioitteluasi. mene vaan kokeilemaan niitä ryysyjä ja jos tykkäät, niin pidät päälläsi. Tuoksu hyvälle ja anna palaa. And don`t forget daydream like this:


http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I

Ruman naisen on pukeuduttava säkkiin ja hierottava tuhkaa hiuksiinsa.

Ruman ihmisen on istuttava baarissa hiljaa nurkkapöydässä ja juotava kaljaa. Viini käy vain kauniille ihmiselle, shampanjasta puhumattakaan.

Rumalle naiselle sopiva aviopuoliso, jos hän nyt kenellekään kelpaa, on ruma ja köyhä mies. Jos he saavat lapsia, niistä tulee rumia ja köyhiä, joten älä mieluummin tee lapsia, jooko?

Rumalle ihmiselle sopivaa musiikkia on kummelin "Rumat Ihmiset", tässä linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=DiDW3BLyTYc

Rumat ihmiset, menkää kotiinne.
Rumat ihmiset, ootte turhia

Rumia ihmisiä ei olekkaan. Pukeudu kuten ennenkin ja lakkaa hölmöilemästä.

Vaikka olisit kuinka ruma, kun kannat vaatteesi tyylillä ja ylpeänä, on se kaunista. Katso värit mitkä sopivat, osta tyylikästä, yksinkertaista ja istuvaa. Olet silloin tyylikäs ja hyvän näköinen. Sairauden vuoksi ulkonäkönsä menettänyt ei voi näölleen mitään, kuten ei kukaan muukaan. Mutta eihän täällä niin kauheasti kauniita ihmisiä ole, tavallisen näköisiä lihavia ja laihoja ihmisiä. Katso ympärilles, rumatkin naiset näyttävät huoliteltuina paremman näköisiltä ja jos eti kulje anteeksipyytävän näköisenä vaan itsevarman oloisena, olet hyvän näköinen. Rumasta ei tule kaunista millään, mutta ei tarvikaan, riittää kun on siistin näköinen ja tosiaan kantaa vaatteensa tyylillä. Kokonaisuus on silloin kaunista. Ole iloinen ja hymyuileva ja seurallinen. Ihmiset eivät silloin edes huomioi ulkonäköäsi. Ei kauheasti ehkä nytkään, vaan sinä itse olet ulkonäkösi vanki.

Ruma tai ei niin pukeudu kauniisti. Se näyttää aina hyvältä.

Vanha viisaus näkö on luojan luoma, tavat on niin kuin itsetahtoo.
Kivat vaateet pukevat kun säädyllisesti pukeutuu,ei minihameeseen enä 60v:tta esim.
Siisti pukeutuminen on silmäruokaa vanhallakin.

Kas mikähän se sellainen sairaus on?

Mulla oli nuorena, koulukiusattuna sellainen kausi, että pyrin sínun tapaasi olemaan väritön ja massaan sulautuva, koska ajattelin, että se saisi minut huomaamattomaksi, ettei minua huomattaisi ja kiusattaisi. Se tarkoitti, nykyään kai sanottaisi lievästi gootti-tyylin muuttamista muiden suosimaan lacostepaita-tyyliin (silloin se oli tosi in, "kaikilla"). Ei se mitään kiusaamiseen vaikuttanut, päinvastoin, sitten vasta kiusaajat terästäytyivät, että mitäs nyt! Palasin sitten omaan tyyliin, entistä voimakkaammin. En ole myöhemmin enää hakenut hyväksyntää omalla tyylilläni mihinkään ryhmään nähden.

Sinua ei varmaan kiusata, aikuista ihmistä, mutta en kehottaisi luopumaan omasta tyylistä vaan pitämään siitä vielä tiukemmin kiinni. Persoollinen oma tyyli vahvistaa itseä ja saa muutkin ihmiset uskomaan, että tolla on ihan omat ajatukset ja oma persoona, jota ei voi lokeroida ruma-kaunis-akselilla.

Ylipäätään ihmiset puhuu ulkonäkö asioista surullisen paljon. Ulkonäkö on niin pieni osa ihmistä, muilla asioilla on paljon enemmän merkitystä. Varhaisteini-iässä jo aletaan miettiä, että mä olen maailman rumin tyttö ja miksi mussa kaikki ei voi olla toisin.Kaikille pienille tytöille toivoisin paljon sellaisia vahvistussäteitä, että he voisivat ajatella olevansa maailman kauneimpia ja ihanempia tyttöjä .)

opettele suomenruotsalaiseksi ja puhu sitä myös kuuluvasti yleisillä paikoilla,kuten he tekevät niin rumuus muuttuu kunnioitettavaksi.

Suomenruotsalaiset ovat mielestäni kauniita ihmisiä, joten eipäs haukuta mitään ihmisryhmiä tällä palstalla.

Alkuperäisen kirjoittajan tapaus on minulle myös arkipäivää. Olen useissa kasvoihin kohdistuvissa leikkauksissa (pakollisissa, sairauden takia) menettänyt ulkonäköni. On vaikea itse hahmottaa uutta ulkonäköään ja sitä, että on erilainen. Kun on ollut kaunis ja käyttäytynyt näyttävästi, on tosi vaikeaa, jos liikaa nyt kiinnitetään kielteistä huomiota. "Äiti,, miksi tolla on tommoista?". Niinpä mielellään oleskelee maanvärisessä.

Se on,ettei rumasta saa kaunista,vaikka käyttäisi muodikkaita ja kauniita vaatteita.Mutta jos muuttaa omaa asennettaan ja hyväksyy oman rumuutensa ja jos kauniista vaatteista saa oman mielensä tyytyväiseksi,niin kukapa estää käyttämästä kauniita vaatteita?

Miksi estät itseäsi tekemästä ja olemasta sellainen kuin haluat?
Niinku mistä lähtien onni on tullu siitä, että miettii mitä muut miettii?

Minä sairastuin anorexiaan n3,vuotta sitten,olin ''ruma'' ja vaatteeni rumia. Kun pikkuhiljaa parannuin ystäväni auttoi hän hoki päivittäin ''olet kaunis''' ja vei minut shoppailemaan,tämä auttoi minua jaksamaan. JOTEN ÄLÄ LUOVUTA! Tiedän että jossain sisimmässäsi olet kaunis eikä mikään sairaus voi pilata sitä.

Rumalle sopii vekkihame. Varsinkin jos se puetaan vajaamittaisten housujen päälle. Huivi päähän talvella, mummotyyliin. Ja kaksi numeroa liian pieni ruma talvitakki jossa vyö. Beige bleiseri kaks numeroo iian iso. Polkkis, pullonpohjasilmälasit.

Eiköhän se kauneus ole ihan taitolaji paitsi joku suomi24 prinsessa toki voi olla eri mieltä asiasta.

Rumasti tietysti.Yritän sulautua maisemaan :/

Eiköhän jokainen laita kuitenkin oman persoonan, tailauuden tai budjetin mukaista päälle. Sitäpaitsi kauneus on katsojan silmissä. Jos et halua herättää huomiota, niin laita tavallista ja päinvastoin.

Ja kuka sen määrää kukaon vähemmän kaunis. Lapsellista jaarittelua. Kaikki ihmiset ovat kauniita , omalla sharmaattisella tavallaan

Vartalon virheitä voi peitellä.
Kyllä se on kova ääni ja yleensä esillä oleminen alituiseen, joka saa ihmiset kiinnittämään huomiota vikoihin.
Harva ihminen on sellainen jota voi sanoa rumaksi. Jos olet kalpea, värikäs pusero kerää katseet.
Ehkä en pukeutuisi hameeseen koska minulla ei ole kauniita jalkoja.
Muuten voin pukeutua vaikka koristeelliseen tunikaan.

Mä tykkään enemmän mukavilta tuntuvista vaatteista, jotka ei aina tosiaan ole välttämättä edes kauniita. Siistejä ja arkisia aivan, mutta mukavia päällä. :-)

Yritän hiukan katsoa, että kyseiset vaatekappaleet päällivatteiden suhteen sopivat keskenään yksiin, kuten vaikka tyylinsä, värinsä ja mallinsa puolesta.

Etten sekoita korkokenkää ja verkkarihousua keskenään, liian lyhyttä napapaitaa että vatsamakkarat tursahtaa ulos jne. Ennen olin aika tarkkaa vaatetuksestani, mutta iän myötä ei enään niin jaksa stressata onko joku vaatekappale kaunis. Mukavuudenhalua varmaan.

Yksikään ihminen, joka on hyvä ei ole ruma. Olipa ulkoisesti kuinka kaunis tahansa, mutta sielu on itsekäs ja paha, ei ole kaunis ihminen. Jokainen pukeutukoon kauniisti, taustaan ei kannata häipyä. Jokaisella ihmisellä on vain tämä yksi elämä, joten sa pitää elää niin kuin tuntuu hyvältä. Jos tahtoo itselleen kaunista ja näyttävää, niin siitä vaan. On aivan totta, että kauneus on katsojan silmissä ja sielussa. Ulkoinen kauneus ei ole tätä maailmaa eteenpäin vievä voima, vaan hyvyys ja viisaus.

Minä olen aina ollut kasvoiltani hieman tavallista rumempi, iän ja lihomisen myötä kasvojen rumuus on vielä lisääntynyt. Ennen hoikkana ja suht hyväkroppaisena käytin usein vaatteita, joissa näytin mielestäni hyvältä ja vartaloni hyvät puolet korostuivat. Se oli oikeastaan hauskaakin huomata, että talvella miehet eivät juuri vilaisseetkaan, mutta kun ei ulkovaatteita tarvinnut enää käyttää ilmojen lämmetessä, jopa alkoi katseita viivähtää. :D Oletan kuitenkin, että kauniskasvoisia katsellaan talvellakin, eikä rauhaa saa.

Nyt kun olen tukevampi, ensin pienen itsesääli/epätoivovaiheen ja kaapuihin kääriytymis/eimitäänväliä -aatosten jälkeen aloin taas kiinnostua pukeutumisesta. Rintani ovat kuitenkin isohkot ja peppu hyvänmuotoinen, jaloissakin hyvä malli. Vyötärö on se joka tursuu, joten kun hieman katsoo sopivanmallisia vaatteita ja käyttää hyviä rinstikoita, alkaa taas jokunen katselijakin löytyä. Ei sillä että miesten katseet niin tärkeitä olisi, mutta ainahan se sekä kehut mieltä hieman ylentävät, tällaisella rumakasvoisella, joka ei niihin ylenpalttisesti ole tottunut ilman että vähän panostaa siihen pukeutumiseensa.

Ja varmasti on ihmisiä, joita ärsytän. Varmasti löytyy sellaisia, joiden mielestä pitäisi kaavuttaa itsensä, kun näyttää tältä. Mutta ei ole vielä kukaan suutaan uskaltanut avata.